Kielipoliisi pamputtaa

[Xantippa]

^
Juu, tuo tosiaan särähtää korvaan. Minä ymmärrän asiakkaan henkilöksi tai tahoksi, joka maksaa tai edustaa tuotteen tai palvelun maksajaa. Oikein laajasti ajateltuna kyllähän vangitkin ainakin toisinaan maksavat veroja. Toisaalta terveydenhuollossa maksajia kutsutaan potilaiksi. Ja edelleen sosiaalihuollossa taas käytetään asiakas-sanaa henkilöistä, joille useissa tapauksissa palvelun tarjoaja maksaa rahaa. Kovin on sekavaa.

Ei kai ketään enää missään kutsuta potilaaksi! Kyllä terveydenhuollossa ja sairaanhuollossa ja leikkaussalissakin ollaan asiakkaita. Siellä jos missä ollaan.

T: Xante

[Hayabusa]

^
Ilmankos jengi on niin sairasta! Ketään ei hoideta potilaana, vaan halutaan antaa miellyttävä asiakaskokemus.

[Hippi]

Onkohan kukaan noista rikosseuraamuslaitoksen asiakkaista yrittänyt paikallisille asiakaspalvelijoille(?) mainita siitä, että tavan mukaan asiakas on aina oikeassa

[Hayabusa]

^Luulen, että nuo asiakkaat yleensä kertovat että jossain on tapahtunut erehdys ja ettei heidän pitäisi olla palvelutarjoajan asiakkaita lainkaan. 

Sinänsä mielenkiintoista, että Vankeinhoitolaitos on vaihtanut nimensä Rikosseuraamuslaitokseksi.

[Brutto]

Voi olla että tämä on ollut esillä joskus aikaisemminkin, mutta onko olemassa jokin suuntaa antava sääntö paikkakuntien ja valtioiden nimien suhteen, joka määrittelee taipuuko nimi inessiivin vai adessiivin mukaan? Miksi sanotaan Tampereella mutta Turussa? Venäjällä ja Saksassa?

[Hippi]

https://kielitoimistonohjepankki.fi/haku/paikannimet/luokka/1606/ohje/297

Kuntien, kaupunkien ja muiden asutusten nimiä on pyrittävä taivuttamaan siten kuin paikkakunnalla itse taivutetaan. Niinpä asutaan Laukaassa, mennään Enontekiölle, ollaan kotoisin Ylitorniolta ja vieraillaan Hikiässä.

Tuossa ohje lyhyesti. Sivulla on laajemmin esitetty asiaa. Venäjällä / Saksassa -kysymykseen tuo ei vastaa, mutta veikkaan, että "Venäjällä" on vain vakiintunut tapa ilmaista asia. En äkkiseltään keksinyt mitään muita maan nimiä, joissa olisi taivutus ulkopaikallissijojen tapaan. Saarethan yleensä noin taipuu kyllä. Lomaillaan Bahamalla eikä Bahamassa

[Kopek]

Olisin vastannut samaan tapaan kuin Hippi eli taivutukset vakiintuneen tavan mukaan, mutta tämä on tietenkin vain osavastaus, koska se ei kerro, miksi tavat ovat vakiintuneet niin kuin ovat. Miksi Pietarsaaressa ja Tammisaaressa eikä saarella.

Bruton ja Hipin kommentteja lukiessa tuli mieleen se, että minua eivät kieliasiat eivätkä oikeastaan mitkään kouluun liittyvät asiat kiinnostaneet silloin, kun kulutin koulunpenkkiä. Suomen kielioppiin liittyvät nimitykset, joita Brutto mainitsee, olivat minulle tylsintä ja vähiten kiinnostavaa opetuksen sisältöä, mitä voin kuvitella. Niinpä en koskaan opetellut enkä oppinut niitä kuin korkeintaan hetkellisesti ja välttävästi, ettei kokeista aivan nelosia tulisi.

Vanhalla kotipaikkakunnallani paikkoja tarkoittavat yhdyssanat taivutettiin perinteisesti siten, että yleensä myös sanassa ollut adjektiivi taipui. Sanottiin esimerkiksi (nämä ovat keksittyjä nimiä), että uidaan Matalassalammessa ja lähdetään retkelle Pitkäänniemeen ja asutaan Isollaniityllä. Kun paikkakunnan paikallislehteen tuli uusi päätoimittaja jostakin muualta, hän oli sitä mieltä, että paikkakuntalaiset taivuttavat nimet väärin. Olivat taivuttaneet satoja vuosia eli perinteisen tavan mukaan, mutta se ei paremmin tietävää päätoimittajaa haitannut. Hän alkoi kouluttaa lehden lukijoita uusille tavoille.

Ihmiset uskovat - varsinkin suomalaiset ihmiset - sen mitä lehdessä lukee, joten nyt nimet taivutetaan virallisissa teksteissäkin tyyliin Matalalammessa, Pitkäniemessä, Isoniityllä.

Vaikka en paikkakunnalla nykyisin enää asukaan (tätä tekstiä siellä kuitenkin kesämökillä kirjoitan), sukujuureni ulottuvat jonkin matkaa paikkakunnan historiaan. Ei nyt aivan 1500-luvulle sentään. Isoisäni isoisä perusti aikoinaan tämän kunnan ja toimi sen ensimmäisenä johtajana, vaikka kyseisestä tehtävästä ei tuolloin johtaja-nimitystä käytettykään. "Kunta" oli alkuvaiheessa oikeastaan vain pino papereita hänen pöytälaatikossaan entisessä menetetyssä kodissani ennen kuin se sai konkreettisempia muotoja. Kunta on siis perustettu "meillä". Muistona tästä on isoisäni isoisän valokuva kunnantalon seinällä johtajien kuvien rivistössä ensimmäisenä.

Edellinen kappale oli vain välihuomautus sen korostamiseksi, että nykyinen nimien taivuttaminen on kun puukeppiä väänneltäisiin kielikorvassani, vaikka se kielikorva ei häävi olekaan. Inhottavan lisämausteen asiaan tekee se, että monet uudelleentaivutetut paikat ovat meidän entisiä maitamme, jotka menetimme konkurssissa ja sitä edeltävissä talousvaikeuksissa. Ne ovat siis tuttuja paikkoja, jotka mainitaan usein myös vanhoissa päiväkirjoissani.

Vanhoissa lehtijutuissa ja kirjoissa nimet taivutettiin niin kuin ne arkikielessäkin taivutettiin eli adjektiivikin taipui. Päätoimittaja jyräsi siis paitsi arkisen käyttökielen, myös historian.

Olen sen verran konservatiivi ja jääräpää, että en alistu muutokseen vaan taivutan sanat niin kuin ennenkin. Ilokseni myös joku muu "vanha paikkakuntalainen" tekee samoin, enkä tarkoita vanhalla ikää vaan ihmisen paikallisia sukujuuria.

Olen joskus ajatellut ehdottaa kapinahengessä (en siis oikeasti tarkoittaisi sitä), että kun kerran yhden paikkakunnan perinteinen tapa taivuttaa paikkojen nimiä ei ole minään arvoinen, niin laajennetaan puhdistus koskemaan koko maata. Ei enää puhuta Tyynenmeren saarista vaan Tyynimeren saarista. Ei enää puhuta Mustanmeren rantavaltioista vaan Mustameren rantavaltioista. Helsingin tunnetut paikat Vanhankaupunginkoski ja Vanhankaupunginselkä olkoot tästä lähtien oikeaoppisesti Vanhakaupunginkoski ja Vanhakaupunginselkä. Isonkyrön kirkko olkoot Isokyrön kirkko. Ja niin edelleen.

[Hayabusa]

^
Äh!
Kuten tuossa yllä on todettu, niin noita paikkakuntia yms voi taivutella monella tapaa. Jos toinen taivuttaa "väärin", niin ei siitä pidä hermostua. Maailmassa on vakavampiakin asioita kuin, että ollaanko Hikiällä vai Hikiässä.

[Hiha]

Minä taas tunnen myötätuntoa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ihmiset, joilla ei ole sen vertaa kunnioitusta että viitsisivät edes selvittää mihin ovat tavaransa asettaneet. Tuollaisen elävän kuvauksen jälkeen yleisluontoinen selitys kahtalaiselle taivutuskäytännölle kuulostaa laimealta, vaikka totuudenmukainen onkin.

https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/kielen_juhlaa_75_yle-kolumnit_%282020%29/paikannimien_taivutukseen_ei_ole_oikotieta.34438.news

"Kahtalainen taivutus voi johtua siitä, että nuorempi sukupolvi tai paikkakunnalle muualta muuttaneet ovat syystä tai toisesta alkaneet käyttää toista muotoa kuin vanhemmat asukkaat."

Samassa artikkelissa on vastauksentynkää myös kysymykselle onko taivuttamiseen yleissääntöä.

"Kielentutkijat ovat pohtineet ja tavalliset kielenkäyttäjät ihmetelleet, eikö olisi jokin kaikkiin paikkakuntien nimiin pätevä taivutussääntö. Pohdinnan tulos on, että sääntöjä ei ole kuin joidenkin nimityyppien kohdalla. Nimet, jotka loppuvat -la tai -lä (Heinola, Kittilä), taipuvat aina sisäpaikallissijoissa (Heinolassa, Heinolasta, Heinolaan). Jos taas paikkakunnan nimen lopussa on -vesi, -järvi, -joki tai muu vesistöä tarkoittava sana, käytetään yleensä ulkopaikallissijoja (Kiuruvedellä, Nurmijärvellä, Seinäjoella)."

"Kielenhuollossa on jo varhain alettu suosittaa, että kotimaisia paikannimiä taivutetaan kuten paikkakunnilla on ollut tapana. Niinpä ollaan Torniossa ja Ylitorniolla, tullaan Alastarolta ja Ylistarosta ja lähdetään Laviaan ja Luvialle. Samantyyppisetkin nimet saattavat siis taipua eri tavalla."

Vesistöihin liittyvästä ulkopaikallissijojen käytöstä ehkä johtuu tapa taivutella myös joitakin ulkomaisten saarten nimiä eri lailla kuin yleensä.

http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/442

"Ulkomaisten kaupunkien, kaupunginosien ja kylien nimet taipuvat sisäpaikallissijoissa, samoin pääosin maidenkin nimet eräitä saarennimiä lukuun ottamatta."

Venäjä on todellakin oma poikkeuksensa, jolle ei ole varmaa selitystä.

"Poikkeuksellisen Venäjällä-taivutuksen taustalla on arveltu olevan Venäjän suuri koko. Rajantakainen Venäjä on ehkä suomalaisten mielikuvissa ollut laajaa, jatkuvaa maata."

[Brutto]

^Sitten on vielä nämä nen-päätteiset, jotka saattavat taipua ikään kuin monikossa tai yksikössä. Kaustisella, Kaustisilla, Kaustisessa, Kaustisissa...

[Hippi]

^
Äh!
Kuten tuossa yllä on todettu, niin noita paikkakuntia yms voi taivutella monella tapaa. Jos toinen taivuttaa "väärin", niin ei siitä pidä hermostua. Maailmassa on vakavampiakin asioita kuin, että ollaanko Hikiällä vai Hikiässä.

Puhumattakaan siitä, mikä ero on "olla kusessa" ja "olla kusella". No, tuo oli jo asiasta sivuun vähän. 

Toisin kuin Kopek, minä olen ollut ihan into pinkeänä aina kielioppitunneilla, niin äidinkielen kuin muidenkin kielten kielioppi on hyvä luuranko, jonka päälle voi osaamistaan ripustaa. Kielioppi ja virheetön kirjoittaminen minut pelasti varmaan YO-kirjoituksissakin, että sain onnenkantamoisella äidinkielen kirjoituksen läpi. Kouluaikana minulta loppui sanottava yleensä kahden virkkeen jälkeen, joten ainekirjoitus oli yhtä tuskaa.

Vasta työelämässä opin kirjoittamaan, kun oli asiaa, mistä kirjoittaa. Onnistuin vielä mankumaan parikin äidinkielen kurssia hyvästä kirjoittamisesta sillä verukkeella, että kirjoitin käyttäjän ohjeita ja suunnitteludokumentteja, joiden pitäisi olla helposti ymmärrettäviä. Eräällä tällaisella kurssilla käytiin läpi sanajärjestyksen merkitystä ja sitä, miten samoilla sanoilla lause saa hyvinkin erilaisia painotuksia ja merkityksiä. Oli melkoinen elämys tuokin, sillä en aikaisemmin ollut asiaan kiinnittänyt mitään huomiota.

[Melodious Oaf]

Tämä saattaa olla ärsyttävä puheenvuoro, ja pahoittelut siitä.

Kaikkien luonnollisten kielten alkuperä on melko pienten yhteisöjen puhutussa kielessä. Kun kirjoitettua kieltä, laajempaa kulttuuria tai monimutkaisempaa yhteiskuntarakennetta ei ole ollut, on riittänyt se, että kielioppi on ei-eksplisiittistä ja jotain sellaista, jota kukin oppii riittävässä määrin ja omalla tavallaan.
     Ei ole niin paljon tarjoiltu analyyseja tai selitetty, vaikka on varmasti ollut sitäkin.

Laajamuotoisten yhteiskuntien ja formaalin koulutuksen myötä vasta on noussut esiin se, että kieltä yritetään perusteellisemmin järkeistää ja selittää.

Se on ollut tarpeellistakin kielellisen yhtenäisyyden ja ymmärrettävyyden lisäämisessä. Mutta mä näen ton monessa kohtaa ongelmallisena. Kun ne keksityt säännöt ja selitykset tosi usein voi olla vakuuttavan kuuloisia ilman että ne vastais kuitenkaan sitä, mitä ihmiset itse asiassa sanoo kun ne kieltä käyttää.
     Ja sitten nämä selitykset itsessään alkavat vaikuttaa siihen, miten kieltä tulkitaan ja hahmotetaan.

Helppo ja yksinkertainen esimerkki englannista: Latinan pohjalta kielioppia on tulkittu niin että "I" olisi subjektimuoto ja "me" objektimuoto yksikön ensimmäisestä pronominista.

Itse asiassa vallitseva sääntö on pitkään tainnut olla se, että pronomini on aina "me"  — paitsi jos kyseessä on virkkeen ainoa subjekti, jolloin on käytetty muotoa "I".

Idea on, että kuka tahansa natiivipuhuja olisi saattanut sanoa "Me and James went shopping the other day" mutta harvoja poikkeusvariantteja lukuun ottamatta kukaan ei olisi sanonut "Me went shopping today".

Jonkun verran hommaa komplisoi se, että nykyään varsinkin jenkit tuottaa alinomaa tämmösiä: "He opened that door for James and I".

Toi on lähtenyt yleistymään esimerkin kaltaisista rakenteista, joissa "I" on konjunktiolla linkitetty toiseen pronominiin, mutta lopputulos tästä kaikesta on, että se periaatteessa simppeli logiikka, mikä ois mun sisäistä kielioppinatsia tyydyttänyt, ei päde   Tai että se muuttuu hiljalleen historialliseksi kuriositeetiksi.

Se että paikannimissä myötäillään paikkakunnalla vakiintunutta muotoa on tavallaan ihan jees. Oltaishan siinä voitu asettaa siihen joku sääntö tai logiikka, mutta...

Olishan se siistiä tai tyydyttävää, jos paikannimien taivutuksessa olis joku eheä sääntö ja logiikka kautta linjan — mutta jos sellainen ehdoin tahdoin luodaan, se voi heijastua sijamuotojen käyttöön myös jossakin muussa yhteydessä, missä oikeasti on olemassa joku suht simppeli tai verrattain eheä logiikka tai selkeä säännönmukaisuus.
    Se vain todennäköisesti on meille yhtä vaikea nähdä kuin englantia puhuville on ollut toi niiden pronomineihin liittyvä säännönmukaisuus. Ja eihän me tarvita natiivipuhujina eksplisiittistä tietoa tollasista asioista.

Et siis siinä mielessä.... siistiä ettei säännönmukaisuutta luoda väkisin.

Toisena pointtina esimerkki havainnoillistaa sitä, että oikean muodon hakemisen sijaan varsinaisen kieliopin (laajassa ja varsinaisessa merkityksessä) äärelle johdattaa usein helpommin sen hakeminen, mitä ei voi sanoa tai kukaan ei vain sano.

Kukaan Tampereella ei sano "Tampereessa", jos tarkoitus on ilmasta paikassa tai paikkakunnalla olemista. Eikä siihen oikein ton vahvempaa motiivia ole tai voi olla, mut kyse on vaan yksittäisen paikannimen vakiintuneista taivutusmuodoista.

Koko maata ja kieliyhteisöä ajatellen ei silti ole kieliopin vastaista sanoa Tampereessa eikä (ehkä) Kalajoessa eikä Ylistarolla.

Sellaisen paikkakunnan kohdalla, josta ei ole ikinä kuullut, ei ole mahdoton ajatus että se meniskin noin.

Jos taas otetaan esimerkki englannista, sieltä voisi nostaa vertailukohdaksi sen, mitä prepositiota käytetään kulkuvälineessä olemisesta ja miksi.

Aika eheän logiikan saa mun mielestä kontrastiparille "on/in" silleen että sanoo että... jos voit kävellä kumartumatta sisään johonkin ajoneuvoon ja olla siellä matkustajana seisten, prepositio on "on": "On a train", "on a plane", "on a tram" mutta "in a car", "in a taxi" ja "in a helicopter".

Tollaset on muistisääntöinä parhaimillaan hirmu käteviä, mut jos katsoo tarkkaan ihan koko kuvaa koko kielestä, tuskin mikään tollanen tyydyttävän simppeli selitys pätee kaikkeen.

Veikkasin lonkalta että sääntö "on a plane" mutta "in a helicopter" pätee tosi laajasti ja hyvin, mutta ei kuitenkaan ihan niin, etteikö joku edeltävä rakenne tai sanamuoto tai... mikä tahansa muu tilannetekijä vois vaikuttaa siihen jollain tavalla niin että joku sanois vaikka että...

"We were hustled away on a helicopter"

(tuskin kukaan ajattelis että ilman muuta hiton iso helikopteri vaan se liittyy ehkä tohon verbirakenteeseen. Tai en mä tiedä miksi tollanen nyt vaan tuntuu OK:lta tai ehkä mahdolliselta)

Tai:

"They immediately put Sarah on a helicopter to Long Island"
(tossakin muu kuin substantiivilausekkeen pääsana ohjaa prepisitiovalintaa, ehkä joku ajatus ihmisestä nimenä listalla ja yhtenä matkustajana ilmaliikenteessä, ennemmin kuin helikopterit tai juuri sellaisen kyydissä matkustaminen)

En usko että noi ois jotenkin "väärin" kenelle tahansa tai ilmeisesti tai aina.

Silti luulisin että toi esitetty on ihan helvetin hyvä tai pätevä muistisääntö.

Mut totuus on ehkä se, että varsinaisesti toteutuviin muotoihin vaikuttaa tosi moni tekijä, ja sitä on sijamuotojen tai prepositioiden tapauksessa vaikea nakuttaa säännöksi jotka ois oikeesti täysin sataprosenttisen totta ja vedenpitäviä.

Sitäkin voi tietysti miettiä hypoteettisesti, että jos löytyis tällainen helikopterisäännön tasoinen aika hyvä logiikka paikannimien taivutukseen, olisko se riittävän vahva sääntö siihen, että menis sanomaan esimerkiksi että valitan, "Tampereella" on väärin, jos jollakin paikkakunnalla tämä on ollut vallitseva muoto pitkään

Mun oletus on ettei mitään vastaavaa ole löydettävissä. Mut toisaalta kokemus sanoo myös, että mikä tahansa uskottavalta tuntuva ja järkevänoloinen selitys on tosi miellyttävä niellä, mut se miten kielioppi varsinaisesti toimii ei ole... helppo tavoittaa eikä välttämättä kuulainen sille mikä on selityksenä mukavan tuntuinen.

Ehkä tohon vois saada jotain valaistusta perehtymällä adessiivin ja inessiivin sävyeroihin.

Kielitoimisto tarjoilee joitakin esimerkkejä:

Pappa istui lukemassa lempituolissaan. (nojatuolissa, jossa syvyyttä)

Pappa istui lempituolillaan. (tasapintaisella tuolilla)

Sisä- vai ulkopaikallissija?

Samalla tavalla kuin englannin prepositioesimerkissä, tohonkin varmaan vaikuttaa samaan aikaan useampi tekijä. Sanotaan että paikannimet taipuvat ulkopaikallissijassa, jos ne liittyvät johonkin vesistöön tai jokin nimen osa joko edellyttää adessiivia tai luontevasti taipuu siihen: "saarella, saaressa", "mäellä, mäessä"

Tampereen kohdalla vois tarkoitushakuisesti väännellä jotakin logiikkaa niin, että alun perin on sanottu "dammer" ja nimi on kehittynyt patoa tarkoittavasta sanasta, jolloin ollaan oltu vain padon läheisyydessä tai jollain tapaa sen tai vesistön äärellä.
     Tai vielä usvaisemmin voisi hahmotella, että ehkä ei ole ole ollut tarkkaan rajattua aluetta, vaan ollaan oltu vain tietyn alueen tai keskeisen paikan "äärellä" tai piirissä.

Mutta aukotonta sääntöä on vaikea muodostaa: Yhtä paljon vesistöön liittyy Helsingfors (Vantaanjoki koskineen kontra Tammerkoski)

Ehkä on erilaisten selitysten ja järkeilyjen sijaan helpointa tai rehellisintä tai selkeintä todeta, että paikakuntalaisten vakiintunut käytäntö on mitä on, ja sillä mennään.

Mut tosta hahmottuu ehkä jollain tapaa silti sellainen yleiskuva, että ulkopaikallissijan käyttö on harvinaisempaa ja poikkeus. Usein sille voi olla jokin syy tai peruste, mutta sitä voi olla vaikea tai jopa harhaanjohtavaa liian tarkkaan pyrkiä yksilöimään.

On luontevaa tai tavallaan normaalia että jos jollain ei ole mitään tietoa Imatrasta, ne saattais natiivipuhujina ihan hyvin sanoa "Imatrassa", mut se nyt vaan on vakiintuneen käytännön mukaan väärä muoto.

Erikoisempaa olis varmaan valita ulkopaikallissija ns. ilman syytä. Mut mitä on "ilman syytä".

Mun tietääkseni Xanadu oli joku muinaisen dynastian kesäpääkaupunki nykyisen Kiinan alueella sisämaassa, eikä se liity mitenkään mihinkään vesistöön.

Mut jos mä nyt päättäisin vammakääntää jotain runoa ja laittaa siihen että

Xanadulle Kublai-Kahn pystytti kupolin
. . . 

...en tiedä, oisko se nyt niin paha sinänsä. Tossa oli kai taustalla joku hämärä ajatus säkeistä "In Xanadu did Kubla Kahn / A stately pleasure dome decree".


Mut siis se "syy" vois olla että se olis ollut saari (ei kaiketi) tai että se vaan sopii siihen äänteellisesti tai että runossa myöhemmin mainitaan joku keksitty joki jota ei oikeasti ole tai että se Xanadu on tossa yhteydessä vaan joku alusta tai ilman syvyyttä oleva pinta jolle jotain rakennetaan tai....     ihan mitä vaan.

Ehkä se vaan palautuu johonkin huojuntaan adessiivin ja inessiivin välillä ylipäätään. Joissain murteissa ollaan ja käydään "kalalla", eikä se kai lopulta idealtaan tai millään syvämerkitysten tasolla kauheasti siitä poikkeaa, mitä joillain muilla alueilla tarkoitetaan kun sanotaan, että ollaan tai käydään "kalassa".

[Hiha]

Erikoisempaa olis varmaan valita ulkopaikallissija ns. ilman syytä. Mut mitä on "ilman syytä".

Mun tietääkseni Xanadu oli joku muinaisen dynastian kesäpääkaupunki nykyisen Kiinan alueella sisämaassa, eikä se liity mitenkään mihinkään vesistöön.

Mut jos mä nyt päättäisin vammakääntää jotain runoa ja laittaa siihen että

Xanadulle Kublai-Kahn pystytti kupolin
. . . 

...en tiedä, oisko se nyt niin paha sinänsä.

Jos joku ei tuntisi runoa ollenkaan ja lukisi vain tuon yhden käännetyn säkeen, ensimmäinen ajatus olisi että Xanadu on jokin jumaluus, jolle rakennetaan temppeli. Paikannimeksi miellettynä – jos siis ei tiedä edelleenkään paikasta mitään – Xanadulle pystyttämisestä syntyy ajatus, missä Xanadu on vuori, mäki, kumpu. Sijamuotojen hassu käyttö ei liene paha asia, se vain osoittaa ettei oikein tunne aihettaan.

[Hayabusa]

Puhumattakaan siitä, mikä ero on "olla kusessa" ja "olla kusella". No, tuo oli jo asiasta sivuun vähän. 

Tässä ollaan yleisesti sen verran sisäpaikallissijassa, ettei tuolla niin suurta väliä ole.   

[Kopek]

Aika eheän logiikan saa mun mielestä kontrastiparille "on/in" silleen että sanoo että... jos voit kävellä kumartumatta sisään johonkin ajoneuvoon ja olla siellä matkustajana seisten, prepositio on "on": "On a train", "on a plane", "on a tram" mutta "in a car", "in a taxi" ja "in a helicopter".

Television, tietokoneen, kännykän, elokuvien, TV-sarjojen ym. kohdalla joutuu joskus miettimään, ollaanko sisällä vai päällä.

https://textranch.com/262214/on-tv/or/in-tv/

https://textranch.com/260923/in-tv-show/or/on-tv-show/

Suomessa ei ole eroa siinä, esiintyykö televisiossa vai televisio-ohjelmassa.