Älykkyys, geenit ja menestyminen

[-:)lauri]

^En tiedä/muista mistä käsitykseni oli peräisin. Väärä se joka tapauksessa oli.

Ulkonäöllisesti kaikki aasialaisten karikatyyrit oli aika hyvin edustettuina poislukien Intia. Tosin olin pääsääntöisesti Manilassa, jossa porukka oli varmasti kansainvälisestikin enempi sekoittuneempaa. Jos olisin päässyt käymään maaseudulla, ehkä olisi voinut joku karikatyyri näyttäytyä ylitse muiden. Mutta pääkaupungissa porukan ulkonäössä oli liikaa vaihtelua, jotta näin jäkikäteen vosin randomin aasialaisen nähdessäni päätellä, onko hän filippiiniläinen vai ei.

[a4]

Mielestäni tämä nainen näyttää melko perusvietnamilaiselta:
https://vietnam.travel/things-to-do/voices-vietnam-now-lien-appota

Älykkyystutkimuksissa on osoitettu korrelaatio mutta kausaatio on epäselvä.
Lisäksi evoluutio ja kulttuurit ovat jatkuvia muutosprosesseja.

[Xantippa]

Kyllähän suomalaisetkin usein aiheuttavat ulkonäöllisen pettymyksen aiheuttaa suomaiset. Emme ole yleisesti ottaen blondeja sinisilmiä.

T: Xante

[Toope]

Kyllähän suomalaisetkin usein aiheuttavat ulkonäöllisen pettymyksen aiheuttaa suomaiset. Emme ole yleisesti ottaen blondeja sinisilmiä.

T: Xante

Keskimäärin vaan vaaleita.
Son geeneissä!

[Toope]

Tuo kirjoitukseni on todennäköisesti hölynpölyä. Löysin heti tietoa, joka tekee sen kyseenalaiseksi. Täysin en kuitenkaan peräänny siitä ajatuksesta, että kiinalaistaustaiset menestyvät yleensä hyvin.

https://en.wikipedia.org/wiki/Vietnamese_people

Malesiassa ja Indonesiassa (ja mitä niitä onkaan) kiinalaiset ovat merkittävä tekijä talouselämässä, väestöosuuttaan suurempi.
He ovat myös rikostenkohteina merkittävä ryhmä, koska alkuasukkaat mielellään ryöstävät heitä (koska ovat vauraampia).
En nyt rasismista puhu, mutta toiset ryhmät usein menestyvät paremmin kuin ne toiset.

[Kopek]

En kyllä muista sinun tällaista koskaan tehneen. Sen sijaan olet kyllä copypeistannut useammin kuin kerran samat Vanhanen & CO -huuhaatutkimukset keskusteluihin tuoden ilmi, kuinka itse et näe mitään muuta järkevää eroa ihmisryhmien välillä kuin geenit mitä äo-eroihin tulee. Mutta hyvä homma jos alat pikkuhiljaa nähdä itsekin mustavalkoisten selitysmallien ongelmallisuuden.

Tästä asiasta löytyy niin monenlaista tietoa, että tavallisen ei-asiantuntijan on vaikea päättää, mikä niistä on oikeaa ja mikä väärää. Duodecim-sivulta löytyy artikkeli 15 vuoden takaa, jossa viitataan tutkimukseen, jonka mukaan...

Hiljattain Turkheimer ym. (2003) raportoivat Yhdysvalloista, että geneettisten tekijöiden vaikutus älykkyyteen on vähäinen ja yhteisten ympäristötekijöiden vaikutus huomattava lapsilla, joiden vanhemmat olivat huonossa sosiaalisessa asemassa. Odotuksenmukainen älykkyyden vahva periytyvyys havaittiin korkeassa sosiaalisessa asemassa olevissa perheissä. Toisin sanoen älykkyyteen liittyvillä geneettisillä eroilla on merkitystä vain hyvissä sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa.

Mikä tuossa tutkimustuloksessa on oleellista? Voidaanko sanoa, että jos kaikki kansalaiset elävät hyvissä sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa, tällöin muita älykkäimmät ihmiset ovat sitä todennäköisesti perimänsä ansiosta. Tällöinhän ympäristötekijät ovat tavallaan vakioidut.

Duodecim-sivun artikkelissa on toinenkin mielenkiintoinen kohta:

Geneettiset tekijät selittävät selkeästi vähemmän lasten kuin aikuisten älykkyyden vaihtelusta, ja niillä tekijöillä, jotka ovat kaikille perheenjäsenille yhteisiä, kuten perhetausta tai kodin varakkuus, on huomattavaa vaikutusta älykkyyseroihin. Ei ole varmuutta siitä, miksi periytyvyys eli geneettisten tekijöiden suhteellinen selitysosuus lisääntyy siirryttäessä aikuisikään. Laajinta suosiota on saanut ajatus, että ihmiset muokkaavat omaa elinympäristöään geneettisen profiilinsa mukaiseksi. Pienet erot älykkyydessä siis kasvavat ikääntymisen myötä, kun nuori etsii itselleen ammatin, harrastuksia ja toveripiirin, jotka vastaavat hänen taipumuksiaan.

Tähän olen viitannut useasti. Ihmiset järjestävät elämänsä perinnöllisten taipumustensa mukaisesti, ja tämä elämäntyyli ohjailee myös älykkyyden kehittymistä. Eikö tällöin voida sanoa, että älykkyys periytyy myös tätä kautta - eli älyllistä potentiaalia olisi enempäänkin, mutta elämäntapa on sellainen, että potentiaali menee hukkaan.

Jos tietty ihmisryhmä jää sukupolvesta toiseen aliedustetuksi korkeimmissa opinnoissa ja aloilla, mihin näitä opintoja vaaditaan, onko loppujen lopuksi suurta merkitystä sillä, johtuuko tämä vähemmästä peritystä älykkyydesta vai peritystä elämäntavasta, joka tukahduttaa älykkyyden. Lopputulos on sama. Eihän tällaisesta kierteestä pääse mitenkään pois paitsi pakkoadoptoimalla lapset ja kasvattamalla heidät erossa omista juuristaan ja omasta kulttuuristaan - ja tätä pitäisi jatkaa loputtomiin.

Kyllähän tätä voisi kokeilla myös Suomen olosuhteissa. Joukko romanilapsia adoptoitaisiin professoriperheisiin ja muutaman vuosikymmenen kuluttua katsottaisiin, mitä heistä on tullut verrattuna niihin samanikäisiin, joita ei adoptoitu. Luulen - ja tähän käsitykseen yhtyvät todennäköisesti monet - että professoriperheiden adoptiolapset olisivat menestyneet paremmin melkein kaikilla mittareilla mitattuna. Ympäristöllä on merkitystä.

[Toope]

En kyllä muista sinun tällaista koskaan tehneen. Sen sijaan olet kyllä copypeistannut useammin kuin kerran samat Vanhanen & CO -huuhaatutkimukset keskusteluihin tuoden ilmi, kuinka itse et näe mitään muuta järkevää eroa ihmisryhmien välillä kuin geenit mitä äo-eroihin tulee. Mutta hyvä homma jos alat pikkuhiljaa nähdä itsekin mustavalkoisten selitysmallien ongelmallisuuden.

Tästä asiasta löytyy niin monenlaista tietoa, että tavallisen ei-asiantuntijan on vaikea päättää, mikä niistä on oikeaa ja mikä väärää. Duodecim-sivulta löytyy artikkeli 15 vuoden takaa, jossa viitataan tutkimukseen, jonka mukaan...

Hiljattain Turkheimer ym. (2003) raportoivat Yhdysvalloista, että geneettisten tekijöiden vaikutus älykkyyteen on vähäinen ja yhteisten ympäristötekijöiden vaikutus huomattava lapsilla, joiden vanhemmat olivat huonossa sosiaalisessa asemassa. Odotuksenmukainen älykkyyden vahva periytyvyys havaittiin korkeassa sosiaalisessa asemassa olevissa perheissä. Toisin sanoen älykkyyteen liittyvillä geneettisillä eroilla on merkitystä vain hyvissä sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa.

Mikä tuossa tutkimustuloksessa on oleellista? Voidaanko sanoa, että jos kaikki kansalaiset elävät hyvissä sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa, tällöin muita älykkäimmät ihmiset ovat sitä todennäköisesti perimänsä ansiosta. Tällöinhän ympäristötekijät ovat tavallaan vakioidut.

Duodecim-sivun artikkelissa on toinenkin mielenkiintoinen kohta:

Geneettiset tekijät selittävät selkeästi vähemmän lasten kuin aikuisten älykkyyden vaihtelusta, ja niillä tekijöillä, jotka ovat kaikille perheenjäsenille yhteisiä, kuten perhetausta tai kodin varakkuus, on huomattavaa vaikutusta älykkyyseroihin. Ei ole varmuutta siitä, miksi periytyvyys eli geneettisten tekijöiden suhteellinen selitysosuus lisääntyy siirryttäessä aikuisikään. Laajinta suosiota on saanut ajatus, että ihmiset muokkaavat omaa elinympäristöään geneettisen profiilinsa mukaiseksi. Pienet erot älykkyydessä siis kasvavat ikääntymisen myötä, kun nuori etsii itselleen ammatin, harrastuksia ja toveripiirin, jotka vastaavat hänen taipumuksiaan.

Tähän olen viitannut useasti. Ihmiset järjestävät elämänsä perinnöllisten taipumustensa mukaisesti, ja tämä elämäntyyli ohjailee myös älykkyyden kehittymistä. Eikö tällöin voida sanoa, että älykkyys periytyy myös tätä kautta - eli älyllistä potentiaalia olisi enempäänkin, mutta elämäntapa on sellainen, että potentiaali menee hukkaan.

Jos tietty ihmisryhmä jää sukupolvesta toiseen aliedustetuksi korkeimmissa opinnoissa ja aloilla, mihin näitä opintoja vaaditaan, onko loppujen lopuksi suurta merkitystä sillä, johtuuko tämä vähemmästä peritystä älykkyydesta vai peritystä elämäntavasta, joka tukahduttaa älykkyyden. Lopputulos on sama. Eihän tällaisesta kierteestä pääse mitenkään pois paitsi pakkoadoptoimalla lapset ja kasvattamalla heidät erossa omista juuristaan ja omasta kulttuuristaan - ja tätä pitäisi jatkaa loputtomiin.

Kyllähän tätä voisi kokeilla myös Suomen olosuhteissa. Joukko romanilapsia adoptoitaisiin professoriperheisiin ja muutaman vuosikymmenen kuluttua katsottaisiin, mitä heistä on tullut verrattuna niihin samanikäisiin, joita ei adoptoitu. Luulen - ja tähän käsitykseen yhtyvät todennäköisesti monet - että professoriperheiden adoptiolapset olisivat menestyneet paremmin melkein kaikilla mittareilla mitattuna. Ympäristöllä on merkitystä.

Hyvä kirjoitus sinänsä, mutta ei vastaa niihin kysymyksiin, joita perinnöllisyydestä on esitetty.
Onko yhtään toimivaa afrikkalaisperäistä yhteiskuntaa? Onko tiedemiehiä?
Juutalaisten ja romanien vertailu toki kertoo paljon kulttuureistaan, ensimmäiset arvostavat koulutusta ja menestystä, toiset yhteiskunnan laitamilla asustamista.
Mutta onko syy vain kulttuureissa vai ehkä geeniperimässä? Ihmisissä yksilöinä on valtavia eroja, miksei siis ihmisryhmissäkin? Arka kysymys etenkin nykyaikana, mutta ehkä sitä pitää esittää?

Tietyt ryhmät menestyvät, luovat tiedettä tms. toisten ryhmien epäonnistuessa. Jotkut luovat toimivia yhteiskuntia, toiset epäonnistuvat. En voi väistää ajatusta, että joillekin on annettu enemmän kuin toisille.

[Juha]

Jonkin verran kiinnostaa älykkyys ilmiönä, ja kykynä. Tätä heppua arvioitu älykkääksi: https://www.youtube.com/results?search_query=Jordan+Peterson. Hyvää luonnehdintaa hänestä, löytyy mm tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=zxuw9ziGGzM. Tod Grande kritisoimassa, tosin siihen tyyliin, mitä itse arvostan.

Älykkyyden eräs merkittävä piirre on omanlainen erilaisuutensa. Tuntuu, että esim Tod ei välttämättä ymmärrä täysin Jordanin maailmaa, ja toisaalta sen heikkouksia. En ole paljoa seuraillut kumpaakaan, mutta hyvää läppää huomaa, jo vähemmästäkin.

Ihmisissä näkyy yleensä heikot piirteet, joille he itse ovat sokeita. Tämä herättää myötätuntoa. Itseä kohtaan kun voi ajatella samoin, niin tietysti vielä parempi.

Mitä erilaisuuteen tulee, niin älykkyyteen voi joskus liittyä se, että tajuaa jotain merkittävää, jolta ei voi sulkea silmiä. Että merkittävää hoksaisi, ei välttämättä tarkoita jotain erityisempää kykyä, esim älykkyyttä. Jää vain jonkin vangiksi, eikä tule ymmärretyksi.

Ymmärtämättömyyskuilu on siten se juttu, jännitteisenä merkittävä, ja jos tosiaan jännitteisyyttä ei voi vaimentaa, on koko oleminen tällaisen alaista, jotenkin toisin kokevalle.

Teema on laaja, ja tämän voi pohjustaa vaikka näin. Yleistä on tosiaan se marginaalisuus, jonkin asian suhteen. Tällaiseen ei liity mitään erityisen kattavaa, ja jos vaikka kielellisesti mahdollinen jaettavuus olisi selkeää, ei marginaalisuutta oikeastaan olisi olemassa.

Joissakin oppaissa puhutaan ymmärrettävyydestä niin, että mennään tosiaan rautalankatasolle. Tämä onkin usein se toimivin juttu. Kun puhutaan todellisesti marginaali-ilmiöistä, niin rautalangan tarjoaminen, on entistä vankempaa lukitusta. Siten hyvä hoksata aidat, ja tolpat, joiden epäselvyydestä toisaalta tiedetään, joitain positioita ajatellen.

Missä EMa marginaalikytkentäisyyttä on, ja kytkentäisilläkin marginaaliliittymällistä,... niin kai näitä on paljon, yleisesti ottaen huuhaa-arvoisena, tai joskus ihan potentiaalisena. Moni tieteen eturintama voi olla tätä, odotuksia ajatellen. Ilmiön voi ymmärtää tätä kautta.

Että tieteen puolella on jotain eturintamaksi tunnustettua, joidenkin seikkojen takia, ja potentiaalia tosiaan osataan odottaa, eikä niinkään nihilistisempää, voi todellisuudessa odotukset olla vähemmän arvokkaita, kuin mitä on arveltu.

Uudet asiat eivät tietyllä tapaa paina paljoa, tosin ihmisen tapauksessa, toisaalta joskus kyllä. Uusilla rintamilla on jotain kiehtovaa, eikä tämän tarvitse aina tarkoittaa kielteistä, tai kiinnostuksen kielteislähtöisyyttä. Poliittisesti jos tällaisia arvioidaan, niin todellisuuteen liittyvät seikat tuskin merkitsevät kovin paljoa. Siten poliittisesti jos voidaan päättää esim tieteestä, niin se voi olla hyvin kaiken kieltävää, tai toisaalta tieteeksi voi mennä aika omituista koontaa. Sen parempi, jos toimii. Onko pragmatismi, kielteisemmillään juuri tätä?

Yleisemmin ottaen, mennään rajoille, ja siten ajatellen, näissä on merkitsevyyttä. Joskus selkeitä asioitakin on vaikea perustella, että miksi tavanomaisista käsityksistä (jne) poikkeava, voi pitää jotain selkeää arvoa. Useimmiten ei, mutta se pienikin toisaalta herättää. Ehkä näin voi asian ilmaista osuvammin.

[Juha]

Oman jännitteisyysteeman voisi konkreettisemmin ilmaista muutenkin, kuin liittämällä tätä älykkyyden yhteyteen. Esim eläimet on usein kotettu olevan aika perusteellisella tasolla toista maata olevina. Nykyään, tähän liittyvään perinneklisestöön, ei suhtauduta enää yhtä kunnioittavasti. Eläimet voivat olla mm tutkimuksen kohteena, varteenotettavasti, ja sellaisin lähdöin, joita ei oikein aiemmin olisi mennyt läpi.

Mitä tulee ketjun teemaan, niin Tod Grande jutellut tästäkin. IQ on varsin mitattava, välillä 80..130 tai jotain. Mitä Tod kertoo koko teemasta, voi kokea olevan jotain poikkeavaa.

Se kuitenkin jäänyt mieleen hänen juttelustaan, että kun lukemissa mennään 150, niin ei oikein voida tietää, miten luotettavaa on odotettavissa. Popularisointi ja erikoisuus tai harvinaisuus, voi toimia magneettina. Sosiaalisesti näitä on tällaisinakin.

Kun jotain menee ohi mitattavuuden, niin ollaan tuntemattomilla vesillä. Tässä se pointti. Mitä menee mitattavuuden ohi, voi olla hyvin yksinkertaista ja läsnäolevaa, ja myös jokaisessa olevaa.

Joskus tunteisiin on yritetty lähteä liittämään arvoa, nostamalla käsitteeksi jotain tunneälyn tapaista. Tuosta taisi jompikumpi noista heittää vähän kritisoivaa tarinaa. Että puhutaan tunneälystä, ei tule ymmärretyksi niin, että tunteilla ajatellaan olevan paikkaa elämässä. Päätelmä on yksinkertainen, mutta kielellisen ristiriidan ratkeaminen, ei välttämättä ota onnistuakseen.

Iso sekasotku näissä on tietysti kiehtovaa 


L:  Tunneäly-käsitteellä on paikkansa, ihmisen rakennellessa kaikenlaista, tai toimimassa jotenkin aktiivisesti. Että tämä todellisuudenpuoli voidaan tuoda esiin varteenotettavana, käytettävä äly-sanaa, mitä oikeasti käytetäänkin, joskin soveltavana alueena ei välttämättä se, mikä niin selkeää kuin IQn tapauksessa. Tiede kuitenkin eksaktina kieltää epämääräisen, ellei nyt oteta mukaan evoluutiota, mikä tosiaan voidaankin tyrmätä. Tunneäly on siten käsitteenä tiedemaailmassa vähän hassu kummajainen. Ehkä tätä tilannetta voi hyödyntää jotenkin.

[Juha]

Ei ole kovin paljon osallistumista, teemoihin, joista kiroittelen. Jatkan silti edellisestä vähän.

Tämän katsoin eilen:
https://www.youtube.com/watch?v=JIq5zN7rNlI. Jotain selkeästi löydettyä oli saatu, vaikka en tiedä miten hyvin tuon pläjäyksen kokonaisuutena tajusin. Siinä oli tosiaan ahdistuksesta, ja sitä kuvailevaa kerrontaa, henkilöltä: Jacques Lacan.

Heräsi kuitenkin se problematiikka, johon ihmiset joukkona jostain syystä fiksaantuvat, jollain tapaa. Freud, Jung, psykoanalyysi. Nuo olivat sen ajan juttuja. Että voisivat puhua nykykäsittein, nykyihmistä puhuttelevasti, ei ole mahdollista. Pioneerejä, omaan aikaansa sidottuja.

Samaa esiintyy erilaisena, ihmisten kautta, ja myös tapahtumissa. Jokin jää elämään pitkästi puhuttelevana. Esim kristinuskon vaikutus on tätä. Samaa myös islam, tai vaikka buddhan opit, ja etenkin elämä kokonaisemmin. Ihan ei ole yleisesti kelattavissa tajuttavaan muotoon, jotta asia olisi pihvi, ja sillä jatkettaisiin.

Päätymiä on myös nykyinen talousjärjestelmät, kulttureineen, ja henkilöineen. Näistä riittää vatvottavaa. Adam Smith, Karl Marx, ... En tiedä paljoa listata, mutta merkityksen ja maailmaakääntävän oivallan, kun kerran toisaalta toteutunut.

Uskonnot yleisesti ovat kiintopisteellisiä tukipilareita, joita ei ole selkeästi lyötävissä joksikin tiivistelmäksi. Tällaiset avoimuudet vaikuttavat, kun niistä ei osata kertoa tyhjentävästi sitä terää, joka niissä mahdollisesti on, vaikka arvokas ei oikein avautuisi miten vain.

Kummitteleville tekisi joskus mieli heittää kaapu niskaan, ja lähteä jostain ihan toisaalta. Sen jälkeen voisi törmätä toisin eväin siihen, mikä on saanut aikaan ihmettelyä.

Joskus nämä menevät sille tasolle, joka voidaan demota nopeasti, kiertoviestillä, jossa jokainen supattaa toisen korvaan sen, mikä kerrotaan ensin yhdelle. Koska näin epäavointa ei viesti- ja käsittelyketjut usein ole, niin siitä huolimatta, paljon jää epäselväksi, ja se myös maksaa, koska joistain ei tosiaan osata kuoriutua irti.

Näissä voi olla taustalla yksinkertaisesti tilanne- ja kontekstikuvat, jotka jäävät lähtemättömästi mieleen, ja joita hellii kuvan saaja yksilönä, tai laajempana yhteisönä, mutta kumpikaan ei pue kokemaansa siihen muotoon, joka kestäisi asian välittymisen, eri aikakausien ja muiden välimatkojen päähän. Ilmiölle on varmaan jokin nimike, en tule sanaa mieleen.

Tieteen käsitetarkkuudessa huomioidaan tällainen seikka. Toisaalta, se maailma ei välitä aina kovin kaksista, vaan välitettävyyteen on omat lainalaisuutensa, vaikken niitä osaisi kirjata tähän loppuun yhtäkään.

Unohtui aikansa muusikot. Heitä "tajutaan" usein jälkikäteenkin. Ei tosiaan kielellisfiksattuja asioita, vaikka soinneissa voi olla tuohon aikaan eroa.

[ROOSTER]

Joskus selkeitä asioitakin on vaikea perustella, että miksi tavanomaisista käsityksistä (jne) poikkeava, voi pitää jotain selkeää arvoa.

Ehkä on vaikea yksinkertaisen yksiselitteisesti sanoa mistä johtuu. Mutta äly näyttää pitkittävän täällä maan päällä kitumista.

Matala äo ennustaa tauteja ja kuolleisuutta luotettavammin kuin ylipaino tai verenpaine. Älyköt ovat myös paremmassa suojassa onnettomuuksilta ja väkivallalta.

[Toope]

Joskus selkeitä asioitakin on vaikea perustella, että miksi tavanomaisista käsityksistä (jne) poikkeava, voi pitää jotain selkeää arvoa.

Ehkä on vaikea yksinkertaisen yksiselitteisesti sanoa mistä johtuu. Mutta äly näyttää pitkittävän täällä maan päällä kitumista.

Matala äo ennustaa tauteja ja kuolleisuutta luotettavammin kuin ylipaino tai verenpaine. Älyköt ovat myös paremmassa suojassa onnettomuuksilta ja väkivallalta.

HS:ssa oli aikamoinen kirjoitus tuosta älykkyydestä. Tukee sitä synnynnäistä älyä, toki myös sosiaalisen aseman kautta syntyvää, molempia:
Tuossa Homma:lta lyhennelmä, koska itse en saanut koko kirjoitusta.
https://hommaforum.org/index.php/topic,109745.msg3183659.html#msg3183659
Älykkyys siis on osin synnynnäistä, osin perittyä, mutta toteutuu myös sosiaalisen aseman kautta. Lapsi, jolle luetaan, oppii käyttämään älyään. Lapsi, joka möllöttää, ei opi käyttämään potentiaaliaan. Mutta genetiikka luo mahdollisuuksia lapsen kehitykselle.

[Juha]

Äly on pitkälle valmisrakenteista osuutta aivoissa, ja kun aivoja hölskyttää sopivasti, ne asettuvat maksimiinsa.

Eläimet kykenevät tässä hyviin suorituksiin, koska erikoistuman työstö valmiuteensa, voi toteutua aika vähällä vaivaamistyöllä, jos vain edes jotain pientä kohdentavaa, että päätyy valmiuteensa.

Ihminen jo ikänsä puolesta, on jotain vastaista EMlle, josta simpulanvääntönopeus on merkittävin, ja korostuu myös mittauksissa.

Mutta haluu silti, kaikesta huolimatta, eläimeksi. Hau, hau !!

Asia ei välttämättä ole näin yksinkertainen, tosin tämäkin voi merkitä. Prosessorit perustuvat pieneen käskykantaan, jota nopea veivata, ja jos sen päälle rakentaa, niin menee tiiviimmäksi.

Toisaalta, eläimet ovat edellisen suhteen aikasen tiiveitä, ellei jopa kaistavalmiita, kuka mihinkin pikikseen (pikajuna). Nopeus on hyvä, ja varma suunta.

[Juha]

Ehkä on vaikea yksinkertaisen yksiselitteisesti sanoa mistä johtuu. Mutta äly näyttää pitkittävän täällä maan päällä kitumista.

Matala äo ennustaa tauteja ja kuolleisuutta luotettavammin kuin ylipaino tai verenpaine. Älyköt ovat myös paremmassa suojassa onnettomuuksilta ja väkivallalta.

Jos koneistuksella elää, niin aika kivasti menee, kun itsensä asettaa sopivasti noihin rattaisiin.

Tähän on nykyään panostettu, antaumuksella. Asiaa.

[Lognessa]

Joskus selkeitä asioitakin on vaikea perustella, että miksi tavanomaisista käsityksistä (jne) poikkeava, voi pitää jotain selkeää arvoa.

Ehkä on vaikea yksinkertaisen yksiselitteisesti sanoa mistä johtuu. Mutta äly näyttää pitkittävän täällä maan päällä kitumista.

Matala äo ennustaa tauteja ja kuolleisuutta luotettavammin kuin ylipaino tai verenpaine. Älyköt ovat myös paremmassa suojassa onnettomuuksilta ja väkivallalta.

HS:ssa oli aikamoinen kirjoitus tuosta älykkyydestä. Tukee sitä synnynnäistä älyä, toki myös sosiaalisen aseman kautta syntyvää, molempia:
Tuossa Homma:lta lyhennelmä, koska itse en saanut koko kirjoitusta.
https://hommaforum.org/index.php/topic,109745.msg3183659.html#msg3183659
Älykkyys siis on osin synnynnäistä, osin perittyä, mutta toteutuu myös sosiaalisen aseman kautta. Lapsi, jolle luetaan, oppii käyttämään älyään. Lapsi, joka möllöttää, ei opi käyttämään potentiaaliaan. Mutta genetiikka luo mahdollisuuksia lapsen kehitykselle.

Eli, onko noin, että äly on joko synnynnäistä tai perittyä, eikö nuo ole sama asia? Sosiaalisen aseman saa myös pitkälti perintönä. Tuohon lisäisin vielä kaksi muuttujaa, eli olosuhteet ja sen että pystyy itse vaikuttamaan.

Lapsi, jolle luetaan ja joka katsoo piirrettyjä oppii, samoin leikkiessä ja kavereiden kanssa oppii.
Lapsi, joka möllöttää, voi oppia tuntemaan sisäiset vahvuutensa ja luovuutensa.