Fiilikset ja päivän mietteet

[Amore]

Kuuntelin amerikkalais-norjalaisen kirjailijan Siri Hustvedtin podcastin, jossa hän kertoo norjalaisesta äidistään ja tämän kaipuusta Norjaan. Hänen äitinsä muutti Yhdysvaltoihin 30-vuotiaana. Hustvedt kasvoi Minnesotassa, jossa on paljon norjalaisasutusta. Hänen isänsäkin on sukutaustaltaan Norjasta ja ymmärsi vielä isovanhempiensa norjan kieltä, vaikkei sitä enää puhunut. Ilahduin kun pystyin kuuntelemaan koko podcastin ja ymmärtämään suurimman osan. Hustvedt puhui ehkä korostetun selkeästi. Olen satunnaisesti ennenkin kuunnellut norjankielisiä ohjelmia, mutta tämä oikein innosti kuuntelemaan lisää.

Ohjelmassa toistui usein sana huske, muistaa. Siitä tuli mieleen 70-80-luvun punk-bändi Hüsker Dü, joka ei tosin koskaan ole kuulunut suosikkeihini, vaikka punkiakin kyllä kuuntelen. Eipä nyt sitten yllättänyt lukea Wikistä, että bändi on kotoisin Minnesotasta. Norjaa he eivät osaa, vaan ottivat vain mieleen juolahtaneen nimen, joka näytti sopivan coolilta räimemusiikkiskenessä. Ääkköspisteet/umlaut- ovat metallibändien nimissä olleet suosiossa, mikä juontuu mm. viittauksista Wagneriin ja Saksaan. Blue Öyster Cult,  Motörhead, Mötley Crüe...

Ohjelmassa oli myös musiikkia (ei punkia tai metallia). Enpä tiennyt sitäkään, että Hustvedtin tytär (kirjailija-miehensä tiesin oikein hyvin) on laulaja (ja näyttelijä). Oikein kaunis ääni hänellä.

Sophie Auster

https://www.youtube.com/watch?v=v6kdTjfHMWM

[Toope]

Hienoa.

Asiasta toiseen.

Olen asenteeltani pasifisti. Pidän sotia mielettöminä. Karkaisin rintamalta, jos sinne joutuisin, ja jos karkaaminen vain olisi mahdollista. Antautuisin viholliselle, jos vihollinen kohtelisi vankeja inhimillisesti.

Olen miettinyt usein toisen maailmansodan historiaa ja lukenutkin siitä aika paljon. Onhan se viimeisin iso kähinä näillä main. Helpoimmalla selvisi maa, joka ei taistellut vaan antautui saman tien. Se maa oli Tanska.

Suomen tilanne oli poikkeuksellinen monessakin mielessä. Ensinnäkin Suomea uhkasi lähes totaalinen tuho toisin kuin vaikka tanskalaisia tai norjalaisia tai hollantilaisia. Ei Saksalla ollut aikomusta tuhota näitä maita ja niiden asukkaita. Neuvostoliitto sen sijaan olisi voinut siirtää suomalaiset pitkin Siperiaa ja tuoda tänne muita ihmisiä. Suomi suomalaisten asuttamana maana olisi ollut historiaa. Lisäksi Neuvostoliiton valloitus olisi merkinnyt hävitystä monen ihmisen elämäntavalle. Maatilat olisi takavarikoitu ja kollektivisoitu. Yrityksille olisi käynyt samoin. Lukemattomat ihmiset olisivat menettäneet kotinsa ja omaisuutensa. Suomesta olisi tullut iso vankila. josta ei pääse muualle, ei ainakaan länteen.

Suomen sotahistoria poikkeaa myös monella muulla tavalla useimpien muiden toista maailmansotaa käyneiden maiden historiasta. Suomi säilyi miehittämättämänä. Suomen armeija onnistui, vaikka se olikin hiuskarvan varassa, ja siihen tarvittiin onnea ja muiden apua. Tästä on tullut suomalaisille eräänlainen harhakuva siitä, että armeija voisi torjua hyökkäävän vihollisen. Suomen onnistuminenhan oli äärimmäisen harvinainen poikkeus. Se ei ehkä toistu, jos uusi sota syttyy.

Ranskalla oli armeija. Maa miehitettiin.
Saksalla oli armeija. Maa miehitettiin.
Puolalla oli armeija. Maa miehitettiin.

Listaa voisi jatkaa, ja se olisi pitkä.

Sen sijaan lista niistä Euroopan maista, joilla oli armeija, ja joita ei miehitetty, on huomattavasti lyhyempi. Se, että Suomi kuuluu tälle listalle, on puhdas sattuma. Siihen ei voi luottaa, kun tulevia sotia mietitään. 

Tarkasti ajatellen Suomen armeija ei estänyt miehitystä. Se onnistui pelaamaan aikaa, kunnes poliittiset suhdanteet olivat sellaiset, että hyökkääjä luopui miehityksen ajatuksesta tai ainakin siirsi sitä myöhemmäksi. Tämä kai armeijan idea on nykyisinkin. Otetaan ensi isku vastaan ja toivotaan apua.

Ymmärrän ajatuksen, mutta juuri väkivallan uhan/käyttämisen vuoksi Neuvostoliitot syntyivät.
Minusta pienempi paha oli sotia vastaan.
Esität aisankannattajaideologiaa.

[Kopek]

tarkoitukseni oli kirjoittaa aivan muusta asiasta, mutta kun etsin sopivia kuvia hakusanoilla "poikia Helsingissä 1975", tuli esille kuva, jota haluan kommentoida. 1975 oli täysin sattumanvaraisesti valittu vuosiluku. Etsin ylipäätään vain vanhoja turistikuvia perheistä tai tytöistä tai pojista Helsingissä. En etsinyt kuvia tällaisista "pojista".

https://hs.mediadelivery.fi/img/658/8e0c037135b7449898572a4902525500.jpg

Ja vertailun vuoksi tässä nykyajan "poikia".

https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1198,h_799,f_auto,fl_lossy,q_auto:eco/13-3-10904562.jpg

Tämän kuvaparin luulisi osoittavan hidasjärkisimmällekin, mitä yhteiskunnassamme on tapahtunut viimeisten 45 vuoden aikana. Mutta ei. Selityksiä keksitään loputtomiin, koska halutaan uskoa... aah.

Palaan myöhemmin siihen varsinaiseen aiheeseen, josta aioin kirjoittaa.

[-:)lauri]

^
mistä tuo ylempi kuva on?

Edit täältä: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002877700.html eli poliisi oli seuraamassa sitä, että nuorten juopottelu tapahtuu sääntöjen mukaan puistossa.

Entä mikälaisissa työtehtävissä poliisi on jälkimmäisen kuvan yhteydessä?

[kertsi]

Kuuntelin amerikkalais-norjalaisen kirjailijan Siri Hustvedtin podcastin, jossa hän kertoo norjalaisesta äidistään ja tämän kaipuusta Norjaan. Hänen äitinsä muutti Yhdysvaltoihin 30-vuotiaana. Hustvedt kasvoi Minnesotassa, jossa on paljon norjalaisasutusta. Hänen isänsäkin on sukutaustaltaan Norjasta ja ymmärsi vielä isovanhempiensa norjan kieltä, vaikkei sitä enää puhunut. Ilahduin kun pystyin kuuntelemaan koko podcastin ja ymmärtämään suurimman osan. Hustvedt puhui ehkä korostetun selkeästi. Olen satunnaisesti ennenkin kuunnellut norjankielisiä ohjelmia, mutta tämä oikein innosti kuuntelemaan lisää.

Linkki? Olisi hauska kokeilla, ymmärränkö Sirin norjaa. (Luulen, että se on puhujasta kiinni paljon, joskus ymmärrän paljon, joskus ei melkein mitään.)

[-:)lauri]

Kävin eilen ytimessä ja tänään uudestaan. Eilen busimatkustajista ehkäpä vain 30% oli maski ja tänään jopa 90%. Koululaisilta puuttui maskit eilen, mutta tänään kaikilla koululaisilla oli maski. Melkein saavutin jo valheellisen turvallisuudentunteen kun niin monella oli maski. Onneksi ei tarvitse pahemmin matkustella ihmisten ilmoilla. Matkustin eilen bussilla ekaa kertaa noin puoleen vuoteen.

Olin jo melkein ostamassa uutta luuriakin tässä viime viikonloppuna, mutta vittu siellä on Gigantissa Black friday -alennusviikko meneillään ja kauppa todennäköisesti täynnä asiakkaita. En ole ostamassa luuria ainakaan ennen kuin tilanne on Gigantissa rauhoittunut. Ja senkin jälkeen tekisi mieli kyllä odotella vielä muutama kuukaus. Siellä ei nimittäin ole kaupassa ominaisuusluokassa, jota olen katsellut, oikean väristä Samsungia tarjolla, joten melkein tekisi mieli odottaa muutama kuukaus jahka uudet Samsung Galaxy S30 -luurit tulevat markkinoille. Niistä jostain löytyisi varmasti haluamani ominaisuudet sekä todennäköisesti silmää miellyttävä väri.

[-:)lauri]

^
Ai niin, kävinhän minä ytimessä jo tuossa kaksi viikkoa sitten. Mutta sitä ennen noin puoleen vuoteen en ole bussilla matkustanut.

[Hippi]

Ruokakauppani kauppias lähestyi kirjeellä, kuten aina tähän aikaan vuodesta, ja lähetti kiitokseksi menneestä vuodesta kuponkeja, joilla sai kaupasta veloituksetta erilaisia tuotteita. Laskeskelin, että niillä kahdeksalla kupongilla oli arvoa ehkä noin kympin verran, jos kaikki sai kerättyä.

Tänään oli kauppapäivä muutenkin ja tästä päivästä ne kuponkitarjoukset oli noudettavissa, joten päätinpä ne kerätä samalla. Kerrankin onnistuin saamaan kaikki, sillä usein on käynyt niin, että joku tuotteista onkin loppunut kesken ja pyydettiin tulemaan seuraavana päivänä uudelleen.

Nyt jouduin pitkästä aikaa käyttämään palvelevaa kassaa ja siellä tulikin sitten yllätys. Ei niitä tuotteita olisi itse saanut keräillä, vaan piti hakea palvelutiskiltä kassiin valmiiksi kerättynä. Kassa otti itselleen ne tuotteet ja muut, mitkä olin ehtinyt hihnalle nostaa, nakkasin takaisin kärryyn ja lähdin palvelutiskiltä hakemaan kassia. Siinä kirjeessä oli kuulemma maininta asiasta, mutta enhän minä sitä ollut kokonaan lukenut.

Tällä kertaa rahallisesti hyötyy eniten yksi tyttäristäni, sillä hän poikkeaa lähipäivinä hakemassa ne kauralitkut (kaksi eri tuotetta litran pakkaukset). Naapurin pojille menee juustonaksut ja loput pidän itse. Yksi suklaapatukkaa on jo syöty ja toinen odottaa vielä kuten myös miniluumutomaatit ja hammastahna. Viimeksi mainittua en syö.

[Brutto]

Ei niitä tuotteita olisi itse saanut keräillä, vaan piti hakea palvelutiskiltä kassiin valmiiksi kerättynä.

Vertasitko kassissa olevien tuotteiden päiväystä hyllystä keräämiesi päiväykseen...?

[Hippi]

Enpä huomannut verrata, mutta nyt katsoin nuo läpi, niin kauralitkut on tammikuun lopulle, juustonaksut helmikuulle, rahkassa kuukausi jäljellä. Suklaapatukat söin varmuudeksi jo pois, etteivät vanhene

Mielestäni nuo on aika tavanomaisia säilyvyyksiä, joten tuskin on mitään varaston nurkkaan unohtuneita.

[-:)lauri]

Oli hyvä päivä töissä vaikka sainkin vain vähän konkreettisesti aikaiseksi. Sen sijaan kamalasti tuli tehtyä turhaa työtä. Turhan työn lomassa opin kuitenkin valtavasti uusia juttuja kun turha työ meni niin monella eri tavalla poskelleen, ja piti selvittää, että miksi meni poskellen.

Järjestelmässä ilmeni ongelma, jonka korjaaminen dynaamisesti edellytti lisäpalikan käyttöönottoa vaikka ongelma olisi korjaantunut simppelisti korjamalla yksi sana kahteen eri paikkaan. Mutta kun käytössä on hieno kirjasto, sitä yrittää ratkaista ongelmat kirjastolähtöisesti eikä selvästikään siten miten ongelma olisi nopeiten korjattu.

[-:)lauri]

Tämän sosiaalisen kokeiluni ensimmäinen työviikko on takana. Tarkoittaen, että nyt alko viikonloppu mun osalta. Seuraavat kuukaudet menevät niin, että vielä joulukuun ekalla viikolla, perjantait ovat mulla vapaat. Saa nähdä vaikuttaako tämä jotenkin työskentelyyni.

Onneksi olkoon!

Varmaan parissa viikossa sitten näkee, miten rytmi muuttuu ja miltä duunin ja vapaan tasapaino tuntuu.

Kuulostelemisiin!

T: Xante

Ei vaikuta ainakaan, että olisin saanut aikaan enempi neljän päivän työviikolla, sillä tää on sillä tavalla kutsumusammatti, että voin kyllä koodata viisikin päivää työasioita neljän sijaan ja ilman, että siitä juurikaan kärsisin, mutta kyllä kun tuota aikaa oli muihin hommiin vuorokausi enempi neljän päivän työviikolla, kyllä sitä oli yleisesti virkeämpi olo. Eli viikonlopun rentouttava vaikutus selkeesti parani, kun oli vuorokauden verran pitempi viikonloppu.

Jouduin lopettaa ennakkoon tän sosiaalisen kokeiluni. Piti olla joulukuun ekalle viikolle asti tää kokeiluni, mutta kun kävi ilmi, että deadlinet painavat päälle. Minusta riippumattomista syistä firman johto meni syksyllä lupailemaan asiakkaille hienoja juttuja, mutta kun jonkun pitäisi ne myös koodata, eikä meillä olllut riittävästi koodareita keväälläkään kun tämä sosiaalinen kokeiluni sai esimieheltä hyväksynnän. Nytkin olisin voinut jatkaa kokeiluni loppuun, mutta tosiaan, kun alkoi näytää siltä, että ei muuten ennätetä, siirsin jäljellä olleet lomapäivät joululoman ja talviloman jatkoiksi.

Harmi, sillä sen verran paljon nautin tuosta neljän päivän työviikosta, että voisin kyllä muuttaa kaikki lomani pidentämään päivällä viikonloppuja sen sijaan, että olisi kesällä kerralla neljä viikkoa ja talvella viikon. Tuollaiset lomien lusimiset kertarysäyksellä eivät auta rentoutumaan kuin korkeintaan loman jälkeisen viikon tai kaksi jonka jälkeen taas rytmi on sama kuin lomia ennen. Mutta olettaisin ettei esimies kovin helposti myönnä mahdollisuutta jatkossa pidentää viikonloppuja juuri sen vuoksi, että tällaista voi sattua, että lupaillaan asiakkaille enemmän, kuin mikä olisi optimaalista.

[-:)lauri]

Juon Pommacia. Minulla on oikeus juoda Pommacia.

[kertsi]

Mää aloin joulunvieton. Söin kakkoslounaaksi (eka oli turhan kevyt salaattilounas, pari tuntia aiemmin) kaupan porkkanalaatikkoa ja savustettua kinkkua. Ihanaa. Jälkkäriksi rasvatonta maitoa ja aivan liikaa Töysäläisen pipareita (eka kerta tänä vuonna). Örk.

[Hippi]

Söin juuri äsken hyvän kupposellisen Ingman Creamy Appelsiini suklaakrokanttijäätelöä, joka oli yllättävän hyvää. Olin ostanut varmaan muutama kuukausi sitten kolme rasiaa jäätelöä pahan päivn varalle tarjouksesta. Tänään oli hyvä hetki maistella uutta makua