Älykkyys, geenit ja menestyminen

[Melodious Oaf]

Aika osuvasti sanottu. Sellaisissakin asioissa joista kuvittelee jotain tietävänsä on monesti riski että liian ehdottomat linjanvedot aiheuttavat kärsimystä tai ongelmia niille, joihin se miten itse ajattelet sitä asiaa ei vain päde.

Mun mielestä... täysin viatonta tapaa käyttää valtaa ei varmaan ole. Homma menee helposti jeesusteluksi tai sitten se menee välinpitämättömäksi, ja oikeastaan paras saattaa olla se, että ei edes miellä käyttävänsä mitään valtaa vaan tekee vaan jossain asiassa ns. parhaansa ja tekee sen ikään kuin huomaamattaan.

Maailma ei vaan ole sellainen että päätökset tehtäis tolla tavalla, tietenkään, mutta onhan tosta hauskoja utopioita. Esimerkiksi Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjassa koko maailmankaikkeutta johtaa joku kissan kanssa metsämökissä asuva tyyppi joka ei edes tiedä johtavansa sitä, vaan sille tullaan vaan juttelemaan ja sen perusteella tehdään päätöksiä.

[Kopek]

Käytännön esimerkki oli nimenomaan SS. Ja jälleen kerran: mitattu "älykkyys", kuten älykkyysosamäärä, SAT-tulos tai ylioppilastodistus eivät kerro paljon, jos mitään, ihmisen kyystä käyttää aivojaan.[/i]
- http://kemppinen.blogspot.com/2023/05/arvoisa-tyhma.html   (Boldaus minun)

(Joku tyhmää hiukan älyisämpi kommentoija saattoi kenties arvata, että tuo  kirjotus voisi liittyä  hallitusneuvotteluihin eräänlaisena piilokommenttina.)

Kemppinen, joka ei koskaan näytä oppivan tarkastamaan ja korjaamaan lukuisia kirjoitusvirheitään, on aika itseriittoinen. Bloginsa johdannossa hän esittelee korkeaa oppineisuuttaan ja poikkeuksellista menestymistään minkä jälkeen hän kirjoittaa tyhmille.

Tuollainenhan on ylimielistä rasismia, jossa ihmisiä määritellään eri arvoisiksi synnynnäisten ominaisuuksien perustella. Rasisti itse katsoo olevansa – ja tekee sen myös muille tiettäväksi – huipulla.

Hassua, miten erilainen maku MrKATilla ja minulla on. MrKAT löytää ja esittelee tyyppejä, jotka ovat aika korkealla inhokkilistallani, ja joiden kanssa olen perustavalaatuisesti eri mieltä monista asioista.

Mieleeni on jäänyt Kemppisen perustelu oikeuslaitoksen jalolle jumaluudelle ja kaikkivoipaisuudelle. Perustelu oli se, että poliisit voivat kantaa tuomitun korvista roikottamalla poliisiautoon.

Onpa hieno peruste. Brutaali poliisiväkivalta. Se kertoo oleellisen siitä, millaisella arvopohjalla oikeuslaitos lepää.

Kemppinen: "Vankeuteen tuomittu kannetaan korvista poliisiautoon."

Tuo kirjoitus löytyy blogijutusta, jossa Kemppinen arvostelee hyvin negatiiviseen sävyyn Halla-ahoa. Kemppinen on ärsyyntynyt siitä, kun Halla-aho nimitti korkeimman oikeuden antamaa tuomiota "muutaman ihmisen henkilökohtaiseksi tulkinnaksi".

Sitä se kuitenkin on. Kemppinen oikeastaan itse vahvistaa asian blogikirjoituksessaan seuraavasti:

"Itse olisin tuomarina määrännyt kuukauden vankeutta ehdollisena. Ja se olisi ollut menoa valiokunnasta, perustuslakivaliokunnan annettua asiasta lausuntonsa. Jos olisi keskusteltu kahdesta tai kolmesta kuukaudesta, olisin ollut valmis. Teko on törkeä, kuten tuomitun kommenttikin."

Tuosta käy ilmi, että Kemppinen olisi Halla-ahoa kohtaan tuntemassaan vastenmielisyydessä ja suoranaisessa vihassa ja inhossa "tulkinnut" lakia siten, että Halla-aho saisi mahdollisimman ankaran rangaistuksen. Koventavana seikkana – jos tuomion jälkeen esitettyjen mielipiteiden huomioiminen rangaistusta määrättäessä olisi mahdollista - olisi Halla-ahon "törkeä" kommentti.

Miten oikeus voi olla puolueeton, jos tuomareiden ennakkoasenne on kielteinen, ja he kihisevät vihasta tuomittua kohtaan. Tällöin ei voi välttyä koston ajatukselta.

Kemppinen: "Minulla on ollut jo kauan täysin kielteinen käsitys Halla-ahosta."

Kemppinen ei ollut korkeimmassa oikeudessa Halla-ahon tuomiosta päätettäessä, mutta mistä tiedämme, oliko siellä muita "kemppisläisiä".

Kemppinen taitaa kiemurrella ja kihistä, jos Halla-ahosta tulee ministeri.

Oikeus on vääryyttä.

[Socrates]

Mun mielestä... täysin viatonta tapaa käyttää valtaa ei varmaan ole. Homma menee helposti jeesusteluksi

Ei tietenkään ole, vallankäyttö on välttämätöntä paskaa, mutta sitä ei pidä jeesustella hyväksi asiaksi puhumalla yhteisön edusta tai muuta hölynpölyä.

Valta on varastossa oleva ase, jonka käyttöönotto kielii siitä, että jotain on mennyt pieleen.

[Melodious Oaf]

No joo, voidaan olla tosta yhtä mieltä hyvinkin pitkälle.

Jollain tasolla tietysti kaikessa ryhmähommassa on hyvä olla jotain kykyä organisoida toimintaa. Ihan yksinkertaisesti jos vaikka keritään auki tuolien ympärille kiertynyttä lankaa tai narusäkkyrää, se sujuu paremmin jos joku tehtävään sopiva henkilö katsoo hommaa päältä ja antaa muille ohjeita kuin että kaikki tekisivät oman päänsä mukaan ristiin rastiin.

Toi menis ehkä jopa parhaiten niin, että ei kauheasti edes mietitä sitä, onko toi nyt sille joku valta-asema vai ei vaan tehdään vaan.

Sun pointti mun mielestä pitää ihan täysin silti, koska miksi ihmeessä tuolien ympärillä on tollasta narua. Mutta mun saivartelun pointti on ehkä se, että jossain mielessä tollasia pieniä hankaluuksia tulee väkisinkin, jos ton ymmärtää vertauskuvallisesti, ja siinä on ehkä vähän yliampuvaa sanoa että valta on tossa yhtälössä "ase".

Toisaalta taas ehkä perseilyn eetos olis joko se että lanka korjaantuu pois aikanaan tai että ei edes yritetä ottaa sitä pois ollenkaan, mutta tossakin on omat huonot puolensa, tai se riippuu aina tilanteesta, onko toi nyt sitten parempi vai ei.

Tai ehkä toi voi myös olla mainittu välinpitämättömyys, että miksi ylipäätään pitäis voida istua millään tuoleilla. Ja siinä valta voi olla sillä tavalla jopa mahdoton torjua tai väistää kokonaan, että jos otetaan toi "perseilyn eetos", kuka sanoo ettei se ole valtaa jos joku määrittää että tollasta organisointia ja narun poistamista nyt vaan ei saa toteuttaa koska se on väärin ja huonoa vallankäyttöä.

Eli... en tiedä onko tosta mitään niin näpsäkkää poispääsyä kuin tietty kuva perseilystä hetkittäin saattaa antaa ymmärtää. Ja silti oon sitä mieltä että koko juttu on aivan loistava kritiikki sinänsä. 

[Melodious Oaf]

^ Tossa siis se on vähän näkökulmakysymys, milloin jollakulla on valtaa. On mahdollista ajatella se niin, että ohjeita muille antavan duuni on ihan samalla tavalla duuni kuin kaikkien muidenkin eikä sillä edes ole siinä mitään muita hienompaa asemaa.

On mahdollista ajatella, että perseilyskenaariossa niillä jotka eniten pitävät yllä sitä, että ei tehdä mitään, ei ole mitään valtaa vaan toi nyt vaan "nousee" ryhmän yhteiseksi tahdoksi jostakin ja toteuttaa sitä.

Ja noi kaksi on aika samanlaisia asioita keskenään, että ajatellaan jostain syystä, että joku nyt vaan on se yhteinen tahto ja pyrkimys.

Kyse on kai siitä, ootko tyytyväinen siihen pyrkimykseen tai porukkaan ylipäätään, kuinka paljon noin muutoin vituttaa, ja muita tämmösiä asioita.

Ja sitten konfliktitilanteet ovat vielä asia erikseen. En tiedä, koetko Socrates itse käyttäväsi valtaa kun räyhäät. Kyllä kai sekin voi jonkun mielestä olla sitä.

Kai kyse on siitäkin, mille ihminen on herkkä ja mille ei, ainakin osittain.

Ja perseilyn tarjoama kritiikki mun mielestä osuu siihen, että ollaan liian taipuvaisia ajattelemaan että se mikä näyttää nätiltä myös on sitä tai että... aina pitäis pyrkiä siistimään ja korjaamaan ja laittamaan kaikki ulkoisesti niin nätiksi kuin mahdollista ja se ois se... kaikessa määräävä eetos.

[Socrates]

^Ohjeitten jakaminen ei ole vallankäyttöä, mutta sanktioiden jakaminen ohjeitten noudattamisesta jättämisestä on ja silloin on rehellisempää tehdä se vaikka räyhäämällä kuin lepertelemällä tekopyhästi.

[TSS]

^Ohjeitten jakaminen ei ole vallankäyttöä, mutta sanktioiden jakaminen ohjeitten noudattamisesta jättämisestä on ja silloin on rehellisempää tehdä se vaikka räyhäämällä kuin lepertelemällä tekopyhästi.

Entäs jos räyhäys ei ole ko. ihmiselle luontaista, ja räyhäys pitäisi väkisin pakottaa itsestään ulos? Olisiko se rehellistä?

[Socrates]

^Ohjeitten jakaminen ei ole vallankäyttöä, mutta sanktioiden jakaminen ohjeitten noudattamisesta jättämisestä on ja silloin on rehellisempää tehdä se vaikka räyhäämällä kuin lepertelemällä tekopyhästi.

Entäs jos räyhäys ei ole ko. ihmiselle luontaista, ja räyhäys pitäisi väkisin pakottaa itsestään ulos? Olisiko se rehellistä?

Mitä ilmeisimmin kokemus joutumisesta kohtuuttoman vallankäytön uhriksi jättää monien mieleen elinikäiset arvet.

Kaikkea vallankäyttöä ei koskaan saada oikeaksi koetuksi, mutta kylmä kliininen ilmaisu on huonoimpia vallankäytön muotoja.

Vallankäyttäjän on hyvä tuoda tilanteeseen omia tunteita oli ne mitä tahansa räyhäämisen tai itkemisen väliltä,  koska se osoittaa, että asia on hänellekin merkityksellinen.

Räyhääminen ei ole itsetarkoitus enkä usko, että kovin moni osaa tai haluaa teeskennellä räyhäämistä, mutta epärehellistä on perustella vallankäyttöä sen kohteen tai yhteisön edulla tai muulla kaunistelevalla hölynpölyllä, joka saa kohteen tuntemaan, että häntä pidetään ääliönä, joka ei ymmärrä omaa etuaan ja jota vastaan kaikki ovat.

[Melodious Oaf]

Olen sitä mieltä, että tossa on kuitenkin kaksi puolta.

Jos kuvittelee itse, että ei tee mitään kenellekään ikävää koska toimii "lempeästi" (lepertelee, sulostelee, jeesustelee tms.), siinä voi olla sellainen vaara, jota Harry Potter -kirjoissa kuvataan Dolores Umbridge'in hahmolla. Eli että ei näe omaa käytöstään myös kovana tai ankarana tai jollekin julmana vaikka se on sitä.

Toisaalta jos joku rähjää sulle ja syystä, se voi olla nopeammin kärsitty kuin se, että sama juttu tehdään todella ystävällisesti, koska ensimmäisessä tapauksessa voit löytää helpommin puutteita myös toisen osapuolen toiminnasta ja lohduttaa itseäsi tällä.

Mun kritiikki Socrateksen esittämälle on siis toi, että jos sanot että "räyhääminen on parempi", tarkoitatko kuitenkin käytännössä myös sitä, että täysin moitteettomalla käytöksellä tinkimättä mutta täysin aiheesta annettu kritiikki voi olla vaikeampi käsitellä ja se voi kestää kauemmin päästä siitä yli?

Toi voi mun mielestä myös olla totta, mutta sanoisin että joskus oikeasti tarvitsee aikaa ja tarvitsee just tota, eikä se huutamalla olisi mennyt samalla tavalla jakeluun, vaikka ehkä prosessi olisi ollut vähemmän kivulias ja nopeammin ohi.

Ja lisäksi sanoisin että joillekin se räyhääminen ei tee mitään vaan he kestävät sitä hyvin, ja sitten taas arvostava ja ystävällinen kohtelu voi olla se "ase" jolla oikeasti on vaikutusta.

[Hippi]

En olisi osannut edes kuvitella keskikoulun matikan opettajan ikinä räyhäävän. Hän oli pieni vanha(hko) ja äärimmäisen rauhallinen nainen, joka aina puhui tasaisella ja melko hiljaisella äänellä. Jotenkin se ääni kuitenkin kantautui myös luokan takimmaiseen riviin, sillä hänen oppitunneillaan oli hiirenhilaista.

Ennen ensimmäistä tapaamista, jo maineensa tiukkana opettajana oli kiirinyt meidän korviimme, joten jokainen otti todesta, kun hän itsensä esiteltyään ilmoitti "Minä olen pitänyt tapana, että minun oppitunneillani oppilaat opiskelevat eivätkä aiheuta häiriötä". Ilmoitus otettiin vastaan ja karskeimmatkin kollipojat olivat hiljaa hänen tunneillaan.

Mutta tuo tietysti oli kauan sitten, kun opettajat olivat vielä luokassa pomoja eivätkä kaikkien kivoja kavereita. Elettiin kyllä aikaa, jolloin epävarmoja pomoja kyllä koeteltiin ankarasti ja lähtipä jokunen sijaisena toiminut itkien luokasta, ja siitä sitten koko luokka joutui istumaan. Eli emme tosiaan enkeleitä olleet.

Mutta tuo matikanopettaja oli luontainen pomo ja yllättäen jopa pidetty opettaja.

[Melodious Oaf]

^Ohjeitten jakaminen ei ole vallankäyttöä, mutta sanktioiden jakaminen ohjeitten noudattamisesta jättämisestä on ja silloin on rehellisempää tehdä se vaikka räyhäämällä kuin lepertelemällä tekopyhästi.

Tää oli kuitenkin siis erittäin hyvin sanottu.

[Socrates]

Mun kritiikki Socrateksen esittämälle on siis toi, että jos sanot että "räyhääminen on parempi", tarkoitatko kuitenkin käytännössä myös sitä, että täysin moitteettomalla käytöksellä tinkimättä mutta täysin aiheesta annettu kritiikki voi olla vaikeampi käsitellä ja se voi kestää kauemmin päästä siitä yli?.

Kritiikki ei ole sama asia kuin vallankäyttö, vaikka ne voivat liittyä toisiinsa. On eri asia saada vaikka pomolta kritiikkiä ja päättää ehkä sitten irtisanoutua kuin että saa potkut.

Kohtuuttomaksi koettu vallankäyttö aiheuttaa yhteiskunnalle melkoisia menetyksiä. Kuinka paljon tuotteliaampia kansalaisia esimerkiksi minä ja Kopek olisimme olleet ilman kokemusta , että olemme nähneet tai itse kokeneet vääränlaista vallankäyttöä?

Tietenkin vallankäyttö on usein myös sekä välttämätöntä että objektiivisesti arvioiden ainakin jotenkin oikeudenmukaista. Oli se sitä tai ei, se tuntuu kohteesta inhimillisemmältä, jos sitä ei käytetä kaavamaisen kliinisesti organisaation taakse piiloutuen, vaan vallankäyttäjä uskaltaa heittää peliin omia tunteita ja perusteluja toiminnalleen.

[Melodious Oaf]

No "kritiikki" on aika huono ja tekninen sana tossa. Esimerkiksi se mitä sanoin Karikolle oli "kritiikkiä" mutta se oli myös tunnetta ja sitä että kerroin mitä ajattelen.

"Kritiikki" saa sen kuulostamaan siltä että kuivan asiallisesti kerron, miten joku ihminen on suoriutunut ja annan parannusehdotuksia. Vaan siis kyllähän se voi olla myös haukkumista, moitteita ja aika tylyäkin settiä sitten kovimmillaan.

Millä ehdoilla sellainen on tai ei ole vallankäyttöä, sitä en ole miettinyt ja se on ihan mielenkiintoinen kysymys.

Ajatteletko tosiaan niin, että se ei koskaan ole sitä?

[Melodious Oaf]

Mä ehkä ajattelen että "kritiikki" ei ole tossa erottava tekijä, tai se voi olla melkein mitä tahansa ja myös ihan nillitystä, mutta näen jonkinlaisen eron siinä, jos joku oikeasti kertoo sulle mitä se sun touhusta ajattelee eikä se tee sitä jonain refleksinä tai sen takia että se vaan haluaa keksiä susta jotain ikävää sanottavaa voidakseen sanoa sen.

Siis "nillittäminen" versus "kritiikki" tavallaan jos halutaan tehdä tällainen ero.

[Melodious Oaf]

Itse asiassa mä näen tossa koko räyhäämis-asiassa keskeisenä sen, että on hyvä jos ihmisen toiminta on ns. "linjakasta".

Jos vaikka toimit jonkun lapsen tai nuoren kanssa ja teet sen niin, että aina demppaat omaa tunnetta ja toimit hyvin pehmeästi, mutta sitten jossain kohtaa yhtäkkiä räyhäät jostain aika periaatteessa pienestä asiasta, silloin tätä sun käytöstä on aika vaikea ottaa vastaan ja se saattaa olla tosi pelottavaa tai arvaamattoman tuntuista.

On parempi jos siinä on tietynlaiset selkeät siirtymät ja selkeä linja missä ei ole tollasta ihan ihme naksahtelua. Mutta jokaisella ihmisellä on moodinvaihdoksia joskus, ja jossain kohtaa siirrytään siihen että joku ns. "räyhää" tai muuttuu pehmeämmästä kovemmaksi, ja on periaatteessa virhe sekin että ei ollenkaan ymmärrettäis tällaista tai ei ymmärrättäis liukumaa molempiin suuntiin.

Et niin kun... laittaisin tossa jonkinlaisen vastuun sekä tekijälle että tulkitsijalle. On oikeasti niin että toiminta tai käytös voi olla selkeämpää, linjakkaampaa tai helpommin tulkittavissa, mutta on myös niin, että jotakin kykyä tulkita ja ottaa vastaan viestejä tarvitaan joka tapauksessa ja jotakin kykyä myös ymmärtää sitä, että ihmisillä on erilaisia moodeja tai tiloja ja muuta.