Yhteiskunnallisia kysymyksiä ja pohdintoja

[Aave]

Kuriositeettina, että Australiassa veroilmoitusten mukana on osio, jossa graafina ja summina tiedot siitä, mihin henkilön verorahoja on käytetty.

Suomessa veroilmoitus ja sen tekeminen on siirtynyt jo käytännössä kokonaan verkkoon. Sinne vastaavan henkilökohtaisen osion laatiminen olisi helppoa. Poliittista tahtoa tämmöiselle ei vain välttämättä löydy.

[-:)lauri]

Poliisia huolestuttaa eri puolilla Helsinkiä pyörivät noin 100 nuorta, joille äärimmäisen väkivallan käyttö kuuluu arkeen. Esimerkiksi toisten ihmisten puukottamisessa ei ole näiden mielestä mitään ihmeellistä. Asiasta uutisoi Hesari ja suomalaiset muuttuivat välittömästi rikollisuuden someasiantuntijoiksi. Minäkin, Jipii!

Mitä enemmän someasiantuntijan agenda painottuu kulttuurikristillisiin arvoihin, sitä helpommin hän näkee nämä väkivallanteot itse ongelmana, ja mitä enemmän someasiantuntijan agenda painottuu kulttuuriateistisiin arvoihin, sitä helpommin nuorten rikollisuus nähdään oireena. Ja tästä nyt sitten twitterissä riidellään, toki sen lisäksi, että misogyynit venäjän trollit näkevät tämän olleen vain yksi todiste lisää, kuinka ministeri Ohisalo ei ole tehtäviensä tasalla.

Tein tuon jaon kulttuurikristillisten ja kulttuuriateistien välille siksi, että kristillisissä piireissä uskotaan vapaaseen tahtoon (tabula rasaan), eli että ihmiset toimivat eteen tulevissa tilanteissa ilman historiaansa joka hetki tasavertaisina toistensa suhteen valitsemaan eteen tulevista vaihtoehdoista sen kaikkein parhaimman vaihtoehdon, missä onnistuminen määrää sitten ihmisen kelpoisuuden ihmisenä. Kulttuuriateistit taas eivät usko vapaaseen tahtoon (tabula rasaan), eli että ihmiset eivät toimi ilman historiaansa, vaan ratkaisut elämässä ovat enemmän tai vähemmän jo "historian" ja satunnaisten kvanttitilojen etukäteen valitsemia.

Itse asemoidun kulttuuriateistiksi. Eli nähdäkseni, jotta rikollisuuteen voitaisiin kaikkein vaikuttavimmin puuttua, pitäisi tutkia, mikä on mennyt ja menee rikoksiin ryhtyvän nuoren elämässä niin vituilleen, että hämmentäviin tilanteisiin suhtaudutaan lähinnä vain väkivalloin, siinä missä muut korkeintaan purevat salaa hampaitaan yhteen ja liukenevat paikalta.

[Kopek]

Muutama kommentti perustuslaista.

6 §
Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Vaikka kansalaiset olisivat muodollisesti yhdenvertaisia lain edessä, "yhdenvertaisuus" kumoutuu sillä, että laki itsessään antaa jollekin henkilölle oikeuksia, jotka se toiselta henkilöltä kieltää. Myös pyöveli ja teloitettava ovat yhdenvertaisia lain edessä. Kuitenkin toisella heistä on oikeus tappaa toinen, ja toisella taas ei ole edes kaikkein perustavinta oikeutta eli oikeutta elämään.

On olemassa kirjoitettuja lakeja ja kirjoittamattomia lakeja. Jälkimmäiset eivät ole virallisia, mutta ne ohjaavat ihmisten elämää siinä missä kirjoitetut laitkin. Tarkoitan vakiintuneita käytäntöjä, joissa asiat tehdään tietyllä tavalla, koska ne on totuttu tekemään tietyllä tavalla. Vakiintunut käytäntö voi olla joissakin tapauksissa kirjoitetun lain vastainen, mutta kukaan ei puutu ristiriitaan, koska niin moni hyötyy vakiintuneesta käytännöstä. Siihen ei ehkä uskalleta puuttua.

Presidentti Kekkosen poikkeuksellisen suuri valta perustui osittain lainsäädännön harmaalla alueella vallinneisiin käytäntöihin. Kekkonen vaikutti arvovallallaan moniin sellaisiinkin asioihin, joihin kirjoitettu laki ei sinänsä antanut hänelle valtaa vaikuttaa. Kun Kekkonen käski, muut tottelivat, vaikka käskyllä ei olisikaan ollut suoraa lainvoimaa. Kekkosesta oli tullut tavallaan epävirallinen diktaattori. Vastaavia "kekkosia" on tälläkin hetkellä valtionpäämiehinä eri puolilla maailmaa.

Vasta viimeisenä kesken jääneenä toimivuotenaan Kekkoselta alkoi lipsua käsistä epävirallista valtaa. Hän ei esimerkiksi pystynyt estämään Koiviston pääministeriyttä huhtikuussa 1981. Vallitseva käytäntö ja presidentin arvovalta eivät enää riittäneet perusteeksi. Aika oli ajanut Kekkosen ohi.

https://www.rd.fi/suomi100/presidenttipeli%C3%A4-vuonna-1981-kun-mauno-koivisto-haastoi-kekkosen

Perustuslain kuudennen pykälän toinen momentti kumoaa tavallaan itse itsensä, kun siinä on sanat "ilman hyväksyttävää syytä". Kukahan tuon hyväksyttävän syyn määrittelee? Tietenkin se sama taho, joka asettaa ihmisiä eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Pykälässä siis sanotaan, että ei saa asettaa, mutta saa sittenkin, kunhan esittää sen tapahtuvan hyväksyttävän syyn perusteella. Eikä hyväksyttävyyttä kansalta kysytä.

Korkeintaan tuo mainittu lainkohta rajoittaa tavallisen kansalaisen oikeutta kohdella toisia kansalaisia tietyillä tavoilla, mutta lainsäätäjää ja viranomaisia se ei paljon rajoita. Lainsäädännössä on vaikka kuinka paljon kohtia, joissa ihmisiä asetetaan eri asemaan edellä mainittujen syiden perusteella. Itse asiassa koko lainsäädännön ydin on se, että ihmiset asetetaan lakipykälien avulla eri asemaan. Siihenhän tämä koko systeemi perustuu. Yhteiskunnassa on rajoitettu ja määritelty erittäin tarkkaan se, mitä missäkin asemassa oleva ihminen saa tehdä tai ei saa tehdä ja millä ehdoilla.

Tarkoitukseni oli käsitellä myös perustuslain seitsemättä pykälää, mutta jätän sen myöhemmäksi. Tämä pykälä, jos mikä, on tosielämästä irrallaan olevaa satua. Ensiksi sanotaan ylevästi, että kansalaisilla on oikeus, ja muutama rivi myöhemmin todetaan, että no ei sittenkään.

https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#a731-1999

[Karikko]

^
Perustuslakivaliokunta, tekee sitä yhteensovittamistyötä, kun lain määräykset joskun näyttäisivät olevan ristiriidassa keskenään.

Sitä varten se on olemassa. Yksittäinen perustuslaillinen oikeus, ei suoranaisesti oikeuta "polkemaan" jotain toista perustuslaillista oikeutta.

Monia asioita joutuu sovittamaan- sananvapaudesta alkaen-

[Karikko]

Tein tuon jaon kulttuurikristillisten ja kulttuuriateistien välille siksi, että kristillisissä piireissä uskotaan vapaaseen tahtoon (tabula rasaan), eli että ihmiset toimivat eteen tulevissa tilanteissa ilman historiaansa joka hetki tasavertaisina toistensa suhteen valitsemaan eteen tulevista vaihtoehdoista sen kaikkein parhaimman vaihtoehdon, missä onnistuminen määrää sitten ihmisen kelpoisuuden ihmisenä. Kulttuuriateistit taas eivät usko vapaaseen tahtoon (tabula rasaan), eli että ihmiset eivät toimi ilman historiaansa, vaan ratkaisut elämässä ovat enemmän tai vähemmän jo "historian" ja satunnaisten kvanttitilojen etukäteen valitsemia.

Itse asemoidun kulttuuriateistiksi. Eli nähdäkseni, jotta rikollisuuteen voitaisiin kaikkein vaikuttavimmin puuttua, pitäisi tutkia, mikä on mennyt ja menee rikoksiin ryhtyvän nuoren elämässä niin vituilleen, että hämmentäviin tilanteisiin suhtaudutaan lähinnä vain väkivalloin, siinä missä muut korkeintaan purevat salaa hampaitaan yhteen ja liukenevat paikalta.

Ihan hyvää "pöhinää".

Vapaata on vain se mikä ei ole valittua.  Ihminen tuskin valitsee mitään ilman siihen vaikuttavia syitä ja seurauksia- kuten ei määrää sitäkään, että on olemassa.

Etniset syytkin ovat vain yksi tekijä, yhteiskuntien sisäiset toinen ja perheen sisäiset jne,- tekijöitä (syitä riittää).

Miksi sitten pitäisi vastustaa maahanmuuton lisääntymistä- varmaan yksi syy on, että ne ovat myös sillä "syntilistalla ja toimivat osaltaan kaveriporukoiden liimana- ja niissä kaveriporukoissa joskus mennään väärään suuntaan.

Kuten nyt noiden tapon ja tapon yritysten vauhdikkaassa kasvussa on tapahtunut.

Yksinkertaisesti jos on paljon porukkaa jolla ei ole näköalaa omaan tulevaisuuteensa ja uskoa yhteisöönsä, nuoriso oireilee.

Varmaan oireilisi pahemminkin (nykyään) ellei joka mutkan takana olisi joku kamera kuvaamassa.

[Kopek]

Säilyttääkseen mielenterveytensä ihminen tarvitsee ainakin jonkin verran arvostusta muilta. Jos hän ei saa sitä koulumenestyksen ja urheilusuoritusten ja muiden virallisesti hyväksyttyjen väylien kautta, eikä häntä kotonakaan tueta ja vähän kehutakin, hän etsii arvostusta joka tapauksessa tavalla tai toisella. Hän ehkä rajoittaa yhteisön pienemmäksi ja yrittää olla edes sen puitteissa arvostettu. Samalla hän voi alkaa vihata isompaa virallista yhteisöä, jonka säännöillä ja jonka puitteissa hän ei ole pystynyt menestymään. Hänestä tulee ulkopuolinen. Kaveripiiri tai jengi on hänen maailmansa.

Kuvitteellinen esimerkki edellä mainitusta on Onnen Päivien Fonzie, jos joku vielä muistaa. Hän oli koulunsa keskeyttänyt luuseri ja sarjan alkuvaiheessa vielä vähän kapinallinen ja pahamaineinenkin, jonka seuraan hyvien perheiden vanhemmat eivät halunneet nuorisoaan päästää. Nuorisoporukan silmissä hän oli kuitenkin sankari. Sarjan edetessä Fonzie pehmeni ja läheni valtavirran arvomaailmaa. Ohjelmasarjan tuottajat eivät ehkä halunneet hänen esimerkkinsä rohkaisevan nuorisoa yleisemminkin. Eli koulua ei tarvitse käydä loppuun, sääntöjä ei tarvitse noudattaa, ja väkivaltaa voi käyttää - ja olet silti arvostettu henkilö.

Joku voi ratkaista arvostuskysymyksen siten, että hän luo mielessään fantasiamaailman, jossa hän on menestyjä, vaikka hän ei tosielämässä menestyisikään. Myönnän, että itse olen aikoinaan turvautunut tähän keinoon, kun asiat reaalimaailmassa eivät ole menneet toivotulla tavalla. Kun opiskeluni menivät penkin alle, ja asiantila aiheutti stressiä ja huonoa itsetuntoa, pakenin kuvitelmiin. Minulla oli olevinaan erilaisia salaisia järjestöjä ja monenlaista salaista toimintaa, vaikka mitään tällaista ei ollut. Suunnittelin järjestöjen tunnusmerkkejä ja lippuja ja muuta niihin liittyvää. Tein kasettinauhoille "radio-ohjelmaa", jota järjestömme mukamas lähetti maailmalle salaisesta studiostaan ja niin edelleen. Totta kai tiesin, että mikään tuo ollut totta, mutta halusin edes hetken ajan elää kuvitelmissa, että olisin "joku".

Luulen, että väkivaltaisissa jengeissä on kyse jostakin tuon tyyppisestä. Ihmiset hakevat väyliä saada arvostusta, ja kun sitä yhteisöltä tule, sitä haetaan toisten samanlaisten seurasta.

[safiiri]

Eivät ihmiset olisi yhdenvertaisia tosiasiallisesti silloinkaan, vaikka laki ei hyväksyisi mitään syytä asettaa toista erilaiseen asemaan. Itse asiassa nimenomaan silloin ihmiset eivät olisi yhdenvertaisia. Tosiasiallisesti kaikkea muuta. Kopekin ajattelu jää tässä hyvin keskeneräiseksi.

[Karikko]

Eivät ihmiset olisi yhdenvertaisia tosiasiallisesti silloinkaan, vaikka laki ei hyväksyisi mitään syytä asettaa toista erilaiseen asemaan. Itse asiassa nimenomaan silloin ihmiset eivät olisi yhdenvertaisia. Tosiasiallisesti kaikkea muuta. Kopekin ajattelu jää tässä hyvin keskeneräiseksi.

Toki kopekin ajattelu on paljon perusteellisempaa, kuin hänen arvostelijoillaan, näyttää olevan.

Mitä tuo sinun arvostelusi perustelu tarkoittaa?

(Ihmiset eivät ole keskenään yhdenvertaisia, eikä lakikaan sitä kykene saamaan aikaan)  Lain tarkoitus yleensäkään ei sinänsä ole yhdenvertaisuus, vaan oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus lakien edessä.

Yhdenvertaisuus lienee joku outo unelma? --

[Aave]

Muutama kommentti perustuslaista.

6 §
Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Vaikka kansalaiset olisivat muodollisesti yhdenvertaisia lain edessä, "yhdenvertaisuus" kumoutuu sillä, että laki itsessään antaa jollekin henkilölle oikeuksia, jotka se toiselta henkilöltä kieltää. Myös pyöveli ja teloitettava ovat yhdenvertaisia lain edessä. Kuitenkin toisella heistä on oikeus tappaa toinen, ja toisella taas ei ole edes kaikkein perustavinta oikeutta eli oikeutta elämään.

Suomessa ei langeteta kuolemantuomioita.

On olemassa kirjoitettuja lakeja ja kirjoittamattomia lakeja. Jälkimmäiset eivät ole virallisia, mutta ne ohjaavat ihmisten elämää siinä missä kirjoitetut laitkin. Tarkoitan vakiintuneita käytäntöjä, joissa asiat tehdään tietyllä tavalla, koska ne on totuttu tekemään tietyllä tavalla. Vakiintunut käytäntö voi olla joissakin tapauksissa kirjoitetun lain vastainen, mutta kukaan ei puutu ristiriitaan, koska niin moni hyötyy vakiintuneesta käytännöstä. Siihen ei ehkä uskalleta puuttua.

Yhteiskunnalliset sanattomat sopimukset alkavat olla harvinaista herkkua - poliitikkojen uusi broilerisukupolvi on entistä juonikkaampaa, ja piittaamattomampaa. Kuluneen 10 vuoden aikana on törmännyt enemmän uutisoinnista siihen, että mikäli perustuslaki on muodostanut jollekin poliittiselle hankkeelle esteen, poliitikot miettivät ensimmäisenä ihan julkisestikin, että voitaisiinko perustuslakia muuttaa kuin siihen, että sitä kunnioitettaisiin. Mentaliteettina on samalla kaupallisilta tahoilta omaksuttu ajattelutapa, jossa kaikki mikä ei ole erikseen laissa kiellettyä, on sallittua.

Presidentti Kekkosen poikkeuksellisen suuri valta perustui osittain lainsäädännön harmaalla alueella vallinneisiin käytäntöihin. Kekkonen vaikutti arvovallallaan moniin sellaisiinkin asioihin, joihin kirjoitettu laki ei sinänsä antanut hänelle valtaa vaikuttaa. Kun Kekkonen käski, muut tottelivat, vaikka käskyllä ei olisikaan ollut suoraa lainvoimaa. Kekkosesta oli tullut tavallaan epävirallinen diktaattori. Vastaavia "kekkosia" on tälläkin hetkellä valtionpäämiehinä eri puolilla maailmaa.

Vasta viimeisenä kesken jääneenä toimivuotenaan Kekkoselta alkoi lipsua käsistä epävirallista valtaa. Hän ei esimerkiksi pystynyt estämään Koiviston pääministeriyttä huhtikuussa 1981. Vallitseva käytäntö ja presidentin arvovalta eivät enää riittäneet perusteeksi. Aika oli ajanut Kekkosen ohi.

Vallan määrä ei ole koskaan vakio vaan kyse on siitä, miten taitavasti valtaansa osaa käyttää - toimia myös harmaalla alueella, ja venyttää lakien rajoja.

Kekkonen oli viimeisellä kaudellaan jo seniili. Se oli yhtäältä julkinen salaisuus, mutta seniiliyden astetta pyrittiin myös aktiivisesti kansalaisilta pimittämään.

Aiemmin presidentille kuuluneet valtaoikeudet (Koskien erityisesti sisäpoliittisia oikeuksia) eivät ole varsinaisesti kadonneet mihinkään. Ne on siirretty pääministerille - ja mielestäni jälki on ollut sen mukaista. Hallituksista on tullut sen ansiosta epävakaampia (Suomessa on ollut kautensa loppuun istunut hallitus viimeksi vuonna 2003), ja pääministerit voivat touhuta sisäpolitiikassa lähes mitä lystäävät ilman, että presidentti voisi siihen tarvittaessa puuttua. Pyöröoveilu on päivän sana. Poliitikot voivat huoletta loikkia yksityisille, kaupallisille tahoille - ja kääntäen. Sitä paitsi, mitäpä muuta vaikkapa Hjallis Harkimo on, kuin moderni sirkustirehtööri. Tarjoili kansalle aikansa leipää ja sirkushuveja, nyt sitten politiikassa mukana.

Perustuslain kuudennen pykälän toinen momentti kumoaa tavallaan itse itsensä, kun siinä on sanat "ilman hyväksyttävää syytä". Kukahan tuon hyväksyttävän syyn määrittelee? Tietenkin se sama taho, joka asettaa ihmisiä eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Pykälässä siis sanotaan, että ei saa asettaa, mutta saa sittenkin, kunhan esittää sen tapahtuvan hyväksyttävän syyn perusteella. Eikä hyväksyttävyyttä kansalta kysytä.

Ei lainkohta itseään varsinaisesti kumoa, vaan se on riittävän epämääräinen huomioidessaan historialliset ajanhetket. Kansantajuisesti asiaa voisi kuvailla niin, että lainkohta on jätetty avoimeksi sen suhteen, mistä suunnasta kulloinkin historian saatossa tuulee. Nyt esimerkiksi tuulee siten, että seksuaalisten vähemmistöjen asioiden korostaminen, naisten oikeuksien ylikorostaminen, valkoisen heteromiehen marginalisointi ja antirasismi ovat elitististä hyveajattelua ylimmillään. Mutta ajat ovat muuttuvaisia. Tänä päivänä tätä, huomenna jotain muuta. Kyllä nykyinenkin tie tullaan kulkemaan vielä hamaan loppuunsa, ja sitten vuorossa on taas jokin toinen tie.

Uudistetussa perustuslaissamme viitataan nyt myös YK:n ihmisoikeusjulistukseen. Se on sikäli jännä, että YK:n julistamat ihmisoikeudet eivät ole mikään laki, vaan nimensäkin mukaisesti pelkkä julistus. Mitään varsinaista lainvoimaa niillä ei ole, mutta kun ne on Suomessa mainittu perustuslaissa, niille tulee näennäislaillista lisäarvoa, eli legitimiteettiä. Yli puolet ihmiskunnan valtioista ei näitä YK:n määritelmiä edes hyväksy, vaan heillä on omat näkemyksensä, ja sen mukaiset julistuksensa.

Pidän virheenä sitä, että perustuslakia muutettaessa sana "kansalainen" muutettiin sanaksi "ihminen". Se on tullut nyt Suomen kansalaisille joka tavalla kalliiksi. Niin kalliiksi, että pelkästään sitä koskevia rahallisia summia pimitetään. Inhimillisiä seuraamuksia puolestaan vähätellään, ja parutaan rasismia. 

Korkeintaan tuo mainittu lainkohta rajoittaa tavallisen kansalaisen oikeutta kohdella toisia kansalaisia tietyillä tavoilla, mutta lainsäätäjää ja viranomaisia se ei paljon rajoita. Lainsäädännössä on vaikka kuinka paljon kohtia, joissa ihmisiä asetetaan eri asemaan edellä mainittujen syiden perusteella. Itse asiassa koko lainsäädännön ydin on se, että ihmiset asetetaan lakipykälien avulla eri asemaan. Siihenhän tämä koko systeemi perustuu. Yhteiskunnassa on rajoitettu ja määritelty erittäin tarkkaan se, mitä missäkin asemassa oleva ihminen saa tehdä tai ei saa tehdä ja millä ehdoilla.

Kyse on kulloinkin hyväksytystä poliittisesta syrjinnästä, eli lakiteknisesti "positiivisesta" syrjinnästä. Karkeasti niin, että pönkitetään erilaisten vähemmistöjen asemaa, enemmistön kustannuksella. Viime luulosi ei kuitenkaan pidä paikkaansa sikäli, että monin paikoin juuri lainsäädäntö sitoo eri viranomaisten käsiä, eivätkä he voi toimia järkevin, "kansalaisten yleistä oikeustajua" vastaavin tavoin.

Muuten olen sitä mieltä, että perustuslakivaliokunta tulisi korvata erillisellä perustuslakituomioistuimella. Tässä mielessä Suomen vallitseva systeemi on ollut kansainvälisesti todella uniikki ja perustunut lähinnä siihen, että poliitikot olisivat pohjimmiltaan rehellisiä, nauttien kansan luottamusta. Mielestäni ajan merkit viittaavat nyt siihen, että se tie on todellakin kuljettu loppuun.

[Karikko]

Muuten olen sitä mieltä, että perustuslakivaliokunta tulisi korvata erillisellä perustuslakituomioistuimella. Tässä mielessä Suomen vallitseva systeemi on ollut kansainvälisesti todella uniikki ja perustunut lähinnä siihen, että poliitikot olisivat pohjimmiltaan rehellisiä, nauttien kansan luottamusta. Mielestäni ajan merkit viittaavat nyt siihen, että se tie on todellakin kuljettu loppuun.

Noin äkkipäätä voisi väittää, että suomalainen perstuslakivaliokunta onnistuu toimissaan paljon paremmin, kuin monen maan perustuslailliset tuomioistuimet.

Esimerkiksi unkarin oloissa, ja monessa muussakin.

Suomalaisten tapa on tutkia etukäteen mitä ongelmia lainsäätelyissä voi olla, eikä lakien voimaan saattamisen jälkeen alkaa pohtimaan, että mithän sitä tulikaan tehtyä.

Varmaan sipilän hallituksen (hyvät työt) oli ihan aiheellist torpata. Sai silti kaikenlaisia sekaannusta aikaan riittävästi kaudellaan.

[safiiri]

Eivät ihmiset olisi yhdenvertaisia tosiasiallisesti silloinkaan, vaikka laki ei hyväksyisi mitään syytä asettaa toista erilaiseen asemaan. Itse asiassa nimenomaan silloin ihmiset eivät olisi yhdenvertaisia. Tosiasiallisesti kaikkea muuta. Kopekin ajattelu jää tässä hyvin keskeneräiseksi.

Toki kopekin ajattelu on paljon perusteellisempaa, kuin hänen arvostelijoillaan, näyttää olevan.

Mitä tuo sinun arvostelusi perustelu tarkoittaa?

(Ihmiset eivät ole keskenään yhdenvertaisia, eikä lakikaan sitä kykene saamaan aikaan)  Lain tarkoitus yleensäkään ei sinänsä ole yhdenvertaisuus, vaan oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus lakien edessä.

Yhdenvertaisuus lienee joku outo unelma? --

Ei kyllä Suomessa pyritään takaamaan ihmisten yhdenvertaisuus. Et taida olla selvillä siitä, että tasa-arvolla tyypillisesti viitataan sukupuolten väliseen tasa-arvoon? Nykyään siihen sisällytetään usein myös sukupuolivähemmistöjen tasa-arvo. Sen sijaan yhdenvertaisuudella viitataan uskontoon, etnisyyteen tai alkuperään, vammaisuuteen, ulkonäköön, sosiaaliluokkaan, ikään, mielipiteisiin, seksuaaliseen suuntautumiseen ja myös sukupuoleen yms. henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, joiden ei pitäisi johtaa syrjimiseen ja yhdenvertaisuuden vaarantumiseen. Tosiasiallisella yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että vaikkapa vammaisuus ei muodosta estettä osallistumiselle yhteiskunnassa. Se siis edellyttää, että vaikkapa rakennettu ympäristö pyritään suunnittelemaan saavutettavaksi niillekin, jotka liikkuvat pyörätuolilla tai jotka eivät kuule. Tosiasiallinen yhdenvertaisuus siis edellyttää sitä, että yhteiskunnassa otetaan huomioon se, ettei kaikilla ole samoja edellytyksiä vaikkapa liikkua, puhua paikallista kieltä jne. Muodollinen yhdenvertaisuus ei takaa aitoa yhdenvertaisuutta.

Suomessa on yhdenvertaisuuslaki:
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325

Jos tämän lain tarkoitus siis ei ole mielestäsi yhdenvertaisuus, niin mikä sen tarkoitus mielestäsi on?

[Karikko]

^
Yhdenvertaisuus  lain edessä.  Miten se toimii käytännössä?

Lakien tarkoitus on yhdenvertaisuus lakien noudattamisen suhteen, jokaisella lakien mukaiset  samat oikeudet ja velvollisuudet.

Eihän yleensäkään ketään pitäisi syrjiä mistään ulkoisesta tai sisäisestä syystä, mutta tuskin sinäkään (työantajana) palkkaisit sellaista henkilöä työhön jota hän ei hallitse.
Etkä varmaan romaneitakaan asiakaspalveluun, kun muitakin on saatavilla. Eikä siltikään ole syrjinnästä kysymys, vaan ihan ennakoluuloista, joita on "ehkä" syytä olla.

Ainahan muita syrjitään, kun joku otetaan ja muita ei.

[safiiri]

^
Yhdenvertaisuus  lain edessä.  Miten se toimii käytännössä?

Lakien tarkoitus on yhdenvertaisuus lakien noudattamisen suhteen, jokaisella lakien mukaiset  samat oikeudet ja velvollisuudet.

Eihän yleensäkään ketään pitäisi syrjiä mistään ulkoisesta tai sisäisestä syystä, mutta tuskin sinäkään (työantajana) palkkaisit sellaista henkilöä työhön jota hän ei hallitse.
Etkä varmaan romaneitakaan asiakaspalveluun, kun muitakin on saatavilla. Eikä siltikään ole syrjinnästä kysymys, vaan ihan ennakoluuloista, joita on "ehkä" syytä olla.

Ainahan muita syrjitään, kun joku otetaan ja muita ei.

Ei, vaan yhdenvertaisuus lain MUKAAN ja vaatimuksena. Kyse ei siis ole vain siitä, että "ei pitäisi", vaan lain mukaan pitää pyrkiä kohtelemaan yhdenvertaisesti. Yhdenvertaisuutta ei vaaranna se, että työtehtävään palkataan henkilö, joka pystyy siitä suoriutumaan. Yhdenvertaisuutta haittaa se, jos vaaditaan työtehtävista suoriutumiseen vaikuttamattomia ominaisuuksia.

Toopekin aikoinaan yritti väittää, että "et itsekään vuokraisi asuntoa romanille". Paha kyllä samaan aikaan omistuksessamme olevassa talossa kyllä juuri asui romani. Että väite heti kättelyssä osoittautui vääräksi. En ole koskaan palkannut ketään asiakaspalvelutehtäviin. Tuskinpa sellaiseen tilanteeseen joudunkaan. En siis voi tässä osoittaa, että toimin oletuksesi vastaisesti. Mutta en ymmärrä, miksi romani olisi huono asiakaspalvelutehtäväsääs jotenkin lähtökohtaisesti. Osaatko kertoa, miksi oletat minun ajattelevan sillä tavalla?

Kuvaamasi asenne ON syrjintää nimenomaisesti. Ei se siitä miksikään muutu, että sun rasistisessa mielessä se tuntuu ihan soveliaalta toimintatavalta.

[Karikko]

^
Yhdenvertaisuus  lain edessä.  Miten se toimii käytännössä?

Lakien tarkoitus on yhdenvertaisuus lakien noudattamisen suhteen, jokaisella lakien mukaiset  samat oikeudet ja velvollisuudet.

Eihän yleensäkään ketään pitäisi syrjiä mistään ulkoisesta tai sisäisestä syystä, mutta tuskin sinäkään (työantajana) palkkaisit sellaista henkilöä työhön jota hän ei hallitse.
Etkä varmaan romaneitakaan asiakaspalveluun, kun muitakin on saatavilla. Eikä siltikään ole syrjinnästä kysymys, vaan ihan ennakoluuloista, joita on "ehkä" syytä olla.

Ainahan muita syrjitään, kun joku otetaan ja muita ei.

Ei, vaan yhdenvertaisuus lain MUKAAN ja vaatimuksena. Kyse ei siis ole vain siitä, että "ei pitäisi", vaan lain mukaan pitää pyrkiä kohtelemaan yhdenvertaisesti. Yhdenvertaisuutta ei vaaranna se, että työtehtävään palkataan henkilö, joka pystyy siitä suoriutumaan. Yhdenvertaisuutta haittaa se, jos vaaditaan työtehtävista suoriutumiseen vaikuttamattomia ominaisuuksia.

Toopekin aikoinaan yritti väittää, että "et itsekään vuokraisi asuntoa romanille". Paha kyllä samaan aikaan omistuksessamme olevassa talossa kyllä juuri asui romani. Että väite heti kättelyssä osoittautui vääräksi. En ole koskaan palkannut ketään asiakaspalvelutehtäviin. Tuskinpa sellaiseen tilanteeseen joudunkaan. En siis voi tässä osoittaa, että toimin oletuksesi vastaisesti. Mutta en ymmärrä, miksi romani olisi huono asiakaspalvelutehtäväsääs jotenkin lähtökohtaisesti. Osaatko kertoa, miksi oletat minun ajattelevan sillä tavalla?

Kuvaamasi asenne ON syrjintää nimenomaisesti. Ei se siitä miksikään muutu, että sun rasistisessa mielessä se tuntuu ihan soveliaalta toimintatavalta.

Laki ei poista syrjintää, se ei ole mahdollista. Laki kieltää syrjinnän, mutta kukapa sitä vahtisi?

Sinäkin taatusti syrjit toisia ihmisiä heidän mielipiteidensä vuoksi- Et ehkä kykene siihen, kun et ole sellaisessa asemessa, mutta teet parhaasi "tyrmätäksesi toisten ajatukset, kun ne eivät omiisi sovi.

Miten toteutat tasa-arvon esimerkiksi töihinotossa jossa on monelaisia hakijoita, eikä ketään saa syrjiä?

Valinta ei ole tasapuolista, siihen vaikuttaa sen työhöottajan oma mieliala ja asenteet. Vaikka pyrkisi olemaan täysin neutraali.

[safiiri]

^
Yhdenvertaisuus  lain edessä.  Miten se toimii käytännössä?

Lakien tarkoitus on yhdenvertaisuus lakien noudattamisen suhteen, jokaisella lakien mukaiset  samat oikeudet ja velvollisuudet.

Eihän yleensäkään ketään pitäisi syrjiä mistään ulkoisesta tai sisäisestä syystä, mutta tuskin sinäkään (työantajana) palkkaisit sellaista henkilöä työhön jota hän ei hallitse.
Etkä varmaan romaneitakaan asiakaspalveluun, kun muitakin on saatavilla. Eikä siltikään ole syrjinnästä kysymys, vaan ihan ennakoluuloista, joita on "ehkä" syytä olla.

Ainahan muita syrjitään, kun joku otetaan ja muita ei.

Ei, vaan yhdenvertaisuus lain MUKAAN ja vaatimuksena. Kyse ei siis ole vain siitä, että "ei pitäisi", vaan lain mukaan pitää pyrkiä kohtelemaan yhdenvertaisesti. Yhdenvertaisuutta ei vaaranna se, että työtehtävään palkataan henkilö, joka pystyy siitä suoriutumaan. Yhdenvertaisuutta haittaa se, jos vaaditaan työtehtävista suoriutumiseen vaikuttamattomia ominaisuuksia.

Toopekin aikoinaan yritti väittää, että "et itsekään vuokraisi asuntoa romanille". Paha kyllä samaan aikaan omistuksessamme olevassa talossa kyllä juuri asui romani. Että väite heti kättelyssä osoittautui vääräksi. En ole koskaan palkannut ketään asiakaspalvelutehtäviin. Tuskinpa sellaiseen tilanteeseen joudunkaan. En siis voi tässä osoittaa, että toimin oletuksesi vastaisesti. Mutta en ymmärrä, miksi romani olisi huono asiakaspalvelutehtäväsääs jotenkin lähtökohtaisesti. Osaatko kertoa, miksi oletat minun ajattelevan sillä tavalla?

Kuvaamasi asenne ON syrjintää nimenomaisesti. Ei se siitä miksikään muutu, että sun rasistisessa mielessä se tuntuu ihan soveliaalta toimintatavalta.

Laki ei poista syrjintää, se ei ole mahdollista. Laki kieltää syrjinnän, mutta kukapa sitä vahtisi?

No kuka nyt yleensäkään valvoo lakia?

Sinäkin taatusti syrjit toisia ihmisiä heidän mielipiteidensä vuoksi- Et ehkä kykene siihen, kun et ole sellaisessa asemessa, mutta teet parhaasi "tyrmätäksesi toisten ajatukset, kun ne eivät omiisi sovi.

Miten toteutat tasa-arvon esimerkiksi töihinotossa jossa on monelaisia hakijoita, eikä ketään saa syrjiä?

Valitsemalla sen, joka parhaiten täyttää ennalta työpaikan hakuilmoituksessa ilmoitetut kriteerit. Onhan näistä myös käyty oikeutta ja sitten oikeusistuin on pohtinut sitä, miten onnistuttiin - tai ei. Joskus on tuomittu syrjinnästä, joskus sellaisesta ei ole löydetty näyttöä.

Valinta ei ole tasapuolista, siihen vaikuttaa sen työhöottajan oma mieliala ja asenteet. Vaikka pyrkisi olemaan täysin neutraali.

Kyllä. Siksi mm. on pohdittu ns. anonyymiä työnhakua, jossa ei heti kättelyssä päädytä poistamaan - tietoisesti tai tiedostamattomasti - niitä, joiden ikä, sukupuoli, etninen tausta tms. ei ole ennakkomielikuvan mukainen. Parempi edes päästä sinne haastatteluun tekemään ihan itse parasta vaikutelmaa itsestään kuin tulla poistetuksi jo hakupaperin perusteella.

Näistä valinnoista on myös käyty oikeutta, kun kyse on ollut esim. virkanimityksistä, joissa vaaditaan yhdenvertaisuutta ja sen parhaiten asetetut kriteerit täyttävän valintaa. Mitä ilmeisimmin siis yhdenvertaisuuslaki myös käytännössä toimii. Ei tietenkään täydellisesti. Ei mikään laki toimi täydellisesti.