Älykkyys, geenit ja menestyminen

[Juha]

Olen Lognessan linjoilla. Erilaisuutta on varmaan oltava, ja toisaalta sokeutta sille. Tästä seuraisi paljon hässäkkää. Näin tekisi mieli arvella.

Että on mm valtiot, ja toisaalta niiden välillä kuitenkin jotain vaikuttavampaa, jos vain yhtään mahdollisuuksia, kertoo vähän siitä, että samantyyppisyyttä haetaan, koska virtaviivaisemmat yksilöt luovat helppoutta, kun vaikeita ei ole liiaksi kiusana.

Mitä tiiviimpi jokin yhteys on, sen samanlaisempia oltava. Tämä näkyy monessa. Ihmiset harrastavat paljon kimppajuttu, myös harrastuksia myöten. Eläinmaailmassakin, poikkevuus vie yhtenäisyyttä, ja sen tuomaa perusvoimaa.

Hetorogeenisestä, on vaikea suunnata kovin yhdistävää. Toisaalta, juuri se mahdollistaa suuntautuvaa voimaa, siis luo tolkkua voimaan, "joka itsessään ymmärtämätön muusta".

Kun ymmärtämiseen sisältyy ulkopuolisen suoran havaittavuuden (objektitasoisempi) lisäksi jotain sisältä päin lähtevää, niin ollaan yhä enemmän ihmisellisemmässä, jos ihmistä voi tässä dimensiossa ajatella kehityksellisimpänä, tai olevan kärkikaartia.

Millä mittaat tällaisen piirteen, eri eläinlajien välillä? Entä, miten kulttuurit poikkeavat tässä, tietyn lajin sisällä?

Ihminen on sidottu, kuten eliöt yleensä. Millä tavoin se paras sidottu olotila on sitten kytkeytyneisyydeltään? Mitä ovat kytkentöjen "luonteet"? Voiko niitä verrata jotenkin? Luullakseni, tässä ei oikein ole rajaa, joten luonto itsessään on tässä mielessä vapain, kokonaisuutena. Siten antaa tilaa, kunnes jokin sen osa päätyy olemaan kokonaisuudenmukainen.

Kuolema on tätä, ja yleistettynä kuolema voi olla vähän vaikea tajuttavaksi. Se voi olla perustavaa tapahtumaa, kaiken aikaa. Mitä kuolee, millaisia asioita, tai mitä se merkitsee kellekin, vaihtelee.

En tiedä tarkemmin, mutta näitä voi hakea näinkin, eikä tieteellisempi laboratiorio, kalliisti toteutettunakaan, oikein suoraan anna kaikkea viitteitä siitä, mikä tämä juttu on. Sulkeutumisellisemman voi ehkä ajatella olevan sitä, mikä on jo lähtenyt menemään.

Mitä seuraa, niin tuleva voi muuttaa kurssia, tosin tämä determinismi, sinnetännemenoineen, voi olla hassu ajatus jostain merkittävästä (=tyhjä), koska jos menneestä ei tosiaan ole opittu, niin tulevaisuudenkulut ei välttämättä avaa sitä sen enempää.

Elämä on enemmän avautumista. Siinä ei ole oikein rajaa, joten elämän voi näin liittää ikuiseksi. Toisaalta, se korjaa porsaansa kotiin, ajastaan. Joten Helvetti ja sen tapaiset, voi olla kaventumakatseisuuteen perustuvaa lukkotilakerrontaa, mikä johtaa toistamaan itseään, ollen varma, sen ajan mitä on.

[ROOSTER]

Lapsi, jolle luetaan ja joka katsoo piirrettyjä oppii, samoin leikkiessä ja kavereiden kanssa oppii.

Oppii, mutta ei älykkyys nouse. Voi oppia viisaammaksi eli tietävämmäksi tai taitavammaksi eli osaavammaksi, mutta ei tule silti älykkäämmäksi.

Voit nostaa punttejakin ja tulla vahvemmaksi, mutta kätesi ei silti pitene.

[Toope]

Lapsi, jolle luetaan ja joka katsoo piirrettyjä oppii, samoin leikkiessä ja kavereiden kanssa oppii.

Oppii, mutta ei älykkyys nouse. Voi oppia viisaammaksi eli tietävämmäksi tai taitavammaksi eli osaavammaksi, mutta ei tule silti älykkäämmäksi.

Voit nostaa punttejakin ja tulla vahvemmaksi, mutta kätesi ei silti pitene.

Älyä voidaan harjoittaa. Opettamalla lukemaan, opettamalla tieteitä ja ristikkotehtäviä. Opettamalla vaikka mitä asioita, jottei lapsesta tule sohvaperunaa. Jos lapsella on älyä, oppiikin ehkä ja kouluttautuu paremmin? Vanhemmilla on vastuuta. Tuosta "Lognessa" olen samaa mieltä. Äly on sekä synnynnäistä, että periytyvää.

[Juha]

Oppii, mutta ei älykkyys nouse. Voi oppia viisaammaksi eli tietävämmäksi tai taitavammaksi eli osaavammaksi, mutta ei tule silti älykkäämmäksi.

Missä on tilaa, voi ilmetä älyä, laajempana. Tiede on esimerkki supistuvasta, tosin vähän toisella olemassaolon tasolla. Näitä juttuja on tämän suuntaisena, ja toisaalta myös päinvastaisena.

Yleensä tarvitaan tilaa uudelle, vaikka uusi täystilallisena, on niin löyhää, että jos siellä jotain on, niin toisistaan niin kaukana, että voi vähän kyllästyttää, jos hektisemmin liikkeelle laitettua, mahdollisine kiihdytysvalmiuksineen.

Mikä on suppeneva, se tosiaan suppenee, kuin suppenevat sarjakehitelmät. Toisaalta, on niitä hajoaviakin. Vaikea kytkeä tätä asiaan, muuten kuin jotenkin viitteenomaisesti, jotain kalastellen. Ei ole oikein ihmisellisen olotilan oloista, ainakaan miten sattu.

Elämä on rakentuva, ja siinä on sillä tavoin tilaa, ettei kaikki suppene sillä tavoin ärhäkästi, kuin sen tietyt osat. Tämän voi nähdä suppenemisena, ja laajentumisena. Voisi assosioida esim ihmisen hengitykseen. Assosiaatiot noin yleensä, voivat olla aika älyttömiä, joten masiinoissa kaikkia niitä ei olekkaan saatu vielä toimimaan. Kasvaakohan koneet, ja mitä se niiden kasvu on?

[Toope]

Ymmärsikö joku, mitä Juha juuri sanoi?
Itse en.

[Lognessa]

Lapsi, jolle luetaan ja joka katsoo piirrettyjä oppii, samoin leikkiessä ja kavereiden kanssa oppii.

Oppii, mutta ei älykkyys nouse. Voi oppia viisaammaksi eli tietävämmäksi tai taitavammaksi eli osaavammaksi, mutta ei tule silti älykkäämmäksi.

Voit nostaa punttejakin ja tulla vahvemmaksi, mutta kätesi ei silti pitene.

Älykkyyttä on ainakin sen seitsemää sorttia. Ehkä ovat synnynnäisiä ja lapsi hakeutuu sellaisiin piireihin, missä voi vahvistaa niitä.

Avaruudellinen älykkyys: Maailman visualisoiminen kolmiulotteisena.

Luonnon ymmärtämisen kyky: Elollisen ymmärtäminen, luonnon tulkitseminen.

Musikaalinen älykkyys: Äänien eri ominaisuuksien (sävelkorkeus, äänensävy, rytmi, sointi) erottaminen.

Loogis-matemaattinen älykkyys: Laskutaito sekä hypoteesien teko, päättelykyky ja ongelmien ratkaisu.

Intrapsyykkinen älykkyys: Oman itsen, omien tunteiden ja halujen ymmärtäminen.

Kielellinen älykkyys: Hyvä kielellinen ilmaisykyky.

Liikunnallinen älykkyys: Mielen ja kehon koordinointikyky.

Interpsyykkinen älykkyys: Muiden ihmisten tunteiden ja motiivien aistiminen.

Eksistentiaalinen älykkyys: Elämää koskevien kysymysten, kuten miksi elämme ja miksi kuolemme, pohdiskelu.

Kädet pitenee roikkuessa puussa tai raahatessa kauppakasseja.

[Toope]

Jos kaikkien rotujen ja yhteiskuntaryhmien älykkyys olisi samantasoista, maailmamme näyttäisi varsin erilaiselta...

[Toope]

Lapsi, jolle luetaan ja joka katsoo piirrettyjä oppii, samoin leikkiessä ja kavereiden kanssa oppii.

Oppii, mutta ei älykkyys nouse. Voi oppia viisaammaksi eli tietävämmäksi tai taitavammaksi eli osaavammaksi, mutta ei tule silti älykkäämmäksi.

Voit nostaa punttejakin ja tulla vahvemmaksi, mutta kätesi ei silti pitene.

Älykkyyttä on ainakin sen seitsemää sorttia. Ehkä ovat synnynnäisiä ja lapsi hakeutuu sellaisiin piireihin, missä voi vahvistaa niitä.

Avaruudellinen älykkyys: Maailman visualisoiminen kolmiulotteisena.

Luonnon ymmärtämisen kyky: Elollisen ymmärtäminen, luonnon tulkitseminen.

Musikaalinen älykkyys: Äänien eri ominaisuuksien (sävelkorkeus, äänensävy, rytmi, sointi) erottaminen.

Loogis-matemaattinen älykkyys: Laskutaito sekä hypoteesien teko, päättelykyky ja ongelmien ratkaisu.

Intrapsyykkinen älykkyys: Oman itsen, omien tunteiden ja halujen ymmärtäminen.

Kielellinen älykkyys: Hyvä kielellinen ilmaisykyky.

Liikunnallinen älykkyys: Mielen ja kehon koordinointikyky.

Interpsyykkinen älykkyys: Muiden ihmisten tunteiden ja motiivien aistiminen.

Eksistentiaalinen älykkyys: Elämää koskevien kysymysten, kuten miksi elämme ja miksi kuolemme, pohdiskelu.

Kädet pitenee roikkuessa puussa tai raahatessa kauppakasseja.

Kulttuurinen äly?
Jotkut kulttuurit luovat tiedettä, toiset nysväävät koraanin tms. kanssa.
Jotkut katsovat eteenpäin, toiset historiaan.
Jotkut jumittavat perinteissään (islam, hindulaisuus), toiset kykenevät muokkaamaan ympäristöään, ja itseään.

[ROOSTER]

Älyä voidaan harjoittaa. Opettamalla lukemaan, opettamalla tieteitä ja ristikkotehtäviä.

Osaamista voidaan kehittää. Älykkyyttä ei.

Länsimaisten ihmisten älykkyys on erään tutkimuksen mukaan laskenut jo viktoriaaniselta aikakaudelta lähtien. Geneetikko Gerald Crabtreen mukaan ihmislajin älykkyys on laskusuunnassa ja ihmislajista tulee jatkuvasti vähemmän älykäs. Crabtreen mukaan Antiikin kreikkalainen olisi älykäs nykyihmisten joukossa.[10][11][12]

Älykkyyden laskusuunnan syyksi esitetään ihmislajin degeneroitumista, joka tarkoittaa ihmislajin älykkyyteen vaikuttavien geenien rappeutumista. Älykkyyteen vaikuttaa 2 000–5 000 geeniä[13].

[Juha]

Ymmärsikö joku, mitä Juha juuri sanoi?
Itse en.

Osa jutuista jos on availevaa, niin tähän oikeastaan liittyy se, ettei ymmärrys oikein saa asiaa ympyröityä. Vaikeasti ja jotenkin turhan hienosti sanottu, tuo äskeinen.

Ilmaisuja voi olla monenlaisia. Ei ne välttämättä sulje pois vaihtoehtoista. Mieluummin päinvastoin. Jos (suuntautumis)vaihtoehtojen marketti ahdistaa, niin tokko tuolla kannattaa aikaansa viettää, kaikissa kuvauksissa.

Ihmisellistä on jutella asioista näinkin. Ei sulje pois tiukempaa koodaamista, tai jotain väliltä.

[Lognessa]

Lapsi, jolle luetaan ja joka katsoo piirrettyjä oppii, samoin leikkiessä ja kavereiden kanssa oppii.

Oppii, mutta ei älykkyys nouse. Voi oppia viisaammaksi eli tietävämmäksi tai taitavammaksi eli osaavammaksi, mutta ei tule silti älykkäämmäksi.

Voit nostaa punttejakin ja tulla vahvemmaksi, mutta kätesi ei silti pitene.

Älykkyyttä on ainakin sen seitsemää sorttia. Ehkä ovat synnynnäisiä ja lapsi hakeutuu sellaisiin piireihin, missä voi vahvistaa niitä.

Avaruudellinen älykkyys: Maailman visualisoiminen kolmiulotteisena.

Luonnon ymmärtämisen kyky: Elollisen ymmärtäminen, luonnon tulkitseminen.

Musikaalinen älykkyys: Äänien eri ominaisuuksien (sävelkorkeus, äänensävy, rytmi, sointi) erottaminen.

Loogis-matemaattinen älykkyys: Laskutaito sekä hypoteesien teko, päättelykyky ja ongelmien ratkaisu.

Intrapsyykkinen älykkyys: Oman itsen, omien tunteiden ja halujen ymmärtäminen.

Kielellinen älykkyys: Hyvä kielellinen ilmaisykyky.

Liikunnallinen älykkyys: Mielen ja kehon koordinointikyky.

Interpsyykkinen älykkyys: Muiden ihmisten tunteiden ja motiivien aistiminen.

Eksistentiaalinen älykkyys: Elämää koskevien kysymysten, kuten miksi elämme ja miksi kuolemme, pohdiskelu.

Kädet pitenee roikkuessa puussa tai raahatessa kauppakasseja.

Kulttuurinen äly?
Jotkut kulttuurit luovat tiedettä, toiset nysväävät koraanin tms. kanssa.
Jotkut katsovat eteenpäin, toiset historiaan.
Jotkut jumittavat perinteissään (islam, hindulaisuus), toiset kykenevät muokkaamaan ympäristöään, ja itseään.

Sinä puhut laajemmasta kokonaisuudesta, isosta homogeenisesta porukasta. Minä tuossa puhelin pienen yksilön kokemasta älykkyydestä.

[Toope]

Älyä voidaan harjoittaa. Opettamalla lukemaan, opettamalla tieteitä ja ristikkotehtäviä.

Osaamista voidaan kehittää. Älykkyyttä ei.

Länsimaisten ihmisten älykkyys on erään tutkimuksen mukaan laskenut jo viktoriaaniselta aikakaudelta lähtien. Geneetikko Gerald Crabtreen mukaan ihmislajin älykkyys on laskusuunnassa ja ihmislajista tulee jatkuvasti vähemmän älykäs. Crabtreen mukaan Antiikin kreikkalainen olisi älykäs nykyihmisten joukossa.[10][11][12]

Älykkyyden laskusuunnan syyksi esitetään ihmislajin degeneroitumista, joka tarkoittaa ihmislajin älykkyyteen vaikuttavien geenien rappeutumista. Älykkyyteen vaikuttaa 2 000–5 000 geeniä[13].

Minusta aivot ovat lihas, jota voidaan harjoittaa.

[Toope]

Sinä puhut laajemmasta kokonaisuudesta, isosta homogeenisesta porukasta. Minä tuossa puhelin pienen yksilön kokemasta älykkyydestä.

Yksilöiden äly vaihtelee valtavasti. Jokainen meitä tuntee idiootteja ja fiksuja. Keskiarvoja on, ehkä ihmisryhmissäkin?

[Lognessa]

Sinä puhut laajemmasta kokonaisuudesta, isosta homogeenisesta porukasta. Minä tuossa puhelin pienen yksilön kokemasta älykkyydestä.

Yksilöiden äly vaihtelee valtavasti. Jokainen meitä tuntee idiootteja ja fiksuja. Keskiarvoja on, ehkä ihmisryhmissäkin?

Joo, yksilö yleensäkin on osoittautunut keskiarvoksi. Huippuälykkäiltä tyypeitä saattaa puuttua jotain muuta älykkyyttä. Joku taas osaa vähän ja kaikkea.  Joku on sanonut, ettei maailmassa älykkyydestä olekaan pulaa, vaan viisaudesta.

[a4]

Älyä voidaan harjoittaa. Opettamalla lukemaan, opettamalla tieteitä ja ristikkotehtäviä.

Osaamista voidaan kehittää. Älykkyyttä ei.

Länsimaisten ihmisten älykkyys on erään tutkimuksen mukaan laskenut jo viktoriaaniselta aikakaudelta lähtien. Geneetikko Gerald Crabtreen mukaan ihmislajin älykkyys on laskusuunnassa ja ihmislajista tulee jatkuvasti vähemmän älykäs. Crabtreen mukaan Antiikin kreikkalainen olisi älykäs nykyihmisten joukossa.[10][11][12]

Älykkyyden laskusuunnan syyksi esitetään ihmislajin degeneroitumista, joka tarkoittaa ihmislajin älykkyyteen vaikuttavien geenien rappeutumista. Älykkyyteen vaikuttaa 2 000–5 000 geeniä[13].

Syö särkeä?

Ihmislajin degeneroituminen on myös ikivanha myytti.
Toisaalta nykyihmiset ovat sulautumassa eksponentiaalisella vauhdilla älyllistyvään teknologiaan.