Fiilikset ja päivän mietteet

[kertsi]

Kopek:

"Olenko kokenut pettymyksiä ihmisten taholta ja korvannut ihmiset esineillä. Sen sijaan, että kiintyisin ihmiseen, kiinnyn esineeseen. Esine ei hylkää eikä petä eikä jätä, kuten ihminen voi tehdä. Esineellä ei ole omaa tahtoa. Se on täydellisesti omistajansa hallinnassa. Tietysti joku voi sanoa, että esineellä on oma tahto särkyä ja tuhoutua ja joutua hukkaan."

Tuon voi tulkita niin, että pidät esineistä siksi, että eroavat ihmisistä mm. tuolla tavalla, jonka boldasin. Mistä kumpuaa tarpeesi omistaa, ja kontrolloida täydellisesti ihmisiä, ja tarpeesi sellaisille ihmisille, joilla ei ole omaa tahtoa? (Tässä kysymyksessä on sisäänrakennettu johtopäätös, eli että arvostaisit ihmisissä samoja asioita kuin esineissä, niin kuin annoit ymmärtää, vrt. esineet eivät tuota pettymyksiä.) Kumpuaako pettymyksesi ihmisiin siitä, ettet voi kontrolloida heitä, ja siitä että heillä on oma tahto?

(Oletko isäsi kaltainen tässä suhteessa, ehkä enemmän kuin haluat itsellesi myöntää? Ei tarvitse vastata, mutta ehkä kannattaa miettiä. Vars. jos isääsi kohtaan tuntemasi antipatiat sattuisivatkin kohdistuvan alitajuisesti itseesi, jos et hyväksynyt isän päällepäsmäröintiä tai dominointia, ja kasvatusmetodia, jossa lapsilta "otettiin luulot pois", ja jos olet pyrkinyt muokkaamaan nyk perheenjäseniäsi samoilla menetelmillä kuin isäsi sinua aikanaan.)

[-:)lauri]

Aseet taitavat olla aihe, joka herättää intohimoja. En ole aseista tai ampumisesta kiinnostunut.

Etpä niin. Ensisijainen missiosi oli tälläkin kertaa käsitellä pakkoajatuksiasi poliisista, joka omassa todellisuudessasi aina keksii lait mielivaltaisesti ihan itse, mikä kalvaa mieltäsi.

Mikä oli Viihde- ja hömppäpöhinän ensisijainen missio?

Katsoa, ettei palstalla levitellä ilmeisiä valheita.

[Kopek]

(Oletko isäsi kaltainen tässä suhteessa, ehkä enemmän kuin haluat itsellesi myöntää? Ei tarvitse vastata, mutta ehkä kannattaa miettiä. Vars. jos isääsi kohtaan tuntemasi antipatiat sattuisivatkin kohdistuvan alitajuisesti itseesi, jos et hyväksynyt isän päällepäsmäröintiä tai dominointia, ja kasvatusmetodia, jossa lapsilta "otettiin luulot pois", ja jos olet pyrkinyt muokkaamaan nyk perheenjäseniäsi samoilla menetelmillä kuin isäsi sinua aikanaan.)

Mielenkiintoisia kysymyksiä, joita minäkin sattumalta hetki sitten mietiskelin samalla kun aurasin pihassa lunta.

En pyri esittämään yleispätevää totuutta, kun jäljempänä kerron omista havainnoistani. On täysin mahdollista, että minulla on ollut jonkinlainen ajatus asioista, ja tämä ajatus on toiminut suodattimena, minkä läpi olen päästänyt tai jättänyt päästämättä erilaisia havaintoja sen mukaan, miten hyvin tai huonosti ne ovat sopineet ennakkokäsityksiini. Näinhän ihmiset usein tekevät, koska on emotionaalisesti mukavampaa todistaa itselleen esimerkin voimin olevansa oikeassa kuin todistaa olevansa väärässä. Havainnointi ei useinkaan ole objektiivista. Tämän näkee esimerkiksi siinä, kun keskustellaan maahanmuutosta. Osapuolet poimivat elämästä esimerkkejä, jotka tukevat heidän missiotansa.

Joskus missio voi olla sellainen, ettei sitä itsekään tiedä tai tiedosta.

Olen ollut havaitsevanani, että autoritäärisen kasvatuksen saaneet lapset ovat liberaaleja suhteessa omiin lapsiinsa, ja liberaalin kasvatuksen saaneet ovat puolestaan autoritäärisiä. Ideologia tekee siksakkia sukupolvien vaihtuessa.

Voi olla, että johtopäätökseni, joka perustuu vain pieneen "otokseen", on väärä. En siis seiso järkähtämättä koko arvovallallani sen takana. Jos asia ei ole näin, se ei ole näin. Ei siinä sen kummempaa.

Ajatukseni lähtee siitä, että tyrannimaisen vanhemman kasvattamat lapset pelkäävät ja vihaavat ja inhoavat vanhempaansa, eivätkä halua olla itse omien lastensa pelkäämiä ja vihaamia ja inhoamia. Niinpä he ovat sallivia omille lapsilleen. Tämä taas johtaa siihen, että heidän lapsensa alkavat halveksia heitä siksi, että he ovat periaatteettomia ja velttoja, eikä heissä ole miestä tai naista ottamaan perheenisän tai äidin roolia. Lapsista tulee perheen aikuisia, ja tällainen rooli luo turvattomuuden tunteen. Kun nämä lapset aikanaan saavat omia lapsia, he haluavat toimia toisin, ja niinpä he puolestaan kasvattavat omat lapsensa diktaattorin ottein. Ja seuraavassa sukupolvessa mennään taas toiseen suuntaan.

Arvelen, että on toinenkin syy sille, miksi erittäin vapaan kasvatuksen saaneesta ihmisestä saattaa tulla diktaattori omille lapsilleen. Syy on se, että liberaalilla kasvatuksella hemmoteltu lapsi kasvaa äärimmäisen itsekkääksi, koska hänelle ei koskaan sanota ei. Hän määrää vanhempiaan eikä toisin päin. Kun hänelle itselleen syntyy lapsi, hän jatkaa oppimassaan diktaattorin roolissa myös omaa lastansa kohtaan. Lapsi on kilpailija hänelle, ja lapsen tahto on nujerrettava.

Lapsena "pilalle" hemmoteltu ihminen kokee, että kaikki on olemassa vain häntä varten. Hän on maailman keskipiste. Ei tähän kuvaa sovi lapsi, jolla on omia mielipiteitä. Lapsen tehtävä on toimia ääri-itsekkään vanhempansa menestymisen tarpeiden tyydyttäjänä. Lapsen pitää osoittaa omalla menestymisellään, kuinka hyvin hänen vanhempansa ovat hänet kasvattaneet. Lapsi on kuin koira, jota valmennetaan koiranäyttelyyn. Lapsen omilla tarpeilla ja toivomuksilla ei ole merkitystä. Hän on olemassa vain vanhempiaan ja heidän egonsa pönkittämistä varten. Jos lapsi ei täytä tehtäväänsä, hän on kelvoton, ja hän saa kuulla sen. Onko jatkuvalla haukkumisella merkitystä lapsen psykologisen hyvinvoinnin kannalta – se on itsekkään vanhemman kannalta yhdentekevää, kunhan nyt lapsi ei tee itsemurhaa ja siten häpäise vanhempiaan.

Sen verran kommentoin kertsin olettamusta, että en ole pyrkinyt ottamaan keneltäkään luuloja pois. Olen ollut vanhempana täysin "lösö" ja auktoriteetiton. Jos pelkkä sana "auktoriteetti" inhottaa minua. En ole ottanut minkäänlaista vastuunkantajan roolia perheessä vaan ollut luuseri, joka roikkuu mukana.

Sinänsä minua ei kauheasti innosta syväluodata yksityisasioitani keskustelufoorumeilla, koska kertomiani tietoja voidaan käyttää – ja on käytetty – henkilökohtaisiin hyökkäyksiin minua vastaan. Valitettavasti olen tullut jo kertoneeksi aivan liikaa. Mutta voihan foorumin jättää taakseen, jos alkaa tuntua siltä. Suomessa on yli 5,5 miljoona asukasta. Jos muutama kymmenen ihmistä jollakin foorumilla tietää jotain, mitä olen tullut hölöttäneeksi, ei maailma siihen kaadu. 5,5 miljoonaa Suomessa asuvaa ihmistä ei tiedä – eivätkä loput  7,7 miljardia.

[kertsi]

Siinä tapauksessa en oikein saa kiinni, miksi joku kiintyisi esineisiin mieluummin kuin ihmisiin, ja yhtenä perusteluna esittää "Esineellä ei ole omaa tahtoa. Se on täydellisesti omistajansa hallinnassa".

Liberaali kasvattaja varmaankin kunnioittaa lasten tahtoa ja oikeuksia. Lapset eivät ole omistettuja, hallinnassa tai vailla omaa tahtoa. Mutta haluaisitko, ettei lapsillasi tai vaimollasi olisi omaa tahtoa?

En ymmärrä, vaikka ei tietysti tarvitsekaan.

Sukupolvien siksakista. Yleensä ihmisistä tulee joko tai, joko vanhempina kaltaisia, tai vastakohtia.

[Kopek]

Siinä tapauksessa en oikein saa kiinni, miksi joku kiintyisi esineisiin mieluummin kuin ihmisiin, ja yhtenä perusteluna esittää "Esineellä ei ole omaa tahtoa. Se on täydellisesti omistajansa hallinnassa".

Tarkoitukseni ei ollut käyttää tuota mainittua seikkaa perusteluna sille, miksi koen kiintymystä esineisiin. Luettelin vain ominaisuuksia, missä esineet ja ihmiset poikkeavat toisistaan.

Todettakoon nyt se, että en minä kaikkiin mahdollisiin esineisiin kiinny sen enempää kuin kukaan kiintyisi kaikkiin kohtaamiinsa ihmisiinkään.

Kun tätä asiaa tarkemmin mietin, niin kiintymyksen keskeinen syy taitaa olla esineeseen sisältyvä muisto. Esimerkiksi sellaisia esineitä - vaikka kyseessä olisi riekaleiksi kulunut pyyhe tai tyynyliina tai särkynyt lautanen tai mikä tahansa - jotka ovat olleet menetetyssä kodissani, en voi heittää pois. Koen kaikki siellä olleet esineet eräänlaisiksi pyhäinjäännöksiksi. Jokainen poistuva esine vie minut kauemmaksi rakkaasta kodistani ja entisestä elämästäni. Ei tätä todennäköisesti pysty ulkopuolinen ymmärtämään. Turha minun on edes yrittää selittää. Näin se vain on.

En tietenkään ihannoi ihmissuhteissa sitä, että joku ihminen olisi vailla tahtoa ja siten omistajansa täydellisessä hallinnassa. Enemmänkin vastustan tällaista ajatusta.

Eilen radiosta kuuntelemieni 1960-luvun levyjen sanoituksissa oli vähän tällaista henkeä, ja se jotenkin tökki nykyiseen arvomaailmaan peilattuna. Sanoittajana oli monissa tapauksissa Juha Watt Vainio, joten hänkin on edustanut vanhaa arvomaailmaa, vaikka häntä on tavallaan modernina ihmisenä pidettykin.

Valitettavasti minulla ei ole luetteloa kuulemistani levyistä, joten en voi kertoa tarkemmin sanoista.

Yhden eilen kuuntelemistani levyistä sattumalta löysin, mutta siinä ei puhuta omistamisesta. Levyä kuunnellessa miettii, miten primitiivisestä asiasta "rakastumisessa" oikeastaan on kyse. Kysehän on pelkästä biologisesta lisääntymisvietistä. Eihän siinä ole mitään positiivista tai ihailtavaa tai romantisoitavaa.

Ihminen on eläin, jota tekee lauluja hormonitoiminnastaan. Inhottavaa, kun sitä ajattelee.

Mietin tätä levyä kuunnellessani, että ei "rakastumista" ole oikeasti edes olemassa. Kyse on läpi-itsekkäästä halusta, jossa oma etu määrää.

Jos rakastaisi siten, että haluaisi rakastamisensa kohteelle pelkkää hyvää, silloin ei ainakaan tekisi mitään lähestymisen eleitä. Kaikkein pahin virhe olisi tunnustaa rakkautensa, koska sillä aiheuttaisi vain kärsimystä henkilölle, jota on rakastavinaan. Se, että toinen ei ole tehnyt elettäkään osoittaakseen olevansa romanttisessa mielessä kiinnostunut, tarkoittaa, ettei hän välitä, ja hän jopa inhoaa. Ei tällaiselle henkilölle pidä mennä vihjaamaan, että "hei, minä rakastan sinua", jos oikeasti rakastaa häntä. Silloin on vain kärsittävä sisäisesti niin kuin tämän levyn sanoissa kerrotaan. En tosin usko mihinkään "oikeaan" rakkauteen , kun puhutaan tunteista vastakkaista sukupuolta kohtaan.

Tämän tyyppinen musiikki EI ole mielimusiikkiani vaan superällöä inhotusta. Jossakin mielentilassa mikä tahansa käy. Täytyy myöntää, että levyä kuunnellessani mieleeni palasi eräs kouluaikainen ja vielä sen jälkeinenkin toivoton ihastumiseni. Biologiaa ja hormonitoimintaa se kuitenkin vain oli, ei mitään ylevää. Kirjoittelinkin tuohon aikaan päiväkirjaani, samalla kun kirjoitin sinne ihailun ja rakkauden tunnustuksia tuolle henkilölle, että inhoan itseäni. Minua ällötti ajatus, että minun kaltaiseni ääliö ja inhottavuus voi tuntea jotakin tunteita täydellistä ihmistä kohtaan. Tuntemuksen tuntuivat jotenkin likaisilta, vaikka en mitään avoimesti seksuaalisia kuvitelmia elätellytkään.

Lyhennettyjä poimintoja päiväkirjastani kouluajalta :

Inhoan itseäni. Inhoan itseäni sekä ulkonaisesti että sisäisesti. Kun näen jonkun tyypin, joka edes hiukan minun mielestäni jollakin tavoin muistuttaa minua, alan automaattisesti inhota sitäkin. Vahinko, että niin teen, mutta osoittaahan se minun henkistä alikehittyneisyyttäni.

Nyt tiedän mikä se X oikein on. Se on täydellisyys niin fyysisesti kuin henkisestikin. Se on aina erittäin siisti ja huoliteltu. Se on siis siisti ja sanalla sanoen pyhyys. Niin henkisesti kuin muutenkin. Siis täydellisin tuntemani ihminen. Siitä ei voi löytää mitään negatiivisia piirteitä.

Minä taas olen joka asiassa täydellinen vastakohta. Olen inhottava epäsiisti sika. Myös luoteeni on läpeensä mätä. Olen sitä ihmistyyppiä, joka ei yksinkertaisesti ansaitsisi elää.

Kaikkein ironisinta on se, että minunlaiseni aivoton sika on rakastunut henkilöön nimeltä täydellisyys.

Ehkä levy sopii noihin ällöihin tunnelmiin.


https://youtu.be/8-bz_iMSwIY

[Lognessa]

Kopekin tekstistä puuttui toinen osapuoli. Aviopari kasvattaa lapsia. Monestihan vanhemmat muodostuavat niin, että toinen kantaa vastuun ja toinen myötäille ja yrittää paikkailla lapsille toisen julmuutta.

Yksityisasiat ovat keskustelufoorumin suolaa. Minä pidän lukea yksityisasioista täällä. En kuitenkään ehdi olla niin utelias, joten jäsenosiokin jää valitettavasti välistä.

[Toope]

Valitin taannoin siitä, että kerrostalossamme lämpötila oli laskenut jopa 16 asteen pintaan. No, kun valitettiin, huoltoyhtiö kävi läpi kaikki asunnot, ilmattiin patterit. Ei vielä riittänyt, mutta kävivät läpi koko talon systeemit. Ilmeisesti vanhassa talossa menee vähän lämpöä harakoille, tai ehkä kylmä ilma yllätti, varautuivat suojakeleihin...? Oli arvioitu, että lämpö riittää, nyt puskevat enemmän energiaa koko taloon? No, pääasia, että nyt on taas 20 astetta ja voi heilua munasillaan asunnossa. Katsokaa vaikka, naapuripösilöt!

[Karikko]

Aseen myymiseen ei tarvitse aselupaa, vain ostamiseen.

Se yhdistys (Suomen asehistoriallinen seura) myynnin jälkeen muistaakseni toimitti mainitsemani dementikon aseluvat poliisille. Yksi aseista oli laiton, eli ilman asianmukaista lupaa. En muista, myytiinkö sekin, vai toimitettiinko se poliisille.

Pääasia, ettei ufojen keskellä eläneellä dementikolla ollut asekaapissaan aseita enää.

Ei ihan noinkaan, asetta ei voi myydä laillisesti ellei sitä omista. En tiedä esimerkistäsi mitä on poliisille toimitettu, aselupa ainakin itselläni on - ei missään ampumaseuran hoivissa.

Laiton myyminen on tietenkin eri asia.

Myyjän tiedot löytyvät poliisin kirjoista ja aselupaa hakiessa ne tarkistetaan, että tiedetään keneltä ase on hankittu.
Aseen ostolupa tietenkin on oikeus ostaa ase siltä jolla on laillinen oikeus myydä aseita.

Sikäli voidaan kyllä ajo-oikeuskin kieltää kuten aselupa perua, jos aihetta on.

Aseen saa kyllä aselupansa menettänytkin myydä, ellei ihan akuutista tilanteesta ole kysymys.
Poliisi voi määrätä jonkun myymään aseensa, se on yleensä helpoin tapa, ellei ole mitään muuta uhkaa.

Tietenkään mitään, mitä ei omista, ei voi myydä. Tämä jäi sanomatta, koska en olettanut että kukaan niin pöljästi tekstiä tulkitsisi.

Hyvä, tarkennetaan, aseelle on oltava "historia, eikä mitään sellaista saa myydä, kuten sanot, omistaja voi myydä. Sota-ajan aseetkin (sota-saaliit) joita ihmisillä mahdollisesti on omistuksessaan ovat luvattomia, eikä niitä voi laillisesti myydä, vaikka omistaisikin ne.

Toki noita aseiden tunnuksia aikoinaan viilailtiin pois.

Asesepät voivat kyllä "tehdä aseille historian, jos vailentavat laillisia näkemyksiään.

[Karikko]

Siinä tapauksessa en oikein saa kiinni, miksi joku kiintyisi esineisiin mieluummin kuin ihmisiin, ja yhtenä perusteluna esittää "Esineellä ei ole omaa tahtoa. Se on täydellisesti omistajansa hallinnassa".

Tarkoitukseni ei ollut käyttää tuota mainittua seikkaa perusteluna sille, miksi koen kiintymystä esineisiin. Luettelin vain ominaisuuksia, missä esineet ja ihmiset poikkeavat toisistaan.

Todettakoon nyt se, että en minä kaikkiin mahdollisiin esineisiin kiinny sen enempää kuin kukaan kiintyisi kaikkiin kohtaamiinsa ihmisiinkään.

Kun tätä asiaa tarkemmin mietin, niin kiintymyksen keskeinen syy taitaa olla esineeseen sisältyvä muisto. Esimerkiksi sellaisia esineitä - vaikka kyseessä olisi riekaleiksi kulunut pyyhe tai tyynyliina tai särkynyt lautanen tai mikä tahansa - jotka ovat olleet menetetyssä kodissani, en voi heittää pois. Koen kaikki siellä olleet esineet eräänlaisiksi pyhäinjäännöksiksi. Jokainen poistuva esine vie minut kauemmaksi rakkaasta kodistani ja entisestä elämästäni. Ei tätä todennäköisesti pysty ulkopuolinen ymmärtämään. Turha minun on edes yrittää selittää. Näin se vain on.

En tietenkään ihannoi ihmissuhteissa sitä, että joku ihminen olisi vailla tahtoa ja siten omistajansa täydellisessä hallinnassa. Enemmänkin vastustan tällaista ajatusta.

Ihminen kiintyy omiin tunteisiinsa. Jotkut esineet, ehkä jopa jotkut ihmisetkin saavat niitä syttymään.

On melko yleistä ihmisten kiintymisen mekanismi, takertua niihin asioihin ja esineisiin, jota aiheuttavat mielihyvää.
Tai sitten tarvetta puolustautumiseen kuten aluereviireissä, joita naapureiden välillä suloisessa suomessamme lienee ihan kiitettävän runsaasti..

[Karikko]

Aseet taitavat olla aihe, joka herättää intohimoja. En ole aseista tai ampumisesta kiinnostunut.

Etpä niin. Ensisijainen missiosi oli tälläkin kertaa käsitellä pakkoajatuksiasi poliisista, joka omassa todellisuudessasi aina keksii lait mielivaltaisesti ihan itse, mikä kalvaa mieltäsi.

Mikä oli Viihde- ja hömppäpöhinän ensisijainen missio?

Aseet tuovat turvallisuuden tunnetta, ehkä, mahdollisesti ainakin silloin, jos epäilee niitä toisilla olevan ja tarvitsee oman "työkalun" varmuuden vuoksi.

Vai aikoiko eräs tuomari ehkä "pelotella joitakin omalla aseellaan--IL

Käräjäoikeuden laamanni Hannu Kilpelä vahvistaa, että aseen tuoja oli käräjäoikeudessa virassa oleva tuomari. Tuomari oli aiemmin rikososastolla, mutta hänet on tapauksen käsittelyn ajaksi siirretty riita-asioiden puolelle. Kilpelä sanoo, että tuomarin mielestä kyse oli huumorista.

Asiasta ensimmäisenä kertonut Keskisuomalainen oli tavoittanut epäillyn käräjätuomarin, joka kiisti syyllistyneensä rikokseen.

Tuomari kertoi Keskisuomalaiselle, että tulossa oli "jengiläisten juttu", johon liittyen poliisi oli varoittanut, että jengin jäseniä saattaa olla tulossa paikalle. Tuomari kertoo vitsailleensa, että ottaisi aseen mukaan. Hänellä oli aseen kantolupa ammuntaharrastuksensa kautta.

– Vitsillä päätin ottaa aseen työpaikalle, eikä tietenkään mukana ollut panoksia. Leikinpäiten olin menossa kysymään vartijoilta, että saanko ottaa tämän turvaksi, kunnes sain hetkellisen päähänpiston näyttää pyssyä yksittäiselle asianajajalle odotusaulassa, jossa ei muuten ollut juurikaan väkeä, hän kertoo Keskisuomalaiselle.

Lain mukaan ampuma-asetta saa yleisellä paikalla kantaa ja kuljettaa vain silloin, kun siihen on hyväksyttävä syy.

[-:)lauri]

Tekisi mieli sijoittaa johonkin halpaan kryptovaluuttaan, odottaa kurssinousua ja pähkäillä sitten, kuinka muuttaa valuutta takaisin normivaluutaksi tai jos jää pekka käteen, ei tartte ihmetellä.

Ethereum on noussut nyt jälleen yli tuhanteen euroon. Sen arvo joskus historiassa oli jotain euron pintaan, eli jos aikaisessa vaiheessa sijoittaa johonkin kryptovaluuttaan, voi digitaalinen arvonnousu olla melkoinen.

Vaikea vaan ennustaa, miten helppoa jonkun parin kymmenen vuoden kuluttua on muuttaa digitaalista rahaa taas tavalliseen rahaan olettaen, että sijoitus kannattaisi. Voi tietty olla, että kun sukupolvet tässä pikkuhiljaa digitalisoituvat ja vanhat parrat väistyvät, kryptorahaa käyttävät muutkin kuin verkkorikolliset.

[safiiri]

Autossa ja aseessa on se ero, että auton hallussapito ei edellytä ajokorttia, mutta aseen hallussapito vaatii luvan.

Siinä mielessä autoa voi verrata aseeseen, että autolla saa ihmisiä hengiltä siinä missä aseillakin. Nykyisinhän autoja on alettu käyttää terrori-iskuissakin. Tai on kai niitä ennenkin käytetty, mutta viime vuosina on ollut aika monia uutisia tällaisesta.

Tässä keskustelussa on ilmeisesti taustalla eri ihmisten erilainen suhtautuminen omistamiseen ja omaisuuteen. Minun asenteeni on valtavirran asenteen valossa ehkä jonkin verran kieroontunut, mutta tällainen nyt vain olen. Onhan ihmisissä erilaisia anomalioita, ja nykyisin niihin suhtatudutaan ymmärtäväisemmin kuin aikaisemmin - ei tosin kaikkiin. Ominaisuuksia, joista aikaisemmin joutui vankilaan, suvaitaan nykyisin jo aivan virallisestikin.

Joudun lopettamaan kesken... (jatkan myöhemmin)....

Kyllä se perintöaseen tms. myyminen onnistuu ihan ilman aselupaakin. Älä viitsi itseksesi keksiä ongelmia, joita ei ole oikeasti olemassa. Pitää vain olla tarkkana, miten hommassa menettelee, mutta täysin laillisesti se kyllä on mahdollista saada onnistumaan. Itse asiassa just yks naapuri selittikin, miten sai ostettua tällaisen perintöaseen. Onnistuu. Eikä maksu mennyt poliisille, vaan perikunnalle.

On olemassa hankalia catch 22 -mallisia tilanteita, mutta kuvaamaasi ei nyt vain ole sellainen. Ihan aina ei kannata uskoa, että lukemalla valittuja paloja Finlexistä ilman laajempaa käsitystä, ei välttämättä kokonaisuus aukea.

[-:)lauri]

Onni on sukulainen joka ilmoittaa ongelmakseen facessa, ettei windowsilta kuulemma saada etäyhteyttä hänen koneeseensa kun käyttis on win 7 eikä win 10. Ratkaisuksi hän on keksinyt sen, että on nyt viemässä konetta suomalaiseen tietokoneliikkeeseen, jossa siihen asennettaan kuulemma windows 10.

Seinällään käy vilkas keskustelu, johon osallistuu ammattitaitoaan epäsuorasti korostavat atk-ihmiset pohtien kilpaa, kuinka win 10 on ihan huuono. Kukaan ei siellä kuitenkaan kysy miksi vitussa "windowsin" pitäisi saada etäyhteys kenenkään koneeseen? Antaisi atk-liikkeen korjata viat jos ylipäätään on keksinyt viedä koneensa sinne. Ei kenenkään tarvitse luovuttaa koneen hallintaa kenellekään, jota ei henkilökohtaisesti tunne. "Windowsille" ei ainakaan.

Eikös juuri syksyllä ollut rikolliset liikkeellä soitellen ihmisille, että "windowsista päivää, nyt pitäisi saada etäyhteys koneeseen".

Joku tällainen ainakin oli: https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/9cec3065-0726-47c4-b520-c51cd01271f4

[-:)lauri]

Hartwalin sokeriton greippilimu on rikollisen hyvää.

[Amore]

Tuli käytyä baarissa ja tavattua ystävä ihan livenä. Koska on perjantai, kaikki pöydät olivat täynnä. Tapaaminen auttoi ainakin apaattiseen mieleen.