Uutisia maailmalta ja Suomesta

[kertsi]

Piipahdin joskus vuosituhannen vaihdetta ennen Bratislavassa Slovakiassa, ja aika erikoisia patsaita siellä oli, varmaankin edustivat sosialistista realismia tms.. Olisi omituista, jos niitä alettaisiin poistamaan.

Ja toisaalta olisi omituista, jos annettaisiin olla sellaista henkilöpalvontaa edustavia patsaita julkisilla paikoilla, jotka eivät edusta yhteisön arvoja - enää -, oli se sitten orjakauppiaan, Stalinin, Hitlerin, Pol Potin tai kenen patsas.

[ROOSTER]

En kannata patsaitten kaatamista, paitsi jos ei muuten saa mellakkaa alkamaan.

Ne ovat usein ns. muistomerkkejä joistakin merkittävistä ajanjaksoista tai tapahtumista. Jos alkaa oikein tympiä, ne voi vaikka huputtaa, kuten taiteilija Christo teki, vaikka sadaksi vuodeksi välillä.

[Juha]

Maailmanpankki mennyt ennustamaan 5 prosentin heikennystä, talouskasvussa. Sipilä puolestaan puhunut valtiovarainministerin pestistä, kansakunnan kusitolppana. Ehkä pohjusti Vanhaselle paikkaa tehdä jotain ratkaisevaa.

Jossain törmäsin tähän:
https://www.youtube.com/watch?v=w-FAgDCMVXg katsaukseen, jota katsoin alusta. Täällä otetaan velkaa, mm Italian takia, joka taas pienentää veroprosenttia, ja Suomi joutuu nostamaan sitä. Kusitolpan paikkaa verrattu kannanotossa hautausurakoitsijan toimeen. Paljon asioita päätettävänä, eikä tiedetä miten mennään tästä eteenpäin.

Merkillepantavinta on tuo epätietoisuus päätöksistä. Miten voi toimivista ja terveistä linjoista voi tietää jotain, kun linjakkuutta ja sen hakemista ei ole koskaan ollut, jonka mukaan suunnata? Missä on pätevyys?

[ROOSTER]

Turstiainen kerää aina vaan lisää mainetta itselleen, Suomelle ja persuille.

Nyt jo uhrin omaisten asianajaja otti kantaa "vitsiin".

George Floydin perheen asianajaja otti kantaa Turtiaisen twiittiin: "Tulee saattaa vastuuseen eduskunnassa"

Turtsa ei vielä ole oppinut ettei vakavilla asioilla saa vitsailla^(*). Joku kuitenkin ymmärtää sen pahimmalla mahdollisella tavalla. Toi huumorintajuton jurristi on muuten ihan Turtsan näköinen, voisivat olla vaikka veljeksiä.

(*) Miksi ihmeessä noilla "huippupoliitikoilla" ei ole yksinkertaista tarkistuslistaa somekäyttäytymiseen?
Vähän alkua:
1) Oletko kännissä? -> älä someta!
2) Onko joku kuollut ja otat osaa omaisten suruun -> anna mennä.
3) Onko joku kuollut ja aiot vitsailla -> älä someta!
...

Luulen, että Turtsa on aiheuttanut eniten vahinkoa edustamalleen liikkeelle ja perheelleen, toissijaisesti Suomelle ja maamme kansanedustuslaitokselle.

Joka tapauksessa vahingot ovat melkoiset. Toisaalta luulen, että näinä Berluskonien, Trumpien, Johnsonien, Kimien, Bolsonarojen, bin Salmonien, Madurojen ja Vajiralongkornien aikana tuskin jaksetaan kauaa kiinnittää huomiota kaakkoisuomalaiseen sulkahattuun. Vaikka olisikin perätisuomalainen kansanedustaja jolla on oma eduskuntaryhmä ja vielä politrukkikin huolehtimassa aatteen puhtaudesta.

Ano Turtiainen perusti uuden eduskuntaryhmän – Ryhmän sihteeriksi James Hirvisaari

James

tiedotusvälineet kertoivat Hirvisaaren kutsuneen äärioikeistolaisaktivisti Seppo Lehdon vieraakseen eduskuntaan. Vierailun aikana Hirvisaari oli ottanut kuvia Lehdosta tekemässä natsitervehdystä eduskunnan lehtereillä. Kuvia ja videoita tapauksesta levitettiin Lehdon julkisella Facebook-sivulla sekä YouTubessa.[20]

[Hippi]

Esa Pakarisella ei taida olla patsasta eikä edes hänen mukaansa nimettyä tietä. Hänestä voisi aloittaa siivoamisen. Hänhän näytteli elokuvassa "Pekka ja Pätkä n-sanoina".

Rääkkylän keskustassa sijaitsee taiteilija Esa Pakarisen (1911–1989) muistoksi pystytetty kivipatsas.

[Kopek]

Rääkkylän keskustassa sijaitsee taiteilija Esa Pakarisen (1911–1989) muistoksi pystytetty kivipatsas.

Onkohan siinä jokea lähellä, jonne sen voisi keikauttaa. Jostakin syystä en löytänyt Googlella tätä, kun etsin patsasta. Löytyi vain suunnitelma vuodelta 2011.

Minun mielestäni on hieman keinotekoista keskittyä muutamiin historian henkilöihin ja määritellä heidät pahiksiksi, kun koko sen aikainen yhteiskunta hyödynsi näiden henkilöiden toimintaa ja ainakin passiivisesti hyväksyi sen. Orjien keräämää puuvillaa myytiin muualle, ja siitä tehtiin vaatteita. Olivatko loppukäyttäjätkään syyttömiä, jos he tiesivät, että puuvilla on orjien keräämää. Saman kysymyksen voisi esittää nykyisille asiakkaille, jotka ostavat riistopajoissa valmistettuja halpavaatteita.

Jotkut historian henkilöt tietenkin voi nimetä pahiksiksi tuosta noin vain, mutta näilläkin on usein ihailijansa. Huomattavan monet Venäjällä esimerkiksi pitävät edelleen Stalinia suurmiehenä ja hyväntekijänä.

https://www.lrt.lt/en/news-in-english/19/1132316/putin-s-parallel-world-and-the-return-of-stalin-opinion

[Saares]

Unohtuiko vahingossa luettelostasi Putin?

[mikainen]

Vasemmalla yritetään hieman kiriä kun Suomessa on viime aikoina lähinnä oikealla ollut tällaisia "partiolaisten" asekuvia. Rasmuksen faceryhmässähän ampumisfantasioista ei ole bannia yksiselitteisesti seurannut.

    https://yle.fi/uutiset/3-11391864   

[Norma Bates]

https://tekniikanmaailma.fi/meidan-koronatoimemme-pohjautuvat-tieteeseen-mita-sitten-ovat-tehneet-muut-maat-missa-ihmisia-on-kuollut-paljon-vahemman/

Miinvail in Britannia.

[Laika]

Rääkkylän keskustassa sijaitsee taiteilija Esa Pakarisen (1911–1989) muistoksi pystytetty kivipatsas.

Onkohan siinä jokea lähellä, jonne sen voisi keikauttaa. Jostakin syystä en löytänyt Googlella tätä, kun etsin patsasta. Löytyi vain suunnitelma vuodelta 2011.

Minun mielestäni on hieman keinotekoista keskittyä muutamiin historian henkilöihin ja määritellä heidät pahiksiksi, kun koko sen aikainen yhteiskunta hyödynsi näiden henkilöiden toimintaa ja ainakin passiivisesti hyväksyi sen.

Tällaiset väitteet kuuluvat kategoriaan 'kaikki meistä ovat pohjimmiltaan natseja'. Mielestäni väitteen arvo on negatiivinen, koska sen lisäksi ettei sitä voi todistaa oikeaksi, se tekee syyllisyyden ja syyttömyyden välisestä erosta merkityksettömän, ja yrittää tehdä tyhjäksi niiden työt, jotka eri vuosisatoina vastustivat orjuutta.

On syynsä sille, miksi väite kaivaa verta nenästään. Jotta näkemyseroilla orjuuteen olisi jotain merkitystä, ajan ideologisille eroille pitää ensin antaa merkitys. Yhtä hyvin voit sanoa, miten jauhamillamme asioilla ei ole mitään väliä, koska olemme pohjimmiltamme samassa veneessä. Benjamin Franklin olisi samaa pataa James Henry Hammondin ja Carl Linnaeus Charles Darwinin kanssa (ja Donald Trump Bernie Sandersin kanssa) -kaikki samaa mössöä, sillä kyllähän muu yhteiskunta hyväksyi passiivisesti sen, mitä toinen puoli aktiivisesti ajoi.

Sellainen väite on toki hölynpölyä, jopa siinä tapauksessa, että joku ostaa mainitsemasi halpatyöteepaidan. Vastaava keskustelu muuten käytiin Suomessa vähän aikaa sitten, kun kiinalaiset yrittivät viedä täältä siitoseläimiä kiinalaisiin turkistarhoihin. Silloin vain asia käännettiin toisin päin puolustajien keskuudessa toteamalla, ettei järjestelmää pidä lakkauttaa, koska se on mädännäinen.

Se on vene, jonka nokka kääntyy joka kerta tuulen mukana.

Jotkut historian henkilöt tietenkin voi nimetä pahiksiksi tuosta noin vain, mutta näilläkin on usein ihailijansa. Huomattavan monet Venäjällä esimerkiksi pitävät edelleen Stalinia suurmiehenä ja hyväntekijänä.

Esimerkiksi Churchillin -jonka patsaita kaadeltiin -voisi hyvinkin nimetä 'pahikseksi tuosta vain', mutta silti Churchillille löytyy ihailijansa. En ihmettele jos löytyy, edes minulle ei kouluhistoriassa puhuttu Churchillin pimeästä puolesta. Sain etsiä sen totuuden myöhemmin omin avuin, miksihän näin.

Onneksi sentään laiha historiallinen oikaisu on viimein tehty, vaikka se laihaksi jääkin. Edistys on tarpomista vähättelyn ja defeatismin vastatuulessa.

[Kopek]

Minun mielestäni on hieman keinotekoista keskittyä muutamiin historian henkilöihin ja määritellä heidät pahiksiksi, kun koko sen aikainen yhteiskunta hyödynsi näiden henkilöiden toimintaa ja ainakin passiivisesti hyväksyi sen.

Tällaiset väitteet kuuluvat kategoriaan 'kaikki meistä ovat pohjimmiltaan natseja'. Mielestäni väitteen arvo on negatiivinen, koska sen lisäksi ettei sitä voi todistaa oikeaksi, se tekee syyllisyyden ja syyttömyyden välisestä erosta merkityksettömän, ja yrittää tehdä tyhjäksi niiden työt, jotka eri vuosisatoina vastustivat orjuutta.

Tietoisena siitä, että orjuutta myös vastustettiin, yritin muokata edellä olevia virkkeitä kirjoitusvaiheessa sellaisiksi, että tämä tulisi ilmi. Tein monenlaisia versioita kirjoittamalla sanoja ja poistamalla sanoja, kunnes luovutin ja tyydyin tuohon "ainakin passiivisesti hyväksyi", mistä ei valitettavasti käy ilmi se, että näkyviä orjuuden vastustajiakin oli.

Passiivisella hyväksymisellä tarkoitin sitä, että kaikki ihmiset eivät ehkä sinänsä hyväksyneet orjuutta, mutta koska useimmat eivät tehneet asian hyväksi mitään eivätkä edes tuoneet esille kantaansa, hyväksymättömyys oli itse asiassa yhtä kuin hyväksyminen. Tästä määrittelystä jäivät kuitenkin ulkopuolelle ne, jotka olivat aktiivisia orjuuden vastustajia.

Ylipäätäänkin kollektiivisen syyllisyyden ongelma on vaikea. Missä määrin kansa on vastuussa johtajiensa teoista, jos se on valinnut johtajansa, ja jos se seisoo heidän takanaan. Kuka loppujen lopuksi on syyllinen, kun valtiokoneisto tekee pahaa.

Onko esimerkiksi hyökkäyssodassa tavallinen joukkoihin pakotettu rivisotilas syyllinen? Entä sotilasjohtaja, joka katsoo sotilaskunniansa ja valansa pakottavan tottelemiseen, vaikka hän ei ehkä sotaa hyväksykään. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä.

Selkeän brutaalin pahuuden tietysti tunnistaa, mutta siinäkin on näkökulmaefekti. Millä perusteella on pahempaa tappaa kymmenen ihmistä katsoen heitä silmiin kuin tappaa tuhat ihmistä etänä jostakin kauempaa näkemättä heitä. Lopputuloshan on sama. Ihmisiä kuolee. Neuvostoliitossa edenneet saksalaisjoukot sulkivat juutalaisia taloihin ja sytyttivät talot tuleen, jolloin juutalaiset kuolivat. Englantilaiset pudottivat suuren määrän pommeja Dresdeniin, minkä seurauksena talojen kellareihin paenneita ihmisiä kirjaimellisesti paistui kuoliaaksi kuumuuden noustessa. Saksalaisten tekoja pidetään pahuutena, englantilaisten ei.

En yritä puolustella natsien hirmutekoja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että syyllisyys ja syyttömyys ratkaistaan viime kädessä sillä perusteella, kenellä on valta, ja kuka pääsee tuomitsemaan. Sotien voittajat ovat paremmassa asemassa kuin häviäjät. Jos Neuvostoliitto olisi ollut häviäjä, senkin jäljiltä olisi ollut tuomittavaa, vaikka nyt desanttien murharetket ja puolalaisten joukkoteloitukset ja paljon muuta.

Asiasta toiseen (siihen, mistä minun piti varsinaisesti kirjoittaa). George Floydin viimeiset hetket eivät ole kaunista katseltavaa. Tältä sivulta löytyy video. Mitä poliisilla on oikein liikkunut mielessään? Kai hän on ymmärtänyt, ettei hän tuosta noin vain voi tappaa pidätettävää.

Vaikka toiminta näyttää julmalta, on vaikea uskoa, että tarkoituksena nimenomaan olisi ollut tappaminen. Pitäisi nähdä edeltävät hetket. Floyd ilmeisesti vastusti pidättämistä voimakkaasti, eikä hän ole mikään pikkumies. Ehkä poliisi katsoi, että "niskaote" on ainoa keino pidätetyn pitämiseksi hallinnassa. Käytetäänkö tuollaista useastikin? Kuuluuko se koulutukseen?

Tältä sivulta käy ilmi, että Floydillakin oli kyseenalainen historiansa. Hän oli ollut vankilassa mm. aseellisesta ryöstöstä, jossa joukko miehiä - Floyd muiden mukana - tunkeutui jonkun naisen taloon ja ryösti omaisuutta. Floyd uhkasi naista vatsaan painetulla pistoolilla. Tarkempi kuvaus löytyy jutusta. Vaikka Floydilla oli kyseenalainen historiansa, ja vaikka hän ehkä vastusti pidätystä, poliisilla ei tietenkään ole ollut oikeutta kohdella häntä niin, että hän kuolee.

https://www.dailymail.co.uk/news/article-8366533/George-Floyd-moved-Minneapolis-start-new-life-released-prison-Texas.html

[Xantippa]

Selkeän brutaalin pahuuden tietysti tunnistaa, mutta siinäkin on näkökulmaefekti. Millä perusteella on pahempaa tappaa kymmenen ihmistä katsoen heitä silmiin kuin tappaa tuhat ihmistä etänä jostakin kauempaa näkemättä heitä. Lopputuloshan on sama. Ihmisiä kuolee. Neuvostoliitossa edenneet saksalaisjoukot sulkivat juutalaisia taloihin ja sytyttivät talot tuleen, jolloin juutalaiset kuolivat. Englantilaiset pudottivat suuren määrän pommeja Dresdeniin, minkä seurauksena talojen kellareihin paenneita ihmisiä kirjaimellisesti paistui kuoliaaksi kuumuuden noustessa. Saksalaisten tekoja pidetään pahuutena, englantilaisten ei.

Tässäpä juuri on sokea pisteesi. Kyllä pidettiin molempia pahuutena ja kauheina tekoina. Koko sotaa alettiin näes pitämään pahuutena ja kauheutena. Ehkä sinulta on mennyt ohi voimakkaat rauhanliikkeet, joita on seurannut erilaisina aaltoina toisen maailmansodan jälkeen?

Huomaamatta on tainnut jäädä myös erilaiset vahvat poliittiset tavoitteet, joiden tarkoitus on taata rauha kaikin mahdollisin tavoin.Yksi sellainen on EU.

Sekin on tainnut jäädä huomaamatta, että huolimatta ajoittaisista uhkista, toinen maailman sota ei ole toistunut. Tämä johtuu siitä, että ei, suurin osa ei passiivisesti hyväksy pahuutta. Suuri osa vastustaa sitä aktiivisesti ja vielä suurempi osa vastustaa sitä passiivisesti.

Esimerkiki Suomesta löydät vain - onneksi - aika pienen porukan, jonka vastaus konflikteihin väkivalta ja aseiden kaapista kaivaminen, rautaa rajalle, tankit vyörymään.

Suurin osa näetsen vastustaa joko aktiivisesti tai passiivisesti.

T: Xante

[Kopek]

Tässäpä juuri on sokea pisteesi. Kyllä pidettiin molempia pahuutena ja kauheina tekoina.

Riippuu keneltä kysyy. Vieläkin on paljon ihmisiä, jotka pitävät Dresdenin pommitusta oikeutettuna sotaan kuuluvana tekona. Natsien hirmutöiden puolustajia näyttäisi olevan vähemmän.

https://www.washingtonexaminer.com/opinion/why-the-terrible-destruction-of-dresden-was-justified

Kun valtio tekee pahoja tekoja, valtion kansalaisten on hyvin vaikea myöntää niitä, koska he ovat identifioituneet kyseiseen valtioon. Syyllisyyden myöntäminen tuntuisi hieman samalta kuin oman syyllisyyden myöntäminen. Teoille yritetään väen väkisin keksiä jonkinlainen oikeutus.

Silloin, jos valtio häviää täydellisesti sodan ja joutuu miehitetyksi ja jaetuksi ja silvotuksi, kuten Saksalle tapahtui, menneen syyllisyyden myöntäminen voi kenties olla helpompaa, koska silloin sen voi ulkoistaa. Saksan tapauksessa voi ajatella, että pahoja tekoja teki kokonaan eri maa, natsi-Saksa, ja syyllisiä ovat natsit.

Huomaahan vaikeuden tunnustaa maan syyllisyys Suomenkin kohdalla. Kun jossakin kirjoitetaan, että suomalaiset sulkivat siviilejä keskitysleireihin, joissa heitä kuoli paljon, alkaa heti raivokas selittäminen ja puolustelu, jossa vedotaan siihen, että venäläiset tekivät pahempia tekoja. On erittäin vaikea myöntää, että meidän urheat sotilaamme, joista kerrotaan elokuvissa ja kirjoissa, ja joita kunnioitetaan juhlapäivinä, olisivat tehneet mitään pahaa. Hehän olivat viattomia sankareita. Pahuus oli muualla. Niinhän se aina on.

Samanlaista "uhri vai syyllinen" -keskustelua käydään monissa sotaa käyneissä maissa. Oman maan syyllistymistä on vaikea myöntää ja tunnustaa. Sille keksitään vähintään historiallinen oikeutus, jos ei muuta.

Koko sotaa alettiin näes pitämään pahuutena ja kauheutena. Ehkä sinulta on mennyt ohi voimakkaat rauhanliikkeet, joita on seurannut erilaisina aaltoina toisen maailmansodan jälkeen?

Miksi ne olisivat jääneet huomaamatta. On muistettava myös se, että samaan aikaan on eletty kylmää sotaa ja käyty kilpavarustelua ja luotu ydinasearsenaali, joka riittäisi täystuhoon koko ihmiskunnalle. Nato ja Varsovan liitto ovat pelanneet sotapelejään siitä, miten sota etenisi Euroopassa. Saksalaisten tilanne on ollut erityisen epämukava, koska sotilasliittojen rintama kulki keskellä nykyistä Saksaa. Saksalaiset niin idässä kuin lännessäkin olisivat mahdollisesti olleet ensimmäisiä uhreja. 

Huomaamatta on tainnut jäädä myös erilaiset vahvat poliittiset tavoitteet, joiden tarkoitus on taata rauha kaikin mahdollisin tavoin.Yksi sellainen on EU.

Ihmettelen, millä logiikalla Xantippa tulkitsee edellistä kirjoitustani, kun hän tekee näin erikoisia johtopäätöksiä. Totta kai olen tietoinen siitä, että rauhan puolesta on toimittu. En usko, että nykyisissä oloissa enemmistö ihmisistä haluaisi sotaa. Mahtaako enemmistö koskaan haluta. Enemmistöt tuntuvat vain olevan huonoja visioimaan tulevaisuutta, kun ne äänestävät valtaan nationalistisia poliitikkoja, jotka "yllättäen" saavatkin aikaa sodan.

Kun Saksa aloitti toiseen maailmansotaan johtaneet tapahtumat hyökkäämällä Puolaan, saksalaiset eivät silminnäkijähavaintojen mukaan erityisemmin iloinneet asiasta. Yleinen tunnelma oli apea, koska olihan rintamalla saksalaisten perheiden poikia ja isiä ja aviomiehiä. Jos hyökkäyksestä olisi järjestetty puolueeton ja vapaa kansanäänestys, mikäli tällaista ylipäätään voi edes teoriassa järjestää diktatuurimaassa, enemmistö saksalaisista ei kenties olisi kannattanut sodan aloittamista. Mutta kun vajaa vuosi myöhemmin Saksa oli lyönyt Ranskan, kansa olikin jo hurmioissaan siitä huolimatta, että monet perheet olivat kokeneet raskaimman mahdollisen menetyksen. Liput liehuivat ja kansa hurrasi ja kukkia heiteltiin kaduille, kun voittoisa sotapäällikkö palasi Berliiniin.

https://c8.alamy.com/comp/J1D2HG/fhrer-adolf-hitler-returns-to-berlin-july-4th-1940-in-open-top-official-J1D2HG.jpg

Sekin on tainnut jäädä huomaamatta, että huolimatta ajoittaisista uhkista, toinen maailman sota ei ole toistunut. Tämä johtuu siitä, että ei, suurin osa ei passiivisesti hyväksy pahuutta. Suuri osa vastustaa sitä aktiivisesti ja vielä suurempi osa vastustaa sitä passiivisesti.

Ydinaseet ovat olleet tehokkain sodan ehkäisijä. Kukaan ei ole uskaltanut ottaa ensimmäistä askelta sodassa, jossa kaikki häviävät.

Esimerkiki Suomesta löydät vain - onneksi - aika pienen porukan, jonka vastaus konflikteihin väkivalta ja aseiden kaapista kaivaminen, rautaa rajalle, tankit vyörymään.

Suurin osa näetsen vastustaa joko aktiivisesti tai passiivisesti.

Kummasti sitä vaan uusia hävittäjiä eli "rautaa taivaalle" ollaan taas ostamassa. Toisaalta varustautuminenkin on eräänlaista sodan vastustamista. Kun on tarpeeksi vahva, kukaan ei hyökkää kimppuun.

Minulle jäi epäselväksi, miksi Xantippa käytti aikaa ja vaivaa sen todistelemiseksi, että ihmiset eivät halua sotaa vaan pyrkivät välttämään sitä. Enhän minä nimittäin ole ollut sitä mieltä, että ihmiset - varsinkaan tavalliset ihmiset - haluaisivat sitä.

Tai ehkä he sopivissa olosuhteissa haluavatkin?

Tutkimusten mukaan 66 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että Suomea pitäisi puolustaa aseellisesti kaikissa tilanteissa, jos tänne hyökätään. Eihän aito pasifisti vastaa näin. Hän vastaa, että sota on paha asia, eikä Suomen pidä olla mukana siinä. Jos tänne hyökätään, antaudutaan saman tien, jolloin sotaa ei tarvitse käydä. Sotahan on tulos siitä, että yksi valtio hyökkää ja toinen puolustautuu. Puolustautumatonta maata vastaan ei tarvitse sotia, pelkkä miehitys riittää. Tanska valitsi tämän tien toisessa maailmansodassa ja selvisi vähemmillä uhreilla niihin maihin verrattuna, jotka yrittivät puolustautua, mutta jotka miehitettiin silti.

Sen, että antautuminen on ensisijainen vaihtoehto, ei pitäisi olla potentiaalisen vihollisen tiedossa, koska silloin puolustusarmeijan ennaltaehkäisevällä pelotevaikutuksellakaan ei olisi merkitystä.



https://yle.fi/uutiset/3-10529281

[Karikko]

Sekin on tainnut jäädä huomaamatta, että huolimatta ajoittaisista uhkista, toinen maailman sota ei ole toistunut. Tämä johtuu siitä, että ei, suurin osa ei passiivisesti hyväksy pahuutta. Suuri osa vastustaa sitä aktiivisesti ja vielä suurempi osa vastustaa sitä passiivisesti.


T: Xante

Eihän se voi toistua, kun uutta sotaa on valmisteltu ahkerasti, kaikkialla omien mahdollisuuksien mukaan.

Totaalisen tuhon tasa-paino on toistaiseksi estänyt isomman rähinän, mutta sotia on käyty ahkerasti koko ajan.

Mutta mitä maanpuolustus-intoon tulee, niin se on yleensä sitä korkeampi mitä kauempana rintamasta ollaan, niillä  jotka eivät eturintamalle joudu uhreiksi. Ne taas jotka tietävät olevansa tykinruokaa, eivät niin kauhiasti intoile.

[Laika]

Tässäpä juuri on sokea pisteesi. Kyllä pidettiin molempia pahuutena ja kauheina tekoina.

Riippuu keneltä kysyy. Vieläkin on paljon ihmisiä, jotka pitävät Dresdenin pommitusta oikeutettuna sotaan kuuluvana tekona. Natsien hirmutöiden puolustajia näyttäisi olevan vähemmän.

Suoran puolustelun sijaan yleisin näkemäni muoto on whataboutismi. Se on äkillistä moraalista taantumista tavallisesti ideologisen juoksuhaudan puolustamiseksi kuvitelluilta rynnäköiltä. Tarkentaakseni, whataboutismia näkee melkein minkä hyvänsä uutisen ilmestyessä heti ensimmäisessä tai toisessa kommentissa. Se kertoo mielen köyhyydestä.

Whataboutism, also known as whataboutery, is a variant of the tu quoque logical fallacy that attempts to discredit an opponent's position by charging them with hypocrisy without directly refuting or disproving their argument.[1][2][3]

Whataboutism is particularly associated with Soviet and Russian propaganda.[4][5][6] When criticisms were leveled at the Soviet Union during the Cold War, the Soviet response would often be "What about ..." followed by an event in the Western world.[7]

Wikipedian kuvaus on kovin köykäinen käyttäessään yhtä esimerkkiä asian holistisen luonteen sijaan. Whataboutismin ymmärtämiseksi täytyy näet ottaa vähintään kaksi vastakkaiseksi kuviteltua esimerkkiä ja havaita sama nationalismi molempien alta niiden keskinäisessä nokittelussa: neuvostoihailijat taantuvat kritisoimaan länttä ja anglofiilit neuvostojärjestelmää, ikäänkuin laskettaisiin pisteitä joukkuepelissä. Sama identiteettipolitiikka, josta rapistuva valkoinen yläluokka syyttää muita etnisiä ryhmiä, ajaa yhä uudestaan heidän jokaista reaktiotaan.

Kenellekään ei ole hyötyä tulostarkistuksista, koska ihminen puree omaa nilkkaansa. Sillä ei ole väliä, ketkä ovat kääntäneet paitansa merkiksi nurinpäin tänään. Kykenemättömyydessään nähdä ihmiskunnan kohtalo yhteisenä, syöttää nykyinen omahyväisyyteen ja vaurauteen kääriytynyt ylimystö lapsensa historialle. Eilisten voittajien lapsilla ei ole näiden sääntöjen puitteissa muuta kuin hävittävää.