Muutama sana autoista

[Kopek]

Olen aina suhtautunut autoihin hyvin tunteellisesti. Autot ovat minulle kuin perheenjäseniä, koska sitähän ne tavallaan ovat. Kun auto on tehnyt tehtävänsä, en raski myydä sitä. Tässä ei olisi mitään ongelmaa, jossa minulla olisi varastohalli käytöstä poistuneille autoilleni. Se olisi tavallaan yksityinen automuseo.

Ikävä kyllä, tuollaista hallia ei ole.

Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni, kun yksi autoistamme oireilee siinä määrin, että mieleen on tullut jo ajatus, että olikohan se siinä. Ajot nimittäin. Autoa on kiskottu köyden ja tangon perässä milloin millekin korjaamolle toukokuusta alkaen. Välillä on ajettu vähän, ja taas on tullut uusi vika. Auto on seisonut pihassa heinäkuusta alkaen. Katsastuskin painaa päälle.

[Kopek]

Jos olen suhtautunut autoihin tunteellisesti, niin kai tunteita esiintyy silloinkin, kun rassaan autoja. Ja nämä tunteet eivät ole "ah, ihanaa" vaan jotain muuta.

Käytin tänään autoa katsastuksessa. Sitä ennen olin muutaman päivän ja melkein muutaman yönkin konttaillut sen alla ja yrittänyt paikkailla ruostereikiä. Maalit ja pakkelit eivät oikein kuivu ja kovetu pikku pakkasessa, mutta kun lämmittää niitä lämpöpuhaltimella, niin jotain tapahtuu. 

Eilen alkoi sataa lunta, joten piti väsätä tilapäinen "autotalli", jonka sisällä voi puuhailla. Välillä piti pudotella lunta pressun päältä.

https://i.ibb.co/XbkQgb1/P406.jpg

Katsastukset ovat inhottavan stressaavia, kun saa pelätä, hylätäänkö auto lopullisesti (eli löytyykö niin kallis vika, ettei sitä kannata tai voi korjata), vai vieläkö saa armonaikaa. Olin sataprosenttisen varma, että auto hylätään, koska huomasin paperista, että siitä oli jo vuosi sitten löydetty vikoja, jotka oli määrätty korjattavaksi kuukauden kuluessa. Näyttämässä ei tarvinnut käydä. Olin kokonaan unohtanut nämä viat, eikä niitä siis ollut korjattu. No, nyt ne löydettiin uudestaan, ja taas tuli kuukausi korjausaikaa. Ja aivan käsittämättömästi tälläkään kerralla ei tarvitse käydä näyttämässä. Auto siis meni ehdollisesti läpi katsastuksesta. Nyt on tarkoitus korjauttaa viat.

Vanhan auton rahallista arvoa ei kannata miettiä. "Käyttöarvo" on se, millä on jotain merkitystä. Tässä autossa käyttöarvokin on laskenut aika alas. Rakkine on nimittäin hinattu korjaamolle jo kahdesti tänä vuonna viety ajamallakin kerran. Tuon tyyppisen ajoneuvon "listahinta" katsastettuna voisi olla muutaman satasen, mutta ei ole aikomus myydä sitä. Menisi tappiolle. Autoon on nimittäin satsattu viimeisten puolen vuoden aikana huomattavasti enemmän rahaa kuin mikä on sen arvo. Pelkät renkaat maksoivat 480 euroa. Jakopään hihnan vaihtaminen maksoi muistaakseni yli viisisataa euroa, vai oliko kuudensadan nurkilla. Starttimoottorin vaihdattaminen maksoi noin 250 euroa. Yritin vaihtaa sitä itse, mutta en onnistunut. Tai oikeastaan rohkeus petti. Olisi pitänyt irottaa niin paljon osia, että luovutin. Olin jo purkanut aika lailla. Starttimoottori on hankalassa paikassa. Toiseen autoon vaihdoin sen helposti vuosi sitten.

Edellä mainittujen korjausten lisäksi on vielä teetetty yksi pikkuremontti, kun auto "sekosi" eli alkoi huutaa kaasu täysillä heti käynnistyttyään. Syyksi paljastui ilmavuoto imusarjassa. Ja näiden menojen lisäksi on ollut tavanomaista pientä kulua varsinkin nyt katsastukseen. Lamppuja, lasinpyyhin, maaleja jne.

Ostin auton vajaa seitsemän vuotta siten 1100 eurolla. Myyjä näytti kuitteja osista ja konepajatöistä, mitä oli tehty. Hinta koostui melkein niistä. Autosta oli katkennut jakopään hihna, ja siihen oli jouduttu tekemään kansiremontti. Varsinainen korjaamotyö eli auton purkaminen ja kasaaminen oli erikseen, mutta näistä asioista en tiedä mitään. Tunteja on kulunut, kuka ne on tehnytkin. Edellinen omistaja ei siis saanut pahemmin voittoa autosta eikä ainakaan palkkaa työlleen, jos hän oli itse tehnyt remontin.

P.S. Ei kannata "googlata" rekisterikilpeä. Kopioin sen nimittäin netistä. Varaosahaku kertoo, että tuolla rekisterinumerolla ei löydy tietoja. Muutin auton värinkin. Olen tainnut näyttää kuvia myös oikeassa värissä, joten ei kai se mikään salaisuus ole. Kunhan pelleilin. Lähinnä oli tarkoitus osoittaa olosuhteet, millaisissa "työskentelin".

[Saares]

Ilmeisesti tuo on vuoden 1965  Matra Bonnet Djet V S, joita valmistettiin vain 355 kappaletta. Tuo Jurille tuotantoerästä vielä erikseen valmistettu on ainoa laatuaan.

Olin vähällä jäädä väärään käsitykseen kuvaa katsottuani, että tuo on jokin itäblogin urheiluauto. Sekoitin nimen "Matra" tsekkiläiseen "Tatraan". Itä-Saksassa tehtiin myös urheiluautoa, mutta vasta 1960-luvun lopulla, jolloin Gagarin ei ollut enää elossa.

https://www.motor1.com/news/63725/soviet-bloc-cars-were-weird-melkus-rs-1000/

Ranskalaisen autotehtaan koeajoryhmä oli aikoinaan menossa Lappiin testaamaan kolmepaikkaista Matra-Simca urheiluautoa. Auto suistui kuitenkin ojaan jo matkalla. Sattumalta tulin paikalle kavereitteni kanssa. Autoimme auton työntämisessä maantielle. Ihmettelimme, mikä ihmeen auto se oli.

Wikipedia:

Eleven prototypes were built and used for road-testing in environments ranging from Saharan Mauritania to Lapland, as well as for crash-testing.
The Bagheera was unveiled to the press at an event held at Lake Annecy on April 14, 1973.

https://en.wikipedia.org/wiki/Matra_Bagheera

P.S. Taas särkyi yksi illuusio. Katsoin päiväkirjastani, milloin tuo auton ojaan ajo oli tapahtunut. Helmikuussa 1974. Kyse ei siis ollut autouutuudesta vaan jatkotesteistä. Autojahan testaillaan ja parannellaan vielä tuotannon aikanakin. Ehkä ensimmäisessä vuosimallissa oli ollut ongelmia pakkasella. No, en minä ollut tuollaista kuitenkaan missään aikaisemmin nähnyt.

Volga oli yleinen automerkki taksiajossa. Siinä oli isot pyörät jotka olivat eduksi huonoilla teillä. Olin tuollaisen taksikyydissä v.1972 Ivalo-Utsjoki-Ivalo.

[Toope]

Katselin noita Top Gear:n jaksoja joltakin kanavalta. Oikeasti Britanniassa oli 1920- paikkeilla toistasataa autovalmistajaa.
1945- jälkeenkin kymmeniä. Monia merkkejä, joita ei enää muisteta. Toki briteillä on edelleen aika monia automerkkejä, tosin omistajuushan on nykyisin vähän kyseenalaista...
Tavallaan hienoa nähdä noita Triumpheja tms. hirvittäviä romuja, mutta tyylikkäitä. Nyt vaan autoista on tullut kulutusesine. Taide ja kauneus ovat perusautoista kadonneet. Kaikki näyttävät Opeleilta, tuolta tylsyyden ilmentymältä.

Joku viksu sanoi, että sata vuotta sitten kaikilla oli hevonen, vain rikkailla auto.
Nykyään kaikilla on auto, vain rikkailla hevonen...

[Kopek]

Katsoin kaksiosaisen ohjelman (vähän hyppien) "Rolls Roycella napapiirille" sarjasta Harry's Garage.

1970-luvun alun autolla tehtiin edestakainen reissu Englannista Pohjois-Norjaan napapiirin pohjoispuolelle. Kuljettajan hämmästely jäisillä ja lumisilla maanteillä oli suomalaisittain (vaikka eihän täälläkään enää paljon lunta ole) katsoen vähän hassua.


https://youtu.be/VIdNcbsgOiM

Ostin viime vuoden joulukuussa kitkarenkaat toiseen autoomme, koska olin lähdössä sillä Saksaan, jossa ei hyväksytä nastarenkaita, mutta jossa kuitenkin vaaditaan talvirenkaat liukkaalla. Liukasta ei ollut, mutta eihän sitä voinut etukäteen varmuudella tietää. Matkalla Ruotsin läpi olisi hyvinkin voinut olla talvikeli. No, ei sitäkään ollut, mutta Suomessa oli sentään jonkin verran lunta.

Kitkarenkaat osoittautuivat suorastaan paremmiksi kuin olin kuvitellut. Ajelin niillä viime talven ja panin ne vielä nytkin autoon. vaikka ne eivät enää olekaan uuden veroiset. Täytyy ajella vähän varovaisemmin.

[Toope]

Autoissa ei ole enää taidetta ja näkemystä. Kaikki käyttöautot ovat sitä samaa.
Halvin on Dacia (Romania) tai korealainen, vähän parempi saksalainen tai ranskalainen, ehkä jenkki-Ford. Japsi-malli toimii aina. Pian kiinalaistenkin kopiot.
Ihan sama minkä ostat. Kunhan ostat sellaisen, jossa toimii huolto Suomessa.

Tavallaan olisi niin hauska omistaa 60-luvun Jag tai sen aikainen, mutta ehkä aika ajaa ohi noista. Suomessa ei oikein ole varaa olla autoharrastaja.

[Toope]

Osta Opel, se on varma. Tylsin mahdollinen, mutta huoltarilla se huolletaan nopeasti.

[Kopek]

Autojen kehitys viidessäkymmenessä vuodessa.

Nykyisin

Vuonna 1971

Tulevaisuudessa?

[Toope]

Olen itsekin jo sen ikäinen (n.50v), että minulle voi olla jo haastavaa ostaa uusi auto. Siis sellainen, jossa on f...ng tietokonejärjestelmiä ohjaamassa joka asiaa ja 600-sivuinen ohjekirja... Ymmärrän tietokoneita, niitä käytän koko ajan, älypuhelimistakin ymmärrän useimmat käytännöt. Tai nuoret opastavat joskus puhelimissa...

Ajan itse melko vanhalla autolla, toimivalla ja hyvällä. Mutta on siinä opettelemista, kun pitää jossain vaiheessa vaihtaa uuteen. En ole vanha, mutta ärsyttää kyllä jo etukäteen. Helvetinmoinen projekti opetella jo, miten avaat konepellin tai säädät gps:n tai valot tai radion... Helpointa olisi ostaa halvin ja yksinkertaisin? Joku intialainen tms. kiinalainen kopio...

[Kopek]

Uusin auto, millä olen ajanut, on vuosimallin 2016 Ford Fusion, joka vastaa Suomessa Ford Mondeota. Se oli vuokra-auto Amerikassa. Toiseksi uusin on Fiat Uno vuosimallia 2011, joka sekin oli vuokra-auto. Ajelin sillä Portugalissa ja Espanjassa keväällä 2011. Kolmanneksi uusin on tyttäreni Toyota Corolla, joka on vuosimallia 2008. Olen ajanut sillä kolme kertaa, viimeksi toissapäivänä. Jos edelleen jatketaan, niin ollaankin jo 1990-luvun autoissa. No, mainitaan nyt vanhinkin auto, joka on vuosimallin 1952 Volkkari.

Omat autoni ovat nejännesvuosisadan ikäisiä, joten jo tyttäreni Corolla tuntuu nykyaikaiselta niihin verrattuna. Kun sillä ajamani lenkin jälkeen ajoin omalla vanhalla Peugeotillani, koin jälkimmäisellä ajamisen miellyttävämmäksi. En kaipaa erilaisia vempeleitä vaan selkeyttä ja yksinkertaisuutta. Toyota on niin ahdaskin, että löin kyynärpääni johonkin "konsoliin", kun nousin autosta.

Minusta tuntuu, että auton hintataso on oleellisempi asia kuin auton ikä. Joku halpa uusi Dacia saattaa (tämä on vain arvailua) olla helpompi ja yksinkertaisempi käyttää kuin joku kallis vanhempi Mercedes-Benz, joissa on monenlaisia (turhia) hienouksia.

Mercedes-Benz henkilöautolla en ole koskaan ajanut, ja yleensäkin automerkkejä, joilla olen ajanut, ei ole kovin paljon. BMW on kokematta. Audilla ajoin kerran pikku matkan Lahdessa. Vein kaksi poikaa linja-autoasemalle. Pojat vitsailivat, että "muista hehkuttaa", kun starttaat. Luulin, että auto on diesel. Paluumatkalla, jätettyäni pojat kyydistä, painoin vähän enemmän kaasua ja ihmettelin, että kylläpäs diesel kiihtyy. Kun nousin autosta reissun jälkeen, huomasin sen takaluukussa numerot 200. Ärsytti, että olin ajanut tietämättäni autolla, jota mainostettiin aikoinaan maailman nopeimmaksi nelioviseksi perheautoksi - tietämättä, että ajan sellaisella. Olisin edes vähän ryyhäillyt ja nautiskellut kiihdytyksistä. Tai ehkä tuo yksilö ei ollut juuri se nopein versio, jonka muistan, mutta ei se hidaskaan ollut.

Tässä se Amerikan foordi...

http://zaktestit.blogspot.com/2015/11/kokeiltavana-auto.html

[ROOSTER]

En kaipaa erilaisia vempeleitä vaan selkeyttä ja yksinkertaisuutta. Toyota on niin ahdaskin, että löin kyynärpääni johonkin "konsoliin", kun nousin autosta.

Tuttu ongelma. Vaikka en ole (fyysinen) jättiläinen, niin lähes kaikki autot tuntuvat toivottoman pieniltä ja ahtailta. Pyöristeltynä olen 180cm, 100kg, voimakas, harteikas ja nykyisin jo kankeahko taipumaan vaikeisiin asentoihin.

Jos hankin kesällä auton, en aina ota huomioon miten paljon tilaa vaaditaan enemmän talvisissa olosuhteissa. Monikerrospukeutuneena ohjaamo onkin äkkiä sietämättömän ahdas eikä karvalakkiakaan voi käyttää tilanpuutteen vuoksi. Pakkasessa kovettuneiden muovien keskellä yritän etsiä pyörähtelemällä oikeaa asentoa ja saada myös polvet mahtumaan ratin alle. Keväällä lumien sulettua paljastuu muutakin kuin kadunvarren koiranpaskaa. Eräänkin kerran olen polkenut ovien kovamuoviset kotelotaskut halki ja poikki. Kuljettajan penkin kyynärnojasta muistuttaa enää kiinnikkeen tynkä, lattiamatot piti kiinnittää nippusiteillä, etupenkin putkirunko on vääntynyt, penkinlämmitin lakkasi toimimasta, oven aukaisun rajoittaja lienee repinyt mekanisminsa rikki. jne...

Paras auto olisi paketti- tai kevytkuorma-auto automaatilla ja rattivalitsimella. Nekin vaan tuppaavat olemaan pienikokoisten ranskalaisten, italiaanojen tai japanilaisten suunnittelemia. Ymmärtäisin tilaongelman jos olisin tyyppiä "hengenvaarallisesti lihava" mutta kun en ole.  Olen mielestäni XL, asteikolla XS...9XXL.

Luultavasti tilaongelma poistuu kun sähköautot antavat vapaammat kädet suunnittelijoille. Ei tarvitse enää suunnitella autoa kuuman ja haisevan polttomoottorin ehdoilla vaan kuljettajallekin riittää tilaa.

[Hayabusa]

^Ainoa oikea miesten auto on jenkki pickup. Jossa luonnollisesti on kunnon mukitelineet ja haulikko takaikkunalla. 

Edit. Tähän malliin
Run out of Alabama! - Offensive cars - Top Gear

[ROOSTER]

^Ainoa oikea miesten auto on jenkki pickup. Jossa luonnollisesti on kunnon mukitelineet ja haulikko takaikkunalla. 

Edit. Tähän malliin
Run out of Alabama! - Offensive cars - Top Gear

Jenkkiavopaku voisi olla hieno ja sopiva, mutta meni maku niihin totaalisesti kun näin  Easy Rider-elokuvan loppukohtauksen ensi kertaa 
https://www.youtube.com/watch?v=qf1rZ8E3ToM

Jännä miten meni ihon alle.

[Kopek]

Yhdysvaltain tuleva presidentti on Corvette-mies - vai onko?




Trump taitaa pitää isommista autoista.



Biden ajelulla:


https://youtu.be/mP-hyDSlmUs

[ROOSTER]

Minua on autoilussa vaivannut (vähintään)  yksi asia suuresti. Miksi öljynsuodatin vaihdetaan uuteen juuri kun se alkaa olla parhaimmillaan?

Tarkoitan siis sitä, että kun öljynsuodattimen suodatinosa alkaa pikkuhiljaa tukkeutua niin se suodattaa, eli ei päästä enää kiertoon, yhä pienempiä partikkeleita. Siis sen suodatus paranee, kunnes ohivirtausventtili päästää öljyn virtaamaan suodattimen ohi, koska suodatus alkaa vastustaa liikaa öljynvirtausta, mikä tapahtuu vasta huomattavasti ilmoitetun vaihtotarvevälin jälkeen.

Kannattaisiko siis öljynsuodin vaihtaa vain joka toinen kerta öljynvaihdon yhteydessä? Onneksi nämä pohtimiset jäävät pois sähköautojen myötä.