Älykkyys, geenit ja menestyminen

[kertsi]

Näkisin ettei koulumenestys korreloi älykkyyden kanssa siinä määrin kuin kuvitellaan. Koulumenestyksen kannalta tärkeimmät tekijät ovat ahkeruus ja kuuliaisuus auktoriteeteille. Älykäs on sangen harvoin kumpaakaan.

Aika usein älykäs ei edes tavoittele menestymistä.

Millä perusteilla väität, että älykäs on sangen harvoin ahkera tai kuuliainen auktoriteeteille, eikä useinkaan tavoittele menestymistä?

En ole eri mieltä tai samaa mieltä, mutta perustelusi kiinnostaisivat.

Työkavereissani ja tuttava- ja ystäväpiirissäni on ja on ollut monia mensalaisia, enkä ole huomannut heidän olevan tai olleen mitenkään erityisen laiskoja tai änkyröitä esimiehiä kohtaan, tai välinpitämättömiä menestymiselleenkään. Mitään tilastotietoja minulla ei kyllä ole.

Tiedän kyllä, että mensalaisiakin on moneen lähtöön, ja heitä on ihan duunariammateissakin. Mutta jos kohtaan ydinfyysikon, oletan että on ainakin jonkin verran todennäköisempää, että hän on älykkäämpi kuin sanotaan vaikka saman työpaikan siivooja. Toki muutan mielipidettäni, jos osoitat olettamukseni vääräksi.

[Kopek]

Ja ennen kaikkea, miksi tämä pakkomielteesi pahantahtoisesti kerta toisensa jälkeen mustamaalata afrikkalaistaustaisten älyä ja seksuaalisuutta (ja poliiseja)? Ei vaikuta oikein terveeltä tuo touhusi.

Mustamaalaaminen syntyy lukijan omassa mielessä. En minä sitä tee. Esitän vain tietoa, jota löytyy netistä. Yritän olla niin objektiivinen kuin mahdollista.

Tatu Vanhasen tutkimuksia on pilkattu ja ne on pyritty osoittamaan vääriksi. Ehkä olisi aika joidenkin muiden tutkijoiden tehdä uusia tutkimuksia, joilla Vanhasen ja Lynnin tulokset voitaisiin osoittaa lopullisesti vääriksi.

Vanhanen ja Lynn kertoivat tutkimuksessaan, miten he päätyivät tekemään johtopäätöksiä eri maiden asukkaiden keskimääräisestä älykkyysosamäärästä tilanteissa, joissa suoraa dataa oli rajoitetusti käytössä. Näin ollen en pitäisi tuloksia valehtelemisena vaan korkeintaan epätarkkoina, minkä tekijät itsekin myöntävät. Niin kauan kuin toisin osoitetaan, pidän Vanhasen ja Lynnin osoittamia tietoja ainakin suuntaa antavina, elleivät ne aivan tarkkoja olekaan.

Odotan mielenkiinnolla uusia tutkimuksia, joilla edellä mainitut kumotaan. Se että kirjoitetaan sana "tutkimukset" lainausmerkeissä ei ole riittävä menetelmä. Tarvitaan enemmän.

Kertsi voisi miettiä kaikkea sitä, mitä hän esittää minun kirjoittelustani, myös omalla kohdallaan. Hänen omat kirjoituksensa kristinuskosta ja kristityistä ja lestadiolaisista täyttävät nimittäin mielestäni vihapuheen määritelmän. Kiihko ja viha suorastaan tihkuu tekstistä. Jos kirjoittelun kohteena olisivat muslimit ja jokin Suomessa asuva muslimien alaryhmä, voitaisiin ehkä jo puhua kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan.

Minun kirjoitteluni etnisistä ryhmistä ja ominaisuuksien periytyvyydestä on neutraalia ja lievää. 

Minusta tekee rasistin monien silmissä se, kun uskon myös muiden kuin pelkästään fyysisten piirteiden olevan periytyviä, kun tilastollisella tasolla verrataan ihmisryhmiä keskenään. Mitään muuta rasistista en esitä, ainoastaan tämän olettamuksen. Aikaisemmin tällainen käsitys oli täysin normaali ja yleisesti hyväksytty. Siihen oli päädytty käytännön havaintojen perusteella. Myöhemmin monet vanhat käsitykset ovat osoittautuneet vääriksi, mutta mielestäni tämä käsitys ei kokonaan. Ryhmätasolla ihmispopulaatioissa on eroja, joita ei välttämättä huomaa verrattaessa satunnaisia yksilöitä keskenään.

Ihmiset ovat pääosin samanlaisia, tätä tosiasiaa en pyri kiistämään. Suurien joukkojen tasolla esiintyy kuitenkin tilastollisesti mitattavia pieniä eroja, joista osa selittyy mielestäni geneettisen perimän kautta, vaikka kulttuurilla ja ympäristölläkin on luonnollisesti vaikutusta.

[-:)lauri]

Ja ennen kaikkea, miksi tämä pakkomielteesi pahantahtoisesti kerta toisensa jälkeen mustamaalata afrikkalaistaustaisten älyä ja seksuaalisuutta (ja poliiseja)? Ei vaikuta oikein terveeltä tuo touhusi.

Mustamaalaaminen syntyy lukijan omassa mielessä. En minä sitä tee. Esitän vain tietoa, jota löytyy netistä. Yritän olla niin objektiivinen kuin mahdollista.

Älä viitsi. Äärioikeistolainen propagandasi ei edelleenkään ole objektiivisuuden synonyymi, vaan äärioikeistolaista propagandaa.

[kertsi]

Minun kirjoitteluni etnisistä ryhmistä ja ominaisuuksien periytyvyydestä on neutraalia ja lievää. 

Minusta tekee rasistin monien silmissä se, kun uskon myös muiden kuin pelkästään fyysisten piirteiden olevan periytyviä, kun tilastollisella tasolla verrataan ihmisryhmiä keskenään. Mitään muuta rasistista en esitä, ainoastaan tämän olettamuksen. Aikaisemmin tällainen käsitys oli täysin normaali ja yleisesti hyväksytty. Siihen oli päädytty käytännön havaintojen perusteella. Myöhemmin monet vanhat käsitykset ovat osoittautuneet vääriksi, mutta mielestäni tämä käsitys ei kokonaan. Ryhmätasolla ihmispopulaatioissa on eroja, joita ei välttämättä huomaa verrattaessa satunnaisia yksilöitä keskenään.

En tiedä muista foorumisteista, mutta minun silmissäni sinä kyllä olet tämän saitin rasistisin tyyppi. Koskaan en muista nähneeni selitystäsi sille, että jatkuvasti jatkat afrikkalaisten (ja poliisien) mustamaalaamista liki jokaisessa keskusteluketjussa täällä:

En muista sinun koskaan vastanneen kysymykseen "Entä sitten?". Mitä siitä pitäisi mielestäsi seurata, jos olisitkin oikeassa (ja yksi lähteistäsi väärässä)? Miten ja mihin konkreettisiin toimiin sellaisia havaintoja ja tilastoja pitäisi mielestäsi käyttää?

Niin. Entä sitten, Kopek?

[Brutto]

Näkisin ettei koulumenestys korreloi älykkyyden kanssa siinä määrin kuin kuvitellaan. Koulumenestyksen kannalta tärkeimmät tekijät ovat ahkeruus ja kuuliaisuus auktoriteeteille. Älykäs on sangen harvoin kumpaakaan.

Aika usein älykäs ei edes tavoittele menestymistä.

Millä perusteilla väität, että älykäs on sangen harvoin ahkera tai kuuliainen auktoriteeteille, eikä useinkaan tavoittele menestymistä?

Älykkäillä on taipumus kyseenalaistaa asioita, mikä näkyy sokean kuuliaisuuden puutteena sekä auktoriteettien haastamisena.

Älykäs menestyy vähemmällä ponnistelulla lapsena, eikä siten opi näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteita. Tämä näkyy myöhemmällä iällä jonkin sortin laiskuutena. Ja hullu paljon työtä tekee jne...

Älykäs osaa priorisoida elämässään asiat tärkeysjärjestykseen eikä siten nosta kärkeen sellaisia perinteisiä menestyksen tunnusmerkkejä, kuten oppiarvoja, rikkautta ja kuuluisuutta.

[-:)lauri]

Näkisin ettei koulumenestys korreloi älykkyyden kanssa siinä määrin kuin kuvitellaan. Koulumenestyksen kannalta tärkeimmät tekijät ovat ahkeruus ja kuuliaisuus auktoriteeteille. Älykäs on sangen harvoin kumpaakaan.

Aika usein älykäs ei edes tavoittele menestymistä.

Millä perusteilla väität, että älykäs on sangen harvoin ahkera tai kuuliainen auktoriteeteille, eikä useinkaan tavoittele menestymistä?

Älykkäillä on taipumus kyseenalaistaa asioita mikä näkyy sokean kuuliaisuuden puutteena sekä auktoriteettien haastamisena.

Älykäs menestyy vähemmällä ponnistelulla lapsena eikä siten opi näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteet. Tämä näkyy myöhemmällä iällä laisuutena. Ja hullu paljon työtä tekee jne...

Älykäs osaa priorisoida elämässään asiat tärkeysjärjestykseen eikä siten nosta kärkeen sellaisia perinteisiä menestyksen tunnusmerkkejä, kuten oppiarvoja, rikkautta ja kuuluisuutta.

Mutta entäs jos auktoriteetti on oikeassa? Nähdäkseni ei ole erityisen älykästä kyseenalaistaa sitä.

[kertsi]

Näkisin ettei koulumenestys korreloi älykkyyden kanssa siinä määrin kuin kuvitellaan. Koulumenestyksen kannalta tärkeimmät tekijät ovat ahkeruus ja kuuliaisuus auktoriteeteille. Älykäs on sangen harvoin kumpaakaan.

Aika usein älykäs ei edes tavoittele menestymistä.

Millä perusteilla väität, että älykäs on sangen harvoin ahkera tai kuuliainen auktoriteeteille, eikä useinkaan tavoittele menestymistä?

Älykkäillä on taipumus kyseenalaistaa asioita, mikä näkyy sokean kuuliaisuuden puutteena sekä auktoriteettien haastamisena.

Älykäs menestyy vähemmällä ponnistelulla lapsena, eikä siten opi näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteita. Tämä näkyy myöhemmällä iällä jonkin sortin laiskuutena. Ja hullu paljon työtä tekee jne...

Älykäs osaa priorisoida elämässään asiat tärkeysjärjestykseen eikä siten nosta kärkeen sellaisia perinteisiä menestyksen tunnusmerkkejä, kuten oppiarvoja, rikkautta ja kuuluisuutta.

Eli perustelusi ovat pelkkää mutua.

[Brutto]

Näkisin ettei koulumenestys korreloi älykkyyden kanssa siinä määrin kuin kuvitellaan. Koulumenestyksen kannalta tärkeimmät tekijät ovat ahkeruus ja kuuliaisuus auktoriteeteille. Älykäs on sangen harvoin kumpaakaan.

Aika usein älykäs ei edes tavoittele menestymistä.

Millä perusteilla väität, että älykäs on sangen harvoin ahkera tai kuuliainen auktoriteeteille, eikä useinkaan tavoittele menestymistä?

Älykkäillä on taipumus kyseenalaistaa asioita mikä näkyy sokean kuuliaisuuden puutteena sekä auktoriteettien haastamisena.

Älykäs menestyy vähemmällä ponnistelulla lapsena eikä siten opi näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteet. Tämä näkyy myöhemmällä iällä laisuutena. Ja hullu paljon työtä tekee jne...

Älykäs osaa priorisoida elämässään asiat tärkeysjärjestykseen eikä siten nosta kärkeen sellaisia perinteisiä menestyksen tunnusmerkkejä, kuten oppiarvoja, rikkautta ja kuuluisuutta.

Mutta entäs jos auktoriteetti on oikeassa? Nähdäkseni ei ole erityisen älykästä kyseenalaistaa sitä.

Auktoriteetin ei voida koskaan tietää olevan oikeassa ennen kuin tuo oikeassa oleminen on jollakin tavalla kyseenalaistettu.

Ps. Hitler oli myös auktoriteetti ja vahva sellainen.

[Brutto]

Näkisin ettei koulumenestys korreloi älykkyyden kanssa siinä määrin kuin kuvitellaan. Koulumenestyksen kannalta tärkeimmät tekijät ovat ahkeruus ja kuuliaisuus auktoriteeteille. Älykäs on sangen harvoin kumpaakaan.

Aika usein älykäs ei edes tavoittele menestymistä.

Millä perusteilla väität, että älykäs on sangen harvoin ahkera tai kuuliainen auktoriteeteille, eikä useinkaan tavoittele menestymistä?

Älykkäillä on taipumus kyseenalaistaa asioita, mikä näkyy sokean kuuliaisuuden puutteena sekä auktoriteettien haastamisena.

Älykäs menestyy vähemmällä ponnistelulla lapsena, eikä siten opi näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteita. Tämä näkyy myöhemmällä iällä jonkin sortin laiskuutena. Ja hullu paljon työtä tekee jne...

Älykäs osaa priorisoida elämässään asiat tärkeysjärjestykseen eikä siten nosta kärkeen sellaisia perinteisiä menestyksen tunnusmerkkejä, kuten oppiarvoja, rikkautta ja kuuluisuutta.

Eli perustelusi ovat pelkkää mutua.

Eli olet itse ilmeisesti erittäin ahkera, menestystä tavoitteleva ja kuuliainen auktoriteeteille.

[-:)lauri]

Näkisin ettei koulumenestys korreloi älykkyyden kanssa siinä määrin kuin kuvitellaan. Koulumenestyksen kannalta tärkeimmät tekijät ovat ahkeruus ja kuuliaisuus auktoriteeteille. Älykäs on sangen harvoin kumpaakaan.

Aika usein älykäs ei edes tavoittele menestymistä.

Millä perusteilla väität, että älykäs on sangen harvoin ahkera tai kuuliainen auktoriteeteille, eikä useinkaan tavoittele menestymistä?

Älykkäillä on taipumus kyseenalaistaa asioita mikä näkyy sokean kuuliaisuuden puutteena sekä auktoriteettien haastamisena.

Älykäs menestyy vähemmällä ponnistelulla lapsena eikä siten opi näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteet. Tämä näkyy myöhemmällä iällä laisuutena. Ja hullu paljon työtä tekee jne...

Älykäs osaa priorisoida elämässään asiat tärkeysjärjestykseen eikä siten nosta kärkeen sellaisia perinteisiä menestyksen tunnusmerkkejä, kuten oppiarvoja, rikkautta ja kuuluisuutta.

Mutta entäs jos auktoriteetti on oikeassa? Nähdäkseni ei ole erityisen älykästä kyseenalaistaa sitä.

Auktoriteetin ei voida koskaan tietää olevan oikeassa ennen kuin tuo oikeassa oleminen on jollakin tavalla kyseenalaistettu.

Älä nyt hyvänen aika saivartele itsestäänselvyyksillä. Tuota ei tietenkään kutsuta auktoriteetin kyseenalaistamiseksi*, vaan ainoastaan sitä jos johtopäätös totuudesta poikkeaa auktoriteetin tarjoamasta totuudesta.

* sinun logiikallasi ei olisi lainkaan sokeita auktoriteettiuskovaisia ts ihmisen psykologia on lähtökohtaisesti sellainen, että se arvioi aina onko tieto järkevää vai ei oli kyseessä älykäs tai imbesilli. Johtuu primitiivisestä selviytymisvietistä.

[Brutto]

Näkisin ettei koulumenestys korreloi älykkyyden kanssa siinä määrin kuin kuvitellaan. Koulumenestyksen kannalta tärkeimmät tekijät ovat ahkeruus ja kuuliaisuus auktoriteeteille. Älykäs on sangen harvoin kumpaakaan.

Aika usein älykäs ei edes tavoittele menestymistä.

Millä perusteilla väität, että älykäs on sangen harvoin ahkera tai kuuliainen auktoriteeteille, eikä useinkaan tavoittele menestymistä?

Älykkäillä on taipumus kyseenalaistaa asioita mikä näkyy sokean kuuliaisuuden puutteena sekä auktoriteettien haastamisena.

Älykäs menestyy vähemmällä ponnistelulla lapsena eikä siten opi näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteet. Tämä näkyy myöhemmällä iällä laisuutena. Ja hullu paljon työtä tekee jne...

Älykäs osaa priorisoida elämässään asiat tärkeysjärjestykseen eikä siten nosta kärkeen sellaisia perinteisiä menestyksen tunnusmerkkejä, kuten oppiarvoja, rikkautta ja kuuluisuutta.

Mutta entäs jos auktoriteetti on oikeassa? Nähdäkseni ei ole erityisen älykästä kyseenalaistaa sitä.

Auktoriteetin ei voida koskaan tietää olevan oikeassa ennen kuin tuo oikeassa oleminen on jollakin tavalla kyseenalaistettu.

Älä nyt hyvänen aika saivartele itsestäänselvyyksillä. Tuota ei tietenkään kutsuta auktoriteetin kyseenalaistamiseksi*, vaan ainoastaan sitä jos johtopäätös totuudesta poikkeaa auktoriteetin tarjoamasta totuudesta.

* sinun logiikallasi ei olisi lainkaan sokeita auktoriteettiuskovaisia.

Sinun logiikallasi auktoriteetti on aina oikeassa koska hän on auktoriteetti. Ja koska hän on auktoriteetti, hän on aina oikeassa.

Aikoinaan kirkko oli merkittävin auktoriteetti ja sen mukaan maa oli aurinkokunnan keskus. Joku älykäs senkin opin sitten kyseenalaisti.

[-:)lauri]

Näkisin ettei koulumenestys korreloi älykkyyden kanssa siinä määrin kuin kuvitellaan. Koulumenestyksen kannalta tärkeimmät tekijät ovat ahkeruus ja kuuliaisuus auktoriteeteille. Älykäs on sangen harvoin kumpaakaan.

Aika usein älykäs ei edes tavoittele menestymistä.

Millä perusteilla väität, että älykäs on sangen harvoin ahkera tai kuuliainen auktoriteeteille, eikä useinkaan tavoittele menestymistä?

Älykkäillä on taipumus kyseenalaistaa asioita mikä näkyy sokean kuuliaisuuden puutteena sekä auktoriteettien haastamisena.

Älykäs menestyy vähemmällä ponnistelulla lapsena eikä siten opi näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteet. Tämä näkyy myöhemmällä iällä laisuutena. Ja hullu paljon työtä tekee jne...

Älykäs osaa priorisoida elämässään asiat tärkeysjärjestykseen eikä siten nosta kärkeen sellaisia perinteisiä menestyksen tunnusmerkkejä, kuten oppiarvoja, rikkautta ja kuuluisuutta.

Mutta entäs jos auktoriteetti on oikeassa? Nähdäkseni ei ole erityisen älykästä kyseenalaistaa sitä.

Auktoriteetin ei voida koskaan tietää olevan oikeassa ennen kuin tuo oikeassa oleminen on jollakin tavalla kyseenalaistettu.

Älä nyt hyvänen aika saivartele itsestäänselvyyksillä. Tuota ei tietenkään kutsuta auktoriteetin kyseenalaistamiseksi*, vaan ainoastaan sitä jos johtopäätös totuudesta poikkeaa auktoriteetin tarjoamasta totuudesta.

* sinun logiikallasi ei olisi lainkaan sokeita auktoriteettiuskovaisia.

Sinun logiikallasi auktoriteetti on aina oikeassa koska hän on auktoriteetti. Ja koska hän on auktoriteetti, hän on aina oikeassa.

Aikoinaan kirkko oli merkittävin auktoriteetti ja sen mukaan maa oli aurinkokunnan keskus. Joku älykäs senkin opin sitten kyseenalaisti.

Tuo ei ole loogisesti päätelty sanomastani. Et siten ole erityisen älykäs. Tosin senhän me kaikki jo tiesimmekin.

[kertsi]

Näkisin ettei koulumenestys korreloi älykkyyden kanssa siinä määrin kuin kuvitellaan. Koulumenestyksen kannalta tärkeimmät tekijät ovat ahkeruus ja kuuliaisuus auktoriteeteille. Älykäs on sangen harvoin kumpaakaan.

Aika usein älykäs ei edes tavoittele menestymistä.

Millä perusteilla väität, että älykäs on sangen harvoin ahkera tai kuuliainen auktoriteeteille, eikä useinkaan tavoittele menestymistä?

Älykkäillä on taipumus kyseenalaistaa asioita, mikä näkyy sokean kuuliaisuuden puutteena sekä auktoriteettien haastamisena.

Älykäs menestyy vähemmällä ponnistelulla lapsena, eikä siten opi näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteita. Tämä näkyy myöhemmällä iällä jonkin sortin laiskuutena. Ja hullu paljon työtä tekee jne...

Älykäs osaa priorisoida elämässään asiat tärkeysjärjestykseen eikä siten nosta kärkeen sellaisia perinteisiä menestyksen tunnusmerkkejä, kuten oppiarvoja, rikkautta ja kuuluisuutta.

Eli perustelusi ovat pelkkää mutua.

Eli olet itse ilmeisesti erittäin ahkera, menestystä tavoitteleva ja kuuliainen auktoriteeteille.

Looginen päättely ei selvästikään ole vahvuusaluettasi.

[Brutto]

Näkisin ettei koulumenestys korreloi älykkyyden kanssa siinä määrin kuin kuvitellaan. Koulumenestyksen kannalta tärkeimmät tekijät ovat ahkeruus ja kuuliaisuus auktoriteeteille. Älykäs on sangen harvoin kumpaakaan.

Aika usein älykäs ei edes tavoittele menestymistä.

Millä perusteilla väität, että älykäs on sangen harvoin ahkera tai kuuliainen auktoriteeteille, eikä useinkaan tavoittele menestymistä?

Älykkäillä on taipumus kyseenalaistaa asioita mikä näkyy sokean kuuliaisuuden puutteena sekä auktoriteettien haastamisena.

Älykäs menestyy vähemmällä ponnistelulla lapsena eikä siten opi näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteet. Tämä näkyy myöhemmällä iällä laisuutena. Ja hullu paljon työtä tekee jne...

Älykäs osaa priorisoida elämässään asiat tärkeysjärjestykseen eikä siten nosta kärkeen sellaisia perinteisiä menestyksen tunnusmerkkejä, kuten oppiarvoja, rikkautta ja kuuluisuutta.

Mutta entäs jos auktoriteetti on oikeassa? Nähdäkseni ei ole erityisen älykästä kyseenalaistaa sitä.

Auktoriteetin ei voida koskaan tietää olevan oikeassa ennen kuin tuo oikeassa oleminen on jollakin tavalla kyseenalaistettu.

Älä nyt hyvänen aika saivartele itsestäänselvyyksillä. Tuota ei tietenkään kutsuta auktoriteetin kyseenalaistamiseksi*, vaan ainoastaan sitä jos johtopäätös totuudesta poikkeaa auktoriteetin tarjoamasta totuudesta.

* sinun logiikallasi ei olisi lainkaan sokeita auktoriteettiuskovaisia.

Sinun logiikallasi auktoriteetti on aina oikeassa koska hän on auktoriteetti. Ja koska hän on auktoriteetti, hän on aina oikeassa.

Aikoinaan kirkko oli merkittävin auktoriteetti ja sen mukaan maa oli aurinkokunnan keskus. Joku älykäs senkin opin sitten kyseenalaisti.

Tuo ei ole loogisesti päätelty sanomastani. Et siten ole erityisen älykäs. Tosin senhän me kaikki jo tiesimmekin.

Olen jo pitkään tiennyt, että varmin merkki oikeassa olemisestani on se, että vastaanväittäjä siirtää keskustelun minun persoonaani

[-:)lauri]

Näkisin ettei koulumenestys korreloi älykkyyden kanssa siinä määrin kuin kuvitellaan. Koulumenestyksen kannalta tärkeimmät tekijät ovat ahkeruus ja kuuliaisuus auktoriteeteille. Älykäs on sangen harvoin kumpaakaan.

Aika usein älykäs ei edes tavoittele menestymistä.

Millä perusteilla väität, että älykäs on sangen harvoin ahkera tai kuuliainen auktoriteeteille, eikä useinkaan tavoittele menestymistä?

Älykkäillä on taipumus kyseenalaistaa asioita mikä näkyy sokean kuuliaisuuden puutteena sekä auktoriteettien haastamisena.

Älykäs menestyy vähemmällä ponnistelulla lapsena eikä siten opi näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteet. Tämä näkyy myöhemmällä iällä laisuutena. Ja hullu paljon työtä tekee jne...

Älykäs osaa priorisoida elämässään asiat tärkeysjärjestykseen eikä siten nosta kärkeen sellaisia perinteisiä menestyksen tunnusmerkkejä, kuten oppiarvoja, rikkautta ja kuuluisuutta.

Mutta entäs jos auktoriteetti on oikeassa? Nähdäkseni ei ole erityisen älykästä kyseenalaistaa sitä.

Auktoriteetin ei voida koskaan tietää olevan oikeassa ennen kuin tuo oikeassa oleminen on jollakin tavalla kyseenalaistettu.

Älä nyt hyvänen aika saivartele itsestäänselvyyksillä. Tuota ei tietenkään kutsuta auktoriteetin kyseenalaistamiseksi*, vaan ainoastaan sitä jos johtopäätös totuudesta poikkeaa auktoriteetin tarjoamasta totuudesta.

* sinun logiikallasi ei olisi lainkaan sokeita auktoriteettiuskovaisia.

Sinun logiikallasi auktoriteetti on aina oikeassa koska hän on auktoriteetti. Ja koska hän on auktoriteetti, hän on aina oikeassa.

Aikoinaan kirkko oli merkittävin auktoriteetti ja sen mukaan maa oli aurinkokunnan keskus. Joku älykäs senkin opin sitten kyseenalaisti.

Tuo ei ole loogisesti päätelty sanomastani. Et siten ole erityisen älykäs. Tosin senhän me kaikki jo tiesimmekin.

Olen jo pitkään tiennyt, että varmin merkki oikeassa olemisestani on se, että vastaanväittäjä siirtää keskustelun minun persoonaani

Ensiksi väität minun persoonastani idioottimaisuuksia ja sitten uhriudut kun saat maistaa omaa lääkettäsi. Kättä kuivumaan, kelle tämä tuli yllärinä.