Fiilikset ja päivän mietteet

[Anders]

Pistä riistakamera johonkin puunkoloon? (79 € )
Ikkunatarra videovalvonnasta, vaikka ei olisikaan valvontaa?

Olen miettinyt riistakameraa ja katsellut hintojakin. En ole vain keksinyt, miten sellaisen voi piilottaa ja samaan aikaan jättää näkyviin, niin että liiketunnistin toimii ja linssi ottaa kuvan. Voi käydä niin, että riistakamera on yksi varastettava esine lisää.

Tänään onneksi mitään ei ollut tapahtunut. Vedin viime kerralla tien poikki ketjun, niin että alueelle ei voi ajaa irrottamatta sitä työkaluilla. Ehkä se jonkun laiskan autolla liikkuvan pahanteklijän saa toisiin ajatuksiin, kun pitäisi nousta autosta ja kävellä. Autokin jäisi ikävästi näkyviin ketjun eteen.

Niin ja joku polkupyöräilijä, mopoilija tai moottoripyöräilijä menettää henkensä tai halvaantuu ajettuaan tien yli viritettyyn ansaan. Jonkun romukasan suojelemisen takia.

[Hayabusa]

^Kamerat saa myös lähettämään materiaalinsa suoraan pilveen. Vain taivas (ja lompakko) on rajana millaisen valvonnan virittelee. Kustannus-hyöty-analyysi lienee paikallaan ennen kauppaan säntäämistä.

[Kopek]

Niin ja joku polkupyöräilijä, mopoilija tai moottoripyöräilijä menettää henkensä tai halvaantuu ajettuaan tien yli viritettyyn ansaan. Jonkun romukasan suojelemisen takia.

Sanasta ketju saattaa tulla mieleen rautakaupassa myytävä ohut ketju, jollainen voi olla vaarallinen. Tällaisesta ei ole kyse vaan paksusta ankkurikettingistä, joka on niin painavaa, että sen tuskin jaksaa vetää paikalleen. Ketjun näkee helposti ja siihen törmääminen vastaisi teräspuomiin törmäämistä, mutta olisi vaikutuksiltaan lievempi, koska roikkuva ketju antaa jonkin verran periksi.

Ketju on paikassa, jossa viereisen tien katuvalot valaisevat sen. Se siis näkyy myös pimeällä. Koska se on pienen yksityistien risteyksessä, siihen ei ajeta vauhdilla mistään. Lisäksi ketjuun on kiinnitetty iso sininen muovilevy, eräänlainen kyltti ilman tekstiä, jonka alareunaan on kiinnitetty heijastintarroilla varustettuja muovinpaloja, jotka ovat peräisin lippusiimasta. Esteen siis näkee hyvin, eikä siihen törmää sen enempää autoilija kuin pyöräilijät kuin moottoripyöräilijätkään. Eikä yksityiselle tontille menevällä ruohottuneella kapealla tienpätkällä edes ole mitään "liikennettä". Ei ole kyse mistään varsinaisesta maantiestä.

Otin huomioon turvallisuusnäkökohdat. Olen lukenut lehdistä uutisia, missä ihmiset ovat törmänneet vaijereihin ja loukkaantuneet tai jopa kuolleet. Tällainenhan oli jopa eräässä hyppymäessä, ja se koitui yhden tytön kuolemaksi. En halua, että kukaan loukkaantuu tekemääni esteeseen, enkä halua saada syytettä tällaisesta. Ketjun tarkoituksena on, ettei alueelle ajettaisi autoilla. Korvaan sen ehkä myöhemmin rautaportilla.

Tien sulkemista portilla sekä "yksityislalue" ja "pääsy kielletty" -taulujen pystyttämistä on ehdotettu minulle vuosien varrella ties kuinka monta kertaa, mutta en ole halukas tällaiseen. Se tutuisi itsekkäältä. Kyllä alueella voi käydä, kunhan ei mene sinne pahoissa aikeissa. Jatkuvat murrot ja tihutyöt vain alkoivat ärsyttää, joten halusin tehdä edes jotain. Jos poliisit tulevat narisemaan ketjusta, otan sen pois.

[-:)lauri]

Aijaijjai sentään kun vedin taas itseni palloksi. Kalkkunafilettä ja jälkkäriksi vadelmamunkki.

[Hippi]

Tänään pitäisi ahkeroida ainakin muutama juttu, mutta olen ihan koomassa ollut heräämsiestä lähtien. Hyvä yöuni meni pilalle joskus kahden ja kolmen välillä, kun yläkerran yökukkujat tömäyttivät jotain nurin tai pudottivat, että kuului melkoinen kolaus ja sen jälkeen hyvän aikaan kävi äänekäs kälätys. Heräsin kolahdukseen pelästyen, ja siitä tuli tietysti adrenaliinibuusti niin, ettei uni heti tullut. Olisi aamulla nukuttanut sitten pitempään, mutta tänään piti poikkeuksellisesti herätyskelloon herätä.

Tässä nyt yritän arpoa, jotta uskaltaisiko ottaa päikkärit vai tuleeko siitä vielä kurjempi olo. Vai olisiko parempi ryhtyä puuhaamaan, josko se lopultakin virkistäisi.

[urogallus]

Joululoma alkoi. Tai no 4 päivän loma, mutta loma kuitenkin.

[Hippi]

Sain eilisen kooman hoidettua tunnin rentoutumisella, jossa olin hämärän rajamailla, mutten nukahtanut (tietääkseni). Se sai minut niin toimintakykyiseksi, että sain tehtyä eiliselle suunnitellut hommat.

Tänään on yhtä hommaa vaille valmista ja päivä on sujunut jo hiukan paremmissa merkeissä siitä huolimatta, että yö oli hiukan rikkonainen. Outoa heräilyä useamman kerran. Luultavasti olen vain liian väsynyt jaksaakseni nukkua hyvin. Pitää korjata tilanne.

En ymmärrä perunoita. Miksi imelletty perunalaatikko joskus on aivan velliä ja joskus kuin betonia, vaikka aina olen tehnyt sen samoista perunoista ja samanpaksuisena sen laitan uuniin ja samalla tavalla sen paistan. Tänä vuonna on vellin vuoro, perkele.

[Laika]

Tokmannilta löytyy Kopekille pelastusliivejä:

https://www.tokmanni.fi/autoilu-ja-veneily/veneily/pelastusliivit-ja-veneilyliivit

Esimerkiksi Fit&Float-merkkisiä on hintaan 18,95. Lalizas-liivit maksavat 24,95.

[Hippi]

Tämän päivän tarjoilujen viimeistelyt sujuivatkin hyvin, kun hoksasin heti aamusta pistää radion kiinni, ettei tarvitse jatkuvaa jouluhöpötystä kuunnella. Pistin musiikkipalvelusta ensin tulemaan Elvistä ja sen jälkeen minulle tehdyn soittolistan heavy -osastosta. Mukavaa kunnella välillä myös artisteja, joista ei ole koskaan kuullutkaan.

Ruokavieraat kävivät ja kovin kiittelivät antimia hyviksi ja hyvin näytti maistuvankin. Vieraiden lähdettyä tiskasin ja siivosin keittiön muutenkin taas normaaliin järjestykseen. Pienessä keittiössä on aina vähän sovittelemista, kun tulee syöjiä sen verran, että niitä riittää pöydän jokaiselle sivulle.

Joulu on ohi.

[-:)lauri]

^
Sen verta jouluruokaa jäljellä, etten itse ainakaan selviä joulusta pelkällä säikähdyksellä, ja hyvä niin. Jouluruoka on hyvää. Varsinkin kinkku itse tehdyn sinapin kanssa.

[Kopek]

Tämä joulunaika on jo neljäs peräkkäinen, jonka vietän pääkaupunkiseudulla. Sitä ennenkin oli joitakin jouluja. Kävin nukkumassa yhden yön hoarding-kämpässämme ennen joulua, ja jo tuo yksi yö aiheutti allergisia oireita. Talo on asumiskelvoton.

Joku kirjoitti jossakin toisessa yhteydessä, että olen tämä foorumin pahin valittaja. Jos tosiasioiden kertominen on valittamista, todistaako se, että kertoja on valittaja, vai että tosiasiat ovat pielessä.

Haluaisin tehdä kaikenlaista, mutta (onko tämä taas valittamista) se on vallitsevissa olosuhteissa vaikeaa. Vallitsevat olosuhteet eivät oikein missään tahdo olla otolliset. Yhdessä paikassa tulee allergia ,ja romukaaos estää tekemiset. Toisessa paikassa ei ole aikaa eikä tilaa tehdä mitään. Tilalla tarkoitan pöytää, jonka ääressä voisi istua tietokoneen kanssa. Nytkin pidän Chromebookia sylissä. Jotain positiivistakin: Tietokoneen Enter-nappi tuntuu toimivan paremmin. Se on ollut jotenkin tahmea viime päivinä. Olen luullut, että napin väliin on kaatunut jotain tahmeaa nestettä, mutta ehkä siellä onkin ollut roska, joka on nyt luiskahtanut pois paikaltaan.

En halua pilata loppuvuotta, joten en avaa toistaiseksi aihetta "Metaketju, keskustelua keskustelusta". Olen tällä erää sanottavani sanonut. En halua heittää lisää bensaa liekkehin enkä polttaa sormiani.

Joulun aikaan tulee helposti mässättyä liikaa. Ruokapaketteihin pitäisi painaa varoitustarrat. Jotain tällaista.

https://i2.wp.com/thelifeandtimesofhollywood.com/wp-content/uploads/2018/01/img_0698.jpg
https://i.pinimg.com/originals/b4/08/bc/b408bcdad21a4cf08cab55c436abad66.jpg
https://cdn.designbump.com/wp-content/uploads/2019/09/http-cdnimg-cityofedmontonnews-com-image_tests-1-2.jpeg

[Hippi]

Joulu on lopullisesti lusittu ja tänään sitten parin ylimääräisen välipäivän jälkeen tuli käytyä salilla. Kyllä huomasi, että on levätty ja energiaa tankattu. Oli ehkä yksi parhaista treenikerroista ikinä.

[Kopek]

Tein laskelman siitä, missä tämän vuoden yöt on tullut vietettyä. Korona on vaikuttanut siten, että matkailua on ollut tavallista vähemmän. Maaliskuuksi suunniteltu ja maksettu "päivä Tukholmassa" -risteilykin jäi tekemättä, kun laivat lakkasivat liikkumasta. Ehkä kevään sulku vähensi myös Helsinki-öitä, joita kertyy 122, mikäli mitään yllättävää ei tapahdu ennen vuodenvaihdetta. Ex-kotipaikkakunnallani tuli vietettyä 21 yötä, joista 20 homeisessa kesämökissä ja yksi eräässä toisessa paikassa, jossa sain "murhaavan" allergian, ja yö meni valvomiseksi.

Kuluneen vuoden päiväkirjaani voisi melkein kutsua allergiapäiväkirjaksi, sillä niinä aikoina, jolloin olen ollut virallisessa kämpässämme pölyn ja roskien keskellä, päiväkirjoissani on toistuvaa kuvailua mitä epämukavimmista oireista ja allergiatablettien napostelemisesta. Helsingissä, jossa asunto on siisteystasoltaan normaali, allergian oireita ei ole. Jo yksi yö pölypesäkämpässämme saa oireet palaamaan. Talo on siis asumiskelvoton. Ongelma on vain se, että muutakaan paikkaa ei ole. Kun olisi edes asuntovaunu, jossa voisi nukkua talon pihassa.

Kerroin toisessa yhteydessä, että aion vuodenvaihteen jälkeen aloittaa varovasti... joku ehkä muistaa, mitä. Lyhyt puolivahingossa tapahtunut kokeilu muutama päivä sitten sai minut vakuuttuneeksi siitä, että en aloitakaan sitä, mitä olin suunnitellut. Terveys ei kestä.

Katselin Helsingin karttaa vuodelta 1940 ja vertasin sitä nykyiseen karttaan. Paljon on muuttunut, mutta paljon on myös säilynyt ennallaan. Maaseudulla ei ole yleensä säilynyt kuin kirkko, jos se ei ole sattunut palamaan.

Vanha kaupunkilainen voi siis mennä tuttuihin paikkoihin ja muistella, mitä hän on niissä vuosikymmeniä aikaisemmin tehnyt. Maaseudun asukas joutuu tunnelmoimaan valokuvien äärellä, koska rakennettu ympäristö on muuttunut täydellisesti. Luonnonpaikat korkeintaan ovat säilyneet.

Olen hieman katkera siitä, että vaikka meillä on ollut kamera (ja rahaa ostaa kameroita) jo lähes sadan vuoden ajan, sitä ei ole käytetty dokumentaristiseen oleellisten paikkojen ja ihmisten kuvaamiseen. Nappailen kännykälläni ja kameroillani enemmän kuvia lapsenlapsestani kymmenen minuutin aikana kuin isäni otti kuvia omista lapsistaan kymmenen vuoden aikana. Albumit ovat täynnä kuvia puiden rungoista ja heinänkorsista ja tukkipinoista ja vanhoista kirkoista ja matkoilta. Matkakuvat ovat yhtä kiinnostavia kuin tuntemattomat postikortit. Albumeissa ei ole ainoatakaan kuvaa lapsuudenkodistani sisältä eikä "isomummostani", joka asui samassa talossa. Ei ole kuvia lehmistämme ja hevosistamme, joita suvussamme oli yli sadan vuoden ajan. Ylipäätään ei ole kuvia siitä, että meillä on harjoitettu maatalouselinkeinoa. Autojamme ja veneitämme ei tietenkään ole kuvattu kuin korkeintaan sattumalta.

Ikävänä lisämausteena tässä sopassa on se, että olen hukannut kaksi tärkeää albumia.

Itseänikin syytän kuvaamattomuudesta. Kameraa ei tullut otettua mukaan "seikkailuihin", koska se olisi voinut särkyä. Niinpä kuvat ovat etupäässä kotipihassa otettuja, mikä on tietysti tylsää. Vasta vähän vanhempana otin kameran mukaan ja nappailin kuvia paikkakunnan vanhoista rakennuksista, jotka tultaisiin purkamaan. Hyvä, että edes nämä kuvat otin.

Olen ylipäätään nappaillut aika paljon kuvia, joten vaikka aiheet ovat olleet tylsiä, joitakin mielenkiintoisia sattumaotoksia on sentään päätynyt filmeille. Olen julkaissut kuvia Facebookissa. Albumeissani on todennäköisesti yli tuhat kuvaa.

[Hippi]

Oli radion Kansanradio-ohjelmassa hintatietoinen rouva Lahdesta, joka muistutti, että kannattaa olla tarkkana hintojen kanssa. Monesti on kaupan hyllyssä tai kyltissä eri hinta kuin mikä kassalta tulee kuittiin. Kuitti pitää siis lukea huolella läpi.

Ihan asiaahan tuo on, sillä virheitä aina sattuu. Mutta ilmeisesti rouvan soittoon oli kuitenkin innoittanut joku pienempi virhe, sillä hän otti esimerkiksi tapauksen, jossa kassalta tullut hinta oli kuusi senttiä enemmän kuin tuotteen oikea hinta olisi ollut. Havainnon merkityksellisyyttä hän painotti lisäämällä, että "vanhan rahan aikaan tämä olisi ollut 30 penniä ja ylikin!  Kun hinta on senteissä, niin ero tuntuu mitättömältä, mutta penneinä se kyllä tuntuu."

Kymmenisen vuotta sitten ihmettelin, että vieläkö joka mielessään muuttaa eurot ja sentit markoiksi ja penneiksi. Tuolloin monikin vielä sanoi isot hinnat ajattelevansa "mummon markoissa". Taitaapa tapa joillakin olla niin verissä, että tekevät muunnoksia hamaan hautaan saakka.

[Kopek]

Pienet summat oppii yleensä nopeammin käytännön tilanteissa. Isoissa summissa menee usein kauemmin, koska harva ostaa autoja ja taloja päivittäin.

Vuonna 1963 tehtiin rahauudistus, jossa summista pudotettiin pois kaksi nollaa. Pennit tulivat käyttöön. Vielä 1970-luvullakin jotkut puhuivat vanhoista miljoonista tarkoittaen kymppitonneja.