Kielipoliisi pamputtaa

[Kopek]

Tämä on iäisyysaihe, jota on käsitelty luultavasti tässäkin ketjussa. En jaksa lukea läpi kaikkia viestejä, joten otan aiheen uudestaan esille.

Miksi jotkut kirjoittavat yhdys sanat erikseen?

Ei kai se voi olla tiedosta kiinni, koska kuka tahansa sanomalehtiä tai nettiuutisia tai mitä tahansa "virallista" tekstiä lukeva näkee päivittäin, miten sanat kirjoitetaan.

Tällaista tulee mieleen, kun lukee ihmisten kommentteja Facebookissa.

Minulla ei ole vara arvostella muiden kirjoittamista, koska teen itsekin virheitä tuon tuostakin. En esitäkään tätä arvostelumielessä vaan kysymyksenä "miksi".

Ei kai yhdyssanojen erikseen kirjoittaminen ole leviämässä yleiskieleenkin.

Luin noin yhdeksänvuotiaasta alkaen isäni vanhoja kirjoja (Tarzaneita ja muita "nuorisokirjoja"), jotka oli painettu 1940-luvulla tai aikaisemmin. Opin niistä vanhanaikaisen kirjoitustavan. Vasta internet-maailmassa 2000-luvulla olen oppinut pois vanhanaikaisesta ja nykyisin vääränä pidetystä kirjoitustavasta eli sanojen kirjoittamisesta yhdyssanaksi silloinkin, kun ne nykykäsityksen mukaan eivät muodosta yhdyssanaa. En nyt keksi mitään erityistä esimerkkiä.

[kertsi]

Luin noin yhdeksänvuotiaasta alkaen isäni vanhoja kirjoja (Tarzaneita ja muita "nuorisokirjoja"), jotka oli painettu 1940-luvulla tai aikaisemmin. Opin niistä vanhanaikaisen kirjoitustavan. Vasta internet-maailmassa 2000-luvulla olen oppinut pois vanhanaikaisesta ja nykyisin vääränä pidetystä kirjoitustavasta eli sanojen kirjoittamisesta yhdyssanaksi silloinkin, kun ne nykykäsityksen mukaan eivät muodosta yhdyssanaa. En nyt keksi mitään erityistä esimerkkiä.

Kunpa Kopek (joka ei viestejäni lue) oppisi pois myös Tarzankirjojen rasistisesta ja tympeästä arvomaailmastakin *). Onkohan hänen valkoisesen ylivallan kritiikitön ihailunsa ja tummaihoisten vihaaminen perua sieltä? Niissä kirjoissahan mustaihoiset esitetään hädintuskin ihmisinä.

Minäkin muuten luin yhdeksänvuotiaana Tarzaneita, muun muuassa. (Kymmenvuotiaana olin kirjojen ahmimisiässä, ja siirryin maailman kirjallisuuden klassikoihin eli "parempaan" kirjallisuuteen. En kyllä ole varma minkälaisia kirjoja lapsen pitäisi lukea, mutta Tarzaneita ei ainakaan, jos ei ole älyä olla omaksumatta kirjojen tympeää arvomaailmaa.)

Yhdyssanoista tai vanhanaikaisesta kirjoitustavasta Tarzankirjoissa en muista yhtään mitään. Ei kyllä jäänyt paljon muutakaan mieleen niistä, ja muutamat näkemäni elokuvat vielä hämmentävät muistisoppaa lisää. Ehkä jonkinlainen kaipuu Afrikkaan jäi, halu kerran eläissään nähdä oikea villi viidakko. 

"Vasta internet-maailmassa 2000-luvulla olen oppinut pois vanhanaikaisesta ja nykyisin vääränä pidetystä kirjoitustavasta eli sanojen kirjoittamisesta yhdyssanaksi silloinkin, kun ne nykykäsityksen mukaan eivät muodosta yhdyssanaa."
Tästä olisi kiva nähdä esimerkkejä, siis mitä vanhahtavaa on jäänyt yhdyssanojen hahmottamiseen Tarzankirjojen takia.

*) https://en.wikipedia.org/wiki/Edgar_Rice_Burroughs

Burroughs strongly supported eugenics and scientific racism. His views held that English nobles made up a particular heritable elite among Anglo-Saxons. Tarzan was meant to reflect this, with him being born to English nobles and then adopted by talking apes (the Mangani). They express eugenicist views themselves, but Tarzan is permitted to live despite being deemed "unfit" in comparison, and grows up to surpass not only them but black Africans, whom Burroughs clearly presents as inherently inferior, even not wholly human.

[kertsi]

Päivän toinen kielipoliisi pamputtaa -aiheinen viestini.

Mitä sanovat kanssakielipoliisini *): Minulla on tuntuma, että sinä-muotoisen passiivin käyttö on aika harvinaista Suomessa, ja että sellaisen käyttö on nuorisokielen matkimista ja typerehtimistä. Ja sellainenkin tuntuma, että akateemisesti koulutetut eivät semmoista juurikaan harrasta. Mutta miten on, liekö tuntumani oikeansuuntainen?

Esimerkki moisesta moukkamaisuudesta löytyy Toopen viestistä (lainauksessa):
https://kantapaikka.net/index.php/topic,163.msg186700.html#msg186700

*) yhteen vaiko erikseen? Vai olisiko jokin parempi tapa ilmaista tuo?

[Hippi]

^
Tuttu termi on kanssakilpailija, joka kirjoitetaan yhteen, mutta kielitoimiston sanakirja tarjoaa sille paremmaksi vaihtoehdoksi sanaa kilpakumppani. Tuota nyt voisi käyttää jonkinlaisena ohjeena.

Mitä tulee sinäpassiiviin, niin minä tutustuin siihen ruotsinkielisen työkaverin kautta viime vuosituhannella, kun hän puhui töissä suomea. Kyllähän se vähän aluksi ärsytti, mutta opin sitä sietämään. Ei se mitenkään minusta nuorisokieleen ole kuulunut. Kuuluisin käyttäjä, jonka aikana sinäpassiivi taisi jonkun verran yleistyäkin, oli Mika Häkkinen, jonka aktiivivuodet osuivat suunnilleen 1990-2001 välille. Mielestäni se on kyllä jäänyt jo kokonaan pois käytöstä, tai ainakin on niin harvinaista, ettei esim. televisiossa sitä kukaan käytä.

[Kopek]

Jos radio-ohjelmissa puhuva Yleisradion toimittaja järjestelmällisesti rikkoo kielioppisääntöjä, onko olemassa vaara, että kuulijoiden keskuudessa alkaa ilmetä epätietoisuutta siitä, miten kuuluu puhua oikeaoppisesti?

Uutispodcastissa toimittaja Jussi Latvala tuntuu olevan sitä mieltä, että verbien taivuttaminen on vanhanaikaista.

Jos tekijöitä on useita, he ovat tai olivat?

Latvalan mielestä tekijät on riippumatta, onko heitä yksi vai useampia.

https://fi.wiktionary.org/wiki/Liite:Verbitaivutus/suomi/olla

https://areena.yle.fi/podcastit/1-66666078

[Melodious Oaf]

Kuuntelin pienen pätkän ihan alkua.

Toimittaja (ilmeisesti mainitsemasi Jussi Latvala) puhuu melko kirjakielisesti ja toimittajamaisesti. Hän muun muassa ylikorostaa sanojen ja virkkeiden lopputavuja aivan kuten uutistenlukijoita opetetaan tekemään, osaksi koska yleisössä on paljon huonokuuloisia ja vaillinaisesti suomea osaavia. Nykyslangilla puhutaan tässäkin yhteydessä saavutettavuudesta.

Haasteteltavana ohjelmassa on Emil Kastehelmi, joka taas puhuu selkeän puhekielisesti. "Ei se oo mikään suuren suuri ihmetys, ettei siellä tehdä suuren suuria läpimurtoja", ja esimerkkejä puhekielisyydestä on lähes jokaisessa hänen virkkeessään. Sehän ei sinänsä ole väärin vaan vaillinaista kielessä on se jos jokin rekisterin osa tai sen käytön hallinta ontuu tai puuttuu kokonaan.

Jussi Latvala yhdessä kohtaa aika alussa myötäili Emil Kastehelmen puhetta ja poikkesi kirjakielisestä tyylistä. Olisko hän sanonut "sitte" ja muuta tällaista.

Alussa ainoa monikkomuotojen erikoisuus kuulosti olevan "olosuhteet oli" joka aika nopeasti seurasi tätä toimittajan tyylipoikkeamaa — sieltä se luultavasti siirtyi myös alkuspiikkiin: Tällä äänellä luettaessa rakenne todella on aivan väärässä tyylilajissa ja riipaisee korvissa.

Myöhemmin haastattelussa toimittaja hyppää kyselemään hyvinkin puhekielisesti ja paljon enemmän Emil Kastehelmen tyyliä mukaillen. Näissä kohdissa puheen koko nuotti on täysin eri ja sieltä tulee näitä muotoja puhekielisessä asussa kuin liukuhihnalta.

Jos haluais tehdä tosta jotain analyysia, vois melkein ottaa erikseen "uutistenlukijaäänellä" kuulijoita puhutellen luetut jutut ja sitten taas toimittajan keskustelunomaiset kysymykset vieraalle. Tässä tulee ongelma siitä, että rajaa on edinoinilla hämärretty.

Osa suoraan haastateltavalle osoitetuista kysymyksistä kuulostaa siltä, että ne on jälkeenpäin nauhoitettu uudestaan ns. "virallisemman kuuloisesti" ja lähes merisää-äänellä:
    Huomaatko Kopek eron?

Sitten on tällaisia haastattelijan puheenvuoroja kuin "Sä mainitsit aiemmin sen että...", joissa sävy on täysin erilainen ja äänenpainot myös.

Kokonaisuudessa "yksikkömonikon" lisäksi muitakin melko pieniä puhekielisiä rakenteita ikään kuin "vuotaa" jopa aivan helvetin formaalilla merisää-äänellä puhuttuun toimittajan dialogiin. Tähän ei kerta kaikkiaan sovi mikään puhekielisyys, ei yksikään "sit" eikä yksikään yksikköön jäävä monikossa olevan subjektin verbi.

Mun mielestä tossa _kusee_ ehkä joku tämmönen puolipaska podcast-tyylinen editointi, jossa liimataan päälle ja väliin muka hiton virallista puhetta sen sijaan että hahmottais mitä ne omat eri rekisterit on, missä niiden erot on ja mitkä on jutussa näiden siirtymäkohdat.

Et siis... edelleen samaa puhekielityyliä käyttääkseni joko puhuis sen koko jutun puhekielisemmin omana itsenään — tai haastettelis jäykästi merisäämiehenä — tai tajuais paremmin mikä siinä on mitäkin jos lähtee tommoseen jäljestäpäin kaunistelevaan editointityöhön.

Periaatteessa siis ongelma on se että merisää-ääntä ikään kuin imitoidaan tai vastastapuhutaan mutta siihen kuuluvaa muoto-oppia ei varsinaisesti hallita tai täysin ymmärretä niin että tällaiset "sit" ja "olosuhteet oli" -jutut eivät pääsisi joka tapauksessa keinotekoisesti rakennetun äänitteen editointiprosessista läpi silloin jos tarkoitus on todella puhua niin formaalisti kuin äänenkäyttö antaa ymmärtää

[Hippi]

^
Olipas mielenkiintoinen analyysi, joka sai minutkin kuuntelemaan reilun kahdeksan minuutin pätkän ohjelmasta.

Kyllähän tuo siltä kuulosti, että siinä oli Kastehelmi joko puhunut pidemmän pätkän annetusta aiheesta tai vastaillut etukäteen saamiinsa kysymyksiin ja Latvala on kirjoittanut tosiaan jälkikäteen vastauksiin sopivat "välispiikit" ja koostanut ohjelman lukemalla kirjoittamansa. Niin selvästi välispiikit oli kirjallista kieltä. Jälkiäänitykseksi ne huomasi myös siitä, että ainakin yhdessä kohtaa Latvala alustaa tulevan kastehelmen puheen kertomalla, mitä Kastehelmi aikoo sanoa. Veikkaanpa, että tämän ohjelman tiimoilta tyypit eivät edes tavanneet toisiaan.

Tuo muuten on minua aina suuresti ärsyttänyt haastatteluissa, että haastattelija jo kertoo, mitä mieltä haastateltava on jostain asiasta ja sen jälkeen tulee haastateltavan äänellä osuus, jossa hän kertoo mitä mieltä hän on asiasta. Varmaan tuossa on ajateltu, että alleviivataan vastauksen ydinkohtaa, mutta uskoisin sen ainakin itse löytäväni haastateltavan vastauksestakin. Nyt tässä ohjelmassa tuo tekniikka aiheutti sen, että Kastehelmen pitkähkö vastaus meni kokonaan ohi, kun jäin odottamaan sitä "mistä ei pitänyt olla niin kovin hämmästynyt" (tms. tuo ei ollut sanasta sanaan),

Ohjelmassa myöhemmin ääneen tuleva nainen puhuu ainakin alkuun hyvinkin kirjakieltä "sanna marinmaisesti" ja hyvin samanlaisella äänelläkin.

Latvalalla on poikkeuksellisen ärsyttävä puhetapa eikä ainakaan minua innosta kuuntelemaan toiseen kertaan. Ohjelman edetessä hän yrittää saada puheeseen jonkinlaista ilmeikkyyttä, joka muistuttaa sitä, miten aikanaan koulussa yritettiin meitä huonoja esiintyjiä opettaa (huonolla menestyksellä). Äänelleen hän ei mitään voi, mutta siinäkin oli joku kummallinen sointi. En tiedä johtuiko se äänitystekniikasta vai mistä.

Minusta tyyliero välispiikkien ja haastateltavan vastausten kanssa oli liian iso ja se kyllä häiritsi jonkun verran. Ehkä Kastehelmen olisi pitänyt vastailla vähän uutismaisemmin, koska hän kuitenkin on myös toimittaja, niin ei olisi pitänyt olla ylivoimainen tehtävä.

Kyllähän taviksellakin on useampi taso, jolla kieltä käyttää. Oma puhekieleni ei paljoa muistuta tätä tekstiä, jota tässä parhaillaan naputtelen. Oma taso on taas sillä, millä puhun palaverissa tai muussa tilanteessa, jossa ei olla tuttuja ennestään ja asiasta pitää puhua täsmällisesti ja asiallisesti. Puhekielinen kirjoittaminen on minulle taas ihan vieras ajatus. Jopa mesessä korjaan, jos lipsahtaa (olis => olisi). En myöskään pidä puhekielisesti kirjoitetun tekstin lukemisesta ja usein sellainen jääkin lukematta.

[Kopek]

Huomautus: "Oikofix" ei toimi, joten tekstiini jää kirjoitusvirheitä.

Minusta tyyliero välispiikkien ja haastateltavan vastausten kanssa oli liian iso ja se kyllä häiritsi jonkun verran. Ehkä Kastehelmen olisi pitänyt vastailla vähän uutismaisemmin, koska hän kuitenkin on myös toimittaja, niin ei olisi pitänyt olla ylivoimainen tehtävä.

En tullut kiinnittäneeksi tuollaisiin asioihin huomiota, vaikka pakko kai ne oli huomata, kun kerran ohjelman kuuntelin. En ehkä kuunnellut sitä ajatuksella tai kuuntelin liian ajatuksella eli keskityin asiasisältöön enkä kieleen. Lähinnä olen kiinnittänyt huomioni toimittaja Latvalan tyyliin jättää verbit taivuttamatta. Sen sijaan, että Latvala sanoisi "Trump ja Biden saapuivat tilaisuuteen" hän sanoo "Trump ja Biden saapui tilaisuuteen".

Kun etsin esimerkkiä ohjelmaa selaamalla, huomasin MO:n ja Hipin mainitsemia paremmalla kirjakielellä puhuttuja kohtia, mutta en miettinyt, miksi niitä on muun sisällön välissä. En ajatellut asiaa editointimielessä, vaikka itsekin olen sitä eri yhteyksissä (ääni+video) harrastanut.

Kyllähän taviksellakin on useampi taso, jolla kieltä käyttää. Oma puhekieleni ei paljoa muistuta tätä tekstiä, jota tässä parhaillaan naputtelen. Oma taso on taas sillä, millä puhun palaverissa tai muussa tilanteessa, jossa ei olla tuttuja ennestään ja asiasta pitää puhua täsmällisesti ja asiallisesti. Puhekielinen kirjoittaminen on minulle taas ihan vieras ajatus. Jopa mesessä korjaan, jos lipsahtaa (olis => olisi). En myöskään pidä puhekielisesti kirjoitetun tekstin lukemisesta ja usein sellainen jääkin lukematta.

Olen alkanut syyllistyä puhekielen syntiin WhatsApp-viesteissä pelkkää laiskuuttani, kun kännykällä on niin hidasta ja epämukavaa kirjoittaa. Lyhentelen sanoja kirjoittamalla esimerkiksi että "oon kaupassa" sen sijaan, että kirjoittaisin "olen kaupassa".

Hipin mainitsemista useimmista tasoista ei julkkisten kohdalla yleensä kuule kuin esiintymistason. Yleisö ei tiedä, miten öö-öö-Sauli puhuu Jennilleen tai rehtorinpoika-Pekka Antoniolleen.

Sen olen huomannut, että joidenkin kohdalla "taso" vaihtuu tilanteesta riippuen niin paljon, että ihminen muuttuu persoonaltaan ja puhetavaltaan ja tyyliltään lähes toiseksi ihmiseksi, kun hän puhuu vieraiden kanssa verrattuna siihen, miten hän puhuu lähipiirinsä kanssa. Vieraiden kanssa hänellä on ikään kuin jonkinlainen rooli päällä.

Ehkä tuollaista asiaa ei huomaa omalla kohdallaan. Kai me jokainen näyttelemme erilaisia rooleja tilanteiden ja seuran mukaan.

Minulla ei ole oikein kokemusta näistä asioista. Olisi erittäin mielenkiintoista tavata "livenä" joku henkilö, jonka kanssa on foorumilla kirjoitellut vuosikaudet, ja jonka tätä kautta tavallaan jollakin tavalla tuntee tai luulee tuntevansa. Esimerkiksi Hipin foorumipersoonan (sen osan, minkä hän on halunnut persoonastaan paljastaa) tunnen paljon paremmin kuin naapurinrouvien, joita tässä ympäristössä asuu, ja joiden kanssa olen ehkä sanan tai kaksi vaihtanut postilaatikolla lehteä hakiessani tyyliin "kylläpä lunta on satanut paljon".

Foorumilla ihminen voi valita, mitä hän itsestään kertoo, ja millaisen kuvan hän itsestään antaa. Fyysisessä tapaamisessa valinnanmahdollisuudet vähenevät, koska silloin mukaan tulee uusia ulottuvuuksia kuten ihmisen puheääni, puhetapa ja ulkonäkö (lyhyt-pitkä-laiha-lihava-kaunis-ruma-hienosti pukeutunut-huonosti pukeutunut). Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja minuutin juttelu kasvokkain toisen ihmisen kanssa kertoo enemmän kuin kymmenen vuoden kirjoittelu foorumilla. "Ai tuollainenko tuo ihminen olikin, enpä olisi ikinä arvannut".

Ehkä ne naapurirouvat sittenkin tunnen paremmin kuin Hipin, vaikka en tiedäkään heistä ja heidän mielipiteistään mitään. Se, että olen nähnyt heidät, on 80% tuntemisesta.

[Hippi]

^
Kyllähän joistain julkkiksista näkee ainakin kaksi puolta. Presidenttiketjussa raateluni kohteena oli Mika Aaltola, joten en sitä tässä toista. Mutta esimerkiksi kansanedustajista näkee sen pönöttävän poliittisen henkilön ajankohtaisohjelmissa ja esimerkiksi Eduskunnan kyselytunnilla. Sama henkilö osallistumassa saattaa olla rento ja mukava ihminen jossain kepeämmässä ohjelmassa. Näin ainakin, jos tilannetaju on kohdillaan.

Kyllähän kielenkäytön tasoja on pakko myös työtilanteissa muutella aina kuulijakunnan mukaan. Substanssihenkilöiden kanssa palaveeratessa on puhuttava heidän ymmärtämäänsä kieltä ja välttää kaikkea nörttisanastoa, sillä noilla ikävä taipumus alkaa puhua omaa asiaansa nörteille ja silloin käy usein niin, että asian täsmällisyys kärsii. Omalle tiimille jonkun asian selittäminen on rennompaa ja lähellä puhekieltä asian täsmällisyysvaatimusta unohtamatta, kun taas saman asian esittäminen loppukäyttäjille vaatii taas toisenlaisen tason kielenkäytön sanastoineen ja monesti myös lähestymistavan.

Ei noissa tilanteissa olla erilaisia ihmisiä. Ihan samoja ollaan, mutta kielen käyttö poikkeaa kuulijakunnan mukaan niin, että kuulijat saavat viestistä mahdollisimman paljon irti.

[Hiha]

23-vuotias surmasi vanhuksen omaan kotiinsa

No, ei todellakaan. Surmapaikka oli uhrin koti, ei tekijän. Korrekti otsikko olisi: 23-vuotias surmasi vanhuksen tämän omaan kotiin.

Toimittajalle pisteet toimittelijaopiston näyttökokeen suorittamisesta. Suomen kieli on tukevasti pois hallinnasta. Tuosta on hyvä jatkaa "ammattimaista kirjoittamista".

[Hiha]

23-vuotias surmasi vanhuksen omaan kotiinsa

No, ei todellakaan. Surmapaikka oli uhrin koti, ei tekijän. Korrekti otsikko olisi: 23-vuotias surmasi vanhuksen tämän omaan kotiin.

Toimittajalle pisteet toimittelijaopiston näyttökokeen suorittamisesta. Suomen kieli on tukevasti pois hallinnasta. Tuosta on hyvä jatkaa "ammattimaista kirjoittamista".

Heh. Otsikko muuttunut!

22-vuotiaan järkyttävä veriteko: tunkeutui 85-vuotiaan kotiin ja surmasi

Toimittaja on päntännyt lisää myös matikkaa. 23-vuotias nuortui 22-vuotiaaksi. Ehkä Suomi ei ole vielä hukassa, kun sanomalehtigeneraattorin oppimiskäyrä voi olla noin hurja. Oppi samana päivänä sekä kirjoittamaan että laskemaan.

[Melodious Oaf]

Oma taannoinen ns. "analyysi" oli järkyttävän väsyneenä ja nopeasti roiskaistu, mikä siitä myös näkyy   

Mutta tosi mukava jos siitä on jotain saanut silti irti

[Hippi]

^
Ehdotan, että jatkossa kirjoitat enemmänkin "järkyttävän väsyneenä ja nopeasti roiskaisten". 

Oli nimittäin poikkeuksellisen selvää tekstiä ja jopa minä putkiaivoisena ihmisenä sain siitä selvää. Kommenttini alussa sanat "mielenkiintoinen analyysi" oli tarkoitettu vilpittömäksi kehuksi ja ilman kirjoitustasi tuskin olisin edes kuunnellut sitä podcastia.

[Jaska]

Minullekin MO:n kirjoitus oli parasta, mitä päivässä tähän mennessä on tapahtunut. Hän asetti suurennuslasinsa jutun päälle näyttämään asioita, jotka tapaavat jäädä huomiotta.

[J]

Nykyinen puhekieli on mielestäni muuttunut varsin oleellisesti, siitä miten menneinä vuosina julkisuuden henkilöt puhuivat tiedotusvälineissä. Nykyisin huolimaton ja epätarkka puhetyyli on osin syrjäyttänyt kirjakielisen ilmaisun. Kielen muutos on siis tapahtunut hyvin lyhyessä ajassa.

Tähän puhekielen muutokseen on vaikuttanut omalta osaltaan myös asenteiden muuttuminen, sekä sähköisten medioiden lisääntyminen. Yleiskielinen ilmaisu on saanut väistyä vapaamuotoisemman puhetyylin tieltä. Tästä johtuen julkinen puhuminen on tullut arkisemmaksi.

Vaikka puheen arkikielisyysnormit ovatkin ohjeellisia, niin välillä oikeakielisyyden käsitteitä rikotaan ärsyttävyyteen asti. Varsinkin poliittinen puhe, jopa uutismedioihin asti, tuo koko epätäsmällisen ilmaisutyylin esiin sen koko karmeudessaan. Tässä joitain esimerkkejä epätäsmällisestä puheesta, eri medioista poimittuina.

- Mitä kaikkea Venäjä tekee lapsille leireille.

- Annoit oman kasvot tälle asialle.

- Tätä asiaa punnittiin tarkkaan eduskunnasta.

- Tämä palkinto jaetaan viisitoista parhaalle.

- Kysynkin teillä, miten reagoitte seuraavaan kysymykseen...?!