Perussuomalaisten muodonmuutos?

[safiiri]

Mutta epäluuloisuus kuuluu ihmisen perusturvallisuuden tavoittelun piiriin ja siihen on  syy-yhteys jo geeniperimässä.

Kyllä, mutta se lukeutuu kognitiivisiin vinoumiin, kuten kaikki muutkin evolutiivisesti myötäsyntyiset mielipiteisiimme vaikuttavat tunnesisällöt. Geenejämme ei nimittäin kiinnosta pätkääkään se, onko joku epäluulo tässä ja nyt puhumattakaan huomenna järkevää, vaan ainoastaan se, onko se ollut lisääntymistä ajatellen hyödyllinen epäluulo joskus ajalla ennen teknologista kehitystä.

Ideologit eivät muuta sitä miksikään. Kyllä suvaitsevaiset ovat ihan yhtä "rasistisia" kuin muutkin ja puolustavat omia aatteitaan.

Keitä ovat nämä ideologit, entä mitä tarkoittaa käyttämäsi käsite "rasistisia"?

Jo pikkuvauvat tunnistavat oman äitinsä ja tuntevat turvallisuutta sylissä. Se käy luonnostaan, mutta vieraaseen pitää tottua, toki sekin onnistuu vauvalta nopeasti, mutta ei ole luontaista.

Tota...ensinnäkin ne pikkuvauvat ovat kyllä tottuneet siihen äitiinsä jo sikiöaikana, joten oikeastaan et voi väittää, että kyseessä olis jokin selvä ero muihin ihmisiin tarvittavan tottumisen suhteen. Toiseksi se vierastaminen, jolloin lapset vieroksuvat erityisesti vieraampia ihmisiä alkaa vasta myöhemmin eli se nimenomaan ei ole vastasyntyneen ja ihan pienen vauvan käyttäytymistä. Luontaisuus tässä ilmeisesti jonkinlaisena syntyessä valmiina olevana käyttäytymisen tapana ei oikein pidä siis paikkaansa.

[-:)lauri]

Mutta epäluuloisuus kuuluu ihmisen perusturvallisuuden tavoittelun piiriin ja siihen on  syy-yhteys jo geeniperimässä.

Kyllä, mutta se lukeutuu kognitiivisiin vinoumiin, kuten kaikki muutkin evolutiivisesti myötäsyntyiset mielipiteisiimme vaikuttavat tunnesisällöt. Geenejämme ei nimittäin kiinnosta pätkääkään se, onko joku epäluulo tässä ja nyt puhumattakaan huomenna järkevää, vaan ainoastaan se, onko se ollut lisääntymistä ajatellen hyödyllinen epäluulo joskus ajalla ennen teknologista kehitystä.

Ideologit eivät muuta sitä miksikään. Kyllä suvaitsevaiset ovat ihan yhtä "rasistisia" kuin muutkin ja puolustavat omia aatteitaan.

Keitä ovat nämä ideologit, entä mitä tarkoittaa käyttämäsi käsite "rasistisia"?

Jo pikkuvauvat tunnistavat oman äitinsä ja tuntevat turvallisuutta sylissä. Se käy luonnostaan, mutta vieraaseen pitää tottua, toki sekin onnistuu vauvalta nopeasti, mutta ei ole luontaista.

Läheisiin ja lähipiirin ihmisiinkin pitää tottua, että ne koettaisiin luotetuiksi. On selvää, että se on ollut turvallisuuden vuoksi välttämätön eloonjäämisen kannalta. Lähiomaiset vain ovat huolehtineet, vieraita on ollut syytä varoa.

Ideologinen siis aatteellinen suvaitsevuus, ei ole luonnollista. Se on keksittyä ihmisyyden nimissä- käytännössä ollaan suvaitsevia vain, jos se sopii oman mielen luomiin harhakuviin (suvaitsevuudesta) ei sellaista ole olemassa, suvaitsevuus on vain nyky-yhteiskuntien toimintatapa ja ihanne, joka käytännössä murenee heti, jos olosuhteet vaikeutuvat ja yhteiskunnan hyvinvointi heikkenee.

Niinsanottu kristillinen rakkaus- kaikkiin suhtautuminen suopeasti ja luottavaisesti on pelkkää potaskaa, se ei kuulu ihmisyyteen.

Sellaista voi olla vain, jos mantelitumake on vaurioitunut (tunteita säätelevä elin) ja poistanut epäilykset ja pelon, mutta se on melko harvinainen vamma. Apinoilta on kyllä sitäkin koetettu, poistettu mantelitumake ja niistä on tullut pelottomia- omaksi tuhokseen.

Ihmisillä ei niitä kokeita voi tehdä, mutta tutkia voidaan niitä jotka ovat jostain syystä sen vamman saaneet ja on todettu otslohkon ja mantelitumakkeiden vammoissa tapahtuvan samanlaista (tunteiden katoamista ja häiriöitä).

Alex Stub aikoinaan kertoi, ettei hän "suvaitse- suvaitsemattomuutta".  Se on hyvä esimerkki miten tuohon sanan ansaan on helppo juuttua.  Mikä tunne suvaitsemattomuus on tai suvaitsevuus, jos sitä on mahdollista manipuloida oman mielen mukaan.

Jos rasismi määritellään vain rotuvihaksi, on se toki kielteinen juttu, ja silloin se ei tietenkään tarkoita, että joku, tai kaikki olisivat rasisteja.

Kuten totesin, kyseessä on kognitiivinen bias, ei rationaalisen järjen asia. Pikkuvauvat ovat tutkimuksissa havaittu olevan humanisteja - suvaitsevat kaikkia mukavia ihmisiä. Humanismi vanhemalla iällä puolestaan edellyttää kyllä sitten jo säällistä älykkyysoamäärää ja jos se puuttuu, menee noiden kognitiivisten biassaiensa (sosiaalinen ennakkoluulo) ohjeistamana eikä rationaalisen järjenkäytön ohjeistamana.

[mikainen]

Ihmisen on mahdollista toimia "suopeasti ja luottavaisesti" vaikka kokisi epäilyksiä ja pelkoa. Ne voidaan ohittaa. Tunteiden mukaan ei ole aina pakko toimia.

Tutkitusti ihminen toimii tunteidensa mukaan, joka tapauksessa, vaikka erilaiset yhteiskunnallisetkin yhteydet voivat hieman kahlita niitä. (Tunteiden kirjo on hyvin monipuolinen ihmisen kaltaisella yhteiskunnallisella olennolla)

Mikä saa sinut rakastamaan omaa lastasi, mutta vain sietämään naapurin kersoja, ilmeisesti tunteesi, joita kuvittelet johtavasi, eikö niin?

En minä kuvittele "johtavani" tunteita. Niiden mukaan ei kuitenkaan tarvitse toimia tai kaikkiin tunteisiin ei tarvitse välittömästi reagoida. Ne ovat ohimeneviä.

[Toope]

Mikä saa sinut rakastamaan omaa lastasi, mutta vain sietämään naapurin kersoja, ilmeisesti tunteesi, joita kuvittelet johtavasi, eikö niin?

Ihminen luontaisesti identifioituu samankaltaisiinsa, koska kokee turvaa heidän taholtaan. Toisinsanoen ihminen on luontaisesti varautunut erilaisia ihmisryhmiä kohtaan, koska ei ole olemassa luottamusta vieraita kohtaan. Siksi monikulttuurinen/etninen yhteiskunta on varautunut, eikä luottavainen.

[Karikko]

Kuten totesin, kyseessä on kognitiivinen bias, ei rationaalisen järjen asia. Pikkuvauvat ovat tutkimuksissa havaittu olevan humanisteja - suvaitsevat kaikkia mukavia ihmisiä. Humanismi vanhemalla iällä puolestaan edellyttää kyllä sitten jo säällistä älykkyysoamäärää ja jos se puuttuu, menee noiden kognitiivisten biassaiensa (sosiaalinen ennakkoluulo) ohjeistamana eikä rationaalisen järjenkäytön ohjeistamana.

Jos olet ollut pikkuvauvojen kanssa tekemisissä tietänet kyllä miten he oppivat olemaan toisten kanssa.
Mustasukkaisesti haetaan äidin huomiota ja tönitään toisia, purraan ynnä muuta- oppia pitää siis se yhteiselo, (yhteenkuuluvuus)-- itsekkyys on kyllä jo luontaista.

Mitä mahdat tarkoittaa tässä yhteydessä kognitiivisyydellä?

[Karikko]

Ihmisen on mahdollista toimia "suopeasti ja luottavaisesti" vaikka kokisi epäilyksiä ja pelkoa. Ne voidaan ohittaa. Tunteiden mukaan ei ole aina pakko toimia.

Tutkitusti ihminen toimii tunteidensa mukaan, joka tapauksessa, vaikka erilaiset yhteiskunnallisetkin yhteydet voivat hieman kahlita niitä. (Tunteiden kirjo on hyvin monipuolinen ihmisen kaltaisella yhteiskunnallisella olennolla)

Mikä saa sinut rakastamaan omaa lastasi, mutta vain sietämään naapurin kersoja, ilmeisesti tunteesi, joita kuvittelet johtavasi, eikö niin?

En minä kuvittele "johtavani" tunteita. Niiden mukaan ei kuitenkaan tarvitse toimia tai kaikkiin tunteisiin ei tarvitse välittömästi reagoida. Ne ovat ohimeneviä.

Tunne tuskin menee ohi, ellet tarkoita tunnekuohua, se vaimenee, mutta jättää usein jälkiä mieleen, kuten vihan hillitseminen- katkeruutta.

Tajuissaan oleva on myös tunnetilassa- sitä voi kutsua valikoimattomaksi tietoisuudeksi, jossa jokin häiriö tai muu ärsyke voi tulla huomioiduksi, siis kiinnittää tietoisuuden- huomion johonkin asiaan- kuten aistittavaan ääneen esim.

"Alitajuntahan" suorittaa jatkuvasti valveillaollessa tunteita, eli aistimusten kautta todentuvaa maailman- yhteyttä ihmisessäkin. Eli tuottaa sen tietoisuuden ja laadulliset kokemukset.

[Saares]

Mutta epäluuloisuus kuuluu ihmisen perusturvallisuuden tavoittelun piiriin ja siihen on  syy-yhteys jo geeniperimässä.

Kyllä, mutta se lukeutuu kognitiivisiin vinoumiin, kuten kaikki muutkin evolutiivisesti myötäsyntyiset mielipiteisiimme vaikuttavat tunnesisällöt. Geenejämme ei nimittäin kiinnosta pätkääkään se, onko joku epäluulo tässä ja nyt puhumattakaan huomenna järkevää, vaan ainoastaan se, onko se ollut lisääntymistä ajatellen hyödyllinen epäluulo joskus ajalla ennen teknologista kehitystä.

Ideologit eivät muuta sitä miksikään. Kyllä suvaitsevaiset ovat ihan yhtä "rasistisia" kuin muutkin ja puolustavat omia aatteitaan.

Keitä ovat nämä ideologit, entä mitä tarkoittaa käyttämäsi käsite "rasistisia"?

Jo pikkuvauvat tunnistavat oman äitinsä ja tuntevat turvallisuutta sylissä. Se käy luonnostaan, mutta vieraaseen pitää tottua, toki sekin onnistuu vauvalta nopeasti, mutta ei ole luontaista.


TV. näytti kerran filmin jossa näytettiin  identtiset mieskaksoset joista toisella oli pieni lapsi. Lapsi hyväksyi kummankin vanhemmakseen kunnes näki samalla kertaa molemmat. Hämmästys ja epätietoisuus oli silminnähtävissä.

[Kopek]

Ulkopuolisen on vaikea keksiä syitä ja motiiveja eräiden tahojen halukkuuteen määritellä suomalaisuutta etnisyyden kautta. Tällaista etnonationalistista puuhailuahan on ollut perussuomalaisten nuorten keskuudessa. Mihin tällä pyritään? Mitä siinä on taustalla? Mitä sillä on saavutettavissa?

Aiheesta on käyty keskustelua hommafoorumilla.

Nimimerkki IDA on sitä mieltä, että ei etnisyyksillä niin väliä, mutta määrillä on, "koska rodullisestikin liuennutaan aikaa myöten". 

https://hommaforum.org/index.php/topic,60888.msg3063589.html#msg3063589

En näe tuollaisella keskustelulla muuta kuin viihde- ja ajanvietearvon, koska etnonationalistien kannatus on hyvin vähäistä. Saksan natsit olivat etnonationalisteja äärimmäisyyksiin asti, ja heidän tekojensa takia, aate on kuollut ja kuopattu. Mutta onko se kuopattu muualla, siitä en ole varma. Onko Japanin tiukka maahanmuuttopolitiikka etnonationalismia? Onko Myarmarin vähemmistöpolitiikka etnonationalismia? Ovatko Kiinan toimet vähemmistökansojen alistamiseksi etnonationalismia? Ehkä eivät, koska kyse taitaa olla enemmän ideologioista kuin genetiikasta.

[mikainen]

Ihmisen on mahdollista toimia "suopeasti ja luottavaisesti" vaikka kokisi epäilyksiä ja pelkoa. Ne voidaan ohittaa. Tunteiden mukaan ei ole aina pakko toimia.

Tutkitusti ihminen toimii tunteidensa mukaan, joka tapauksessa, vaikka erilaiset yhteiskunnallisetkin yhteydet voivat hieman kahlita niitä. (Tunteiden kirjo on hyvin monipuolinen ihmisen kaltaisella yhteiskunnallisella olennolla)

Mikä saa sinut rakastamaan omaa lastasi, mutta vain sietämään naapurin kersoja, ilmeisesti tunteesi, joita kuvittelet johtavasi, eikö niin?

En minä kuvittele "johtavani" tunteita. Niiden mukaan ei kuitenkaan tarvitse toimia tai kaikkiin tunteisiin ei tarvitse välittömästi reagoida. Ne ovat ohimeneviä.

Tunne tuskin menee ohi, ellet tarkoita tunnekuohua, se vaimenee, mutta jättää usein jälkiä mieleen, kuten vihan hillitseminen- katkeruutta.

Tajuissaan oleva on myös tunnetilassa- sitä voi kutsua valikoimattomaksi tietoisuudeksi, jossa jokin häiriö tai muu ärsyke voi tulla huomioiduksi, siis kiinnittää tietoisuuden- huomion johonkin asiaan- kuten aistittavaan ääneen esim.

"Alitajuntahan" suorittaa jatkuvasti valveillaollessa tunteita, eli aistimusten kautta todentuvaa maailman- yhteyttä ihmisessäkin. Eli tuottaa sen tietoisuuden ja laadulliset kokemukset.

En nyt viitsi lähteä taas monisivuiseen jaaritteluun ja sanojen määrittelyihin. Emootio, tunne, aistimus jne..

[Laika]

Onko Japanin tiukka maahanmuuttopolitiikka etnonationalismia? Onko Myarmarin vähemmistöpolitiikka etnonationalismia? Ovatko Kiinan toimet vähemmistökansojen alistamiseksi etnonationalismia? Ehkä eivät, koska kyse taitaa olla enemmän ideologioista kuin genetiikasta.

Näiden ja monien vastaavien keskustelujen taustalla tuntuisi olevan vanha nature - nurture -argumentti, joka itsessään on virheellisellä tavalla binäärinen ja sikäli määrittää keskustelijat helposti ikään kuin kyseessä olisi kaksi leiriä.

Tuossa yllä esimerkiksi Karikko ja Safiiri kirjoittavat vauvojen itsekkyydestä ja sosiaalisuudesta. Pidän aika erikoisena ajatella, että ensin heräävät vietit olisivat jotenkin enemmän geneettisiä ja myöhemmin heräävät vähemmän geneettisiä. Ympäristö kyllä muovaa sosiaalisia taitoja, mutta kaikki ihmisyhteisöt ovat perustuneet jonkinlaiseen sosiaaliseen interaktioon, ja sikäli kysymys tyhjenee merkityksettömäksi. Ei mistään esihistoriasta löydy sellaisia geneettis-itsekkäitä yhteisöjä, joissa lapsen sosiaalinen potentiaali ei lainkaan täydentyisi kasvun myötä. Jopa susien kasvattama lapsi on susien kasvattama. Ylipäätään ilman sisäsyntyisiä sosiaalisia vaistoja olisi lasta mahdoton sosiaalistaa. Sen takia ihmiset myös pitävät lemmikkeinään tavallisesti mieluummin tasalämpöisiä eläimiä kuin liskoja. Voitte kokeilla tokoa liskon kanssa, kertokaa sitten tuloksistanne minulle.

Mutta jos halutaan välttämättä mennä ei-luonnollisten ja sisäsyntyisten viettien parissa, niin voin toki tarjota toisenkin esimerkin 'luonnollisista ja opituista vieteistä': kokeilkaa joskus tuoda pienen vauvan tutkittavaksi ensin koiranpentu ja sitten tomaatti -jos vauva yrittää syödä koiranpennun tomaatin sijaan, osoittaa se edellisen logiikan mukaan ihmisen olevan luonnostaan lihansyöjä, ja päinvastoin.

[Laika]

Niinsanottu kristillinen rakkaus- kaikkiin suhtautuminen suopeasti ja luottavaisesti on pelkkää potaskaa, se ei kuulu ihmisyyteen.

Sellaista voi olla vain, jos mantelitumake on vaurioitunut (tunteita säätelevä elin) ja poistanut epäilykset ja pelon, mutta se on melko harvinainen vamma. Apinoilta on kyllä sitäkin koetettu, poistettu mantelitumake ja niistä on tullut pelottomia- omaksi tuhokseen.

Käsittääkseni myöhemmän iän aivovamma ihmisellä on saattanut tehdä henkilöstä sosiopaatin, mitä piirrettä samalla ihmisellä ei aiemmin ole havaittu. Siitäkään ei seuraa, ettei myös sosiopatia olisi sisäsyntyinen piirre toisissa yksilöissä. Koko lajimme varianssin ahtaminen yhteen pähkinänkuoreen kertoo lähinnä rajoittuneesta näkemyksestä. Itse suhtaudun luottavaisin mielin sadismiin, sosiopatiaan ja niiden esiintymistiheyteen, koska ne eivät selvästikään edusta ihmisten enemmistöä. Jos ne edustaisivat, minkäänlainen järjestäytynyt yhteiskunta nykymuodossaan tuskin olisi mahdollinen. Jos vastavuoroiseen altruismiin perustuva yhteiskunta ei ole mahdollinen, olemme menettäneet pelin joka tapauksessa. Siinä tapauksessa näillä väittelyillä ei ole merkitystä, ja päädymme tavalla tai toisella puukottamaan toisemme hengiltä. Eräät ovat taipuvaisia uskomaan näin, mutta valtavirran ajatteluksi moinen peruste vaikuttaa kovin köykäiseltä.

En kyllä käsitä mistä keksit, että kristillisellä rakkaudella tarkoitettaisiin naiivia uskoa muihin ihmisiin, tai että suopeus jollain tapaa synonymisoisi naiivia luottamusta. Sen sijaan luottamukselle/epäluottamukselle on toinen vastinpari, nähdyksi tuleminen/havaitsematta jääminen. Sosiaaliset olennot tietävät tulevansa nähdyksi, ja sitä pidetään eräänä ihmiselle keskeisistä tarpeista. Kehittyneemmät eläimet jopa tajuavat muiden tietävän ja päättelevän asioita silloinkin, kun ne eivät ole suoranaisesti paikan päällä teon tapahtuessa. Vanhatestamentillinen liitto perustui jumalanpelkoon, eli kohlbergiläisittäin puhuttaisiin moraalisen kehityksen varhaisemmista tasoista. Kristittyjen jujuna toimi vastavuoroisen altruismin projisoiminen Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa. Lyhyesti sanottuna kristityt rakensivat kieleensä vertauskuvan, jolla he altruismin normatiivisen arvon toisilleen perustelevat. Mitään aukiluettua perustelua altruistinen suuntautuminen ei sinänsä edellytä, sillä se on yhtä luonnollinen tai luonnoton piirre kuin mikä hyvänsä muukin ihmisen piirteistä:

In evolutionary biology, reciprocal altruism is a behaviour whereby an organism acts in a manner that temporarily reduces its fitness while increasing another organism's fitness, with the expectation that the other organism will act in a similar manner at a later time. The concept was initially developed by Robert Trivers to explain the evolution of cooperation as instances of mutually altruistic acts. The concept is close to the strategy of "tit for tat" used in game theory.

https://en.wikipedia.org/wiki/Reciprocal_altruism

Toivottavasti keskustelijoille ei tule uutena tietona, että luonnossa esiintyy vastavuoroista altruismia ja prososiaalista huolehtimista muista. Muuten joudun taas aloittamaan moneen kertaan esittämäni saarnan Darwinista ja Kropotkinista, ja oletan kaikkien ehtineen saada siitä osansa.

[-:)lauri]

Kuten totesin, kyseessä on kognitiivinen bias, ei rationaalisen järjen asia. Pikkuvauvat ovat tutkimuksissa havaittu olevan humanisteja - suvaitsevat kaikkia mukavia ihmisiä. Humanismi vanhemalla iällä puolestaan edellyttää kyllä sitten jo säällistä älykkyysoamäärää ja jos se puuttuu, menee noiden kognitiivisten biassaiensa (sosiaalinen ennakkoluulo) ohjeistamana eikä rationaalisen järjenkäytön ohjeistamana.

Jos olet ollut pikkuvauvojen kanssa tekemisissä tietänet kyllä miten he oppivat olemaan toisten kanssa.
Mustasukkaisesti haetaan äidin huomiota ja tönitään toisia, purraan ynnä muuta- oppia pitää siis se yhteiselo, (yhteenkuuluvuus)-- itsekkyys on kyllä jo luontaista.

Mitä mahdat tarkoittaa tässä yhteydessä kognitiivisyydellä?

Sinun oleskelusi vauvojen parissa ei tietenkään todista mitään, sillä sinä et ole alan tutkija ja katso toki wikipediasta hakusanalla "List of cognitive biases" jos sana kognitiivinen on tässä yhteydessä sinulle epäselvä.

[safiiri]

Kuten totesin, kyseessä on kognitiivinen bias, ei rationaalisen järjen asia. Pikkuvauvat ovat tutkimuksissa havaittu olevan humanisteja - suvaitsevat kaikkia mukavia ihmisiä. Humanismi vanhemalla iällä puolestaan edellyttää kyllä sitten jo säällistä älykkyysoamäärää ja jos se puuttuu, menee noiden kognitiivisten biassaiensa (sosiaalinen ennakkoluulo) ohjeistamana eikä rationaalisen järjenkäytön ohjeistamana.

Jos olet ollut pikkuvauvojen kanssa tekemisissä tietänet kyllä miten he oppivat olemaan toisten kanssa.
Mustasukkaisesti haetaan äidin huomiota ja tönitään toisia, purraan ynnä muuta- oppia pitää siis se yhteiselo, (yhteenkuuluvuus)-- itsekkyys on kyllä jo luontaista.

Mitä mahdat tarkoittaa tässä yhteydessä kognitiivisyydellä?

Aa - siis jos on oleskellut pikkuvauvojen kanssa, niin on "asiantuntija" ja "tietää"? No sitten varmaan voin minä todeta, etä etpä ole ollut raskaan, joten et tiedä, miten se sikiö jo raskausaikana tutustuu äitiinsä. Vai oliko tämä "tekemisissä olo" opettavaista ja ymmärrystä lisäävää vain miehille? Pikkuvauvat eivät töni. Pikkuvauvat eivät osaa edes ryömiä saati kävellä ja töniä. Puhut taaperoista, jotka eivät ole pikkuvauvoja.

[Karikko]

Kuten totesin, kyseessä on kognitiivinen bias, ei rationaalisen järjen asia. Pikkuvauvat ovat tutkimuksissa havaittu olevan humanisteja - suvaitsevat kaikkia mukavia ihmisiä. Humanismi vanhemalla iällä puolestaan edellyttää kyllä sitten jo säällistä älykkyysoamäärää ja jos se puuttuu, menee noiden kognitiivisten biassaiensa (sosiaalinen ennakkoluulo) ohjeistamana eikä rationaalisen järjenkäytön ohjeistamana.

Jos olet ollut pikkuvauvojen kanssa tekemisissä tietänet kyllä miten he oppivat olemaan toisten kanssa.
Mustasukkaisesti haetaan äidin huomiota ja tönitään toisia, purraan ynnä muuta- oppia pitää siis se yhteiselo, (yhteenkuuluvuus)-- itsekkyys on kyllä jo luontaista.

Mitä mahdat tarkoittaa tässä yhteydessä kognitiivisyydellä?

Sinun oleskelusi vauvojen parissa ei tietenkään todista mitään, sillä sinä et ole alan tutkija ja katso toki wikipediasta hakusanalla "List of cognitive biases" jos sana kognitiivinen on tässä yhteydessä sinulle epäselvä.

Oletin, että kerrot mitä tarkoitat kognitiivisyydellä tässä yhteydessä: Tuskin sitä wiki osaa kertoa.

Pienillä vauvoilla ei ole vielä kehittynyt sitä vastaavuutta mitä yleensä pidetään ajatuksen ja kielellisten toimintojen edellytyksenä.

Onhan pienillä vauvoilla tietenkin jo havaittu empatiaa, mutta se ei mitenkään poista sitä agressiivisuutta mitä myös havaitaan.

Ihminen on agresiivisimmillaan noin kaksi vuotiaana ja elämän opissa se vaimenee vähitellen, ainakin tutkijat ovat sen noin päätelleet.
Itsekkyydestä pitää oppia lauman jäseneksi ja se vie oman aikansa.

[Karikko]

En nyt viitsi lähteä taas monisivuiseen jaaritteluun ja sanojen määrittelyihin. Emootio, tunne, aistimus jne..

Motivaatio, tai motivaation puute liittyy myös tunteisiin, vaikka sitä ei suoranaisesti "tunnetilaksi nimettäisikään".

Tunteet mahdollistavat suoran toiminnan ja siksi ne ovat oleellisia ihmisessä. Ajatukset ovat selityksinä tarpeellisia, mutta toiminnan tuottajiksi niistä ei ole. Ollako, vai eikö olla, on melko turhan pohdinnan aihe, kun kerran joka tapauksessaa ollaan ja toimitaan ja ellei toimita, on sekin joku ratkaisu. (Tunnetila, ei jaksa, ei viitsi)