Jukebox

[Hayabusa]

Kyllä torstai sopii myös miehille.

[Hayabusa]

Ei gospelia, mutta bluesia:

Isaac Newton kirjoitti: "jos olen nähnyt muita kauemmas, se johtuu siitä, että olen seissyt jättiläisten harteilla." Musiikissa samoin. BMT on yksi niistä jättiläisistä, joiden harteilla Elviskin seisoi.

[kertsi]

Thorpe ja muut ovat joka tapauksessa loistavia 

Blues ja gospel ovat omassa katsannossani lähellä toisiaan tai niillä on tietty elimellinen yhteys, vaikka gospelia lopulta taitaa olla yllättävän vaikea edes määritellä. Saati sitä "hyvää gospelia" josta puhuin 

Teemalla blues ja gospel saattaisi aamutuimaan toimia vaikka tällainen:

Hartaus välittyy ilmankin sanoja.

Yritin etsiä hyvää gospelia hakusanalla gospel, mutta tulokset olivat perin vaatimattomat. Luulen, että tuloksiksi tuli enemmän hartauteen ja uskonnolliseen kilvoitteluun kuin musiikillisiin ansioihin perustuvaa kamaa. Monista välittyi jonkinlainen poseeraaminen ja tekopyhyys.

Mutta lähellä ovat toisiaan kyllä blues ja gospel. Olen lukenut, että monet bluesartistit aloittivat kirkon gospelkuorossa. Ja kun ottivat askeleen maallisempaan suuntaan eli bluesiin, heitä paheksuttiin uskiksien suunnalta.

Blind Willie Johnson on tosiaankin harras, ja samanaikaisesti musiikillisesti magee. Tässä kaksi lempparibiisiäni häneltä, jotka olen varmaan aiemminkin linkannut tännekin:

Blind Willie Johnson - God Moves On The Water.

BLIND WILLIE JOHNSON - Trouble will soon be over (1927)

[Melodious Oaf]

Spirituaaleissa on paljon laulullisesti hienoa musiikkia. Osa vanhoista äänitteistä on huonolaatuisia ja osa musiikista nykykorville tylsempää tai monotonisempaa.

1941:

1943:

Tästä en tiedä tarkkaa vuotta:

Melko vaikea näistä on löytää erityisiä helmiä, eivätkä ylläolevatkaan ehkä aivan sitä ole. Mutta spirituaaleja tulkinneiden artistien ja vokaalikvartettejen soundeilla on ollut iso vaikutus populaarimusiikkiin laajemminkin — myös sillä kehityksellä joka niissä on tapahtunut 1900-luvun alusta 1920- ja 1930-luvuille ja edelleen 1940-luvun sotavuosiin.

1909:

[kertsi]

Se olikin tää se toinen Blind Willie Johnson -lempparini:

Blind Willie Johnson - John the Revelator

[kertsi]

Seuraa varoituksen sana. Tom Waitsin lempimusiikkia (bongattu täältä: https://happymag.tv/tom-waits-20-favourite-albums/ ) laitan tähän, ja ainakin tämä kolmas on sen sortin, että sitä pystyn kuuntelemaan vielä vähemmän kuin Tom Waitsin omaa musiikkia:

Captain Beefheart & His Magic Band - Trout Mask Replica [Full Album]

Kokonaista 48 sekuntia kestin kuunnella, sitten oli pakko lopettaa. Ensimmäistä (Frank Sinatraa *) kuuntelin 20 s, oli yllättävä ja imelä valinta. Toista (Thelonious Monk - Solo Monk (Full Album)) 1min02s.

The R̲o̲lling S̲tones - E̲xile on M̲a̲in St Full Album 1972

Tämä taitaa löytyä levyhyllystäni (vai jäiköhän se ex-miehelleni?), mutta en ole tainnut vuosikymmeniin kuunnella. On kyllä tuttuakin tutumpi. Joskus jaksan kuunnella, yleensä en.

5. Gavin Bryars - The Sinking Of The Titanic (1975, Obscure). Yllättävä valinta, kaunista ja pitkäveteistä. *)

https://www.youtube.com/watch?v=2oVMRADOq5s

6. Bob Dylan – The Basement Tapes. Suoraviivaista, ja siksi jotenkin yllättävä sekin. Kuuntelin vain ekan biisin, mutta tätä voisi kuunnella enemmänkin. Tai no, aika kännisen oloinen tunnelma jo toisessa biisissä. Lakkasin kuuntelemasta.

7. Lounge Lizards – Self Titled. Jatsahtavaa. Liekö vain yksi soittaja kaikissa instrumenteissa? Jaksoin kuunnella puoli minuuttia.

Noissa taitaa olla jotain samaa kuin Waitsissa. Jotain, joka "rubs me the wrong way", samalla tapaa kuin Waitskin. Tulee mielleyhtymä kuvataiteeseen. Eräs oikein hyvä opettaja eräällä mielenkiintoisella kurssilla, jonka jouduin jättämän ensimmäisen oppitunnin jälkeen kesken - opettaja haisi niin kammottavalle, etten kestänyt oleilla tunneillaan.


Tässä koko lista, en laita muita:
1. Frank Sinatra – In The Wee Small Hours
2.Thelonious Monk – Solo Monk
Captain Beefheart – Trout Mask Replica
The Rolling Stones – Exile On Main Street
Gavin Bryers – The Sinking Of The Titanic
Bob Dylan – The Basement Tapes
Lounge Lizards – Self Titled
The Pogues – Rum Sodomy and The Lash
Leonard Cohen – I'm Your Man
Little Richard – The Specialty Sessions
James Brown – Startime
Texas-Czech – Bohemian-Moravian Bands
Frank Zappa – The Yellow Shark
Passion for Opera Aria
Bill Hicks – Rant in E Minor
Prison Songs: Murderous Home Alan Lomax Collection
Marc Ribot – Cubanos Postizos
Houndog – Self Titled
Les Claypool – Purple Onion
Elvis Costello – The Delivery Man


*) lieköähän laittanut ihan tsoukkina nuo top-20 listaansa?

[Hayabusa]

Perjantai

[Hippi]

Ei nyt ihan kai jukeboxikamaa, mutta jotain ideaa villiin viikonloppuun, jos joku vielä tuollaista jaksaa. En kyllä koko kahdeksaa minuuttia jaksanut edes katsella

[kertsi]

^ Hauskanen, jaksoin jopa katsella. Makeover, "joka" tytön unelma.

Miten määritellään jukebox-kama? Edellinen postaukseni oli kyllä semmoinen ei tätä, ei tätä, ei tätä, ei, ei, ei ainakaan tätä, musiikkia, josta ei tule kivoja viboja mulle. Mutta jollekulle kuitenkin tulee, ja sitä ihmettelin.

Mikä maa, mikä valuutta tässä?:

Ni Mo Zhou (Не уходи). Пожилой китаец в шоу "Голос" обалденно исполнил и мужскую и женскую партию!

Korea? Japani? Miksi venäläinen videon nimi? Mitä tässä tapahtuu? Loppua kohden paranee.

[Aave]

Perjantai

Gary Mooren cover on mielestäni parempi kuin alkuperäinen, vaikka siinäkin on oma, erityinen oldies goldies-tenhonsa.

Kummastakohan viikonpäivästä on tehty enemmän biisejä: perjantaista, vai lauantaista? Verkosta sekin selviäisi; molemmista päivistä biisejä kyllä riittää!

[Hippi]

^
Kuulostaa kiinalta ja siltä näyttää kirjoitusmerkitkin.

Tässä on maliksi kuuminta hottia Koreasta ja ohessa näkyy korealaisia kirjoitusmerkkejä, jotka muodostavat aina yhden tavun blokkeja.
Junho (valkopaitainen ilman krvattia "poika" (33v.) on myös paikallinen k-draamatähti

[Melodious Oaf]

Turhan raukea ehkä perjantaibiisiksi — mutta omalla tavallaan kiva cover-versio — ja ahkerasti kun assosioi, mikä nyt ei vois liittyä viikonloppuihin tai perjantaihin:

[Hayabusa]

^
Country Roadsia on soiteltu täällä aiemminkin. Originaali ja perään "taistelulaulu"-versio.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,4.msg114160.html#msg114160

[Melodious Oaf]

^ Kiitos 

Usein tulen hyvälle mielelle kantristemmoista ja varsinkin sopivan "mausteisista" sellaisista. Mountain Manin versiossa kertosäkeen "belong" oli melko maukas 

[kertsi]

Tuosta MO laittamasta kauniista pienestä esityksestä tuli hyvälle mielelle. En edes hoksannut, että se oli countrya. Lis. Ja olin ihan unohtanut, että olen jopa linkannut tänne countrya. Ei ois uskonut.