Rasismi Suomessa

[ROOSTER]

Takapajuisimmat ihmiset kannattavat kuolemantuomioita, se on selvinnyt. Erittäin takapajuiset mitä raakalaismaisimmin ja kiduttavimmin menetelmin.

Arvaahan, millaiset tahot tottelevat nyrkkiä kaikkein parhaimmin?

Villi arvaukseni on - sellaiset jotka elävät turvattua elämää, eivätkä ole joutuneet väkivaltauhkailujen kohteeksi. Ne ihmiset, jotka saavat turpaansa säännöllisesti, eivät juuri jaksa sitä pelätä.

Kuolemantuomiokaan ei varmaan suuremmin pelota niitä joilta on jo perhe tapettu ja oma elämäkin tuntuu sen verran vaikealta, että omaehtoinenkin vaelluksen  lopettaminen on käynyt mielessä.

Kaikenlaisten rangaitustoimien vaikutus kasvaa tietysti suhteessa pelottavuuteen ja arvaamattomuuteen. Jos esimerkiksi yli 20km/h ylinopeutta ajavista teloitettaisiin satunnaisesti arpomalla yksi tuhannesta, niin epäilemättä sillä olisi vähentävää vaikutusta näihin rikkomuksiin.

[safiiri]

Ääriliberaalina ihmisenä olen huolissani siitä, että keskuuteemme ilmaantuu agressiivinen katsepoliisien joukko, joka etsii ja paljastaa vääriä katseita. Samaan aikaan eduskunnan naisjaosto tulee vaatimaan ilman kohteen suostumusta luodun katseen liittämistä raiskauksen tunnusmerkistöön. (Olen ihan vakavissani. Yhteikuntamme on seonnut.)

Ihmisvauvat alkavat varhain etsimään aktiivisesti katsekontaktia. Koirille hakeutumista on myöhemmällä iällä aktiivisesti opetettava, koska niiden keskinäisessä kommunikaatiossa katsekontakti on kertaluokkaa merkitsevämpi ja samasta syystä konfliktiherkkää aluetta. Toisin sanoen niiden näkökulmasta ihminen yrittää aina opettaa niitä käyttäytymään säädyttömästi. Ihmiset eivät usein huomaa koirien viestivän heidän kanssaan, kohteliaan koiran katse on siten huomaamaton, nopeasti ohimenevä ja ihmisen näkökentän rajalta tai sen ulkopuolelta tuleva. Populaarikulttuurista olen saanut kuvan, jonka mukaan entisaikoina alamaisten ei olisi sopinut katsoa keisareita suoraan silmiin. Katseeseen on primitiivisissä kulttuureissa eri aikoina liitetty noituutta.

Sitä en tiedä, onko yhteiskuntamme sekoamassa, vai lukevatko ihmiset liikaa Jari Ehrnroothin kolumneja. Kuviteltujen vihollisten määrällinen lisääntyminen kielii yhteiskunnallisen luottamuksen rapautumisesta, ja lääkkeeksi tähän ehdotetaan eri kuppikunnissa tavallisesti lisää kuppikuntaisuutta.

Ilmiö on silti pohjimmiltaan kansainvälinen laatuaan, sillä se esiintyy muissakin maissa. Ihmiset vain eivät halua nähdä amerikkalaista, venäläistä... saksalaista peilikuvaansa, ja tunnistaa siinä itseään. Nationalismin paradoksi on, että se on universaalia.

Tämä on varsin hyvä kommentti. Me kaikki olemme varmaan saaneet kuulla, että "ei saa tuijottaa, se on epäkohteliasta". Jostain syystä (ja ehkä jopa tiedämmekin, mistä syystä) nyt tämä vanha kohteliaisuussääntö on unohdettu ja päivitellään hölmöinä, mitä pahaa voi olla siinä, että joku toljottaa toisen tissivakoa tai seuraa katsellaan kulkua kuin yleisö palloa Wimbledonissa. Kyse ei tosiaankaan ole mistään uudesta keksinnöstä paheksua tuijottelua, vaan ennemminkin siitä, että - kumma juttu - vaaditaan suhtautumaan jopa naisiin ja lapsiin kohteliaasti tässäkin suhteessa.

Ehkä olisikin hyvä tosiaan laittaa ihmiset harjoittelemaan tuijottelujensa hallintaa samaan aitaukseen muutaman ärhäkän ja tuntemattomiin epäluuloisesti suhtautuvan vahtikoiran kanssa. Saattaisi tuijottelunsa oppia laittamaan kuriin aikas nopsaan tällaisen opettajan opastuksella. Siinä ei auta selitellä hurtalle, että tämä nyt vain tulkitsee katseita ihan väärin. Mutta samaa voi tietty harjoitella snagarijonossa, kun osuu kohdalle sopivan iso jäbä samaan jonoon ostamaan iltapalaa. Saattaa sielläkin saada palautetta katseensa kohdistamisesta.

Minkä takia muslimi saa sitten ihan vapaasti tuijotella tässä maassa, kun heidän kulttuuriinsa erityisesti kuuluu että ei tuijotella? En ollut edes mitenkään puolipukeinen kun edelläkuvatut tapaukset sattuivat.

Jos siitä että länkkärimies tuijottelee naisia pitää jatkuvasti jauhaa, niin kyllä se sama MeToo-säädöstä saa luvan koskea ulkkismiehiäkin!

(Omasta mielestäni kyllä raiskaukset ja ahdistelut ovat sitä oikeaa rikollisuutta, ei joku tuijottelu, vaikka sen itse häiritsevän koenkin silloin kun tuijottelija ei satu olemaan mies johon olen itse lääpälläni - joka sekin on tänä vuonna tullut koettua.)

Saako ihan vapaasti? Vai kohtaako tasan sitä sama hiljaista sosiaalista paheksuntaa kuin muutkin tuijottelijat. Sekä satunnaista päivittelyä nettipalstoilla ym. keskusteluissa.

Tuijottelu on erilaisen huonon, paheksuttavan, häiritsevän ja ääripäässään sitten jopa rikollisen käyttäytymisen se harmittomin ja vain jossain määrin ärsyttävä toimintatapa samalta häirinnän  jatkumolta. Yksittäinen tuijottelija ei juurikaan suurta haittaa saa aikaan, mutta - kuten kaikissa pienissä ärsytyksen aiheissa - on mahdollisesti jatkuvasti toistuessaan hieman enemmän häiritsevää. Vähän kuten yksi koirankakka vs. kakka viiden metrin välein ja oman postilaatikon juurella myös. Joskus se yksi tuijottelija onkin vain korsi, joka katkaisee kamelin selän.

[safiiri]

Miten sitten selität sen ettei kaikissa muslimivaltioissa kivitrtä ihmisiä? Eivät ole oikeita muslimeja? Kun maltillinenkin tahtoo kivittää? Äärimaltillisiako ovat?

Helposti, parahin nappopää. Se, että jonkin maan valtiokoneisto ei suoraan suosi rangaistustapaa X ei tarkoita, etteivätkö sellaisenkin valtion kansalaiset joka tapauksessa hyväksyisi rangaistustapaa X, jos se vain otetaan käyttöön. Mitä nämä muslimimaat, joissa ei kivitetä ihmisiä ovat? Hallinnot voivat vaihtua, kansat pysyvät. Varsinkin ylikansoitetettujen takapajuloiden kansat.

Jaa että maltilliset muslimit on tuomittava - ei toiminnastaan, ei ajatuksistaan, vaan tulevista ajatuksistaan eli sitten kun / jos kivittäminen otetaan käyttöön, niin varmana hyväksyvät sen.

[safiiri]

Takapajuisimmat ihmiset kannattavat kuolemantuomioita, se on selvinnyt. Erittäin takapajuiset mitä raakalaismaisimmin ja kiduttavimmin menetelmin.

Arvaahan, millaiset tahot tottelevat nyrkkiä kaikkein parhaimmin?

No tietenkin sellaiset, jotka itsekin uskovat nyrkin voimaan. Vähemän maltillinen menettely kun ei sellaisille mene perille. Suomalainen on keskimäärin hyvinkin lainkuuliainen ja luottaa yhteiskuntaansa (Jopa  katteettomasti  ja liikaa), tuolla muualla ei mene pelkkä sana perille eikä virkavaltaan  sen enempää luoteta, kuin kunnioiteta. Pelätä sitä kyllä ymmärretään - usko vaikka Lähi-Idässä putkaan saati vankilaan joutuneita.

j'ännää, ettei tämä ollenkaan näy USA:n vankiluvuissa, vaan siellä henkirikokset, joista kuolemnatuomiot ja elinkautiset ovat peruskauraa, ovat vaallan yleisiä. Ehkä jenkkimurhaajat sitten ovat sellaisia herkkäsieluisempia, joten he eivät tottele nyrkkiä? Eikun , mites tää nyt meneekään...

[Renttu]

Villi arvaukseni on - sellaiset jotka elävät turvattua elämää, eivätkä ole joutuneet väkivaltauhkailujen kohteeksi. Ne ihmiset, jotka saavat turpaansa säännöllisesti, eivät juuri jaksa sitä pelätä.

Maailmassahan on tavattomasti ihmisiä, jotka saavat turpaansa säännöllisesti? Tunnetko itse montakin, jotka saavat kuokkaansa vähintään viikottain? No niin, sitähän minäkin eli kokonaisuutta tarkastellen "villi arvauksesi" on nollakommentti.

Kaikenlaisten rangaitustoimien vaikutus kasvaa tietysti suhteessa pelottavuuteen ja arvaamattomuuteen. Jos esimerkiksi yli 20km/h ylinopeutta ajavista teloitettaisiin satunnaisesti arpomalla yksi tuhannesta, niin epäilemättä sillä olisi vähentävää vaikutusta näihin rikkomuksiin.

Rooman imperiumin armeijalla oli tämä käytössä, decimatio.

Niin, ehkä se voisi olla hyvä keino saattaa nämä lieveilmiöitä tursuavat uudet monikulttuuriyhteisöt pitämään omat fanaatikkonsa kurissa - sen sijaan että paikallinen, saudien talutushihnassa innokkaasti räksyttävä imaami suojelee ja valehtelee parhain päin näitä lastenraiskaajia. Kommentissani huomioidaan foorumin tolerastien mentaliteetti ikään kuin vastareaktiona.

[mikainen]

Miten sitten selität sen ettei kaikissa muslimivaltioissa kivitrtä ihmisiä? Eivät ole oikeita muslimeja? Kun maltillinenkin tahtoo kivittää? Äärimaltillisiako ovat?

Helposti, parahin nappopää. Se, että jonkin maan valtiokoneisto ei suoraan suosi rangaistustapaa X ei tarkoita, etteivätkö sellaisenkin valtion kansalaiset joka tapauksessa hyväksyisi rangaistustapaa X, jos se vain otetaan käyttöön. Mitä nämä muslimimaat, joissa ei kivitetä ihmisiä ovat? Hallinnot voivat vaihtua, kansat pysyvät. Varsinkin ylikansoitetettujen takapajuloiden kansat.

Ahaa. Eli koko kansa kannattaisi kivitystä, mutta ovat saaneet johtajat jotka ovat fiksumpia. Tätä soisi Suomessakin esiintyvän.

[Hiha]

Ei siitä saataisi ikinä selvyyttä. Parempi vain suhtautua molempiin niin, että kumpaankin kuuluu valtavia aste-eroja niin sitoutumisessa, tavotteissa, asenteissa kuin kannattajien painopistealueissakin. Kummankaan aatteen/uskonnon kannattajasta ei voida rakentaa puhdasoppista stereotyyppiä.

Paitsi että natsismin kannattajasta sellainen on tehty. Tähän on monta syytä:

1. Länsiliittoutuneet tarvitsivat yleisesti hyväksytyn syyn sille, että pommittivat hengiltä valtavan määrän saksalaisia siviilejä. Nuo elävältä poltetut siviilit piti siis jollakin tavalla jälkikäteen demonisoida, jotta maailman omatunto ei alkaisi myöhemmin soimaamaan.

2. Neuvostoliitto tarvitsi syyn DDR:n luomiselle ja Kaliningradin valloitukselle. Saksalaisten kollektiivinen syyllistäminen epäinhimillisinä natseina tarjosi tämän tekosyyn.

3. Euroopan vasemmisto tarvitsi poliittisen pelotteen oikeistoa vastaan. Natsismista tehtiin eräänlainen politiikan Turmiolan Tommi, jonka luomalla uhkakuvalla pyritään saamaan naiivit, historiaa tuntemattomat ihmiset äänestämään oikein.

4. Maailman tehokkaimmat viihde-, tiede- politiikkakoneistot ovat rakentaneet yli 70 vuotta natsismista eräänlaista linnunpelätintä korostaen vain sen pirullisia ominaisuuksia ja sivuuttaen ne hyvät puolet, jotka vetosivat tavallisiin saksalaisiin.

5. Natseilla itsellään ei ole ollut vuosikymmenten saatossa mitään mahdollisuuksia oikoa tuon edellä mainitun koneiston luomaa kuvaa.

Lopputuloksena on jonkinlainen keinotekoinen natsismin pahimmista kauheuksista kokoon liimattu paperimassahirviö, joka ei kerro enää mitään siitä pienestä tavallisesta saksalaisesta, joka erehtyi kannattamaan natseja vain siksi, että hänen perheensä arjen elämänlaatu paranisi. Tähän paperimassahirviöön uskoo kaikki nykysukupolvet ja jopa korkeakouluissa rakennellaan edelleen teorioita sen varaan.

Numeroitujen ja muiden vastaavien rationaalisten syiden lisäksi alla vaikuttaa arkaaisemmat rakenteet, ihmisen taipumus myyttiseen ajatteluun.

Natsismi oli eräänlainen alkuhirviö, jonka tappaminen laillisti voittajien uuden järjestyksen. Samasta lähteestä on imetty voimaa ja perusteita EU:n rakentamiselle. Nykyään oikeaksi mielletty ajattelu ja eurooppalaisuus perustuvat paljolti metafyysiselle vastakkainasettelulle muinaisten natsien kanssa. Siksi tietyistä symboleista on muodostunut tabuja. Esimerkiksi holokaustin kiistämisen kieltäminen joissakin maissa erillisellä lailla osoittaa, että kysymys ei ole enää historiasta vaan kvasiuskonnollisesta kysymyksestä. (Tähän heti huomautus varmuuden vuoksi: Holokaustin kiistäminen on näennäistiedettä tai suoraa valehtelua, saksalaiset ja heidän apupoikansa murhasivat sodan aikana miljoonia juutalaisia.)

Ajatus voi tuntua joistakuista oudolta. Suomessa seurataan heikosti eurooppalaisia kirjoittajia, mistään aiheesta. Siten vuosikymmenien keskustelu ja väittely esitetyn perustamismyytin selitysvoimasta, yksityiskohdista tai historiallisesta kontekstista on voinut mennä täysin ohi. Sen sijaan tunne siitä, että natsit ovat yksin eri kategoriassa kuin koko muu ihmiskunta, on kyllä välittynyt.

Henkilöitä jotka ovat vakuuttuneet siitä, että natseja voi ja tulee käsitellä aina erityistapauksena, ja jotka yrittävät keksiä näkökannalleen perusteluita siinä paremmin tai huonommin onnistuen, luulisi kiinnostavan, mistä he ovat moisen väitteen puolustettavakseen saaneet. Niin ei aina tietenkään ole. Ihmiselle tyypillisesti mielipiteet otetaan jumalilta saatuina, argumentit tulevat jälkijunassa, jos eivät jaa asemalle.

[mikainen]

Mitäpä jos kokeillaan välillä faktoja huitomisen sijaan:

    https://www.pewforum.org/2013/04/30/the-worlds-muslims-religion-politics-society-beliefs-about-sharia/   

Afganistan jossa käytännössä kaikki toivoisivat sharian toimivan maan lakina, kuitenkin "vain"  85% haluaisi kivittää uskottomat, 79% jakaisi kuolemanrangaistuksen Islamista luopuneille ja 81% katkoisi varkailta käsiä.

Muut muslimaat ovat enemmän ja vähemmän ei niin shariamyönteisiä. Azerbaidjanissa vain 8% on sharian kannalla. Äärimaltillisia tuntuu olevan iso joukko.

[safiiri]

^Sopii myös olla tarkkana, ettei sujuvasti vain oleta keskustelukumppanilleen tällaista jumalilta saatua mielipidettä. Tekee keskustelun tavattoman hankalaksi, jos ensin täytyy todistella monisanaisesti, ettei näin olisi. Tällaiset olettamukset tuntuvat muutoinkin olevan ikäänkuin keskustelun osapuolina.

[Kopek]

Keskustelua natseista hankaloittaa se, että itse kukin tarkoittaa natsilla jotain, mitä tarkoittaakin.

Alkuperäinen natsismi eli saksalainen kansallissosialismi voidaan tiivistää kolmeen sanaan: Juutalaisvastaisuus, juutalaisvastaisuus, juutalaisvastaisuus.

Kansallissosialismiin liittyi tietysti paljon muutakin, mutta ne olivat pintakerroksia. Liikkeen ydinajatus oli raivokas ja fanaattinen viha juutalaisia kohtaan ja halu tuhota juutalaiset maapallolta.

Ongelma on se, että natsismi oli jo omana aikanaan eri asia eri ihmisille. Hitlerin kansallissosialismi ei välttämättä ollut samanlaista kuin jonkun toisen henkilön kansallissosialismi. Toisaalta voidaan kysyä, oliko kaikki Saksassa tehty ja tapahtunut nimenomaan kansallissosialismin ilmentymää, vai tapahtuiko erilaisia asioita omista syistään. Koska elettiin kansallissosialistisessa diktatuurivaltiossa, kaikki pantiin natsismin piikkiin. Aatehan oli aika mukautuva. Kun se kerran antoi yksinvallan yhdelle miehelle, niin siinä tapauksessa tämän yhden miehen päätökset ja teot olivat kansallissosialismia. Sillä, mitä joku muu natsi ajatteli asioista, ei ollut merkitystä.

Siitä kukaan ei voinut olla epätietoinen, että natsit syyttivät ja vihasivat ja vainosivat juutalaisia. Joka kannatti puoluetta tai vapaaehtoisesti liittyi siihen, hyväksyi ainakin passiivisesti juutalaisvihan, vaikka itse ei olisi sisimmässään näin tuntenut. En usko kuitenkaan, että jokainen natseja äänestänyt tai puolueeseen liittynyt, olisi hyväksynyt lasten tappamista ja kaasukammioita ja mitä kaikkea natsien pahojen tekojen listalta löytyykin. Ja niistäkin, jotka jollakin tasolla asian hyväksyivät, suuri osa oli todennäköisesti valeuutisten ja propagandan avulla saatu kuvittelemaan, että kyse on me tai he -tilanteesta. Eli jos emme hävitä juutalaisia, he hävittävät meidät. Tuhoaminen on ikävä asia, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Tällaisen brutaalin ajattelutavan omaksuminen ei ole välttämättä ollut kovin vaikeaa, kun joka puolella ympärillä on ollut kuolemaa ja hävitystä. Taivaalta on tippunut pommeja, jotka ovat surmanneet saksalaisia naisia ja lapsia ja tuhonneet ihmisten kodit. Natsipropagandassa tämäkin on selitetty "sodan aloittaneiden" kapitalistijuutalaisten aikaansaannokseksi. Kansalle on selitetty, että kun he kerran tappavat meitä, miksi emme voisi tappaa heitä.

Vielä viimeisessä radiopuheessaankin tammikuussa 1945 Hitler syytti juutalaisia ja väitti heidän aloittaneen sodan ja olevan vastuussa saksalaisten kärsimyksestä. Hitler oli julistanut jo vuosia aikaisemmin, että jos juutalaiset onnistuvat syöksemään Saksan sotaan ja aloittamaan uuden maailmansodan, yksi asia tulee olemaan varma: Juutalaiset itse eivät ainakaan selviä sodasta hengissä, kävipä saksalaisille miten tahansa. Tuhoamisleirit olivat siis olevinaan kosto juutalaisille siitä, että Saksan kaupunkeja pommitettiin, ja saksalaisia miehiä kuoli rintamalla.

Jälkeen päin ajatellen tuollaiset kuvitelmat olivat tietenkin täysin sairaita ja vailla pohjaa todellisuudessa, mutta saksalaiset olivat propagandallaan suggeroineet itsensä ajattelemaan noin. Tästä syystä kunnollisetkin ihmiset pystyivät kääntämään katseensa muualle siitä, mitä keskitysleireillä mahdollisesti tapahtui. Ihmisillä oli muitakin huolia ja murheita kuin miettiä joidenkin ali-ihmisiksi tai Saksan ikivihollisiksi leimattujen vähemmistöjen kohtaloa. 

Asiassa ihmetyttää oikeastaan se, miksi länsivallat eivät nostaneet juutalaiskysymystä näkyvämmin esille sodan aikana, vaikka natsien hirmutöistä oli jo saatu tietoa. Liittoutuneet olisivat voineet pudottaa Saksaan lentolehtisiä, joissa väestölle olisi kerrottu, että salaisissa tuhoamiskeskuksissa murhataan parhaillaan miljoonia syyttömiä ihmisiä, mukaan lukien lapsia. Että tällainen on teidän hallintonne, kukistakaa se.

[Norma Bates]

Itselläni on tiettyä taipumusta vainoharhaisuuteen, ja aiemmin koin usein minua tuijotettavan. Helpotti, kun tajusin että ihmisen katseen kohdetta on melkein mahdotonta havaita. Käytännössä se onnistuu sataprosenttisesti vain silmiin katsottaessa.

Yksi asia vielä tuijottelusta ja muusta sopimattomasta mutta vaikeasti säädeltävästä käytöksestä: minusta vaikuttaa siltä, että jonkin teon sopimattomuus määrittyy ensisijaisesti sen mukaan, koetaanko se poikkeavaksi  eikä sen, onko se haitallista kohteen kannalta. Yksittäisen ihmisen tuijottaminen porukalla on ihan jees, mutta jos yksittäinen ihminen tuijottaa muita on se inhan pervoa. Ihan tavalliset ihmiset pystyvät porukassa sellaiseen kusipäisyyteen että oksat pois, jos se koetaan sallituksi tai peräti velvollisuudeksi.

Todellakin! Heti kun jotain yhtä ja samaa asiaa tekee monta ihmistä ja mielellään kimpassa, niin sitten se on ihan ok. Tämä on minusta täysin käsittämätöntä. Yhtä käsittämätöntä on vain se että yhden ihmisen tekemänä asia ei sitten olekaan ok, kun ei hänellä ole sitä joukon "pyhitystä" tukenaan.

Minulle on käynyt vähän turhan monta kertaa niin että kun katsahdan johonkuhun, hän juuri silloin tuijottaa minua. Tai jos ei vielä tuijota, niin yhtäkkiä kääntyy katsomaan. Esim. toisesta kerroksesta kerran vilkaisin ulos, ja pihalla kävelevä kohotti katseensa ja katsoi minuun. Kun asuin yhdessä kerrostalossa, pällistelin olisiko ollut jälleen toisesta kerroksesta ulos, ihan sillä tavalla että seisoin reilusti ikkunan äärellä että näkyy että katselen maisemia, enkä lurki ja kurki jostain verhon takaa salakähmäisestä. Ulkona sattui juuri seisoskelemaan joku nainen, ja nähdessään minut hän alkoi vilkuttaa ivallisen oloisesti.

Kaikki tällainen on omiaan vieroittamaan kokonaan ihmisten katselusta pois, ja vuosien ajan, ellen peräti yläasteelta asti, olen pyrkinyt katsekontaktia välttämään. En minä siitä vieläkään ilahdu, ellei se ole hymyilevän hyvännäköisen miehen katse, mutta olen tullut vähän "kovemmaksi" KM-harjoitteluni myötä. Mitenkähän sen kuvailisi... Katseestani ja olemisestani noin ylipäätään on tullut vähän... tylympi? En osaa sanoa, mutta en mielestäni ole niin aran ja välttelevän oloinen kuin aiemmin, vaikka saatankin yhä epämiellyttävän ihmisen läheisyydessä (esim. bussipysäkillä) ottaa reilusti välimatkaa. Ehdointahdoin en sentään ala kenenkään kanssa kisaamaan.

[urogallus]

Alkuperäinen natsismi eli saksalainen kansallissosialismi voidaan tiivistää kolmeen sanaan: Juutalaisvastaisuus, juutalaisvastaisuus, juutalaisvastaisuus.

No ei nyt sentään. Heillä oli nähdäkseni kolme tavoitetta: 1)kaikki saksalaiset tulee yhdistää saman valtion yhteyteen; 2)saksalaisille tulee vallata lisää elintilaa idästä slaavien kustannuksella; 3)juutalaisbolsevismi pitää tuhota.

[Norma Bates]

Ääriliberaalina ihmisenä olen huolissani siitä, että keskuuteemme ilmaantuu agressiivinen katsepoliisien joukko, joka etsii ja paljastaa vääriä katseita. Samaan aikaan eduskunnan naisjaosto tulee vaatimaan ilman kohteen suostumusta luodun katseen liittämistä raiskauksen tunnusmerkistöön. (Olen ihan vakavissani. Yhteikuntamme on seonnut.)

Ihmisvauvat alkavat varhain etsimään aktiivisesti katsekontaktia. Koirille hakeutumista on myöhemmällä iällä aktiivisesti opetettava, koska niiden keskinäisessä kommunikaatiossa katsekontakti on kertaluokkaa merkitsevämpi ja samasta syystä konfliktiherkkää aluetta. Toisin sanoen niiden näkökulmasta ihminen yrittää aina opettaa niitä käyttäytymään säädyttömästi. Ihmiset eivät usein huomaa koirien viestivän heidän kanssaan, kohteliaan koiran katse on siten huomaamaton, nopeasti ohimenevä ja ihmisen näkökentän rajalta tai sen ulkopuolelta tuleva. Populaarikulttuurista olen saanut kuvan, jonka mukaan entisaikoina alamaisten ei olisi sopinut katsoa keisareita suoraan silmiin. Katseeseen on primitiivisissä kulttuureissa eri aikoina liitetty noituutta.

Sitä en tiedä, onko yhteiskuntamme sekoamassa, vai lukevatko ihmiset liikaa Jari Ehrnroothin kolumneja. Kuviteltujen vihollisten määrällinen lisääntyminen kielii yhteiskunnallisen luottamuksen rapautumisesta, ja lääkkeeksi tähän ehdotetaan eri kuppikunnissa tavallisesti lisää kuppikuntaisuutta.

Ilmiö on silti pohjimmiltaan kansainvälinen laatuaan, sillä se esiintyy muissakin maissa. Ihmiset vain eivät halua nähdä amerikkalaista, venäläistä... saksalaista peilikuvaansa, ja tunnistaa siinä itseään. Nationalismin paradoksi on, että se on universaalia.

Tämä on varsin hyvä kommentti. Me kaikki olemme varmaan saaneet kuulla, että "ei saa tuijottaa, se on epäkohteliasta". Jostain syystä (ja ehkä jopa tiedämmekin, mistä syystä) nyt tämä vanha kohteliaisuussääntö on unohdettu ja päivitellään hölmöinä, mitä pahaa voi olla siinä, että joku toljottaa toisen tissivakoa tai seuraa katsellaan kulkua kuin yleisö palloa Wimbledonissa. Kyse ei tosiaankaan ole mistään uudesta keksinnöstä paheksua tuijottelua, vaan ennemminkin siitä, että - kumma juttu - vaaditaan suhtautumaan jopa naisiin ja lapsiin kohteliaasti tässäkin suhteessa.

Ehkä olisikin hyvä tosiaan laittaa ihmiset harjoittelemaan tuijottelujensa hallintaa samaan aitaukseen muutaman ärhäkän ja tuntemattomiin epäluuloisesti suhtautuvan vahtikoiran kanssa. Saattaisi tuijottelunsa oppia laittamaan kuriin aikas nopsaan tällaisen opettajan opastuksella. Siinä ei auta selitellä hurtalle, että tämä nyt vain tulkitsee katseita ihan väärin. Mutta samaa voi tietty harjoitella snagarijonossa, kun osuu kohdalle sopivan iso jäbä samaan jonoon ostamaan iltapalaa. Saattaa sielläkin saada palautetta katseensa kohdistamisesta.

Minkä takia muslimi saa sitten ihan vapaasti tuijotella tässä maassa, kun heidän kulttuuriinsa erityisesti kuuluu että ei tuijotella? En ollut edes mitenkään puolipukeinen kun edelläkuvatut tapaukset sattuivat.

Jos siitä että länkkärimies tuijottelee naisia pitää jatkuvasti jauhaa, niin kyllä se sama MeToo-säädöstä saa luvan koskea ulkkismiehiäkin!

(Omasta mielestäni kyllä raiskaukset ja ahdistelut ovat sitä oikeaa rikollisuutta, ei joku tuijottelu, vaikka sen itse häiritsevän koenkin silloin kun tuijottelija ei satu olemaan mies johon olen itse lääpälläni - joka sekin on tänä vuonna tullut koettua.)

Saako ihan vapaasti? Vai kohtaako tasan sitä sama hiljaista sosiaalista paheksuntaa kuin muutkin tuijottelijat. Sekä satunnaista päivittelyä nettipalstoilla ym. keskusteluissa.

Tuijottelu on erilaisen huonon, paheksuttavan, häiritsevän ja ääripäässään sitten jopa rikollisen käyttäytymisen se harmittomin ja vain jossain määrin ärsyttävä toimintatapa samalta häirinnän  jatkumolta. Yksittäinen tuijottelija ei juurikaan suurta haittaa saa aikaan, mutta - kuten kaikissa pienissä ärsytyksen aiheissa - on mahdollisesti jatkuvasti toistuessaan hieman enemmän häiritsevää. Vähän kuten yksi koirankakka vs. kakka viiden metrin välein ja oman postilaatikon juurella myös. Joskus se yksi tuijottelija onkin vain korsi, joka katkaisee kamelin selän.

Eivät nämä minun mainitsemani tapaukset ainakaan tällä foorumilla mitään paheksuntaa saaneet osakseen, minä sain, taikka pilkkaa ja ivaa että tämmöisiä tänne tuon. Kyllä siitä väkisinkin on tullut johtopäätös että suomalainen mies ei saa tehdä mitään mutta ulkomaalainen mies saa tehdä ihan mitä vaan.

Minulla tietysti tämä kamelinselkä lienee se seikka että kun on ihan tarpeeksi tullut dissatuksi jo suomalaisten taholta elämänsä varrella, niin ei tänne mitään ulkkiksia halua osoittamaan halveksuntaa minua kohtaan.

Mitähän nuo tykkäisivät jos näyttäisin niille pitkää nenää, taikka kieltä, ja pöristäisin samalla suullani? Taikka katsoisin kieroon? No, toivon ja oletan ettei murhanhimoista tuijottelua enää tapahdu. Kiukkuisimmat ulkkikset painuvat täältä kumminkin helvettiin ja ehkäpä ne siedettävimmät jäävät.

[safiiri]

^Mä en tunnista tätä "porukalla tuijottaminen on ok" -ajatusta - ellei nyt puhuta yleisöstä, joka "tuijottaa" sille tarjottua esitystä. Muutoin kyse on vain siitä, että porukalla kehdataan ja uskalletaan tehdä sellaisia asioita, joita yksin ei, sekä siitä, ettei ison porukan toimintaan ihan hevillä kukaan lähde puuttumaan, vaikkei se nyt erityisen sopivaa olisikaan. Mutta muutoin ja paheksuttavuuden tai hyväksyttävyyden akselilla porukalla tuijottaminen on jopa hieman pahempaa, koska siinä otetaan valtaa joukkovoimalla ja käydään alivoimaisen kimppuun. Olisi hyvä erotella se, että jotain vain tehdään lupaa tai hyväksyntää kyselemättä siitä, että se tosiaan yleisemmin katsotaan sopivaksi.

[Norma Bates]

Ei siitä saataisi ikinä selvyyttä. Parempi vain suhtautua molempiin niin, että kumpaankin kuuluu valtavia aste-eroja niin sitoutumisessa, tavotteissa, asenteissa kuin kannattajien painopistealueissakin. Kummankaan aatteen/uskonnon kannattajasta ei voida rakentaa puhdasoppista stereotyyppiä.

Paitsi että natsismin kannattajasta sellainen on tehty. Tähän on monta syytä:

1. Länsiliittoutuneet tarvitsivat yleisesti hyväksytyn syyn sille, että pommittivat hengiltä valtavan määrän saksalaisia siviilejä. Nuo elävältä poltetut siviilit piti siis jollakin tavalla jälkikäteen demonisoida, jotta maailman omatunto ei alkaisi myöhemmin soimaamaan.

2. Neuvostoliitto tarvitsi syyn DDR:n luomiselle ja Kaliningradin valloitukselle. Saksalaisten kollektiivinen syyllistäminen epäinhimillisinä natseina tarjosi tämän tekosyyn.

3. Euroopan vasemmisto tarvitsi poliittisen pelotteen oikeistoa vastaan. Natsismista tehtiin eräänlainen politiikan Turmiolan Tommi, jonka luomalla uhkakuvalla pyritään saamaan naiivit, historiaa tuntemattomat ihmiset äänestämään oikein.

4. Maailman tehokkaimmat viihde-, tiede- politiikkakoneistot ovat rakentaneet yli 70 vuotta natsismista eräänlaista linnunpelätintä korostaen vain sen pirullisia ominaisuuksia ja sivuuttaen ne hyvät puolet, jotka vetosivat tavallisiin saksalaisiin.

5. Natseilla itsellään ei ole ollut vuosikymmenten saatossa mitään mahdollisuuksia oikoa tuon edellä mainitun koneiston luomaa kuvaa.

Lopputuloksena on jonkinlainen keinotekoinen natsismin pahimmista kauheuksista kokoon liimattu paperimassahirviö, joka ei kerro enää mitään siitä pienestä tavallisesta saksalaisesta, joka erehtyi kannattamaan natseja vain siksi, että hänen perheensä arjen elämänlaatu paranisi. Tähän paperimassahirviöön uskoo kaikki nykysukupolvet ja jopa korkeakouluissa rakennellaan edelleen teorioita sen varaan.

Numeroitujen ja muiden vastaavien rationaalisten syiden lisäksi alla vaikuttaa arkaaisemmat rakenteet, ihmisen taipumus myyttiseen ajatteluun.

Natsismi oli eräänlainen alkuhirviö, jonka tappaminen laillisti voittajien uuden järjestyksen. Samasta lähteestä on imetty voimaa ja perusteita EU:n rakentamiselle. Nykyään oikeaksi mielletty ajattelu ja eurooppalaisuus perustuvat paljolti metafyysiselle vastakkainasettelulle muinaisten natsien kanssa. Siksi tietyistä symboleista on muodostunut tabuja. Esimerkiksi holokaustin kiistämisen kieltäminen joissakin maissa erillisellä lailla osoittaa, että kysymys ei ole enää historiasta vaan kvasiuskonnollisesta kysymyksestä. (Tähän heti huomautus varmuuden vuoksi: Holokaustin kiistäminen on näennäistiedettä tai suoraa valehtelua, saksalaiset ja heidän apupoikansa murhasivat sodan aikana miljoonia juutalaisia.)

Ajatus voi tuntua joistakuista oudolta. Suomessa seurataan heikosti eurooppalaisia kirjoittajia, mistään aiheesta. Siten vuosikymmenien keskustelu ja väittely esitetyn perustamismyytin selitysvoimasta, yksityiskohdista tai historiallisesta kontekstista on voinut mennä täysin ohi. Sen sijaan tunne siitä, että natsit ovat yksin eri kategoriassa kuin koko muu ihmiskunta, on kyllä välittynyt.

Henkilöitä jotka ovat vakuuttuneet siitä, että natseja voi ja tulee käsitellä aina erityistapauksena, ja jotka yrittävät keksiä näkökannalleen perusteluita siinä paremmin tai huonommin onnistuen, luulisi kiinnostavan, mistä he ovat moisen väitteen puolustettavakseen saaneet. Niin ei aina tietenkään ole. Ihmiselle tyypillisesti mielipiteet otetaan jumalilta saatuina, argumentit tulevat jälkijunassa, jos eivät jaa asemalle.

Lain laatiminen holokaustin kiistämistä vastaan on yksi pahimpia karhupalveluksia minkä voi tehdä holokaustin uhreille... Holokaustihan on historiallinen fakta, ja mikäli pitää oikein lain voimalla pakottaa uskomaan siihen, niin sitten siitä tekemällä tehdään uskonasia, eikä se ole enää fakta.

Vaikea enää uskoa että elämme ns. nykyaikaa. Onko järki jättänyt taholla jos toisellakin...