Muutama sana autoista

[Hayabusa]

^^Tuskin on ainakaan Tesla. Ne ovat järjestään kaikki valkoisia - pari harmaata olen lisäksi nähnyt.

Näin tänään aamulla sinisen Teslan!

[ROOSTER]

^^Tuskin on ainakaan Tesla. Ne ovat järjestään kaikki valkoisia - pari harmaata olen lisäksi nähnyt.

Näin tänään aamulla sinisen Teslan!

Se on muistaakseni niin, että Model3 ja Y on saatavissa nopeana toimituksena vain mustana ja valkoisena, muita värejä voi joutua odottamaan kauemmin. ModelS on taas ollut saatavana useammissa väreissä.

Tietysti jotkut ovat päällystäneet autonsa muovikalvolla joita saa vaikka minkälaisissa kuoseissa.

https://yliteippaus.fi/auton-teippaaminen/

[Hayabusa]

Näin tänään aamulla sinisen Teslan!

Se on muistaakseni niin, että Model3 ja Y on saatavissa nopeana toimituksena vain mustana ja valkoisena, muita värejä voi joutua odottamaan kauemmin. ModelS on taas ollut saatavana useammissa väreissä.

Ässä taisi olla. Mielestä ne harvat tummat Teslat ovat harmaita eikä mustia. Saattavat toki olla vain likaisia. Aika tylsä kuva teslailijoista on muodostunut juuri tuon valkoisen (värin) ylivallan vuoksi. Muilla valmistajilla on iskun paikka pirtsakoimmilla väreillä.

Muok. Olin näköjään tehnyt saarekset, fiksasin lainauksia.

[Kopek]

Motor Trend on tehnyt luettelon 1960-luvun rumimista autoista.

Tekisin aivan erilaisen  listan, jos olisin raadissa. Jotkut Motor Trendin mainitsemat autot ovat kieltämättä aika ruman näköisiä, mutta pitääkö tämänkin auton kuulua rumimpien autojen listalle, siitä en ole samaa mieltä.

Jos Crysler-yhtiön autoista on valittava, ehkä vuoden 1960 Plymouth voisi olla yksi rumakandidaatti.



https://www.motortrend.com/features/ugliest-cars-of-the-1960s/

Nykyajan autoistakin monet ovat epämääräisiä möykkyjä tai muuten rumia.

[Hayabusa]

Jos Crysler-yhtiön autoista on valittava, ehkä vuoden 1960 Plymouth voisi olla yksi rumakandidaatti.

Batmanin talviauto! 

[a4]

^
Herra mun vereni! Tuohan on todella kaunis auto. Koru neljällä pyörällä. Taidetta.

[Kopek]

Meillä on ollut kaksi tällaista autoa aikoinaan. Ensiksi oli toinen ja sen jälkeen toinen. Muistelen, että ensimmäisessä olisi ollut yhtenä värinä sinistä ja toisessa punaista. Autoista ei ole valokuvia muuta kuin yksi neljäsosakuva. Toinen Mossen perää näkyy yhdessä mustavalkokuvassa.

Autot eivät olleet perheautojamme vaan firman työntekijöiden käytössä. Pääsin minä kuitenkin joskus kyytiin. Olen ollut kerran myös Volgan kyydissä sekä lyhyen matkaa Ladan kyydissä.



Mossessa on oma tunnelmansa. Näitä olisi saanut aikoinaan halvalla. Puhuttiin "sadan markan Mosseista". Käytetty Mosse oli halvin mahdollisuus saada ostettua auto, joka liikkuu omalla voimallaan. Jos tuolloin olisi kerännyt noita sadan markan Mosseja johonkin varastoon, ne olisivat nyt huomattavasti kalliimpia. Jossakin Yhdysvalloissa tuollainen auto on utopiaharvinainen, ja joku keräilijä voisi maksaa sellaisesta hyvin.

Jay Lenon ohjelmassa esitellään Volga vuosimallia 1966. Tyypillisenä amerikkalaisena Jay Leno tuntuu ajattelevan, että neuvostoliittolaisia autoja oli ainoastaan Neuvostoliitossa eikä ainakaan missään länsimaissa. Todellisuudessa neuvostoliittolaisia autoja myytiin myös lännessä Suomi mukaan lukien. Volgaa ei kuitenkaan usein ns. perhekäytössä muista nähneeni. Niitä oli poliisiautoina ja takseina ja valtion laitosten autoina. Tietysti joitakin oli myös yksityisillä. Meilläkin kävi "liikeasioilla" joku porukka Volgalla, ja katselin autoa ja sen erikoisia koristeita, kun se oli pihassamme. Se Volga, minkä kyydissä oli, ei sentään ollut poliisi-Volga.

Moskvits ei ollut tuntematon auto Englannissakaan.

https://classicsworld.co.uk/guides/eastern-bloc-cars-the-good-and-the-bad/

[Hippi]

^
Isäni sai jollainen ihmeen kaupalla suoritettua ajokortin ja hommasi mossen. Olin tuolloin muistaakseni noin kuuden vanha ja tietysti innoissani, kun isä kysyi, etä lähdetäänkö koeajolle. Ajelusta en muista oikeastaan mitään muuta kuin, että sen kuorma-auton koppi oli keltainen, jonka kylkeen isäni töräytti mossensa. Minä iskin pääni kojelautaan ja valot sammui. Havahduin hetkeksi, kun kuorma-auton kuljettaja nosti minut syliinsä. Onneksi olimme aivan Auroran sairaalan läheisessä risteyksessä törmänneet, joten minut saatiin nopeasti ensiapuun. Jouduin makaamaan ja potemaan aivotärähdystä sairaalassa pari viikkoa. Tuohon aikaan taisi kaikki kipeät ihmiset joutua makaamaan pitkään.

Kun pääsin sairaalasta, meillä ei ollut enää mossea ja isä oli palannut mopon selkään.

[Kopek]

Jouduin makaamaan ja potemaan aivotärähdystä sairaalassa pari viikkoa. Tuohon aikaan taisi kaikki kipeät ihmiset joutua makaamaan pitkään.

Kun pääsin sairaalasta, meillä ei ollut enää mossea ja isä oli palannut mopon selkään.

Hipillä on ollut kokemusrikas lapsuus ja nuoruus. Omasta polkupyörätörmäilystäni 12-vuotiaana en enää uudestaan kerro, koska olen siitä jo kertonut. Sen sijaan käsittelen yleiseltä kannalta Suomen autoistumista 1960-luvulla. "Yleiseltä kannalta" tahtoo kirjoituksissani tosin olla "henkilökohtaiselta kannalta", vaikka en olisi sitä tarkoittanutkaan. Minkäs luonteelleen mahtaa.

Yleisten lähteiden ja myös omien rajallisten havaintojeni perusteella olen tullut siihen käsitykseen, että nykyisille lapsille ja nuorille (lähinnä pojille) autot ja moottorikulkuneuvot ylipäätään eivät ole niin tärkeitä kuin ne olivat joskus vuosikymmeniä sitten. Tässä on kuitenkin alueellisia ja luultavasti myös kulttuurillisia eroja. Jossakin pohjanmaalla, mikäli uutisjutuista voi mitään päätellä, nuoriso on edelleen auto-orientoitunutta. Myös mopokulttuuri kukkii enemmän jossakin paikassa kuin jossakin toisessa paikassa. 

"Ennen vanhaan" automerkkejä ja automalleja liikkui Suomen maanteillä vähemmän kuin nykyisin. Kouluikäisenä tunsin käytännössä lähes kaikki Suomessa nähtävät automerkit ja hyvin pitkälle niiden mallitkin. Tällä hetkellä katujen varsilla näkee autoja, joista ei nokkamerkkiä katsomatta osaisi arvata, minkä valmistajan tuotteita ne ovat.

Minulla on kaksi liikenteessä olevaa autoa pihassa, enkä tiedä kummankaan rekisterinumeroa ellen käy katsomassa. Sen sijaan muistan useimpien* autojemme rekisterinumerot siltä ajalta, kun olin 15-25 -vuotias.

En usko, että valikoitunut muistini johtuu ainakaan täysin dementiasta. Luulen, että se johtuu siitä, että autot eivät nykyään kiinnosta minua samalla tavalla kuin joskus aikoinaan. Niiden rekisterinumerot ovat yhdentekeviä, joten en vaivaudu miettimään enkä opettelemaan niitä. En ole jaksanut opetella edes kännykkänumeroani. Se on kirjoitettu lapulle kännykkäkotelon sisään, joten katson sieltä, jos numeroa tarvitaan.

* Karkeasti muisteltuna meillä oli seuraavat autot siinä välissä, kun täytin 15 ja 25 vuotta. Kaikki eivät olleet yhtä aikaa. Suurin osa luettelemistani autoista myytiin pois tällä aikavälillä. Merkitsen vihreällä (ja punaisella) ne, jotka olivat meillä, kun täytin 15 vuotta, ja sinisellä (ja punaisella) ne, jotka olivat meillä, kun täytin 25 vuotta. Luettelossa on kaksi omaakin autoani. Se, että luettelossa mainitaan samoja autoja useammin kuin kerran, tarkoittaa, että niitä oli useampia kuin yksi. 

Anglia, Anglia, Cortina, Chrysler, Volvo 164, Scania-Vabis 75, Scania-Vabis 76, Scania-Vabis 76, Scania 110, Volvo 164, Scania 110, Scania 110, Scania 140, Toyota Corolla, Toyota Corolla, Toyota Corolla, Saab 99, Chevrolet, Datsun, Oldsmobile, Autobianchi, Volkswagen.

Ainoastaan Chrysler selvisi läpi koko tuon ajankohdan. Vaihtuvuus ja erityisesti poistuvuus oli siis suurta. Autobianchin myin painostettuna myöhemmin, ja myös Saab (siitä oli vielä uudempikin malli) on poistunut lopullisesti luettelosta, samoin Datsun (josta siitäkin oli vielä uudempi malli). Volkkarin kaltoin kohdeltu "aihio" on edelleen olemassa. Kuorma-autojen poistumista olen surrut siitä lähtien, kun ne menivät. "Rekka-haaveeni" kaatuivat siinä mukana.

Tuntuu jotenkin hullulta, kun jossakin Facebook-ryhmässä ihmiset esittelevät "museorekisteröityjä" kuorma-autoja jostakin 1980-luvulta tai jopa 1990-luvun alusta.

Minulle tuollaiset autot ovat ultramoderneja. En ole koskaan edes käynyt sisällä noin uudessa kuorma-autossa. Viimeisen kerran olen ollut Scania-merkkisen kuorma-auton kyydissä kesällä 1979. Kyseessä oli tuolloin melko uusi rekka-auto, jonka omisti eräs sukulaisemme. Malli oli jostakin 1970-luvun loppuvuosilta. Tuollainen on nykyaikaisin Scania, minkä tiedän. Voin vieläkin mielikuvissani muistaa, miltä uusi Scania tuntui ja tuoksui, kun niitä tuotiin meille ja niihin (innolla) tutustuttiin ennen kuin ne otettiin käyttöön. Niissä oli tyypillinen uuden auton haju eli muovin ja erilaisten teknisten aineiden tuoksu. Penkit oli päällystetty suojamuoveilla. Samoin taisivat olla ovien pehmusteet.

Nykyään tuollainen "museoauto" on miljoona kilometriä ajettu tupakalle ja pinttyneelle lialle haiseva kulkuneuvo, joka tuntuu vanhalta, vaikka olisi miten entisöity. Ei siinä ole samaa uuden auton tunnelmaa kun aidosti uudessa autossa.

Trafi: Museorekisteröinti onnistuu ajoneuvolle, joka on alkuperäistä vastaavassa kunnossa ja jonka valmistusvuoden päättymisestä on vähintään 30 vuotta.

[Kopek]

Tässä vähän ajellaan. Eivät Saksan moottoritiet kovin ihmeellisiä ole.

https://www.motor1.com/news/668169/dodge-challenger-ta-top-speed-on-autobahn/

[ROOSTER]

Voiko Suomessa rekisteröityyn autoon ottaa jonkin muun maan vakuutusyhtiöstä liikennevakuutuksen?

[ROOSTER]

Toyotalle on käymässä niinkuin Suomen jääkiekkomaajoukkueelle, aiemman menestyksen myötä muutosvauhti hidastuu ja toiset painavat ohi. Neliraajajarrutus kehityksessä on jo aiheuttanut merkittäviä vahinkoja mutta nyt on aiempi keihäänkärki, tuotannon laatu, saanut kovia kolauksia.

Kun Bz4x:n pyörät on saatu pysymään ajossa paikoillaan ja aiemmat turvatyynyviat ojennukseen niin uutta ongelmaa pukkaa:

Melko uusia ja vähän ajettuja Toyota Corolla -merkkisiä autoja on vaivannut lämmönvaihtimen vikaantuminen. Autojen lämmönvaihdin on mennyt monesta Corolla-hybridistä rikki suhteellisen pienillä kilometreillä. Jos auton takuu ei ole ollut enää voimassa, Toyota on kieltäytynyt korjaamasta autoa omaan piikkiinsä.

Kun vian korjaaminen ei ole mennyt Toyotan takuuseen, kuluttajat ovat vaatineet korjaamaan vikaa Toyotan Relax-turvaan, jonka Toyotan tarjoama turva auton takuun ulkopuolella.

Toyotan Relax-turva ei kuitenkaan kata lämmönvaihtimen korjaamista, koska Relax-turvaan ei Toyotan ehtojen mukaan kuulu pakoputkiston osat – ja Toyotan mukaan lämmönvaihdin on puolestaan pakoputkiston osa.

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä suosittelisin Toyotaa korjaamaan takuuseen kyseiset viat. Juuri tuollaiset semanttiset väittelyt, onko pakoputkea vai ei, ja oikeudenkäynnit vievät uskottavuutta ja markkinaosuutta aivan valtavasti. Toyotaa on ostettu sen luotettavuuden takia, nyt näyttää ettei edes lisäturvaan ole luottamista.

[ROOSTER]

^
Lisää harmia Toyotalle.

Toyota jälleen nolona: Asiakastietoja on taas vuotanut verkkoon
...
Yli kahta miljoonaa Toyotan autoa koskenut tietovuoto liittyi sen tarjoamaan Connected-palveluun. Verkkorikollisilla oli mahdollisuus saada haltuunsa muun muassa autojen valmistenumeroita, sijaintitietoja sekä autojen kameroiden tallentamaa materiaalia.

[ROOSTER]

Oivoi, Toyota kyntää syvällä.

Japanilaisen Toyotan kuorma-auto- ja linja-autoyksikkö Hino Motors keskeyttää joidenkin keskiraskaiden ja raskaiden kuorma-autojen tuotannon ainakin vuodeksi.
...
tuorein merkki skandaalin pahenemisesta sen jälkeen, kun Hino ilmoitti maaliskuussa ensimmäistä kertaa eräitä sen suurimpia kuorma-autoja koskeneesta tietojen väärentämisestä.

Sittemmin Hino on kertonut väärentäneensä tietoja joistakin moottoreista aina vuodesta 2003 asti, ainakin kymmenen vuotta aikaisemmin kuin alun perin ilmoitettiin.

[ROOSTER]

Tänäpänä olin pyöräilemässä, liikkeellä oli myös lukuisia vanhoja autoja (60-lukuisia), taisi olla joku kokoontumisajo. Vaikka olisi ollut korvatulpat ja silmät peitetty, olisin pystynyt tunnistamaan ohiajavan tai vastaantulevan auton vanhaksi. Ilmassa leijui nimittäin erittäin voimakas palamattomien hiilivetyjen tuoksu. En muistanutkaan miten paljon autot haisivat ennen suihkutusmoottoreita ja katalysaattoreja. Jos jatkuvasti altistuisi tuollaisille tuoksuille, hermot menisi. Nostalgiapläjäyksenä 10 minuuttia tuota riittää vuodessa.



http://lipasto.vtt.fi/liisa/hcs.htm