Klasariketju

[a4]

Tänään löysin kaljapäissäni youtubesta ihan uuden maailman.
Klassista vilauttelua julkisilla paikoilla eli classical flash mob-videoita youtubessa enemmän kuin tarpeeksi.
Korkataas muutama:

https://www.youtube.com/watch?v=4kJt2CRzCYE

https://www.youtube.com/watch?v=Pqfbp3AAcmU

https://www.youtube.com/watch?v=RW2wiR76SCg

https://www.youtube.com/watch?v=rq9TgLE7ePw
isompi lavallinen:
https://www.youtube.com/watch?v=gww9_S4PNV0&list=RDRyiLIIx2sEI&index=4

[Amore]

Koska Aamuklassinen on nyt jäänyt junnaamaan omaan puuroonsa (lisää barokkia, trallallaa!), niin tartuin reippaasti itse muodostamaani läksylistaan.

Pianotaituri Maurizio Pollini
https://areena.yle.fi/1-2179935#autoplay=true

Aloittelevan kuunteluoppilaan läksylistalle menivät ainakin:
Bartokin 1. ja 2. pianokonsertto,
Beethovenin Pianokonsertto no. 3 c-molli,
Chopinin Preludi b-molli, opus 28

Bartókin 1. pianokonserton ensiesitys oli 13.2.1928 New Yorkin Carnegie Hallissa. Se on hyvin perkussiivinen teos, jossa pianoakin kohdellaan pitkälti lyömäsoittimena. Se ei kuitenkaan mielestäni kolise ikävästi, kuten aika useinkin kuulee taitamattomissa käsissä käyvän. Bartók arvioi itse, että ykkönen saattaa olla hyvinkin vaikea teos sekä orkesterille että yleisölle. Itse pidin teosta helppona ja mukaansatempaavana, komeana rymistelynä, jossa on myös hieno hidas osa Andante. Ei tämän pitäisi nykypäivän kuuntelijalle olla vaikeaa, jos pitää rock'n rollista. Andante-osassa puolestaan on muutama huikaiseva hiljainen hetki, jolloin pianosävelet soivat kuin Satiella (n. 10:35). Ihanaa!

Andanten jälkeen palataan Allegroon, jopa "molto"-sellaiseen. Teoksen allegro-osat sopivat kaiken kaikkiaan hyvin jortsuiluun. Tätä on hankittava omaan levyhyllyyn!!! Menee heittämällä suosikkeihin.


https://www.youtube.com/watch?v=XJpCXT89lZ0

[Lenny]

Onko muuten vielä liian aikaista puupuhaltimille? Kevät on puupuhaltimien aikaa, koska ne kuulostavat linnuilta.

Suosikkisäveltäjäni all-time Brahms ei koskaan säveltänyt mitään pelkästään puhaltimille, mutta tämä parin minuutin osa Serenadista no.2 on aika puhallinvetoinen:
https://www.youtube.com/watch?v=7XC6rhH1298

(tulisi jo se kevät......)

[safiiri]

Onko muuten vielä liian aikaista puupuhaltimille? Kevät on puupuhaltimien aikaa, koska ne kuulostavat linnuilta.

Suosikkisäveltäjäni all-time Brahms ei koskaan säveltänyt mitään pelkästään puhaltimille, mutta tämä parin minuutin osa Serenadista no.2 on aika puhallinvetoinen:
https://www.youtube.com/watch?v=7XC6rhH1298

(tulisi jo se kevät......)

Linnut kyllä jo laulaa.

[kertsi]

Hapuilin väärää tyylisuuntaa tuossa edellä, kun puhuin romantiikasta. Se, mitä kuvailin, olikin rokokoota. Maalaustaiteessa tyyppiesimerkki olisi ranskalaisen Jean-Honoré Fragonardin öljymaalaus Keinu noin vuodelta 1767 ja hänen tunnetuin teoksensa. Pikkusievää pinnallista piperrystä. Mikähän olisi vastaavanlaista musiikissa? Wikipedian mukaan musiikissa rokokoota olisi:

Musiikissa rokokoo liitetään enemmän sosiaalis-kulttuuriseen kuin musiikilliseen näkökulmaan. Rokokoohon luetaan 1700-luvun aateliston ja ylemmän porvariston pittoreskia musiikkimakua edustavia teoksia, ranskalainen 1700-luvun alun huilukoulukunta ja viulukoulu, François Couperinin pikkukappaleet ja Jean-Philippe Rameaun harmoniset yllätykset. Rokokoota vastaava aikalainen musiikkityyli on galantti tyyli. Sille on tunnusomaista homofonia, pienten ornamenttien runsas ja intiimi käyttö sekä soitinten vähäisyys verrattuna edeltäviin tyyleihin.

Olisiko tämä tyypillistä rokokoota?:
François Couperin Pièces de Violes, Philippe Pierlot
Tuossa on pieniä koristeellisia koukeroita, tuo on vähän tyhjänpäiväistä, pikkusievää.

Tämä ehkä on nurinkurinen tapa lähestyä musiikin historiaa ja klassisen musiikin tyylisuuntia, siis lähestää asiaa kuvataiteen kautta, mutta kun kuvataide on minulle tutumpaa, se on minulle yksi tapa yrittää asettaa eri tyylisuuntia jonkinlaisen jatkumon osaksi, historialliselle aikajanalle tai jotain sen tapaista.

[kertsi]

Lasketaanko tätä klasariksi?:

Renaissance Lute - John Dowland (Album)

[Lenny]

Lasketaanko tätä klasariksi?:

Renaissance Lute - John Dowland (Album)

No kyllä minun mielestä ainakin. Ihan perus renessanssia Dowlandin musiikki on, vaikka onkin aika painottunut tällaiseen yksinlauluun jollakin simppelillä säestyksellä (yleensä luuttu, tai nykyään kitara). On sillä tietääkseni myös polyfonista kuorolaulua ja muuta vastaavaa sen ajan pöhinää.

[Lenny]

Yle Areenalla näemmä klasarihistoriaa: Musiikin vallankumous

Toinen osa katsottavissa Areenassa.

Esille nousee (odotetusti) Wagner ja Verdi. Noista kahdesta saisi varmaan aikaiseksi aika hyvän joko-tai-kysymyksen, joka kertoisi paljonkin vastaajastaan. Minä? No Wagner, ehdottomasti. En tosin ole koskaan katsonut kokonaan yhtäkään Wagnerin oopperaa, mutta ne alkusoitot on kyllä mahtavia. Niin, ja on Wagnerilla yksi perineinen sinfoniakin, löytyy tubesta. Aika hyvä vieläpä.

[a4]

Yle Areenalla näemmä klasarihistoriaa: Musiikin vallankumous

Toinen osa katsottavissa Areenassa.

Esille nousee (odotetusti) Wagner ja Verdi. Noista kahdesta saisi varmaan aikaiseksi aika hyvän joko-tai-kysymyksen, joka kertoisi paljonkin vastaajastaan. Minä? No Wagner, ehdottomasti. En tosin ole koskaan katsonut kokonaan yhtäkään Wagnerin oopperaa, mutta ne alkusoitot on kyllä mahtavia. Niin, ja on Wagnerilla yksi perineinen sinfoniakin, löytyy tubesta. Aika hyvä vieläpä.

Nyt oli jo kunnon rähinää. Wagner väsäilemässä käsikranaatteja, oopperat käynnistämässä verisiä vallankumouksia Euroopassa, Bayreuthin kuusituntiset kidutussessiot joita yleisön kuolemakaan ei katkaise, jännitys-ja kauhuelokuvien kopioimaa psykologista ihokarvojen nostatusta, sensuurin vastaista taistelua, "kukkasin peitettyjä tykkejä", jne..vain 1800-luvun politiikan suursäveltäjien laatimat musiikkikriitikoiden hakkauslistat puuttuivat tai unohtuivat tästä oivasta dokkarisarjasta.
Juontajallekin iso kiihkeä halaus. 


Kolmiulotteista kuorolaulua 1500-luvulta: elokuvasta Poikakuoro

[Lenny]

Kolmiulotteista kuorolaulua 1500-luvulta: elokuvasta Poikakuoro

Hyvä että nostit tämän, unohdin jo koko elokuvan. Loistava elokuva musiikkinsa puolesta. Tallis on juuri tätä "renessanssin polyfoniaa" johon viittasin aikaisemmin. Huikea genre, jos sitä nyt voi sellaiseksi kutsua.

[Lenny]

Nyt oli jo kunnon rähinää. Wagner väsäilemässä käsikranaatteja, oopperat käynnistämässä verisiä vallankumouksia Euroopassa....

Toisaalta ohjelmassa kuvattu musiikin voima tuntuu täysin käsittämättömältä mutta toisaalta 1800-luvun oopperan voi ajatella aikansa "internettinä". Ehkä sadan vuoden kuluttua joku arabikevään masinoiminen internetin kautta tuntuu yhtä kummalliselta. Sitten voi olla niinkin, että ohjelma vain ylitulkitsee.

Wagner tosin oli ihan oikea aktivisti ja muutenkin sitä mieltä, että maailma oli muovailuvahaa hänelle. Pakko tykätä.

[Lenny]

Sen Areenan ohjelman inspiroimana olen nyt kuunnellut Wagnerin alkusoittoja ja aarioita. Onhan se mestarillinen säveltäjä, ei siitä mihinkään pääse. Wagnerin musiikki soutelee alitajunnan syvissä vesissä, menee "ihon alle", kuten joku sanoi joskus.

Minulla oli joskus voimakas hylkimisreaktio kaikkeen wagnerilaiseen musiikkiin, mutta kun ymmärsin, että se on minulle vain opittu tapa, siitä avautui todella laaja uusi musiikillinen maasto. Ilman Wagneria (ja Lisztiä), tai sitä traditiota mistä se tulee, ei olisi oikeastaan sävelrunoja, eikä oikeastaan muutakaan ohjelmallista tai kokonaistaiteellista musiikkia. Ennen tätä oivallusta suorastaan halveksuin Straussia tai Sibeliusta, mutta nykyään ne ovat levylautasen vakiomatskua.

Tässä hylkimisreaktiossa on käsittääkseni kysymys kuitenkin jostakin aivan muusta kuin siitä 1800-luvun skismasta (Brahms vs. Wagner; abstrakti vs. ohjelmallinen). Kysymys on suorastaan ohjelmallisesta Wagnerin musiikin mustamaalaamisesta, joka alkoi jo Wagnerin elinaikana. Eero Tarasti kirjoittaa kirjassaan Sävelten sankareita: "Wagnerin musiikki on kiehtovaa, mutta vaarallista. Se tekee sairaaksi." Jo Nietzche julisti: "onko Wagner ylipäätään ihminen? Hän tekee kaikesta sairasta mihin koskee - hän on tehnyt musiikin sairaaksi." Kirjassaan Tarasti kirjoittaa myös, että joku musiikkikriitikko kirjoitti nasevasti Wagnerin musiikin haisevan ruumiille. Jostakin sieltä se hylkiminen varmaan on tullut.

Lisäys: selvennyksenä edelliseen: Tarasti ei siis itse mustamaalaa, vaan selvittää kirjassaan tätä ilmiötä. Kirjan luvun otsikko "Wagnerin puolustus" oikeastaan kertoo kaiken.

[urogallus]

Tämän linkitin jo edelliselle foorumille: Siegfriedin kuolema, Tennstedt tikun varressa.

https://www.youtube.com/watch?v=L8wHteSOwW4

Musiikki on niin raskasta, että kapellimestarin ständi romahtaa sen painon alla. Se ei kuitenkaan menoa haittaa.

[a4]

Suomen suuntanumero soi klassien kauniisti.
Unohda Spotify. Puhelimesi numerolista kätkee kauniita tai ainakin atonaalisia biisejä:
https://areena.yle.fi/1-4029813?seek=1409

[Lenny]

Tuli katsottua ihana haastattelu/dokumentti Yle Teemalta

Pianotaituri Maurizio Pollini
https://areena.yle.fi/1-2179935#autoplay=true

Tulipa viimein katsottua tämä. Kivan tuntuinen taiteilija, sellainen maanläheinen ("soitan koska se on kivaa!") tyyppi. Aika usein vaikuttaakin siltä, että nämä solistit ovat paremmin kontaktissa reaalimaailmaan kuin säveltäjät tai kapellimestarit

Tämä ei muuten näy Areenassa enää pitkään.