Jukebox

[Hayabusa]

Onnea Juho!

[Hayabusa]

Tänään juhlitaan myös toista keppimiestä, jolla on suomalainen nimi. Jorma Kaukonen sai 80v täyteen.
Ajankohtaisesti täytetään masu makealla. Holiday Marmelade

https://youtu.be/SbigWwHY0Do

[Toope]

Juho Ranta-Maunus, 14, on maailman paras nuori kitaristi – tämä biisi toi voiton

Otsikon "tämä biisi" on Diversity, joka on nuoren kitaristin ensisävellys.

Osaa se, toki vähän tylsää hevikitarointia, mutta silti äijä.

[Toope]

Klezmer Conservatory Band – In Ades (Odessassa)

https://www.youtube.com/watch?v=dOrY5uQ7QHk
Klezmer Conservatory Band - Meron Nign:
https://www.youtube.com/watch?v=1_KeVaH6Y6o&list=RDEMK4jlGWthGGj2tjI05RMNPA&index=9
Dona dona:
https://www.youtube.com/watch?v=vFGZKQqcwE4&list=RDEMK4jlGWthGGj2tjI05RMNPA&index=14
Oy Chanukah, Oy Chanukah!:

https://www.youtube.com/watch?v=URcpUqLW8NY
Kletzmer on aika kivaa musiikkia...
Ehkä livenä ainakin...

[Aave]

Tears For Fears - Everybody Wants To Rule The World

[Lognessa]

^Peukku

Jäin kuuntelemaan soittolistaa. Puhdasta ja viatonta aikaa.


https://www.youtube.com/watch?v=VAtGOESO7W8

Tuossa kappaleessa kaikuu jopa Oasis. En pysty lopettamaan kuuntelua, todella hienoja musikillisia coktaileja kasarilla.

Oi, miksi hylkäsin ihanan 80`ja lähdin pimeämmille poluille.

[Aave]

^Peukku

Jäin kuuntelemaan soittolistaa. Puhdasta ja viatonta aikaa.


https://www.youtube.com/watch?v=VAtGOESO7W8

Tuossa kappaleessa kaikuu jopa Oasis. En pysty lopettamaan kuuntelua, todella hienoja musikillisia coktaileja kasarilla.

Oi, miksi hylkäsin ihanan 80`ja lähdin pimeämmille poluille.

Kiva jos tykkäsit; pikemminkin niin, että Oasiksessa kaikuu Tears For Fears, ja tuossa kappaleessa kaikuu Elton John.

Tears For Fears on edelleen huippubändi, ja sen kappaleet ovat kestäneet hyvin aikaa, vaikka kyse on 1980-luvun syntikkapopista. Nostalgiaa sen biisit saavat tuntemaan, vaikka kuuntelija olisi syntynyt 2000-luvulla! Olen jostain syystä kuunnellut viime aikoina paljon 1980-luvun musiikkia. Ajanhengen populaarikulttuurin viattomuus on jopa hieman omituista kun ottaa huomioon, että tuolloin kylmä sota Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välillä kävi kuumimmillaan.
99 Ilmapalloa...

Minulla on ikiaikainen heikko kohta sellaiseen mahtipontiseen musiikkiin, jossa melodiat ovat ilokkaita ja duurivoittoisia, kun taas kappaleiden lyriikat saattavat olla surumielisiä ja synkkiä. Pidän musiikin ja sanoitusten välisestä ristiriidasta. Tears For Fears osasi sen(kin) oikein hyvin.

[kertsi]

Gloomy Sunday

Tämä TV-sarrrrrrja tuli heti mieleen:
Szomuru Vasarnap (Gloomy Sunday) (Russian Version: Vaskresenje)

Billie Holiday on yksi lempparilaulajista, ja tuo on ihana biisi. Hieno oli myös aanelkun venäläislaulajan versio. Tämä pieni tyttö laulaa biisin myös hienosti:

Angelina Jordan - Gloomy Sunday audition - Norway's Got Talent- english subtitles Aivan käsittämätöntä, miten noin nuoressa lapsessa löytyy sellaista talenttia.

[Lenny]

Mennään sitten kasarihengessä. Arvaatteko mitä saadaan kun naitetaan yhteen
The Human League,
The Cure ja
Fiction Factory?


No tietenkin
White Lies.

White Lies on nyt pyörinyt Spotifyssa ahkerasti. Jotenkin ne vain hallitsee tuollaisen kummallisen sekasotkun ja vielä tekevät siitä melko omintakeista, eikä pelkään post-punk Joy Divison -kloonia, jollaisia tuntuu nyt löytyvän vaikka kuinka monta.

[Aave]

^
Samaan syssyyn voisi mainita
Editorsit; näistäkin molemmat jo kohta 20 vuotta vanhoja bändejä, eli niin se aika rientää!

Populaarimusiikin näkökulmasta sitä on ihmisen lapsi syntynyt mielenkiintoiseen aikaan: Rock itsessään - ja nuorisokulttuuri yleisemminkin - oli tuolloin vielä suhteellisen nuori ilmiö, ja toisaalta 1970- ja 1980-luvulla tapahtui koko ajan uutta ja kokeellista. Nyt on itse jo sen ikäinen, että nykynuorille oman aikakauden musiikki edustaa muinaisia ikivihreitä. Omalta kohdalta uuden musiikin aktiivinen seuraaminen on hiipunut jo kauan, ja osa tämän päivän valtatrendeistäkin jäänyt katveeseen, kuten kävi henkilötasolla rap-musiikin suhteen. En tiedä - eikä kiinnostakaan tietää - siitä paljoakaan. Se ei kuitenkaan ole mikään ihme, että se syrjäytti rokin. Rokkareista kasvoi sliipattuja, terveitä elämäntapoja suosivia bisnesmiehiä kun taas vaara, paheellisuus ja kapina ovat sittemmin olleet dominoivasti rapin puolella.

[Lenny]

^
Samaan syssyyn voisi mainita
Editorsit; näistäkin molemmat jo kohta 20 vuotta vanhoja bändejä, eli niin se aika rientää!

On kova myös. Sitten voisi ehkä vielä nostaa nimet Kaiser Chiefs, Interpol, Franz Ferdinard, ja ehkä jossakin määrin The Killersin. Viimeiseksi mainittu on jo aika kaukana oikeaoppisesta mätöstä, mutta viimeisin levy on härskin hyvää ja tyylikästä poppia, esim.
Caution.

[Hayabusa]

Mennään sitten kasarihengessä. Arvaatteko mitä saadaan kun naitetaan yhteen
The Human League,
The Cure ja
Fiction Factory?


No tietenkin
White Lies.

White Lies on nyt pyörinyt Spotifyssa ahkerasti. Jotenkin ne vain hallitsee tuollaisen kummallisen sekasotkun ja vielä tekevät siitä melko omintakeista, eikä pelkään post-punk Joy Divison -kloonia, jollaisia tuntuu nyt löytyvän vaikka kuinka monta.

Tuo White Lieshan on sujuvaa poppia. Täytyy ottaa joskus tarkempaan kuunteluun.

[a4]

Selkeää rajaa kasarin ja paistokasarin välillä ei ole, kuten ei myöskään kattilan ja kasarin tai paistokasarin ja syvän paistinpannun välillä. Monia kasarityyppisiä astioita voidaankin käyttää tarpeen mukaan sekä keittämiseen että paistamiseen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kasari

Tykkäättekö biisistä Huey Lewis and the News – Hip To Be Square?

[Hayabusa]

^Hieno keppi Batemanilla. Pientä laittoa, niin siitä saa monipuolisen pelin...

The Reverend Peyton's Big Damn Band - Rev. Peyton plays & splits wood w/ Axe Guitar
Pidempi biisi aavistuksen rauhanomaisemmalla lavashowlla - vain pyykkilauta saa Hendrix-käsittelyn.

The Reverend Peyton's Big Damn Band - Axe Guitar Blues

[Aave]

On kova myös. Sitten voisi ehkä vielä nostaa nimet Kaiser Chiefs, Interpol, Franz Ferdinard, ja ehkä jossakin määrin The Killersin. Viimeiseksi mainittu on jo aika kaukana oikeaoppisesta mätöstä, mutta viimeisin levy on härskin hyvää ja tyylikästä poppia, esim.
Caution.

En ollutkaan tullut kuunnelleeksi uudempaa Killersiä - ja yllättävän popikasta on!

Minulla on juuri nyt ylläni kotoisan kasuaalisti vanha festarihuppari yhdeksän vuoden takaa ja piti vielä oikein tarkistaa, että keitäs kaikkia niillä festareilla tuolloin olikaan:

Vanhaa kaartia edustivat Manic Street Preachers ja Pulp; uudemmista Interpol, White Lies, Kaiser Chiefs ja The National.

Näistä olen fanittanut ylivoimaisesti eniten Manicsejä ja Interpolia; löysin ne varhaisessa vaiheessa, ennen kuin saavuttivat suosiota Suomessa asti.

Mutta se 2000-luvun alun runsas Joy Division -inspiroituminen oli kyllä jännä ilmiö. Ehkä niin, että pysyvämpää suosiota tuolloin saavuttaneet bändit onnistuivat olemaan silti omaäänisiään, ja muokkaamaan omaa soundiaan sellaiseksi, että eivät jääneet vain jonkin kloonin asteelle. Seuraava saattaa olla tuttu - samalla esimerkki siitä, miten suoraviivaisestikin Joy Divisionia matkittiin. Tämä on vähän kuin Joy Division kohtaisi teini-ikäisen Interpolin:


She Wants Revenge - Red Flags And Long Nights