Jukebox

[kertsi]

Kyllähän hyvän biisin voi soittaa useamman kerran. Ja ketjusta löytyy monia moneen kertaan soimaan laitettuja kipaleita.

Selailin ketjua aamusta ja totesin, että mahtavaa musaa olemme soittaneet. Siinä vierähti sellainen tovi ettei töihin lähdöstä meinannut tulla mitään.
Kantapaikka on kuin SVR:n talo. 

Mulle kävi niin, että nukkumaanmeno siirtyi, kun kuuntelin joitain timanttisia biisejä tämän ketjun alusta. Tää on mun Steve Ray lemppari, jos hänen tuotannostaan pitäis joku valita:

Mary Had a Little Lamb

[kertsi]

Tästä varmaan jonkin version olen jo laittanut tähän ketjuun:

(tässä hyvä komppi ja äänitys, verrattuna muutamaan äsken kuuntelemaani. Eric Claptonista en niin välitä, on mukana soittamassa. Hänellä tuntuisi olevan enemmän sorminäppäryyttä kuin sielua.)
B.B. King - The Thrill Is Gone [Crossroads 2010] (Official Live Video)

[Melodious Oaf]

Tosi paljon olen saanut tästä ketjusta. Bluesia joo, mutta kaikenlaista muutakin. Kiitos siitä kantislaisille

Repostausten hengessä tälle päivälle vähän musikaalikamaa:

Kyseessä siis "My Favorite Things".

Ensimmäisenä Birgitte Mitchelin versio, jossa miellyttää bändin soundi.

Toisena Sarah Vaughan, ja siinä laulu on joiltain osin lähellä sitä, mitä haluaakin kuulla.

Kolmantena Bobby McFerrinin sekoilu/irrottelu, joka on lähinnä kuriositeetti.

Mulle taitaa olla läheisin aiemminkin linkittämäni pinkan pohjimmaisin John Coltranen versio. Tietyissä mielentiloissa hivelee sielua ja on kiva fiilailla sen lempiasioita ton kautta.

[kertsi]

Toi Coltranen biisi tosiaankin on hieno.

[ROOSTER]

Kyllähän hyvän biisin voi soittaa useamman kerran. Ja ketjusta löytyy monia moneen kertaan soimaan laitettuja kipaleita.

Selailin ketjua aamusta ja totesin, että mahtavaa musaa olemme soittaneet. Siinä vierähti sellainen tovi ettei töihin lähdöstä meinannut tulla mitään.
Kantapaikka on kuin SVR:n talo. 

Mulle kävi niin, että nukkumaanmeno siirtyi, kun kuuntelin joitain timanttisia biisejä tämän ketjun alusta. Tää on mun Steve Ray lemppari, jos hänen tuotannostaan pitäis joku valita:

Mary Had a Little Lamb

Kuuntelin Vaughania livenä Pori Jazzeissa, siis vuonna -85. Hyvin se veti.

lisää
SRV:tä ja vierailevaa bluesfiilistelijää.

When I woke up in the mooorniiing.....whiskywineandgin....

[kertsi]

^ Hyvä versio Tin Pan Alleysta. Tykkäsin enemmän SRV:n laulannasta, mutta toisaalta tykkäsin enemmän Johnny Copelandin kitaransoitosta. Vaikka SRV:n pitäiskin kai olla jonkin sortin kitarajeesus. Tuossa versiossa on hyvä komppi, ja biisi välittää enemmän tunnetta kuin SRV:n biisit yleensä. Tässä versiossa ei tule semmoista fiilistä, että tää on pelkkää sorminäppäryyden esittelyä niin kuin monien valkoisten blueskitaristien kohdalla.

[Melodious Oaf]

Tuli valkoisista bluesmiehistä mieleen Paul Butterfield:

En ole Stevie Ray Vaughaniin juuri perehtynyt, mutta olen ollut kuulevinani hänessä myös kantrirokin sävyjä tai sen tyylistä ilmaisua.

Sitten on tietysti sellaista meno ja meninki -boogiebluesia muutenkin, missä on ehkä isompi rooli showhenkisyydellä ja viihdyttämisellä.
   Onhan musiikki myös viihdettä, ja kaikki tollanen kuuluu sekin tavalla tai toisella kuvaan.

Muljahti mieleen että joskus on ollut mukava kuulla Jukka Nousiaisen soittoa. En tiedä, onko se edes bluesia sinänsä vai mitä se on, mutta siinä on ollut ajoittain ilahduttavaa se, että erilaiset vaikutteet sekoittuvat ja yhdistyvät tosi luonnikkaan oloisesti omanlaisekseen ilmaisuksi:

[kertsi]

^ Eka noista on melko ränttätänttä, vaikka aika rela semmoinen.

[Melodious Oaf]

^ Tuli ihan ihme assosiaatio SRV:stä Paul Butterfieldiin.

Aivan höpöhöpöä jos sen ottaa liian vakavasti, mut ideana tietty "meno ja meininki -blues" ja se, että ehkä voi kitaralla ylisoittaa tai kehittää siitä omanlaisensa ilmaisun ja tyyliin, jos yhdellä soittimella ja omalla energialla yrittää luoda tai välittää fiilistä tai illuusiota tietynlaisesta svengaavasta groovesta, mikä ehkä luontevammin syntyis useammasta soittimesta.

Koko juttu on ilman muuta sarjassa hämyisät ja kummaliset mielen oikut

[a4]

Hallitukselle parodiahorisonttia:

Maanantain soittolista:

Whenever someone I hate gets in my car I put this on to annoy the shit out of them. Always works.

[kertsi]

I'd Rather Go Blind | Playing For Change | Live in Australia

Aika erikoinen (arr?), ensin laulaa mies soolona, sitten nainen. Varsinkin jälkimmäinen, iso täti, vetää hienosti. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla sanottaisiin biisistä, että se on "tröckare", oik. tryckare eli slovari.

[Hayabusa]

Omahan oraakkeli Warren Buffet täyttää tänään 93v.
Luulen, että hän on hankkinut itselleen sopivan synttärilahjan. Niinpä tervehdimme häntä laululla.

[Hippi]

Paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa tuon kuvan ottamisen jälkeen. ❤️

En muista olenko tämän jo aikaisemmin laittanut, mutta tämä on yksi Rollari-suosikeistani. Rakastan noita kannuja

Itse asiassa koko Voodoo Lounge levy on kyllä yksi parhaista ikinä.
Samalta levyltä vähän toisenlainen.

[Toope]

The Analogues - I'm the walrus (The Beatles cover):

https://www.youtube.com/watch?v=Oi7Lc4SlhAM
Niin upea!!!
The Analogues - Baby you're a rich man (The Beatles):

https://www.youtube.com/watch?v=HmnqfXO2OX4

[Hayabusa]

En muista olenko tämän jo aikaisemmin laittanut, mutta tämä on yksi Rollari-suosikeistani. Rakastan noita kannuja

"You make me hard" 
Rollareiden lyriikat ovat toisinaan varsin suorasukaisia.

Laitetaan vaihtarina yksi oma suosikki. Tämäkin on varmaan soinut täällä aiemmin.