Yksinäisyys

[Karikko]

Miehen pitää olla nuorena "jännä" ja suorituskykyinen, että saa kiinnostusta. Kun alkuhuuma väistyy, pitäisi löytyä myös älyllistä ja taloudellista suorituskykyä (mahdollisten lastenkin vuoksi), myöhemmin täytyy sitoutua ja kiinnittyä vahvasti juuri perheen hyväksi suorittamiseen ja luopua "jännyydestä", vanhemmiten täytyy tasoittua lopullisesti ja alkaa hitaisiin kulttuuriharrastuksiin, koska puolisokin niitä.

Totta tuo, mutta siinä on vaaransa, kun jännyys loppuu saattaa kaivata jännitystä ja mistäpä sitä "vaimoihminen muualta saisikaan, kuin jostakin "rentusta".

Ei siis kannata kokonaan hylätä omaa renttuuttaan vaan säilyttää jonkinlainen "arvaamattomuus ja pienoinen yllätyksellisyys, ettei "oma" nainen hae sitä muualta. Voi se kuitenkin hakea joka tapauksessa liitothan päättyvät useimmiten eroon.

[Norma Bates]

Hah, minultahan päättyi pisin liittoni juuri sen takia etten ollut tarpeeksi jännä. Kun mies oli itse alkanut rauhoittua ja raivokohtaukset taholtaan vähentyneet, elämästä tulikin sitten kaiketi liian tylsää, ja se mistä hän oli minua suhteen alussa kehunut ("sun luonasi on aina niin rauhallista") kääntyikin minua vastaan. Päätellen ainakin siitä että tilalle änkeneen muijan kanssa sitä menoa ja meininkiä riitti. Jopa siihen malliin että muija oli ominpäin ottanut suihin kesken miehen autolla ajon. Ei minusta olisi tuollaiseen. Mutta pitääkö sitä sitten hävetä? Olen sikäli ylpeä, että en häpeä ikinä sitä etten tee asioita joita pidän täysin idioottimaisina.

(Ilmeisestikään kamppailulajeja en sitten pidä, hah hah.)