Sananvapaudesta

[-:)lauri]

^
Moderointikoneäly pitää tietenkin olla avoimen lähdekoodin periaatteella kaikkien saatavilla ja tarkistettavissa ja ajettavissa sekä omalla datalla että oikealla datalla, jotta algoritmien manipulointiyritykset voitaisiin havaita.

Joo. Ennen vanhaan tuota olisi kutsuttu argumentaatioksi.

Ongelma koituu siitä, että tarkistava taho poistaa välistä itse metodin ja manipuloi sillä tavalla tarkistuksen tulokset. Eikä sitä voi verifikaatiolla todeta manipulaatioksi, jos miljoona muuta tarkistavaa tahoa tekee täsmälleen saman. Tai voi, mutta tulos ei ole itse metodin (ideaalin, jumalten, algoritmin, totuusteorian tai logiikan) vaan poliittisten voimasuhteiden mukainen.

So. ajatuksen ongelmana on ääretön regressio.

Pitääkö pyörä keksiä joka kerta uudestaan vai kannattaako ottaa oppia menneestä?

[Laika]

^
Moderointikoneäly pitää tietenkin olla avoimen lähdekoodin periaatteella kaikkien saatavilla ja tarkistettavissa ja ajettavissa sekä omalla datalla että oikealla datalla, jotta algoritmien manipulointiyritykset voitaisiin havaita.

Joo. Ennen vanhaan tuota olisi kutsuttu argumentaatioksi.

Ongelma koituu siitä, että tarkistava taho poistaa välistä itse metodin ja manipuloi sillä tavalla tarkistuksen tulokset. Eikä sitä voi verifikaatiolla todeta manipulaatioksi, jos miljoona muuta tarkistavaa tahoa tekee täsmälleen saman. Tai voi, mutta tulos ei ole itse metodin (ideaalin, jumalten, algoritmin, totuusteorian tai logiikan) vaan poliittisten voimasuhteiden mukainen.

So. ajatuksen ongelmana on ääretön regressio.

Pitääkö pyörä keksiä joka kerta uudestaan vai kannattaako ottaa oppia menneestä?

Yritin edelliselläni sanoa, ettei 'moderointikoneäly' ratkaise mitään, koska tuota ratkaisevaa askelta ei voi oikaista.

Sen puoleen internetin sisältöjä moderoidaan jo, eivätkä moderaattorit ole tilivelvollisia tekemisistään saati että niiden kanssa voisi argumentoida niiden puolestamme päättämistä totuuksista. Liekö edes tahoa, joka osaa julkisesti luetteloida blokatut osoitteet. Esimerkiksi minä satun tietämään asiasta lähinnä siksi, että mielipiteeni olivat valmiiksi vääränlaisia auktoriteetin näkökulmasta, minkä vuoksi ajoittain törmään mainitsemiini rajoituksiin hauissani.

Te tietenkin tiedätte puolestani paremmin, joten ette koe asiaa samaan tapaan ongelmaksi. Tai pitäisikö sanoa, että teille se on ratkaisu, minulle se edustaa ongelmaa.

[-:)lauri]

^
Moderointikoneäly pitää tietenkin olla avoimen lähdekoodin periaatteella kaikkien saatavilla ja tarkistettavissa ja ajettavissa sekä omalla datalla että oikealla datalla, jotta algoritmien manipulointiyritykset voitaisiin havaita.

Joo. Ennen vanhaan tuota olisi kutsuttu argumentaatioksi.

Ongelma koituu siitä, että tarkistava taho poistaa välistä itse metodin ja manipuloi sillä tavalla tarkistuksen tulokset. Eikä sitä voi verifikaatiolla todeta manipulaatioksi, jos miljoona muuta tarkistavaa tahoa tekee täsmälleen saman. Tai voi, mutta tulos ei ole itse metodin (ideaalin, jumalten, algoritmin, totuusteorian tai logiikan) vaan poliittisten voimasuhteiden mukainen.

So. ajatuksen ongelmana on ääretön regressio.

Pitääkö pyörä keksiä joka kerta uudestaan vai kannattaako ottaa oppia menneestä?

Yritin edelliselläni sanoa, ettei 'moderointikoneäly' ratkaise mitään, koska tuota ratkaisevaa askelta ei voi oikaista.

Sen puoleen internetin sisältöjä moderoidaan jo, eivätkä moderaattorit ole tilivelvollisia tekemisistään saati että niiden kanssa voisi argumentoida niiden puolestamme päättämistä totuuksista.

Mitä ratkaisevaa askelta ei voida oikaista? Sitäkö, että koneäly ei opi ihmisten reaktioiden perustella, mikä on ihmisten mielestä antisosiaalista materiaalista ja mikä sosiaalista materiaalia vai mitä tarkoitat?

[Laika]

^
Moderointikoneäly pitää tietenkin olla avoimen lähdekoodin periaatteella kaikkien saatavilla ja tarkistettavissa ja ajettavissa sekä omalla datalla että oikealla datalla, jotta algoritmien manipulointiyritykset voitaisiin havaita.

Joo. Ennen vanhaan tuota olisi kutsuttu argumentaatioksi.

Ongelma koituu siitä, että tarkistava taho poistaa välistä itse metodin ja manipuloi sillä tavalla tarkistuksen tulokset. Eikä sitä voi verifikaatiolla todeta manipulaatioksi, jos miljoona muuta tarkistavaa tahoa tekee täsmälleen saman. Tai voi, mutta tulos ei ole itse metodin (ideaalin, jumalten, algoritmin, totuusteorian tai logiikan) vaan poliittisten voimasuhteiden mukainen.

So. ajatuksen ongelmana on ääretön regressio.

Pitääkö pyörä keksiä joka kerta uudestaan vai kannattaako ottaa oppia menneestä?

Yritin edelliselläni sanoa, ettei 'moderointikoneäly' ratkaise mitään, koska tuota ratkaisevaa askelta ei voi oikaista.

Sen puoleen internetin sisältöjä moderoidaan jo, eivätkä moderaattorit ole tilivelvollisia tekemisistään saati että niiden kanssa voisi argumentoida niiden puolestamme päättämistä totuuksista.

Mitä ratkaisevaa askelta ei voida oikaista? Sitäkö, että koneäly ei opi ihmisten reaktioiden perustella, mikä on ihmisten mielestä antisosiaalista materiaalista ja mikä sosiaalista materiaalia vai mitä tarkoitat?

Esimerkiksi sitä. Tai mikä on totta ja mikä on disinformaatiota (ja suurelle osalle yleisöä ne tuntuisivat olevan sama asia).

Jos sallit -voisi olla kommunistisen Kiinan puolueohjelmasta otettu idea, että valvova taho jaottelee internetin sivustot sosiaaliseen ja epäsosiaaliseen aineistoon.

[-:)lauri]

^
Moderointikoneäly pitää tietenkin olla avoimen lähdekoodin periaatteella kaikkien saatavilla ja tarkistettavissa ja ajettavissa sekä omalla datalla että oikealla datalla, jotta algoritmien manipulointiyritykset voitaisiin havaita.

Joo. Ennen vanhaan tuota olisi kutsuttu argumentaatioksi.

Ongelma koituu siitä, että tarkistava taho poistaa välistä itse metodin ja manipuloi sillä tavalla tarkistuksen tulokset. Eikä sitä voi verifikaatiolla todeta manipulaatioksi, jos miljoona muuta tarkistavaa tahoa tekee täsmälleen saman. Tai voi, mutta tulos ei ole itse metodin (ideaalin, jumalten, algoritmin, totuusteorian tai logiikan) vaan poliittisten voimasuhteiden mukainen.

So. ajatuksen ongelmana on ääretön regressio.

Pitääkö pyörä keksiä joka kerta uudestaan vai kannattaako ottaa oppia menneestä?

Yritin edelliselläni sanoa, ettei 'moderointikoneäly' ratkaise mitään, koska tuota ratkaisevaa askelta ei voi oikaista.

Sen puoleen internetin sisältöjä moderoidaan jo, eivätkä moderaattorit ole tilivelvollisia tekemisistään saati että niiden kanssa voisi argumentoida niiden puolestamme päättämistä totuuksista.

Mitä ratkaisevaa askelta ei voida oikaista? Sitäkö, että koneäly ei opi ihmisten reaktioiden perustella, mikä on ihmisten mielestä antisosiaalista materiaalista ja mikä sosiaalista materiaalia vai mitä tarkoitat?

Esimerkiksi sitä.

Voisitko perustella?

Tai mikä on totta ja mikä on disinformaatiota.

Tarvitseeko koneälyn tai ylipäätään kenenkään tietää, mikä on totta ja mikä disinformaatiota toimiakseen oikeudenmukaisesti, mitä tulee asiakeskusteluun? Eikö idea moderoinnissa ole enempikin pyrkiä moderoimaan ei-toivotut intentiot pois keskustelusta, siis tyyliin kusipäisyys? Vai onnistuisitko kenties tarjoamaan esimerkin tilanteesta, jossa totuutta ei voi ilmaista olematta kusipää?

[-:)lauri]

Jos sallit -voisi olla kommunistisen Kiinan puolueohjelmasta otettu idea, että valvova taho jaottelee internetin sivustot sosiaaliseen ja epäsosiaaliseen aineistoon.

Lähdin siis spekuloimaan ajatuksella tarjota moderointiin tilastoja ja statistiikkaa nykyisten anekdoottien tilalle. Ja oikeammin vain vaihtoehtona. Kantapaikankin moderoinnista saisi edelleenkin vastata Edward.

[Laika]

^
Moderointikoneäly pitää tietenkin olla avoimen lähdekoodin periaatteella kaikkien saatavilla ja tarkistettavissa ja ajettavissa sekä omalla datalla että oikealla datalla, jotta algoritmien manipulointiyritykset voitaisiin havaita.

Joo. Ennen vanhaan tuota olisi kutsuttu argumentaatioksi.

Ongelma koituu siitä, että tarkistava taho poistaa välistä itse metodin ja manipuloi sillä tavalla tarkistuksen tulokset. Eikä sitä voi verifikaatiolla todeta manipulaatioksi, jos miljoona muuta tarkistavaa tahoa tekee täsmälleen saman. Tai voi, mutta tulos ei ole itse metodin (ideaalin, jumalten, algoritmin, totuusteorian tai logiikan) vaan poliittisten voimasuhteiden mukainen.

So. ajatuksen ongelmana on ääretön regressio.

Pitääkö pyörä keksiä joka kerta uudestaan vai kannattaako ottaa oppia menneestä?

Yritin edelliselläni sanoa, ettei 'moderointikoneäly' ratkaise mitään, koska tuota ratkaisevaa askelta ei voi oikaista.

Sen puoleen internetin sisältöjä moderoidaan jo, eivätkä moderaattorit ole tilivelvollisia tekemisistään saati että niiden kanssa voisi argumentoida niiden puolestamme päättämistä totuuksista.

Mitä ratkaisevaa askelta ei voida oikaista? Sitäkö, että koneäly ei opi ihmisten reaktioiden perustella, mikä on ihmisten mielestä antisosiaalista materiaalista ja mikä sosiaalista materiaalia vai mitä tarkoitat?

Esimerkiksi sitä.

Voisitko perustella?

Koneälyn pitäisi ennalta päättää, mikä reaktioista on sosiaalinen ja mikä epäsosiaalinen. Olen puhunut paljon aiheesta: esimerkiksi raivostuminen ei ole 'epäsosiaalista' tai 'antisosiaalista' käytöstä sinänsä, koska se riippuu kontekstista. Ellei tarkoitus olekin moderoida tunteita, jolloin jonkun pitäisi etukäteen päättää millaiset tunteet ovat hyväksyttäviä ja millaiset eivät. Tunteet kuitenkin noudattelevat aivan eri funktioita ja pidän lähtökohtaisesti hyvin epäselvänä, mikä niissä pitäisi olla hyväksyttyä ja mikä ei-hyväksyttyä.

Ehken tee oikeutta ajatuksellesi, koska en tavoita sitä. Itsetarkoituksellinen shokeeraaminen kai voitaisiin ajatella antisosiaaliseksi aineistoksi, mutta sitten koneälyn pitäisi päättää etukäteen, mikä on itsetarkoituksellista, vaikkapa taiteen osalta.

Tai mikä on totta ja mikä on disinformaatiota.

Tarvitseeko koneälyn tai ylipäätään kenenkään tietää, mikä on totta ja mikä disinformaatiota toimiakseen oikeudenmukaisesti, mitä tulee asiakeskusteluun? Eikö idea moderoinnissa ole enempikin pyrkiä moderoimaan ei-toivotut intentiot pois keskustelusta, siis riidanhaastaminen? Vai onnistuisitko kenties tarjoamaan esimerkin riitaa haastavasta totuudesta, jota ei voi ilmaista haastamatta riitaa?

Kyllä tarvitsee. Totuudella on rikkumaton suhde oikeudenmukaisuuteen. Ollakseen oikeudenmukainen, moderaation pitäisi ymmärtää asian konteksti, todella ymmärtää se. Minä en tämän vuoksi ylipäätään odota moderaattorilta oikeudenmukaisuutta, ja sikäli kuin olen joskus odottanut, olen niin tehnyt lähinnä tunteiden vallassa. Mielestäni tarkoitat enemmänkin jonkinlaista keskustelun siveyssäännöstöä, jollaista koneäly toki voi noudattaa, mutta sellaisella on vain vähän tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa.

En tiedä mitä vastaisin sortumatta irvailuun, koska puhut oikeudenmukaisuudesta, ei-toivotuista intentioista ja riitaa haastavan totuuden olemassaolosta, jollaista ei voi ilmaista haastamatta riitaa -ikään kuin (ja en sano että tarkoitat sen siten) tuollaiset attribuutit voisi langettaa maailmaan sen ulkopuolelta. Minulla on niistä kaikista suussani siksi katkera maku, etten koe mielekkääksi tarjota pyytämääsi esimerkkiä. Edelliseni sivuutettiin poliittisista syistä, ja asian totuudenmukaisuudelle annettiin piutpaut. Kenen oikeudenmukaisuutta siis mahdat tarkoittaa? Sinun oikeudenmukaisuuttasi? Vai minun? Oikeudenmukaisuudesta riitoja juuri käydään. Itse asiassa olen vakuuttunut, että aidosti oikeudentuntoinen ihminen suuttuu tällaisessa maailmassa väistämättä, koska meidän maailmamme on läpeensä täynnä petkutusta, valheita, manipulaatiota, systemaattista harhaluuloa, vääristelyä ja epäoikeudenmukaisuutta. Vai tarkoitatko ehkä jotain muuta versiota oikeudenmukaisuudesta?

Minäpä luulen, että maailmamme päinvastoin pysyy kasassa ylipäätään vain sen takia, että ihmiset eivät pyri liiaksi oikeudenmukaisuuteen. Epäoikeudenmukaisuus on käytännöllistä.

Mielestäni historia on täynnään sellaisia totuuksia -mutta se ei välttämättä ole niinkään noiden totuuksien sisäsyntyinen piirre kuin ympäristön, jollaista ne pyrkivät ilmaisemaan.

Tosin sellaiset kuvaukset tai lauseet ovat osatotuuksia, ja jo sen takia on aina valinta ottaa jokin sinänsä tosi lause ja edetä siitä. Kamppailu, tai riita, syntyy viimeistään, kun osapuolet ovat erimielisiä noiden osatotuuksien suhteellisesta arvosta, eivätkä tällaiset arvioitaan tekevät osapuolet suinkaan ole tasavertaisessa valta-asemassa.

En kerro esimerkkiä osatotuudestakaan, koska nähdäkseni ne eivät saa palstalla oikeudenmukaista käsittelyä alkuunkaan, hyvä jos siveellisen karikatyyrin sellaisesta. Pidän ne sen vuoksi mieluummin omana tietonani, ja siksi, että kukaties vaikenemiseni saa palstan pysymään paremmin kasassa.

[-:)lauri]

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - tänään kello 03:17:59

Koneälyn pitäisi ennalta päättää, mikä reaktioista on sosiaalinen ja mikä epäsosiaalinen.

Miksi kukaan ihminen onnistuisi tehtävässä yhtään sen paremmin? Ihmisen tulkinnat sanotusta, keskustelusta ja kontekstista kärsivät lukuisista kognitiivisista biaseista. Vaikka koneälykin tulisi kärsimään niistä jokaisessa mahdollisessa tulevaisuudessa, tulisi se kärsimään niistä potentiaalisesti huomattavasti vähemmän.

Ainoa peruste, että koneäly ei suoriutuisi tehtävästä tai siis, jonka tällä hetkellä onnistun mielikuvittelemaan, olisi sellainen, että eläinlajin sosiaalisuus ja antisosiaalisuus eivät operoisi säännönmukaisesti, vaan että kaaos kuvaa kyseisten ominaisuuksien vuorottelua käyttäytymisessä paremmin ts. ihmiset eivät olisi käyttäytymisensä osalta riittävän ennustettavia. Onko tämä mielestäsi todellakin asioiden tila?

Olen puhunut paljon aiheesta: esimerkiksi raivostuminen ei ole 'epäsosiaalista' tai 'antisosiaalista' käytöstä sinänsä, koska se riippuu kontekstista. Ellei tarkoitus olekin moderoida tunteita, jolloin jonkun pitäisi etukäteen päättää millaiset tunteet ovat hyväksyttäviä ja millaiset eivät. Tunteet kuitenkin noudattelevat aivan eri funktioita ja pidän lähtökohtaisesti hyvin epäselvänä, mikä niissä pitäisi olla hyväksyttyä ja mikä ei-hyväksyttyä.

Ehken tee oikeutta ajatuksellesi, koska en tavoita sitä. Itsetarkoituksellinen shokeeraaminen kai voitaisiin ajatella antisosiaaliseksi aineistoksi, mutta sitten koneälyn pitäisi päättää etukäteen, mikä on itsetarkoituksellista, vaikkapa taiteen osalta.

Eikö moderoitujen palstojen rinnalle voisi perustaa taidepalstoja, joille kerätä kaikki klikkiotsikot ts. shokeeraava materiaali? Ylilautoja, eli kokonaan moderoimattomia alustojahan, joille postittaa koko tunnekirjonsa, löytyy jo nyt, eli sana on nyt ja tulisi olemaan vapaa vastakin, vaikka joidenkin moderoitujen alustojen moderoinnista poistettaisiinkin suurin osa mielivaltaisuudesta.

Tarvitseeko koneälyn tai ylipäätään kenenkään tietää, mikä on totta ja mikä disinformaatiota toimiakseen oikeudenmukaisesti, mitä tulee asiakeskusteluun? Eikö idea moderoinnissa ole enempikin pyrkiä moderoimaan ei-toivotut intentiot pois keskustelusta, siis riidanhaastaminen? Vai onnistuisitko kenties tarjoamaan esimerkin riitaa haastavasta totuudesta, jota ei voi ilmaista haastamatta riitaa?

Kyllä tarvitsee. Totuudella on rikkumaton suhde oikeudenmukaisuuteen. Ollakseen oikeudenmukainen, moderaation pitäisi ymmärtää asian konteksti, todella ymmärtää se. Minä en tämän vuoksi ylipäätään odota moderaattorilta oikeudenmukaisuutta, ja sikäli kuin olen joskus odottanut, olen niin tehnyt lähinnä tunteiden vallassa. Mielestäni tarkoitat enemmänkin jonkinlaista keskustelun siveyssäännöstöä, jollaista koneäly toki voi noudattaa, mutta sellaisella on vain vähän tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa.

En tiedä mitä vastaisin sortumatta irvailuun, koska puhut oikeudenmukaisuudesta, ei-toivotuista intentioista ja riitaa haastavan totuuden olemassaolosta, jollaista ei voi ilmaista haastamatta riitaa -ikään kuin (ja en sano että tarkoitat sen siten) tuollaiset attribuutit voisi langettaa maailmaan sen ulkopuolelta, tai ehkä yläpuolelta. Minulla on niistä kaikista suussani siksi katkera maku, etten koe mielekkääksi tarjota pyytämääsi esimerkkiä. Edelliseni sivuutettiin poliittisista syistä, ja asian totuudenmukaisuudelle annettiin piutpaut. Kenen oikeudenmukaisuutta siis mahdat tarkoittaa? Sinun oikeudenmukaisuuttasi? Vai minun? Oikeudenmukaisuudesta riitoja juuri käydään. Itse asiassa olen vakuuttunut, että aidosti oikeudentuntoinen ihminen suuttuu tällaisessa maailmassa väistämättä, koska meidän maailmamme on läpeensä täynnä petkutusta, valheita, manipulaatiota, vääristelyä ja epäoikeudenmukaisuutta. Vai tarkoitatko ehkä jotain muuta versiota oikeudenmukaisuudesta?

Minäpä luulen, että maailmamme päinvastoin pysyy kasassa ylipäätään vain sen takia, että ihmiset eivät pyri liiaksi oikeudenmukaisuuteen.

Mielestäni historia on täynnään sellaisia totuuksia -mutta se ei välttämättä ole niinkään noiden totuuksien sisäsyntyinen piirre kuin ympäristön, jollaista ne pyrkivät ilmaisemaan.

Tosin sellaiset kuvaukset tai lauseet ovat osatotuuksia, ja jo sen takia on aina valinta ottaa jokin sinänsä tosi lause ja edetä siitä. Kamppailu, tai riita, syntyy viimeistään, kun osapuolet ovat erimielisiä noiden osatotuuksien suhteellisesta arvosta, eivätkä tällaiset arvioitaan tekevät osapuolet suinkaan ole tasavertaisessa valta-asemassa.

En kerro esimerkkiä osatotuudestakaan, koska nähdäkseni ne eivät saa palstalla oikeudenmukaista käsittelyä alkuunkaan, hyvä jos siveellisen karikatyyrin sellaisesta. Pidän ne sen vuoksi mieluummin omana tietonani, ja siksi, että kukaties vaikenemiseni saa palstan pysymään paremmin kasassa.

Onko mielestäsi siis oikeudenmukaista edellyttää kahden tai useamman ihmisen sosiaalisissa kohtaamisessa muuta, kuin prososiaalista asennetta ja argumentoinnin siveyssääntöjen noudattamista (edellyttäen, että niillä siveyssäännöillä tarkoitetaan argumentointivirheiden välttelyä)?

Mainitsit jotain kontekstin ymmärtämisen tärkeydestä siinä, mikä on totuus ja jonka näkyminen ilmaistuissa mielipiteissä on ensisijaisen tärkeää, jotta mielipiteen julkaiseminen olisi oikeudenmukaista. Ymmärsinkö oikein? Jos ymmärsin ja vaikka en ole näkemyksestä varsinaisesti eri mieltä, kiistäisin sen olevan kuitenkaan ainut tapa käyttää käsitettä oikeudenmukaisuus oikein, mitä moderointiin tulee. Vai tarkoitatko tuolla juuri argumentointivirheiden välttelyä ts. älyllistä rehellisyyttä (palaan tähän vaihtoehtoon viestini viimeisessä kappaleessa)?

Minä en tosin tiedä miten totuus määritellään. Ymmärtääkseni tieteenfilosofiassa puhutaan samassa(?) yhteydessä enempi käsitteestä tieto, jonka se määrittelee parhaiten perustelluksi tosi uskomukseksi. Perustelut ja uskomukset ovat kuitenkin alttiita kognitiivisille biaseille, joiden ongelma tosiaan on se, että ihminen itse on omille biaseilleen sokea - ihmisen järkeily ei ole kehittynyt evoluutiossa älyllisesti rehelliseksi vaan vain selviytyjäksi. Vaikka niillä on keskenään paljon yhtäläisyyksiä ne eivät ole sama asia. Ensimmäisen tehdasastuksiin ei kuulu virheet kun taas jälkimmäisen kuuluu.

Jos totuuden assosioiminen tieteenfilosofiassa ymmärrettyyn käsitteeseen tieto antamallani sisällöllä tekee oikeutta käyttämällesi määritelmälle totuudesta, ovat tällaiset totuudet lisääntyneet käsittääkseni maailman sivu nopeimmin olosuhteissa, jotka ovat mahdollistaneet tasavertaiset osallistumismahdollisuuden niiden selvittämiseen suurimmalle määrälle ihmiselle samaan aikaan. Prososiaalinen aspekti mahdollistanut mm. sen, että mahdollisimman moni kokee yliopiston mahdollisena ja argumentointivirheiden välttely sen, että kovinkaan kummoisia mahdollisuuksia osallistua tieteelliseen keskusteluun ei kuitenkaan ole, ellei sitoudu siellä älylliseen rehellisyyteen.

Koska minä rakastan totuuksia (tarkoittamallani sisällöllä), moderoinnin tehtävä ei ole mielestäni päättää niistä, vaan mahdollistaa vain olosuhteet, joissa laadultaan sellaisia todennäköisesti syntyy eniten: prososiaalisen ilmapiirin ja argumentoinnin "siveyssääntöjen" noudattamisen vallitessa. En väitä, etteikö muunlaisissakin olosuhteissa syntyisi totuuksia tai vaikka jopa paremmin kuin visioimassani, mutta en kyllä onnistu ainakaan vielä tällä hetkellä mielikuvittelemaan kyseistä ympäristöä. Totuuksien selvittäminen ei siis uskomukseni mukaan ole enää tietyn pisteen jälkeen niinkään laadullinen kysymys vaan lähes yksinomaan pelkkä määrällinen kysymys ts. mitä useampi ihminen sitoutuu prososiaalisuuteen ja argumentointivirheiden välttelyyn, sitä nopeammin totuuksia selvitetään sillä osallistujien kognitiiviset valmiudet täyttävät jo riittävät laadulliset kriteerit totuuksien selvittämiseksi.

Mutta jos siis tosiaan tarkoitat, että argumentointivirheitä ts. älyllistä epärehellisyyttä ei voi välttää, ellei ymmärrä kontekstia, niin kyllä ihmisen älyttömät ja tyhmät aivosolutkin tehtävästä jostain syystä kuitenkin onnistuvat vaikka biologinen luontokaan ymmärrä kontekstia. Aivo- ja kognitiotieteilijöillä on jo ainakin jonkinlainen käsitys siitä, millä säännönmukaisuuksilla aivosolut syntyvät ja järjestäytyvät aivoissa ja millä säännönmukaisuuksilla aivosolut operoivat keskenään. Onnistumisprosentti näiden säännönmukaisuuksien jäljittelyssä tietokoneella kehittyy tietojenkäsittelytieteissä myös sekin koko ajan. En tietysti tiedä, mitä sinä tarkoitat käsitteellä konteksti, mutta jos ymmärrän sen samoin, jo tällä hetkellä kontekstien ymmärtämisessä tietokone päihittää ihmiset 6-0 kunhan kontekstit ovat vain riittävän yksinkertaisia *. Onko mielestäsi jotain perustetta olettaa, ettei älytön ja tyhmä tietokone lopulta onnistuisi myös monimutkaisten kontekstien selvittämisen kohdalla siinä missä älytön ja tyhmä biologinen luontokin jo onnistuu?

* https://huggingface.co/spaces/dalle-mini/dalle-mini/discussions/5432

[a4]

Millä tavalla esim tämä ketju tukee sananvapautta tai sensuuria?:
https://kantapaikka.net/index.php/topic,1758.0.html

Joku on  joskus jossain sanonut että tiede on kaikkia totuuksia vastaan.
Totuudessa on uskonnollisuuden, fanaattisuuden ja äärimmäisten tunteiden tuoksu. Tai haju.

[Karikko]

Millä tavalla esim tämä ketju tukee sananvapautta tai sensuuria?:
https://kantapaikka.net/index.php/topic,1758.0.html

Joku on  joskus jossain sanonut että tiede on kaikkia totuuksia vastaan.
Totuudessa on uskonnollisuuden, fanaattisuuden ja äärimmäisten tunteiden tuoksu. Tai haju.

Ei kai tiede ole totuuksia vastaan, mutta tiede ei määrittele absoluuttisia totuuksia.

Jokin asia ollakseen totuus on jo kadonnut, kun se löydetään. (epätarkkuusmääritelmä)

[a4]

^
Tieto ja totuus tarkoittavat eri asioita. Tiede tuottaa tietoa, ei totuuksia.

[Kopek]

Tiede voi olla joissakin tapauksissa ideologian palvelija. Tieteen avulla etsitään "totuuksia", jotka palvelevat ideologisia päämääriä. Tieteen avulla halutaan todistaa, että valittu ideologia on oikea. Tämä voi olla tietoista tai tiedostamatonta tai jotain siltä väliltä.

Minun on vaikea uskoa sitä, etteikö esimerkiksi historiantutkijan poliittinen kanta jotenkin näkyisi hänen tutkimustensa valinnoissa ja painotuksissa, vaikka hän näennäisesti tekisi puolueetonta tutkimusta.

Oikeistolainen historioitsija haluaa ehkä nähdä menneiden oikeistosukupolvien teot ja valinnat positiivisessa tai ainakin ymmärrettävässä valossa. Ja sama tietysti käänteisesti vasemmistolaisen tutkijan kohdalla. "Omien" tekoja ymmärretään, vastustajan teot tuomitaan.

[urogallus]

Tiede voi olla joissakin tapauksissa ideologian palvelija.

Ja ideologia voi olla tieteen asiakas. Toisin sanoen on aina myös ideologinen valinta, minkälaista tutkimusta tuetaan taloudellisesti.

Asiakas on aina oikeassa.

[-:)lauri]

^
Tieto ja totuus tarkoittavat eri asioita. Tiede tuottaa tietoa, ei totuuksia.

Eikös tämä riipu enempi siitä mitä kyseisillä käsitteillä tarkoittaa?

[nips]
leikkasin oman jaaritteluni pois.
[/naps]

Totuus tavallaan vastaa kysymykseen, mikä on totta ja tieto vastaa tavallaan kysymykseen, mitä me voimme tietää tuosta totuudesta. Tai tarkemmin totuus on kokoelma tosiasioita kun taas tieto on kokoelma asioita, joita voimme tosiasioista tietää. Ne eivät siis ole tismalleen sama asia, mutta jos totuudella viitataan asiaan, joka on myös tietoa, ne ovat sama asia?

Eli mielestäni totuutta voidaan käyttää tieteellisen tiedon synonyymina, kunhan konteksti on pysyy oikeana.

[a4]

^^^ ja ^^
Tiede tavoittelee ideologisen ja subjektiivisen totuuden sijasta objektiivista tietoa, intersubjektiivisena kriittisenä tiedeyhteisönä. Parhaimmillaan.

^
Ontologisen totuuden filosofoinnin sijasta moderni tiede on siirtynyt painottamaan empiiristä tietoa.

Arkiajattelussa totuus ja tieto sekoitetaan keskenään hämärästi määriteltyinä eli laiskasti ajateltuina käsitteinä, vaikka toinen niistä kattaa myös ei-tiedollisia totuuksia.