Älykkyys, geenit ja menestyminen

[-:)lauri]

^

Kognitiivisessa psykoterapiassa ollaan jo kauan sitten luovuttu ajatuksesta, että väärät ajatukset korvattaisiin oikeilla ajatuksilla.

??

Itse olen siinä uskossa/luulossa, että kognitiivisessa psykoterapiassa ei korvata ajatuksia, vaan pikemminkin niitä haitallisia ja esim. masennusta ylläpitäviä tulkintoja asioista, joita ihminen automaattisesti tekee, ja jotka (tulkinnat) sitten aiheuttavat pahaa oloa. Tulkinnat ovat usein tiedostamattomia ja automaattisia, ja ne pyritään kyseenalaistamaan terapiassa, ja niille etsitään evidenssiä ja vastaevidenssiä.

Esimerkiksi jos joku sanoo, että Onpa sulla kaunis hame tänään, ihminen voi tulkita sen niin, että toinen on sitä mieltä, että yleensä käytän rytkyjä, tai niin, että olen ruma, tai niin, että tuo kritisoi rahankäyttöäni tai tuo haluaa vain pöksyihini, eikä oikeasti välitä minusta... jne - sen sijaan, että tulkitsisi sen esim. kohteliaisuutena tai flirttinä, jolla on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä.
(Vrt. Beck, Cognitive psychotherapy. Esimerkki omasta päästäni.)

Eivätkö tulkinnat ole ajatuksia?

Mutta tämä tulkintojen muokkaaminen toimivammaksi, onko tästä luovuttu nykyään?

En ole täysin kärryillä terminologiasta mutta olen tosiaan käsityksestä, että luutuneita tulkintoja ei muuteta vaan työstetään niiden rinnalle kehittävämpiä tulkintoja, jotta ongelmallisten tulkintojen vallatessa mieli, pulpahtaisi mieleen äkkiä myös ulospääsy niistä.

Lauri:

väärät ajatukset/päätelmät ovat aivoissa jo valmiina ts. "kovakoodattu" niitä kun ei varsinaisesti voi muuttaa edes parhaalla mahdollisella ajattelua tutkivalla asiantuntijatiedolla.

Täh? Pikemminkin tapa muodostaa ajatuksia, tapa vetää johtopäätöksiä, tapa havainnoida maailmaa ja tyypilliset virheeliset biasit - eli tiedonkäsittelyaparaatti ja sen rakentuminen - on kovakoodattu, ei ajatusten sisältö.

Nähdäkseni aivosoluja ts. tapoja muodostaa toisistaan poikkeavia aktivaatiokuvioita aivoissa eli keskenään eri ajatuksia on niin paljon, että vaikka ajatusten sisältökin olisi kovakoodattu, mitään muuta eroa käytännössä ei ehkä olisi, kuin se, että toisten ihmisten pään kääntäminen asioissa (siis ainakin mitä yksityiskohtaisempiin käsityksiin asioissa edetään) olisi mahdotonta.

[-:)lauri]

Tai vaikka että miehet ovat älykkäämpiä koska he ovat olleet niin paljon edustettuina politiikassa ja tieteissä ja taiteissa ja ties missä. Jos katsotaan sitä, että miten on mennyt planeetan ja sen ekologian kanssa tai miten paljon on konflikteja ynnä muuta, voi päätyä siihen että tämä koko touhu onkin ollut hirvittävän typerää ja nimenomaan ei älykästä.

Viisaus ja älykkyys eivät ole sama asia. Viisautta on tehdä semmoisia asioita, joista seuraa hyvää itselle ja/tai muille ihmisille. Millä sanalla kuvattaisiin viisauden vastakohtaa?

En ole täysin vakuuttunut, että ainakaan mitään kovin selkeää eroa voisi vetää älykkyyden ja viisauden välille. Mielestäni pitää olla riittävän viisas tietääkseen, mikä on ongelmassa kuin ongelmassa olennaista voidakseen ratkaista se tavalla, josta muut tunnistaisivat älykkyyden. Eli pitää tietää (tietoisesti tai alitajuisesti) mihin seikkoihin tulee keskittää huomionsa, jotta ei rakenna päätelmäänsä väärien premissien varaan.

[Kopek]

Typeryys?

(Vastaus Kertsin kysymykseen viisauden vastakohdasta.)

[Toope]

Sosiaalisen aseman ylisukupolvisuuden pääasiallinen mekanismi näyttää olevan se, että lapset omaksuvat niin huono-osaisuuteen kuin hyväosaisuuteen liittyviä ominaisuuksia eli arvoja, asenteita ja tottumuksia lapsuudenperheessään, ja nämä ominaisuudet johtavat sosiaalisen aseman ylisukupolvisuuteen. 
https://www.verkkouutiset.fi/a/koyhyys-ei-ole-ylisukupolvisen-huono-osaisuuden-taustalla-62438/#4260540c

Ylisukupolvinen trauma voi yltää neljänteen polveen asti
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/12/ylisukupolvinen-trauma-voi-yltaa-neljanteen-polveen-asti

Mutta miksi tuo koskee vain joitakin ryhmiä? Kuten sanoin, juutalaiset ja itä-aasialaiset keksivät elinkeinoja ja tapoja nostaa elintasoaan. Muslimit, mustat latinot tms. valittavat siitä, ettei yhteiskunta heitä tue! Onko se yhteiskunta lopulta niin rasistinen, vai olisiko syynä/ongelmana tiettyjen kulttuuripiirien oma asenne?

[Toope]

Mielenkiintoisinta asiassa on mielestäni se, että mahdollisesti 100% älykkyydestä on geneettistä ja että kaikki ihmiset käyttävät ajatteluunsa kaiken tuon 100%. Keskeinen ongelma koskee vain sitä, kuinka kaikki tuo 100% saadaan toimimaan tavalla, jonka tunnistamme älykkääksi.

Koko viestin hahmotelmassa saattaa olla jotain hyvin osuvaa, mutta en oikein saa siitä kiinni.

En usko menestyksen riippuvan vain älykkyydestä. Se vaikuttaa, ehkä perinnöllinenkin, mutta on osatekijä. Kulttuuri, kasvuympäristö vaikuttavat myös.

[Melodious Oaf]

Ajattelen itse, ehkä vähän palikasti, että CBT:n tai KKT:n nimikin jo kertoo, että siinä käytös on sitä mitä pyrtään muuttamaan.

Se on vähän musta laatikko, miten ajattelu tai ylipäätään kognitio siihen liittyy. Ei nyt täysin musta laatikko, mutta siinähän terapeutti havainnoi varsinaista käytöstä suoraan vain terapiatilanteessa ja muuten kuulemansa perusteella saattaa jäsennellä kuvaa toisen elämän tapahtumista ja arjesta tavalla tai toisella.

Sitä on hirveän vaikea työstää minkään laajan kautta. Siis sillä tavalla että ihminen selittää kertomusta koko elämästään ja sitten aina jatkaa niistä samoista teemoista joka kerta.

Mun käsittääkseni KKT:ssä yleisesti aika ihanteellista olis ottaa mahdollisimman suoraan hetkiä vaikka kuluneelta viikolta tai kuitenkin aika lähimenneisyydestä siihen framille. Niiden kautta voi tutkailla sitä että mitä ne on siinä ne ajatukset ja kokemukset ja muu kaikki.

Se että puhutaan jostain mikä on ollutta ja mennyttä ei voi auttaa määräänsä enempää, koska sitä nyt ei voi uudestaan enää elää.

Sen sijaan arjen tietyt tilanteet toistuu koko ajan, ja sen takia ne on just hyviä.

Kai se vois mennä vaikka silleen että mennään johonkin olennaiseen hetkeen. Voi tutkailla mikä siinä on hyvää ja mitä siihen liittyy. Tai se voi olla joku vaikea hetki ja siitäkin voi purkaa uskomuksia ja ajatuksia jotka on osa sitä luuppia jonka takia tuntuu niin pahalta tai tulee epätoivottavaa käytöstä itseltä tai se ei mene ollenkaan niin kuin toivois.

Luulisin että tosi usein samat jutut näkyy ihan koko ajan ja myös sellaisessa jota ei itse koe kauhean selkeästi ongelmaksi tai koe isoksi tai ei muista pitkään. Hyvin vois olla, että itse asiassa on helpompi lähteä purkamaan joskus jostain aika "vaarattomasta" tai "pienestä" joka ei tunnu isolta ja on jopa ehkä "selkeämpi".

Se mitä siinä asiakas voi tehdä on kokeilla työkaluja ja muutenkin hakea sellaista mikä toimii sille itselle. Usein siinä ongelma on sellainen että ihmisellä on aika vaikeaa tai se ei ole kauhean hyvin kosketuksissa itsensä kanssa muutenkaan. Sitten se ei huomaa milloin sillä lähtee lapasesta vaan se huomaa vaan sellaiset tosi tosi vaikeat hetket.

Arkisella tasolla jollekin "toimiva keino" vois olla vaikka sellainen että pysähtyy hetkeksi aikaa ja kuuntelee vain mitä ääniä kuuluu. Huomaa ne eikä keskity mihinkään muuhun. Ei kai tollaiseen tarvi kuin 15 sekuntia jos siihen saa hyvin upottauduttua. Sen jälkeen on ihan eri peli palata arvioimaan sitä oliko joku ajatus tai ajatuskela itse asiassa tarpeellinen tai hyödyllinen sulle tässä kohtaa vai ei.

Jollekin muulle toimiva konkreettinen keino voi näyttää ihan toisenlaiselta. Ja luulen että ihmiset ainakin joskus odottaa niistä keinoista jotain patenttiratkaisuja siihen kun ne on jo aivan hirveässä stressissä ja tilanne on tosi vaikea.

Kun kai tollasia olis helpompi kokeilla ja arvioida vaikka silleen päivittäin ja arjessa aika triviaalienkin juttujen äärellä. Eikä johonkin tosi rajuun välttämättä kovin helposti auta sellainen mikä muuten vois niille olla just precis loistava juttu.

Ja silti luulen että se mihin siinä varsinaisesti haetaan muutosta on käytös tai tosi laajalla kaarella ehkä jopa jotkut käytösmallit. Mut silleen pienestä lähtien kai yleensä.

Kuvittelen että ihmiset haluaa monesti vaikka kkt-terapialta apua sellaiseen että niillä ei olis niin huono olo tai että ne sais jutella jonkun mukavan ja järkevän ihmisen kanssa. Luultavasti se mukava kontakti auttaakin ja siitä voi saada semmosta fiilistä että eihän tässä mitään. Tai sitten voi kai olla jotain työkaluja vaikka niihin pahimpiin tiloihin jos joku on hirveän ahdistunut tai oireilee muuten tosi voimakkaasti.

Mutta mulla on semmonen kuva että käytöksen ja käytösmallien muutokset vaatii aika hyvästä pärjäämisestä käsin tehtävää duunia. Luottamusta terapeuttiin. Ja sitten semmosenkin hyväksymistä että se ei ole mitään kivaa tai helppoa hommaa ja vaatii työtä.

Vaikeassa elämäntilanteessa olevat ihmisethän ei keskimäärin kaipaa tai halua mitään vaikeita kokemuksia vaan nimenomaan kivaa ja helppoa — tai sitä ne myös tarvitsee.

Huonot ennusteet vois liittyä siihen että moni saa jonkun avun kaikenlaisten pienten vaikutusten summana, mutta itse asiassa siinä ei muutu pysyvästi sellaiset jutut, mitkä niitä ongelmia kuitenkin pitemmällä aikavälillä aiheuttaa ja minkä takia niillä on asiat menneet vaikeiksi tai pieleen.

[Melodious Oaf]

^ Toi menée hiton isolle sivupolulle ketjun aiheesta. Pahoittelen sitä.

Pikaliimaan sen takaisin aiheeseen sillä, että en usko, että varsinaisesti asiakkaan kognitiiviset kyvyt on tossa täysin määräävässä asemassa. On niillä joku rooli, mutta kuinka tahansa älykkäällä voi olla sellaista mitä se ei halua nähdä tai pysty kohtaamaan tai ei näe.

Tai sitten voi olla että se on tosi itsetietoinen ja miettii että joo mun tää ja tää ongelma johtuu tästä ja tästä ja tälleen tää menee. On ehkä tyytyväinen siihen omaan kuvaukseensa tai saa siitä jotain. Mutta ei silti tee sille mitään.
   Tai sitten ja myös voi olla tosi voimakas itsekriitikko ja sättii itseään kaikesta ja siitäkin että miten mulla nyt edelleen tää ja tää kusee tämmösellä tavalla.

Tai sitten tosi älykäs ihminen haluaa maksimoida hyödyn ja pikakelata johonkin ratkaisuun.

Periaatteessa on ihan fiksua miettiä sitäkin että mikä on tehokasta ja miten voi nopeuttaa jotain prosessia.

Mutta joitain juttuja ei ehkä kannata määräänsä enempää nopeuttaa, vaan ne vaatii sen ajan minkä ne vaatii. Joku suru tai paskakin oma toiminta.

Siinä on tilaisuus tarkastella sitä hommaa silleen... ilman että kyykyttää itseään. Vaan silleen aika uteliaasti ja tuomitsematta. Siinähän voi aika hitaasti kypsyä jotkut oivallukset vasta että itse asiassa tää voiskin olla sitä tai tota, ja että tähän voiskin olennaisesti liittyyä se tai tämä. Ja tällaset voi poiketa ihan täysin jostain omasta pintatason selityksestä.

Pointtina että jos ei hyödynnä sitä että tekis tollasta duunia ja ihan vaan antaa sille reilusti aikaa ja luopuu semmosesta "saavuttamisesta" tai kyvykkyyden esittelystä siinä, voi olla että tuloksetkin jää ohuemmiksi kuin niiden olis tarvinnut jäädä.

[Kopek]

En usko menestyksen riippuvan vain älykkyydestä. Se vaikuttaa, ehkä perinnöllinenkin, mutta on osatekijä. Kulttuuri, kasvuympäristö vaikuttavat myös.

Mistä ne kulttuurit ovat tulleet? Onko jokin tuntematon universaali voima arponut eri kansoille erilaiset kulttuurit, joiden vankeina kansat joutuvat elämään hamaan ikuisuuteen? Jos on saanut huonon kulttuurin, niin ei auta mikään. Jos on saanut hyvän, niin mahtavaa.

Minun mielipiteeni on se, että kansat ovat pääasiassa itse luoneet omat kulttuurinsa osan niistä itse keksien tai historiastaan ammentaen ja osan muualta lainaten.

Nykyään kulttuureissa on paljon lainatavaraa eli muualta omaksuttua. Televisio, elokuvat, lehdet ja kirjat levittävät universaalia kulttuuria, jossa amerikkalaisilla vaikutteilla on nykyisin suuri rooli. Suomalainen nykykulttuurikin on osittain amerikkalaista kulttuuria.

Eihän me muuten, mutta kun tämä kulttuuri.. on mielestäni huono selitys sille, että toimitaan ei-toivotulla tavalla. Kulttuuria eli toimintatapoja voidaan muuttaa. Jos vallalla on alistumisen kulttuuri, sen muuttaminen on tietysti vaikeaa. Joskus tulee mieleen, onko näin Venäjällä.

[Toope]

En usko menestyksen riippuvan vain älykkyydestä. Se vaikuttaa, ehkä perinnöllinenkin, mutta on osatekijä. Kulttuuri, kasvuympäristö vaikuttavat myös.

Mistä ne kulttuurit ovat tulleet? Onko jokin tuntematon universaali voima arponut eri kansoille erilaiset kulttuurit, joiden vankeina kansat joutuvat elämään hamaan ikuisuuteen? Jos on saanut huonon kulttuurin, niin ei auta mikään. Jos on saanut hyvän, niin mahtavaa.

Minun mielipiteeni on se, että kansat ovat pääasiassa itse luoneet omat kulttuurinsa osan niistä itse keksien tai historiastaan ammentaen ja osan muualta lainaten.

Ihmiset luovat kulttuuria.
https://uusiviesti.blogspot.com/2007/08/yhteiskunta-koostuu-ihmisist-society.html
Ihmiset luovat kaltaisiaan yhteiskuntia.

(Tuosta Mikko Ellilä sai aikoinaan tuomion!).

[Melodious Oaf]

^ En yhtään epäile etteikö toi blogitekstin kirjoittaja olis kaikkia journalisteja parempi ja myös kaikkia mahdollisia asiantuntijoita parempi juuri noita asioita valottamaan.

Ottamatta hänen tekeleeseensä kantaa ja vain Toopen sanomaa kommentoiden:

Yhteiskunnassa moni tärkeä juttu syntyy vähän laajemmista taustatekijöistä eikä mene ihan niin yksioikoisesti, että ihmiset tekevät siitä "kaltaistaan".

Hesarissa oli hiljattain juttu, jossa Varman toimitusjohtaja Risto Murto kertoo näkemyksistään poikien ja nuorten miesten syrjäytymisestä sekä siitä, miten tämä liittyy syntyvyyden laskuun ja tiettyihin juttuihin, missä Suomi hukkaa resurssejaan. Hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjan, ja haastettelu liittyy myös siihen. 

Suomi menettää miehiä

Lasten hankkimisesta on tullut luokkakysymys, joka koskee etenkin miehiä. Risto Murron mukaan suomalaisia on puoli miljoonaa liian vähän.

Juttu kanttaa lukea kokonaan.

Murto sanoo, että Suomessa on ikään kuin palattu samanlaiseen tilanteeseen kuin agraariyhteuiskunnassa, jossa maattomilla miehillä ei yksinkertaisesti ollut varaa tai mahdollisuutta hankkia lapsia.

Palkkatyöt yleistyivät 1900-luvun alussa, ja sen jälkeen myös köyhempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvilla miehillä on ollut paremmat mahdollisuudet olla mukana perustamassa perhettä.

Suomessa joka kolmas 40-vuotias mies on lapseton. Nasista kuitenkin vain joka viides.

On myös suuri joukko miehiä, joilla on vaikeuksia saada elämästä otetta. Peruskoulun jälkeen he eivät ole päätyneet opiskelemaan. Arjen pyörittäminen saattaa tuottaa vaikeuksia ihmissuhteista puhumattakaan.

"Pitäisi saada nämä pojat yhteiskuntaan mukaan ja parisuhteisiin. Jostain syystä yhteiskuntamme ja koulujärjestelmämme vaikuttaa hukkaavan miehiä."

Lapsettomuus liittyy miehillä koulutustasoon. Mitä alhaisempi koulutustaso, sitä todennäköisemmin lapseton. Ilman koulutusta on myös todennäköisempää ettei päädy ollenkaan parisuhteeseen.

Kyse on osittain kilpailuyhteiskunnasta. Pitäisi olla kyvykäs ja haluttava työntekijänä ja kumppanina ja seksuaalisesti. Taloudellinen pääoma ei ole kaikki kaikessa, vaan tarvitaan myös ns. sosiaalista ja kulttuurillista pääomaa.

Eläminen on myös kallista. Kaupungeissa ja vaikka nyt Helsingissä asuminen ja asuintila on hirveän kallista — ja niin edelleen.

Samaan aikaan kuitenkin naisten koulutustaso on kohentunut.

Eikä meillä kulttuuri ei suosi parisuhteita, joissa nainen on korkeakoulutettu ja mies ei.

Fakta on että koulujärjestelmä tuottaa huomattavasti enemmän korkeakoulutettuja naisia kuin miehiä.
     Itse en usko tämän johtuvan siitä että naiset olisivat tämän verran miehiä älykkäämpiä, vaan he haluavat ja onnistuvat hankkimaan itselleen tämän pääoman miehiä suuremmalla todennäköisyydellä. Oletan että varsinaiset kognitiiviset kyvyt eivät ole tässä selittävä tekijä vaan jokin muu.

Toisen asteen - ja ammattikoulutuksen alasasajo olisi Murron mielestä todella tärkeä lopettaa.

Rivien välistä voisi ehkä tulkita, että tällainen korkeakoulutuksen fetisointi saattaisi olisi hyvä lopettaa myös

Edelleen minun ylitulkintaani eikä Murron sanomaa:
Pitäisikö tarkastella kriittisesti sitä, että jos meillä naiset suorittaa paljon enemmän korkeakoulututkintoja, ja sitten ei haluta perheen toiseksi aikuiseksi miestä jolla ei ole tällaista samanlaista "sosiaalista ja kulttuurillista pääomaa" tai tätä vierastetaan puolin ja toisin, mistä tässä on kyse ja miten tällaista kohtaanto-ongelmaa voisi purkaa?

Kelatakseni takaisin Toopen pointtiin niin... näkisin että tossa syntyy niitä vaikutuksia pitkällä aikavälillä niin että ne eivät ole kenenkään suorissa intresseissä eikä siinä oikein voi sanoa, että "kenen kaltainen" on toi yhteiskunta. Vaan se syntyy tollasista vuorovaikutuksista ja dynamiikoista.

Yhtälailla sitä missä nyt ollaan ovat miehetkin koko ajan olleet tekemässä, ja miehiä hekin ovat, joilla on noita Murron kuvaaman kaltaisia ongelmia, ollaan peruskoulupohjalla tai muuten vain takkuaa.

Miehiä siis hekin joilla ei ole parisuhdetta, tai lapsia, tai on alhainen koulutustaso, tai jotakin koulutusta ei ole suoritettu loppuun. Itsehän he tämän tekevät.

Tarkoittaako Toopen juttu sitä, että meillä juuri nämä miehet tekevät yhteiskuntaa "kaltaisekseen"?

Vai pikemminkin että ne jotka syrjäytyvät eivät sovi tai koe sopivansa siihen, minkä kaltainen yhteiskunta on?

Ja kenen "kaltainen" se ylipäätään on?

[-:)lauri]

^ Toi menée hiton isolle sivupolulle ketjun aiheesta. Pahoittelen sitä.

Pikaliimaan sen takaisin aiheeseen sillä, että en usko, että varsinaisesti asiakkaan kognitiiviset kyvyt on tossa täysin määräävässä asemassa. On niillä joku rooli, mutta kuinka tahansa älykkäällä voi olla sellaista mitä se ei halua nähdä tai pysty kohtaamaan tai ei näe.

Tai sitten voi olla että se on tosi itsetietoinen ja miettii että joo mun tää ja tää ongelma johtuu tästä ja tästä ja tälleen tää menee. On ehkä tyytyväinen siihen omaan kuvaukseensa tai saa siitä jotain. Mutta ei silti tee sille mitään.
   Tai sitten ja myös voi olla tosi voimakas itsekriitikko ja sättii itseään kaikesta ja siitäkin että miten mulla nyt edelleen tää ja tää kusee tämmösellä tavalla.

Tai sitten tosi älykäs ihminen haluaa maksimoida hyödyn ja pikakelata johonkin ratkaisuun.

Periaatteessa on ihan fiksua miettiä sitäkin että mikä on tehokasta ja miten voi nopeuttaa jotain prosessia.

Mutta joitain juttuja ei ehkä kannata määräänsä enempää nopeuttaa, vaan ne vaatii sen ajan minkä ne vaatii. Joku suru tai paskakin oma toiminta.

Siinä on tilaisuus tarkastella sitä hommaa silleen... ilman että kyykyttää itseään. Vaan silleen aika uteliaasti ja tuomitsematta. Siinähän voi aika hitaasti kypsyä jotkut oivallukset vasta että itse asiassa tää voiskin olla sitä tai tota, ja että tähän voiskin olennaisesti liittyyä se tai tämä. Ja tällaset voi poiketa ihan täysin jostain omasta pintatason selityksestä.

Pointtina että jos ei hyödynnä sitä että tekis tollasta duunia ja ihan vaan antaa sille reilusti aikaa ja luopuu semmosesta "saavuttamisesta" tai kyvykkyyden esittelystä siinä, voi olla että tuloksetkin jää ohuemmiksi kuin niiden olis tarvinnut jäädä.

No siis minä en tiedä, millaisiin asioihin keskittymällä lääketieteen ammattilaiset saavat istutettua asiakkaittensa aivoihin terveitä suhtautumis- ja ajattelutapoja "sairastuttavien" tapojen tilalle. Enempi oma pointtini oli kognitiiviseen psykoterapiaan viitatessani se, että uusien suhtautumis- ja ajattelutapojen omaksuminen ei ehkä edellytä niinkään yleisälyä, vaan ehkäpä sitä, että ne löytyvät asiakkaan aivoista valmiina, kunhan ne vain lääketieteen ammattilaisen ohjauksessa saadaan manattua sieltä esille.

Edit. En ole tosin työstänyt tätä ajatustani kovin pitkään. Itse asiassa vaikuttaa jopa siltä, että oppini tekoälystä ovat ristiriidassa tämän nyt käsittelemäni ajattelutavan kanssa. Olettaen siis, että tapa, jolla tekoäly oppii tietämään asioita soveltuu riittävän hyvin kuvaamaan tapaa, jolla aivot oppivat tietämään asioita. Valmista tavaraa tarvittaneen hyvin vähän kunhan algoritmi vain on oikea.

[Melodious Oaf]

Enempi oma pointtini oli kognitiiviseen psykoterapiaan viitatessani se, että uusien suhtautumis- ja ajattelutapojen omaksuminen ei ehkä edellytä niinkään yleisälyä, vaan ehkäpä ne löytyvät aivoista valmiina, kunhan ne vain lääketieteen ammattilaisen ohjauksessa saadaan manattua sieltä esille.

Olen samaa mieltä siitä että, vaikka et varsinaisesti niin muotoillut, että terveet vs. sairastuttavat elämäntavat, käytösmallit tai suhtautumistavat eivät varmaan vaadi hirveästi yleisälykkyyttä eikä se ole kriittisin pullonkaula.

Sitä en oikein usko että niitä saataisiin "manattua" millään erityisillä lääketieteen konsteilla ihmisestä esiin. Mutta siitä voin olla samoilla linjoilla, että hyvään suuntaan vievät muutokset ovat melkein kaikkien saavutettavissa tai ainekset niihin ehkä jopa "siellä jossain" jo.

Mahdollinen ongelma voi olla sekin, että lääketieteen ammattilaisten tai ehkä erityisesti terapeuttien kuvaukset näistä jutuista saattavat tuntua liian vaikeilta tai vierailta. Tai jopa että se mikä heille on toimivaa tai hyvää ei ole se, mikä jollain asiakkaalla voisi olla se "toimiva" tai hyvä.

Terapeutteina ei kauheasti ole sellaisia suoraviivaisia käytännön ihmisiä.

Lääkärikunnassa heitä on enemmän, mutta en tiedä, olisiko se sitten oikein kohdistettua käyttää psykiatrian erikoislääkäreitä tällaiseen. Tarkoitan nyt sitä että suoraviivainen käytännön ihminen voi kyllä tajuta tosi vaikeitakin asioita, mutta se ei välttämättä ajattele että sen potilaiden pitäis myös tajuta niitä samalla tavalla tai että se olis ylipäätään niin tärkeää kenenkään hyvinvoinnin tai pärjäämisen kannalta.

Keskimäärin joku terapeutti saattais antaa asiakkaalle jotain työkaluja joilla "jäsentää" tai "työstää" asioita itse. Tunnelukkoja, ajatusmalleja, mielellistämistä, siis...  mitkä nyt sen mielestä tai sille onkaan hyviä ja antoisia juttuja.

Joku psykiatri saattais ammattiroolin ulkopuolella suoraan puhuessaan ladata vastaavassa tilanteessa vaan tiskiin että kuule, sun ei tarvitse "tajuta" tästä nyt mitään eikä tarvitse "käsitellä" vaan sun pitää ainoastaan selvitä ja toimia niin että selviät.

Jollekin ihan oikeasti se hyvää tekevä voi löytyä helpommin noin kuin millään erilaisten käsitteellistysten ja jäsennysten ja tekniikoiden tai työkalujen paletilla.

[Kopek]

Saamelaiset ja Amerikan ja Australiankin alkuperäisväestö ovat sentään olleet alistetussa asemassa monien sukupolvien ajan, eli heidän tilanteensa edes pikkuisesti muistuttaa haitilaisten tilannetta, mutta vain pikkuisesti.

Mutta ei noissa sun rasistisesti motivoituneissa vertailuissasi kyllä mitään järkeä ole, Kopek.

Eivät ne ole minun rasistisesti motivoituneita vertailuja. Minähän kirjoitin - jos joku muistaa - että hommafoorumilla ja rasistipiireissä yleensäkin nostetaan usein esille Haiti valtiona, jossa menee huonosti, ja verrataan sitä Taiwaniin, jossa menee paremmin.

Kertsi vastasi, että touhunne näyttää valehtelulta, ja olette iljettäviä.

Pitäisikö perustaa uusi ketju "valehtelu ja iljettävyys" ja keskittyä tässä ketjussa otsikon mukaisesti älykkyyteen, geeneihin ja menestymiseen.

Haiti nousee luultavasti sen vuoksi usein esille, että sieltä on uutisia. BBC kertoo tänään, että maa on kriisin kourissa, kun jengit ryöstelevät.

Haiti crisis: Clashes and looting as anger boils over

Anger has been boiling over as gang violence has spiralled out of control, disrupting shipments of fuel and food.

Kertsi näki Haitin ongelmien taustalla orjatalouden ja maan itsenäistymisestä seuranneen valtionvelan, jonka seurauksena "talous sakkasi aivan pohjamutiin pysyvästi".

Wikipedia: 1804—the first independent nation of Latin America and the Caribbean, the second republic in the Americas, the first country in the Americas to abolish slavery,

En tunne Haitin historiaa Wikipedia-artikkeleita laajemmin enkä tunne velka-asiaa enkä sopimuksia, mutta tuntuisi aika erikoiselta, jos jollekin maalle määriteltäisiin pysyvä paikka talouden pohjamudassa.

Voisiko joku selventää, mikä yhteys 1700-luvulla vallinneella orjuudella ja 1800-luvun valtionvelalla on tämän päivän ryöstelyjengeihin.

Mitä Haitin pitäisi tehdä, että olot siellä rauhoittuisivat ja elintaso nousisi?

https://www.bbc.com/news/world-latin-america-63213051

[Toope]

Mitä Haitin pitäisi tehdä, että olot siellä rauhoittuisivat ja elintaso nousisi?...

En usko Haitin voivan tehdä paljoakaan, koska tuo maa on Afrikkaa!

[Toope]

Kehittyykö Suomi muuten älyllisesti, jos ottaa ihmisiä heikommin toimivista yhteiskunnista (jos kyse on ÄO-tasosta)?