Fiilikset ja päivän mietteet

[Jaska]

Jos kello on rakas, niin silloin vaihataisin koneiston.

Noinpa minäkin kuvittelin. Keittiön seinällä oli aikaa näyttänyt äidiltä saatu seinäkello vuosikymmenet, kunnes ei enää näyttänyt paitsi kaksi kertaa vuorokaudessa eikä ollut tietoa millä hetkillä.

Kyllähän sormipatterilla käyviä seinäkellokoneistoja löytyy itsellään sekä valmiiksi kelloksi rakennettuna. Entiset nätit viisarit eivät varmastikaan sovi akseliin kiinnityksen kooltaan. Yllätys oli, että itse koneisto voi pikku detaljeiltaan olla niin vaihteleva eikä mikään istu vanhaan kelloon. Muutamia olen turhaan yrittänyt. Kellokoneiston idea on, että siihen voidaan rakentaa kellotaulu ja kehykset.

https://duckduckgo.com/?q=kellokoneisto+hinta&t=canonical&ia=web

[Lognessa]

^
^^
Jos kello on rakas, niin silloin vaihataisin koneiston. Jos uutta kelloa ostamaan, niin miksi ihmeessä Tokamanni.

No se vanha kello oli "rakas" samassa mielessä kuin Danny lauloi euroviisuehdokkaassaan. Kun muovipintainen kello on palvellut vuodesta 1984 asti keittiössä, niin sen pinta on tosiaan jo nuhruinen ja jollain tavoin tahmean oloinen, vaikka sen miten yrittäisi puhdistaa. Sitä ei ollut enää kiva ottaa käteen edes.

Miksi ei Tokmannilta, kun edellinenkin oli samantyyppisestä halpakaupasta? Nyt muistan sen nimenkin taas. Se oli Kodin säästöpiste, joka myöhemmin muutti nimensä KIVA-kaupaksi. Kello tosiaan oli halpa enkä ajatellut sen kovin pitkään edes kestävät, mutta piti nyt vaan kello saada keittiöön, kun seinässä oli sopiva naulakin valmiiksi hyvällä paikalla. Tai ei se oikeasti ollut hyvällä paikalla, sillä hellan ääressä seisoessani piti päätä pyöräyttää kuin pöllö, 180 astetta. Mutta hyvin siihenkin tottui.

Eilen Tokmannilla kävin ja pettyneenä jouduin poistumaan. Tiksin Tokmanni on sen verran pieni, että kaikkea tarpeellista ei heidän valikoimissaan ole. Kävin sitten Prismassa ja siellä oli useitakin valittavana. Eipä ollut tuokaan kallis, ehkä kympin tienoolla taisi maksaa. Koneiston vaihtaminen olisi tullut vähintään samoihin hintoihin ja lopputulos olisi sittenkin ollut epävarma ja edelleen olisi ollut tahmea kellastunut kello. Joten uuden ostaminen tässä tapauksessa oli se oikeampi ratkaisu.

Joo uskotaan, hyvät perustelut, tavallisesta asiasta saat koukuttavan ja kauniinkin kuvauksen. Kirjoituksiasi on kiva lukea

Tokmannissa jouduin käymään toisen ihmisen asialla viikolla ja hämmästyin sitä ihmismäärää haahuilemassa ja viettämässä aikaa halpojen ja turhien ostosten paratiisissa. Alun perin kai tarkoitin, ettei Tokmanni olisi mitenkään hyvän maun ostospaikka. Mielsin sen kai ämpärikansaan. Hetkellinen ylemmyyskompleksi, joka oli naurettava.

Jos kello on rakas, niin silloin vaihataisin koneiston.

Noinpa minäkin kuvittelin. Keittiön seinällä oli aikaa näyttänyt äidiltä saatu seinäkello vuosikymmenet, kunnes ei enää näyttänyt paitsi kaksi kertaa vuorokaudessa eikä ollut tietoa millä hetkillä.

Kyllähän sormipatterilla käyviä seinäkellokoneistoja löytyy itsellään sekä valmiiksi kelloksi rakennettuna. Entiset nätit viisarit eivät varmastikaan sovi akseliin kiinnityksen kooltaan. Yllätys oli, että itse koneisto voi pikku detaljeiltaan olla niin vaihteleva eikä mikään istu vanhaan kelloon. Muutamia olen turhaan yrittänyt. Kellokoneiston idea on, että siihen voidaan rakentaa kellotaulu ja kehykset.

https://duckduckgo.com/?q=kellokoneisto+hinta&t=canonical&ia=web

Minun keittiössä on myös kotoa saatu. Aikoinaan kotona löi joka puolen tunnin. Näitä meillä oli aikoinaan jopa kaksi. Koneisto on vaihdettu, koska ei sellaista lyömistä kestäisi.

[Lognessa]

Viimeisin vuosi on vakavoittanut mielen, olen paljon miettinyt elämän loppumista ja olen varma, että niin myös käy.

Niinhän siinä perhana varmaankin jossakin vaiheessa meinaa käydä. Mutta ehdotan, että sitä ennen on vielä monta iloisaa asiaa, jota katsella, niinkin, kuin sinulla on sentään (tämmöistä olen vaistonnut) kyky.

Itse kullakin kyllä olisi aihetta liiasta tavarasta eroon hankkiutua.

T; Xante

Kiitos Xante ja tosiasiathan on hyvä tiedostaa ja niistä saa taas syvällisempää merkitystä elämään.

Kiitos myös, että muistutit kyvystä, joka palautti mieleeni yhden vierailumme isäni luona vaivaistalossa.
Hän nimittäin siinä jotain puhuessaan alkoi etsiä katseellaan
-täällähän oli myös se takuupärjääjä, missäs se nyt onkaan... niin sinä - sinä olet takuupärjääjä.

Siis minä !?!

[ROOSTER]

Aikoinaan kotona löi joka puolen tunnin. Näitä meillä oli aikoinaan jopa kaksi. Koneisto on vaihdettu, koska ei sellaista lyömistä kestäisi.

Meillä ei kello lyönyt keittiössä, isä silloin tällöin - ei onneksi puolen tunnin välein.

[Xantippa]

Viimeisin vuosi on vakavoittanut mielen, olen paljon miettinyt elämän loppumista ja olen varma, että niin myös käy.

Niinhän siinä perhana varmaankin jossakin vaiheessa meinaa käydä. Mutta ehdotan, että sitä ennen on vielä monta iloisaa asiaa, jota katsella, niinkin, kuin sinulla on sentään (tämmöistä olen vaistonnut) kyky.

Itse kullakin kyllä olisi aihetta liiasta tavarasta eroon hankkiutua.

T; Xante

Kiitos Xante ja tosiasiathan on hyvä tiedostaa ja niistä saa taas syvällisempää merkitystä elämään.

Kiitos myös, että muistutit kyvystä, joka palautti mieleeni yhden vierailumme isäni luona vaivaistalossa.
Hän nimittäin siinä jotain puhuessaan alkoi etsiä katseellaan
-täällähän oli myös se takuupärjääjä, missäs se nyt onkaan... niin sinä - sinä olet takuupärjääjä.

Siis minä !?!

Sanoisin, että sinä

T: Xante

[Hippi]

Aikoinaan kotona löi joka puolen tunnin. Näitä meillä oli aikoinaan jopa kaksi. Koneisto on vaihdettu, koska ei sellaista lyömistä kestäisi.

Meillä ei kello lyönyt keittiössä, isä silloin tällöin - ei onneksi puolen tunnin välein.

Lapsuuden kodissani oli käkikello. Ei siis lyönyt puolen tunnin välein, vaan kukkui kerran puolessa tunnissa ja tuntien lukumäärän tasatunnein. Onneksi ei ollut 24 tunnin kukkuja, vaan iltasellakin enimmillään kukkui 12 kertaa. Isäni sai sen syntymäpäivälahjaksi ja oli siitä kovin ilahtunut, koska hänen lapsuudenkodissaan oli käkikello. Ihmeen nopeasti siihen karjuntaan tottui niin, ettei sitä edes huomannut. Muistaakseni naapurit jossain vaiheessa huomauttivat, että yöllä sitä ei ole kiva kuunnella, joten siitä illalla otettiin aina "kukkumispunnus" pois.

Kun muutimme pari vuotta isän kuoleman jälkeen toisaalle, käkikello jäi laittamatta paikalleen. Kyllä se on minun matkassani muuttanut mukana ja taitaa vieläkin olla kellarin häkkivarastossa. Siitä on numerotaulun numeroita jo irronnut ja joku niistä on joutunut hukkaankin, kun sitä viimeksi katsoin edellisen muuttoni yhteydessä. Tuonkin jo joutaisi heittämään pois, kun ei sillä ole mitään virkaa enää ollut vuosikymmeniin.

[Hayabusa]

Mekaanisissa kelloissa on oma viehätyksensä. Mukavuuden kannalta kuitenkin herätyskello ja seinäkello ovat tässäkin taloudessa patterikäyttöisiä. Lapsuuden kodissa oli kyllä punnuksellinen seinäkello. Sen vetäminen oli eräänlainen ohjelmanumero. Tapahtui yleensä iltauutisten tienoilla.

[Hippi]

^
Sillä meidän käkikellolla oli hypnoottinen vaikutus. Äitini joutui melko nuorena jäämään työelämästä ja saadakseen pientä lisätuloa, otti hoitolapsen. Tuohon aikaan työssä käyvä nainen palasi viisi viikkoa synnytyksen jälkeen töihin, joten vauva oli johonkin saatava.

Lapsen syöttäminen sattui mukavimmin niin, että tämän katse oli kohti käkikelloa. Asetelma syntyi sattumalta, mutta oli erittäin tehokas. Vauveli tuijotti herkeämättä käkikellon heiluria ja aukoi suutaan kuin linnunpoika. Sama jatkui lapsen taaperoikään asti ja aivan huippua oli, jos käki tuli esiin ruokailun aikana.

[a4]

Olen nähnyt ja kuullut sellaisenkin käkikellon jossa apina hyppää luukusta huutamaan kuin kulkusilleen saanut Tarzan.
Käen kukuuntaan ruoka-aikana ehdollistettu muksu voi rytmittää epäsäännölliseksi nyrjähtänyttä ruokailuaan käkikellolla mutta metsän lähellä ei kannata asua.
Käen kukunta on kaikessa eläimellisyydessään kauneimmasta päästä ja lämmittää tokaisuillaan kovintakin skeptikkoa.
Harvaa ihmisapinan ääntäkään jaksaisi kuunnella päivästä toiseen samalla lämmöllä. No ehkä Marilyn Monroeta, Pekka Poutaa tai joitain läheisiä.
Siksi videopeli Witcherinkin fantasiamaailman metsissä sieniä ja kukkia keräillessäni kahden ison miekan ja tuimien taikajuomien turvin, pysähdyn usein ihmeissäni kuuntelemaan käen kukuntaa - vaikka metsä kuhisee mielenkiintoisempiakin otuksia kuten ihmissusia ja muita kaikenkarvaisia hybridejä ja perushirviöitä. 

Spykologisesti sanoisin että ihmislapsi tarvitsee mitä tahansa rutiineja kuten röitä, saunavuoroja, käkikelloja, ristinmerkkejä tai urheiluuutisia rauhoittamaan päänsä sisäistä ulkoilumaailmaa tai ainakin sen metsissä toikkaroivaa kokemusasiantuntijaa ja tarinan sankaria.

[-:)lauri]

Hyvää kansainvälistä piirakkapäivää kaikille!

[Hayabusa]

Kiitos. Ja kiitos muistutuksesta. Täytyykin kaivella ainekset. Vielä ehtii hyvin iltateen seuraksi jotain tekaista.

[Aave]

Hyvää kansainvälistä pihvin ja suihinoton päivää vain kaikille! Mtv3 tarjoaa vinkit niille, joille tämä on uutta.

Oma päivä meni juuri, kuten pitääkin.

[Amore]

Kirjastossa on varausten määrä räjähtänyt nyt kun sieltä ei pääse itse hyllyistä noutamaan kirjoja/levyjä. Ei varmasti koskaan aikaisemmin ole nähty yli tuhannen meneviä varaajalistoja, mutta nyt pienellä pistokokeella näin, että esim. Finlandia-voittajaa, Anni Kytömäen Margaritaa jonottaa 3045 lukijaa. Kirjaa on Helmet-kirjastoissa 254 kappaletta.

Tulin katselleeksi näitä varaustilanteita, koska sain jälleen kerran onnitella itseäni siitä, että pystyn lukemaan, ja luen myös mielelläni, kirjoja ruotsiksi, sillä tuoreita suosikkejakin saa paaaljon nopeammin ruotsinkielisinä. Kuuntelin juuri äänikirjana suosikkikirjan, johon on suomenkielisenä yli 1600 varausta. Ruotsinkielisen äänikirjaversion sain suoraan hyllystä. Olen aikaisemmin lukenut (kuunnellut) samalta kirjailijalta hänen edellisen kirjansa, joten tiesin odottaa aika korkeaa tasoa. Tämä uudempi oli järisyttävä. Se on vahva ehdokas oman lukulistani vuoden kirjaksi - ja nyt ollaan vasta maaliskuussa. En kerro, mikä kirja, koska suosittelin muutamille ystävilleni sitä ja yhdellä on lukupiirikin, joten jätän heille mahdollisuuden vaivattomaan saatavuuteen kirjastosta.

[Kopek]

Vaihdoin jääkaappiin termostaatin. Tilasin sen netistä ja kävin hakemassa Tuusulasta torstaina. Jääkaappi tuntuu nyt toimivan. Vanha termostaatti meni epäkuntoon, ja jääkaappi toimi kuin pakastekaappi. Dannf.... huomasin vasta nyt, että nimi on Danfoss... olen kymmenien vuosien ajan lukenut nimen väärin "Danfors"... Danfoss -termostaatti maksoi 17,90 euroa. Netistä löytyi paljon kalliimpiakin.

Tuusula osoittautui niin epämiellyttäväksi paikaksi, että eipä huvittaisi asua siellä. Nyt jännitän... tai mitäpä sitä jännittämään... tuoko posti kirjekuoren ja sakkolapun. Sakkoansala olisi parempi nimi paikkakunnalle. Leveitä moottoritienomaisia teitä, sairaan alhaiset nopeusrajoitukset ja kyttäyskameroita siellä täällä. Todella stressinen ajoympäristö.

https://www.kauppasatama.fi/tuote/W5-30319-A/Huoltotermostaatti-077b6476

[Kopek]

Laikan kirjoituksen innoittamana katselin Perussuomalaisten ehdokaslistoja. Ehdokkaiden nimien yhteydessä mainittiin heidän ammattinsa. Tästä tuli mieleeni kiusallinen tilanne, johon silloin tällöin olen törmännyt. Jossakin yhteydessä on kysytty ammattia, ja kysymykseen on ollut vaikea vastata. Eihän minulla nimittäin ole mitään ajankohtaista ammattia. Viimeksi olen työskennellyt edunvalojan toimistossa työllistettynä apulaisena. Homma kesti kolme kuukautta. Olisiko ammattini siis edunvalvojan apulainen. Ei oikein kuulosta uskottavalta. Sitä edeltävät työt olivat lyhyitä työllistämispätkiä sosiaalitoimistossa ja kahdessa koulussa.

Viimeinen varsinainen virka, jota olen hoitanut, oli vanhainkoti-palvelukeskuksen johtajan virka. Ei kai ammattini tällä perusteella sentään ole vanhainkodin johtaja. Sitä edellinen homma oli osastosihteerin ja lastenvalvojan pesti toisessa kunnassa. Nyt luettelinkin jo sosiaalialan työtehtäväni ja ylipäätään työni vieraan työnantajan palveluksessa. Yhteensä siitä kertyy reilu kolme vuotta. Ei ole kummoinen työhistoria.

Ennen julkisen sektorin hommia tein kolme vuotta työn tyyppistä meidän oman firmamme konttorissa, mutta ei minulla mitään koulutusta alalle ole. Kyseessä oli käytännössä sukulaisuuteen perustuva suojatyöpaikka. Yritin hoitaa vientisihteerin hommaa. Työmatkaa ei ollut kuin noin 20 metriä, koska asuin samassa talossa.

Maksoin muutama vuosi sitten parisataa euroa lahjusrahaa, jotta sain nimeni "julkiterhikkiin". Halusin virallisen vahvistuksen sille, että minulla on muodollinen pätevyys tiettyihin hommiin, vaikka en näitä hommia koskaan tuon jälkeen tehnytkään. Poistuukohan nimeni listalta automaattisesti jossakin vaiheessa. Pitänee kopioida tiedot niin kauan kun ne vielä ovat olemassa aivan vain muistoksi. No, oli "sosiaalityöntekjän" titteli halvempi kuin vuorineuvoksen. En ole koskaan ollut sosiaalityöntekijän virassa, joten ei sekään oikeastaan voi olla ammattini.

En siis voi lähteä ehdolle kuntavaaleihin.