Ymmärrän kyllä, että poliisi ei kerro kaikkea kun oppilaita ynnä muita on kuulustelematta, mutta tuntuu kuin öasten yksityisyyttä myös yritettäisiin suojella.

Huomiotani kiinnitti, että poliisi heti kertoi, että kyseessä oli lähisukulaisen laillinen ase ja hieman myöhemmin, että ase ei olut perhepiiristä, sitä oli säulytetty asianmukaisesti ja ampuja oli ottanut aseen luvatta. Kun ampuja tuli Vantaan kouluun pieneltä Uudenmaan paikkkakunnalta tänä vuonna, niin mieleeni tuli, että ehkä oli muuton syynä perheen hajoaminen. Varsinkin kun ampuja sanoi ampumisen syyksi kohtaamansa kiusaamisen ja poliisi kertoo, ettei Vantaalla tlaajasti tiedetty pojan joutuneen kiusauksen kohteeksi ja poliisi oli selvittämässä oliko kiusaamista tapahtunut aikaisemmaölla paikkakunnalla. Saattaa olla julkisuudessa esiintymättömiä stressitekijöitä. Olipa mitä oli, yhteiskunnan on puolustauduttava murhaamista vastaan. Oikein on, että poliisin koulutuksessa ja käsilirjassa on käyttökelpoiset harjoitellut menettelyt.

Kouluampumisen uutisoinnissa huomio kiinnittyy siihen, miten vähän tietoa media kertoo. Ovatko suomalaiset lehdet menettäneet kokonaan perinteisen journalistisen otteensa muututtuaan poliisin tiedotusosaston julkaisuiksi? Jos poliisi ei kerro, lehdetkään eivät kerro, koska niiden tietolähde on poliisi.

Ennen vanhaan toimittajat olisivat etsineet käsiinsä koululaisia ja heidän vanhempiaan ja kyselleet heiltä yksityiskohtia siitä, mitä koulussa oikein tapahtui. Lehtijutuissa kerrottaisiin henkilöiden nimet niin kuin oli tapana. Tarina olisi kerrottu jo pieniä yksityiskohtia myöten.

Nyt kirjoitetaan vain jostakin mystisestä "sankariopettajasta". Entisinä aikoina olisi tässä vaiheessa jo esitetty opettajan haastattelu, jossa hän kertoisi näkemyksensä tapahtumista. Ovatko tiedostusvälineet kertoneet edes sitä, oliko "sankari" mies vai nainen?

Nyt pitää lukea jotain "murhainfoa", jos haluaa tietää enemmän, eikä sielläkään välttämättä tiedetä.

the truth is out there

^
Minä taas huokaisin, että tätäkö nyt pitää väkisin lämmitellä ja aiotaanko jokainen julkisuuteen suostuva vanhempi tosiaan haastatella, kun kertomus kuitenkin on jokseenkin sama kaikilla: "sain tiedon, hätäännyin, onneksi oma oli elossa"

Äiti sai kesken työpäivän tiedon, että pojan koulussa oli ammuttu: "Lähdin heti ja juoksin paikalle"

En ymmärrä, mitä iloa noita juttuja on lukea, kun niissä ei tosiaan ole mitään tietoa. Luultavasti lukija kuitenkin tietää, että hädissään vanhemmat on olleet.

Minusta on vain ja ainoastaan oikein, että vanhemmat myös suojelevat lapsiaan julkisuudelta. Luokassa olleilla lapsilla on ollut jo itse tapahtumassa kestämistä, niin näitäkö pitäisi vielä lehtien sivuille raahata. Eiköhän viisainta ole antaa heidän toipua rauhassa, kuka mitenkin siinä sitten onnistuu.

Kyllä siitä sitten kuullaan, kun tutkinta saadaan valmiiksi ja kuullaan sen verran, mikä katsotaan aiheelliseksi ja lain mukaan julkisen tiedon piiriin kuuluu.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - huhtikuu 11, 2024, 09:09:39Ennen vanhaan toimittajat olisivat etsineet käsiinsä koululaisia ja heidän vanhempiaan ja kyselleet heiltä yksityiskohtia siitä, mitä koulussa oikein tapahtui. Lehtijutuissa kerrottaisiin henkilöiden nimet niin kuin oli tapana. Tarina olisi kerrottu jo pieniä yksityiskohtia myöten.

Aivan totta. Hymy ja Alibi olisivat kaivaneet asian jokaisesta yksityiskohdasta niin paljon irti kuin mahdollista saada. Kriittinen lukija olisi nostanut kulmiaan jo toisen "silminnäkijä"-kertomuksen kohdalla.

Muut lehdet olisivat uutisoineet asian toki näyttävästi, mutta asiallisesti ja vain sitä mukaa, kuin uutta, todennettua tietoa saadaan.

Kopek tuuliviireilee tiedonjanonsa kanssa: häntä harmittaa suuresti, että liikenneonnettomuuksista kirjoitetaan nykyään liikaa, ennen riitti pieni muutaman rivin uutinen sisäsivuilla. Mutta 12 vuotiaita kohdenneista traumaattisesta kokemuksesta hän sitten kaipaa enemmän verta ja suolenpätkiä, useamman vanhemman hätää ja opettajien selostuksia, miten jere melkein pissasi housuun siellä luokassa ja jenna sen jo tekikin.

T: Xante

Muoksis: kuinka moni meistä lähtisi lehdissä ruotimaan sitä, mitkä oli fiilikset, jos puolison työpaikalla olisi ampumatapaus? Kertoisitko vuolaasti iltapuluille, miten hätäännyit ja odotit tietoa puolisosta, tunsitko ampuneen työntekijän ja ennen kaikkea: antaisitko esimiesasemassa lausuntoja siitä, mitä siellä oikeastaan tapahtui? Vai kävisikö siten, että viestintäosasto laatisi tiedotteen ja olettaisiin, että sen ulkopuolella ei sooloilla.

Olen taas anti-Kopekilainen. Haluan tietää mahdollisimman vähän!
   Koko viikon A-studiot, Viimeiset sanat jauhoi kyllästymiseen asti vain tästä ja ns. käänsin heti kanavaa jos vihjattiinkin että aiotaan käsitellä tapausta. Tympi oikein!

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - huhtikuu 11, 2024, 10:51:39Olen taas anti-Kopekilainen. Haluan tietää mahdollisimman vähän!
   Koko viikon A-studiot, Viimeiset sanat jauhoi kyllästymiseen asti vain tästä ja ns. käänsin heti kanavaa jos vihjattiinkin että aiotaan käsitellä tapausta. Tympi oikein!

Samoin. En käsitä mikä tässä ihmisiä kiinnostaa ja kiihottaa. Tottakai ikävä tapaus, mutta en löydä tästä mitään pohdittavaa.

Ehkä siinä on jonkinlainen ristiriita journalistisestikin pidättyvyyden ja rohkeuden ja kyseenalaistamisen välillä.

Ajattelen että en halua lukea lehdistä mitään juoruja eikä minun sinänsä tarvitse tietää kouluampumisesta mitään yksityiskohtia. Ja koen että lehtijutuissa kyllä kerrotaan olennaisia asioita, mutta vaaditaan jonkin verran rivien välistä lukemista ja päättelyä ja muuta tällaista.

Mikä tässä olisi oikea linja, en tiedä.

Se että talutettaisiin lukijaa kädestä pitäen saattaisi joistakin tuntua ärsyttävältä ja holhoavalta ja elitistiseltä. Se että tehtäisiin vaan ja sanottaisiin tosi suoraan viis veisaten mistään henkilötietojen käsittelyn periaatteista, yksityisyydensuojasta tai muista periaatteista, jotka nykyisin toimivat aika eri tavalla kuin menneisyydessä, olisi varmaan jonkun mielestä ärsyttävää ja idioottia sekin.

Mutta onhan se toiminta nyt jollain tavalla epäonnistunutta tai ei kohtaa yleisöään, jos se miten kirjoitetaan aiheuttaa paljon vääriä käsityksiä ja epäluuloa ja kaikenlaista tällaista.

Tämä ei minusta koske vain tätä tapausta, vaan useasti kun palstalla on luettu lehtijuttuja ja niiden pohjalta on käyty keskustelua, olen yllättynyt siitä, minkälaisia päätelmiä niistä on tehty.

Ongelmana lähinnä että ei ole avattu tarpeeksi, mikä on mitäkin tai taustoitettu selkeästi. Joskus täällä puhuttiin lehtijutusta jossa joku kertoi kokemuksiaan jonkin rasisimia koskeneen oikeusjutun jälkeen, ja muistelen että silloin oli tosi yllättävän epäselvät käsitykset täällä joillakin siitä, mikä oli ollut tapahtuminen aikajana, mikä on lehtijuttu, mikä sen suhde on johonkin oikeusprosessiin ja niin edelleen.

Itsekin huomaan jatkuvasti että en tiedä yhteiskunnan ihan keskeisistä instituutioista ja niiden toimintaperiaatteista riittävästi. Tämä on aika yleinen ilmiö, pätee vähän joka sektorilla ja on uskoakseni aina pätenyt.
  On luonnollista että jollakin terveydenhuollon parissa toimivalla on aika erilaiset ja tarkemmat käsitykset siitä, miten siellä hommat toimivat, mikä on niiden prosessien logiikka ja niin edelleen. Läheltä katsoen voi joskus sokeutuakin tai tottua liikaa, mutta periaatteessa silloin pystyy myös täsmällisemmin erottelemaan, yhtäältä ymmärtämään ja toisaalta täsmällisesti kritisoimaankin sitä järjestelmää niiltä osin jotka siitä hyvin tuntee.
  Sama pätee minusta joka alalla ja kaikenlaisilla elämänalueilla. Läinsäädännössä ja oikeusprosesseissa, koulumaailmassa, rakennusalalla, ihan siis... kaikkialla.

Kun viestin alussa puhuin ristriidasta ja juornalistisen tavan ongelmista, olen ihan oikeasti sitä mieltä, että tässä on varmaankin jokin ristiriita tai jollain tavalla hukassa se, miten asioista pitäisi kirjoittaa tai miten pitäisi tehdä journalismia ns. "kaikille" tai koko yhteiskunnalle.

Minusta on ilmiselvää, ettei ihmisen kuulukaan tietää ja ymmärtää kaikenlaista, vaan jokaisen kohdalla on niin, että on elämänkokemusta ja ymmärrystä ja muuta, mutta se on väkisinkin vain kapea siivu jokaisella. Sitten on muita ihmisiä jotka tietävät muista asioista, eikä yksittäisen ihmisen minusta tarvitsekaan pyrkiä siihen, että olisi joka alan asiantuntija, eikä se ole oikein hyväksikään.

Ei mulla tähän nyt ole oikein vastauksia, mutta kirjoitan yleisen tason mietteitä, kun nämä teemat nousivat tässä ketjussa esille

Huomioon pitäis myös ottaa, että nämä seuraavat toisiaan, eli kun ammunta tapahtuu ja kuninkaat ynnä presidentit sekä kaikkien maiden hallituksien edustajat käyvät asiaa pahoittelemassa ja telkkarissa kyynelehtimässä, niin onhan se aikamoinen viesti ihmiselle, joka kokee itsensä näkymättömäksi, tuntee, että ei saa itselleen ja kokemuksilleen huomiota, ei oikeutta väärinteoista jne. Että miten sitä sitten saa, viimeistään.

On ihan tutkittua tietoa, että mitä enemmän näistä uutisoidaan, sen enemmän näitä tapahtuu. Ja nykytiedotuksen kautta mitä yhdessä maassa ensin, sitä seuraavassa perässä, eli ovat monikansallisia nämäkin.

T: Xante

Lisään vielä internetin ja multimodaalisuuden vaikutuksesta journalismiin sen verran, että minusta on verrattain helppoa jotakin lehtijuttua lukiessa tarkastaa myös aiempia lehtijuttuja (joihin usein artikkeleissa viitataan ja jopa suoraan linkataan), tarkistaa tai hakea jotain puuttuvaa tietoa aiheen ympäriltä tai lukea vaikka lakitekstiäkin jos niikseen tulee, tai mitä tahansa tällaista jos huomaa, että jokin tässä on nyt itselle epäselvää.

Aiemmin kun on luettu selvemmin ja ainoastaan yksittäisiä printtilehtiä ja niissä olevia juttuja, on varmaankin ollut selvempää myös kirjoittajille, ettei jutun lukijalla todennäköisesti ole käytettävissään tällaisia välineitä kuin meillä nyt on.

En väitä, että toi tietoisten valintojen ja aukilausuttujen käytäntöjen tasolla säätelis sitä, miten toimitaan tai miten asioista lukijoille kerrotaan, vaan esitän paljon hämärämmän spekulaation siitä, voisko tällainen jollain tasolla vaikuttaa tossa taustalla.

Joko niin että kirjoittaja saattaa tiedostamattaan ajatella että näähän on täysin selviä asioita hänelle, joten kaikki muutkin tietää ne, tai jos ei tiedä, niin osaahan ihmiset nyt googlettaa ja tietoa on saatavilla vaikka miten paljon ja helposti.

Tai niin että tietoyhteiskunnan ja digitalisaation ja muun myötä ihmisille muodostuu käsitys että heidän ikään kuin pitäis olla tällaisia kaikesta kaiken tietäviä (koska tieto lähes kaikesta niin helposti saatavilla tai näin ajatellaan — tai on vaan joku tällainen malli tai ihmiskuva tai jotain), jolloin sitten saattaa tapahtua niin, että ei itse asiassa tee sitä taustatyötä tai selvitä sitä, mikä on epäselvää tai uutta tai vierasta, osittain koska toi ajatusmalli itsessään pikemmin estää sen tekemistä kuin kannustaa siihen tai palkitsee siitä

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 11, 2024, 09:52:45Kopek tuuliviireilee tiedonjanonsa kanssa: häntä harmittaa suuresti, että liikenneonnettomuuksista kirjoitetaan nykyään liikaa, ennen riitti pieni muutaman rivin uutinen sisäsivuilla. Mutta 12 vuotiaita kohdenneista traumaattisesta kokemuksesta hän sitten kaipaa enemmän verta ja suolenpätkiä, useamman vanhemman hätää ja opettajien selostuksia, miten jere melkein pissasi housuun siellä luokassa ja jenna sen jo tekikin.

On mielenkiintoista, kun joku tuntee minut paremmin kuin minä itse ja tietää, mikä minua uutisoinnissa harmittaa, ja mitä haluan tietää enemmän ja mitä haluan tietää vähemmän.

Jos itsetietoisella tasolla mietin asiaa, niin en minä verta ja suolenpätkiä kaipaa, eikä minulla ole erityistä kiinnostusta liikenneonnettomuuksia kohtaan.

Lähinnä olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten vähän tosiasiallista tietoa uutiset sisältävät. Kun tapahtuu jokin merkittävä tapaus, tiedotusvälineet kertovat siitä sivutolkulla ilmeisesti saadakseen mainosklikkauksia. Varsinainen asia, jonka uutiset kertovat, mahtuisi neljälle riville. Samaa uutista toistetaan ja toistetaan ja toistetaan ja siten herutetaan viimeisetkin mainosrahat. Uutisen sisältö on yhdentekevä.

Jos rahan saa helpommalla, miksi nähtäisiin vaivaa ja tehtäisiin oikea vanhan ajan uutinen. Julkaistaan vain poliisitiedotteet ja haastellaan tilkkeeksi jotain asiantuntijoita, jotka kertovat, että eivät tiedä asiasta muuta kuin sen, mitä media on kertonut. Ja media on kertonut sen, minkä poliisi on median kerrottavaksi antanut.

Kaikkea mahdollista höpötetään uutisen varjolla, jotta saadaan ihmiset avaamaan sivut ja mainostuloja ropisemaan median kassaan.

Voisiko rahapulassa oleva valtio hyötyä asiasta jotenkin? Nythän valtiota edustava poliisi jakaa tietoa, jolla media tekee rahaa. Valtiolle ei tule tästä potista mitään. Entä jos tiedotteista perittäisiin tuntuva maksu? Nykyinen lainsäädäntö ehkä estää sen.

Jos vielä palaan kouluampumiseen, niin voisi "sankariopettajan" sukupuolen sentään kertoa, vai onko sekin nykyaikana woke-arkaa tietoa. Uutisen lukijalle tulisi jonkinlainen ideamielikuva siitä saiko ymmärtävä opettajatäti pojan tolkkuihinsa vai tomera opettajasetäkö oli asialla. Tai toisin päin. Myös toisesta opettajasta murhainfossa kirjoitetaan. Mikä hänen roolinsa oli. Tämän tyyppinen tieto antaisi vähän lihaa uutisluiden ympärille. Nyt ne kolisevat jo tyhjyyttään.

P.S. Vieläkin näyttää löytyvän Suomi 24:stä aikoinaan kirjoittamani juttu. Se on julkaistu tapahtumapäivänä viiden jälkeen. Tietysti kirjoitin sen ennen sitä eli jostakin neljästä alkaen.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/5033578/jokelan-tapauksen-tiedotus

(Millaisia kommentteja juttu sai aikaan, sen voi arvata. En viitsi edes uudestaan lukea niitä.)

Kai toi opettajahomma liittyy siihenkin, että jos sitä asiaa ei ole edes kysytty häneltä itseltään tai hän itse ei halua tulla sen kanssa julkisuuteen.

Mun mielestä on normaalia että hänelle ensisijaista on se, miten hän on omien läheisten kanssa ja miten vaikka työyhteisössä tai oppilaiden kanssa, eikä siinä välttämättä kauhean olennaista ole joku median suitsutus siitä että hän on nyt sankari, koska joku vanhempi sanoo näin tai koska se on Kopekin mielestä siistiä ja hänelle maistuu tällainen tarina.

Toi kaikki liittyy siihen henkilötietojen käsittelyyn, siihen, millä tiedoilla joku ihminen on yksilöitävissä, eikä se sun uteliasuus tai halu tietää sukupuolesta aja niiden asioiden ohi.

Jos haluat, voit perehtyä siihen, miten noi asiat toimii ja miksi. Jos haluat narista, sekin on ihan OK

Luulen että jos tohon perehtyis todella, siitä vois aueta joku näkymä siihen, mikä nykykäytännöissä ei ole pelkästään paremmin. Vaarana tietysti se, että ne saattais olla jotain ihan uusia ja erilaisia ajatuksia

Lainaus käyttäjältä: Kopek - huhtikuu 11, 2024, 12:05:02Jos vielä palaan kouluampumiseen, niin voisi "sankariopettajan" sukupuolen sentään kertoa, vai onko sekin nykyaikana woke-arkaa tietoa. Uutisen lukijalle tulisi jonkinlainen ideamielikuva siitä saiko ymmärtävä opettajatäti pojan tolkkuihinsa vai tomera opettajasetäkö oli asialla. Tai toisin päin. Myös toisesta opettajasta murhainfossa kirjoitetaan. Mikä hänen roolinsa oli. Tämän tyyppinen tieto antaisi vähän lihaa uutisluiden ympärille. Nyt ne kolisevat jo tyhjyyttään.

Miksi ei tomera opettajatäti tai ymmärtävä opettajasetä? Haluatko ehkä vain vahvistaa ennakkoluulojasi?

Niin, ja taas kerran ihmetyttää, mikä merkitys opettajan sukupuolella on tässä. Minulla ainakin riitti tieto, että opettaja onnistui puhumaan pojan pois luokasta ja näin ehkä useammilta uhreilta säästyttiin.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - huhtikuu 11, 2024, 13:56:01Niin, ja taas kerran ihmetyttää, mikä merkitys opettajan sukupuolella on tässä. Minulla ainakin riitti tieto, että opettaja onnistui puhumaan pojan pois luokasta ja näin ehkä useammilta uhreilta säästyttiin.

Ei kai asialla yhteiskunnallista merkitystä ole, mutta jos haluaa kuvitella jonkin tilanteen mielessään, kuvitelmasta tulee tarkempi, jos tietää, kumpaa sukupuolta siinä esiintyvät ihmiset ovat. Vai onko yleistä kuvitella ihmiset sukupuolettomiksi?

Poimintoja uutisotsikoista (Googlen lyhytotsikoita varsinaisia linkkejä avaamatta):

Mies kuoli rekan ja henkilöauton kolarissa Kouvolassa
Nuori mies kuoli liikenneonnettomuudessa Nurmijärvellä
Kouvolalainen mies kuoli rekan ja henkilöauton kolarissa ...
Kaksi nuorta miestä kuoli kolarissa Seinäjoella
Nainen kuoli henkilöauton ja kuorma-auton kolarissa ...
Nainen kuoli veturin ja pakettiauton kolarissa Lieksassa
60-vuotias nainen kuoli henkilöauton ja rekan kolarissa ...
Nainen kuoli kolarissa kolmostiellä - Kurikka

Listasta tulisi pitkä, mutta nuo riittänevät esimerkeiksi. Miksi uutisissa kerrotaan kuolleiden henkilöiden sukupuoli ja joskus ikäkin? Miksi otsikossa ei voisi lukea "ihminen kuoli Kolarissa"?

https://www.mariaakatemia.fi/sukupuolella-on-merkitysta-elatko-omaa-sukupuoltasi-todeksi-arjessasi/

Lainaus käyttäjältä: Kopek - huhtikuu 11, 2024, 15:22:18

Lainaus käyttäjältä: Hippi - huhtikuu 11, 2024, 13:56:01Niin, ja taas kerran ihmetyttää, mikä merkitys opettajan sukupuolella on tässä. Minulla ainakin riitti tieto, että opettaja onnistui puhumaan pojan pois luokasta ja näin ehkä useammilta uhreilta säästyttiin.

Ei kai asialla yhteiskunnallista merkitystä ole, mutta jos haluaa kuvitella jonkin tilanteen mielessään, kuvitelmasta tulee tarkempi, jos tietää, kumpaa sukupuolta siinä esiintyvät ihmiset ovat. Vai onko yleistä kuvitella ihmiset sukupuolettomiksi?

Poimintoja uutisotsikoista (Googlen lyhytotsikoita varsinaisia linkkejä avaamatta):

Mies kuoli rekan ja henkilöauton kolarissa Kouvolassa
Nuori mies kuoli liikenneonnettomuudessa Nurmijärvellä
Kouvolalainen mies kuoli rekan ja henkilöauton kolarissa ...
Kaksi nuorta miestä kuoli kolarissa Seinäjoella
Nainen kuoli henkilöauton ja kuorma-auton kolarissa ...
Nainen kuoli veturin ja pakettiauton kolarissa Lieksassa
60-vuotias nainen kuoli henkilöauton ja rekan kolarissa ...
Nainen kuoli kolarissa kolmostiellä - Kurikka

Listasta tulisi pitkä, mutta nuo riittänevät esimerkeiksi. Miksi uutisissa kerrotaan kuolleiden henkilöiden sukupuoli ja joskus ikäkin? Miksi otsikossa ei voisi lukea "ihminen kuoli Kolarissa"?

https://www.mariaakatemia.fi/sukupuolella-on-merkitysta-elatko-omaa-sukupuoltasi-todeksi-arjessasi/

Älä aikuinen mies viitsi. Otsikkoon valitaan merkityksellisin määre. Jos liikenteessä kuolleista joku olisi ollut taksikuski, bussikuski, vankikarkuri, poliisi, olympiavoittaja, Sanna Marinin kampaajarakas, se olisi saatettu mainita sukupuolen asemasta. Mitä luulet?

Sankariopettajasta kertominen olisi muuttunut vähän oudoksi, jos opettaja olisi korvattu sukupuolella. "Sankarimies sai Viertolan kouluampujan poistumaan." "Sankarinainen sai puhuttua 12-vuotiaan ampujan ulos Viertolan koulusta." "Viertolan koulun neuvokas muunsukupuolinen oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan." Lukija ihmettelisi mitä varten tyyppi siellä oikein oli. Mutta opettaja. Selvä asia, se oli sinä päivänä duunissa.