Älykkyys, geenit ja menestyminen

[Socrates]

Jos on hyvät geenit, vain taivas on rajana. Jos on huonot geenit, ei pääse edes taivaan rajalle.

Ihminen on yllättävän paljon perimänsä vanki. Huomasin sen viimeistään silloin kun aloin olla tekemisissä enoni kanssa, jolla oli kehnot välit äitiini. Silti hän reagoi täysin samalla tavalla joihinkin tilanteisiin, joihin he eivät olleet voineet joutua silloin kun vielä olivat tekemisissä.

Koska geenit vaikuttavat kaikkeen, ei ole olemassa huonoja tai hyviä geenejä, vaan vain ääretön määrä erilaisia kombinaatioita, jotka sisältävät monenlaista mikä haittaa jossain kontekstissa ja monenlaista mikä hyödyttää jossain kontekstissa.

[Melodious Oaf]

Menestyminen on kierre, koska ihmisillä on valtava tarve hakeutua menestyvien ihmisten seuraan silloinkin kun siitä ei ole mitään konkreettista hyötyä ja menestyminen on tullut hakeutujalle oudolla alalla tai elämänalueella.

Menestys on aika omituinen konsepti. Hayabusan linkkaamasta dokumentista sai kertsin referaatin perusteella käsityksen, että se on käytännössä huutoäänestys tai sosiaalinen mekanismi, jolla on vain löyhä yhteys konkreettisiin tuloksiin, suoritteisiin tms.

Sillä tavalla toi tietysti korreloi, että jos ihminen on melko tyytyväinen tai on rauhallinen ja luottavainen, uskoo tekevänsä hyviä juttuja, sitä mitä kuuluukin tai on hyvin sinut itsensä kanssa — tai jotakin tällaista — se ikään kuin...  saattaa aiheuttaa sen että joku tulkitsee ihmisen olevan tällöin menestynyt tai "kova luu" tai mitä näitä kummelitermejä nyt on.

Mutta noi on kuitenkin vaan hetkiä, ja se vaihtelee itse kullakin, miten kevyeltä tuntuu tai miten luottavainen ja vahva on. Sitten tulee niitä hetkiä, joissa asia ei olekaan näin ja jossa ollaan jotain aivan muuta.

Mun mielikuva on, että osa homman ideasta on nimenomaan olla sinut ton kanssa, sellaisen aika raadollisen kanssa ja sen, että toi nyt vaan on tommosta missä aika vaikea juttu on tehdä ihan kunnolla parhaansa ja samalla ottaa siitä vastaan aika laaja kirjo erilaisia lopputuloksia... olla OK asian kanssa ja pyrkiä siihen että se riittää ja on hyvä

[kertsi]

Jos on hyvät geenit, vain taivas on rajana. Jos on huonot geenit, ei pääse edes taivaan rajalle.

Iltalehti:

Miia Holma sanoi jo 5-vuotiaana isälleen, että hän haluaa merikapteeniksi.

Lukion jälkeen suomenkielinen Miia opiskeli ruotsin kieltä vuoden, jotta pystyi lähtemään ruotsinkieliseen ammattikorkeakouluun Turkuun opiskelemaan merikapteenilinjalle.

Valmistumisen jälkeen työ vei kemikaalitankkereihin ympäri maailmaa.

Holma haki lentäjäkouluun. Hän läpäisi kaikki testit, ja hän pääsi opiskelemaan liikennelentäjäksi.

https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/95cc09a1-df4a-4a3c-a180-96c70098f40f

Merikapteeni liikennelentäjä... silmälasit !!! (eli rillipäät ja muut b-luokan ihmiset unohtakoot tällaiset haaveet)

Kun ihmisiä verotetaan kaikenlaista eduista, miksi hyvistä geeneistä ei voisi verottaa. Jos lainsädännöllä määritellään joillekin ihmisille syntyperäisiä etuoikeuksia joihinkin muihin verrattuna, eikö tällaisia etuoikeuksia voisi pitää luontaisetuna.

Sääli, että Kopek on juuttunut geeneihin, eikä ilmeisesti ole katsonut Hayabusan linkkaamaa dokkaria, joka kääntää vähän koko keskustelun ylösalaisin. Sosiologina(?) häntä saattaisi jopa kiinnostaa se.

[Hippi]

Merikapteeni liikennelentäjä... silmälasit !!! (eli rillipäät ja muut b-luokan ihmiset unohtakoot tällaiset haaveet)

Eiköhän noissa ammateissa ole hyvä näkö ilman silmälaseja vaatimuksena ihan sen vuoksi, että saattaisi olla aika kohtalokasta, jos silmälasit rikkoutuisivat kesken työsuorituksen. "Hyvät matkustajat, kyyti on nyt vähän pomppuista, mutta koitan saada meidät ehjänä alas, vaikka juuri istuin silmälasini rikki, sori siitä" -kuulutus olisi aika hyytävä.

Onhan esimerkiksi poliisiksi ja pelastuslaitoksellekin kovat fyysiset vaatimukset, joten ei niihinkään hommiin b-luokan ihmiset pääse, vaikka olisi kuinka niistä haaveillut.

[TSS]

Kiitos kertsille ohjelman referoimisesta. Tavallaan tuossakin korostuu sattuma ja onni, ja lopulta tietenkin sekin, mikä näyttää olevan yksilöstä kiinni, juontaa asioihin, joita yksilö ei ole valinnut, vaan osakseen on langennut, jolloin siinäkin on kyse onnesta.

Enemmän kuin onnen vaikutus menestykseen itseäni kiinnostaa menestymisen käsite. Mietin, kuinka hyvin perinteiset menestymisen mittarit mittaavat yksilön hyvinvointia pitkässä juoksussa, jota ehkä itse pitäisin suurimpana menestyksen mittarina. Jos menestyksenä pidetään esimerkiksi suuria saavutuksia työelämässä ja tiettyä sosiaalista asemaa, voi näiden takana olla kuitenkin onneton ihminen. En pitäisi tällaista elämää lopulta erityisen menestyksekkäänä.

Toisaalta myöskin yksilön henkilökohtainen onnellisuus voi olla kyseenalainen mittari. Tästä on hieman ristiriitaista tietoa, mutta on osviittaa siitä, että esimerkiksi jotkut persoonallisuushäiriöt aiheuttavat kärsimystä enemmän yksilön läheisille kuin yksilölle itselleen. Tällöin tuntuisi ehkä hiukan kyseenalaisena pitää menestyksenä elämää, joka satuttaa muita, mutta on yksilölle itselleen verrattain hyvää. Tosin on näkökulmia, jotka korostavat myös yksilön kätkettyä tuskaa noissakin persoonallisuushäiriössä.

Tavallaan siis menestykseen voisi omasta mielestäni liittyä sekä henkilökohtainen onnellisuus, mutta myös hyvinvoinnin tuottaminen ympärilleen. Perinteiset menestyksen mittarit ovat hyviä kuvaamaan näennäistä menestystä, mutta minulle on kyseenalaista, kuinka hyvin ne mittaavat hyvää elämää.

[Kopek]

Eiköhän noissa ammateissa ole hyvä näkö ilman silmälaseja vaatimuksena ihan sen vuoksi, että saattaisi olla aika kohtalokasta, jos silmälasit rikkoutuisivat kesken työsuorituksen.

Suomessa edelleen voimassa olevat säännöt on laadittu 1800-luvulla purjelaivojen aikakaudella. Kun kapteeni seisoi laivan kannella pimeällä räntäsateessa ja yritti nähdä horisonttiin, silmälaseista olisi ehkä ollut haittaa. Nykyajan laivoja kuitenkin ohjataan ikkunan takaa ja suurelta osin erilaisia näyttöjä (tutka, navigaattori, digitaalinen kartta jne.) katsellen.

Suomessa voimassa olevissa määräyksissä ei ole minkäänlaisia vaatimuksia lähelle näkemisestä sen enempää silmälaseilla kuin ilmankaan. Vaikka ei näkisi mitään kahta metriä lähempänä olevaa, kelpaa kapteeniksi, kunhan näkee kauas ilman silmälaseja.

Onnettomuuskeskuksen raportissa kerrotaan Pohjanlahdella tapahtuneesta karille ajosta, jossa suomalainen luotsi oli laivassa eikä nähnyt tutkan näyttöä kunnolla huonosta näkökyvystään johtuen. Tutkassa oli asteikko, joka kertoo, mikä on sen näyttämä mittakaava. Asteikkoa osoittava lukema näkyi tutkaruudulla. Luotsi ei kuitenkaan nähnyt, mitä siinä lukee, joten hän vaihteli näytön säätöä ja yritti ilmeisesti tutkassa näkyvästä maisemasta päätellä, mikä voisi olla mittakaava. Sekoilu johti karille ajamiseen. Kun piti sen jälkeen soittaa apua, sekään ei heti onnistunut, kun luotsi ei nähnyt radiopuhelimen nappeja.

Tuollainen tyyppi kelpaa Suomessa merikapteeniksi. Sen sijaan likinäköinen ihminen, joka näkee tutkat ja näytöt täydellisesti ilman silmälasejakin, ei kelpaa edes lipunmyyjäksi Suomenlinnan vesibussiin.

Otteita onnettomuustutkintaselostuksesta (M/S HÄLSINGLANDin karilleajo Kalajoen edustalla
14.8.1997):

Luotsi ilmoitti meriselitystilaisuudessa navigoineensa silmämääräisesti ottamatta suuntimia. Hän päätteli myös etäisyydet silmämääräisesti kiinteiden etäisyysrenkaiden avulla. Luotsi ei pitänyt tutkan nappuloiden pienestä koosta, eikä nappuloiden valaistuksesta.

STCW konventio säätää tutkan käytölle operatiiviset vaatimukset. Vahtiperämiehen on pystyttävä mittaamaan tutkalla suuntima ja etäisyys. Hänen on hallittava myös 'parallel indexing' tekniikka, joka edellyttää EBL suuntimaviivan siirtämistä sivuamaan VRM rengasta10. Säännöt ilmaisevat epäsuorasti, että pelkkä silmämääräinen päättely ei ole luvallista. Kansainväliset säännöt eivät käsittele luotsausta, mutta luotsille asetettavat vaatimukset eivät voi olla perämiehelle asetettuja vaatimuksia heikommat

Päällikkö vaati luotsia hälyttämään apua. Kun tämän silmälasit ja puhelin oli löydetty, luotsi soitti Raahen luotsiasemalle klo 04.10.

Raportissa on kuva kyseisestä tutkan näytöstä. Kuva suurenee...



Tapauksen kannalta oleellinen merkintä on sana "RANGE". Asteikkoa vaihdellaan napista, jolloin luku muuttuu. Tämä ei ole mitään rakettitiedettä, vaan kuka tahansa pystyisi pienen perehtymisen jälkeen käyttämään kyseistä laitetta. Paitsi tietysti, jos ei näe tekstiä. Ja tästä oli ilmiselvästi kyse. Luotsi erehtyi mittakaavasta ja luuli tutkassa näkyvien kohteiden olevan kauempana kuin ne olivat.

Raportissa mainitaan erilaisia syitä onnettomuudelle, mutta jätetään tärkein syy kertomatta. Se kuitenkin käy ilmi rivien väleistä. Jos kerran radiopuhelimella soittaminen edellytti, että luotsin silmälasit piti löytää, eikö tämä kerro siitä, että luotsilla ei ollut laseja silmillään, kun hän yritti saada selvää tutkan näytöstä. Epäsuorasti tähän viittaa sekin, että luotsi kertoo kokeensa tutkan napit ja niiden valaistuksen epämukaviksi. Tietenkin ne ovat sitä, jos niitä ei näe.

Britannian, Kanadan, Australian sekä muiden "Brittiläisen kansanyhteisön" maiden määräyksissä on vaatimukset myös lähinäön osalta toisin kuin Suomessa. Toisaalta näiden maiden säädökset eivät estä likinäköisiä silmälaseja käyttäviä henkilöitä toimimasta myös laivatyössä. Määräyksissä vain vaaditaan, että jos joutuu käyttämään silmälaseja, laivalla pitää olla mukana varasilmälasit. Minun mielestäni tällainen on reilumpaa kuin säätää ehdoton kielto silmälaseja käyttäville ihmisille toimia missään merenkulkuun liittyvissä tehtävissä laivoilla. Tämä tarkoittaa siis todellakin aivan kaikkia kansipuolen tehtäviä kaikissa aluksissa, joten vesibussin lipunmyyjäksikin pääsee vain täydellinen a-luokan ihminen, vaikka vesibussi liikkuisi pelkästään juhannusviikolla pienellä lammella.

Laivojen ravintolahenkilökunnalle ja vastaavalle määräykset ovat lievemmät.

P.S. Täsmällisesti ottaen kaikilta silmälaseja käyttäviltä ei ole kielletty merityötä, vaan raja kulkee jossakin tietyssä kohdassa, eli lievä likinäköisyys sallitaan. Raja on kuitenkin aika tiukka. En nyt jaksa etsiä määräyksiä, vaikka ne varmaan helposti löytyisivätkin. Suomessa näkökyky ilmaistaan eri tavalla kuin esimerkiksi Englannissa, joten vertailua varten luvut pitää jollakin laskukaavalla yhtenäistää, en muista enää miten.

Jos tätä kirjoitustani kommentoidaan, arvaan jo (kokemuksesta) millaisia kommentit ovat. En taida enää jatkaa aiheesta.

[Socrates]

Kiitos kertsille ohjelman referoimisesta. Tavallaan tuossakin korostuu sattuma ja onni, ja lopulta tietenkin sekin, mikä näyttää olevan yksilöstä kiinni, juontaa asioihin, joita yksilö ei ole valinnut, vaan osakseen on langennut, jolloin siinäkin on kyse onnesta.

Enemmän kuin onnen vaikutus menestykseen itseäni kiinnostaa menestymisen käsite. Mietin, kuinka hyvin perinteiset menestymisen mittarit mittaavat yksilön hyvinvointia pitkässä juoksussa, jota ehkä itse pitäisin suurimpana menestyksen mittarina. Jos menestyksenä pidetään esimerkiksi suuria saavutuksia työelämässä ja tiettyä sosiaalista asemaa, voi näiden takana olla kuitenkin onneton ihminen. En pitäisi tällaista elämää lopulta erityisen menestyksekkäänä.

Toisaalta myöskin yksilön henkilökohtainen onnellisuus voi olla kyseenalainen mittari. Tästä on hieman ristiriitaista tietoa, mutta on osviittaa siitä, että esimerkiksi jotkut persoonallisuushäiriöt aiheuttavat kärsimystä enemmän yksilön läheisille kuin yksilölle itselleen. Tällöin tuntuisi ehkä hiukan kyseenalaisena pitää menestyksenä elämää, joka satuttaa muita, mutta on yksilölle itselleen verrattain hyvää. Tosin on näkökulmia, jotka korostavat myös yksilön kätkettyä tuskaa noissakin persoonallisuushäiriössä.

Tavallaan siis menestykseen voisi omasta mielestäni liittyä sekä henkilökohtainen onnellisuus, mutta myös hyvinvoinnin tuottaminen ympärilleen. Perinteiset menestyksen mittarit ovat hyviä kuvaamaan näennäistä menestystä, mutta minulle on kyseenalaista, kuinka hyvin ne mittaavat hyvää elämää.

Itse ole tykästynyt sellaiseen käsitteeseen kuin hyväosaisuus, joka tilastollisesti pidentää elinikää ja varsinkin terveitä elinvuosia ja vähentää yleisesti haitallisesti pidettyjä asioita elämässä.

Hyväosaisilla ihmisillä käsitetään kai porukkaa, joka on paitsi kohtalaisen varakasta, myös yleensä jotenkin sosiaalisesti arvostettuja, mikä heijastuu positiivisesti psykofyysiseen olotilaan.

Hyväosaisuus voi olla enemmän tai vähemmän perittyä tai sitten pohjalta ponnistaen saavutettua. Toki sitäkään ei voi suoraviivaisesti yhdistää onnellisuuteen, tyytyväisyyteen tms.

[TSS]

Kiitos kertsille ohjelman referoimisesta. Tavallaan tuossakin korostuu sattuma ja onni, ja lopulta tietenkin sekin, mikä näyttää olevan yksilöstä kiinni, juontaa asioihin, joita yksilö ei ole valinnut, vaan osakseen on langennut, jolloin siinäkin on kyse onnesta.

Enemmän kuin onnen vaikutus menestykseen itseäni kiinnostaa menestymisen käsite. Mietin, kuinka hyvin perinteiset menestymisen mittarit mittaavat yksilön hyvinvointia pitkässä juoksussa, jota ehkä itse pitäisin suurimpana menestyksen mittarina. Jos menestyksenä pidetään esimerkiksi suuria saavutuksia työelämässä ja tiettyä sosiaalista asemaa, voi näiden takana olla kuitenkin onneton ihminen. En pitäisi tällaista elämää lopulta erityisen menestyksekkäänä.

Toisaalta myöskin yksilön henkilökohtainen onnellisuus voi olla kyseenalainen mittari. Tästä on hieman ristiriitaista tietoa, mutta on osviittaa siitä, että esimerkiksi jotkut persoonallisuushäiriöt aiheuttavat kärsimystä enemmän yksilön läheisille kuin yksilölle itselleen. Tällöin tuntuisi ehkä hiukan kyseenalaisena pitää menestyksenä elämää, joka satuttaa muita, mutta on yksilölle itselleen verrattain hyvää. Tosin on näkökulmia, jotka korostavat myös yksilön kätkettyä tuskaa noissakin persoonallisuushäiriössä.

Tavallaan siis menestykseen voisi omasta mielestäni liittyä sekä henkilökohtainen onnellisuus, mutta myös hyvinvoinnin tuottaminen ympärilleen. Perinteiset menestyksen mittarit ovat hyviä kuvaamaan näennäistä menestystä, mutta minulle on kyseenalaista, kuinka hyvin ne mittaavat hyvää elämää.

Jatkan vielä pohdintaani, että monesti näennäisen menestyksen takana saattaa olla keskimääräistä suurempia sisäisiä ajureita, jotka pakottavat yksilön tekemään koko ajan enemmän ja yltämään yhä ylemmäs. Nämä sisäiset ajurivat voivat kompensoida erilaisia sisäisiä tarpeita, jotka eivät kerro sisäisestä rauhasta, vaan tavallaan koko ajan puuttuu jotain, tai on tarve todistaa jotain. Voi olla niinkin, että ihmiset, joilta puuttuu sisäinen mielenrauha, yltävät suuriin tekoihin, kuitenkaan koskaan saavuttamatta omaa sisäistä mielenrauhaansa.

Suurien, menestyksekkäältä näyttävien tekojen ja elämien takana on tietysti monenlaisia tarinoita. On sekä huippulahjakkaita yksilöitä, mutta myös menestykseen sisäisesti "pakotettuja" ihmisiä. Myös itse menestyksesät voi joutua maksamaan hinnan, joka syö hyvinvointia. On varmasti myös menestystarinoita, joissa ihmiset elävät hyvää elämää.

[Hippi]

^^
Socru:

----joka on paitsi kohtalaisen varakasta,---

Mitähän kohtalaisen varakas tarkoittaa? Onhan se nyt aika venyvä käsite ja itse muotoilisin asian niin, että ihminen tulee toimeen ilman suurempaa huolta. Jos osaa sovittaa elintapansa tulotasoonsa sopivaksi, niin hyvähän siinä on olla.

[TSS]

Kiitos kertsille ohjelman referoimisesta. Tavallaan tuossakin korostuu sattuma ja onni, ja lopulta tietenkin sekin, mikä näyttää olevan yksilöstä kiinni, juontaa asioihin, joita yksilö ei ole valinnut, vaan osakseen on langennut, jolloin siinäkin on kyse onnesta.

Enemmän kuin onnen vaikutus menestykseen itseäni kiinnostaa menestymisen käsite. Mietin, kuinka hyvin perinteiset menestymisen mittarit mittaavat yksilön hyvinvointia pitkässä juoksussa, jota ehkä itse pitäisin suurimpana menestyksen mittarina. Jos menestyksenä pidetään esimerkiksi suuria saavutuksia työelämässä ja tiettyä sosiaalista asemaa, voi näiden takana olla kuitenkin onneton ihminen. En pitäisi tällaista elämää lopulta erityisen menestyksekkäänä.

Toisaalta myöskin yksilön henkilökohtainen onnellisuus voi olla kyseenalainen mittari. Tästä on hieman ristiriitaista tietoa, mutta on osviittaa siitä, että esimerkiksi jotkut persoonallisuushäiriöt aiheuttavat kärsimystä enemmän yksilön läheisille kuin yksilölle itselleen. Tällöin tuntuisi ehkä hiukan kyseenalaisena pitää menestyksenä elämää, joka satuttaa muita, mutta on yksilölle itselleen verrattain hyvää. Tosin on näkökulmia, jotka korostavat myös yksilön kätkettyä tuskaa noissakin persoonallisuushäiriössä.

Tavallaan siis menestykseen voisi omasta mielestäni liittyä sekä henkilökohtainen onnellisuus, mutta myös hyvinvoinnin tuottaminen ympärilleen. Perinteiset menestyksen mittarit ovat hyviä kuvaamaan näennäistä menestystä, mutta minulle on kyseenalaista, kuinka hyvin ne mittaavat hyvää elämää.

Itse ole tykästynyt sellaiseen käsitteeseen kuin hyväosaisuus, joka tilastollisesti pidentää elinikää ja varsinkin terveitä elinvuosia ja vähentää yleisesti haitallisesti pidettyjä asioita elämässä.

Hyväosaisilla ihmisillä käsitetään kai porukkaa, joka on paitsi kohtalaisen varakasta, myös yleensä jotenkin sosiaalisesti arvostettuja, mikä heijastuu positiivisesti psykofyysiseen olotilaan.

Hyväosaisuus voi olla enemmän tai vähemmän perittyä tai sitten pohjalta ponnistaen saavutettua. Toki sitäkään ei voi suoraviivaisesti yhdistää onnellisuuteen, tyytyväisyyteen tms.

Itse ymmärrän hyväosaisuuden käsitteen osaltaan, tai ehkä yleisessä keskustelussa, viittaavan syntymässä saatuun hyvään taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan. Toisaalta liitän kyllä hyväosaisuutta myös muunlaiseen hyvinvointiin - eli periaatteessa mihin tahansa ominaisuuksiin joko yksilössä itsessään tai hänen ympäristössään, jotka luovat yksilölle hyvinvointia. Esimerkiksi siis tietynlainen luonteenlaatu voi olla hyväosaisuutta. Pidän periaatteessa myös itseäni hyväosaisena, vaikken ole syntynyt rikkaaseen perheeseen enkä itsekään saavuttanut mitään suurempaa menestystä. Hyväosaisuuden voinee määrittää kukin tavallaan sen mukaan, mitä elämässä arvostaa.

[Karikko]

Kiitos kertsille ohjelman referoimisesta. Tavallaan tuossakin korostuu sattuma ja onni, ja lopulta tietenkin sekin, mikä näyttää olevan yksilöstä kiinni, juontaa asioihin, joita yksilö ei ole valinnut, vaan osakseen on langennut, jolloin siinäkin on kyse onnesta.

Enemmän kuin onnen vaikutus menestykseen itseäni kiinnostaa menestymisen käsite. Mietin, kuinka hyvin perinteiset menestymisen mittarit mittaavat yksilön hyvinvointia pitkässä juoksussa, jota ehkä itse pitäisin suurimpana menestyksen mittarina. Jos menestyksenä pidetään esimerkiksi suuria saavutuksia työelämässä ja tiettyä sosiaalista asemaa, voi näiden takana olla kuitenkin onneton ihminen. En pitäisi tällaista elämää lopulta erityisen menestyksekkäänä.

Toisaalta myöskin yksilön henkilökohtainen onnellisuus voi olla kyseenalainen mittari. Tästä on hieman ristiriitaista tietoa, mutta on osviittaa siitä, että esimerkiksi jotkut persoonallisuushäiriöt aiheuttavat kärsimystä enemmän yksilön läheisille kuin yksilölle itselleen. Tällöin tuntuisi ehkä hiukan kyseenalaisena pitää menestyksenä elämää, joka satuttaa muita, mutta on yksilölle itselleen verrattain hyvää. Tosin on näkökulmia, jotka korostavat myös yksilön kätkettyä tuskaa noissakin persoonallisuushäiriössä.

Tavallaan siis menestykseen voisi omasta mielestäni liittyä sekä henkilökohtainen onnellisuus, mutta myös hyvinvoinnin tuottaminen ympärilleen. Perinteiset menestyksen mittarit ovat hyviä kuvaamaan näennäistä menestystä, mutta minulle on kyseenalaista, kuinka hyvin ne mittaavat hyvää elämää.

Jatkan vielä pohdintaani, että monesti näennäisen menestyksen takana saattaa olla keskimääräistä suurempia sisäisiä ajureita, jotka pakottavat yksilön tekemään koko ajan enemmän ja yltämään yhä ylemmäs. Nämä sisäiset ajurivat voivat kompensoida erilaisia sisäisiä tarpeita, jotka eivät kerro sisäisestä rauhasta, vaan tavallaan koko ajan puuttuu jotain, tai on tarve todistaa jotain. Voi olla niinkin, että ihmiset, joilta puuttuu sisäinen mielenrauha, yltävät suuriin tekoihin, kuitenkaan koskaan saavuttamatta omaa sisäistä mielenrauhaansa.

Suurien, menestyksekkäältä näyttävien tekojen ja elämien takana on tietysti monenlaisia tarinoita. On sekä huippulahjakkaita yksilöitä, mutta myös menestykseen sisäisesti "pakotettuja" ihmisiä. Myös itse menestyksesät voi joutua maksamaan hinnan, joka syö hyvinvointia. On varmasti myös menestystarinoita, joissa ihmiset elävät hyvää elämää.

"Ihastuin heti tuohon "mielenrauha sanaan" mutta onko sellainen mahdollista- mielihän on rauhaton luonnostaan.

Ilman rauhatonta mieltä ei tule lapsiakaan tähän maailmaan ihmisten toteuttaessa omaa tarvettaan saada mielenrauha, tai kaaos omaan elämäänsä.

Ehkä mielenrauha on "vanhoilla akoilla tai ukoilla", kun he eivät enää tavoittele mitään, varsinkaan mielenrauhaa.

Keksinnöt ja kaikenlainen menestyminen maailmassa edellyttää rauhatonta, mieltä, eli halua saada jotain aikaan, tai haalia menestystä- rahaa mainetta, kunniaa.  Voihan silti vain hieman  napista tätä kaikkea touhua vastaan, mitä maailmallisuus on.

Saavuttaessaan tavoitteensa- mieli hetkeksi rauhoittuu, alkaakseen uuden tavoitteen, jos ehtii siinä välissä rauhoittua.

Ehkä se onkin siinä, että mielenrauhaa tavoitellaan ulkoisten asioiden kautta, vaikka se on sisäinen tapahtuma, jota ei voi saavuttaa.

[TSS]

"Ihastuin heti tuohon "mielenrauha sanaan" mutta onko sellainen mahdollista- mielihän on rauhaton luonnostaan.

Ilman rauhatonta mieltä ei tule lapsiakaan tähän maailmaan ihmisten toteuttaessa omaa tarvettaan saada mielenrauha, tai kaaos omaan elämäänsä.

Ehkä mielenrauha on "vanhoilla akoilla tai ukoilla", kun he eivät enää tavoittele mitään, varsinkaan mielenrauhaa.

Keksinnöt ja kaikenlainen menestyminen maailmassa edellyttää rauhatonta, mieltä, eli halua saada jotain aikaan, tai haalia menestystä- rahaa mainetta, kunniaa.  Voihan silti vain hieman  napista tätä kaikkea touhua vastaan, mitä maailmallisuus on.

Saavuttaessaan tavoitteensa- mieli hetkeksi rauhoittuu, alkaakseen uuden tavoitteen, jos ehtii siinä välissä rauhoittua.

Ehkä se onkin siinä, että mielenrauhaa tavoitellaan ulkoisten asioiden kautta, vaikka se on sisäinen tapahtuma, jota ei voi saavuttaa.

Lopullisen mielenrauhan saavuttanee vasta kuollessaan, joten tietenkään sellaista jatkuvan auvon tilaa ei ole olemassakaan. Mielenrauhalla ehkä kuvaan jotain sellaista, että on kuitenkin sinut elämänsä suurempien puitteiden kanssa, tai ehken tarkoita sitäkään. Ehkä tarkoitin lopulta mielenrauhalla jotain pidemmän juoksun yleistä hyvinvointia, joka sisältää tietysti "kärsimyksen ja onnen" välistä vuorottelua, kuitenkin sellaisessa sopivassa mittakaavassa. Kyllähän mielekkääseen elämään kuuluu se, että on asioita, jotka ovat tavoittelun arvoisia, se on selvä. Ehkäpä tarkoitinkin mielerauhalla sellaista psykologista joustavuutta, joka on yleisesti ottaen suuri tekijä hyvinvoinnin kannalta.

[Socrates]

^^
Socru:

----joka on paitsi kohtalaisen varakasta,---

Mitähän kohtalaisen varakas tarkoittaa? Onhan se nyt aika venyvä käsite ja itse muotoilisin asian niin, että ihminen tulee toimeen ilman suurempaa huolta. Jos osaa sovittaa elintapansa tulotasoonsa sopivaksi, niin hyvähän siinä on olla.

Hyväosaisen varakkuus tarkoittaa minusta jotain sellaista kuin mahdollisuus käyttää nopeasti saatavis parhaita yksityisiä terveyspalveluja. Esimerkiksi tuttu hyväosainen sairastui hiljattain syöpään ja parani siitä käytettyään 80 000 euroa Docratesin hoitoihin. Toki hän olisi voinut parantua julkisellakkn puolella, mutta moniin hoitoihin pääsee nopeammin jos on massia ja sosiaalisia verkostoja. Puliukon on vaikeampi päästä laadukkaaseen vieroitushoitoon kuin miljonäärin.

On makuasia voiko vaatimattomista lähtökohdista hankittua varallisuutta ja sosiaalista arvostusta nimittää hyväosaisuudeksi. Varmaan harvemmin kuin perittyjä etuja. Toisaalta jos uskoo hyviin geeneihin, niin onhan niiden periminenkin sitten hyväosaisuutta , vaikka syntyisi rutiköyhään torppaan.

[Socrates]

Hyväosaisuus on myös sitä, että ihminen ei ole pakotettu tekemään asioita, jotka kuluttavat fyysisesti tai psyykkisesti loppuun.

Jos Trump ja Biden olisivat tehneet 50 vuotta paskaduuneja he köpöttelisivät rollaattoreilla huoltikselle, jos olisivat edes hengissä saati pyrkisivät presidentiksi.

Hyväosaisuus näkyy nimenomaan terveitten, toimintakykyisten elinvuosien määrässä ja olemuksessa. Toki saadun tai itse hankitun hyväosaisuuden voi myös mokata ja menettää.

[TSS]

Edelleen viitaten vielä aiempiin pohdintoihini, niin varmasti osittain myös perinteiset menestymisen mittarit kykenevät kuvaamaan myös hyvinvointia. Ja  mielen hyvinvointi linkittyy osittain myös hyväosaisuuteen, kun taas huono-osaisuus altistaa myös mielenterveyden häiriöille. Ja näiden kaikkien välillä vaikuttaa "matteusvaikutus" - hyväosaisuus kasautuu yksille ja huono toisille, kautta sukupolvien.