Älykkyys, geenit ja menestyminen

[Kopek]

Hesarissa julkaistiin eilen artikkeli, jossa väitettiin menestyksen olevan geeneistä kiinni.

"Kuulutko työväen­­luokkaan, keski­luokkaan vai yläluokkaan? Yhteiskunnallinen asema on paljon kiinni geeneistä"

Mietin tätä omalla kohdallani. Suvussamme on mitä ilmeisimmin tapahtunut geneettistä degeneraatiota, mikä on johtanut liukuun alaspäin.

Sukumme (nyt jo menetetyn) varallisuuden loi isoisäni isoisä. Hänellä oli luultavasti hyvä geeniperimä sekä menestymisen kannalta otollinen lapsuus ja nuoruus ja lisäksi myöhemmässä elämässään hyvää onnea. Eihän menestyminen yleensä ole yhden tekijän tulos vaan siihen vaikuttavat monet eri asiat.

Vaikka ihminen olisi millainen "einstein" tahansa, hänen menestymisensä jää heikoksi, jos hänen kasvuympäristönsä tukahduttaa etenemisen ja lisäksi huono onni vainoaa. Lapsensa elämän tuhoava tyrannisoiva isä voi saada aikaan sen, että lahjakas poika ei päädy huippututkijaksi Harvardiin vaan suljetulle psykiatrian osastolle tai nistiksi siltojen alle. Mikä tahansa valinta voi olla huono valinta menestymisen kannalta. Epäonninen avioliitto voi tuhota ihmisen suunnitelmat ja viedä hänen "parhaat vuotensa" niin, että mahdollisuudet menestymiselle liukuvat ohi. Huippu-ura ja perhe ovat huonosti yhteen sovitettavissa.

Ensimmäinen karsinta huonoon suuntaan suvussani tapahtui isoisäni isoisän lasten kohdalla. Lahjakkaimmat lapset lähtivät maailmalle ja menestyivät hyvin. Heidän jälkeläisiään on edelleenkin merkittävissä asemissa tieteen, kulttuurin ja talouden palveluksessa. Minä en ole näiden menestyneiden lasten jälkeläinen vaan sen kaikkein heikoimman, jonka koulunkäynti katkesi kesken ja joka jäi hoitamaan suvun kotitilaa. Tällainen on tainnut olla aika yleistä. Lahjakkaimmat ovat lähteneet ja päätyneet akateemisille urille, ja tyhmin poika on jäänyt kotiin lantaa lapioimaan.

Tyhmä lapsi ottaa tietenkin tasoaan vastaavan vaimon, ja niinpä isoisäni isä meni naimisiin tavallisen kouluttamattoman maalaistytön kanssa. Isoisäni isän sivistymättömyys ilmeni äärioikeistolaisena puuhailuna ja siinä, ettei häneltä tainnut jäädä minkäänlaista kirjallista perintöä. Hän ei ollut mikään ajattelijatyyppi eikä kirjailija toisin kuin hänen isänsä oli ollut. Isoisäni isoisän 1800-luvulla sanomalehtiin laatimia kirjoituksia löytyy netistä tälläkin hetkellä.

Kulttuurillisesti ja sivistyksellisesti vaatimattomalle pariskunnalle syntyi kaksi tyttöä ja neljä poikaa. Toinen tytöistä kuoli jo pikkulapsena, mutta loput viisi lapsista elivät täyden elämän, joka tosin ei ollut kenelläkään kovin pitkä johtuen ilmeisesti huonoista geeneistä. Kaikki kuolivat sydänkohtauksiin, jollaiseen myös isoisäni isä kuoli. Tuhoisa geeni saattoi olla peräisin isoisäni isoisän vaimolta, joka kuoli sydänkohtaukseen vain 42 vuoden ikäisenä. Tietenkin myös huonolla ruokavaliolla on ollut osuutensa.

Viidestä isoisäni sukupolven lapsesta kaksi kouluttautui kansakoulua pidemmälle. Tyttärestä tuli kansakoulun opettaja pojasta lukion rehtori, jonka lapsista puolestaan on tullut toimittajia ja lääkäreitä, eli tässä sukuhaarassa on tapahtunut korjausliike, eikä liuku alaspäin ole jatkunut.

Olen joskus sanonut, että kuulun suvun rappiohaaraan eli siihen jäännökseen, jollainen muodostuu, kun sukupolvi sukupolvelta lahjakkaimmat poistetaan ja heikoimmat jätetään jälkeen. Tyhmyys ikään kuin tiivistyy.

Isoisäni oli tuollaisen karsinnan negatiivinen tuotos, mutta hänellä oli sivistyksellisistä puutteistaan huolimatta joitakin hyviä ominaisuuksia, minkä lisäksi hän solmi menestymisen kannalta edullisen avioliiton mennessään naimisiin isoäitini kanssa. Yhdessä aviopari muodosti "dynaamisen duon", joka onnistui saavuttamaan ainakin menestymistä kuvaavat ulkoiset kulissit ja ehkä jopa oikeaa menestymistä.

Vaikka isoäitini oli fiksu, hänen geeniperimänsä ei riittänyt tekemään isästäni riittävän fiksua. Taustalla vaikuttivat tietysti taas myös olosuhteet, jotka toisin kuin suvun omaisuuden luoneen isoisäni isoisän kohdalla olivat olleet hyvät, olivat isäni kohdalla huonot. Haasteita ei ollut tarpeeksi. Polku oli liian tasoiteltu. Lopputuloksena oli se, että isäni hävitti ylimielisyydessään suvun omaisuuden.

Minun kohdallani ei tapahtunut nousua, vaan rappio on jatkunut. Syynä voi olla edelleen tiivistynyt tyhmyys, mutta luulen syiden olevan kuitenkin pääasiassa henkisiä ja ennen kaikkea kasvuympäristöstä johtuvia. Olen ehkä saanut äitini puolen perimässä jonkin verran "korvaavaa" ainesta, koska luulen äitini olleen älykkäämpi kuin isäni. Mutta psyykkinen puoli on ollut ongelma. Hermot ja mielenterveys ovat olleet jarruina. Lisäksi vuosikymmeniä jatkuneen alistavan ja tylyttävän kasvatuksen ja kohtelun tuloksena viimeisetkin itsetunnon rippeet on revitty pois. On vain jäänyt erilaisia henkisiä traumoja.

Valoa on silti näkyvissä. Luulen nimittäin, että käänne parempaan suuntaan on tapahtunut minua seuraavassa sukupolvessa, vaikka se ei enää sukumme menetettyä omaisuutta pelasta ja tuhoutunutta onnea palauta. Yksi Mensan jäsenkorttikin löytyy, eli älykkyyspuolellakin on tapahtunut käännettä ylöspäin.

Ehkä voin upota rauhallisella mielellä kuin Titanic, josta sentään lähti pelastusveneissä ihmisiä kohti parempaa tulevaisuutta.

[Socrates]

^ Lusmuillen/perseillen vietetty rappioelämä johtaa vaikeuksiin, jos sitä on peräkkäisissä sukupolvissa, mutta toimii hyvin välimausteena työelämässä menestyneiden sukupolvien välissä.

Ei minunkaan tyttärelläni olisi ollut varaa lusmuilla kuten isänsä. Hänen elämäntyylinsä on aika päinvastainen, mutta en kadehdi, rankkaahan tuo on.

Hyvää analyysia, joka kertoo että "pohjakosketus" ei johdu geeneistä vaan olosuhteista.

[Karikko]

^ Lusmuillen/perseillen vietetty rappioelämä johtaa vaikeuksiin, jos sitä on peräkkäisissä sukupolvissa, mutta toimii hyvin välimausteena työelämässä menestyneiden sukupolvien välissä.

Ei minunkaan tyttärelläni olisi ollut varaa lusmuilla kuten isänsä. Hänen elämäntyylinsä on aika päinvastainen, mutta en kadehdi, rankkaahan tuo on.

Hyvää analyysia, joka kertoo että "pohjakosketus" ei johdu geeneistä vaan olosuhteista.

Kopekin itseanalyysi, tai pohdinta on melko avointa itseruoskintaa, jos sen niin ymmärtää. Onhan siinä asiaa.

Geenit määräävät ihmisen olemaan jotain -jonkinlainen- mutta en tiedä vaativatko ne ihmisen tekemään mitään, joten olosuhteilla lienee suuri osuus.

Motiivi on ehkä sekin geeneissä, mutta jakautunee epätasaisesti jo sisarustenkin osalla, joillakin on kova halua tehdä paljon, ja toisilla elämäntapa voi olla haaveiluissa ja aanailuissa- kuten keskustelupalstoilla on tapana.

[Socrates]

^ Kopekin ongelma on se että hän ei arvosta omaa elämäntapaansa. Hänet pitäisi saada tajuamaan, että kirjoittelu rojun keskellä keskustelupalstoilla on paljon hienompaa kuin esi-isiensä menestystarinat.

[Norma Bates]

Menestyneitä ja olletikin älykkäitä.

[Hayabusa]

Hesarissa julkaistiin eilen artikkeli, jossa väitettiin menestyksen olevan geeneistä kiinni.

Areenassa on ohjelma, jonka mukaan menestys on kiinni onnesta ja mahdollisesti hyvästä mesenaatista.
https://areena.yle.fi/1-62831371

[Hippi]

^
Minä ainakin allekirjoitan tuon onnen vaikutuksen. Olen sitä monesti ihmetellyt, miten monta kummallista sattumaa on ainakin minua kuljettanut eteenpäin ja pidemmälle kuin villeimmissä haaveissanikaan olisin uskaltanut uneksia. On se kyllä vaatinut välillä rohkeuttakin tarttua tarjolla olevaan.

[ROOSTER]

Menestyneitä ja olletikin älykkäitä.

[TSS]

Kyllähän menestys, mitä ikinä se tarkoittaakaan, on pääasiassa onnesta kiinni. Jopa se osuus, kuinka paljon kukakin kykenee olemaan oman onnensa seppä. Mutta samaan aikaan on tietysti uskottava myös mahdollisuuteen olla oman onnensa seppä, jotta menestys voi maksimoitua. Elämän paradoksi.

[Kopek]

^
Minä ainakin allekirjoitan tuon onnen vaikutuksen. Olen sitä monesti ihmetellyt, miten monta kummallista sattumaa on ainakin minua kuljettanut eteenpäin ja pidemmälle kuin villeimmissä haaveissanikaan olisin uskaltanut uneksia. On se kyllä vaatinut välillä rohkeuttakin tarttua tarjolla olevaan.

Onni auttaa ja epäonni haittaa, mutta joissakin asioissa pelkällä onnella ei selviä, vaikka siitä hyötyä olisikin. Mensan älykkyystestistä ei saa huippupisteitä, vaikka olisi itse Hannu Hanhi, jos mitattava asia eli älykkyys ei riitä.

En huomannut aikoinaan koulussa, että onni olisi pahemmin auttanut myöskään kokeissa. Jos ei jotain asiaa tiennyt eikä osannut, sitä ei osannut. Onnella tai epäonnella saattoi olla vaikutusta ehkä neljäsosanumeron verran eli tuliko kokeesta 7 vai 7-, mutta kymppejä ei pelkällä onnella herunut.

Kun kirjoitan tekstiä tälle foorumille tai mihin tahansa, teen kirjoitusvirheitä. Tarkastan tekstin oikolukuohjelmalla ja korjaan löytyneitä virheitä. Silti niitä löytyy varsinkin pitkästä tekstistä jokaisella uudella lukukerralla aina vain. Ehkä vasta kymmenen kerran jälkeen alkavat enimmät virheet olla korjatut. Tarkoitan sellaisia virheitä, joita oikolukuohjelma ei löydä kuten vääriä sanojen päätteitä ja sanoja, jotka puuttuvasta kirjaimesta huolimatta ovat oikeilta - mutta eivät siihen paikkaa sopivia.

Tuossa edellä oli esimerkki. Huomasin sen ennen oikolukuohjelmaa. Siinä ei lukenut "sanoja" vaan "samoja". Aivan virheetön sana, mutta virheellinen silti. 

Sellaista onnipilleriä ei olekaan, joka tekisi minusta täydellisen kirjoittajan tai täydellisen pianonsoittajan. Kun sormet osuvat välillä minne sattuu, ne osuvat minne sattuu. Jos vika olisi harjoittelemalla korjattavissa, eiköhän se olisi jo korjautunut. Tällekin foorumille olen jo yli 7000 harjoituskirjoitusta tehnyt.

(Tähänkin tekstiin jouduin tekemään jälkikorjauksia lähettämisen jälkeen. Olisi -sanasta puuttui pääte "isi". Lisäksi muutin pilkun pisteeksi ja pienen kirjaimen isoksi.)

[Socrates]

Näin pitkässä ketjussa on varmasti jo kaikki oleellinen sanottu, mutta kerrataan jotain.

Menestyminen vaatii jonkin verran eri ominaisuuksia riippuen aikakaudesta ja paikasta, mutta yleisesti ottaen se syntyy niiden ominaisuuksien vähyydestä, jotka johtavat epäonnistumisiin. On siis kysymyksessä laaja joukko ominaisuuksia, joista tuskin kenelläkään on kaikkia, mutta mitä useampi sen parempi. Toisaalta joillakin aloilla ja elämänalueilla pelkästään tavaton lahjakkuus on voinut riittää huomattavaan menestykseen, vaikka sen omaaja rypisi ongelmissa, sairastelisi ja perseilisi.

Missä määrin menestymiseen vaadittavien ominaisuuksien ja tekijöiden kasaantuminen yksilölle johtuu onnesta, on turha spekuloida.

[TSS]

Onnen määrästä on tosiaan turha keskustella, koska lopulta jokainen asia on kytkettävissä onneen. Niin ihmisen ominaisuudet, resurssit, ympäristön tuki kuin nekin asiat, joita ihmiset näiden valossa kykenevät tekemään onnensa edistämiseksi.

[kertsi]

Hesarissa julkaistiin eilen artikkeli, jossa väitettiin menestyksen olevan geenukeneistä kiinni.

Areenassa on ohjelma, jonka mukaan menestys on kiinni onnesta ja mahdollisesti hyvästä mesenaatista.
https://areena.yle.fi/1-62831371

Onpa kiinnostava ohjelma, kiitos Hayabusa. Muistiinpanoja (sori monisanaisuus, vähän innostuin):

Tuossa verkkotieteen tutkija ja fyysikko Albert-László Barabási *) esittää, että suorituksen taso riippuu yksilöstä, mutta menestys on sosiaalinen konsepti. Suoritus on esimerkiksi juoksunopeus, maalauksen maalaaminen, firman tulos. Kun taas menestys mitataan yleisössä, yhteisössä, yhteisöllisesti, sosiaalisesti:
- sponsorisopimusten määrä ja laatu (urheilija)
- taideteoksen hinta huutokaupassa, töiden lukumäärä arvostetuissa museoissa (taiteilija)
- osakekurssi pörssissä (firma)
Barabási kehitti ns. verkkotieteen/verkostotieteen/verkostojen tieteen/network science ***) mm. menestyksen tutkimusta varten **).

Yleisö erottaa voittajat häviäjistä, ja onnistumisen epäonnistumisesta.

Osaako tiede ennustaa sosiaalisia ilmiöitä, kuten menestymistä?

Sosiologiassa tutkitaan tilastollisesti suuria määriä ihmisiä, ja heidän monimutkaisia vuorovaikutussuhteitaan. Näitä vuorovaikutussuhteita on alettu vasta viime vuosina kykenemään kartoittamaan (to map, tutkia, selvitellä), ja siten vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen on tullut mahdollisemmaksi. (Tämä verkkotieteen/verkostotieteen hyväksikäyttö mallinnuksissa koskee varmaankin kaikkia käyttäytymistieteitä, psykologiaa, kognitiotiedettä, sosiaalipsykologiaa jne.. Toim. huom. En kyllä tiedä, kuinka "muodikasta" se tällä hetkellä on. Noin 10-20 vuotta sitten ainakin oli kovinkin muodikasta.)

Tutkijoille massadata tarjoaa mahdollisuuden ei vain mallintaa menestystä, vaan myös ennustaa sitä, samaan tapaan kuin säätä ennustetaan.

Laskennallinen sosiaalitiede (computational social science) voi auttaa ymmärtämään menestystä, ja muita monimutkaisia sosiaalisia ilmiöitä. Jos ymmärrämme paremmin menestymisen mekanismeja, se ehkä myös tarjoaa keinoja vaikuttaa pelisääntöihin, niin, että aiempaa useammalla ihmisellä olisi mahdollisuus menestyä.

Mona Lisa ei ole kuuluisa siksi, että se olisi jotenkin perustavalaatuisesti erilainen kuin Leonardo da Vincin muut maalaukset. 400 vuotta se ei ollut kuuluisa, ja sen kuuluisuus alkoi siitä, kun se varastettiin, ja varkaudesta tuli etusivun juttu. Yhtäkkiä ihmiset jonottivat Louvreen nähdäkseen tyhjän paikan, missä Mona Lisa oli ollut. Ja sitten taulun maine kasvoi kasvamistaan, myös taidepiirin ulkopuolella. Se alkoi ilmestyä elokuviin, mainoksiin, lauluissa ja jopa Nasa nimesi jonkin Venuksen kraatterin Mona Lisan mukaan. Eli menestys paljon riippuu sattumasta.

Duncan Watts *) ryhmineen teki koeasetelman, jossa melko tuntemattomia muusikoita/bändejä esiteltiin yleisölle. Yleisö ei tiennyt, että he itse olivatkin koekaniineita. Kaikki näkivät biisin nimen ja esittäjät. Puolet yleisöstä pidettiin verrokkina, ja toinen puoli näki vielä yhden muuttujan: kuinka monta muuta ihmistä oli tykännyt kappaleesta. Tämä jälkimmäinen ryhmä jaettiin vielä kahdeksaan pienryhmään, jossa kussakin oli samankaltainen näkymä, mutta oman pienrymän sisällä. Osoittautui, että sama biisi saattoi menestyä yhdessä pienryhmässä parhaiten, mutta olla ihan häntäpäässä toisessa pienryhmässä. Biisin ominaisuudet eivät siis niinkään määritelleet sen menestymistä, vaan pikemminkin sattuma. Ne biisit, joita äänestettiin hyviksi hyvin varhaisessa vaiheessa, menestyivät parhaiten. (Toimisikohan hakukoneoptimointi muuten tuolla samalla mekanismilla? toim. huom) Kun ihmiset tietävät, mitä muut ihmiset ovat mieltä kappaleesta, suosiosta tulee heikommin ennustettava. Olemme pitkälti onnettaren armoilla.

Voiko tätä edellä mainittua löydöstä laajentaa tosielämään, tämän pienen kokeen ulkopuolelle? Tätä tutkii Arnout van de Rijt *). Kickstarter, joukkorahoituskampanjoita järjestävä yritys, johon kuka vaan voi osallistua, tarjosi kanavan tälle ajatuskokeelle. Osallistujat voivat seurata muiden osallistujien panostuksia. Kokeen suorittajat valitsivat satunnaismuuttujilla 200 hanketta, joista he arpakuution avulla valitsivat rahoittaako vaiko ei. Ne hankkeet, jotka saivat jo kokeen alussa rahallisen panostuksen, menestyivät kaksi kertaa todennäköisemmin kuin ne, jotka eivät saaneet. Sattumalta luotu luottamus poiki menestystä jatkossakin. (Mitä tästä opimme? Olemme sosiaalisia otuksia, jotka tuppaavat apinoimaan muita ihmisiä. Toim. huom.)

Yksi hankkeista, joka em. Kickstarterissa sai satumaisen useamman miljoonan dollarin rahoituksen (tavoite oli 10 000$) oli Exploding Kitten (seurapeli, pelikortein). Hankkeen menestystä selittää yksi ainoa tekijä, sille hankki näkyvyyttä hankkeen johtohenkilön kaveri, theoatmeal -nimisen pilapiirrossivuston luoja, jolla oli mm. 700+k seuraajaa Facebookissa, ja 300+k Twitterissä. Eli kyseessä ei ollut sattuma. Menestys luo menestystä. Menestys on itseään vahvistava kierre. Vaikka selitämmekin sitä asian itsensä ominaisuuksilla. (Kuten nyt vaikka älykkyydellä tässä keskustelussa. Toim. huom.)

Menestys voi selittyä hyvinkin yllättävillä tekijöillä kuten vaikkapa syntymäpäivällä, vrt. alkuvuonna syntyneet jalkapalloilevat lapset menestyvät paremmin. Jo lapsena heidät koetaan pätevämpänä, vaikkka ovatkin vaan vähän vanhempia kuin myöhemmin syntyneet. Heihin panostetaan enemmän. Ja he menestyvät paremmin. Jos lapset jaettaisiin toisella tavalla, esim. ennen ja jälkeen syyskuuta syntyneet, menestyisivät toiset pelaajat. Kyseessä on itsensä toteuttava ennustus. Jos/koska ihmiset uskovat, että henkilö X tulee menestymään paremmin, ihmiset toimivat tavalla, joka aikaansaa sen, että odotukset täyttyvät. (Sama on todettu esimerkiksi koululuokissa. Jos esim. poikien odotetaan menestyvän paremmin esim. matematiikassa kuin tyttöjen, tämä ennustus käy usein toteen. Opettaja uskoo siihen, ja sitten pahimmassa tapauksessa oppilaat itsekin, osa lannistuu ja lannistetaan jo etukäteen. Tätä on tutkittukin. toim. huom..)

Menestys ei perustu pelkästään suoritukseen (esim. juoksunopeuteen). Tietty perustaso suoritukselta vaaditaan, mutta sen jälkeen enemmän merkkaa se, miten suoritus vastaanotetaan yleisön keskuudessa.
Tieteen alalla massadatan lähde on mm. Web of Science, jossa on tieto mm. siitä, kuinka paljon tutkimukseen on viitattu toisissa tieteellisissä julkaisuissa. Sen avulla Dashun Wang *) tutki menestystä tieteenteossa. Tutkimusartikkelin  vaikuttuvauus/menestys ei riipu kirjoittajien tunnettuudesta, julkaisupaikassa. Sen sijaan se riippuu sopivuudesta (fitness parameter of the paper).  Sopivuutta arvioidaan siitä, miten paljon huomiota tutkimus saa heti julkistamisensa jälkeen.

Miten menestys syntyy kuvataiteen alalla, onkin sitten vaikeampi tutkittava. Samuel Freiberger *) tutkii (kuvataiteen) hinnanmuodostusta. Teoksen itseisarvoa on vaikea määritellä. Arvo syntyy yleensä sosiaalisessa kontekstissa. Siinä todella tärkeitä ovat toisten ihmisten tekemät laatuarvioinnit. Yksi keino suosion mittaamisesta on hinta, jonka ihmiset ovat valmiit maksamaan taideteoksesta. Magnus Resch *) oli jo aiemmin kerännyt dataa, jonka avulla voitaisiin tutkia menestystä/arvoa/hinnanmääräytymistä kuvataiteen alalla, 10 miljoonaa kuvaa, ja miljoonan kuvataiteilijan näyttelyhistoria. Alkoi hahmottumaan esimerkiksi reittejä, joita taideteokset kulkeutuivat, esim. galleria A:sta museo D:han (tuota voisi taiteilja hyväksikäyttää, saadakseen töitään museoihin kannattaa valita gallerioista ne, joista todennäköisimmin päätyy töitä museihoin, siis jotka näyttäisivät olevan riittävän laadukkaita sellaiseen. toim. huom.). Kun google arvottaa verkkosivun, se ei katso sivun sisältöä, vaan google keskittyy sivun linkittymistä toisiin sivuihin. Gallerian kytkennät museoihin voisivat olla vastaavanlainen kytkös. Tutkijat arvioivat taideinstituution olevan arvovaltainen, jos se linkittyy moniin muihin arvovaltaisiin taideinstituutioihin. Tällä lailla datasta saatiin siivilöityä esiin taideinstituutioiden arvostus, mitattavassa muodossa. Tämän määrällistämisen avulla pystyttiin luomaan kartta taidemaailman verkostoista. Näin syntyneen kartan avulla löydettiin ne taidemaailman rakenteet, jotka ratkaisevat taiteilijan menestyksen. Taidemaailma on epäreilu: jos taiteilija erehtyy luottamaan väärään galleristiin jossain periferiassa, vailla yhteyksiä keskeisiin instituutiohin (Moma, Pompidou, Guggenheim jne.), hinnankehitys tyssää siihen. Menestys taidemaailmassa luodaan nimenomaan oikeanlaisten instituutioiden kanssa työskentelemisestä. Näkyvyys isoissa gallerioissa on olennaista. Tutkijoiden rakentama kartta voi ennustaa taiteilijan tulevaisuuden, uran kehityksen. Barabási: "Jos minulle kerrotaan taiteilijan viisi ensimmäistä näyttelypaikkaa, pystyn ennustamaan hänen menestyksensä 20 vuoden päästä."  Kunkin taiteilijan kyky verkostoitua juuri oikeiden ihmisten kanssa on olennainen (myös) taidemaailmassa, mutta menestys syntyy katsojan silmissä.

*)
- Albert-László Barabási is a Romanian-born Hungarian-American physicist, best known for his discoveries in network science and network medicine
- Duncan Watts, laskennallisen yhteiskuntatieteen professori
- Arnout van de Rijt, sosiologian professori, European University Institute
- Simon Grondin, psykologian professori, Laval University
- Dashun Wang, laskennallisen yhteiskuntatieteen tutkija, Northwestern University
- Samuel Fraiberger, laskennallisen yhteiskuntatieteen tutkija, New York University, MIT
- Magnus Resch, professori, taide-ekonomisti

**)
Barabási löysi verkostojen lait (HS, 2011)
Fyysikko Albert-László Barabási perusti verkostojen tieteen 2000-luvun alussa. Verkkotiede voi ehkä ennustaa pankkikriisejäkin. "600 miljoona ystävääsi on lähellä. Te olette Facebook, ja kaikki toisistanne vain kuuden klikin päässä." Tämän todisti nimenomaan tämä Barabási. Barabási on maailman lainatuimpia tutkijoita

***) wikipedia:
Verkostotiede (engl. Network science) on tieteenala, joka tutkii kompleksisia verkostoja, kuten telekommunikaatioverkostoja, tietokoneverkostoja, biologisia verkostoja, kognitiivisia verkostoja ja sosiaalisia verkostoja. Näitä tutkitaan jakamalla kokonaisuudet elementeiksi tai tekijöiksi (solmut) sekä näiden välisiksi yhteyksiksi (kaariksi). Ala pohjautuu muun muassa graafiteorian, tilastotieteen, tietotekniikan ja sosiologian teorioihin ja metodeihin.

Verkostotiede tutkii usein niin suuria verkostoja, ettei jokaisen yksittäisen solmun tai kaaren analysointi ole mielekästä, toisin kuin esimerkiksi graafiteoriassa.


ps. Lisäys. Nyt vasta muistin termin ja ilmiön, mihin tuo verkosotiede liittyy, nimittäin itseorganisoituviin karttoihin (suomalaisen Teuvo Kohosen keksintö):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Itseorganisoituva_kartta

[Socrates]

Menestyminen on kierre, koska ihmisillä on valtava tarve hakeutua menestyvien ihmisten seuraan silloinkin kun siitä ei ole mitään konkreettista hyötyä ja menestyminen on tullut hakeutujalle oudolla alalla tai elämänalueella.

[Kopek]

Jos on hyvät geenit, vain taivas on rajana. Jos on huonot geenit, ei pääse edes taivaan rajalle.

Iltalehti:

Miia Holma sanoi jo 5-vuotiaana isälleen, että hän haluaa merikapteeniksi.

Lukion jälkeen suomenkielinen Miia opiskeli ruotsin kieltä vuoden, jotta pystyi lähtemään ruotsinkieliseen ammattikorkeakouluun Turkuun opiskelemaan merikapteenilinjalle.

Valmistumisen jälkeen työ vei kemikaalitankkereihin ympäri maailmaa.

Holma haki lentäjäkouluun. Hän läpäisi kaikki testit, ja hän pääsi opiskelemaan liikennelentäjäksi.

https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/95cc09a1-df4a-4a3c-a180-96c70098f40f

Merikapteeni liikennelentäjä... silmälasit !!! (eli rillipäät ja muut b-luokan ihmiset unohtakoot tällaiset haaveet)

Kun ihmisiä verotetaan kaikenlaista eduista, miksi hyvistä geeneistä ei voisi verottaa. Jos lainsädännöllä määritellään joillekin ihmisille syntyperäisiä etuoikeuksia joihinkin muihin verrattuna, eikö tällaisia etuoikeuksia voisi pitää luontaisetuna.