Fiilikset ja päivän mietteet

[ROOSTER]

^
Suomessa kanadangoose eli kanadanhanhi on jokaisen metsästäjän ammuttavissa. Kai yhdestä semmoisesta saa jo höyhenet yhteen takkiin, aika iso mötkäle.

Lajin leviämisestä Suomeen voidaan syyttää samaa ryhmää mikä haluaa ampua kaikki merimetsot ja valkoposkihanhet - metsästäjiä. Istutusyrityksiä oli monta, ennenkuin onnistuttiin.

Sama porukka toi valkohäntäkauriit Suomeen ja niiden mukana punkit levisivät ruton lailla. Odotan kauhulla koska ne tuovat vesipuhvelit (arvostettu riistaeläin) ja leijonat (hieno trofee) maahamme.

[-:)lauri]

Tilasin uudet kuullottimet. Kuullottimet tarkoitaa kuulokkeita, mutta on vain kirjoitetttu väärin. Mulla on työkoneelle yhet*, tälle vapaa-ajan koneelle toiset, ja padia varten kolmannet. Vapaa-ajan koneen kuullottimet ovat pahasti rispaantuneet. Toisesta korvaosasta lähti eilen pehmusteet kokonaan ja nyt korva kipeytyy tällä pelkällä muoviosalla. Pitää vähän väliä korjailla kuullottimien sijaintia. No huomenna pitäisi tulla uuvet kotiovelle.

* Mulla on siis nuo parin kympin langalliset kuulokkeet sitä varten, että voin kuunnella musiikkia lähetyksen katkeamatta ja sitten työn puolesta Bosen ladattavat vastamelukuulokkeet työpalavereja varten. Varmaan duunista voisin tilata laadukkaat langalliset vastamelukuulokkeet edellyttäen, että sellaisia on. Mutta onnistuu tämä nyt näinkin.

[Hippi]

Erään taloyhtiön (ei oman asumukseni) isännöinti haluaa varmistaa, että todella tulen yhtiökokoukseen, sillä minulle tuli kokousaineisto kuudessa eri kirjekuoressa. Ei niin, että jokainen dokumentti olisi tullut eri kuoressa, vaan niin, että jokaisessa kuudessa kuoressa oli koko kokousaineisto.

En tiedä onko ymmärryksessäni vikaa ja ihmettelenkö taas aivan turhaan. Postissa tuli em. isännöitsijätoimistolta kaksi a4-kokoista kirjettä, toinen aivan ohut ja toinen hieman paksumpi. Avasin ohuemman ja siinä oli pahoittelut, että heidän teknisen virheensä vuoksi olimme saaneet yhtiökokouskutsun useampaan kertaan. Pyydettiin palauttamaan ylimääräiset aulaan, josta he tuhoavat ne keskitetysti. Muuten hyvä, mutta ei kerrottu mihin aulaan. Tarkoittiko se rappukäytävien ala-aulaa, isännöitsijätoimiston aulaa (missä se lieneekään) vai sen kokouspaikan aulaa, kun tullaan kokoukseen? Se aineistohan on salassapidettävää kaikkine tilinpäätöstietoineen.

Eikä siinä vielä kaikki! Siinä toisessa kirjekuoressa oli taas uusi kokouskutsu, laskujeni mukaan seitsemäs samanlainen. Hiipi mieleen kysymys, jotta miksi? Varauduttiinko sillä nyt tilanteeseen, että joku olisi heittänyt ne kaikki edeltävät roskiin tai jotain? Veikkaan, että jollain miehenlogiikalla tuohonkin saisi vastauksen. 

[Hayabusa]

^Logiikasta ei ole aavistustakaan. Toivottavasti ko. asunto-osakeyhtiö ei joudu maksamaan isännöitsijän sekoiluja.

Ai niin. Tilinpäätösasiakirjat ovat julkisia. Vaikka asunto-osakeyhtiön ei tarvitse niitä PRH:een toimittaa, niin niistä saa pyynnöstä kopion yhtiöltä. Eli laajassa jakelussa ei syntynyt suurta vahinkoa.

[Kopek]

Vaihteeksi maalla Helsinki-viikon jälkeen. Ajelin illalla ja yöllä. Yöajo sujuu jotenkin nopeammin kuin päivällä ajaminen. Kun lähtee aamulla, koko päivä tahtoo tuhrautua matkaan. Kun lähtee illalla, menee vain se ilta. Kun lähtee myöhään illalla, nukkumaan meno ainoastaan vähän myöhästyy. Tiet ovat hiljaisia. Matka etenee mukavasti. Seuraava päivä on taas kokonaan käytettävissä.

Helsingissä tulee harrastettua "hyötyliikuntaa" aivan huomaamattaan. Perjantaina kävelin Oodiin, josta kertyi matkaa noin kilometri. Pois kävelystä tuli toinen kilometri. Avaimet olivat unohtuneet kiireessä kämpälle, joten piti kävellä taas Oodiin hakemaan vara-avain tyttäreltäni. Taas tuli kaksi kilometriä. Sen jälkeen kävelin kolmannen kerran Oodiin viemään avaimen. Nyt kilometrilukema oli jo viisi. Seuraavaksi kävelin autolle Hernesaareen, ja tästä kertyi Google-kartan mukaan noin 3,2 kilometriä. Toisin sanoen aivan kuin huomaamatta olin tullut köpötelleeksi yli kahdeksan kilometriä. Eivätkä päivän kävelyt tietenkään tähän loppuneet, vaikka jatkoa en enää ole miettinyt. Mitä todennäköisimmin kymmenen kilometriä ylittyi reilustikin.

Eihän tuollainen ole tietenkään paljon vaan aivan tavanomaista, mutta eroa on kuitenkin siihen, miten paljon maaseudulla kävellään hyötyliikunnan merkeissä. Kymmenen metriä ulko-ovelta autolle ja parikymmentä metriä autosta kauppaan. Jos haluaa kävellä, on pakotettava itsensä lähtemään, ja tällöinkään kävelyllä ei ole mitään päämäärää eikä kunnollista syytäkään muu kuin kävely itse. Sama lenkki aina uudestaan. Mihin sitä muuallekaan kävelisi.

Eilen tein kesän "pakollisen" käynnin Pihlajasaaressa. Tuli uituakin. Olen käynyt edellisen kerran siellä viime kesänä, mutta tuntuu, ettei käynnistä ole kuin hetki. Aika menee pelottavan nopeasti. Eilisen reissun tein aamupäivällä, jolloin lähtijöitä oli vielä vähän. Kun palasin, laiturilla oli jo iso ihmisjoukko jonottamassa.

[-:)lauri]

Tilasin uudet kuullottimet. Kuullottimet tarkoitaa kuulokkeita, mutta on vain kirjoitetttu väärin. Mulla on työkoneelle yhet*, tälle vapaa-ajan koneelle toiset, ja padia varten kolmannet. Vapaa-ajan koneen kuullottimet ovat pahasti rispaantuneet. Toisesta korvaosasta lähti eilen pehmusteet kokonaan ja nyt korva kipeytyy tällä pelkällä muoviosalla. Pitää vähän väliä korjailla kuullottimien sijaintia. No huomenna pitäisi tulla uuvet kotiovelle.

* Mulla on siis nuo parin kympin langalliset kuulokkeet sitä varten, että voin kuunnella musiikkia lähetyksen katkeamatta ja sitten työn puolesta Bosen ladattavat vastamelukuulokkeet työpalavereja varten. Varmaan duunista voisin tilata laadukkaat langalliset vastamelukuulokkeet edellyttäen, että sellaisia on. Mutta onnistuu tämä nyt näinkin.

Onnellinen uusien kuulottimien omistaja. Kuulottimet on kuulokkeet, mutta vähemmän väärin kirjoitettuna. Ai että on prameat. 19 euron ökykuulokkeet komeilevat nyt päässäni jumputtaen... ...no mitäs muutakaan, kuin no limittiä auto repeatilla.

[a4]

[Amore]

Eilen matkustaessani metrossa sisään tuli mustaihoinen nuori nainen afrikkalaisessa etnisen näköisessä mekossa. Hänen kanssaan kulki nuori suomalaisen näköinen mies. Tulin katsoneeksi naista hieman tavallista pidempään, koska hänen tukkansa oli aivan lyhyeksi leikattu. Olin edellisenä päivänä nähnyt toisella afrikkalaisella(?) naisella samanlaisen lyhyen tukan, minkä johdosta mietin, oliko kyseessä jokin muotitrendi vai onko afrotukkaisillakin tapana leikata kesätukka. Afromekkoinen nainen oli vartaloltaan hieman tanakka, joten hän vaikutti asussaan vähän tanttamaiselta. Hän yhdistyi mielessäni muihin afrikkalaisissa asuissa kulkeviin rouviin, joita olin joskus nähnyt isoinakin ryhminä astumassa mm. kirkosta ulos sunnuntaipalveluksen jälkeen. Kirkkoon on kai heillä tapana pukeutua parhaimpiinsa. Tämän naisen mekko oli tosin kirkkomekkoa arkisempi eikä kokopitkä halatti. Pidin metron naista ilman muuta afrikkalaisena, mutta kun jäimme samalla asemalla pois kuulin hänen keskustelevan seurassaan kulkeneen miehen kanssa. He puhuivat suomea ja naisenkin puhe oli aivan syntyperäisen suomalaisen puhetta. Heidän puhetapansa oli parikymppisten ihmisten tyyliä. Vilkaisin naista vielä kerran ja huomasinkin, että hän vain näytti asussaan ja tanakkuudessaan ikäistään vanhemmalta ja assosioitui siksi aikaisemmin näkemiini afrikkalaisiin daameihin. Mekkonainen oli parikymppinen. Ja luultavasti syntynyt Suomessa tai hyvin nuorena tänne tullut.

[-:)lauri]

Feta-mustapippuri makkara on paras makkara, mitä olen koskaan syönyt.

[Amore]

Eilen ja tänään ovat olleet kesän parhaat uintipäivät (meressä). Sinilevää tosin oli, mutta se ei haitannut nautintoa. Kuka tarvitsee jotain joogaa tai meditaatiota kun voi vain talsia veteen ja antaa aaltojen viedä? Olisin voinut uida Tanskaan asti! Jälkeenpäin olo fyysisesti ja psyykkisesti kuin uudesti syntynyt. Mikään muu ei tuota samanlaista autuutta kuin uiminen luonnonvedessä veden ollessa sopivan lämmintä mutta myös virkistävää. Kannatti syntyä tähän maailmaan. Kiitos!

Taas aivan erinomainen uintipäivä. Ei ole sellaisia rikkauksia, joilla voisi ostaa uintituokiota siivittäneet euforiset fiilikset. Ja unnin jälkeen nautitun kuivattelun auringossa. Fantastista!!! Trumpit, bill gatesit, sorokset, kardashianit ym. ym: te ette tiedä oikeasta elämästä mitään!

[Kopek]

Ikävä kyllä, kesä alkaa olla kohdallani ohi. Sattuneesta syystä, joka ei suoraan liity minuun, ja jota en tämän tarkemmin kerro, olen "vankina" täällä pölypesässämme. Jouduin tekemään toissa päivänä hieman pikasiivousta, jotta talossa pääsee kulkemaan, ja tuon siivouksen aikana levisi ilmaan pölyä, joka aiheuttaa vieläkin allergisia oireita. Olo on epämukava. Haluaisin pois täältä tappavasta talosta. Normaalisti voin olla edes muutaman tunnin päivästä muualla, mutta nyt en oikein sitäkään. Eilen kävin sentään vuoden ensimmäisellä rullaluistelulenkillä. 

Muutaman kerran tuli kesän aikana uitua, yhden kerran jopa meressä, mikä on minulle harvinainen kokemus. Meriuinti tapahtui viikko sitten Pihlajasaaressa.

Lähes joka kesä olen käynyt jossakin matkalla, mutta tänä vuonna en missään. Tulee jotenkin haikean masentunut olo, kun lukee päiväkirjasta selostuksia edellisten vuosien matkoista, vaikka eivät ne nyt mitään kaukomatkoja ole olleetkaan.

Tuon, mitä kirjoitin tuossa edellä, piti olla vain alkukevennys ennen kuin aloitan varsinaisen asian. Mutta mikäs se asia olikaan?

Erilaiset "jäsentarjoukset", joita saa, kun liittyy johonkin asiakasjuttuun. Ikeasta esimerkiksi saa tiettyjä alennuksia "Family" -kortilla. Claes Ohlsonilta saa myös alennusta jollakin kortilla. Ja nyt myös Lidl tarjoaa jonkinlaista korttia. Ongelma on se, että kortit eivät välttämättä ole muovisia kortteja vaan kännykkään ladattavia mitä lieneekään.

Kun käyn Ikeassa, en tietenkään voi käyttää mitään kännykässä olevaa korttia tai sovellusta, koska en löydä sitä. On paljon helpompi kaivaa muovikortti kukkarosta kuin etsiä jokin kortin kuva jostakin kännykän uumenista. Niinpä on helpompaa liittyä uudestaan Ikean familykorttiasiakkaaksi (vai mikä se on nimeltään). Lopulta koko homma on yhtä sekamelskaa.

Oikeastaan kaikkein inhottavin korttisysteemi on Motonetissa. Kassalla kysytään "kanta-asiakkuutta". Miksi? Eihän sillä saa bonuksia eikä juuri alennuksiakaan. Miksi kanta-asiakkuus pitäisi esittää. Siihenhän ei ole edes mitään erillistä korttia tai kännykkäkorttia, vaan se on todistettava henkilöllisyystodistuksella. Ajokorttikin käy. Omaa Motonetissa asiointiani tuollainen systeemi suorastaan vähentää.

Nyt olen miettinyt, liittyisinkö Rustan eli entisen Hong Kongin "clubiin". Tarjouksena olisi nimittäin muovilaatikoita ennätyksellisen halpaan hintaan, ja näitä laatikoita tarvittaisiin talon siivoamisessa lähes loputtomasti. Muovilaatikko on siistimpi tapa säilöä esineitä kuin pölyinen muovipussi, joita lojuu joka paikassa.

Ongelma on siinä, että clubijäseneksi liittyessään pitäisi antaa puhelinnumero ja sähköpostiosoite. No, mikä ongelma tämä on? Ongelma liittyy henkisiin estoihini. En haluaisi antaa jotain pääsähköpostiosoitteistani vaan mieluummin jonkin hömppäosoitteen. Ensiksi pitäisi varmistaa, toimiiko osoite. Ja tässä tulevat estot peliin. Olen kokenut viime aikoina yhä uusia pettymyksiä näiden sähköpostien ja muiden kirjautumista vaativien paikkojen kanssa. Ne eivät ole enää toimineet! Joko ilmainen sähköposti on lakkautettu tai salasana ei ole toiminut ja/tai on vaadittu jotain tekstiviestivarmistusta. En kestä jännitystä, joka liittyy kokeiluun, että toimiikohan tuo tai tämä osoite vielä. 

Koko homma alkaa kaatua kuin korttitalo. Yhtä sähköpostia on käytetty toisen palvelun tai sähköpostin varmistamiseksi, ja kun sähköpostit yksi toisensa jälkeen lakkaavat toimimasta, myöskään varmistuksia ei enää ole. Tällä tavalla menetän esimerkiksi Youtube-tilit ja Google-tilit yksi toisensa jälkeen. Joku voi kysyä, miksi niitä on pitänyt olla niin paljon. Vastaus on se, että "alkuaikoina" Google-tilin ja Youtube-tilin voi perustaa erittäin helposti, joten niitä tuli perustettua esimerkiksi siitä syystä, että halusi julkaista Youtube-videoita anonyyminä eri yhteyksissä.

Jos kaikki videot ovat samassa osoitteessa, silloinhan niistä käy ilmi, kuka minä olen. On naamoja, on autojen rekisterikilpiä, on tiettyjä paikkakuntia, on muita tuntomerkkejä.

Muovilaatikkojuttu jää vaivaamaan mieltä, koska olen metsästänyt näitä laatikoita tarjouksista, ja nyt olisi ennätyksellisen hyvä tarjous - enkä käytä sitä henkisten estojeni takia.

[Hayabusa]

^Aave on muutamaankin otteeseen esitellyt sähköpostipalvelua, jossa tili katoaa tarkoituksella määräajan mentyä umpeen. Löytynee tietsikkaketjusta. Se on sopiva erilaisiin rekisteröitymisiin. Identeettinä voisi olla klassikko
Janis Petke tai joku vastaava nimi.

[Kopek]

Fiilikset ja päivän mietteet ovat samat, mitä ne ovat olleet jo kauan: Haikeutta, masennusta, vanhojen "hyvien aikojen" kaipaamista, lapsuuden onnellisten aikojen muistelua ja toivomista, että pääsisipä edes yhdeksi päiväksi noihin aikoihin takaisin. Kääntöpuolena näissä ajatuksissa on katkeruutta siitä, että vanhoista ajoista ei ole jäänyt mitään. Koko se elämä ja elinpiiri, joka silloin merkitsi jotain - merkitsi kaikkea - on menetetty. Ei ole äitiä, ei ole isää, ei ole mummoa, ei ole pappaa, ei ole autoja ja taloja ja pihoja ja puutarhoja ja esineitä ja asioita ja ylipäätään koko sitä maailmaa, mikä silloin oli. Ei ole edes valokuvia noista ajoista ja paikoista, ja siitä erityisesti tunnen katkeruutta.

Jos olisi jotain edes säilynyt, vaikka yksi huone alkuperäisine esineineen, silloin voisi hetkeksi tutun ympäristön avulla ikään kuin palata takaisin. Sulkeutua huoneeseen, jossa mikään ei ole muuttunut, ja panna aikakone päässään pyörimään.

Jossakin Helsingin tyyppisessä vanhassa kaupungissa on alueita, jotka eivät ole kovin paljon muuttuneet viimeisten vuosikymmenien aikana. Kadut ovat samoja, talot ovat samoja. Ainoastaan katujen varsille pysäköidyt autot näyttävät erilaisilta. Jonkin vanhan talon portailla saa otettua samanlaisen kuvan, mikä siinä on otettu 80 vuotta sitten. Hämmästyttävän vähän muutosta on tapahtunut. 90-vuotias ihminen voi tulla talon eteen ja muistella, että tuossa kivellä sitä istuttiin silloin lapsena, ja tuohon rapun kulmaan kolautin pääni.

Maaseudulla on kirkkoa (ellei se ole palanut ja korvattu uudella) lukuun ottamatta kaikki pantu matalaksi, mitä siellä 80 vuotta sitten on ollut. Tiet ovat eri paikassa, puut ovat eri paikassa. Rakennukset on jo pariin kertaan korvattu uusilla. Maaseututaajamat ovat muuttuneet niin paljon, ettei niitä tunnista entisiksi.

Olen luonteeltani esinenostalgikko. En halua heittää vanhoja esineitä pois, koska ne sisältävät muistoja. Olen aina ollut tällainen.

Isäni pilkkasi - kuinkas muutenkaan - minua jo lapsena siitä, että halusin säilyttää esineitä niiden muistoarvon takia. Surin, kun esineitä hävitettiin.

Isäni edusti sitä sukupolvea ja sitä ajatusmaailmaa, jolle millään ei ollut muuta arvoa kuin korkeintaan rahassa mitattava arvo. Jos jokin esine menetti rahassa mitattavan arvonsa, se menetti samalla "statusarvonsa". Näin ollen se piti hävittää ja korvata uudella esineellä, johon sisältyy taloudellista arvoa ja siten myös statusarvoa. Esineen tuli näyttää, että sen omistajalla on rahaa.

Sitä, että esine näyttäisi, että sen omistajalla on tyylitajua ja taiteellista silmää ja kulttuurista ymmärrystä, eivät edellä mainitun ajatussuunnan ihmiset ymmärrä. Heille rahallinen arvo on ainoa arvo. Heille taide on kaunista, kun se on kallista.

[Kopek]

Tämä henkilö oli edelläni Lidlin kassajonossa.

Seuraavaan kauppaan mennessäni entinen 1980-luvun talousjohtajamme (josta tuli myöhemmin erään tunnetun firman toimitusjohtaja) tervehti minua. Kun tulin kaupasta, eräs toinen entinen työntekijämme alkoi jutella kanssani. Jutteleminen kesti kauan, ja sen aikana kaiveltiin myös aika epämukavia asioita. Juttu vain ajautui niihin, mutta ei minun aloitteestani, koska en halua puhua noista asioista.

Tuollaiset juttelut ovat kuin "mikäs se täällä tököttää" ja kahvasta kiinni. Aah...

On toisin sanoen vähän kuin kirurgin veitsi olisi unohtunut aikoinaan leikkauksessa sisälleni. Sen kahva pistäisi esiin rinnastani. Olisin oppinut varomaan sitä. Mutta vieraat ihmettelisivät sitä ja alkaisivat väännellä. 

Perusmasennus vaivaa. Tein vähän lasikuituhommia. Päällystin omatekoista peräkärryn lavaa. Aloitin lavan tekemisen syksyllä 2016. Jos se nyt vihdoin valmistuu, eihän siinä mennyt kuin neljä vuotta. Hitaita nämä minun projektini.

Hartsia menee aivan älyttömästi. Biltemasta ostamani 10 kilon purkki tyhjeni. Sitä saa halvemmalla muualta. 20 litraa on parempi koko.

[Norma Bates]

Tänä kesänä ihmiset ilmeisesti kuvittelevat että korona ei tartu jos kaataa puoli purkkia haju- tai partavettä päällensä ennen kuin lähtee ovesta ulos. Sikäli tymäköitä lemuja ollut.