Viherpeukalointia kotona ja puutarhassa

[kertsi]

^ Toinen harhaustuskeino on istuttaa viereen jotain, mitä kyseinen tuholainen inhoaa. Ainakin hyötykasvien kanssa harrastetaan sellaista.

[MrKAT]

Tänään pääsi maistamaan oman puutarhan salaattia. Yllättävän hyvää, melkein pikkusokerista makua!
Olin kasvattanut taimia aluksi maitopurkeissa kun kasvimaata ei ollut/päässyt hankmoomaan ajoissa.

[Hippi]

Olen nyt noin parin viikon ajan syönyt "Tiny Tim" -satoani. Hyvän kourallisen päivittäin saan neljästä kasvista tomaatteja.
Näin helteillä ne vaan on hiukan vaivalloisia, sillä vettä niille joutuu kantamaan useamman kerran päivässä.

[Aave]

Omien tomaattien kasvattaminen muutaman henkilön käyttöön on minulle suuri mysteeri. Kun niihin on ostanut multapussit ja taimet, niin rahaa on palanut jo vähintään koko vuoden tomaattisatsin verran, kaupasta kotiin kannettuna. Siihen vielä päälle aika ja vaiva niiden kasteluun, ja olosuhteiden ylläpitoon kasvihuonemaisina.

Mutta juu, tottahan kaikki harrastukset maksavat, ja mitäpä minä olen tomaattiharrastuksesta sanomaan.

[Hippi]

^
Eipä ole

Siemenet voi napata tomaatista talvella, jos osuu kohdalle poikkeuksellisen hyvänmakuinen kirsikkatomaatti tai miniluumutomaatti. Siemenpussin saa noin parille eurolla. Multiin ei mene kymppiäkään, vaikka käyttäisi vähän isompia ruukkujakin. Kovin isoja ei kannatakaan käyttää, sillä nyt huomasin, että pienemmissä ruukuissa samoista siemenistä tulee satoisempia. Ruukkuja noita varten en ole joutunut ostamaan, sillä niitä riittää varastossa runsaasti muutenkin.

Satokausi alkoi ennen juhannusta ja se jatkuu loka-marraskuulle, jos vaan jaksaa pitää kasveista huolta eikä tule kovin varhaiset yöpakkaset.

Tuossahan ne tulee chilien ohessa hoidettua ja kun tuo on minulle sitä "omaa kivaa", niin työlle en laske hintaa.

[MrKAT]

Minun salaatit oli äärimmäisen halpoja viime vuonnakin kun siemenet oli jämiä edellisvuodelta ja multaa en ostanut.
Nyt ostin multaa ja käytin muistaakseni säkillisen (3,90e) mutta edelleen herneet ja salaatinsiemenet oli jämiä edellisvuosilta. Yksi salaatinsiemenpussi oli jo 3 v vanha, ne ei itäneet enää (eri lajiketta ja olivat lämpökranttuja, varoitus yli 20 C:stä).
  Sukulaisella kun muinoin oli vielä kasvihuone pystyssä niin hän kasvatti niin makeita tomaatteja että ei kaupasta löydy. Maku voi siis olla yksi ero ja syy kasvattaa itse.

[Aave]

^
Eipä ole

Siemenet voi napata tomaatista talvella, jos osuu kohdalle poikkeuksellisen hyvänmakuinen kirsikkatomaatti tai miniluumutomaatti. Siemenpussin saa noin parille eurolla. Multiin ei mene kymppiäkään, vaikka käyttäisi vähän isompia ruukkujakin. Kovin isoja ei kannatakaan käyttää, sillä nyt huomasin, että pienemmissä ruukuissa samoista siemenistä tulee satoisempia. Ruukkuja noita varten en ole joutunut ostamaan, sillä niitä riittää varastossa runsaasti muutenkin.

Satokausi alkoi ennen juhannusta ja se jatkuu loka-marraskuulle, jos vaan jaksaa pitää kasveista huolta eikä tule kovin varhaiset yöpakkaset.

Tuossahan ne tulee chilien ohessa hoidettua ja kun tuo on minulle sitä "omaa kivaa", niin työlle en laske hintaa.

Okei, näin tehtynä touhussa on myös järkeä. Olen vain nyt eräänkin kerran törmännyt (Omakotitaloissa) takapihalle itse pykättyyn kasvihuoneviritelmään, jonne on ostettu tomaateille jumalattomankokoiset multapussit, joissa kuitenkin pystyy kasvattamaan vain yhtä versorypästä per pussi. Vettä ne imevät kuin mitkäkin, ja touhun hinta- ja hyötysuhde on näin viritettynä varsin kyseenalainen. Mutta omasta kivastahan siinäkin on kyse.

Tarina nuoruusvuosilta kertoo että silloin kun muutin lapsuudenkodistani toiseen kaupunkiin, menimme eräänä lauantaina samoihin aikoihin kotoa pois muuttaneen kaverini kanssa kukkakaupoille. Omassa uudessa kämpässä voisi olla ihan jees pitää joitain kasvejakin.

Muuten hyvä, mutta edellinen päivä oli tietenkin perjantai ja oltiin rymytty koko yö ja jatkoiltukin rankasti, ja mentiin sinne floristille samoilla silmillä, ja vielä edellisen päivän bilevaatteet päällä. Reissussa rähjääntyneinä.

Sanoin myyjälle, että tässä matkalla takaisin baariin ajateltiin tulla katsomaan joitain huonekasveja, ja että olisiko hänellä  suositella jotain. Kukkakaupan täti katsoi meitä nuoria nuutuneen oloisia kosseja hetken, ja johdatti sitten kaktushyllylle: "Näitä ei tarvitse kastella kuin kerran kuukaudessa"...

Meiltä pääsi molemmilta nauru ja piti sanoa, että vaikka tilanne saattaa nyt vaikuttaa huolestuttavalle, niin kyllä tässä aina pari huonekasvia hengissä pysyy, ja että voidaan kyllä katsoa sellaisiakin kasveja joita pitää kastella kerran viikossa. Myyjää alkoi häntäkin naurattaa, ja käytiin sitten maanantaina ostamassa sieltä huonekasvit. Oli nimittäin vaikuttavaa ja vakuuttavaa, että hän oli aidosti huolissaan myymiensä kasvien puolesta, eikä suinkaan meidän!

Tuli vain noin niinku tästä mun kasvien kasvattamisen tuntemisesta mieleen. Enhän minä siitä mitään tiedä!

[Xantippa]

Oma puutarhurointini on äärimmäisen minimalistista, kaksi kesäkukkalaatikkoa, muutama salaatti, tilli, joka on pärjännyt vain viime kesänä, basilikaa ja noin.

Yksi kasvi on kuitenkin ollut jo 4 vuoden ajan peittelemätön ilo: viinisuolaheinä. Pidän sen vähän kitkerämmästä mausta, joten sitä tulee laitettua niin leivän päälle, salaatteihin kuin ruokiinkin. Se kasvaa tavallisessa puutarhalaatikossa, jonka nappaan syyskylmien tullessa autotallin nurkkaan. Jos muistan, kastelen muutaman kerran talvessa. Keväällä kun sen tuo ulos, näkyvillä on muutama hassu pujo, joista parissa viikossa kasvaa valtava pehko, josta riittää syötävää koko kesäksi.

T: Xante

[Amore]

Puutarhassani kasvaa alppiruusu, joka on yli 50 vuotta vanha. Se lienee noin 3 metriä korkea ja leveyttä sillä on vieläkin enemmän. Rodo kukkii hyvin vuodesta toiseen. Mutta kun kurkistelee sen sisälle näkee sekavan risukon ja muutamia paksuja vanhoja runkoja. Rodon siistiminen ja nuorentaminen on minusta aiheellista. Melko suuria pienennysleikkauksia olen tehnyt aikaisemminkin, mutta nyt on minusta aika käydä käsiksi itse runkoihin. Pensas toimii näkösuojana tien suuntaan, joten en halua leikata rodoa kerralla alas. Leikkasin siis rodon yhdelle sivulle aukon, josta pääsin katsomaan pensaan sisäistä rakennetta. Poistin ryteiköstä kuolleet oksat ja pimennossa sinnitelleet heikot oksat. Tämän jälkeen pystyinkin jo hahmottamaan varsinaisen runkorakenteen. Ilokseni huomasin, että juuresta kasvoi kaksi terhakkaan näköistä uutta versoa, joilla on erinomaiset edellytykset kehittyä uusiksi päärungoiksi. Sahasin näiden versojen läheisyydestä poikki pari kolme paksua runkoa. Nyt uudet versot saavat enemmän valoa ja niillä on kasvutilaa. Pilkoin poistamani rodojätteen ja levitin sen pensaan juurelle karikkeeksi. Meillä on muutenkin ollut tapana heittää rodon alle piiloon kitkemisjätettä. Katetta ei saa tietenkään kasata liikaa, jottei kasvupohjasta tule liian tiivistä. Olen oikein tyytyväinen siivousoperaatiooni. Rodossa on nyt yksi aukko, mutta se ei yllä pensaan läpi, joten näkösuojaa jäi vielä. En tiedä, kasvattavatko vanhat rungot vielä versoja, mutta nuoret versot pystyvät täyttämään tekemäni aukon. Rodon nuorentaminen jatkuu ensi vuonna toiselta sivulta ja sitten parin vuoden päästä vielä tien puolelta.

[Hippi]

Tänään ei tarvinnut pihakukkia kastella, mutta olin saanut taas niin loistavan idean, että oli pakko lähteä ulos. Olin jo pariinkin kertaan käynyt ihmettelemässä, mitä kasvaa syreenipuskien juurella. Olin tullut siihen tulokseen, että kyseinen puska levittäytyy samaan tapaan kuin kurtturuusukin, eli maan alla kulkevista juurakoista nousevista versoista. Tästä päästiin nyt siihen hyvään ideaan. Tutkin netistä, että voiko syreenistä kasvattaa bonsaipuun ja kyllä löytyi kuviakin. Voi olla, että kaikista ei, mutta yrittänyttä ei laiteta. Tuossa kuvassa on Kalifornian Lilac, mutta pihassamme on aivan tavallista pihasyreeniä. Jotain tuon kuvan kaltaista tavoittelen, mutta tuskin onnistun



Kävin muutaman verson kaivamassa sekä etupihan valkoisesta että takapihan liilasta, kun molempia oli tarjolla. Saapa nähdä, saanko nuo nyt pidettyä hengissä niin, että voin ne istuttaa. Huomenissa pitää käydä pari laakeaa kippoa hankkimassa, sillä tuohon sopivaa ei taida ennestään olla.

Aika tyypillistä, että ryhdyin toimeen vähän miettimättä esimerkiksi tuota astiaprobleemaa. Ehkä olisi kannattanut se ratkaista ensin ja sitten kaivaa taimet maasta. Toisaalta noita nyt puskee maasta nopeaan tahtiin, sillä ruohonleikkuusta ei ole kahtakaan viikkoa ja nyt siellä on valtavat määrät noin kymmensenttisiä taimia noukittavissa. Joten, jos nämä nyt haetut lurpahtavat, niin helposti saa vielä uudet tilalle.

[kertsi]

Eikös niitä bonsaita tehdä isommista kasveista kuin kymmensenttisistä? Semmoisista, missä on paksu puumainen runko jo.

[Hippi]

Kai sen voi tuollaisestakin tehdä, jos sellaisen jostain löytää ja saa kasvamaan. Eikös tuossa ole ongelma, että kasvilla on pituutta jo melkoisesti siinä vaiheessa, että se ehtii puutua. Varmaan noilla puutarhoilla on joitain omia juttuja, millä ne saa puun ranteen paksuiseksi ja silti se on matala.

Aiheesta on paljon netissä enkä ole siihen nyt ehtinyt perehtyä vielä, kun pistin toimeksi, mutta esim. tuollaisen löysin:

http://bonsaipuu.com/usein-kysyttya/
Kannattaako aloittaa siemenestä vai pistokkaasta?
Ei niin väliä kumpaa käytät. Voit kuitenkin säästää vuosia käyttämällä pienen puun/kasvin alkua ja tekemällä siitä bonsain. Siirrä puu/kasvi luonnosta ruukkuun (luvallisesti) ja trimmaa tulevaksi bonsaiksi.

[Hayabusa]

Eikös tuollainen bonsailu ole hirveää kasvin kiduttamista?

[Hippi]

Eikös tuollainen bonsailu ole hirveää kasvin kiduttamista?

Voi kai sen niinkin ajatella.

Mutta eikö niin pitäisi sanoa kaikesta kasvien kotikasvatuksesta, jossa kasvit eivät ole monet lähelläkään luonnonmukaisia olosuhteita? Puhumattakaan siitä, että taitamaton tai välinpitämätön viherpeukaloija kiusaa kasveja väärällä hoidolla. Itsekin olen saanut varmaan satoja kasveja hengiltä, vaikka parhaani olen yrittänyt pitääkseni niistä hyvää huolta.

Kiduttamista kai on myös pistokkaiden ottaminen emokasvista, joka on kuitenkin sekin yleisesti hyväksytty tapa freesata kasvia siinä vaiheessa, kun emokasvi alkaa olla jo ryvettyneen näköinen. Tai voihan niitä pistokkaita ottaa ihan virkkusestakin kasvista, jos haluaa monistaa kasvia vaikka kaverille antaakseen.

[Amore]

Kuivuus on kuivattanut myös puutarhaprojektit. Ei kannata jakaa tai siirtää kasveja, koska olemme luonnonveden varassa ja säiliöt alkavat olla tyhjiä. Tylsää!

Rusakko oli käynyt syömässä syysleimun nuput, mitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Luonnonkasveja riittää sille popsittavaksi niin paljon, että sitä eivät ole kukkapenkit kiinnostaneet. Veikkaan, että kuivuus on ollut syynä tähän tuhotyöhön. Puhkeamassa olleet kukinnot ovat varmaankin meheviä. En jaksa noita menetettyjä kukkia kuitenkaan suuremmin surra, koska kuivuus on synnyttänyt sellaisen fiiliksen, että tekisi mieli vain pistää "pellot pakettiin" ja valmistella kukkapenkit jo ensi vuodeksi. Kukat ovat kyllä kukkineet hyvin, mutta kukinta-ajat ovat jääneet lyhyiksi. Nuo pikakukinnat tuntuvat jotenkin turhanpäiväisiltä. Kesän suurimman ilon tuotti piskuinen keltamaksaruoho, jonka tuuhea kasvusto koristi upean keltaisena kukkapenkin reunaa. Maksaruoho viihtyy kuivassa ja sinnittelee hyvin pitkään täysin ilman vettä, joten sen kohtalosta ei tarvitse olla huolissaan. Ihanteellinen kasvi! Yksi kesän harvoja hankintojani onkin ollut valkomaksaruoho, jonka sijoitin kukkapenkin toiselle puolelle. Hankin vain yhden pikkuisen mättään, koska maksaruoho osaa levitä itsestään. Ihanteellinen kasviystävä siinäkin suhteessa.

Liljat sain pelastettua liljakukoilta puhdistamalla lehdet toukista märällä rievulla. Ne kukkivat komeasti ja kukinnan alussa tuli vielä jokunen vesikuurokin, joten helle lyhensi kukintaa vasta loppuvaiheessa.

Siemenestä kasvattamieni omenapuiden (taimivaiheessa vielä) vuosikasvu on myös kuivuuden takia jäänyt vaatimattomaksi. Muitakaan puita tai pensaita ei näissä olosuhteissa viitsi stressata leikkaamalla. Vanhassa omenapuussa on paljon raakileita, mutta hedelmät jäänevät tavallistakin pienemmiksi. Niistä ei taida riittää syötävää muuta kuin pudokkaina etanoille, jos etanoita nyt ylipäänsä on jäänyt henkiin. Meillä niitä ei muutenkaan ole paljon ja tänä kesänä tuskin lainkaan.