Älykkyys, geenit ja menestyminen

[Melodious Oaf]

Täysin subjektiviisesti sillä pohjalla mitä olen USA:ssa itse asunut ja reissaillut: Kyllä sillä tuntuisi joku vaikutus olevan.

Usein puhutaan termillä "orjuuden vaikutukset". Mutta kyse ei kuitenkaan ole kovin vanhasta asiasta, jos katsoo kansalaisoikeusliikettä ja sitä, minkäalainen asenneilmapiiri on ollut Yhdysvalloissa vielä 1900-luvun puolivälissä.

Jo vähän kulunut anekdootti on, että Berliinin olympialaisissa hyvin menestynyttä Jessie Owensia Hitler kyllä onnitteli mutta oman maan presidentti ei. Silloin mustat artistit kulkivat keikkapaikoille takaovista tai keittiön kautta, koska monesti asiakkaina sinne ei olisi ollut mitään asiaa. Sama juttu koulutuksen ja monen muun jutun suhteen.

En ymmärrä miksi olennaista olisi vain orjuus.

Koko jutulla viitataan myös sisällissodan jättämään katkeruuteen ja sellaiseen suhtautumiseen, jossa mustia nyt ei vain nähty oikein täysimääräisesti ihmisinä. Tällainen pitkä perintö kaikkine kerroksineen ja kerrostuneine vaikutuksineen ei häviä tai tule tyhjäksi hetkessä. Orjuus ja ihmisten pakkosiirrot ovat vain keskeinen pohjatason juttu siellä taustalla.

[Melodious Oaf]

Jos suomalaisilta kysyttäisiin, uskotko että sisällissotaa on Suomessa käsitelty niin, ettei se enää vaikuta yhteiskuntaan, ja tästä kyselytutkimuksesta tehtäisiin artikkeli, jossa kuvannettaisiin vastauksia sen perustella, ilmoittivatko vastaajat kannattavnsa PS:ää vai vasemmistoliittoa, olisiko tämä sama asia kuin jokin reportaasi tai tutkimus siitä, mitä tällaiset vaikutukset suomalaisessa nyky-yhteiskuntassa todella ovat? 

Tietyllä tapaa sekin kertoo jotain, jos jonkun puolueen kannattajat ajattelevat että ei näy ja toisen että kyllä näkyy. Mutta tästä on aika pitkä matka siihen, kummat ovat oikeassa vai onko totuus kumpaakaan näistä.

[-:)lauri]

Otsikkoon viitaten netistä löytyy kirjoituksia, joissa esitetään, että perinnöllisillä tekijöillä on yhteys oppimismenestykseen.

https://blogs.helsinki.fi/thinkmath/periman-ja-ympariston-vaikutuksesta-ajattelun-taitojen-kehittymiseen/

Miksi tällaisia asioita yleensä tutkitaan, jos on vaara, että saadaan tulos, joka ei saa pitää paikkansa, mutta jota on kuitenkin vaikea kumota.

Oletan, että

1) Älykkyys on ainakin osittain geneettisesti perinnöllistä

2) Älykkyyden kehitykseen vaikuttavat myös ympäristötekijät

3) Kaikki kansat ovat älykkyyden suhteen heterogeenisia

4) Käytössä olevat älykkyystestit mittaavat osittain asioita, joita voi myös oppia

Tästä seuraa väkisin, että eri väestöryhmien välille syntyy valikoivan muuttoliikkeen, valikoivan syntyvyyden ja valikoivan kuolleisuuden vuoksi eroja. Nämä erot voivat muuttua hyvinkin nopeasti – yhdenkin sukupolven aikana – jos noissa kolmessa valikoivuudessa tapahtuu muutoksia. Lisäksi eroja aiheuttavat erilaiset kasvuolosuhteet, sillä mikään tutkimus ei väitä, että älykkyys olisi kokonaan perinnöllistä. Koulutuksellakin on vaikutuksensa.

Kansakuntien välisiä eroja eivät synnytä niinkään rodut kuin yhteiskunnalliset olosuhteet, jotka joko suosivat tai eivät suosi lahjakkuutta.
https://www.soininvaara.fi/2007/12/28/viela-kerran-kansakuntien-lahjakkuuseroista/

Mielenkiintoisinta asiassa on mielestäni se, että mahdollisesti 100% älykkyydestä on geneettistä ja että kaikki ihmiset käyttävät ajatteluunsa kaiken tuon 100%. Keskeinen ongelma koskee vain sitä, kuinka kaikki tuo 100% saadaan toimimaan tavalla, jonka tunnistamme älykkääksi.

Olen itse hyvinkin myötämielinen tälle näkökulmalle. Kun ajatteluun vaikuttavia soluja on ehkä noin biljoona (100 miljardia hermosolua ja kymmenkertainen määrä tuki- eli gliasoluja), voi olla melko mahdoton sanoa, onko niiden tuottama päätelmä pohjimmiltaan yleisälykäs päätelmä vai adaptaatioiden tulos, sillä adaptaatioiden tuloksenakin päätelmän muodostamiseen osallistuu kaiketi niin paljon aivosoluja, että kaikille pienimmillekin nyansseille löytyy varmasti ihan oma solu, joka ottaa kyseisen seikan huomioon. Tämä lähestymistapa viehättää itseäni senkin vuoksi, että kokemukseni mukaan ihmiset eivät ryhdy olemaan samaa mieltä sellaisten ajatusten kanssa, joiden periaatteiden kanssa he eivät ole olleet jo alun perinkin samaa mieltä. Mikään "logiikka" kun ei tunnu koskaan kelpaavan. Eli ikään kuin älykkäät päätelmät eivät olisi yleisälykkyyttä vaan tosiaan jotenkin kunkin päättelijän päättelemiseen sisään kirjoitettu tuottamaan vain ja ainoastaan tietyntyyppisiä päätelmiä.

Tosin isompi ongelma lienee kuitenkin se, että meillä ei ole tiedossa edes valistunutta arvausta siitä, miten ajattelu pohjimmiltaan syntyy. Eli kovinkaan erehtymätöntä tietoa emme mahdollisesti kykene ajattelusta puhumattakaan älykkäästä ajattelusta tuottamaan, sillä toistaiseksi emme kykene tutkimaan itse prosessia vaan ainoastaan sen lopputuotteita. Toki voi olla, että siinä vaiheessa kun löydämme prosessin keskeiset tekijät, älykkään ajattelun sijoittaminen siihen on pelkkä muodollisuus, mutta on myös mahdollista, että prosessin tunteminen paljasta siitä jotain sellaista, jota emme ole ottaneet huomioon, mutta joka on keskeistä koko konseptissa ja muuttaa ajattelutapaamme älykkyyteen merkittävästi.

[Toope]

...En ymmärrä miksi olennaista olisi vain orjuus.

Koko jutulla viitataan myös sisällissodan jättämään katkeruuteen ja sellaiseen suhtautumiseen, jossa mustia nyt ei vain nähty oikein täysimääräisesti ihmisinä. Tällainen pitkä perintö kaikkine kerroksineen ja kerrostuneine vaikutuksineen ei häviä tai tule tyhjäksi hetkessä. Orjuus ja ihmisten pakkosiirrot ovat vain keskeinen pohjatason juttu siellä taustalla.

Eivät myöskään vaikuta enää. Ei meilläkään 1918-sodan vaikutus vaikuta. Ei Yhdysvalloissakaan orjuushistoria enää vaikuta (suuresti). Ihmisryhmien asenteissa on eroja. Sama kysymys kuin siinä, miksi juutalaiset usein sopeutuvat ja romanit eivät sopeudu. Kyse on kulttuurista ja sen asenteista. Juutalaiset arvostavat koulutusta ja sivistystä. Romanit arvostavat valtayhteiskunnasta eriytymistä. Siksi juutalaisilla on nobeleja, romaneilla ei.

Mustien kulttuuri USA:ssa on myös osin eriytymistä marginaalikulttuuriin, mutta ei kovin menestyksellistä. Valkoisuutta (sen piirteitä) halveksutaan. Vähän samaa, mitä islamilaiset kulttuurit tekevät? Ajetaan itseään marginaaliin ja sitten syytetään muita rassismista tms... Mutta jos aasialaiset/juutalaiset eivät ajaudu "syrjityksi vähemmistöksi", onko syy yhteiskunnan, vaiko ryhmän oman valinnan?

[a4]

Sosiaalisen aseman ylisukupolvisuuden pääasiallinen mekanismi näyttää olevan se, että lapset omaksuvat niin huono-osaisuuteen kuin hyväosaisuuteen liittyviä ominaisuuksia eli arvoja, asenteita ja tottumuksia lapsuudenperheessään, ja nämä ominaisuudet johtavat sosiaalisen aseman ylisukupolvisuuteen. 
https://www.verkkouutiset.fi/a/koyhyys-ei-ole-ylisukupolvisen-huono-osaisuuden-taustalla-62438/#4260540c

Ylisukupolvinen trauma voi yltää neljänteen polveen asti
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/12/ylisukupolvinen-trauma-voi-yltaa-neljanteen-polveen-asti

[Hayabusa]

[Kopek]

Sosiaalisen aseman ylisukupolvisuuden pääasiallinen mekanismi näyttää olevan se, että lapset omaksuvat niin huono-osaisuuteen kuin hyväosaisuuteen liittyviä ominaisuuksia eli arvoja, asenteita ja tottumuksia lapsuudenperheessään, ja nämä ominaisuudet johtavat sosiaalisen aseman ylisukupolvisuuteen. 
https://www.verkkouutiset.fi/a/koyhyys-ei-ole-ylisukupolvisen-huono-osaisuuden-taustalla-62438/#4260540c

Ylisukupolvinen trauma voi yltää neljänteen polveen asti
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/12/ylisukupolvinen-trauma-voi-yltaa-neljanteen-polveen-asti

Tuosta voi päätellä, että luokkaromahduksen kokeneella suvulla on pari (?) sukupolvea aikaa yrittää palauttaa menetetty asema tai osa siitä. Sen jälkeen henkiset eväät on syöty eikä menneestä ole enää apua.

Onko myös toisin päin? Onko luokkanousun kokeneella suvulla vaara romahtaa takaisin sinne, mistä on lähdetty, kun vanhat arvot kummittelevat taustalla?

[Hippi]

Mikäs kohtalo on sellaisella, jonka vanhemmat tai näiden suvut on selvästikin eri yhteiskuntaluokasta peräisin?

[Melodious Oaf]

Mielenkiintoisinta asiassa on mielestäni se, että mahdollisesti 100% älykkyydestä on geneettistä ja että kaikki ihmiset käyttävät ajatteluunsa kaiken tuon 100%. Keskeinen ongelma koskee vain sitä, kuinka kaikki tuo 100% saadaan toimimaan tavalla, jonka tunnistamme älykkääksi.

Koko viestin hahmotelmassa saattaa olla jotain hyvin osuvaa, mutta en oikein saa siitä kiinni.

Omat ajatukset liikkuvat sellaisella tasolla, että ihmisen kogniitiivisia kykyjä on tosi vaikea arvioida. Aivoissa ja ruumiissa on periaatteessa resursseja vaikka mihin, ja kyse on pitkälti siitä, miten ne saadaan valjastettua ja näkymään jossakin ja kehitettyä ja hyödynnettyä.

Jos katsotaan vaikka jotain varhaisia hominideja, jotka olivat ruumiiltaan pienikokoisia ja aivot olivat aika paljon pienemmät, voi helposti päätyä sellaiseen, että nehän olivat aivan järisyttävän typeriä ja alkeellisia meihin verrattuna. Työkalut olivat vain jotain tietynlaista kiveä ja niin pois päin.

Kuitenkin nekin ovat Afrikasta lähteneet ja pystyneet sopeutumaan täysin erilaisiin oloihin, paljon kylmempään ja ihan erilaisiin eläimiin. Sieltä löytyy jonkun vanhaksi eläneen yksilön kallo, jolla ei ollut enää pitkään aikaan ollut hampaita, jolloin todennäköistä on, että joku muu on pureskellut sille ruuan valmiiksi.

Tossa on jotenkin sellainen ongelma että millä me arvioidaan sitä. Mihin me verrataan ja mitä me pidetään merkkinä älykkyydestä.

Maalitolpat on helppo asettaa niin, että siinä lähtöoletukset määrittävät jotain porukkaa tyhmemmäksi ja kaikki viittaa vain siihen.

Tai vaikka että miehet ovat älykkäämpiä koska he ovat olleet niin paljon edustettuina politiikassa ja tieteissä ja taiteissa ja ties missä. Jos katsotaan sitä, että miten on mennyt planeetan ja sen ekologian kanssa tai miten paljon on konflikteja ynnä muuta, voi päätyä siihen että tämä koko touhu onkin ollut hirvittävän typerää ja nimenomaan ei älykästä.

Mikä johtaa sellaiseen että ei enää nähdä sitä, mikä siinä kuitenkin on ollut hyvää ja älykästä. Tai siihen että nimenomaan ja vain se on tai voi olla älykästä.

Tosi vaikea vaan päästä mihinkään täysin yleiseen perspektiiviin.

[-:)lauri]

Mielenkiintoisinta asiassa on mielestäni se, että mahdollisesti 100% älykkyydestä on geneettistä ja että kaikki ihmiset käyttävät ajatteluunsa kaiken tuon 100%. Keskeinen ongelma koskee vain sitä, kuinka kaikki tuo 100% saadaan toimimaan tavalla, jonka tunnistamme älykkääksi.

Koko viestin hahmotelmassa saattaa olla jotain hyvin osuvaa, mutta en oikein saa siitä kiinni.

Muu osa viestistäni käsitteli ajatusta, että koska toisten ihmisten pään kääntäminen asiassa kuin asiassa on enemmän tai vähemmän mahdotonta, kuten olen antanut itseni ymmärtää mm. kognitiivisen psykoterapiankin parhaimmillaankin varsin heikosta ennusteesta, on mielestäni helpompi uskoa, että kaikki mahdolliset päätelmät, mihin kukin yksilö voi päätyä, ovat kirjoitettu hyvin pitkälle kunkin yksilön aivoihin valmiiksi sen sijaan, että aivot olisivat yleisälylaite, joka taipuu oikeissa olosuhteissa millaisiin päätelmiin tahansa.

[Melodious Oaf]

Muu osa viestistäni käsitteli ajatusta, että koska toisten ihmisten pään kääntäminen asiassa kuin asiassa on enemmän tai vähemmän mahdotonta, kuten olen antanut itseni ymmärtää mm. kognitiivisen psykoterapiankin parhaimmillaankin varsin heikosta ennusteesta, on mielestäni helpompi uskoa, että kaikki mahdolliset päätelmät, mihin kukin yksilö voi päätyä, ovat kirjoitettu hyvin pitkälle kunkin yksilön aivoihin valmiiksi sen sijaan, että aivot olisivat yleisälylaite, joka taipuu oikeissa olosuhteissa millaisiin päätelmiin tahansa.

Ahaa.

Mun käsitys on että kognitiivisessa psykoterapiassa ihminen itse hahmotelee mitä sillä on ne ongelmat tai mihin haluaisi muutosta. Joku tällainen tarvitaan siihen taustalle, jotta se voi toimia ja onnistua. Sitten terapiassa tarjotaan jotakin tietoja ja työkaluja, mutta terapeutti ei "ratkaise" asioita asiakkaan puolesta, vaan aika yleisesti ne jutut ratkeaa, jos ne ratkeaa, vähän niin että asiakas itse kuvittelee tai kokee kuitenkin sen, miltä se sitten näyttäisi jos tämä ongelmaksi koettu olisikin ratkennut.

Siinä kai usein olis tarkoitus muuttaa jotain aika syvään juurtuneita toimintamalleja tai niin kuin... lähtöajatus on että ihmisen elämässä ei joku nyt vain toimi ja siihen haluttaisiin joku muutos.

Luulen että tämä on oikeasti aika vaikeaa, ja moni hakee psykoterapiasta apua tavallaan tosi pitkälle mennesseen huonoon oloon ja huonoon pärjäämiseen. Itse asiassa se, että terapia ja sen ohella tapahtuva oma työstäminen ja työskentely tuottaisi kestävää muutosta, jo itsessään vaatii huomattavan korkeaa toimintakykyä ja kykyä käsitellä ja kohdata asioita.

Silloin kun ihminen on heikoilla ja hommat ei toimi, yleensä tällaista ei kauheasti ole.

Voisiko joku tällainen selittää huonoja tuloksia? Siis että sinne mennään tavallaan "väärässä vaiheessa" ja siitä välistä puuttuu jotakin muita askeleita joissa homman nimi olisikin joku ihan muu.

[-:)lauri]

Muu osa viestistäni käsitteli ajatusta, että koska toisten ihmisten pään kääntäminen asiassa kuin asiassa on enemmän tai vähemmän mahdotonta, kuten olen antanut itseni ymmärtää mm. kognitiivisen psykoterapiankin parhaimmillaankin varsin heikosta ennusteesta, on mielestäni helpompi uskoa, että kaikki mahdolliset päätelmät, mihin kukin yksilö voi päätyä, ovat kirjoitettu hyvin pitkälle kunkin yksilön aivoihin valmiiksi sen sijaan, että aivot olisivat yleisälylaite, joka taipuu oikeissa olosuhteissa millaisiin päätelmiin tahansa.

Ahaa.

Mun käsitys on että kognitiivisessa psykoterapiassa ihminen itse hahmotelee mitä sillä on ne ongelmat tai mihin haluaisi muutosta. Joku tällainen tarvitaan siihen taustalle, jotta se voi toimia ja onnistua. Sitten terapiassa tarjotaan jotakin tietoja ja työkaluja, mutta terapeutti ei "ratkaise" asioita asiakkaan puolesta, vaan aika yleisesti ne jutut ratkeaa, jos ne ratkeaa, vähän niin että asiakas itse kuvittelee tai kokee kuitenkin sen, miltä se sitten näyttäisi jos tämä ongelmaksi koettu olisikin ratkennut.

Siinä kai usein olis tarkoitus muuttaa jotain aika syvään juurtuneita toimintamalleja tai niin kuin... lähtöajatus on että ihmisen elämässä ei joku nyt vain toimi ja siihen haluttaisiin joku muutos.

Luulen että tämä on oikeasti aika vaikeaa, ja moni hakee psykoterapiasta apua tavallaan tosi pitkälle mennesseen huonoon oloon ja huonoon pärjäämiseen. Itse asiassa se, että terapia ja sen ohella tapahtuva oma työstäminen ja työskentely tuottaisi kestävää muutosta, jo itsessään vaatii huomattavan korkeaa toimintakykyä ja kykyä käsitellä ja kohdata asioita.

Silloin kun ihminen on heikoilla ja hommat ei toimi, yleensä tällaista ei kauheasti ole.

Voisiko joku tällainen selittää huonoja tuloksia? Siis että sinne mennään tavallaan "väärässä vaiheessa" ja siitä välistä puuttuu jotakin muita askeleita joissa homman nimi olisikin joku ihan muu.

No siis kyse on minulla enempi lopputuotteessa kuin niiden lähteestä. Kognitiivisessa psykoterapiassa ollaan jo kauan sitten luovuttu ajatuksesta, että väärät ajatukset korvattaisiin oikeilla ajatuksilla. Sen sijaan tarjotaan tosiaan ajattelun "työkaluja" tms, joiden avulla ongelmien kanssa eläminen muuttuu helpommaksi. Jo tämä antaa mielestäni ymmärtää, että väärät ajatukset/päätelmät ovat aivoissa jo valmiina ts. "kovakoodattu" niitä kun ei varsinaisesti voi muuttaa edes parhaalla mahdollisella ajattelua tutkivalla asiantuntijatiedolla.

Mutta joo tuosta mitä kysyt niin kuulostaa minusta varsin uskottavalta, että paljon on kiinni mielentilasta paljonko pystyy ammattilaisen kanssa yhdessä löydettyjä työkaluja omaksumaan, joiden määrää tai laatua mielestäni kyllä voi rajata myös geenit, eli millaisia sovelluksia käyttöjärjestelmä tukee; voi löytyä "erinomainen" työkalu, mutta sen omaksuminen hyötykäytön asteelle asti voi olla mahdotonta potilaalle.

[kertsi]

^

Kognitiivisessa psykoterapiassa ollaan jo kauan sitten luovuttu ajatuksesta, että väärät ajatukset korvattaisiin oikeilla ajatuksilla.

??

Itse olen siinä uskossa/luulossa, että kognitiivisessa psykoterapiassa ei korvata ajatuksia, vaan pikemminkin niitä haitallisia ja esim. masennusta ylläpitäviä tulkintoja asioista, joita ihminen automaattisesti tekee, ja jotka (tulkinnat) sitten aiheuttavat pahaa oloa. Tulkinnat ovat usein tiedostamattomia ja automaattisia, ja ne pyritään kyseenalaistamaan terapiassa, ja niille etsitään evidenssiä ja vastaevidenssiä.

Esimerkiksi jos joku sanoo, että Onpa sulla kaunis hame tänään, ihminen voi tulkita sen niin, että toinen on sitä mieltä, että yleensä käytän rytkyjä, tai niin, että olen ruma, tai niin, että tuo kritisoi rahankäyttöäni tai tuo haluaa vain pöksyihini, eikä oikeasti välitä minusta... jne - sen sijaan, että tulkitsisi sen esim. kohteliaisuutena tai flirttinä, jolla on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä.
(Vrt. Beck, Cognitive psychotherapy. Esimerkki omasta päästäni.)

Mutta tämä tulkintojen muokkaaminen toimivammaksi, onko tästä luovuttu nykyään?

[kertsi]

Lauri:

väärät ajatukset/päätelmät ovat aivoissa jo valmiina ts. "kovakoodattu" niitä kun ei varsinaisesti voi muuttaa edes parhaalla mahdollisella ajattelua tutkivalla asiantuntijatiedolla.

Täh? Pikemminkin tapa muodostaa ajatuksia, tapa vetää johtopäätöksiä, tapa havainnoida maailmaa ja tyypilliset virheelliset biasit - eli tiedonkäsittelyaparaatti ja sen rakentuminen - on kovakoodattu, ei ajatusten sisältö. Korjattu typo.

[kertsi]

Tai vaikka että miehet ovat älykkäämpiä koska he ovat olleet niin paljon edustettuina politiikassa ja tieteissä ja taiteissa ja ties missä. Jos katsotaan sitä, että miten on mennyt planeetan ja sen ekologian kanssa tai miten paljon on konflikteja ynnä muuta, voi päätyä siihen että tämä koko touhu onkin ollut hirvittävän typerää ja nimenomaan ei älykästä.

Viisaus ja älykkyys eivät ole sama asia. Viisautta on tehdä semmoisia asioita, joista seuraa hyvää itselle ja/tai muille ihmisille. Millä sanalla kuvattaisiin viisauden vastakohtaa?