Fiilikset ja päivän mietteet

[kertsi]

^
Kiitos Hömppis.

[kertsi]

Ihanaa, sain vihdoin hankittua uuden tietokoneen. Tämä on huisin paljon parempi kuin edellinen. Kuva on kirkas ja terävä, 17-tuumainen näyttö on mukava. Ihana kirjoittaa oikealla näppiksellä!!!!

Oli kohtuutyölästä kommentoida tänne kännykän avulla. Vaikka toisaalta kiva, että pääsi jollain lailla nettiin. Telkkariohjelmien katsominen kännykästä oli aika kurjaa. Mutta oikeastaan kaiken välttämättömän pystyi tekemään kännykällä, maksamaan laskut, tekemään kauppatilaukset, tilaamaan rokotusajan, pääsi Faebookin ja gmailiin. Kyllä tuo älykänny (halpa Huawei) on ollut hintansa väärtti.

[kertsi]

Tänään kävelin vajaan tunnin lenkin. Ensin jalkakäytäviä pitkin, ja sitten pienen metsän läpi. Heti kun pääsin metsään, tuli onnellisempi olo. Metsä on lääkettä sielulle.

[Kopek]

Tänään kävelin vajaan tunnin lenkin. Ensin jalkakäytäviä pitkin, ja sitten pienen metsän läpi. Heti kun pääsin metsään, tuli onnellisempi olo. Metsä on lääkettä sielulle.

Tunti + jalkakäytävät + pieni metsä = kaupunki.

Kun kävelen illalla maantiellä, jonka vieressä on metsä, pelkään susia ja kesäaikaan karhuja. Kumpiakaan ei ole Suomessa paljon, mutta yksikin saa ihmisen hengiltä. Kuvittelen, että metsän varjoista ilmestyy iso harmaa susi ja lähtee tulemaan minua kohti. Tai se hiipii hiljaa taakseni ja hyökkää kiinni kurkkuuni.

Jos metsäosuuden ohi kulkeminen on lääkettä sielulle, niin se on sykettä kiihottavaa lääkettä. Lisään usein vauhtia ja joskus jopa juoksen paikan ohi.

Edellä kertomani saattaa kuulostaa naurettavalta tai typerältä, mutta niin se vain on.

Suuremmassa vaarassa olen todennäköisesti silloin, jos teen pitkän hiihtolenkin jonnekin kauas lähimmästä asutuksesta. No, en minä nyt mihinkään kymmenien kilometrien päähän erämaahan hiihdä. Mittasin juuri karttapaikka-sivulta, että erään hiihtämäni lenkin etäisimmästä kohdasta on noin kolme kilometriä lähimpiin asuinrakennuksiin.

[Hippi]

Voi, ei! Mikään ei näytä enää auttavan. Vaihdoin pariston. Ei toimintaa. Ajattelin, että vaihdetusta paristosta oli henki loppunut varastointivaiheessa (olin joskus ostanut vähän turhan paljon parisoja halvalla), joten ostin uusia paristoja. Laitoin uuden pariston ja henki pihisi muutaman tunnin, mutta nyt se taas on hengetön.

Muistan vielä elävästi sen päivän, lokakuussa 1984, kun ostin uuden kiiltävän kellon keittiööni KIVA-kaupasta, vai mikähän kaupan nimi tuolloin olikaan. Joka tapauksessa hyvä nimi kaupalle, josta sai kaikkea tarpeellista. Nyt kello on lopullisesti vainaa.

Hiukan tunnen kyllä syyllisyyttäkin. Kellon muovikuoret alkoi olla jo hiukan kellastuneet ja sitä viimeksi puhdistaessani ajattelin, että pitäisikö hankkia uusi hiukan siistimmän näköinen kello tilalle. Olisiko tuo loukkaantunut ajatuksistani ja siksi heittänyt henkensä?

Mietinpä vaan eläisikö yksikään digikapine yhtä pitkään? Onneksi noita paristolla toimivia vanhan ajan keittiökelloja tehdään edelleen. Pitää vain kipaista kauppareissulla Tokmannille.

Kepeät mullat rakkaalle ja tunnolliselle kellolleni ❤

[kertsi]

Tänään kävelin vajaan tunnin lenkin. Ensin jalkakäytäviä pitkin, ja sitten pienen metsän läpi. Heti kun pääsin metsään, tuli onnellisempi olo. Metsä on lääkettä sielulle.

Tunti + jalkakäytävät + pieni metsä = kaupunki.

Kun kävelen illalla maantiellä, jonka vieressä on metsä, pelkään susia ja kesäaikaan karhuja. Kumpiakaan ei ole Suomessa paljon, mutta yksikin saa ihmisen hengiltä. Kuvittelen, että metsän varjoista ilmestyy iso harmaa susi ja lähtee tulemaan minua kohti. Tai se hiipii hiljaa taakseni ja hyökkää kiinni kurkkuuni.

Jos metsäosuuden ohi kulkeminen on lääkettä sielulle, niin se on sykettä kiihottavaa lääkettä. Lisään usein vauhtia ja joskus jopa juoksen paikan ohi.

Edellä kertomani saattaa kuulostaa naurettavalta tai typerältä, mutta niin se vain on.

Suuremmassa vaarassa olen todennäköisesti silloin, jos teen pitkän hiihtolenkin jonnekin kauas lähimmästä asutuksesta. No, en minä nyt mihinkään kymmenien kilometrien päähän erämaahan hiihdä. Mittasin juuri karttapaikka-sivulta, että erään hiihtämäni lenkin etäisimmästä kohdasta on noin kolme kilometriä lähimpiin asuinrakennuksiin.

Kyllä, kaupungissa.
Olin tässä eräänä vuonna maalla erään ystäväni luona putkiremppaevakossa, ja siellä oli vain pari mahdollista reittiä lähteä kävelylle maantietä pitkin. Yksi kohta oli sellainen, että tumma metsä tuli liki tietä, ja jos yksin kävelin, siinä kohtaa pelkäsin joskus (hämärään aikaan). Kun nyt olen kolunnnut lähimetsiä ristiin rastiin ja niin kovin tykkännyt umpihangessa tarpomisesta, niin tällä tiedolla nyt varmaankin menisinkin juuri siinä pelottavassa kohdassa metsän sisään. Mutta ehkä vain jos lunta olisi vain nilkkaan asti. Jos olisi polveen asti tai vesirajaan asti, varmaan jäisi hyvin lyhyeksi lenkki kävellen. Suksillakin tekisi ehkä tiukkaa ainakin pehmeässä lumessa, ja ainakin pitäisi olla leveät erämaasukset remmikiinnityksellä, ei mitään uudenajan kapeita hömpötyksiä. Mutta lumikengillä voisi sellainen retki olla huippukiva. Olen muutamia lumikenkiä kokeillut, ja erityisesti mäessä kävely on ollut hauskaa.

[Xantippa]

Meidän tavallisin kävelyreitti kulkee hauskasti siten, että osalla matkaa on asutusta, eli on vain vähän puita ja nekin enimmäkseen lehtipuita. Kun asutus lakkaa, sukeltaa muutamalla askeleella kuin toiseen todellisuuteen, synkähköön ja tummaan mäntymetsään, jossa on vain muutamia koivuja ja leppiä.

Jostain syystä joka kerta on mukavaa vaihtaa maisemaa ja sielu ilahtuu.

Täällä pikkukaupungissa muutoinkin kävelyreitit kulkevat metsissä poluilla ja rantaa pitkin, vaikka ei kotoa lähde kuin metrin mitalla.

T: Xante

[ROOSTER]

Suomessa on ammuttu kauden aikana 290 ilvestä, kannanhoidollisista syistä.

Ilvekset siis ilmeisesti uhkaavat metsäkauriskantaa tai koulutiellä kulkevia lapsia?

En ymmärrä.

[Hippi]

Miten mun aina käy niin, että jään koukkuun johonkin herkkuihin. Juuri, kun kovalla työllä olin päässyt eroon paistopisteen perkeleen kalliista pullista ja viinereistä. Niitähän piti aina ostaa kaksi, etten näyttäisi niin säälittävän yksinäiseltä. Jos joku näkee mun ottavan kaksi, niin voi ajatella, että on tulossa joku kahvivieras.

No, jokunen aika sitten huomasin paostpåisteen tomaatti-juusto ciabattan ja otin maistiaiseksi. Noitahan onkin sitten useilla eri täytteillä riippuen vähän, mistä kaupasta ostaa. Noita nyt on tullut melkein joka kauppareissulla ostettua. Kaksi noitakin, kun yhden ostaminen on niin noloa.

Jos nyt jotain positiivista haluaa asiassa nähdä, niin noissa nyt ei ole sokeria samaa määrää kuin esim. Dallaspullissa.

[Kopek]

Kepeät mullat rakkaalle ja tunnolliselle kellolleni ❤

Eikös tuollaisiin kelloihin voi vaihtaa koneiston. Muistan nähneeni niitä myytävänä muutamalla eurolla, mutta en ikävä kyllä muista missä. Jossakin tavallisessa kaupassa se oli.

Puuilossa näyttäisi olevan jonkinlaisia.

Ja Kärkkäiseltä löytyy vähän kalliimpi.

https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/meyco-kellon-koneisto-viisareilla

[Karikko]

Suomessa on ammuttu kauden aikana 290 ilvestä, kannanhoidollisista syistä.

Ilvekset siis ilmeisesti uhkaavat metsäkauriskantaa tai koulutiellä kulkevia lapsia?

En ymmärrä.

Ilvekset jättävät useimmiten ihmisen jälkeläiset rauhaan, koska ilmeisesti tietävät ettei ole syötävän hyvää. Hankalia ja vaatteetkin tiellä. Sitä paitsi on varmaan liian vaarallinen saalis, joten pelkkä vainu ihmiseläjistä ilmeisesti pelottaa useimmiten tuon kissaeläimen.

Kauris onkin julmetusti lisääntynyt ja jänöjä, myyriä, ynnä muuta pienempää elukkaa kannattaa tavoitella mieluummin, kuin vaarantaa kissa-eläimen yhdeksää henkeä julman koston ja sukupuuttoon kuolemisen uhassa.

[Lognessa]

^
^^
Jos kello on rakas, niin silloin vaihataisin koneiston. Jos uutta kelloa ostamaan, niin miksi ihmeessä Tokamanni.

Minulla taas päinvastainen ongelma, jos ihastun kelloon vaikka en tarvitse, pahimmassa tapauksessa ostan. Siinähän jo kaksinkertainen ongelma. Nyt olen kuitenkin alkanut laittaa pinoon huusholia ja lopettanut ostelun. Suvun vanhimmat ovat viime vuosina jättäneet asuntonsa jäämistön muiden mietittäviksi ja tulee mieleen, että -aivan turhaa- ketään ei välttämättä kiinnosta hienot kokooelmat tai elämäntyö. Siksipä itsekin olen lähtenyt vihdoin karsimaan omaa jäämistöäni. Siinä on niin paljon sellaista, joka ei kiinnosta enää edes minua. Tsemppan myös itseäni ajatuksella, että pian tästä kaikiesta joutuu maksamaan, jotta pääsee eroon. Nyt vielä voi viedä ilmaiseksi kierrätykseen.

Viimeisin vuosi on vakavoittanut mielen, olen paljon miettinyt elämän loppumista ja olen varma, että niin myös käy.

[Toope]

Miten mun aina käy niin, että jään koukkuun johonkin herkkuihin. Juuri, kun kovalla työllä olin päässyt eroon paistopisteen perkeleen kalliista pullista ja viinereistä. Niitähän piti aina ostaa kaksi, etten näyttäisi niin säälittävän yksinäiseltä. Jos joku näkee mun ottavan kaksi, niin voi ajatella, että on tulossa joku kahvivieras.

Itselleni on syntynyt paha taipumus ostaa noita kanansiipiä iltapalaksi. Pari satsia viikossa iltasyömisenä.
Hyvejä ovat, kun vähän maustaa, mutta ehkä pitäisi miettiä vähän parempaa iltasyömistä. Joskus närästää.

[Hippi]

^
^^
Jos kello on rakas, niin silloin vaihataisin koneiston. Jos uutta kelloa ostamaan, niin miksi ihmeessä Tokamanni.

No se vanha kello oli "rakas" samassa mielessä kuin Danny lauloi euroviisuehdokkaassaan. Kun muovipintainen kello on palvellut vuodesta 1984 asti keittiössä, niin sen pinta on tosiaan jo nuhruinen ja jollain tavoin tahmean oloinen, vaikka sen miten yrittäisi puhdistaa. Sitä ei ollut enää kiva ottaa käteen edes.

Miksi ei Tokmannilta, kun edellinenkin oli samantyyppisestä halpakaupasta? Nyt muistan sen nimenkin taas. Se oli Kodin säästöpiste, joka myöhemmin muutti nimensä KIVA-kaupaksi. Kello tosiaan oli halpa enkä ajatellut sen kovin pitkään edes kestävät, mutta piti nyt vaan kello saada keittiöön, kun seinässä oli sopiva naulakin valmiiksi hyvällä paikalla. Tai ei se oikeasti ollut hyvällä paikalla, sillä hellan ääressä seisoessani piti päätä pyöräyttää kuin pöllö, 180 astetta. Mutta hyvin siihenkin tottui.

Eilen Tokmannilla kävin ja pettyneenä jouduin poistumaan. Tiksin Tokmanni on sen verran pieni, että kaikkea tarpeellista ei heidän valikoimissaan ole. Kävin sitten Prismassa ja siellä oli useitakin valittavana. Eipä ollut tuokaan kallis, ehkä kympin tienoolla taisi maksaa. Koneiston vaihtaminen olisi tullut vähintään samoihin hintoihin ja lopputulos olisi sittenkin ollut epävarma ja edelleen olisi ollut tahmea kellastunut kello. Joten uuden ostaminen tässä tapauksessa oli se oikeampi ratkaisu.

[Xantippa]

Viimeisin vuosi on vakavoittanut mielen, olen paljon miettinyt elämän loppumista ja olen varma, että niin myös käy.

Niinhän siinä perhana varmaankin jossakin vaiheessa meinaa käydä. Mutta ehdotan, että sitä ennen on vielä monta iloisaa asiaa, jota katsella, niinkin, kuin sinulla on sentään (tämmöistä olen vaistonnut) kyky.

Itse kullakin kyllä olisi aihetta liiasta tavarasta eroon hankkiutua.

T; Xante