Muutama sana autoista

[Kopek]

Pitäisiköhän tilata starttimoottori?

406:een tuli outo vika kesäkuussa, ja auto on ollut siitä lähtien "pois pelistä". Se ei vain yhtenä päivänä startannut pihassa.

Ensin latasin akun, ja laturi näytti, että akku on täynnä. Ei auttanut.

Tämän jälkeen seurasi viikkojen odottelu, että joku suostuisi auttamaan, kun yritän saada auton vetämällä käyntiin. Ensiksi se tosin piti työntää perä edellä maantielle. Säästän lukijoita enkä kuvaile, mitä kaikkea tässä asiassa tapahtui ja ei tapahtunut. Joka tapauksessa auto käynnistyi vetämällä. Tällä varmistettiin, että vika on starttaamisessa eikä siinä, että moottori olisi jumissa.

Koskaan ei tiedä, milloin auton viimeinen hetki koittaa. Auto voi "kuolla" yllättäen aivan kuin ihminenkin. Elokuussa 2013 pysäköimme 405:n erään kaupan pihaan tarkoituksenamme käydä kaupassa. Kun väänsin virta-avaimesta moottorin sammuksiin, että en arvannut, että kyseesä olisivat auton viimeiset hetket. Moottori ei enää koskaan kävisi.

Miten niin?

Auto ei lähtenyt enää käyntiin. Tuntui alussa, että akku on tyhjä, koska moottori ei starttaa. Vika oli pahempi. Kannentiiviste oli "mennyt" ja jäähdytinvesi valui sylintereihin. Moottori meni jumiin. Autoa yritettiin korjauttaa, mutta sitä ei saatu kuntoon. Korjaamolla katkesi kannen pultti moottorin lohkon sisälle. Tämä viimeisteli auton kohtalon.

Tämänkertaisen vetämällä käynnistämisen tarkoitus oli siis varmistaa, että moottori ylipäätään käy.

Ajoin lenkin ja rullasin ajon aikana moottori sammutettuna ja kokeilin, lähteekö auto startilla käyntiin. Se lähti. Käynnistyminen onnistui vielä pari kertaa pihassakin, kunnes oltiin taas alkutilanteessa. Kun virta-avaimesta väänsi, mitään ei tapahtunut.

Tässä vaiheessa olin jo aikeissa tilata netistä uuden starttimoottorin, mutta jatkoin vielä kokeiluja. Ostin akkukaapelit (entisiä ei löytynyt) ja kokeilin starttaamista toisen auton avulla siten, että toinen auto on käynnissä (jolloin jännite on ilmeisesti hieman korkeampi). 406 Käynnistyi. Tämän jälkeen olen kokeillut käynnistää sitä muutamana päivänä, ja auto on lähtenyt käyntiin joka kerran helposti. Startti pyörii.

Nyt auto siis vaikuttaisi olevan täysin kunnossa, mutta se ei tietenkään ole. En nimittäin usko, että vika korjautui akkukaapeleilla. Ei autolla uskalla lähteä mihinkään, koska se ei ehkä käynnisty jossakin kaupan pihassa tai sadan kilometrin päässä kaupungissa.

405:ssä oli vuosi sitten samanlainen vika. Se korjautui, kun vaihdon starttimoottorin.

Voisiko vika olla jokin muu, vai kannattaako saman tien tilata uusi starttimoottori. Niiden hinnat erilaisissa netttikaupoissa ovat hieman epämääräiset. Epämääräistä on poikkeuksellisen suuri vaihtelu hinnoissa. Halvimmat hinnat ovat vain noin kolmasosa tai neljäsosa kalliimpien hinnoista. Eihän näin suuria eroja yleensä ole. Ei taida kannattaa tilata halvinta mahdollista vaan mieluummin hintahaitarin yläpäästä. Vanha totuushan on, että jos hinta on poikkeuksellisen halpa, siihen sisältyy jotain hämärää.

[a4]

^
Löytyisiköhän tästä ketjusta jotain vinkkejä?: http://peugeot-foorumi.com/index.php?topic=40846.0

[Kopek]

Kiitos vihjeestä.

Ja nyt asiasta toiseen.

On muutama automalli, jotka mielestäni ovat olleet edelläkävijöitä muotoilun ja tyylin alalla eri vuosikymmenillä. 1960-luvun autoista nostaisin yhdeksi merkittäväksi tämän.

https://tyyliniekka.fi/wp-content/uploads/2019/02/1966OldsmobileToronado_02_1000.jpg

Minun mielestäni tuo auto on vieläkin nykyaikainen, vaikka se on jo 54 vuotta vanha - käytännössä 55, koska mallit esitellään edellisen vuoden puolella.

Verrataan nyt vaikka saman vuosimallin Mersuun.

https://cdn.dealeraccelerate.com/cmc/1/301/19517/x/1966-mercedes-benz-230-s

Oldsmobile Toronadon (1966) merkityksen huomasi jo aikoinaan siitä, että se oli suosittu erilaisina leluautoina. Sitä kenties pidettiin jonkinlaisena tulevaisuuden autona. 

Niin kuin amerikkalaisille autoille yleensä on käynyt, niin kävi myös Oldsmobile Toronadolle. Ensimmäinen vuosimalli 1966 oli kaunein, ja siitä alkoi tyylin rapistuminen, kun tehdas muutti joka vuosi hieman auton ulkonäköä. Amerikassahan auto ei voinut eikä saanut olla saman näköinen kahtena peräkkäisenä vuotena. Bisnes vaati näin. Muutosta oli pakko tapahtua vaikka sitten rumempaan suuntaan.

Kun mallisukupolvi vaihtui ja vielä muutaman kerran vaihtui, Oldsmobile Toronadosta olikin lopulta tullut irvokas autonrumilus.

[Kopek]

Miksi "tulevaisuuden autot" ovat usein - tai aina - omituisia muotoiluihmeitä, jotka eivät ole lähelläkään sitä, miltä autot toteutuvassa tulevaisuudessa aikanaan näyttävät. Mitenhän tulevaisuuden auto kulkisi lumisilla pikkuteillä - paitsi eihän tulevaisuudessa ole lunta, kun ilmastonmuutos on tehnyt tehtävänsä.



Ja miksi auton pitää näyttää nopealta, kun tulevaisuuden maailmassa saa ajaa vain viittäkymppiä, jos sitäkään. Paitsi tietysti poliisit.  Ehkä tulevaisuuden gestapo ajelee tuollaisella.



Jos "tulevaisuus" olisi toteutunut, nyt kai ajettaisiin tällaisilla ydinvoimalla kulkevilla autoilla. Mitenhän ydinjätekysymys hoidettaisiin.



Tästä vuoden 1955 autosta oikeasti tuli tulevaisuuden auto - kymmenen vuotta myöhemmin.




Nimittäin tämä.

[Amore]

Timo Ruohon autokerhoon saa tulla vain "säälittävällä" autolla

ENSIMMÄINEN ajatus, joka tulee mieleen Koivuhaan Neste-huoltamon pihalla on, että kylläpä ihmiset ovat olleet joskus pieniä.

Vieri viereen parkkeeratut vanhat autot ovat kääpiöitä verrattuna nykyajan katumaastureihin ja ylipitkiin farmareihin, jotka hädin tuskin mahtuvat huoltamon parkkiruutuihin.

Ja kääpiöitähän kulkuneuvot todellakin ovat, kääpiöautoja. Historiallisia pyhäinjäännöksiä menneiltä vuosikymmeniltä.

Monella kuljettajalla tekee tiukkaa päästä autoonsa sisään ja etenkin sieltä ulos. Pienempikin aikuinen joutuu vetämään takapenkillä polvet korviin.

Kääpiöiden omistajat kuitenkin rakastavat ja vaalivat kulkupelejään – siitäkin huolimatta, että autot olivat jo valmistuessaan huonoja.

ON jälleen kuukauden viimeinen maanantai, ja Kääpiöautoyhdistyksen väki kokoontuu tuttuun tapaan Koivuhakaan.

Paikalla on parikymmentä harrastajaa. Toinen mokoma on jäänyt tällä kertaa pois, sillä taivaalta vihmoo vettä.
"Kaikki autot eivät oikein kestä vettä. Ne kun on tehty pula-ajan materiaaleista", selittää yhdistyksen helsinkiläinen puheenjohtaja Timo Ruoho – tuttavallisemmin pääkääpiö.
"Näitä autoja on vähän vaikea ajaa. Niillä on ihan oma tahtonsa."

YHDISTYKSEEN pääsee jäseneksi, jos omistaa ajopelin, jonka moottoritilavuus on korkeintaan 700 kuutiosenttimetriä ja ikä vähintään 25 vuotta.

Tyypillisesti kyse on 1950- ja 1960-lukujen autoista tai katetuista moottoripyöristä. Varsinkin sota-ajan jälkeen autoteollisuus kärsi materiaalipulasta ja siksi syntyi ajoneuvoja, jotka olivat materiaaleiltaan halpoja ja moottoriltaan alitehoisia.

Kun Kääpiöautoyhdistys lähtee porukalla reissuilleen, on katsottava karttaa. Liian isoja mäkiä ei reitillä saisi olla, koska pienitehoiset autot eivät niistä välttämättä selviä.
"Parhaat ajomaastot ovat Virossa. Siellä on tasaista joka puolella."

"Kääpiöautoilu ei ole todellakaan itseään korostavien pullistelijoiden laji. Tässä on pakko olla huumorintajua."

https://www.is.fi/hs-vantaa/art-2000006630355.html


Seppo Sjögrenin Messerschmitt KR-201 Roadster on koottu kahdesta romuautosta. Rakentamiseen kului kolme vuotta.­

Onpa kaunis kääpiö!!!

[Aave]

^
Toi mieleeni vanhan Kummeli-sketsin ladojen kokoontumisajoista, osallistujan haastattelun dialogi suurin piirtein näin:

- Mikä on fiilis?
- Tää on ihan perseestä!
- Aiotko osallistua ensi vuonna?
- Totta kai!

[Kopek]

Kirjoitan tätä 160 kilometrin tuntinopeudessa moottoritiellä matkalla Berliiniin. Tarkempia fiiliksiä myöhemmin, jos vielä olen hengissä.

Jatkoa: Perille selvittiin. Seuraavien parin viikon ajan katselen koronakaupunkia, jossa on maskinkäyttöpakko. Eli häkkyrää on yritettävä pitää naamalla, vaikka rillit huurtuvat ja nenää kutittaa ja hökötys on koko ajan valumassa pois paikaltaan. Käyttöpakko koskee julkisia liikennevälineitä ja julkisia tiloja kuten kauppoja ym. Ehkä en käytä silmälaseja, niin sillähän huurtumiskysymys ainakin ratkeaa.

[kertsi]

Kirjoitan tätä 160 kilometrin tuntinopeudessa moottoritiellä matkalla Berliiniin. Tarkempia fiiliksiä myöhemmin, jos vielä olen hengissä.

Siis ajoit autoa 160 km ja kirjoitit samanaikaisesti viestiä Kantikseen? Jos niin, niin onpa uskomatonta ja järkyttävää ja järjetöntä riskinottoa liikenteessä. Ja piittaamattomuutta lajitovereiden hengestä.

Korjaus: 160 km/h.

[ROOSTER]

Kirjoitan tätä 160 kilometrin tuntinopeudessa moottoritiellä matkalla Berliiniin. Tarkempia fiiliksiä myöhemmin, jos vielä olen hengissä.

Siis ajoit autoa 160 km ja kirjoitit samanaikaisesti viestiä Kantikseen? Jos niin, niin onpa uskomatonta ja järkyttävää ja järjetöntä riskinottoa liikenteessä. Ja piittaamattomuutta lajitovereiden hengestä.

Teslalla tuo onnistuu helposti, kuten vaikka pikku torkkujenkin ottaminen. Ei kuitenkaan suositeltavaa vielä nykyisillä autonomisilla ohjelmistoilla.

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/mb/bb29c107-4b15-4637-ba19-9f5d8977805c?ref=ampparit:786f

[MrKAT]

Kopek tekee meistäkin osasyyllisiä jos Berliinin lähellä pamahtaa. ("Entschuldigen Sie, bitte... Mut ku se MrKAT/kertsi/safiiri/Laika sanoi niin pistävästi mun oli pakko näpytellä.. "-Was.. ? ) 

[urogallus]

Taisi olla huomion hakemista. Se onnistui, tehtävä suoritettu!

[Hayabusa]

Kirjoitan tätä 160 kilometrin tuntinopeudessa moottoritiellä matkalla Berliiniin. Tarkempia fiiliksiä myöhemmin, jos vielä olen hengissä.

Siis ajoit autoa 160 km ja kirjoitit samanaikaisesti viestiä Kantikseen? Jos niin, niin onpa uskomatonta ja järkyttävää ja järjetöntä riskinottoa liikenteessä. Ja piittaamattomuutta lajitovereiden hengestä.

Teslalla tuo onnistuu helposti, kuten vaikka pikku torkkujenkin ottaminen. Ei kuitenkaan suositeltavaa vielä nykyisillä autonomisilla ohjelmistoilla.

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/mb/bb29c107-4b15-4637-ba19-9f5d8977805c?ref=ampparit:786f

Ei Kopek ainakaan millään omista autoistaan (huomatkaa monikkomuoto) sataa kuuttakymppiä ajanut. Nehän ovat hänen omien sanojensa mukaan vanhoja romuja. Ja tuskin ajoi ylipäätään ajoi, vaan nautti vauhdin huumasta kyydittävänä. Siinä voi samalla laittaa statuspäivitykset statuskyydistä. 

Toivottavasti maailmanmatkaajamme muistaa pysyä karanteenissa palattuaan.

[Brutto]

Kirjoitan tätä 160 kilometrin tuntinopeudessa moottoritiellä matkalla Berliiniin. Tarkempia fiiliksiä myöhemmin, jos vielä olen hengissä.

Tiesittekö että hankalin saksankielinen sana on nopeusrajoitus: die Geschwindigkeitsbegrenzung?
Epäilen että se oli liian vaikea lausua ja kirjoittaa jopa saksalaisille, joten he katsoivat helpommaksi poistaa nopeusrajoitukset kokonaan moottoriteiltä. Huomatkaa myös, että sana on feminiini joten erityisesti naisten autoilu on ollut mielessä sanaa keksittäessä.

Nyt nopeusrajoitukselle on keksitty helpompi nimi: das Tempolimit (Huom. neutri). Ja kas, nopeusrajoitukset ovat jo tulossa moottoriteille. Poliittinen hyväksyntä asialle on jo saatu.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/loppuuko-saksan-autobahneilla-hurjastelu-autoilijoiden-mahtiliitto-heltyi-130-km-h-nopeusrajoituksille/e96262ca-af7f-4b95-9e30-6ea5f90f47a2

[Kopek]

Kirjoitin kommenttini auton takapenkillä matkustajana. En nyt sentään ajaessa foorumeille kirjoittele. Minun harmittaa nopeusrajoitusten tuleminen saksalaisille moottoriteille siinä mielessä, että ne merkitsevät lopullista loppua pitkäaikaiselle haaveelleni ajaa edes kerran elämässäni laillisesti 200 kilometrin tuntinopeudella tai ylipäätään 200 kilometrin tuntinopeudella. Toteutumattomana haaveena tuollainen tosin pysyy, vaikka rajoituksia ei tulisikaan. Rajoitusten tuleminen vie kuitenkin viimeisen pienen toivonpilkahduksen siitä, että ehkä sittenkin joskus...

Jotta olisin voinut ajaa 200 kilometrin tuntinopeudella, kolmen asian olisi pitänyt toteutua yhtä aikaa:

1) Auton pitää kulkea 200 kilometriä tunnissa.

2) Renkaiden pitäisi olla riittävän hyvät, jotta niillä uskaltaa ajaa 200 kilometrin tuntinopeutta.

3) Autossa ei saa olla henkilöitä, jotka kieltävät ajamasta 200 kilometrin tuntinopeudella.

Ja lisänä tietysti se, että nopeusrajoitus tai tien ruuhkaisuus eivät ole este ajaa 200 kilometrin tuntinopeudella.

Noista numeroimastani asiasta kaikki kolme eivät ole vielä kertaakaan olleet voimassa yhtä aikaa.

Yhden autoistani pitäisi teknisten tietojen mukaan yltää juuri ja juuri vähän yli 200 kilometrin tuntinopeuteen. Yltääkö se enää, kun auto on jo vanha, on oma kysymyksensä. Ehkä yltää, kun moottori vähän "vetreytyy". Huomasin tuon viimeksi mainitsemani asian merkityksen, kun kesällä 2001 ajoin aamuyön hiljaisina tunteina Micralla kaasu pohjassa saksalaisella moottoritiellä useita kymmeniä kilometrejä. Ellei kyse ollut nopeusmittarissa tapahtuneesta ylöspäin hiipimisestä, auton nopeus lisääntyi vähitellen, kun matkaa kertyi. Moottori ikään kuin tottui täysiin kierroksiin, joita alkoi lopulta tulla vähän lisääkin. Nopeus lisääntyi noin 10 kilometrillä tunnissa alun "huippunopeuteen" verrattuna. Alkulukema taisi olla 170 km/h, ja muutamaa kymmentä kilometriä myöhemmin, lukema oli kivunnut jo 180 kilometriin tunnissa. Todellinen nopeus oli tietysti vähemmän, koska mittarit näyttävät liikaa. Oleellinen kysymys on, lisääntyikö mittarivirhe, vai alkoiko auto oikeasti kulkea kovempaa. Kierroslukumittari olisi ehkä varmistanut asian, mutta sitä Micrassa ei ollut.

Jos siis aikoisin ajaa 200 kilometrin tuntinopeutta autolla, joka teknisten tietojen mukaan juuri ja juuri kulkee noin kovaa, kokeiluun pitäisi ehkä varata rauhallinen tieosuus ja useiden kymmenien kilometrien matka. Tietysti sekin olisi mahdollista, että kyseistä nopeutta ei koskaan saavutettaisi vaan auton moottori hajoaisi, kun se joutuisi liian koville.

Tietysti myös laiton kokeilu on mahdollinen vaikka suomalaisella moottoritiellä tai lentokoneiden varalaskupaikalla. Tarvittaisiin kuitenkin vähintään yksi avustaja, joka varmistaisi, että reitti on "turvallinen" ja ilmoittaisi siitä kännykällä. Tällaista rikoksessa avustajaa minulla ei tule koskaan olemaan. Tässä tapauksessa auton pitäisi kulkea kylmiltään tavoiteltua 200 kilometrin tuntinopeutta, ellei moottoria rääkkäisi pienellä vaihteella ja simuloisi siten moottoritieajoa. Ei se sama asia olisi. Kone voisi särkyä.

En osaa sanoa, mikä on suurin nopeus, millä olen ajanut, koska autojen nopeusmittarit näyttävät mitä sattuu. Joskus seitsemänkymmentäluvulla sain Chevroletin mittarin nousemaan 200 kilometrin tuntinopeuteen Joutsan varalaskupaikalla, mutta mikä oli auton todellinen nopeus, sitä en osaa sanoa. Alle 200 kilometriä tunnissa joka tapauksessa. Eli kyseistä maagista rajaa en ole vielä ylittänyt ja tuskin koskaan ylitänkään.

Tein aikoinaan aihetta sivuavan videon, joka näyttää keränneen 96209 katselukertaa ja paljon negatiivisia kommentteja. Videon idea ja piilomerkitys on aivan muu kuin millaisena valtaosa katselijoista sen ymmärtää.

https://youtu.be/dstcuSJ10_k

[kertsi]

Ei Kopek ainakaan millään omista autoistaan (huomatkaa monikkomuoto) sataa kuuttakymppiä ajanut. Nehän ovat hänen omien sanojensa mukaan vanhoja romuja.

Itse olen kerran kauan sitten ajanut eräällä halvalla rupuatolla muistaakseni yli kahtasataa, ihan hetkellisesti, tyhjällä kuivalla moottoritiellä, hyvissä olosuhteissa. Se auto kyllä taisi alkaa täristää ratista siihen malliin, että siinä oli pitelemistä. Enpä ole varmaan siksi tullut ajatelleeksikaan, että kaksisataa olisi jokin maaginen raja, jota ehkei rupuautoilla pysty ajamaan.