Viherpeukalointia kotona ja puutarhassa

[Hippi]

Kyllä oli vähällä, ettei huutoitku tullut. Ei muutenkaan päivä ollut kovin hyvin alkanut ja päänsärkykin pukkasi puristamaan päätä. Tuon kaiken lisäksi huomasin, että aavikkoruudun lehdillä ei ollutkaan sen yläpuolelle olleen pääsisäiskaktuksen siitepölyä, vaan ihan jotain muuta.

Onneksi talvi oli pudottanut suuren osan aavikkoruusun lehdistä, joten puhdistettavaa ei ollut paljon. Jonkinlaiseksi kilpikirvaksi olin ötökän tunnistavinani siitä, että valkoista möhnää oli lehtihangoissa. Varsinaista elävää otusta en löytänyt. Hyvän hetken putsailin lehtiä kostutetulla talouspaperilla. Lopulta oli pakko vielä juoksevan veden alle laittaa varret ja sen ohessa vielä suihkepullolla "painepestä" lehtihangat, kun ei sormin saanut putsattua kaikkea pois katkomatta lehtiä.

Eikä siinä tietenkään kaikki.

Piti varmuudeksi vielä vilkaista viereisiä kasveja, niin eikös perkele ollut vieläkin hankalammin putsattavassakin sama ongelma. Eikä sitä ihan vähän ollutkaan. Ilmeisesti tuo ei ole kovin pitkään ollut, kun ei ollut vielä ehtinyt näivettää kasvia.



Huonesaarnista, joka on suunnilleen tuon kokoinen kuin kuvassakin on, lehtihankojen putsaaminen olikin sitten jo ihan eri kokoluokan juttu kuin lähes lehdettömästä aavikkoruususta. Niitä lehtihankoja oli sitten miljoona ja muutamaan kertaan luulin jo putsanneeni kaikki. Mutta lopputarkastuksesta löytyi vielä valkeaa möhnää ja oli taas aloitettava uusi kierros.

Noiden jälkeen oli vielä pari muutakin siivottavaa, mutta ne meni jo helpommin.

Nyt seuraan noita muutaman päivän ja varmaan uusin käsittelyn. Ohjeiden mukaan noille pitäisi mullat vaihtaa, mutta nyt ei voimat siihen riittäneet. Ehkä parin päivän päästä olen tomerampi. Onneksi noille oli mullanvaihto tekemättä ja olivat vielä samassa mullassa kuin kaupasta tullessaan. Pitänee sitten samalla tökätä multaan ötökkätikut, niin toivon mukaan loputkin ötökät kuolee, jos niitä mullanvaihdossa vielä jokunen säilyy. En koskaan putsaa juuristoa vanhasta mullasta kovin tarkkaan, kun se voi rikkoa juuristoa.

Onneksi ei nuo olleet chilintaimiin hyökänneet, vaikka ne taimet olivat siinä aika lähellä. Siitä olisi kyllä parku tullut ihan varmasti.

[Hayabusa]

"Puurosiemenet" loppui. Täytyy laittaa ison kaupan ostoslistalle. Kuorimattomia luonnollisesti. Kohta niitä pääsee kylvämään myös ulos naapuruston iloksi. 

[Hippi]

^
Nepä on minullakin vielä laittamatta. Varmaan olisi hyvä niitä hiukan esikasvattaa sisällä ennen ulos viemistä.

[Hippi]

Yleensä puuhasteluni viherkasvien parissa on jännittävää siinä mielessä, että kasviparka saattaa vaurioitua tai muuten vain suuttua itsensä kuoliaaksi, kun joutuu käsittelyyn. Tänään oli jännittävää, millaisin vaurioin minä hommasta selviän. Käsittelyssä oli pylväskaktus.



Alun perin joskus noin parikymmentä vuotta sitten yksi työkaverini oli saanut pylväskaktuksen, jossa oli kolme muutaman sentin korkuista pientä kaktusta samassa ruukussa. Minä sen aikanaan vaihtelin aina välillä uusiin multiin samalla, kun omani hoidin. Jossain vaiheessa yksi niistä kolmesta kuoli, mutta se oli niin kiinni muissa, etten sitä pystynyt irrottamaan mullanvaihdon yhteydessä, joten se muumioitui paikalleen melko huomaamattomaksi. Kaksi muuta jatkoivat hiukan kituliasta elämäänsä, sillä niitä kasteltiin milloin muistettiin ja välillä ne joutuivat liian vähälle valolle ja toisinaan taas liian paahteeseen. Mutta kaikesta huolimatta ne sinnittelivät elossa ja kasvoivat pituuttakin.

Vajaa kymmenen vuotta sitten työkaverini lykkäsi kasvin minulle, kun joutui vaihtamaan työpistettä paikkaan, johon ei voinut mitään omia juttuja viedä. Siitä saakka se on ollut samoissa mullissa ja hoitona on ollut pieni liraus vettä kerran viikossa. Muutama vuosi sitten toin kasvin kotiin ja se joutui makuuhuoneen ikkunalaudalle paikkaan, jossa se on taatusti turvassa kissoilta.

Joskus tuossa vuoden pimeimpänä aikana huomasin, että pienempi jäljellä olevista alkoi kutistua ja aika nopeasti se oli näivettynyt kuivaksi koppuraksi. Sen sijaan toinen on kasvanut pituutta noin 45 cm pitkäksi hujopiksi. Ilmeisesti Vantaalle muutto sitä freesasi jollain tapaa, sillä siinä näyttää ylimmät noin 15 cm olevan kuin eri kasvia. Sen alapuolella on pieni kuroutuma ja siitä lähtee huomattavasti tukevampi ja rehevämpi kasvuinen osa. Koko komeus oli hiukan nojallaan ikkunankarmiin, sillä pieni ruukku ei pystynyt pitämään koko komeutta pystyssä.

Tuon kaktuksen otin käsittelyyn tänään. Ajatuksena oli leikata varsi kuroutuman kohdalta ja istuttaa parin päivän kuivatuksen jälkeen tämä latvaosa jäljelle jääneen rungon vierelle kaveriksi. Samalla tietysti poistin hohtimilla kaksi muumioitunutta raatoa pois ja putsailin vanhat mullat pois ja istutin sen samaan ruukkuun uudelleen uuden mullan kera. Kiiltäväpintaiset mainoslehdykäiset ovat mainio apu kaktuksen käsittelyssä. Tuollaisesta lehtisestä taittelin "vyön", jonka kiersin sen ympärille ja näin suojelin näppini piikeiltä.

Mielenkiinnolla odotan, saanko leikatun latvuksen juurtumaan niin, että se säilyy hengissä. Sitähän ei voi kaivaa syvälle multaan, joten se pitää jollain tikuilla tukea pystyyn matalaan multasyvennykseen ja kostuttaa erittäin varovasti. Toinen jännityksen aihe on, mitä tapahtuu sille rungolle, josta latvus on leikattu pois. Lähteekö se vielä kasvamaan jotenkin vai haaroittuisiko se peräti leikkauksen seurauksena?


Tuon jännittävän puuhan jälkeen laitoin puurosiemeniä itämään ja istuttelin muutamia chilintaimia isompaan ruukkuun. Aika montaa lajia näyttää tänäkin vuonna tulevan. 

[Hippi]

Tänään tein pienen investoinnin, jolla toivon parvekkeen chilisadon onnistuvan edellisvuotta paremmin, jos tulee kuuma kesä. Samalla kun katsottiin parvekelasien huoltotarve, niin tilasin parvekelaseihin kaihtimet. Tähän asti on parvekkeella ollut kaksi leveähköä rullakaihdinta, jonka kyllä saa alas, mutta ylös saaminen onkin sitten aina kovan työn takana. Nuo vedettynä aurinkosuojaksi, peittävät aivan liikaa.

Nyt tilasin vekkikaihtimet, jotka on hyvin joustavat käyttää. Kukin lasi saa oman kaihtimen ja toisistaan riippumatta niitä voi käyttää peittämään lasin yläosaa tai alaosaa, jos ei halua koko lasia peittää kaihtimella. Noiden ulkopinta on vahvasti UV-säteilyä heijastavaa, joten parvekkeen ei pitäisi niin kuumeta. Kuitenkin valoa pääsee läpi eli kyseessä ei ole mitkään pimennysverhot. Noilla voi sitten kasvi pahimmalta paahteelta suojata, niin toivottavasti chilien kukinta onnistuu paremmin kuin viimeksi, kun helle tuhosi kukinnan lähes kokonaan.

Tuossa linkissä näkyy kuvia millaisesta kaihtimista on kyse, mutta firma ei ole se, jolta tilauksen tein.
Yhdellä naapurilla on viime kesästä ollut tuollaiset ja viherryin kateudesta, kun olin kyläilemässä ja näin ne. Ovat kuuleman mukaan oivalliset.

[Hippi]

Seikkaillessani internetin ihmeellisessä maailmassa törmäsin ohjeeseen, miten valkosipulia kasvatetaan. Hullua ei tarvinnut tuon enempää yllyttää, sillä jutussa oli mainittu, että avopenkin lisäksi niitä voi ruukussakin viljellä. Siitä sainkin seuraavalle päivälle hyvä syyn lähteä lenkille ja kiertää kaupan kautta kotiin. Ostin sekä tavallista monikyntistä valkosipulia että yksikyntisiä. Ensin mainitut vielä luomuna, kun näyttivät hiukan versovan jo valmiiksi.

Tänään perkasin kynnet ja valitsin virkeimmät viljelyyn. Niitä saattoi laittaa useamman samaan ruukkuun, kun ne eivät kasva leveyttä. Kynnet olivat kyllä vähän jo "keväisiä", mutta eipä tuo kovin iso investointi ollut, jos ei onnistu. Nuo ei onneksi kasva kovin isoiksi, joten niille löytynee tilaa muiden lomasta parvekkeelta.

Vähän kyllä arveluttaa, tuleeko tänä kesänä parvekeilmoja lainkaan. Vitsikästä sinänsä, että juuri tilasin ne hienot kaihtimetkin, joilla voi liialta paahteelta suojata kasvit. Olisiko pitänyt tilata lämmitin ja kasvilampusto? Joinain keväinä jo tähän aikaan tomaatit ja chilit on voinut siirtää parvekkeelle pysyvästikin. Nyt niitä on sijoitettu pitkin asuntoa odottelemaan kevään uutta tulemista.


Kun oli multajutut levitettynä valkosipuleiden vuoksi, niin samalla otin jakaakseni pari Saint Pauliaa. Olin jokunen vuosi sitten laittanut lehtipistokkaita ja laiskuuttani kai en ollut niitä pikkutaimina jakanut omiin ruukkuihinsa. Saattoi olla tilanpuutekin syynä. Yhdestä Santun lehtipistokkaastahan tulee useimmiten noin 5-6 pientä uutta Santtua yhtenä ryppäänä ja niistä pitäisi pienimmät karsia tai kukin istuttaa omaan ruukkuun, kunhan ovat kasvaneet käsiteltävän kokoiseksi. Jos taimet jättää kasvamaan yhdessä, niistä tulee muotopuolia, sillä lehtiruusukkeet eivät mahdu kunnolla avautumaan. Kyllähän ne yhdessäkin pärjää ja jopa kukkii, mutta kukinta on aika kehnoa.

Jakaminen on tarkkaa puuhaa, että kaikille jako-osille saa tulemaan sen juuria mukaan. Toisessa Santussa oli viisi ruusuketta ja niistä kaksi heiveröisintä ja pahimmassa ahdingossa ollutta laitoin pois, vaikka olisi ne varmaan siitä hyvällä hoidolla voimistuneet ihan kunnollisiksi. Toisessa oli vain kolme, jotka säilytin kaikki, kun olivat niin hyväkuntoisia ja vain vähän muotopuolia, mikä korjaantuu kyllä pian. Näin sitten kävi, että kaksi Santtua muuttui viideksi ja ennestään oli jo tilanpuutetta.

Siinäpä sitä oli vastapainoa koko päivän kestäneelle räntäsateelle.

[kertsi]

Onko pionien kasvatus vaikeaa, ja kuinka pohjoisessa ne viihtyvät?

[Hippi]

Tässä meidän pihassa on pari pionipöheikköä, joille en ole tehnyt oikeastaan yhtään mitään muuta kuin leikannut edellisvuoden kuivuneet varret pois keväällä. Keväällä uudet versot alkavat kasvaa ilmojen lämmettyä ja oikeastaan näteimmillään se on ennen kukintaa puolikasvuisena. Tämä lajike tekee niin pitkät varret, että ne eivät kestä pystyssä, vaan kaartuvat ja kukinnan myötä ovat jo lopulta melkein latvat maassa kukkien painosta. Kukinta ei kestä kovin pitkään ja kukista jäävä kuihtunut roska pitää sitten siivota pois rumentamasta. En ole noihin kovinkaan ihastunut.

Pikaohje Pionin hoidosta https://www.plantagen.fi/pionit-nain-onnistut.html
Enemmän tietoa pioneista https://www.pioni.fi

Jälkimmäisessä oli juttu, muistaakseni artikkeleissa, jossa kerrottiin pioneista ihan Sodankylää myöten. Ilmeisesti lajikkeiden menestyminen eri osissa Suomea on erilainen, joten taimen hankkiessa kannattanee vähän puutarhalta kysellä, mikä olisi paras aiotulle sijoituspaikalle. Muistaisin joskus kuulleeni myös, että sijoituspaikka kannattaa miettiä tarkoin, sillä pioni on herkkä loukkaantumaan siirrosta.

[kertsi]

Kiitos linkeistä, luin ne (väh hypellen).

Minkäänlainen säännöllinen puutarhanhoito ei kyllä onnistu meikäläiseltä. Ehkei jopa edes leikkaaminen keväisin.

Ajattelin, että pioni olisi kiva kukka leikkokukkana, ja siitä voisi maalata kauniita kukkatauluja, kun kukat ovat niin isot. Mitähän muita isokukkaisia lajeja olisi, jotka pärjäisivät ilman hoitoa?

[Hippi]

^
Voihan ne vanhat korret siivota pois syksyllä viimeisellä mökkikäynnillä, jos mökille sitä ajattelit. Minulla kaikki vanhan siivoaminen jää vaan keväällä siksi, että monesti syksyllä ei enää oikein huvita ja ne on sateen jäljiltä monesti vähän niljakkaita. En noita tosiaan juurikaan hoida kasvukaudella muuten kuin joskus kastelen, jos on poikkeuksellisen pitkä kuiva jakso.

Tuskin kannattaa mökillesi oikein mitään laittaa, jos hoito ei onnistu. Kyllähän kaikki kukkivat kasvit taitaa kaivata vähintäänkin sen kastelun, jos ei taivaalta tule tarpeeksi. Kastelun lisäksi olen noihin monivuotisillekin hiukan lisäravinteita antanut. Mutta monivuotiset on ehdottomasti vähemmän vaativia kuin ns. kesäkukat.

Auringonkukkahan on hieno ja helppohoitoinen jopa parvekkeella onnistuu sen kasvattaminen.

[kertsi]

Sukulaisporukat, jotka ovat mökillä luuhanneet, ovat laittaneet sinne mökkinaapureilta saamiaan "vanhanaikaisia" kukkivia perinnekasveja, jotka näyttäisivät pärjäävän vallan ilman hoitoakin. En tiedä kaikista nimiä. Jokin huikean syvän sininen tai sinivioletti ehkä herneensukuinen korkea (>1 m) kasvi, fuksianvärinen vähän ritarinkannuksen näköinen aika korkea (olisikohan oleanteri?), ja toinen hieno tummansininen taitaa olla akileija. Ja jokin pienikukkainen (valk) mutta kaunisvartinen. Ja jokin hassu korkea, jossa keltaisia pieniä nappikukkia sarjoissa.

Kaikenlainen tekeminen on minulla työn ja tuskan takana. Edes räystäitä en saa aikaiseksi putsailla vuosittain.

[Socrates]

Varmaan on kukkia, jotka pärjäävät niukalla vedellä, mutta onko omia silmiä miellyttäviä riippuu katsojasta.

Hyötykasveista viinimarjapensas tuottaa hyvä sadon ilman mitään hoitoa. Pottumaa vaatii jo vähän vaivaa.

[Hippi]

Hiukan olin ihmeissäni, jotta mitenhän ne valkosipulin kynnet pitää multaan tökkiä silloin, kun niissä on jo verson alkua. Netistä löytämässäni ohjeessa vain mainittiin, että noin 5 cm syvyyteen, kun ruukuun istuttaa. En ehkä ihan viiteen senttiin niitä laittanut, kun pelkäsin, että ne vain maatuvat, kun verso ei saa valoa. Istutusmulta oli aika kosteaa, joten erittäin vähän niille olen tarjonnut lisäkosteutta, jotta eivät ole liian märässä.

Tänään huomasin terhakkaan noin sentin mittaisen verson ilmestyneen näkyviin. Kun otin siitä kuvan FB:ia varten, niin kuvassa näkyi toinenkin vihreä pieni pilkku. Lähempi ruukun tarkastelu kertoi, että kyllä sieltä toinenkin on jo hyvää vauhtia tulossa. Siinä ne iloiset asiat olivatkin.

Tomaattisato jäänee surkeaksi tänä vuonna. Nyt vuoden vaihteen jälkeen laitoin "Maja" pensastomaattia itämään. Kaikki meni hyvin, siemenet itivät kuten aina tomaatit itävät lähes 100%:sti. Terhakkaimmat neljä tainta koulin isompaan ruukkuun ja loput pistin pois. Kasvu alkoi hyvin ja noin 10 cm korkeana ensin yksi nuupahti, sitten toinen ... ja kolmas. Vain yksi niistä jäi toistaiseksi henkiin, mutta sekään ei kovin reippaalta vaikuta. En tiedä mitä tein väärin, sillä tomaatti on todella sitkeähenkinen. Saa nyt nähdä saanko tuon yhden pidettyä hengissä ja tuottamaan satoa. Onneksi on vielä "Tiny Tim", jonka kylvin joulun alla testatakseni, miten saan talven yli säilymään ja onnistuisiko noin satokauden pidennyt. Siitä olen jo muutaman tomaatin saanut ja varmaan pian saan sen jo parvekkeelle ympärivuorokautisesti. Nyt se on vain päivällä harjoittelemassa ulkoilmassa oloa.

Carolina Reaperissa on jo kukkia, eli senkin talvikasvatus sisällä onnistui oikein hyvin. Ehkä siitä nyt saa paremmin satoa, kun se on hiukan hidaskasvuinen. Pari muutakin chiliä on jo hyvässä kasvussa ja joissain näyttäisi olevan nuppuakin jo tulossa.

[kertsi]

Varmaan on kukkia, jotka pärjäävät niukalla vedellä, mutta onko omia silmiä miellyttäviä riippuu katsojasta.

Hyötykasveista viinimarjapensas tuottaa hyvä sadon ilman mitään hoitoa. Pottumaa vaatii jo vähän vaivaa.

Nämä mainitut vanhanaikaiset kasvit kyllä miellyttävät silmää. Vaan tekisi mieli maalata (ja kerätä tupaan) ja valokuvata jotain vielä isokukkaisempaa, kuten pionia.

Viinimarjapuskia on muutamia pihan perällä, mutta ympärillä on kasvanut liiaksi isoja puita, jotka varjostavat. Peltoa olisi kyllä ympärillä, joten voisi kyllä kasvattaa viinimarja- ja karviaispensaita vaikka kuinka paljon. Ja vaikka luumu-, kirsikka-, päärynä- tai varsinkin omenapuita. Omenapuita siellä on ollutkin, mutta ovat lahonneet omia aikojaan, kait hoidonpuutteeseen tms.. (Eikös omenapuita pidä leikata?)

Aika lailla hoitamatta pärjäisivät myös varmaankin esim. raparperi, ja monivuotinen persilja. Mitähän muita monivuotisia yrttejä olisi?

Perunoita ja muita juureksia kyllä tekisi mieli. Jos vaan saisi aikaiseksi sitten kitkeä ja karsia yms.. Ja ennen kaikkea: muokata maata ensin.

Pitääköhän maa muokata aina syksyisin, vain riittäisikö kesannolle jääneen maan muokkaus vasta nyt keväällä?

[Socrates]

Viinimarjapuskia on muutamia pihan perällä, mutta ympärillä on kasvanut liiaksi isoja puita, jotka varjostavat. Peltoa olisi kyllä ympärillä, joten voisi kyllä kasvattaa viinimarja- ja karviaispensaita vaikka kuinka paljon. Ja vaikka luumu-, kirsikka-, päärynä- tai varsinkin omenapuita. Omenapuita siellä on ollutkin, mutta ovat lahonneet omia aikojaan, kait hoidonpuutteeseen tms.. (Eikös omenapuita pidä leikata?)

Aika lailla hoitamatta pärjäisivät myös varmaankin esim. raparperi, ja monivuotinen persilja. Mitähän muita monivuotisia yrttejä olisi?

Perunoita ja muita juureksia kyllä tekisi mieli. Jos vaan saisi aikaiseksi sitten kitkeä ja karsia yms.. Ja ennen kaikkea: muokata maata ensin.

Pitääköhän maa muokata aina syksyisin, vain riittäisikö kesannolle jääneen maan muokkaus vasta nyt keväällä?

Mustaviinimarjapensas on ainoita hyötykasveja, joka pärjää puolivarjossakin. Punainenkin aika hyvin. Minullakin puut varjostavat. Niitä pitäisi leikata kuten omenapuitakin , mutta leikkaamattakin saa kohtalaisen sadon.

Raparperi ei vaadi mitään hoitoa. Monet yrtit (rosmariini, laventeli, minttu jne) pärjäävät kuivassa, mutta kitkeä pitää.

Peruna voittaa melkein kaikki rikkaruohot, ehkä kerran alkukesällä pitää pahimpia nykiä pois.

On monia tapoja muokata maa, mutta oikeaoppinen kai on kääntää syksyllä ja keväällä vain pinnallinen haraaminen ja tasoittelu.