Viherpeukalointia kotona ja puutarhassa

[Juuli]

Tietääkö kuka mikä on tämä kasvi joka on itsekseen kasvattanut itsensä puumaiseksi varttaneen syyshortensian viereen.

[Lognessa]

^Veikkaan liljaa, varjoliljaa. Kulkee paikasta toiseen, vaatii useamman vuoden paikoillaan, että alkaa kukkia.

Puutarhassani on tuota, aluksi minulla oli harvinainen valkoinen, muuttui vaaleanpunaiseksi, purppuraksi. Kulkee, ei mitenkään etelään, jota voisi veikata, vaan ihan minne nenä vie, terälehdet kääntää tietenkin ympäri.

Google tietäisi paremmin, ei ole tullut tutustuttua tieteeseen. On ollut vaan rakas omapäinen alkukesän lemmikki.

[Juuli]

Kiitos Longnessa. Tässä puuksi itseään luuleva syyshortensia joka asuu Luvialla.
.

[Amore]

Tämän viikon sää vaikuttaa kovin sateiselta, mutta minulla oli kova hinku mennä mökille kuitenkin. Ilta-Sanomien sääsivu onneksi tarjoaa kaksi kilpailevaa ennustetta. Valitsin paremman ennusteen ja lähdin iltapäiväksi ja illaksi toiveikkaana ulkotöihin, vaikka taivas oli pilvinen. Kun tulin perille, meren yllä oli sakea sumu. Se oli aika tunnelmallista. Pilvisellä säällä meillä on aina ihanan hiljaista kun tiellä ei kulje rannalle menijöitä, jotka huutavat toisilleen tai huudattavat autoissaan jotakin jyskyttävää listapoppia. Vaikka lämpöasteita oli vain 12 tai niillä main, niin tuulettomuus teki päivästä varsin sopivan työskentelyyn. Oikein nautin hiljaisesta ja omalla lempeän harmaalla tavallaan leppeästä päivästä. Eikä satanut koko päivänä!

Jatkoin suurta mukulaleinikin kuritusoperaatiotani. Riivin kaksi kottikärrylllistä leinikkiä. Varsinaista kitkemistä tein vain vähän, koska maa oli märkä ja multa tarttuu ikävästi lapioon. Maanpäällisen kasvun poistamalla pystyin kuitenkin estämään tuon maanvaivan leviämisen itusilmuilla. Riivin kasvit aivan maata myöten. Vaikka homma on tylsää, niin se palkitsee sillä, että näkyvää jälkeä syntyy nopeasti. Lienee johtunut pilvisyydestä, että kadotin kokonaan ajantajun. Yleensä tiedän kyllä, paljonko kello on ihan kelloon katsomatta, mutta pilvisenä päivänä oli hämärää kunnes tuli vieläkin hämärämpää. Arvelin kellon olevan kahdeksan. Oikeasti se oli kymmenen, kun lähdin kotiin. En muista, milloin olisin arvioinut ajankulun näin pieleen. Hyvä, että tuli uhmattua säätiedotuksia ja lähdettyä raivaustöihin. Seuraavan kerran sopiva päivä näyttäisi tulevan vasta sunnuntaina.

[Amore]

Eilinen hetki sumuisella rannalla. Se sumu kyllä hälveni aika pian, mutta olipa hieno, tunnelmallinen harmaa päivä. 

Lisäys: Tämä on värivalokuva. Etteikö oikeassa elämässä muka olisi harmaaskaalalle asettuvia visuaalisia kokemuksia?! 

[Amore]

Keväisin kamppailen aina sen kysymyksen kanssa, raaskinko leikata tulppaaneja kotiin tuotavaksi vai suosinko kukkapenkkien kukoistusta. Nyt on tulppaanien aika; Apeldoornitkin ovat ehtineet kukkaan. Sateen takia raskaan muhkeat Sun Loverit olivat painuneet osittain lakoon. Leikkausongelmani tuli näin luontevasti ratkaistua: leikkasin maahan asti laonneet kukat mukaani. Ei niitä ollut kuin 3 kappaletta. Luotettavat Apeldoornit seisoivat selkä suorassa, joten niihin en kajonnut. Enemmän iloa minulle oikeastaan on leikkotulppaaneista, sillä ulkotöissä en usein ehdi riittävästi kukkia ihailla ja niistä nauttia. Apeldoornien kyljessä kasvavat violetit tulppaanit ovat vaurioituneet; joku on mutustellut niiden nuppuja niin, ettei niistä taida nyt olla kukkijoiksi. Sateiden takia epäilen etanoiden olleen asialla. Näyttää siltä, että violetit tulppaanit kaipaisivat myös hieman harvennusta. Hurjan mukulaleinikkioperaationi takia en ole malttanut pysähtyä kasveja katselemaan kuin tavanomaisen kahvitaukoni ajaksi. Siinä samalla sitten tiirailen, mitkä kasvit pitää myöhemmin jakaa ja mitkä pensaat leikata. Haluan myös kasvattaa pensaista pistokastaimia. Olenkin tökkinyt koetilkulleni pistokkaita maahan. Siirrän parhaat palat loppukesällä oikeille kasvupaikoilleen.

[Hippi]

Yksi harvoista FB:ssä seuraamistani on läheisen puutarhaliikkeen sivu, sillä he julkaisevat kuvia kerran pari viikossa, kun myyntiin tulee uusi kuorma. Kuvia on runsaasti ja niitä on ilo katsella. Eilen julkaistuissa kuvissa oli keltainen versio Bougainvilleasta (=Ihmeköynnös). En sano keltakukkainen, sillä kukat ovat vaatimattomat ja valkoiset sekä punaisessa että keltaisessa versiossa. Punaiset ja keltaiset kukilta näyttävät ovat kukan suojalehtiä houkuttelemassa pölyttäjiä.



Olin tähän asti nähnyt myynnissä vain aniliininpunaista, joten tuo oli pakko nähdä ihan livenä. Suuntasinkin aamulenkkini kaunokaista katsomaan. Arkiaamu muutenkin näissä oloissa on paras aika mennä puutarhamyymälään. Tuolloin voi hyvällä omalla tunnolla vaeltaa kaikki tilat läpi hissukseen, sillä tuolla on todella paljon nähtävää ja valikoima on paljon monipuolisempi kuin noissa markkinoiden johtavissa ketjumyymälöissä.

Kotiin päästyni tulin siihen tulokseen, että minua ei yksi pitäisi tuonne päästää sisään. Himoitsemani Bougainvillean lisäksi mukaan oli tarttunut muutama muukin:

Punaisen kirjava värinokkonen kotona jo olevan lähes neon vihreänkirjavan seuraksi. Värinokkoset ovat hauskoja kasveja, joissa on yleensä hyvin vaatimattomat kukat, jotka kannattaa nyppiä pois jo nuppuvaiheessa. Nokkoset kasvavat nopeasti, joten niistä kannattaa ottaa latvapistokkaat, kun emokasvi alkaa olla kulahtaneen näköinen. Pistokkaat juurtuvat helposti, joten emokasvi on helppo korvata.

Pienehkölehtinen vaaleahko vaaleanpunaisin raidoin oleva juoru. Tämä kaunokainen oli miniversiona ja edullinen, mutta juorujen tapaan varmaan pian minulla juorua, vaikka muille jakaa. Juoru on siitä hankala, että pitkistä versoista tulee liian helposti otettua latva- ja varsipistokkaita ja yleensä myös ne onnistuvat niin, että varakasveja tulee enemmän kuin tarvitsen.

Laikkuvehka, jonka olin tunnistavinani Aglaonema silver bay nimiseksi Googlen kuvahaun avulla. Vehkoja minulla ei ole aiemmin ollut muita kuin Viirivehkaa.

Laakeripuu, joka oli myös edullinen minikasvi eli vain noin 10 senttimetrin korkuinen. Tuo oli ihan vain kokeilu "mitähän tästä tulee ja saanko pidetty sen hengissä". Jos näyttää huonosti käyvän, niin voihan siitä nyppiä lehdet ja kuivattaa mausteeksi.

Lehtikaktus, Epiphyllum Red Tip, jonka sanottiin olevan helppohoitoinen ja jopa kukkii helposti. En ole vielä koskaan saanut kaktusta kukkimaan, jos ei lasketa mukaan niitä joulu-, pääsiäis-, marras- jne. kaktuksia, jotka kyllä suostuvat kukkimaan jopa minun hoidossani runsaasti. Jostain syystä olen taas innostunut kaktuksiin, ihan niihin "oikeisiin kaktuksiin, piikkisiin". Oivallinen keino opetella itsehillintää kävellä niiden ohi kastelukannu kädessä. Jonain päivänä hankin vielä Yön kuningattaren. Se liittyy lapsuusmuistoihini.

Tulisalvia, Salvia splendens, oli vain niin kivan voimakkaan värinen, että otin yhden. Nuo kai on tarkoitettu yksivuotiseksi koristekasviksi ulos, mutta kokeilen nyt, mitä siitä tulee sisäkasvina. Todellisuudessa tuo on monivuotinen kasvi, joten jos se yleensä viihtyy sisällä ja jos en pilaa sitä kastelulla, niin siitä voi tulla isokin. Nyt sekin on noin 15 senttimetriä korkea.


No ei niitä nyt niin paljon ollutkaan. Turha kysyä, miten tuollainen valikoima sopii yhteen tai missä minun tyylitajuni on. Ei sitä ole. Ostelen kasveja, jos siltä tuntuu ja jos jostain satun viehättymään. Sovittelen niitä sitten kasvin valaistustoiveiden mukaan. Aina sekään ei ihan onnistu, mutta teen parhaani.

Oli minulla toinenkin asia mielessä tuonne mennessäni. Tarkoitus oli etsiä, josko löytäisin nimen eräälle pihamme kukkapenkissä olevalle kasville. Sillä on pyöreähköt lehdet, jotka muistuttavat hiukan poimulehden lehteä ja ovat tummahkon himmeän vihreät, ehkä hiukan hopeaan heittävät. Kukat ovat hennon vaaleanpunaiset noin kämmenen kokoiset suurimmillaan. Kasvi kasvaa kesän aikana reilun puolitoistametriseksi ja varsi muistaakseni haaroittuu jonkun verran. Kasvi on monivuotinen ja on ollut paikallaan ainakin sen 7 vuotta, jonka olen tässä pian asunut. Mahtaisiko joku tunnistaa, mikä tuo on?

[Amore]

Herttavuorenkilpi ei varsinaisesti ole kovin kaunis kasvi, mutta siinä on oma rehevän korskea viehätyksensä. Raivasin vuorenkilpeä syksyllä aika kovalla kädellä tehden tilaa muille kasveille. Vuorenkilpi teki yhden kukan, mutta polun reunassa se näyttäytyi poikkeuksellisen muhkeana. Kukinto näyttää oikeassa elämässä ympäristöönsä nähden vielä isommalta kuin kuvassa.

[Hippi]

Joskus on vaikea ymmärtää viherkasvien sielunelämää. Muorinkukkani alkoi yllättäen taas kerran yrittää itsemurhaa. Mikään ei ole muuttunut olosuhteissa tai katselussa, mutta kasvi alkoi jokunen päivä siten pudottaa lehtiään. Sille näyttää aina välillä tulevan joku mielipaha ja tähän asti olen aina ehtinyt pelastaa sen napsimalla latvapistokkaat varsista, joista ei näytä lehtiä pudonneen ja muutenkin näyttävät elinvoimaisilta. Saapa nähdä miten tällä kertaa käy.

Tässä netistä löytynyt kuva, millaisesta muorinkukasta nyt on kyse. Niitähän on lukuisia eri lajikkeita, jotka ovat hyvinkin eri näköisiä.


Tarkistin juuri netistä, että olen tuon ostanut alun perin talvella 1995 ja sitä aika ajoin nuorentanut latvapistokkaista.
Kasvilla (samoin eräällä toisella täysvihreällä muuten samanlaisella muorinkukalla) on aika karmiva historia. Poikkesin lounastauolla kävelyllä Hämeentiellä olleeseen kukkakauppaan, sillä huomasin näyteikkunasta, että myymälässä oli "ei ihan priimakunnossa" olevia kasveja edullisesti. Hyvän hetken juttelin myyjän kanssa ennen kuin lähdin ostosteni kanssa jatkamaan matkaa. Noin viikkoa myöhemmin uutisissa kerrottiin kukkakauppiaan surmasta. Surma oli tapahtunut noin puoliltapäivin, eli samoihin aikoihin kuin itse olin ollut myymälässä.

Tapaus tulee aina mieleen, kun noita muorinkukkiani nuorennan ja istuttelen uusiin multiin.


Tänään "jouduin lähtemään" läheiseen puutarhaliikkeeseen, kun naapurin mies poikineen oli lähdössä etsimään kotiinsa somistusta. Kysyivät, että haluaisinko lähteä mukaan. Saivat puhuttua ympäri.

Tällä kerralla maltoin mieleni enkä ostanut kuin yhden Aavikkoruusun. Nimestään huolimatta se ei ole ruusu vaan mehikasvi, joka kukkii komeasti ja poikkeuksellisesti sietää myös aivan täyttä aurinkoa. Onnen omiaan keittiöni ikkunalle. Tuon kanssa joudun kasvattamaan malttia, jotta en pilaa sitä liialla hoitamisella.

[urogallus]

Perunat ovat nostaneet vartensa esiin. Maissintaimet, 7 kaikkiaan, ovat vielä hengissä.  Lipstikat, kesäkurpitsat ja mustajuuret samoin. Tänään riivin rikkaruohoja kasvimaan laitamilta. Rönsyleinikkiä ja nokkosta, vuohenputkea ja villiintynyttä saksankirveliä.

Tällä hetkellä kasvimaa käy puolella teholla. Ehkä ensi vuonna saan kasvihuoneen valmiiksi ja loput kasvimaasta käyttöön.

Hetken jo näytti, että nuoret omenat eivät kukkisi tänä vuonna lainkaan. Isoin niistä, se, joka viime vuonna antoi ensimmäisen kerran hedelmiä, kukki kuitenkin lopulta. En uskalla edes toivoa satoa.

[kertsi]

Tänään riivin rikkaruohoja kasvimaan laitamilta. Rönsyleinikkiä ja nokkosta, vuohenputkea ja villiintynyttä saksankirveliä.

Syötäviä kasvejahan nuo ovat, paitsi rönsyleinikki.

Tietty rikkaruohon määritelmä voisi olla, että se on kasvi, joka kasvaa väärässä paikassa.

[Amore]

Eilen oli liljakukkojen paritteluilta; löysin niitä useamman parin ruskoliljan lehdiltä köyrimästä. Nappasin kuoriaiset nyrkkiin ja vein porraskivelle, jossa murskasin ne. Muurahaiset ilmestyivät heti paikalle hoitamaan puhtaanapidon. Mikään liljakukkojen massainvaasio ei meillä ollut, vaan tarkkailin liljoja pitkin iltaa ja aina välillä löytyi uusi pari. En enää muista tuhosinko niitä 6 vai 8 kpl.

Viime vuonna ostamani akileija kukkii ensimmäistä kertaa. Ostin valkoisen akileijan, mutta tämän kukat ovat kyllä sitruunankeltaiset, mikä hieman harmittaa, vaikka kukat ovat kyllä kauniit. Haluan hankkia vielä sen valkoisenkin.

Akileijan vieressä on pioni, joka valmistelee ennätyksellistä kukintaa. Tänä kesänä voi surutta napsia pioneja myös maljakkoon. Samaisen pionin jakopala ei ole koskaan kukkinut, mutta nyt siinäkin on nuppuja tekeillä. Jakopioni on aika hiekkaisessa paikassa, joten se on jäänyt paljon pienemmäksikin kuin muut pionit. Olen kyllä alkanut lannoittaa sitä paremmin ja muutenkin huolehtia siitä enemmän.

[Amore]

Taistelu liljakukkoja vastaan on jatkunut. Tällä kertaa löytyi vain kaksi kuoriaista. Liljakukkoja on yleensä vaikea napata, sillä ne pystyvät pudottautumaan nopeasti maahan lähestyvien näppien ulottumattomiin. Mutta toistensa kimpussa ahertavat liljakukot ovat niin seksin sekoittamia, että ne eivät tunnu huomaavan kuin toisensa.

https://vieraslajit.fi/lajit/MX.194831

[Amore]

Taistelu liljakukkoja vastaan on jatkunut. Tällä kertaa löytyi vain kaksi kuoriaista. Liljakukkoja on yleensä vaikea napata, sillä ne pystyvät pudottautumaan nopeasti maahan lähestyvien näppien ulottumattomiin. Mutta toistensa kimpussa ahertavat liljakukot ovat niin seksin sekoittamia, että ne eivät tunnu huomaavan kuin toisensa.

https://vieraslajit.fi/lajit/MX.194831

Haa, löysin torjuntaniksin, jota aion heti kokeilla:

Emeritus ylipuutarhuri Arno Kasvi kannustaa kokeilemaan halpaa konstia ja suihkuttamaan liljat valkosipulivedellä...

Tavallisen valkosipulin käyttö on halpa ja toimiva konsti. Teho perustuu siihen, että monet tuholaiset suunnistavat kasvien luo nimenomaan hajuaistin perusteella.
–Mieltymys tiettyihin kasveihin on perimässä: sen kimppuun hyökätään, mikä tuoksuu tällaiselta. Jos vaihdat kasvin ominaishajua, liljakukko ei enää ole kiinnostunut kasvista, Arno Kasvi selventää.

https://yle.fi/uutiset/3-8169659

[Amore]

^ Valkosipulivedellä olisi pitänyt ruiskuttaa aikaisemmin. Osassa liljoja oli nähtävissä paljon möhnää eli liljakukon toukkien kakkaa. Siellä kakan seassa on usein itse toukkakin. Istuin pitkän tovin liljojen ääressä puhdistaen rievulla töhkää kasveista. Kokeilin sivellintäkin työvälineenä ja sekin toimi kohtalaisesti erityisesti ahtaammissa paikoissa. Lopuksi suihkuttelin liljat saippuavedellä. Pitää kirjoittaa ensi vuoden kalenteriin mustutus ruiskuttaa liljoja valkosipulivedellä.