Fiilikset ja päivän mietteet

[kertsi]

Kun jotain on, sitä ei tarvitse. Kun sen heittää pois, sitä tarvitsisi.

Ratkaisu: Säilytetään kaikki siltä varalta, että jotain voi joskus tarvita.

Ongelma: Kun jotain joskus tarvitsisi, sitä ei löydy, koska tavaraa on niin paljon.

Ratkaisu: Käydään ostamassa uusi.

Ongelma: Tavaraa kertyy entistä enemmän.

Ratkaisu: Heitetään kaikki pois ja aloitetaan "puhtaalta pöydältä".

Ongelma: Kaikki alkaa taas alusta, ja pian ovat nurkat täynnä tavaraa.

Ratkaisu: Kertakäyttökulttuuri. Ostetaan, kun tarvitaan. Heitetään pois, kun ei tarvita.

Kaupungissa toimii erilaisia kaupunginosaryhmiä, joissa ihmiset lainaavat tavaroita toisilleen tai vuokraavat pienellä rahalla, jolloin kaikkea ei tarvitse omistaa itse, tai tarjoavat apuaan, tarjoutuvat esim. porakoneen kanssa menemään kiinnittämään taulun seinälle tms., vaihtavat palveluksia. Kirjastoissa on nykyään vaikka mitä, ehkä porakoineitakin lainattavaksi.

Eikö maaseudulla ole mitään vastaavaa?

Eräs tuttu isäntä ainakin teki jotain pikkuhommaa (yksittäistä puunkaatoa tms.) jollekin, ja sai vastavuoroisesti lainata asuntoautoa viikon. (Verottajalla olisi kyllä voinut olla mielipide asiasta.)

[Lognessa]

Minulla on ollut jo pitempään painajaisuni nimeltä -""muutto ja pakkaaminen."  Siinä toistuvassa unessa myöhästyn koska en saa pakattua tavaroiltani koskien paluumatkaa tai uuteen asuntoon muuttoa. Tänään heräsin todella virkistyneenä, koska unessa sain pakattua muuttotavarat. Äitikin oli siinä unessa,

En huomannut elämäni erityisemmin muuttuneen, mutta herätessä kyllä oli erityisen hyvä olo.

[Hippi]

^Muutamalla iteraatiolla yleensä oppii säilyttämään ne tärkeimmät...

Tavaran paljous suhteessä säilytystilaan on ikuinen ongelma. Pienten asuntojen kohdalla ongelma kärjistyy. Pitäisi jaksaa säännöllisesti perata säilytyksessä olevaa, mutta kun aina löytyy mielenkiintoisempaakin tekemistä.

Minulla ei ole edes tuota tilanpuutetta, vaan säilytystilaa on riittämiin jopa niin, että tyhjää säilytystilaakin on.

Silti välillä on ongelma "uskaltaa" heittää jotain tarpeettomaksi todettua pois. Siihen nyt olen kehitellyt jonkinlaisen siedätyshoidon niin, että tarpeettomaksi toteamani sijoitan tiettyyn paikkaan, jos en vielä uskalla pistää kokonaan pois. Seuraavalla siivouskierroksella tyhjennän tylysti tuon paikan, jos sinne sijoitettu ei ole tullut otetuksi käyttöön.

Tällä hetkellä sillä poistohyllyllä on melkoinen määrä erilaisia tyhjiä CD / DVD -levyjä, joita ostin halvalla aikana, jolloin niillä vielä teki jotain. Nyt ei ole enää hyvään aikaan ollut mitään laitetta, jolla noille tyhjille levyille jotain voisin kirjoittaa. Samoin siellä on isohko määrä erilaisia kaapeleita, joita on vuosien mittaan tullut koneiden ja laitteiden mukana. Muuton yhteydessä jo osan niistä karsin, mutta nyt on varmaan aika pistää noita menemään taas.

Kunhan seuraavan kerran sadepäivä ja raivausinnostus sattuvat samalle päivälle, niin nuo saavat kyytiä ja hylly varmaan uutta sisältöä.

Ongelmallisia on nuo vanhat mokkulat ja modeemit, kun niilläkään ei varmaan tulevaisuudessa tee mitään. Ainahan noihin liittymiin tulee uudet laitteet. Nuo varmaan pitää viedä erikseen johonkin samoin kuin käytöstä poistunut läppäri. Läppäri periaatteessa on toimiva, mutta niin vanha ja hidas. En ole lainkaan innostunut kokeilemaan virittää sitä kevyemmillä kilkkeillä toimivaksi.

Rasittavimpia on juuri nuo rojut, joita ei voi laittaa taloyhtiön jätepisteeseen tai (vaate)kierrätykseen, kun niistä ei pääse eroon juuri sillä hetkellä, kun se rohkeudenpuuska on päällä

[Hippi]

Kävin Biltemassa ostamassa nyt sellaista ruskeaa suojapaperia, jolla saan vähän lattioita huomenna suojattua. Onneksi oli tuollainen hankala kannettava pötkö, niin en eksynyt paljoakaan tutkimaan, mitä kivaa kaupasta löytyy. Silmiini osui kuitenkin puutikut!


Maalipurkkien sekoittamiseen, takan sytyttämiseen ja askarteluun. Puutikut on loistavaa materiaalia askarteluun, ja niistä voi rakentaa kaikenlaista. Mitat: 260 x 15 x 3 mm (koko voi vaihdella hieman, koska tikut on valmistettu ylijäämäpuusta). Puulaji: Akaasia ja eukalyptus. Pakkauksessa 300 kpl.

Aivan huikea löytö, kun vain keksisi, mitä noista voisi tehdä. En oikeastaan itsekään ymmärrä, miksi viehätyin noista puutikuista aivan älyttömästi
Biltema, Puuilo, rautakaupat ... noissa viihtyisin vaikka miten pitkään tutkimassa, mitä kaikkea maailmasta löytyy.

[kertsi]

^
https://fi.pinterest.com/anneliheinola/askartelua-puutikuista/

[Brutto]

Maalipurkkien sekoittamiseen, takan sytyttämiseen...

Sopivat hyvin myös maalin sekoittamiseen ja takassa olevien puiden sytyttämiseen.

[Kopek]

Eilen kaupasta tullessani tuntematon naisääni sanoi "terve", johon vaistomaisesti vastasin jonkinlaisella tervehdyksellä, vaikka en tiennyt, kuka minulle oli puhunut. Käännyin katsomaan taakseni ja nyökkäsin vielä tuolle henkilölle, jonka tässä vaiheessa vasta tunnistin. Hän oli erään ydinvoimalainsinöörin tytär.

Kun kävelin autolle, huomasin, että auton etulampussa on reikä. Muistin, kuinka moottoritiellä matkalla Helsinkiin oli kuulunut kova napsahdus, kun kivi tai jokin esine oli lentänyt edellä ajaneesta henkilöautosta. Lamppuun se siis oli osunut.

Tapaus harmitti, koska olin vaihtanut lamput alle vuosi sitten ja oli hyvin tyytyväinen niihin. Vaihtaminen oli ollut erittäin hankalaa ja suuritöistä. 120 kilometrin kauppareissujakin oli pitänyt tehdä lamppuhomman aikana ties kuinka monta, kun aina tarvitsi jonkin uuden työkalun, jollaista ei pakissa vielä ollut. Ja nyt toinen lampuista oli rikki.

Lähdin ajamaan masentuneissa mietteissä toiseen kauppaan. Sen parkkipaikalla huomasin, että auton jäähdyttimestä vuotaa maahan nestettä. Eli jäähdytinkin on rikki. Vaihdoin jäähdyttimen kahdeksan vuotta sitten toiseen saman tyyppiseen autoon, ja sekin oli epämukava tehtävä, koska jotkut letkut olivat hankalassa paikassa ja vaikeat saada irti. Onko auton korjaaminen ylipäätään koskaan muuta kuin epämukavaa? Ongelma on useimmiten juuri se, että ei ole tilaa. Pultit ja ruuvit ja letjut ja osat ovat jossakin äärimmäisen ahtaassa kolossa. Ja tietysti tiukasti kiinni kuin mikäkin.

Kahdeksan vuoden takainen jäähdyttimen vaihtaminen olii fiasko, jota en halua enää muistella. Varaosana ostamani jäädytin oli vääränlainen, ja se piti vaihtaa toiseen. Ja letjut jäivät löysälle, ja nestettä ei mennyt järjestelmään tarpeeksi ja niin edelleen. Epäilen, että taustasyy vuosi myöhemmin tapahtuneelle kannentiivisteen pettämiselle (johon päättyi koko auton "tarina) oli sekoiluni tuossa jäähdyttimen vaihtamisessa. Vanhaa vuotavaa jäähdytintä käytettiin liian kauan, ja uudenkin kanssa moottori pääsi kuumenemaan liikaa ennen kuin viikkojen temppuilun jälkeen tilanne alkoi  olla hallinnassa. Kannentiviiste ei ehkä tykännyt tuollaisesta pelistä.

Elena Lydia Vasilievna Mironova

Onko tuttu?

Niin kuuluisa kuin tuo henkilö nykyään onkin paremmin tunnetulla nimellään, en ollut tainnut koskaan kuullakaan hänestä vielä noin 15 vuotta sitten. Se, miten ensimmäisen kerran "törmäsin" tuohon henkilöön netissä, on ehkä vähän kiusallinen tarina.

Selasin jotain epämääräistä ulkomaista foorumia, jossa joku kirjoittaja esitti näkemyksen, että hänen mielestään tuo edellä mainittu henkilö on seksikkäin tai kaunein tai täydellisin (en muista, mitä superlatiiveja kirjoittaja käytti) nainen, mitä hän on koskaan nähnyt. Hän viittasi erityisesti erään vanhan elokuvan erääseen tiettyyn kohtaukseen ja tästä kohtauksesta irrotettuun videoon ja/tai still-kuviin.

No, pitihän tuo mainittu kuvasarja aivan uteliaisuusesta katsoa. Siihen taisi olla linkki suoraan foorumilta.

Tämä oli siis ensimmäinen havaintoni tuosta näyttelijästä, josta en sitä ennen tiennyt mitään.

Elokuva on "Savage Messiah" vuodelta 1972. En tarvinne kertoa tarkemmin, mihin kohtaukseen ja mihin kuviin tuolla hämäräperäisellä foorumilla viitattiin.

Etsivä löytää.

Tämä vain yhtenä esimerkkinä monista siitä, että en tiedä enkä tunne joitakin "kaikkien tietämiä" ja "kaikkien tuntemia" ja "yleisesti tiedosssa olevia" asioita. Mitä ne ovat? Miten voisin vastata, kun en tiedä niitä. Joskus jossakin yhteydessä jokin tuollainen julkisesti piilossa oleva asia tulee tietooni, ja ihmettelen, miten en ole voinut tietää sitä, vaikka kaikki muut ovat aina tienneet sen.

Vielä lopuksi autoasiaa.

Kasasin tänään autoa, jota olin purkanut muutama viikko sitten. Olin yrittänyt irrottaa starttimoottorin, ja välillä oli ollut muutaman viikon tauko matkan takia. En enää oikein muistanut, mihin kohtaan mikäkin osa kuuluu. Yksi pultti jäi ylimääräiseksi, kun en millään keksinyt sille paikkaa.

En onnistunut irrottamaan starttimoottoria. Sain se liikahtamaan, mutta se on niin ahtaassa paikassa, että en saanut sitä pois. Olisi pitänyt purkaa lisää rakenteita, mutta en uskaltanut, kun entisten kanssa oli jo epävarmuutta. Tein tänään vielä viimeisen yrityksen starttimoottorin irrottamiseksi, mutta luovutin. Jos auto olisi ollut pukeilla ja jos pohjan alla oleva muovilevy olisi ollut irti, hommaa olisi voinut tehdä myös alhaalta päin. Sieltä olisi nähnyt jotkut paikat paremmin. Mutta miten auton enää pukeille ajat, kun osia on poistettu. Ja sitä paitsi, auto ei lähtenyt käyntiin muuten kuin vetämällä, Siksihän olen yrittänyt vaihtaa starttimoottorin.

Ei auta kuin hinata auto korjaamolle tai ajaa, jos sen saa ensiksi vetämällä käyntiin. Ärsyttää vähän, kun homma näytti olevan jo niin lähellä onnistumistaan. Ja aikaa on mennyt turhaan "työhön". Olen hidas näissä asioissa. Eikä auton rassaaminen todellakaan ole mielipuuhaani. En ikinä pärjäisi korjaajana. Minulle kolmen tunnin työ tarkoittaisi kolmen vuoden työtä ja sitä, että auto ei sittenkään tule kuntoon.

Autoasiat ovat siis vähän huonolla tolalla. Ja ajaa pitäisi ja paljon.

[kertsi]

Tänään sain "Microsoftin asiakastuelta" tms. puhelinsoiton. Langan päässä tuntui olevan ihka elävä bangalorelainen huijaridaami. Harmi, etten oikein ollut iskussa, enkä jaksanut alkaa vedättämään vedättäjää, tai ainakin kuluttamaan aikaansa joutavanpäiväiseen keskusteluun. Ilmoitin vain etten halua keskustella henkilön kanssa.


Suojaudu teknisen tuen huijauksilta

Teknisen tuen huijaukset ovat koko alaa koskeva ongelma, jossa huijarit käyttävät pelotustaktiikkaa huijatakseen uhrin hankkimaan tarpeettomia teknisiä tukipalveluja, joiden väitetään korjaavan laitteen, alustan tai ohjelmiston ongelmia.

Parhaimmat huijarit yrittävät saada sinut maksamaan heille laitteesi tai ohjelmistosi olemattoman ongelman "korjaamisesta". Pahimmillaan he yrittävät varastaa henkilö- tai taloudellisia tietojasi; ja jos päästät heidät tietokoneellesi "korjaamaan" ongelman, he yleensä asentavat haittaohjelman, kiristysohjelman tai muun ei-toivotun ohjelman, joka voi varastaa tietojasi tai vahingoittaa tietojasi tai laitettasi.

[Hippi]

Eilisen harmituksen ja stressin jälkeen olin aika väsynyt enkä jaksanut lähteä salille. Aamutoimien jälkeen iski rättiraivo ja siinä menikin sitten koko päivä niin, että huomasin kello 15 jälkeen, että lounas oli edelleen syömättä. Onneksi ei ollut enää pitkästi tekemätöntä, joten päästin lounasta nauttimaan kello 16 tienoolla.

Sanotaan, että pessimisti ei pety. Juu, ei tarvinnut pettyä, kun olin jo eilen aamulla pohtinut duunikaverin kanssa, jotta mikähän siinä tavarantoimituksessa menee pieleen. Puuttuuko jotain vai tuleeko jotain toimimatonta. Loppusuoralle päästiin, kun kuulin pahaenteistä jupinaa eteisestä ja sitten vähän selvemmin "voi perkele". Toinen roudareista sitten tuli kertomaan, että pakastinkaappiin on tullut kolhu ilmeisesti kätisyyden vaihdossa. Onneksi sanoi, sillä se oli niin pieni, että varmaan olisi mennyt aikaa, että sen olisin itse huomannut. Aivan pieni kupru, mutta pintakaan ei ole rikki. Käski tehdä siitä reklamaation, niin sitten ratkotaan tuodaanko uusi ja virheetön tilalle vai laitetaanko jonkinlainen hyvitys.

Tuo nyt varsinaista harmitusta ei tuottanut vielä. Kun roudarit olivat lähteneet ja kaiken piti olla kunnossa, niin aloin täyttää kaappeja sen jälkeen, kun olin repinyt niitä perkeleen tarroja ja teippejä irti mitä ihmeellisimmistä paikoista. Ensin kamat jääkaappiin. Mätin miten sattui, kunhan saan oven kiinni ja kamat kylmenemään. Järjestelen sitten paremmalla ajalla. Sen jälkeen sama juttu pakastimelle. Pakastinta täyttäessä se järkytys tuli. Jääkaapin ovi ei pysynyt kiinni. Vähän väliä se ponnahti aina uudelleen auki.

Yritin tutkia, mikä siinä ovessa mätti ja jopa kevensin ovilokeroiden kuormaa, vaikka ei niissä paljon mitään ollutkaan. Ei auttanut. Lopulta laitoin keittiörappusen oven eteen, ettei se päässyt aukenemaan. Myöhemmin illalla totesin, että se pysyy kyllä kiinni. Tämä varmaan siitä, että se oli kunnolla kylmennyt. Mutta aina käydessäni jääkaapilla, ovea piti pukata kunnolla, että se sulkeutui. Jos sitä vain puolihuolimattomasti heilautti, niin eipä mennyt kiinni. Yritin tutkia, jotta onko siinä jotain kamaa edessä, mutta ei ollut. Ilmeisesti saaranapuolen tiiviste on jotenkin huonosti ja se ottaa vastaan.

Kyllä vitutti.Tein reklamaation kun olin hiukan rauhoittunut. Hassua, että sekin piti chatin kautta tehdä. Olin kirjoittanut asiani jo valmiiksi wordissä ja siitä sen kopioin ajatellen lähettää s-postina, mutta se kolahtikin chat-ruutuun. Hetken odottelun jälkeen siihen sitten tuli aspa, jonka kanssa muutaam sana vaihdettiin ja hän otti vielä tarkemmat tietoni ja sanoi välittävänsä viestin myymälään, josta otetaan yhteyttä mahdollisimman pian. Unohdin kysyä, että mitä se "mahdollisimman pian" heillä tarkoitti. Sen nyt harmitti vielä lisää, sillä siinä oli toinen syy, miksi en tänään mennyt salille. Ajattelin, että ne jo tänään soittaisi niin olisin koko päivän puhelimen äärellä. Eivät soittaneet. Nyt tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että ehkä minun olisi pitänyt vielä soittaa tänään ja kysellä, mitä he ovat asiani eteen ehtineet jo tehdä.

Tuon kaiken annoin purkautua rättiraivoon ja nyt olen tyytyväinen siihen, ettei tämä päivä mennyt ihan hukkaan.

[Kopek]

Arkielämän tilanteet vahvistavat käsitystäni siitä, että olen stressiherkkä ihminen ja pelkään sosiaalisia tilanteita - jopa sellaisia, joissa vastapuolena on kone.

Ellei kyseesä ole aivan tuttu lähihenkilö, puhelimella soittamisen kynnys on minulle hyvin korkea. En myöskään vastaa tuntemattomilta ihmisiltä tuleviin puheluihin enkä aina tuntemiltanikaan tuleviin puheluihin. Jännitän ja siirrän "pitäisi soittaa" -puheluja viikkokaupalla enkä saa soitettua. Ahdistava tunne lisääntyy.

Mitä tarkoitan sillä, että vastapuolena on kone?

Jonkin tavaran tilaamista nettikaupasta. Tällöinhän käytännössä asioidaan tietotekniikan kanssa tarvitsematta puhua kenellekään. Kirjoitetaan näppäimistöllä ja klikataan hiirellä. No, mikä tässä on niin pelottavaa, että en uskalla tilata?

Yritän välttää pettymyksiä. Tuntuu, että niitä on ollut elämässä jo tarpeeksi. Pelkään, että etsimääni tarviketta ei löydykään, ja jos se löytyy, ja tilaan sen, se on väärä tai viallinen tai epäsopiva tai muuten epätyydyttävä. Tällainen riski on olemassa erityisesti silloin, kun tarivitsee osia vanhaan autoon.

Epämääräinen pelko siitä, että "jokin" menee kuitenkin pieleen, ja epäonnistumisen kokemukset lisääntyvät taas yhdellä tapauksella, hallitsee tekemisiä. Ei uskalla oikein tehdä ja päättää mitään, kun se voi kuitenkin olla huono idea. Se, että asioita kuitenkin pitäisi tehdä, eikä niitä saa tehdyksi, aiheuttaa jonkinlaista kestostressiä. On omituinen jännittynyt ja ahdistunut olo, vaikka ei oikein tiedä, miksi. Tekemistä odottavien ja lopullisesti tekemättä jääneiden asioiden vuori kasvaa, ja tulevaisuus ahdistaa.

[Hippi]

Pessimisti ei pety teemalla jatkuu . . .
Nyt oli myymälästä tullut sähköposti sillä aikaa, kun kävin aamupäivällä asioilla. Siinä ehdotettiin pientä rahallista korvausta siitä pakastimen kuhmusta ja annettiin puhelinnumero huoltoon, että sen jääkaapin oviongelman sieltä kautta hoidan. Laitoin vastaukseen, jotta mikä on heidän käsityksenä "pienestä rahallisesta korvauksesta", kun virheettömän tuotteen toimittaminen tulisi melkoisen hintavaksi myyjälle. Tuohon nyt odottelen vastausta edelleen.

Soitin siihen annettuun huollon numeroon. Mielestäni olin ihan ystävällinen, kun esitin asiani ja sanoin, että minun oli käsketty sopia huollosta. Saatanan tyly äijä tiuski, että eivät he huolla Samsungin laitteita ollenkaan, koska niillä on oma huolto. Olin aika tyrmistynyt siitä tylyydestä enkä pystynyt vastaamaan juuri mitään, vaan pyysin anteeksi aiheuttamaani häiriötä ja lopetin puhelun.

Pakko oli laittaa lounas välillä, että rauhoitun, ja siinä tuli taas kylmää vettä niskaan. Eli en rauhoittunut. Prkl, mulla menee kolme paistinpannua roskiin, kun ne ei toimikaan siinä induktioliedellä. Ainoa toimiva on minuakin vanhempi valurautapannu. Eli joudun ostamaan uudet paistinpannut.

Sain kuitenkin ruuan tehtyä ja syötyä. Sitten etsimään Samsungin huoltoon numeroa. Firman sivuston löysin helposti, mutta olisin halunnut chatin kautta hoitaa asiaa, mutta eipä ollut kodinkoneille sellaista vaihtoehtoa, joten jouduin uudelle etsintäkierrokselle ja lopulta löysin jonkun puhelinnumeron, johon sitten soitin. Yllättäen sieltä vastattiin todella nopeasti, mutta oli kyllä niin kökkö rouvashenkilö siellä päässä, että vaikea oli saada selvää hänen puheestaan ja jotenkin tuli tunne, että hän jännitti vielä enemmän kuin minä. Saatiin kyllä asia hoidettua ja nyt taas odotan 3-5 päivää, jonka aikana huolto ottaa (toivottavasti) yhteyttä ja sopii käynnistä. Rouva sitten vielä sanoi, että "huolto sitten päättää, meneekö se vika takuun piikkiin". Olin vähän kyllä tyrmistynyt, jotta minäkö ehkä joutuisin maksamaan siitä, että se tiiviste on vekillä eikä sitä saa käsin suoristettua?

Sain tekstarina koodin ja sivuston, josta voin seurata huoltotilauksen edistymistä.

Seuraavaksi alan tutkia, miten saan liesituulettimen asennettua paikoilleen. Aamulla kävin Biltemassa ostamassa tarvikkeita ja toivottavasti niillä saan homman toimimaan. Luultavasti joudun naapurista pyytämään ylimääräisiä käsiä avuksi ellen keksi jotain hyvää ideaa, jolla saisin kapineen pysymään paikallaan "tyhjän päällä" sen aikaa, että saan kulmaraudat ruuvattua kiinni kaappien seinämiin.

[Hippi]

Kyllä some on tavallaan hyvä paikka avautua. Yllä olevan laitoin hiukan toisin muotoiltuna FB:iin eikä kestänyt montaa minuuttia, kun tyttäreni jo kommentoi, että "Älä heitä niitä paistinpannuja pois. Voisi olla käyttöä."

Jos ei somea olisi, niin olisin todennäköisesti kaikessa hiljaisuudessa vain itsekseni jupisten roudannut nuo pannut metalliroskiin. Tuskin olisin jokaiselle lapselleni soittaanut ja kertonut tuotakaan asiaa. Monta muutakin aisiaa on kääntynyt paremmalle tolalle, kun viestittelemme enemmän kuin käsittääkseni somettomat on viestitelleet keskenään. Luulisin.

[Amore]

mulla menee kolme paistinpannua roskiin, kun ne ei toimikaan siinä induktioliedellä. Ainoa toimiva on minuakin vanhempi valurautapannu. Eli joudun ostamaan uudet paistinpannut.

Pannuja ei tarvitse hävittää, sillä induktioliesille on olemassa adaptiolevyjä.

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/26997/dnhss/ibili-induktiovalilevy-19-cm

[Brutto]

Yritin tutkia, mikä siinä ovessa mätti ja jopa kevensin ovilokeroiden kuormaa, vaikka ei niissä paljon mitään ollutkaan. Ei auttanut. Lopulta laitoin keittiörappusen oven eteen, ettei se päässyt aukenemaan. Myöhemmin illalla totesin, että se pysyy kyllä kiinni.

Yritä pyörittämällä säätää jääkaapin etutassuja siten, että kaappi on aavistuksen verran kallellaan taakse/seinään päin. Tällöin ovi painuu aina itsestään painovoiman ansiosta kiinni.

[Hippi]

Kyllä se ihan hyvässä asennossa on, mutta siinä on saranapuolen tiiviste mennyt ylimääräiselle vekille. Yritin sitä saada suoristumaan, mutta se on sen verran kauan ollut, että vekki on siihen jo prässääntynyt. Vekin vuoksi se on sitten paksumpi, niin sulkemisen viime vaiheessa se ottaa vastaan vähän. Ovi pitää vaan muistaa aina painaa kiinni asti, niin se kyllä nyt pysyy kiinni, kun siinä tulee sen kylmyyden seurauksena tyhjiö(?). Tuollakin pärjäisi, mutta monesti touhutessa en vaan muista sitä painaa kiinni, vaan läimäytän sen samalla tavalla kuin entisen kaapinkin ja silloin se kyllä ponnahtaa auki. EI sepposen selälleen, vaan muutaman sentin rakoselle, joten sitä en välttämättä heti edes huomaa.

Yksi ajatus oli yrittää jesarilla teipata tiivistetta oikeaan asentoon ja sitten sulkea ovi, niin se siinä ajan kanssa prässääntyisi suoraksi. Mutta jos se ei toimikaan, niin parempi pitää näpit erossa, ettei huolta pääse sanomaan, että itse olen sen tiivisteen sössinyt.

Ja olihan tuo nyt sen verran hintava laite, että kyllä sen oven pitää kunnolla toimia, joten tulkoon huolto vaihtamaan tai silittelemään sen tiiviseen.