Liikenne ja liikennekäyttäytyminen

[Kopek]

Oikeus tuomitsi niitä näitä korvauksia, ja turmaan syypäänä oleva mies vänkyttää vastaan sen minkä ehtii. Poika ei ilmesesti ollut jalkakäytävällä, vaan pyörä-, tai jotain tämmöistä. Niin tai näin, lapsiltahan ei voi edellyttää että kaikki menee aina just presis pilkulleen, tai muuten saa muka ajaa päälle ja aiheuttaa vamman.

En ole erikoisemmin lääpälläni näihin potkulautoihin.

Yhdistetyt pyörä- ja jalkakäytävät ovat epämukavia ja vaarallisia monestakin syystä. Pyöräilijät soittavat kellojaan jalankulkijoille aggressiiviseen tyyliin "pois alta idiootit, täältä tulen minä", millaista en ikinä tee, jos ajan polkupyörällä. En arvostele enkä neuvo muita heidän virheistään, varsinkaan jos tilanne on sellainen, että virheen voi tehdä helposti.

Tein joskus vuoden 2010 paikkeilla Youtubeen videon, joka esitti paikkaa, missä polkupyöräilijät laskivat kevyen liikenteen väylällä alamäkeä aivan järjettömällä vauhdilla jalankulkijoiden seassa. Kun seurasin paikkaa, vaaratilanteita oli vähän väliä. Eihän jalankulkija voi arvata, että takaa lähestyy äänettömästi polkupyörä kovalla vauhdilla. Videon oli löytänyt joku amerikkalainen toimittaja New Yorkista ja jakanut sen linkin jonkin pyöräilysivun artikkelissa. Katsomiskertojen määrä pomppasi yllättäen parista kymmenestä kahdeksaantoista tuhanteen. Esitetyt kommentit edustivat pyöräilyaktivistien kantaa ja videossa esitetyt näkemykset tietysti tuomittiin täysin.

Käytin edellä sanaa "pyöräilyaktivistit" paremman puutteessa. Joskus olen kirjoittanut himopyöräilijöistä. En tiedä, mikä sana parhaiten kuvaisi varakkaita ja urheilullisia ihmisiä, joilla on kalliit hienot polkupyörät, ja joille pyöräily on paitsi elämäntapa, myös politiikkaa ja lähes uskonto, jota he puolustavat kuin jihad-taistelijat konsanaan. Tällainen porukka – anteeksi pieni liioittelu – muodostaa salaliiton tai vähintään etujärjestön, johon kuuluvat vaikuttajat ovat soluttautuneet yhteiskunnan valtarakenteisiin.

Tässä muutama kuvakaappaus edellä mainitusta videosta.



Tilanteiden yllättävyydestä ja nopeudesta kertoo se, että ihmiset reagoivat vasta, kun polkupyöräilijä oli jo mennyt ohi. Naisen kääntyminen katsomaan on reaktio, jonka aiheutti kauempana taustalla ajanut pyöräilijä - ei turvaistuimen kanssa ajanut. Viimeisen kuvan mies puolestaan kääntyy katsomaan taaksepäin kypäräpäisen pyöräilijän mentyä hänen ohitseen lähietäisyydeltä. Taakse vilkaisemiset ovat tavallaan säikähdysreaktioita, eli "hui kauheata, mikä se oli, tuleeko sieltä vielä lisää". Kuvissa tapahtumat eivät liiku, mutta todellisuudessa ne olivat hyvin nopeita. Kuvasta ei ehkä käy ilmi, että paikalla oli melko jyrkkä alamäki, ja polkupyörien nopeus oli todella kova.

Keskimmäisessä ja viimeisessä kuvassa näkyy kauempana mies vaaleansinisessä puserossa. Hän oli menossa parkkipaikalle, joka jää kuvan vasemman laidan taakse. Tämä oli erityisen vaarallinen paikka, koska siinä monet jalankulkijoista tekivät kuten mies eli muuttivat suuntaansa ja kävelivät parkkipaikalle. Ja tässä kohdassa takaa tulevien polkupyörien vauhti oli kovimmillaan. Yksi harha-askel taaksepäin katsomatta saattoi johtaa siihen, että jalankulkijan päälle iskeytyi polkupyöräilijä suurella nopeudella. Jotkut polkivat lisää vauhtia mäessä, eli kyseessä ei ollut mikään hidas laskettelu.

Nykyisin videossa esitettyä paikkaa ei enää ole. Maisema on muuttunut täydellisesti.

Kun liikun ulkona, en miellä itseäni joksikin tietyksi liikennemuodon edustajaksi kuten jalankulkijaksi tai autoilijaksi tai pyöräilijäksi tai muuksikaan vaan yksilöksi, joka liikkuu milloin mitenkin. Yritän katsoa asioita kaikilta kannoilta riippumatta siitä, mikä on minun roolini "näytelmässä" juuri tuolloin.

[a4]

^
Olen kävelyn ja pyöräilyn harrastaja, joka inhoaa kaikenlaisia kaahareita.
Pientä lohtua tuo se että jotkut ovat näemmä itseäni typerämpiä.
Kaahailukulttuuria pitäisi muuttaa sivistyneemmäksi liikennekulttuuriksi, myös kevyen liikenteen väylillä ja vesistöissä.
Jalankulkijoista löytyy myös monenlaista teillä hyppivää ja vaeltelevaa itsemurhakandidaattia ja ylileveää tienomistajaa.
Pahimmillaan kaahailevaa pyöräilijää ja omaa koiraa yritetään tapattaa virittämällä koiranhihna tien poikki.

[Kopek]

Varoitus:

Tämä on poikkeuksellisen sekava ja typerä juttu jopa minun mittareillani arvioituna. Ei kannata lukea. Lähetän tämän pelkästään siksi, ettei kirjoittamiseen käyttämäni aika olisi mennyt "hukkaan".

Tästä se alkaa...

Avaan nykyisin hyvin varovasti liikennettä koskevia uutisia, koska minulla on kehittynyt henkinen "allergia" erästä "Paster-alkuista" ilkkujaa kohtaan. Tuo vastenmielinen tyyppi putkahtelee esille tiedotusvälineiden uutisista kuin vieteriukko laatikosta silloin, kun sitä vähiten arvaa.

Seuraava uutinen käsittelee oikeustapausta, joten sitä uskalsin vilkaista.

Omistaja arvioi, että kallis hieno Mersu osoittautui huonoksi hankinnaksi uran kannalta.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f6306297-8d78-48a5-9c91-45e02d38b188

Tätä nimenomaista uutista en kommentoi tämän enempää.

Yleiseltä kannalta mietin sitä, miksi Saksassa saa vaarantaa törkeästi liikenneturvallisuutta ja sitä myös tehdään. Luulisi hautausmaiden täyttyvän, kun miljoonat saksalaiset päivittäin ajavat liikenneturvallisuutta törkeästi vaarantaen.

Suomessa on päädytty siihen tulokseen, että on kolmenlaisia autoja.

1. Niitä, jotka useimmiten vaarantavat törkeästi liikenneturvallisuutta.

2) Niitä, jotka joskus harvoin saattavat vaarantaa törkeästi liikenneturvallisuutta.

3) Niitä, jotka parantavat tärkeästi liikenneturvallisuutta.

Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat tavallisten ihmisten tavalliset autot. Jos tällaisella autolla ajaa 171 kilometriä tunnissa, liikenneturvallisuus vaarantuu aina törkeästi. Joissakin tilanteissa törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen riittää 151, 131, 121, 111, 91 ja 81 kilometrin tuntinopeus.

Saksassa ajetaan usein moottoritiellä kovempaa kuin 150 kilometriä tunnissa ja jopa kovempaa kuin 170 kilometriä tunnissa, eli siellä vaarannetaan törkeästi liikenneturvallisuutta. Jostakin syystä se on sallittua, vaikka vihreät haluaisivatkin lopettaa sen ympäristösyistä. Täyttyvät hautausmaat vievät tilaa koskemattomalta luonnolta.

Toiseen autoluokkaan kuuluvat paloautot ja ambulanssit. Niille ei ole säädetty tiettyjä nopeuksia, jolloin liikenneturvallisuus vaarantuisi törkeästi. Näillä autoilla täytyy lisäksi tehdä jotain muuta "törkeää", jotta määritelmä täyttyisi.

Kolmanteen autoluokkaan kuuluvat poliisiautot. Niillä nopeuden vaikutus liikenneturvallisuuteen on käänteinen. Mitä kovempaa ajetaan, sitä enemmän yleinen turvallisuus mukaan lukien liikenneturvallisuus paranee. Tämä sääntö on voimassa vain silloin, kun autoa ajaa poliisi. Jos joku korjaamon huoltomies ajaisi, auto katsottaisiin ajon aikana tavalliseksi autoksi. Poliisiauto on poliisiauto ainoastaan silloin, kun sillä ajaa  poliisi. En tiedä, saako huoltomies (jos hänkin ei ole poliisi) edes ajaa autolla, vai katsottaisiinko se viran anastamiseksi.

Tänään viimeksi ajellessani mietiskelin näitä asioita. Muistelin, kuinka noin 80 kilometrin mittaisella vakioreitilläni sai 1990-luvun alussa ajaa noin 30 kilometrin matkalla sata kilometriä tunnissa. Loput matkasta sai ajaa 80 kilometriä tunnissa ja pienen osuuden 50 kilometriä tunnissa. Näistä nopeuksista voisi laskea teoreettisen matka-ajan tyhjällä tiellä. Se vaatisi kartan tutkiskelua ja muistelua, missä rajoituskyltit tarkasti olivat. Karkean arvion mukaan keskinopeudeksi olisi tullut jonkin verran yli 80 kilometriä tunnissa, joten ajoaika olisi ollut alle tunti.

Vuosien varrella sallittuja nopeuksia on alennettu asteittain tieosuus kerrallaan. Nyt sadan kilometrin tuntinopeutta saa ajaa Google-kartan mukaan (kuvat ovat vanhoja, joten liikennemerkkejä on voitu siirtää) 5,9 kilometrin matkalla. Osa entisestä 80 km/h rajoitusalueesta on muutettu 50 km/h alueeksi, ja 50 km/h aluetta on muutettu 40 km/h alueeksi.

Vakioreittini laskennallinen ajoaika on nykyisillä rajoituksilla yli tunti. Kuinka paljon laskennallinen matka-aika tarkasti on pidentynyt, se vaatisi tarkempia "karttaharjoituksia" ja selvittelyjä.

Seuraavassa pyörittelen vähän lukuja ja menen sekaisin.

Paikoilla, joissa ennen sai ajaa sata kilometriä tunnissa, aikaa kului "maksiminopeudella" ajettaessa 36 sekuntia kilometriä kohti. Satasen aluetta oli noin 30 kilometrin matkalla, joten aikaa kului 36 x 30 = 1080 eli tasan 18 minuuttia.

(Jos joku ihmettelee lukua 36, se on aika sekunneissa, kun kuljetaan sadan kilometrin tuntinopeudella yhden kilometrin matka.)

Jos pyöristetään nykyinen satasen alue kuuteen kilometriin, siihen kuluu 216 sekuntia. Loppu entisestä satasen alueesta on ajettava kahdeksaa kymppiä, jolloin aikaa kuluu 1080 sekuntia (24x45). Yhteensä tämä tekee 1296 sekuntia eli 21 minuuttia ja 36 sekuntia.

Ero entisen ja nykyisen välillä on kolme minuuttia 36 sekuntia, mikä tekee matkassa kuusi kilometriä. Entisellä vauhdilla olisin siis kuusi kilometriä pidemmällä samassa ajassa.

Tuo laskelma, joka on todennäköisesti väärin, koska kaikki laskelmani ovat väärin, koskee vain sitä 30 kilometrin tieosuutta, jossa ennen sai ajaa koko matkalla satasta, mutta nyt vain (alle) kuudella kilometrillä.

Laskelmasta puuttuu se 50 kilometriä, jolla matkalla 80 kilometrin tuntinopeutta alennettiin paikoitellen 60 tai 50 kilometriksi tunnissa. Näistä tulisi vielä lisää aikaa.

Laskennallinen kokonaisaika on todennäköisesti pidentynyt yli viidellä minuutilla. Tämän tarkemmin en yritä arvioida.

Lukija ajattelee ehkä, että mitä pahuksen merkitystä jollakin viidellä minuutilla on.

Eihän sillä tietenkään yksittäisen matkan kohdalla ole suurta merkitystä, mutta jos nopeusrajoituspolitiikka on ollut saman suuntaista koko maassa, viisi minuuttia lisää ajoaikaa kahdeksaakymmentä kilometriä kohti tekee 2500 minuuttia vuosittain ajettua 40000 kilometriä kohti. Nykyisin autojeni mittareihin tulee yhteensä suunnilleen tuo lukema. Aikoinaan tuli vuosien ajan 50000 ja joskus jopa 60000 kilometriä. Pienellä 205 diesel Peugeotilla oli aikaa halpaa ajella.

2500 ylimääräistä minuuttia vuodessa tarkoittaa 41 tuntia, 36 minuuttia. Siitä kertyisi yli viikon työaika kahdeksan tunnin työpäivinä mitattuna. Noin kauan ylimääräistä aikaa joutuu siis viettämään autossa saman matkan ajaakseen.

Kun tässä nyt vanhoja muistelen, niin muistelenpa sitäkin, kun dieselpolttoaine maksoi 1990-luvun alussa asuinpaikkakunnallani 2,15 markkaa litralta, mikä tekee nykyrahassa 60 senttiä. Auto vei alle viisi litraa sadalle kilometrille (tai ehkä minun nopeuksillani yli viisi), mikä teki polttoainekustannuksiksi yhtä reissua kohti (5L/100km) nykyrahassa noin 4,8 euroa. Pyöristettäköön se viideksi euroksi. Nykyisellä autollani yksi reissu maksaa polttoaineena noin 25 euroa. Matkaan kuluu enemmän aikaa, ja matkan hinta on on viisinkertaistunut.

Ei kannata väittää vastaan, koska en esitä näitä asioita väitteinä puhumattakaan, että esittäisin ne ehdottomina totuuksina. Laskentakaavani ovat sen verran hatusta tempaistuja, että tulokset ovat korkeintaan karkeasti suuntaa antavia. Tiedän, ettei jonkun yksittäisen 80 kilometrin tieosuuden perusteella voi tehdä koko maantieverkkoa koskevia laskelmia. Mutta suunta on joka tapauksessa ollut sama koko maassa, joten täysin keksitty ajatukseni ja laskuideani ei ole.

Laskelmaan pitää reunahuomautuksena lisätä talvinopeusrajoitukset ja poliisin aste asteelta tiukentunut rangaistuslinja. Sitä mukaa, kun poliisi saa uusia valtaoikeuksia, kansalaisten vapauksia vähennetään ja kontrollia lisätään ja rangaistuksia tiukennetaan. Kontrasti tavallisen nöyryytetyn ja alistetun kansalaisen ja jumalaksi nostetun poliisin välillä kasvaa, niin kuin poliisivaltiokehitykseen kuuluukin.

Peugeot 405:n pienin moottorivaihtoehto 1990-luvun alussa oli 75 hevosvoimaa.

Nykyisen Peugeot 508:n pienin moottori on teholtaan noin 130 hevosvoimaa.

Samaan aikaan, kun sallitut nopeudet maanteillä ovat alentuneet, autojen moottoritehot ja huippunopeudet ovat kasvaneet. Sakkokameroiden määrä samoin kuin valtion vuosittain perimien sakkotulojen määrä on lisääntynyt.

What's the point?

[kertsi]

Saksassa ajetaan usein moottoritiellä kovempaa kuin 150 kilometriä tunnissa ja jopa kovempaa kuin 170 kilometriä tunnissa, eli siellä vaarannetaan törkeästi liikenneturvallisuutta. Jostakin syystä se on sallittua, vaikka vihreät haluaisivatkin lopettaa sen ympäristösyistä. Täyttyvät hautausmaat vievät tilaa koskemattomalta luonnolta.

170 km/h nopeudessa hurjastellessa palaa muistaakseni paljon enemmän bensaa enemmän kuin esim. 90 km/h ajaessa. Mitä enemmän bensaa palaa, sitä enemmän ympäristö saastuu.

[Hippi]

Minusta on väärin verrata ajonopeuden rajoituksia Suomen ja Saksan välillä, koska Saksan Autobahnit lienevät aivan erilaisia ajettavia kuin suomalaiset roudan raiskaamat kuoppaiset moottoritiet.

[Hayabusa]

^Jep, ja huonompaan suuntaan Suomen tiestö kehittyy. Olen tässä keväällä ajellut vanhoja tuttuja teitä monen vuoden tauon jälkeen. Todella kamalaan kuntoon nekin tiet on päästetty. Ei edes tehnyt mieli ajaa sallittua nopeutta, joka sekin oli alennettu vanhoista hyvistä päivistä.

Ja sananen Saksasta. Niillä rajoitusvapailla teillä liikkuvat tietävät ja ovat varautuneet siihen, että Porsche-kaistaa pitkin saattaa tulla joku todella kovaa.

[Kopek]

Minusta on väärin verrata ajonopeuden rajoituksia Suomen ja Saksan välillä, koska Saksan Autobahnit lienevät aivan erilaisia ajettavia kuin suomalaiset roudan raiskaamat kuoppaiset moottoritiet.

Hippi käytti sanaa "lienevät" verratessaan Suomen ja Saksan moottoriteitä/autobahneja. Lienevät -perusteella hän esitti, että on väärin verrata ajonopeuden rajoituksia Suomen ja Saksan välillä.

Oma kysymyksensä on se, mitä tarkoitetaan "vertaamisella" tässä yhteydessä tai ylipäätään. Jos mainitaan eri maissa voimassa olevia nopeusrajoituksia, onko se nopeusrajoitusten vertaamista?

Oletan, että Hippi tarkoittaa arvostelevaa vertaamista eli jonkin maan nopeusrajoitusten arvostelemista sen perusteella, millaisia rajoituksia jossakin toisessa maassa on voimassa.

Minun mielestäni eri maiden käytäntöjen vertaileminen arvostelevassakin mielessä on hyväksyttävää. Jos se ei olisi hyväksyttävää, emme saisi arvostella esimerkiksi Iranin islamilaisessa tasavallassa tapahtuvia teloituksia, koska olosuhteet ja kulttuuri ovat Iranissa erilaiset kuin Euroopassa.

Kirjoitukseni ydin ei ollut Suomen ja Saksan nopeusrajoitusten vertaaminen vaan sen arvosteleminen, että Suomessa pelkän nopeuslukeman perusteella annetaan tuomioita "liikenneturvallisuuden törkeästä vaarantamisesta" (max 2 vuotta vankeutta) ottamatta huomioon sitä, onko liikenneturvallisuus fyysisessä mielessä oikeasti vaarantunut.

Suomessa lähdetään siitä, että pelkkä juridisesti määritelty ajonopeus yksistään vaarantaa liikenneturvallisuuden. Silloin, kun liikenneturvallisuuden todellista vaarantumista ei pystytä konkreettisesti osoittamaan, liikenneturvallisuuden "vaarantaminen" pelkästään nopeusmittarin lukeman perusteella on juridisesti luotu mielikuvitusrikos. Se ei ole totta vaan satua.

Saksan ajonopeudet mainitsin sen vuoksi, että halusin niillä osoittaa, että jos tietty nopeuslukema olosuhteita mitenkään huomioimatta merkitsee aina liikenneturvallisuuden vaarantumista, silloinhan sen täytyy merkitä sitä kaikkialla maailmassa, myös saksalaisilla moottoriteillä.

Jos taas nopeus itsessään ei automaattisesti merkitse turvallisuuden vaarantumista, silloin Suomen lainsäädäntö perustuu fiktioon, koska siinä oletetaan, että tietty nopeus aina merkitsee liikenneturvallisuuden vaarantumista - paitsi tietysti silloin, jos sillä nopeudella ajaa palvottu kaikkivaltias nykyajan pyhimmästä pyhin jumala jumala-autolla.

En väittele näistä asioista. Kuten olen monesti aikaisemmin kertonut, "oikeustajuni" eli käsitykseni hyvästä ja pahasta poikkeaa täydellisesti yleisestä oikeustajusta. Luulen, ettei tavallani ajattelevia ole edes yhtä prosenttia ihmisistä. Muut ajatelkoot niin kuin ajattelevat, minä ajattelen niin kuin ajattelen.

Kantani perustuu tasa-arvon ajatukseen eli periaatteeseen, jonka mukaan ihmisten kuuluisi olla poliittisesti tasa-arvoisia. Käytännössä se merkitsisi sitä, että jokaisella olisi oikeus päättää omista yksityisistä asioistaan, eikä kenelläkään olisi oikeutta päättää toisten asioista. Ihmisten väkivaltainen alistaminen ja vallankäyttö ihmisiä kohtaan ei olisi hyväksyttävää. Jokainen saisi käyttää valtaa vain itseään kohtaan. Puolustuksellisessa tarkoituksessa valtaa kuitenkin saisi käyttää myös toisia ihmisiä kohtaan tasa-arvoisen tilanteen palauttamiseksi. Tämä kaikki perustuu kuuluisaan J.S.Millin "vapauden periaatteeseen".

'the only purpose for which power can be rightfully exercised over any member of a civilized community against his will, is to prevent harm to others'.

Lailla voidaan siis kieltää ihmisiä tuottamasta vahinkoa toisille ihmisille, ja jos tällaista tapahtuu, siihen saadaan puuttua voimakeinoin. Mutta ihmisen itseensä kohdistamia tekoja ei tule säädellä lakien avulla eikä ainakaan määritellä rangaistaviksi.

J.S.Mill: "over himself, over his own body and mind, the individual is sovereign"

Tuossa edellä on tiivistettynä vastaus siihen usein (lähes aina, kun tästä asiasta keskustellaan) esitettyyn väitteeseen, että kaaoshan siitä tulisi, jos kaikki saisivat säätää itselleen haluamansa lait ja tehdä vapaasti mitä haluavat. Murhat, varkaudet, väkivalta, kaikki olisivat OK.

En ole tuollaista ehdottanut, eikä J.S.Millin vapauden periaatekaan sitä tarkoita. Ei mitä tahansa saisi tehdä vaan ainoastaan sellaisia asioita, jotka eivät kohdistu muihin eivätkä vahingoita muita. Toimiminen liikenteessä siten, että joidenkin muiden turvallisuus vaarantuu, ei olisi hyväksyttävää, koska toiminta kohdistuisi muihin ihmisiin ja altistaisi heidät vaaroille. Se olisi ei-oikeutettua tasa-arvon vastaista vallankäyttöä.

En ole kirjoittanut, että maanteillä ei saisi olla mitään nykyisen kaltaisia liikennesääntöjä ja ajonopeutta koskevia rajoituksia, vaikka näinkin kirjoituksiani on tulkittu.

Liikennesäännöt ovat monessa mielessä mielivaltaisia Kopekin tarkoittamalla tavalla -autot voisivat hyvin ajaa lähtökohtaisesti vasenta kaistaa, vilkkua voisi näyttää vastapäiseen suuntaan kuin aikoo kääntyä, ja liikennemerkit voisivat tarkoittaa mitä kukin autoilija aina katsoo parhaaksi. Sana on arbitraarinen, mielivaltainen, sopimukseen perustuva, ei-väistämätön. Kopekin perustelun mukaan konformistinen käyttäytyminen liikenteessä johtuu ihmisten aivopesusta, koska he kunnioittavat auktoriteettia ja nöyristelevät liikennelain edessä.

https://oll.libertyfund.org/quote/j-s-mill-s-great-principle-was-that-over-himself-over-his-own-body-and-mind-the-individual-is-sovereign-1859

[Xantippa]

No kyllähän liikenneturvallisuus Saksassa de facto on koko ajan vaarannettu.

https://yle.fi/a/74-20008814/64-3-152387

Saksassa suuri bussionnettomuus, yli 50 loukkaantunut

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2015042119555510

Suomalainen aviopari kuoli rajussa kolarissa Saksassa

Pelkästään googlettamalla "kolari Saksassa" saa heti tärppejä jopa suomalaisiin lehtiin, tänne nyt tuskin jokaista kolaria edes uutisoidaan.

Saksassa nimenomaan on tehty poliittinen päätös, että autobahnien tärkeys on suurempi kuin liikenneturvallisuus. Ne palvelevat pitkälti teollisuuden tarpeita, yksittäisautoilijoiden kohtalo ei olekaan niin kovin kiinnostava, poliittisessa mielessä.

Olen ihan iloinen, että Suomessa asioita arvotetaan toisin myös poliittisesti.

T: Xante

[ROOSTER]

Suuri ongelma on, että lähes kaikki autot on suunniteltu vapaita nopeuksia varten vaikka sellaiset on käytössä vain Saksassa. Tästä seuraa valtava ylimitoitus moottoritehoissa ja kulutuksessa sekä ajoneuvon rakenteissa.

Noin 40 hevosvoimaa riittäisi moottoriteille 120 huippunopeuksiin.

[Hippi]

^^^
"lienevät" tarkoitti, että arvelen sääolosuhteiden vaikuttavan suuresti teiden kuntoon, mikä taas vaikuttaa siihen, millaiset nopeusrajoitukset teille ovat sopivat ja kohtuulliset. Jos puhutaan moottoritiestä Saksassa ja nopeusrajoituksesta näillä teillä ja samaan hengenvetoon arvostellaan Suomen moottoriteille määrättyjä nopeusrajoituksia, niin onhan se vertaamista vai pitäisikö sanoa piilovertaamista.

[kertsi]

Suomessa lähdetään siitä, että pelkkä juridisesti määritelty ajonopeus yksistään vaarantaa liikenneturvallisuuden. Silloin, kun liikenneturvallisuuden todellista vaarantumista ei pystytä konkreettisesti osoittamaan, liikenneturvallisuuden "vaarantaminen" pelkästään nopeusmittarin lukeman perusteella on juridisesti luotu mielikuvitusrikos. Se ei ole totta vaan satua.

Esimerkiksi koulun tai päiväkodin läheisyydessä 100 km/h posottelu kapealla tiellä 40 km/h alueella on pelkkä mielikuvitusrikos? Pelkkää satua? Kaikki ylinopeusrikokset ovat satua?

[Saares]

^Jep, ja huonompaan suuntaan Suomen tiestö kehittyy. Olen tässä keväällä ajellut vanhoja tuttuja teitä monen vuoden tauon jälkeen. Todella kamalaan kuntoon nekin tiet on päästetty. Ei edes tehnyt mieli ajaa sallittua nopeutta, joka sekin oli alennettu vanhoista hyvistä päivistä.

Ja sananen Saksasta. Niillä rajoitusvapailla teillä liikkuvat tietävät ja ovat varautuneet siihen, että Porsche-kaistaa pitkin saattaa tulla joku todella kovaa.

Tuli mieleen vanha muisto Ssksan autobaanalta. Ajelin pimeällä oikeata kaistaa kaikessa rauhassa kun kuului humahdus ja ajoneuvoni huojahti. Vähän ajan kuluttua selvisi että ohittaja oli henkilöauto joka ajoi ILMAN valoja jonka takia pääsi yllättämään.

[Saares]

^
Olen kävelyn ja pyöräilyn harrastaja, joka inhoaa kaikenlaisia kaahareita.
Pientä lohtua tuo se että jotkut ovat näemmä itseäni typerämpiä.
Kaahailukulttuuria pitäisi muuttaa sivistyneemmäksi liikennekulttuuriksi, myös kevyen liikenteen väylillä ja vesistöissä.
Jalankulkijoista löytyy myös monenlaista teillä hyppivää ja vaeltelevaa itsemurhakandidaattia ja ylileveää tienomistajaa.
Pahimmillaan kaahailevaa pyöräilijää ja omaa koiraa yritetään tapattaa virittämällä koiranhihna tien poikki.

Tuttu tilanne. Ajoin aikoinaan pyörällä koko vuoden työmatkat. Silloin huomasin eri käyttäytymismalleja jalakulkijoilla. Kesäaikaan selvisin hyvin kun näin muut kulkijat. Talvet olivat hankalia kun pyörätiet olivat lumivallien välissä. Jos vastaantulija oli taluttamassa koiraa,ei ollut varmuutta kummalle puolelle väistää. Entäpä jos välillä onkin hihna? Parinkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa että jos taluttaja on nainen, varminta on pysähtyä.

[MrKAT]

"Ajettuani nyt muutaman kuukauden Valtatie kasia edestakaisin parisataa kilsaa päivässä totean, että tavanomaisten Audi- ja Mersu-kuskien ohella myös Tesla-kuskit ovat liikenteelle ja yhteiskunnalle vaarallisia yksilöitä, joilta pitäisi ottaa kortti pois ja heti." - Jussi Jalonen

[Kopek]

Lapsen päälle ajaminen, niin että lapsi kuolee tai vammautuu vakavasti, on yksi pahimpia asioita, mitä liikenteessä voi sattua - paitsi lapsen ja hänen omaistensa, myös päälleajajan näkökulmasta. On vaikea keksiä mitään kammottavampaa.

Iltalehti:

Oikeudessa kuultiin torstaina raitiovaunua kuljettanutta naista, joka itki läpi koko kuulemisensa aikana. Välillä hänen äänensä murtui.

– Muistan sen osuman. Muistan, että lapsi lensi. Muistan koulutuksesta, että pyörien alle on vaikea joutua. Toivoin, että puskuri olisi hänet heittänyt kauemmas edestä. Mutta sitten hän meni sinne alle, nainen kertoi ja murtui kyyneliin.

– Kun kolme kertaa kolahti, niin tilanne oli aika selkeä.

Nainen osoitti kuulemisensa aikana osanottonsa myös uhrin isälle, joka osallistui kuulemiseen.

– Minun toimestani on viety teiltä jotain, mitä ei voi korjata tai tuoda takaisin. En hae anteeksiantoa. Ymmärrän asian, hän sanoi ääni väristen ja itkien.

Jos autolla ajaa lapsen päälle, kuuluu ehkä tömähdys tai rysähdys, josta ei vielä aivan varmuudella voi tietää, kuoliko lapsi. Mutta jos lapsi jää raitiovaunun pyörien alle, äänet voivat aika ilkeitä..

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/34a59abf-32ae-4a5b-8740-0c65012f8f34

Tämän tyyppisten tapausten oikeusjuttuja lukiessa herää kysymys, mihin psyykkiseen tarpeeseen uhrin omaiset hakevat ratkaisua sillä, että he panostavat vuosien ajan tuollaiseen juttuun ilmeisesti kai yrittäen saada aikaan sen, että päälle ajaja tuomitaan mahdollisimman ankarasti. Eihän kuollut lapsi siitä herää yhtään enemmän eloon, jos kärjäoikeus langettaa muutaman kuukauden ehdollista vankeutta kuljettajalle sen sijaan, että se määräisi vain sakot. Halvemmallahan tuomittu vain selviää.

Tuntuisi, että omaisten menetyksen ja surun kannalta olisi epäoleellista, minkä rangaistuksen syyllinen saa. Tai se olisi ainakin siinä mielessä epäoleellista, että se ei olisi riittävä peruste sille, että omaiset käyttävät aikaa ja rahaa saadakseen vaikutettua tuomioon, kun vaikuttamismahdollisuus kuitenkin on lähes olematon.

Lapsen kuolemaan syylliseksi todettua kuljettajaa ei tapeta, joten "henki hengestä" -periaate ei toteudu. Kuljettajan lastakaan ei tapeta, joten "lapsi lapsesta" -periaatekaan ei toteudu. Onko sillä siis lopulta mitään merkitystä, minkä rangaistuksen kuljettaja saa varsinkin, jos hän ei suoranaisesti vankilaan joudu. Maksaa sakot tai "kärsii" ehdonalaismerkinnästä papereissa.

Kujettaja taisi saada sen varsinaisen rangaistuksen silloin - tai rangaistus alkoi siitä - kun yliajon todistaneet äänet kuuluivat raitiovaunun pyöristä.

P.S. Minulla ei ole mitään varsinaista mielipidettä tästä asiasta, joten ei kannata käynnistää väittelyä. En aio väittää vastaan eli puolustaa mielipidettäni, koska sitä ei ole. Jos se katsotaan mielipiteeksi, että tällaiset tapaukset ovat ikäviä juttuja, niin tästä yleisen tason arviosta ei taitaisi väittelyä kehittyä. Useimmat taitavat olla samaa mieltä.