Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[ROOSTER]

Anekdoottina vain,

Enkä minäkään malta olla kertomatta sitä vanhaa vitsiä, joka meni jotenkin näin:

Nuori aviomies kertoi aamupuurolla vaimolleen - Ei ole niinkuin äitini tekemää.

Vaimoparka yritti kaikkensa, mutta joka kerta sama tulos: Ei ole niinkuin äitini tekemää.

Lopulta nuorikolta paloi päreet ja hän antoi puuron palaa kunnolla pohjaan.

Aviomies: No nyt, nyt on ihan niinkuin äidin tekemää!

[kertsi]

Suhtaudun hieman skeptisesti valmisruokien epäterveellisyyteen. Einestehtaisssa raaka-aineiden puhtautta valvotaan huomattavasti tarkemmin kuin kotitaloudet pystyvät valvomaan.

Juu. Raaka-aineita valvotaan, ihan niinkuin rakennustöitäkin. Molemmissa tapauksissa löytyy silti välillä rakennevirheitä ja huonoa betonia tai muuten epäkelpoja ratkaisuja.

Kyllähän tavallisten hartiapankkirakentajien itse kyhäämissä rakennuksissa on moninkertainen määrä rakennusvirheitä verrattuna talotehtaiden toimittamiin rakennuksiin.

Einesruokiin tungetaan sellaista, mitä kotiruokaa ei tungeta. Esimerkiksi erilaisia tärkkelyksiä, palmuöljyä, säilöntäaineita, väriaineita, lisäaineita jne.. Ja ennen kaikkea suolaa, suolaa ja enemmän suolaa. Ja tyydyttyneitä rasvoja. Aiemmin linkkaamasi listan keittovertailusta listalla oli sellaisia, joissa oli annoksessa yli 4 g suolaa, eli lähes maksimimäärä (5g), mitä kokonaisessa vuorokaudessa ei saisi ylittää. Kaiken lisäksi suola ei edes ole jodioitua.

Ylen juttu valmisruoasta
Asiantuntijoiden mukaan einesten lisäaineet eivät ole haitallisia, vaan ongelmia aiheuttavat kova rasva ja suola.

– En suosittele valmisruokia säännölliseen käyttöön kenellekään, koska usein niissä on turkasesti suolaa ja huonolaatuista rasvaa, mutta silloin tällöin niillä voi helpottaa arkea, toteaa Leena Putkonen Kuluttajaliitosta.

Valmisruokien lisäaineet ovat suurimmaksi osaksi luonnosta löytyviä aineita. Niiden määrät ovat todella pieniä verrattuna suolan ja rasvan määriin, joista terveydelliset haittavaikutukset tulevat.´ Ravitsemusterapeutti Leena Putkonen, Kuluttajaliitto

– Ravitsemustieteilijät pitävät suolan määrää suurena ongelmana. Kuluttajat eivät sitä tajua – varsinkaan, jos he ovat tottuneet käyttämään suolaisia valmisruokia. Teollisuuden käyttämä suola ei ole jodioitua, mutta monilla suomalaisilla on lievä jodin puute, Putkonen sanoo.

[Brutto]

Valmisruokapuolelta jään kaipaamaan kunnon lihapullia ja jauhelihapihvejä. Eineslihapullista ainoa syötäväksi kelpaava on Lidlin Ruotsalainen lihapulla. Niitä syö ihan kylmiltäänkin. Mutta kunnon valmisjauhelihapihviä ei löydy mistään. Jauhelihapihvi on pakko valmistaa aina itse.

Kokeilin juuri kotona Ikean lihapitoisiksi kehuttuja Allemansrätten-pakastelihapullia ja pakastemuusia, mutta lihapulat olivat surkeita. Muusi kyllä putosi kera puolukkahillon ja Ikean valmiskastikkeen. Vastoin yleistä Ikean linjaa, tuo ruoka-annos tuli yllättävän kalliiksi.

[Hippi]

Minä pidän aina välillä "lihapullapäiviä" ja ostan kerralla vähän reilummin jauhelihaa ja teen lihapullat ja jauhelihapihvit uunissa. Siinä välttää paistamisen käryn, joka tympii niin, että sitten ei vaivalla tehty ruoka edes maita. Samaa perustaikinan voi jakaa osiin ja käyttää vähän erilaisiin virityksiin, jos siltä tuntuu.

Lihapulliin voi haudata esimerkiksi palvikinkkua, juustoa, jalapenon, tai mitä ikinä keksiikään. Kun teen noita täytettyjä, niin niitä en yleensä tee palleroksi vaan pötkömäiseksi, niin täytteen piilottamienn käy helpommin ja sitä saa laitettua reilummin.

Osaan taikinasta voi leipoa sienisilppua, jos on sienen ystävä.

Jauhelihapihveistä kehitin aikanaan "herkkupihvit", joista erityisesti lapseni pitivät. Siinä jauhelihan joukkoon sekotin jauhettua possun maksaa suhteessa 700gr jauhelihaa ja n. 300-400gr jauhemaksaa. Nämä kannattaa tosiaan tehdä uunissa, sillä maksan vuoksi pysyy vähän heikommin kasassa pannulla käänneltäessä. Kypsänä kyllä pysyy kasassa. Aivan mahtavia puolukkasurvoksen kera

Sama perustaikina käy myös lihamurekkeeksi, josta voi myös tehdä täytetyn erilaisin täyttein.

[kertsi]

^  ja ^^

Nyt muistin, miksi  - terveellisyysnäkökulmien lisäksi - olen yhä enemmän ja enemmän siirtynyt keittämällä ja hauduttamalla ja höyryttämällä valmistettuihin ruokiin (eli terveellisempiin ruuanvalmistustapoihin), jopa liharuokien osalta: inhoan sitä paistamisesta tulevaa käryä ja sitä, että rasvaa roiskuu ympäriinsä. Ja ylipäätänsäkin olen vähentänyt lihansyöntiä.

Yksi uunissa tehtävä ihanuus on Kikhernepihvit. Muistaakseni olen laittanut näitä aineksia siihen:

kikherneitä (huuhdeltu, vähän sormin murskattuna)
kananmunaa
sipulia
valkosipulia
oliiviöljyä
tuoretta chiliä
(tuoretta inkivääriä?)
tuoretta korianteria
jeeraa
(suolaa hyvin vähän, jos ollenkaan)


Tuontapaista voisi kokeilla kyllä muistakin pavuista.

[kertsi]

Ihan kuin joku olisi laittanut tänne respetin kotona tehdystä Härkiksestä? En sitä löytänyt, mutta netistä City-lehden sivulta löytyi tämmöinen ohje, joka on alunperin bloggaaja Mikko Rajakankaan. Hän sanoo, että hinta olisi noin viidenneksen (ylihinnoitetun) valmiin eines-Härkiksen hinnasta, ja hän kehuu, että maku olisi jopa parempi kuin eines-Härkiksen.

Härkäpapurouhe
2 kasvisliemikuutiota
2,5 litraa vettä
400g härkäpapuja
1dl punaisia linssejä
1dl soijarouhetta
1/2 dl oluthiivahiutaleita
2 tl yrttisuolaa

Liota kuivat pavut paketin ohjeen mukaan ja keitä sen jälkeen ainekset kasvisliemivedessä. Jauha seos palasiksi ja mausta. Reseptillä tulee sen verran paljon valmista tavaraa, että kannattaa laittaa loput pakkaseen.

---
Itse en oluthiivaa voi kihdin takia syödä (tai ainakin tavallista hiivaa kehoitetaan välttämään). Millähän terveellisellä sen korvaisi? (Vegaanit ilmeisesti korvaavat parmesaanin ja juuston oluthivalla. *)) Ei ainakaan juustolla (suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa). Ehkä pähkinöillä, soijajauholla, valkosipulilla ja oliiviöljyllä?

Härkäpapuja löysin Prismasta. Niitä oli muistaakseni sekä kokonaisia että rouheena useampaa sorttia, otin jälkimmäisiä.


*) Eräs bloggari kirjoittaa oluthiivasta: "Laadukkaassa tuotteessa käsittelyprosessi on niin hellävarainen, että sen tärkeät ravintoaineet säilyvät mahdollisimman hyvin. Ravitsemuksellisesti oluthiiva on ennen kaikkea hyvä B-vitamiinien ja sinkin lähde. B-vitamiinien runsas saanti on tarpeen erityisesti stressaantuneille henkilöille ja sinkki puolestaan loistava apu mm. iho-ongelmiin. Täytyy myös mainita, että oluthiiva on proteiini- ja kuiturikas; proteiinia sitä on noin puolet ja kuitua viidennes." (Samainen bloggari kyllä hehkuttaa kookosöljyä, joten suhtautuisin tuohon varauksella. Ihan blogin nimenkin perusteella (Holistic Health Coaching) vähän epäilyttävä - kaikki "holistinen" vaikuttaa suspektilta IMHO. )

[-:)lauri]

[off-topic]

Ravitsemuksellisesti oluthiiva on ennen kaikkea hyvä B-vitamiinien ja sinkin lähde.

Joskus kauan sitten urheilulääkärini suositteli sinkkiä lisäravinteena johonkin vaivaan. Kun aloitin sinkkikuurin, aloin saamaan samoja oireita, kuin jos mulla olisi sinkin puutosta. Lääkäri ei tahtonut ensiksi uskoa, mutta päätyi siihen, että kuuri on lopetettava. Mistä mahtoi johtua, että heti kun sinkkiä on vähintäänkin riittävästi, tulee oireita kuin olisi sinkin puutos?
[/off-topic]

[kertsi]

^
Ei hajuakaan. Pitäisi varmaankin osata aika paljon farmakologiaa ja biokemiaa, jotta tuohon voisi vastata.
Aika monella vitamiinilla ja hivenaineella on U:n muotoinen annos-vaste-käyrä, eli puutos ja yliannostus aikaansaavat samankaltaisen vasteen.

[-:)lauri]

U-vaste kuulostaa järkevältä.

[Amore]

Aika laiskana ruuanlaittajana käytän aina välillä valmiita ateria-aineksia pohjana, joita virittelen mieleiseksi. Yksineläjän on hankala joitain ruokia tehdä, jos tarvitaan pieniä määriä monia eri raaka-aineita, niin pitkään säilymättömät niistä nahistuu kaapissa ennen kuin uusi käyttötarve tulee ja muista kertyy kaappiin turhaan harvoin käytettäviä aineksia, joten loput niistäkin tuppaa vanhentumaan.

Yksineläjän ruokatalous on kieltämättä hieman haasteellinen, mutta tarjoaa etujakin. Minäkin olen pikkuhiljaa siirtynyt kokonaan valmisaterioihin lähinnä sen vuoksi, että keittiö pysyy aina siistinä. Suoraan pakkauksesta nautittu ateria ei jätä jälkeensä kuin likaisen haarukan ja juomalasin. Jääkaapissakaan ei ole silloin mitään ylimääräistä ja pilaantuvaa. Joskus sentään tulee liattua myös kattila makaronin kettämisessä tai perunamuusin teossa.

Kauppojen valmisateriavalikoima on nykyään ruhtinaallinen ja viikon ateriat pystyy suunnittelemaan täysin etukäteen, ellei tule yllätysvieraita. Heitäkin varten on pakkasessa aina jotakin.

Etkö syö koskaan mitään tuoretta, salaatteja tai hedelmiä? Niihin tarvitaan leikkuulautaa, raastinrautaa, kokkiveistä (ja kuorimaveistä).

Onhan minulla aina mandariineja, banaaneja ja omenoita  pöydällä kulhossa. Omenat ovat lähinnä koristeena, sillä niiden kuoriminen on sottaista puuhaa. Tuunaan myös usein valmisruokia lisäämällä niihin runsaasti raakaa sipulia. Vihanneksia sisältäviä keittoruokia suosin myös. Ja muutaman kerran viikossa syön valmissalaatin. Erilaisia hedelmämehuja tulee juotua myös paljon. Suosikkini on ananas-porkkana gefilus. Eiköhän noilla saa jo yliannostuksen vitamiineja.

Valmisruoka-annoksen yksi etu piilee siinä, että annoskoko on yleensä hieman liian pieni minulle jolloin ei tule ahmittua liikaa.

Suhtaudun hieman skeptisesti valmisruokien epäterveellisyyteen. Einestehtaisssa raaka-aineiden puhtautta valvotaan huomattavasti tarkemmin kuin kotitaloudet pystyvät valvomaan.

No huh huh, kuinka jaksavat vouhkata valmisruuan hirrrveistä vaaroista tyypit, jotka eivät niitä syö!

Pitää ehkä avata Anonyymit valmisruokailijat -ketju meille vaarallista elämää viettäville. Pääsy kielletty terveysnatseilta!

Itsekin käytän valmisruokia varmaankin joka viikko, vaikka harrastan myös kokkailua.

Löytyi IS:n juttukommenteista tänään seuraavanlainen viesti (kuuluisikohan tämä oikeastaan kulttuuri-alueelle?)

Minä ja vaimoni makailemme
usein sängyssä
päivät pitkät.
Myös Roosa tykkää
tästä elämäntavasta,
aamulla ja illalla tietysti
väh. tunnin kusetus lenkki.
Koti pysyy siistinä,
kerran viikossa vähän
imuroidaan ja pyyhitään pölyt.
Valmisruokia on hyvälaatuisia,
sekä salaatti tiski
Prismassa mitä mainioin.
Syödään tietysti
valmisruoka-astioista
Haarukka, veitsi ja lusikka,
sekä teekupit ainoat
tiskattavat ruokailuvälineet,
Roosan kipot lisänä.

- Nimim. Naatitaan

https://www.is.fi/asuminen/art-2000006019947.html

Ps. Mikrossa ei pala ruuat pohjaan. Tosi helppo käyttää!

[Brutto]

^Samaa mieltä. Jos folio ei ympäroi lammitettävää maksalaatikkoa, se todennäköisesti ympäröi kokin päätä.

[Amore]

Olet varmaan kokeillut foliota mikrossa? Jännä ilmiö!

[Hippi]

^Samaa mieltä. Jos folio ei ympäroi lammitettävää maksalaatikkoa, se todennäköisesti ympäröi kokin päätä.

Maksalaatikko:

Rusinoilla vai ilman?

Puolukkahillolla vai puolukkasurvoksella?

Lämmitettynä vai kylmänä?

[Brutto]

^Samaa mieltä. Jos folio ei ympäroi lammitettävää maksalaatikkoa, se todennäköisesti ympäröi kokin päätä.

Maksalaatikko:

Rusinoilla vai ilman?

Puolukkahillolla vai puolukkasurvoksella?

Lämmitettynä vai kylmänä?

On vain kaksi tapaa lämmittää maksalaatikko, oikea ja väärä. Oikea tapa pätee kaikille laatikoille. Ne lämmitetään alumiinivuoassaan uunissa -  hitaasti. Paitsi jos on tosi kova nälkä, niin silloin paistinpannukin käy. Lämmitystapa siis ratkaisee lopputuloksen laadun, ei se, onko laatikkooon lisätty rusinoita. Ja puolukat kuuluu maksikseen kuin puolukat hilloon.

[ROOSTER]

On vain kaksi tapaa lämmittää maksalaatikko, oikea ja väärä.

Kylmää maksalaatikkoa syötetään ajokoirille ja muille suursyömäreille, mikä selittää einesmaksalaatikon suuren kysynnän.

Se on syrjäytyneitten ja elämänhallinnan menettäneiden ruoka. Taiten tehty rusinaton maksalaatikko, runsaalla aidolla maksalla, on taas herrojen herkku.