Tabut ja muut vaikeat aiheet julkisessa keskustelussa

[Aasilaulu]

Niin tai sitten mainosten lisääntyminen löyhästi korreloi esimerkiksi jonkun liberaalin arvomaailman tai sellaisen kanssa. Tässä katsannossa "liberaalius" tarkoittaa sen suuntaista ajattelua, että ihminen luo itse maailmankaikkeutensa (eikä elä missään jumalan luomassa tai muiden sääntelemässä maailmassa). Ihmisen tehtävä on luoda ja seurata halujaan ja tällä tavalla laajentaa maailmaansa, ja sitten tietysti puolustaa omaa ja toisten vapautta tehdä samaa. Eli siis vähän sellainen "anything goes" -meininki verrattuna konservatiivisempaan yhteiskuntajärjestykseen. Tähän vapauden palvontaan ehkä liittyy joku kristilliseltä teologialta peritty käsitys ihmisen myyttisestä vapaasta tahdosta. Eli ajatellaan että ihminen on näissä haluissaan ja tekemisissään lähtökohtaisesti täysin vapaa.

Tässä siis löyhä teesi on, että liberaali yhteiskuntajärjestys luo ihmisille paineita. Kaikki on itsestä kiinni, ja ajatellaan, että elon pitäisi olla auvoista ja ihanaa. Jos ei ole, syy on omien rahkeiden puutteissa. Ihminen ponnistelee vapaana yksilönä eroon perheestä ja eroon uskonnosta ja perinteestä, tai ainakin kuvitellaan että jokaisen pitäisi luoda oma maailmansa tavallaan itse, mikä on hieno ajatus tavallaan, mutta samalla aika utopistinen.

Tuntuu hölmöltä kommentoida koko asiaa, kun en millään löytänyt mitään MrKatin mainitseman tutkimuksen kaltaista suomeksi enkä englanniksi Tiede-lehdestä tai muualtakaan. Äkkiä vilaisemalla vaikutti siltä, että jonkun tilaston mukaan maailman masentunein maa olisi Afganistan, ja Suomikin keikkui jossain siellä kärkikolmanneksessa. Vähiten masentuneita olivat Kreikka ja Espanja.

Näyttää siltä, että se on vähän sellainen sekava sillisalaatti erilaisia tekijöitä. Mieleen tulee tietysti kaikenlaista sääoloista ruokavalioon ja perhesuhteisiin. Välimeren maissa syödään eri tavalla kuin täällä ja aurinkoa ja lämpöä on enemmän. Lisäksi perheellä on keskeisempi rooli ihmisten elämässä niin, että yksilönvapautta on tavallaan vähemmän. Karkeasti ajatellen voisi sanoa, että jollain lailla tyydytään siihen omaan laajennetun kaveri- ja perhepiirin meininkiin ja tullaan siellä yhteistyöllä toimeen, vaikka sitten ei olisi töitä tai niin hirveästi itsenäisyyttä. Hyväksytään se, että omaa elämää ohjailevat kaikenlaiset tekijät ja se, millaiseen perheeseen ja millaisiin oloihin nyt on sattunut syntymään. Totta kai ihmisillä silti on unelmia ja kunnianhimoa ja sellaista, mutta ehkä siinä on vähemmän kunnianhimoa ja suorittamista ja sellaista meininkiä, että tärkeintä on että pärjää ja on yksilönä itsenäinen ja tuottava. Ehkä siinä silloin on vähemmän angstia siitä, millaiseksi oma elämä muodostuu ja vähemmän sellaista, että se olisi täysin omalla kontolla ja omista kyvyistä kiinni. Negatiivisessa mielessä tähän tietysti liittyy myös nepotismi ja korruptio.

Mutta ehkä se ei ole niin yksinkertaista, että joku Välimeren maille tyypillisempi korruptio, nepotismi ja perhekeskeisyys olisivat pelkästään negatiivisia asioita ihan jokaisella mittarilla.

Ja samalla kun katsoo maiden listaa laajemmin, ei toisaalta löydy mitään yhtä kaiken selittävää mekanismia. 

[Kopek]

Viikon sisällä luin jostain Tiede-lehdestä että tehtiin vuosikymmeniä kattava laaja tutkimus eri maista ja huomattiin että mainosten lisäännyttyä (mainosten määrä vaihteli medioiden ja suhdanteiden myötä) ko. maassa ihmisillä 1-2 vuoden kuluttua masennusten määrä lisääntyi.  Ilmeisesti vaikutus tulee viipeellä mutta kun ihminen huomaa tuotteita joita rikkaat saavat muttei itse se alkaa masentaa,  ja tämä "elämäni on tylsempää ja puutteellista" -pommitusvihjaus on jatkuvaa. Tätä on vaikea välttää vaikkei ole edes missään somessa.

Jos suhdanteet vaikuttivat mainosten määrään, eivätkö suhdanteet ole voineet vaikuttaa myös masennuksen määrään. Miksi nimenomaan mainoksilla olisi tässä merkittävä rooli. Ilmeneehän suhdanteen muutos työllisyyden muutoksena, palvelujen määrän muutoksena, uutisten aiheiden ja sävyn muutoksena jne.

Muistelen lukeneeni tai kuulleeni, että kun kansaa koettelevat sota ja nälänhätä ja luonnonmullistukset, itsemurhia tehdään vähemmän kuin silloin, kun ulkoisesti kaikki on hyvin. Syy lienee se, että kun ei ole suuria huolia, ja elämä rullaa eteenpäin, jää aikaa miettiä olemassaolon turhuutta ja tarkoituksettomuutta ja katoavuutta. Ja nämä mietiskelyt masentavat jotkut jopa itsemurhaan asti. Silloin, kun pommeja tippuu niskaan, ja taistellaan hengissä pysymisestä, tällaisia asioita ei ehdi eikä jaksa miettiä.

Tai ehkä edellä esitetty spekulaatio ei pidäkään paikkansa, vaan taustalla ovat syvemmät syyt:

"Määrään ei vaikuttanut 1990-luvun lama, eikä toisaalta myöskään nousukausi. Ei selkeästi työttömyyskään."

https://www.apu.fi/artikkelit/itsemurhien-maara-on-puolittunut-1990-luvun-alusta

[urogallus]

Muistelen lukeneeni tai kuulleeni, että kun kansaa koettelevat sota ja nälänhätä ja luonnonmullistukset, itsemurhia tehdään vähemmän kuin silloin, kun ulkoisesti kaikki on hyvin. Syy lienee se, että kun ei ole suuria huolia, ja elämä rullaa eteenpäin, jää aikaa miettiä olemassaolon turhuutta ja tarkoituksettomuutta ja katoavuutta. Ja nämä mietiskelyt masentavat jotkut jopa itsemurhaan asti. Silloin, kun pommeja tippuu niskaan, ja taistellaan hengissä pysymisestä, tällaisia asioita ei ehdi eikä jaksa miettiä.

Tai ehkä edellä esitetty spekulaatio ei pidäkään paikkansa, vaan taustalla ovat syvemmät syyt:

"Määrään ei vaikuttanut 1990-luvun lama, eikä toisaalta myöskään nousukausi. Ei selkeästi työttömyyskään."

https://www.apu.fi/artikkelit/itsemurhien-maara-on-puolittunut-1990-luvun-alusta

Sota-aikana tehdään ehkä vähän aktiivisia itsemurhia, mutta tarkoituksellista kuoleman hakemista esiintyy kyllä paljon, tai tähän ainakin monet anekdootit viittaavat.

80-luvun nousukausi oli Suomessa myös itsemurhien kultakausi. Lama lamaannutti myös itsemurhaajat - tosin mielenterveyshoidon kehittymisellä oli varmasti vaikutuksensa myös. https://findikaattori.fi/fi/10

Mielenkiintoista on, että naisten itsemurhien määrä vaihtelee loivemmin kuin miesten.

[Karikko]

^
Krapulassakaan ei tehdä itsemurhia, mutta nousuhumalassa kyllä.

Toivottomuus ja näköalattomuus lisää kyllä riskiä kaikenlaiseen itsetuhoiseen toimintaan, mutta usein niihin voi vaikuttaa jossain määrin.

Ehkä nyky-yhteiskunnissa on kaikenlaista joka altistaa monenlaiseen toimintaan ja erilaiset valinnat tavoitteet tuovat lohtua lohduttomille.

Komeetan mukana tuleva ufokin voi saada ihmisen vakuuttuneeksi pelastajan saapumisesta, kuten taannoin valloissa, mutta sinne päästäkseen piti menettää henkensä. Samaa tarjotaan monessa muussakin uskossa ja uskottomuudessa.

[Hiha]

Pitäisi. Samoin olisi pitänyt jo vuosikymmeniä olla talousasioista arjen ja kotitalouksien näkökulmasta. Eipä ole näkynyt. Olen vähän kyyninen järjestäytyneen yhteiskunnan haluun parantaa maailmaa parantamalla yksilöiden mahdollisuuksia tehdä itselle järkeviä valintoja.

Eikö olisi parempi niin, että ihmisillä olisi enemmän oikeuksia päättää asioistaan kuin se, että valtio päättää heidän puolestaan?

Suuri kysymys. Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys. Koska valtio on aina enemmän ne kuin me, olen pitkälle samaa mieltä. Valtio saa kyllä määritellä liikennesäännöt, mutta minne menen ja mistä syystä, se kuuluu vain niille joille itse valitsen sen kuuluvan.

[urogallus]

Krapulassakaan ei tehdä itsemurhia, mutta nousuhumalassa kyllä.

Laskuhumalassa ne narut kauloihin sujahtavat. Nousuhumalaisille taas jakelee Darwin palkintojaan...

[Toope]

Muistelen lukeneeni tai kuulleeni, että kun kansaa koettelevat sota ja nälänhätä ja luonnonmullistukset, itsemurhia tehdään vähemmän kuin silloin, kun ulkoisesti kaikki on hyvin. Syy lienee se, että kun ei ole suuria huolia, ja elämä rullaa eteenpäin, jää aikaa miettiä olemassaolon turhuutta ja tarkoituksettomuutta ja katoavuutta. Ja nämä mietiskelyt masentavat jotkut jopa itsemurhaan asti. Silloin, kun pommeja tippuu niskaan, ja taistellaan hengissä pysymisestä, tällaisia asioita ei ehdi eikä jaksa miettiä.

Tai ehkä edellä esitetty spekulaatio ei pidäkään paikkansa, vaan taustalla ovat syvemmät syyt:

"Määrään ei vaikuttanut 1990-luvun lama, eikä toisaalta myöskään nousukausi. Ei selkeästi työttömyyskään."

https://www.apu.fi/artikkelit/itsemurhien-maara-on-puolittunut-1990-luvun-alusta

Sota-aikana tehdään ehkä vähän aktiivisia itsemurhia, mutta tarkoituksellista kuoleman hakemista esiintyy kyllä paljon, tai tähän ainakin monet anekdootit viittaavat.

80-luvun nousukausi oli Suomessa myös itsemurhien kultakausi. Lama lamaannutti myös itsemurhaajat - tosin mielenterveyshoidon kehittymisellä oli varmasti vaikutuksensa myös. https://findikaattori.fi/fi/10

Mielenkiintoista on, että naisten itsemurhien määrä vaihtelee loivemmin kuin miesten.

Mielenkiintoisia näkemyksiä sinänsä. Kriisitilanteissa ei ehkä ajatellakaan omaa elämää, vaan perheen toimeentulo nousee keskeisemmäksi. Hyvinä aikoina joku voi masentua sitten, kun katkeroituu pikkuhuolista. Äh, tyhmästi sanottu, mutta tarkoitan sitä, että kriisien väheneminen voi johtaa myös siihen, että ihmisellä on aikaa itsesääliin, joka voi johtaa itsetuhoon.

[safiiri]

Paitsi, että:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001054079.html

Filosofian tohtori Tuomas Tepora kertoo teoksessaan Sodan henki – kaunis ja ruma talvisota (WSOY), kuinka sodan alussa tapahtui itsemurha-aalto sekä rintamalla että siviilissä. Joulukuussa 1939 sotilaat tekivät yli 40 itsemurhaa. Sama ei toistunut yhdenkään muun kuukauden aikana Suomen sodissa.

...

Koko toisen maailmansodan ajan itsemurhien määrä pysyi kuitenkin hiukan korkeammalla kuin 1930-luvun lopulla.

Sota ja sotaan liittyvät kokemukset siis voi myös aiheuttaa itsemurhaan päätymisen ja sota-aikaan itsemurhia saattaa tapahtua enemmän kuin ennen sitä. Lienee kuitenkin luonnollista, ettei itsemurha ehkä sen kaiken sotaan liittyvän kuoleman keskellä kiinnitä samaan tapaan huomiota kuin rauhan aikaan. Ehkä siis ennemminkin sota muuttaa sitä, miten paljon itsemurhaan kohdistuu muiden huomiota - ja varsinkin mediahuomio jäänee rauhan aikaa vähäisemmäksi.

JOnkinlainen tabuluonne  ehkä on pitänyt tämän ilmiön hieman piilossa, eikä siitä ole suuremmin puhuttu.

[Saares]

Paitsi, että:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001054079.html

Filosofian tohtori Tuomas Tepora kertoo teoksessaan Sodan henki – kaunis ja ruma talvisota (WSOY), kuinka sodan alussa tapahtui itsemurha-aalto sekä rintamalla että siviilissä. Joulukuussa 1939 sotilaat tekivät yli 40 itsemurhaa. Sama ei toistunut yhdenkään muun kuukauden aikana Suomen sodissa.

...

Koko toisen maailmansodan ajan itsemurhien määrä pysyi kuitenkin hiukan korkeammalla kuin 1930-luvun lopulla.

Sota ja sotaan liittyvät kokemukset siis voi myös aiheuttaa itsemurhaan päätymisen ja sota-aikaan itsemurhia saattaa tapahtua enemmän kuin ennen sitä. Lienee kuitenkin luonnollista, ettei itsemurha ehkä sen kaiken sotaan liittyvän kuoleman keskellä kiinnitä samaan tapaan huomiota kuin rauhan aikaan. Ehkä siis ennemminkin sota muuttaa sitä, miten paljon itsemurhaan kohdistuu muiden huomiota - ja varsinkin mediahuomio jäänee rauhan aikaa vähäisemmäksi.

JOnkinlainen tabuluonne  ehkä on pitänyt tämän ilmiön hieman piilossa, eikä siitä ole suuremmin puhuttu.

Itsemurhat sodan alussa johtuivat todennäköisesti suuresta pettymyksestä jonka aiheutti Neuvostoliitto hyökkäämällä Suomeen. Kontrasti puheiden, lupausten ja toteutettujen toimien välillä oli niin suuri että osalta vasemmistolaisesti ajattelevilta katosi maailmankuva johon heille oli opetettu luottamaan. Siitä syntyi talvisodan ihme.

[safiiri]

Paitsi, että:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001054079.html

Filosofian tohtori Tuomas Tepora kertoo teoksessaan Sodan henki – kaunis ja ruma talvisota (WSOY), kuinka sodan alussa tapahtui itsemurha-aalto sekä rintamalla että siviilissä. Joulukuussa 1939 sotilaat tekivät yli 40 itsemurhaa. Sama ei toistunut yhdenkään muun kuukauden aikana Suomen sodissa.

...

Koko toisen maailmansodan ajan itsemurhien määrä pysyi kuitenkin hiukan korkeammalla kuin 1930-luvun lopulla.

Sota ja sotaan liittyvät kokemukset siis voi myös aiheuttaa itsemurhaan päätymisen ja sota-aikaan itsemurhia saattaa tapahtua enemmän kuin ennen sitä. Lienee kuitenkin luonnollista, ettei itsemurha ehkä sen kaiken sotaan liittyvän kuoleman keskellä kiinnitä samaan tapaan huomiota kuin rauhan aikaan. Ehkä siis ennemminkin sota muuttaa sitä, miten paljon itsemurhaan kohdistuu muiden huomiota - ja varsinkin mediahuomio jäänee rauhan aikaa vähäisemmäksi.

JOnkinlainen tabuluonne  ehkä on pitänyt tämän ilmiön hieman piilossa, eikä siitä ole suuremmin puhuttu.

Itsemurhat sodan alussa johtuivat todennäköisesti suuresta pettymyksestä jonka aiheutti Neuvostoliitto hyökkäämällä Suomeen. Kontrasti puheiden, lupausten ja toteutettujen toimien välillä oli niin suuri että osalta vasemmistolaisesti ajattelevilta katosi maailmankuva johon heille oli opetettu luottamaan. Siitä syntyi talvisodan ihme.

Päätelmäsi on erilainen kuin artikkelissa asiaa tutkineen. Toisaalta - itsemurhien määrä pysyi aiempaa korkeampana koko II maailmansodan ajan. Tuon alun aallon jälkeen siis edelleen taipumus itsemurhaan oli entiseen verrattuna suurempi. Eli päinvastoin kuin tässä keskustelussa oletettiin.

[Saares]

Pari riviä ylempänä Tuomas Tepora:

Filosofian tohtori Tuomas Tepora kertoo teoksessaan Sodan henki – kaunis ja ruma talvisota (WSOY), kuinka sodan alussa tapahtui itsemurha-aalto sekä rintamalla että siviilissä. Joulukuussa 1939 sotilaat tekivät yli 40 itsemurhaa. Sama ei toistunut yhdenkään muun kuukauden aikana Suomen sodissa.

[safiiri]

Pari riviä ylempänä Tuomas Tepora:

Filosofian tohtori Tuomas Tepora kertoo teoksessaan Sodan henki – kaunis ja ruma talvisota (WSOY), kuinka sodan alussa tapahtui itsemurha-aalto sekä rintamalla että siviilissä. Joulukuussa 1939 sotilaat tekivät yli 40 itsemurhaa. Sama ei toistunut yhdenkään muun kuukauden aikana Suomen sodissa.

    Niin ja muutamaa riviä myöhemmin, että koko toisen maailmansodan ajan itsemurhien määrä pysyi korkeampana kuin 1930-luvulla. Se vain ei ollut yhtä korkea kuin tuon aallon aikana.

[MrKAT]

Viikon sisällä luin jostain Tiede-lehdestä että tehtiin vuosikymmeniä kattava laaja tutkimus eri maista ja huomattiin että mainosten lisäännyttyä (mainosten määrä vaihteli medioiden ja suhdanteiden myötä) ko. maassa ihmisillä 1-2 vuoden kuluttua masennusten määrä lisääntyi.  Ilmeisesti vaikutus tulee viipeellä mutta kun ihminen huomaa tuotteita joita rikkaat saavat muttei itse se alkaa masentaa,  ja tämä "elämäni on tylsempää ja puutteellista" -pommitusvihjaus on jatkuvaa. Tätä on vaikea välttää vaikkei ole edes missään somessa.

Jos suhdanteet vaikuttivat mainosten määrään, eivätkö suhdanteet ole voineet vaikuttaa myös masennuksen määrään. Miksi nimenomaan mainoksilla olisi tässä merkittävä rooli. Ilmeneehän suhdanteen muutos työllisyyden muutoksena, palvelujen määrän muutoksena, uutisten aiheiden ja sävyn muutoksena jne.

Huomaa minulla sana "ja". Mainokset saattoi ajoittain lisääntyä esim. halventumisen, alustan (tv->internet->some ..) muuttumisen myötä suhdanteista riippumattomasti.  Ja mainoksethan lisääntyy suhdannenousun aikaan eikä laman tultua. 
  Muistan muuten miten kesällä lukemassani Masha Gessenin kirjassa 90-luvun Venäjästä että kun venäläiset viimein näki länsimaita ja tavarapaljoutta ja myös ökyvenäläisten rikkautta ilman muuria (NL eliitti eli muurien takana katseilta suojassa) ja ilman sensuuria lomamatkoillaan niin he masentuivat  vaikka oma elintaso ei talousmittarein laskenutkaan vaan jopa hiukan nousi. Siksi he saattoivat luulla harhaisesti että elintasonsa aleni 90-luvulla.

[Brutto]

Tämä Norman tapaus on kouluesimerkki, miten yhteiskuntamme torppaa keskustelun aiheesta, joka on vaikea:

https://kantapaikka.net/index.php/topic,624.msg32672.html#msg32672

Romanikulttuuriin on aina kuulunut ongelmallisia piirteitä joista ei sovi puhua. Ihme ettei kukaan kulttuurifani ole keksinyt vierittää näitä ongelmia vain äärimustalaisten syyksi...

[a4]

Moderaatiolle kiitokset ketjujen siistimisestä kun tahattomassa innostuksessamme niitä sorrumme usein sotkemaan rönsyilemällä aiheesta sivupoluille.

Nyt on kysyttävää -ketjusta on leikattu omaksi aiheeksi Jäsenalueelle ketju Keskustelua persreiästä
Tässä kohtaa jäin miettimään oliko syynä pornografiseksi tulkittavissa oleva kuvamateriaali, kun keskustelu persreiästä siirtyi jäsenalueelle.
Onko kyseessä tabu ja jos on niin onko se sitä yhteiskunnan moraalina ja lakeina, juuri tällä hetkellä?
Kuten paljaat nilkat 1800-luvun Englannissa.