kantapaikka.net

Lisätty aloitusviesti.
Ketjun aloittaja vaihtui viestien siirron seurauksena

Kouluväkivalta on ollut nyt hyvin tapetilla, mutta tuskinpa mediahuomiosta mitään suurta muutosta seuraa. Varsinkin, kun ongelma on nykyisin suoraan itse koulujärjestelmän rakenteissa. Seuraava artikkeli on vuoden vanha; se valottaa tätä laajempaa ongelmaa: Inkluusio romuttaa koulutusjärjestelmämme perustan – yhteiskunta menettää huippulahjakkaat ja samalla erityistä tukea vaativat oppilaat eivät saa tarpeeksi apua (https://www.satakunnankansa.fi/a/5d7fb056-786d-40b3-8a3f-ae578012e0db) (Satakunnan kansa).

Uusi uljas inkluusio tulee YK:n vaatimuksesta ja toimesta, Inclusion in education (https://en.unesco.org/themes/inclusion-in-education) (Unesco). Vaikka jokainen vielä täysjärkinen opettaja on tykönään näitä asioita vastaan, siinä ei sana paina, kun tätä tärvelystä pusketaan korkeimmilta mahdollisilta tahoilta. Homma lirittää samalla jo varhaispedagogiikan ja lastentarhojenkin suhteen. Tämän seurauksista ja käytännön totetumisessa olisi tutkivan journalismin paikka, jos missä. Täytynee jossain vaiheessa kirjoittaa tästä laajan skaalan elävä esimerkki.

Pari päivää sitten lapsiasiavaltuutettua haastateltiin A-Studiossa. Lapsiasiavaltuutettuna toimivalta Elina Pekkariselta kysyttiin mitä tulisi tehdä, jotta peruskouluissa vältyttäisiin oppilaiden välisiltä vakavilta väkivaltarikoksilta. Uhreista ei ollut puhettakaan, vaan sama ulkomuistista ladeltu monologi toistui usein: täytyy ymmärtää kiusaajien taustaa, ja miksi he päätyvät tekoihinsa. Luonnollisesti tämä on tärkeää, mutta kuinka se auttaa tapausten uhreja millään tavalla? Kuinka se estää väkivallan tulevaisuudessa (Vinkki: ei auta, eikä estä)? Hän totesi myös, kuinka olisi hienoa, jos oppilaitokset kykenisivät puuttumaan ongelmiin!

Kysyttäessä tarkempia keinoja puuttumiseen (esim. muita kohtaan väkivaltaisten oppilaiden sijoittaminen erillisiin oppilaitoksiin), hän totesi ettei näin voida toimia, koska tällöin väkivaltaiset nuoret integroituisivat jengeihin. Eikä taaskaan sanaakaan uhreista.

Lapsiasiavaltuutettu ajaa suurempaa yhteistä hyvää välittämättä muutamista uhreista, joita tämä (täysin järjetön) inkluusiopolitiikka aiheuttaa. Muisti tosiaan myös ihmetellä ääneen, kuinka opettajilla on niin vähän resursseja, ja vastuullaan valtavat ryhmäkoot nykyään. Kyseistä muutostahan perusteltiin täysin samoilla korulauseilla - kuinka näin varmistetaan, ettei kukaan syrjäydy. Tai siis kukaan muu, kuin ne vakavasta kiusaamisesta rikki menevät nuoret, jotka eivät pääse sen vuoksi pahimmillaan koskaan yhteiskuntaan ja työelämään kiinni.

Joka tavalla munaton ämmä tämä Elina. Voitte halutessanne tarkistaa asian itse, kyseessä oleva A-Studion jakso (https://areena.yle.fi/1-50330961).

Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani oli mahdollista jäädä luokalle. Tavanomaisen peruskoulun lisäksi olivat erillinen tarkkailuluokka, ja vajaaälyisille/lievästi kehitysvammaisille oma koulunsa.

Moderni, inklusiivinen tilanne: pidetään ensin kynsin hampain kiinni siitä, että vakavan tason häirikköoppilaat/vajaaälyiset/kehitysvammaiset pysyisivät normaalissa peruskoulussa. Mikäli tässä epäonnistutaan tarjolla onkin erityiskoulu, jossa kaikki edellä mainitut niputetaan samaan kastiin.

Esimerkkinä muuan suomalainen, keskisuuri rannikkokaupunki. Siellä on erityiskoulu, jonka oppilaskunta muodostuu lastenkotilaisista, lievästi kehitysvammaisista, vakavan tason häirikköoppilaista, maahantulotaustaisista (Vastaanottokeskuksen lapsia ja nuoria, joilla ei ole kielitaitoa ja/tai luku- ja laskutaitoa) ja niin edelleen. Jokainen arkijärjellä varustettu voinee kuvitella, millainen sirkus koulu tällöin on.

Eikä tässä vielä kaikki: koulu ei ole vain kaupungissa asuville, vaan sitä samaa käyvät keskitetysti myös kaikkien kaupungin lähikuntien erityisoppilaat.

Poliisit joutuvat vierailemaan koulussa harva se päivä. Opettajakunnan taso on mitä on, koska kukaan todella pätevä, järkevä ja lahjakas opettaja ei sellaiseen hullunmyllyyn halua mennä töihin. Passiivis-aggressiivisuuden ja myös väkivallan ilmapiiri on arkea, meno on ajoittain todella kaoottista.

Ihanan inklusiivista. Olen ajatellut mainita aiheesta muutamalle toimittajakaverilleni, josko kannattaisi tutustua koulun arkeen ja mikäli eivät itse ota tutustumista hoitaakseen, ehkäpä joku kollega ehtisi.

En itse asu ko. paikkakunnalla, eikä asia kosketa minua tai lähipiiriäni. Muuan tuttavani tiesi kertoa menosta, koska hänen lievästi kehitysvammainen lapsensa pääsi osalliseksi tähän inklusiiviseen riemuun.

^
Liisa Keltikangas-Järvinen on niitä harvoja ammattilaisia, jotka rohkenevat puhua näistäkin asioista suunsa puhtaaksi. Hän on urallaan niin meritoitunut ja maailmalla arvostettu, että hänellä on siihen varaa. Hän on puhunut myös poikien ja nuorten miesten puolesta systemaattisesti, ja haistattaa koululaitoksen ja varhaispedagogiikan feministi-ideologeille pitkät. Viimemainituthan eivät todellisuudessa edes ole mitään ammattitutkijoita ja lasten- ja nuortenpsykologian tuntijoita, vaan poliittis-ideologisia pseudotieteilijöitä, moderneja puoskareita.

Lainaus käyttäjältä: Aave - lokakuu 01, 2020, 13:46:39
^
Liisa Keltikangas-Järvinen on niitä harvoja ammattilaisia, jotka rohkenevat puhua näistäkin asioista suunsa puhtaaksi. Hän on urallaan niin meritoitunut ja maailmalla arvostettu, että hänellä on siihen varaa. Hän on puhunut myös poikien ja nuorten miesten puolesta systemaattisesti, ja haistattaa koululaitoksen ja varhaispedagogiikan feministi-ideologeille pitkät. Viimemainituthan eivät todellisuudessa edes ole mitään ammattitutkijoita ja lasten- ja nuortenpsykologian tuntijoita, vaan poliittis-ideologisia pseudotieteilijöitä, moderneja puoskareita.

Vaikea uskoa Keltinkangas-Järvisen haistattelevan kenellekään tai millekään. Olen hänet tavannut, ja istunut luennollaan. Ilmeisesti tuo on vain värikästä kielenkäyttöä? Kriittinen hän sen sijaan voi hyvinkin olla, monia asioita kohtaan. Ei sinulla olisi mitään linkkiä heittää, missä hän mielestäsi "haistattaa koululaitoksen ja varhaispedagogiikan feministi-ideologeille pitkät"? Uskon kyllä, jos näen jotain edes sen suuntaista. Löysin etsiessäni vain tällaisia tasapainoisia kirjoituksia, joissa ei mainita sanallakaan feminismiä:

Peruskoulun tasa-arvoisuus on nyt karkaamassa (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/vieraskolumnit/peruskoulun-tasa-arvoisuus-on-nyt-karkaamassa-1.176024) (Maaseudun tulevaisuus, Keltinkangas-Järvinen Veraskolumni)

Missä varhaispedagogiikkaa ja koululaitosta pohtivassa kirjoitukseessaan Keltinkangas-Järvinen on maininnut feminismi-ideologian?

Ja aikuisillahan tässä ei ole mitään roolia. Se, että eduskunnassa huudetaan suunnilleen vttua ei ole mikään esimerkki, eikä siihen huomiota kannata kiinnittää.

Tai muutoinkaan käytökseen, jota lapsi vierestä seuraa.

T: Xante

Löytääkö kukaan hyvää taustamateriaalia siitä, milloin tarkkailuluokat lakkautettiin ja mitä siinä yhteydessä täsmälleen tapahtui?

Nopea googletus tuotti tällaisen, mutta jäin kaipaamaan jotain yleistajuista historiikkia:

(https://i.ibb.co/qysXcdy/Screenshot-2020-10-01-at-18-22-36.png)
https://verneri.net/yleis/erityisopetus

Vuoden 1998 relevantti ja sittemin uudistettu lakipykälä näyttää tältä:

(https://i.ibb.co/Jq0ykdN/Screenshot-2020-10-01-at-19-31-10.png)


En ole ihan varma, miltä vastaava laki on näyttänyt ennen vuotta 1998 ja mistä se löytyy. Löytääkö joku?

Ajantasaisessa laissa on pykälässä 16 a selostettu, että jo tehostetusta tuesta päätettäessä on tehtävä pedagoginen arvio ja päätös aloittamisesta tehdään pedagogisen arvion perusteella "moniammatillisesti yhteistyössä oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa." Tehostettua tukea varten laaditaan oppimissuunnitelma yhdessä oppilaan ja huoltajien kanssa.

Nykyisen lain erityistä tukea koskevassa pykälässä 17 erikseen korostetaan, että ennen sitä päätöstä on kuultava asianosaisia (lasta ja huoltajia) ja vedotaan siihen, mitä hallintolaissa sanotaan asianosaisten kuulemisesta. En viitsi tähän enää enempää tunkea kuvia tai lainauksia, kun koko pykälä on hieman vanhaa pidempi. Ajantasainen pykälä erityisesestä tuesta löytyy  täältä (https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628#L4P17).

Mulla on tässä tausta-ajatuksena sellainen, että näissä lakimuutoksissa on ihan kauniita ja hyviä ajatuksia taustalla. En katso, että kyse olisi suoranaisesti tai pelkästään feminismin sukuisten ideologioiden ponnesta ja niiden tuomasta inkluusioajattelusta. Vaan siis tässä on muuttunut moni pieni ja vähän isompikin asia siitä, miten tarkkailuluokkien aikana ja ennen vuotta 1998 on toimittu.

Mut paasaamisesta viis. Mä haluaisin nähdä ennen vuotta 1998 voimassa olleen perusopetuslain tai sitä vastaavan lain. Löytääkö joku sen jostain?

Pakko lämätä tähän vielä se tarkkailuokkien aikainen vastaava pykälä, että saadaan kaikkien näkyville näitä muutoksia.

Ennen oli peruskoululaki (1983), ja siihen liittyvässä peruskouluasetuksessa (1984) säädetään tarkemmin erityisopetuksesta (https://finlex.fi/fi/laki/alkup/1984/19840718#Pidp446232528):

(https://i.ibb.co/HqX929s/Screenshot-2020-10-01-at-20-11-47.png) (https://ibb.co/KWm8G8k)

Ajantasainen perusopetuslaki: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628

Vanhentuneet ajantasaiset: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/kumotut/
(tuosta ei oikein saa yhtenäistä esitysta siitä, millainen oli perusopetuslaki ennen vuotta 1998.)

Onkohan lain nimi muuttunut? Olisikohan aiemmin ollut esim peruskoululaki tjst.?

^ Ton voi nähdä silleen että ennen oli "muu opetus", "tukiopetus" ja "erityisopetus". Jos vapaamuotoisesti opettajien ja koulun harkinnan mukaan järjestetty tukiopetus, jota "voidaan tarjota", ei riitä tai niitä ei vaan kiinnosta sitä järjestää ja oppilas ei pärjää, niin sitten vaan tulee se erityisopetus joka useimmiten tarkoittaa erityisluokkkaa.

Kun lakia ja säädöksiä on uudistettu, on enemmän menty siihen suuntaan, että tukea pitää saada heti kun sille on tarve, ja tästä tulee tää että kaikissa kouluissa on erityisopettajia. Nykyinen "yleinen tuki", "tehostettu tuki" ja "erityinen tuki" -portaikko käytännössä tarkoittaa sitä, että erityisluokat on aika erilaisia kuin ennen. Ne on yleensä pienryhmiä, ja se on vaan tehty sellaseks että niitä paikkoja on paljon vähemmän ja koko se prosessi ohjata joku erityisluokalle on aika pitkä ja kalliskin, ja samoin kustannukset per nuppi on varmaan isommat kuin tarkkailuluokilla.

Mä nään siinä kyllä myös hyvää, mutta ehkä siinä sit tulee sellanen resurssiongelma että... ajatellaan että pystyttäis antamaan riittävän tehokasta tukea pitkäkestoisesti heti kun tarvitaan, ja oikeasti se ei mene niin, vaan se prosessi on hidas ja kaikki tää selvitysten tekeminen ja asian käsittely vie sekin aikaa ja rahaa, joka voitais käyttää siihen ihan perus duuniin. Erityisopettajat joutuu jakamaan aikaansa monen oppilaan kesken, ja ehkä se voi olla sellasta nykyään, että jonkun vaikeuksissa olevan oppilaan ympärillä ihmiset vaihtuu. Vähän aikaa voi mennä jollain intensiivisellä tukijaksolla tietyn erityisopettajan tai muun henkilön kanssa paremmin, mutta ei niitä erityisopettajia niin paljon ole, että joku ihan vain kovapäinen ja käytökseltään haastava oppilas voitaisiin kiinnittää pysyvästi erityisopettajan paidanhelmaan ja mennä sillä. Ihannetapauksessa varmaan se näin menis, mutta ei siihen vaan riitä raha eikä resurssit.

Ennen Wanhaan varmasti oli niin, että erityisluokalle vaan passitettiin kun joku ei pärjännyt, ja ei sitä nykypäivän mittareilla varmaan edes yritetty ihan hirveän tarkkaan selvittää, miksi joku oppilas on vaikeuksissa ja miksi se ei pärjää.

Tässä mielessä kaikki tää mikä liittyy erityisopetuksen järjestelyjen muutoksiin ja inkluusioon ei ole pelkästään paskaa. Eikä mun mielestä edes se inkluusio ole paskaa jos siihen on riittävät resurssit ja osaava ja tosi motivoitunut henkilöstö.

Se osuus joka siinä on paskaa on ehkä tietty idealismi ja raadollisemman käytännöllisyyden puute. Ilmaistaan sellaisia kauniita tavoitteita, joihin pääsemiseen ei kuitenkaan ole riittäviä resursseja, ja sit vastuu sen vision toteuttamisesta kaatuu opetushenkilöstön niskaan, jonka pitäis sit olla valmis paikkaamaan puutteet ihan raa'alla duunilla, venymällä yhtäaikaa moneen paikkaan ja olemalla motivoituneita ja ties mitä.

Vanhassa laissa taas toi erityisopetus tais olla vähän sellanen joka myös päästi perusopetuksen henkilöstöä pälkähästä. Jos jonkun kanssa ei pärjätä, se laitetaan tarkkikselle ja that's it.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 01, 2020, 15:13:40
Vaikea uskoa Keltinkangas-Järvisen haistattelevan kenellekään tai millekään. Olen hänet tavannut, ja istunut luennollaan. Ilmeisesti tuo on vain värikästä kielenkäyttöä? Kriittinen hän sen sijaan voi hyvinkin olla, monia asioita kohtaan. Ei sinulla olisi mitään linkkiä heittää, missä hän mielestäsi "haistattaa koululaitoksen ja varhaispedagogiikan feministi-ideologeille pitkät"? Uskon kyllä, jos näen jotain edes sen suuntaista. Löysin etsiessäni vain tällaisia tasapainoisia kirjoituksia, joissa ei mainita sanallakaan feminismiä:

Missä varhaispedagogiikkaa ja koululaitosta pohtivassa kirjoitukseessaan Keltinkangas-Järvinen on maininnut feminismi-ideologian?

Onko sinulla mahdollisesti kognitiivisia vaikeuksia ymmärtää erilaisia kielikuvia?

Akateeminen haistattelu on sofistikoitunutta ja toisinaan diplomaattiseen retoriikkaan kiedottua, eikä rahvaanomaista avointa haistattelua.

Löydät aiheesta linkkejä varmasti itsekin, Keltikangas-Järvinen kun on jaksanut kritisoida erinäisiä opetus- ja koulu-uudistuksia (Todellisuudessa koululaitoksen romuttamista) jo kauan.

Hänen ei tarvitse mainita mitään tiettyä tahoa erikseen, koska jokainen näitä asioita seuraava tietää ihan ilmankin, millaisia ideologeja näitä uudistuksia on ollut, ja on edelleenkin laatimassa. Myös jyrkän ja suorasanaisen kritiikin kohteet tietävät sen aivan erityisen hyvin ilman, että heidän nimiään tarvitsee joka käänteessä mainita.

Vuoden takaisessa SK:ssä on ihan hyvä retrospektiivi: Oliko ennen kaikki paremmin? (https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/han/professori-liisa-keltikangas-jarvinen-on-tolkuttanut-vuosikymmenia-etta-hirveaa-tama-nykymeno-ehka-se-onkin/?shared=1052573-3227effa-500). Alaotsikkona: "Professori Liisa Keltikangas-Järvinen on tolkuttanut vuosikymmeniä, että hirveää tämä nykymeno. Ehkä se onkin".

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 01, 2020, 20:48:26
Ennen Wanhaan varmasti oli niin, että erityisluokalle vaan passitettiin kun joku ei pärjännyt, ja ei sitä nykypäivän mittareilla varmaan edes yritetty ihan hirveän tarkkaan selvittää, miksi joku oppilas on vaikeuksissa ja miksi se ei pärjää.

Tässä mielessä kaikki tää mikä liittyy erityisopetuksen järjestelyjen muutoksiin ja inkluusioon ei ole pelkästään paskaa. Eikä mun mielestä edes se inkluusio ole paskaa jos siihen on riittävät resurssit ja osaava ja tosi motivoitunut henkilöstö.

Se osuus joka siinä on paskaa on ehkä tietty idealismi ja raadollisemman käytännöllisyyden puute. Ilmaistaan sellaisia kauniita tavoitteita, joihin pääsemiseen ei kuitenkaan ole riittäviä resursseja, ja sit vastuu sen vision toteuttamisesta kaatuu opetushenkilöstön niskaan, jonka pitäis sit olla valmis paikkaamaan puutteet ihan raa'alla duunilla, venymällä yhtäaikaa moneen paikkaan ja olemalla motivoituneita ja ties mitä.

Vanhassa laissa taas toi erityisopetus tais olla vähän sellanen joka myös päästi perusopetuksen henkilöstöä pälkähästä. Jos jonkun kanssa ei pärjätä, se laitetaan tarkkikselle ja that's it.

Onhan sitä lakkautettu musiikkiluokatkin, eipä sillä. Sekään ei mielestäni ole mikään hyvä asia.

En myöskään allekirjoita sitä, että tyypit nyt vain joutuivat tarkkikselle, ja se siitä. Ei sinne päinkään, kyllä sinne joutuminen edellytti teinivuosinani jopa yli vuoden reipasta perseilyä, väkivaltaisuutta ja häiriköintiä. Olin itsekin niihin aikoihin takapulpetin poika, eli kyllä minä lajini tiedän ja tunnen. Sitä paitsi, yläaste-aikainen tarkkiksen opettaja oli poikkeuksellisen hieno mies - pidetty ja kunnioitettu myös oppilaidensa keskuudessa.

Tämäkin linkki on nyt maksumuurin takana, mutta: Kiroilua, päälle huutamista ja pelleilyä: Opettajat kertovat, miten "inkluusio" tuhoaa suomalaislasten oppimistuloksia - suurimmat puolueet lupaavat muutosta (https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/17022dcc-7940-4fab-ae03-8209682c6cf7) (IL).

"OAJ pitää katastrofaalisena seurauksia, joita vuoden 2010 perusopetuslain muutoksella on ollut".

Tämän perusteella kyseinen lakimuutos on tehty 2010. En ryhdy pleraamaan pykäliä, koska sillä ei nyt vallitsevan tilanteen tai edes näiden keskustelujen kannalta ole juurikaan merkitystä. Tehty, mikä tehty.

Ongelma on siinäkin, että lainsäädännöllä opettajista on tehty sukupuolestaan riippumatta munattomia, eikä ala ole muutenkaan houkutellut riittävästi miehiä enää pitkään aikaan.

Lainaus käyttäjältä: Aave - lokakuu 01, 2020, 23:51:24
En myöskään allekirjoita sitä, että tyypit nyt vain joutuivat tarkkikselle, ja se siitä. . . ..

Tässä taidat olla aika lailla oikeassa. Oppilasmäärissä ja luokille siirtämisen prosesseissa on kaiketi tapahtunut muutoksia useaan otteeseen, ja itse asiassa tätä vielä hämärsi se, kun olin alkuun kujalla terminologiasta. Entiset tarkkailuoppilaat ja -luokat olivat myöhemmin virallisesti "esy-opetusta" ja "esy-luokkia" (erityisopetus sopeutumattomille yleisen opetussuunnitelman mukaan).

1970-luvulla tarkkiksilla oli 1% kaikista oppilaista. Ysärin lopulla pysyvään erityisopetukseen siirrettiin vuositasolla jopa 22 000 oppilasta, eli määrät aika paljon kasvoivat (mutta en tiedä, mikä osa tästä oli esy-opetusta). Sitäkään en ihan ymmärtänyt, minkälaiset kriteerit sille sopeutumattomuudelle oli, vaatiko se silloin jotain diagnooseja tai muuta, pitikö siirrosta neuvotella vanhempien kanssa ja niin edelleen. Mutta oli miten oli, se on varmaa, että sopeutumattomuuden piti olla pitkäaikaista ja näkyä useissa tilanteissa.

Inkluusiosta on totta kai myös sitä tukevaa näyttöä ja hyviä kokemuksia. Ongelmallisin ryhmä kuitenkin ovat juuri nämä "sopeutumattomat". Lisäksi siinä vaikuttaa keskeisesti se, onko resursseja oikeasti riittävästi ja minkälainen asenne opettajalla on inkluusiota kohtaan.

En nyt puhu suoraan munakkuudesta, mutta jos nyt vaikka sanotaan, että opettajalla on sellainen jykevä persononallisuus ja se suhtautuu positiivisesti vaikka nyt sopeutumattomien integroimiseen omaan yleisopetukseensa, totta kai sillä on paremmat edellykset onnistua kuin olisi, jos tällainen ei vain sovi jonkun opettajan tyyliin tai persoonaan.

Kai se inkluusion ihannekuva on sellainen, että siitä hyötyisivät sekä yleisopetuksen oppilaat että erityisoppilaat. Kun opettajan pitää ottaa erityisoppilaita huomioon, se voi monipuolistaa opetusta, opetusvälineiden käyttöä jne.

Mutta oikeasti aineenopettajia, luokanopettajia sun muita ei varmaan ole koulutettu tällaiseen eikä valikoitu sen perusteella, että he pärjäisivät myös tai nimenomaan erityisoppilaiden kanssa hyvin. Ehkä jotkut lievät kehitysvammat tai lievät autismin muodot voivat olla sellaisia, että hyvässä lykyssä inkluusio tosiaan toimii, oppilaat tukevat toisiaan, oppivat siinä samalla ja mitä kaikkia näitä hienoja asioita taas olikaan :D  siis vaikkei opettaja olisikaan mikään synnynnäinen haastavasti käyttäyvien kaitsija ja kurinpitäjä.

Toisaalta nää esy-luokat on olleet aikoinaan tosi poikavaltaisia, ja niissä on mun mielestä merkittävää sellainen, että oppilaiden kokemukset niistä on olleet kokonaisuutena katsoen yllättävänkin positiivisia. Ne on koettu oikeudenmukaisiksi ja kaikkea muuta tällaista. Että ilman muuta siinä on menetetty jotain tosi arvokasta, kun ne on ajettu alas.

Lopetan tältä erää tähän, melkein.

Lainaa
Tämäkin linkki on nyt maksumuurin takana, mutta: Kiroilua, päälle huutamista ja pelleilyä: Opettajat kertovat, miten "inkluusio" tuhoaa suomalaislasten oppimistuloksia - suurimmat puolueet lupaavat muutosta (https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/17022dcc-7940-4fab-ae03-8209682c6cf7) (IL).

Antoi kyllä lukea, ehkä niillä on joku ilmaisten lukukertojen kiintiö ei-tilaajille. Ja oli todella hyvä juttu!

Enpä tiedä, milloin on ajatellaan vallinneen sen "entisen", jota nyt haikaillaan ja ajatellaan silloin olleen kaiken niin paljon paremmin. Ainakaan asiat eivät olleet paremmin - opettajien sukupuolen suhteen tai oppilaiden kurissa pitämisen suhteen tai työrauhan tai kiusaamisen suhteen - 70-luvun alussa, jolloin itse aloitin koulunkäyntini. Eikä taatusti pitänyt ainakaan silloin paikkaansa, että ne tiukinta kuria pitäneet ja pelottavat opettajat olisivat olleet miehiä ja ne ylikäveltävän lepsut naisia. Mutta ehkä nämä muistot vanhasta hyvästä ajasta tarkoittavat vielä varhaisempia aikoja? Rihvelitaulujen, tyttö- ja poikakoulujen ja karsserirangaistusten aikaa ehkä? Silloin toisaalta ei kyllä voida samaan aikaan kaiholla muistella sitä, kun Suomi loisti PISAssa.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 02, 2020, 06:43:03
Enpä tiedä, milloin on ajatellaan vallinneen sen "entisen", jota nyt haikaillaan ja ajatellaan silloin olleen kaiken niin paljon paremmin. Ainakaan asiat eivät olleet paremmin - opettajien sukupuolen suhteen tai oppilaiden kurissa pitämisen suhteen tai työrauhan tai kiusaamisen suhteen - 70-luvun alussa, jolloin itse aloitin koulunkäyntini. Eikä taatusti pitänyt ainakaan silloin paikkaansa, että ne tiukinta kuria pitäneet ja pelottavat opettajat olisivat olleet miehiä ja ne ylikäveltävän lepsut naisia. Mutta ehkä nämä muistot vanhasta hyvästä ajasta tarkoittavat vielä varhaisempia aikoja? Rihvelitaulujen, tyttö- ja poikakoulujen ja karsserirangaistusten aikaa ehkä? Silloin toisaalta ei kyllä voida samaan aikaan kaiholla muistella sitä, kun Suomi loisti PISAssa.

Pienenä kevennyksenä: 50- luvulla matematiikkaa opetti vanhan oikea ajan lehtori. Kun luokassa (40+ oppilasta) ilmeni levottomuutta hän iski nyrkkinsä pöytään saaden aikaan mahtavan tömäyksen. Myöhemmin huomasimme että hän samanaikaisesti polkaisi lattiaa piilossa pöydän takana josta se ääni enimmäkseen johtui. Joka tapauksessa temppu tehosi.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 02, 2020, 02:39:59
Inkluusiosta on totta kai myös sitä tukevaa näyttöä ja hyviä kokemuksia. Ongelmallisin ryhmä kuitenkin ovat juuri nämä "sopeutumattomat". Lisäksi siinä vaikuttaa keskeisesti se, onko resursseja oikeasti riittävästi ja minkälainen asenne opettajalla on inkluusiota kohtaan.

Totta kai siitä on myös myönteisiä kokemuksia maailmalta, varsinkin varakkaiden perheiden piirissä. Semmoisia ovat esimerkiksi YK:n ylimmissä viroissa toimivat ihmiset, joiden lapset ovat käyneet kansainväliset eliittikoulut.

Suomessa luokkakoot ovat kasvaneet, ja samalla niin oppilaitosten kuin opettajien resurssit ovat minimissä. Jokaisen luulisi ymmärtävän, että kun luokkakoko on jotain 30 oppilasta, ja sen päälle siellä on pari häirikköä ja yksi, jolla on oppimisvaikeuksia, niin eivät yksittäisen opettajan paukut riitä millään. Ne pari häirikköä saavat opetuksen ja luokkarauhan helposti sekaisin ja opetus laahaa jäljessä, kun yhdelle pitäisi normiopetuksen yhteydessä vielä erikseen ja rauhassa piirtää kaikki.

En  tiedä mutta en yllättyisi, mikäli kunnat ovat suhtautuneet inkluusioon ennen kaikkea säästötoimenpiteenä. Sitähän se käytännössä tavallisissa peruskouluissa onkin.

Yleispätevä sääntö: mitä monimutkaisempi ja erikoistuneempi jokin instituutio on, sitä kalliimpaa sen ylläpitäminen on. On kalliimpaa ylläpitää erikseen erityisluokkia, erillisiä kouluja lievästi kehitysvammaisille ja oppimishäiriöisille, järjestää yksilöllistä tukiopetusta, ja niin edelleen. Kun lyödään kaikki surutta samaan syssyyn, niin säästyypähän rahaa.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
En nyt puhu suoraan munakkuudesta, mutta jos nyt vaikka sanotaan, että opettajalla on sellainen jykevä persononallisuus ja se suhtautuu positiivisesti vaikka nyt sopeutumattomien integroimiseen omaan yleisopetukseensa, totta kai sillä on paremmat edellykset onnistua kuin olisi, jos tällainen ei vain sovi jonkun opettajan tyyliin tai persoonaan.

Laitoin toiseen ketjuun uutisen eräästä rehtorista, jonka oheismissio on laittaa koulukiusaaminen kuriin. Siinä esiintuodut tapahtumat ovat karua kertomaa miten käy, kun siihen todellakin puuttuu.

Opettajat pelkäävät valituksia, poliisitutkintoja ja käräjiä syystäkin. Kukaan ei halua sellaisia harmeja kontolleen, ja vaikka todettaisiin että opettaja on toiminut jossain satunnaisessa tilanteessa oikein ja lain mukaan, niin silti näistä selkkauksista voi jäädä ikävä tahra omaan uraan.

Meno on nykään aivan toisenlaista, kuin omassa lapsuudessani ja nuoruudessani. Pedagogisesti on ollut sellainenkin hetki, että opettaja ei saanut edes koskea oppilaaseen - eli pelkkä häirikön luokasta poistaminen fyysisesti oli rangaistavaa. Se virhe nyt sentään on korjattu, mutta ei tilanne ole siltikään kovin kummoisempi. Nyt OAJ esittää, että vakavasti häiriköivä oppilas voitaisiin laittaa kolmeksi päiväksi pois koulusta. Kusipäisen oppilaan reaktio tähän hurjaan sanktioon: "Kolme päivää lomaa koulusta, jee"!

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Kai se inkluusion ihannekuva on sellainen, että siitä hyötyisivät sekä yleisopetuksen oppilaat että erityisoppilaat. Kun opettajan pitää ottaa erityisoppilaita huomioon, se voi monipuolistaa opetusta, opetusvälineiden käyttöä jne.

Kamoon, ei missään suurikokoisessa peruskoulussa ole todellisuudessa resursseja ja aikaa tällaiseen.

Suomessa peruskoulua suojaa perustuslaki. Ellei näin olisi, Suomessa olisi jo kauan sitten ollut yksityiskouluja, joissa kaikenlaisesta spesiaalista opetuksesta varakkaiden vanhempien lapset saavat nauttia. Poliittisesti tähän on nyt tehty myyräntyötä - rapautetaan koululaitosta siihen pisteeseen, että paineet yksityiskoulujen perustamiselle kasvavat. Ei se ole sen kummempaa, kuin vaikkapa Postin alasajaminen. Siihen menee vain pitempi aika, mutta bisnesajattelu tässäkin on osaltaan takana. Eikä kunnilla ole rahaa - rahoituspohja sen kuin murenee.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf
Antoi kyllä lukea, ehkä niillä on joku ilmaisten lukukertojen kiintiö ei-tilaajille. Ja oli todella hyvä juttu!

Hyvä, että varmistit. Minulla kun on foorumille kirjautuessani aina VPN päällä, niin sekin saattaa vaikuttaa linkkien avautumiseen.

Kouluväkivallan lopettamista koskevia onnistumisia tyypillisempi tapaus on joka tapauksessa tämä: Koulussa hakatun lapsen äiti järkyttyi rehtorin suhtautumisesta: "Viimeiseen asti suojellaan sikailijoita" (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/196fd0a9-9417-4f23-a002-4e791fad6fe5) (IL).

Ongelma on siinäkin, että aiemmin väkivalta on rajuuntunut toden teolla vasta yläkoulussa, mutta nyt se on saapunut jo alaluokillekin. On se nyt perkele, että 11-vuotiaalta pojalta potkitaan joukolla taju kankaalle. On se nyt perkele, että Suomessa kouluihin joudutaan palkkaamaan vartijoita. Kun kerran näin on, niin mielestäni silloin on enää turha yrittää selitellä asioita parhain päin. Moni asia on mennyt pahasti pieleen.

Lainaus käyttäjältä: Aave - lokakuu 01, 2020, 23:32:37

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 01, 2020, 15:13:40
Vaikea uskoa Keltinkangas-Järvisen haistattelevan kenellekään tai millekään. Olen hänet tavannut, ja istunut luennollaan. Ilmeisesti tuo on vain värikästä kielenkäyttöä? Kriittinen hän sen sijaan voi hyvinkin olla, monia asioita kohtaan. Ei sinulla olisi mitään linkkiä heittää, missä hän mielestäsi "haistattaa koululaitoksen ja varhaispedagogiikan feministi-ideologeille pitkät"? Uskon kyllä, jos näen jotain edes sen suuntaista. Löysin etsiessäni vain tällaisia tasapainoisia kirjoituksia, joissa ei mainita sanallakaan feminismiä:

Missä varhaispedagogiikkaa ja koululaitosta pohtivassa kirjoitukseessaan Keltinkangas-Järvinen on maininnut feminismi-ideologian?

Onko sinulla mahdollisesti kognitiivisia vaikeuksia ymmärtää erilaisia kielikuvia?

Akateeminen haistattelu on sofistikoitunutta ja toisinaan diplomaattiseen retoriikkaan kiedottua, eikä rahvaanomaista avointa haistattelua.

Löydät aiheesta linkkejä varmasti itsekin, Keltikangas-Järvinen kun on jaksanut kritisoida erinäisiä opetus- ja koulu-uudistuksia (Todellisuudessa koululaitoksen romuttamista) jo kauan.

Hänen ei tarvitse mainita mitään tiettyä tahoa erikseen, koska jokainen näitä asioita seuraava tietää ihan ilmankin, millaisia ideologeja näitä uudistuksia on ollut, ja on edelleenkin laatimassa. Myös jyrkän ja suorasanaisen kritiikin kohteet tietävät sen aivan erityisen hyvin ilman, että heidän nimiään tarvitsee joka käänteessä mainita.

Vuoden takaisessa SK:ssä on ihan hyvä retrospektiivi: Oliko ennen kaikki paremmin? (https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/han/professori-liisa-keltikangas-jarvinen-on-tolkuttanut-vuosikymmenia-etta-hirveaa-tama-nykymeno-ehka-se-onkin/?shared=1052573-3227effa-500). Alaotsikkona: "Professori Liisa Keltikangas-Järvinen on tolkuttanut vuosikymmeniä, että hirveää tämä nykymeno. Ehkä se onkin".

Et siis löytänyt ensimmäistäkään Keltinkangas-Järvisen tekstiä, jossa hän sanallakaan mainitsisi feminismin. Jeps, näin arvelinkin. Älähdin siksi, että minusta on tympeää tuollainen arvostetulle proffalle mielikuvittelemasi agenda (olkoonkin vaikka kuinka eteläpohjalainen proffa), joka itse asiassa onkin ilmeisesti vain sinun ihkaoma agendasi. Se, että väität K-J:n haistattelevan (edes metaforisesti) nimenomaan femininismille, tai ylipäätänsä laitat sanoja K-J:n suuhun, on valehtelua, "sala liitto teoria" tai jotain.

Löysit tekstin, jossa hän kritisoi koulu-uudistuksessa sitä, että se on kehityspsykologian vastaista, koska  uusi oppilaskeskeinen oppimiskäsitys vaatii liian varhain lapsilta sellaista, mihin nämä eivät kehitystasonsa takia vielä kykene, eli ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Millä lailla tämä on feminismin kritiikkiä mielestäsi?

Tämä koulu-uudistus mainitaan artikkelissa perustuvan oppilaslähtöiseen oppimiseen, ilmiöoppimiseen, konstruktvisimiin (tiedäthän, sen Jean Piagetin perustaman, ja sen, josta kognitiotieteessäkin taidettiin jossin vaiheessa kohkata, siinä missä vuorovaikutuksestakin). Lisäisin tuohon vielä ns. tutkivan oppimisen, joka on hyvin lähellä edellä mainittuja. Itse luin 4-6 kirjaa ja liudan artikkeleita em. aiheesta joskus vuosituhannen alkuvaiheilla, kun aloin töiden ohella opiskelemaan toista yliopistotutkintoani. Minulla oli aikuisoppijana ensimmäisenä syksynä oma privaattiagenda: oppimaan oppimisen ja opiskelustrategian hiominen, koska aikaa opiskeluun oli vähän. (Opiskelut katkesivat kuin seinään myöhemmin, minusta riippumattomista syistä.) Erityisesti ihastuin tuohon tutkivaan oppimiseen, ja omaan opiskeluuni se vaikutti ratkaisevasti, tehden oppimisesta paljon hauskempaa ja motivoivampaa, ja muistamisesta paljon pitkäkestoisempaa, koska opittavaa materiaalia työstettiin ja muokattiin paljon syvällisemmmin sen sijaan, että olisi opittu mitään ulkoa.

Jos tarkoituksesi on esittää, että tämän uusimman oppilaskeskeisen koulu-uudistuksen pohjana olevat pedagogiset ja oppimisen teoriat ovat nimenomaan feministisiä, tai syyt ottaa käyttöön nämä uudet oppimisteoriat olisivat nimenomaan feministisiä, niin näkisin näistä mielelläni evidenssiä, sillä en ainakaan oppikirjoissa sellaista havainnut silloin, kun mainittuihin uusiin oppimiskäsityksiin itse tutustuin. Oliko esimerkiksi Piaget aikoinaan feministi, oliko Piagetilla ideologia johtotähtenään? Eli mitähän sinä oikein mahdat sönköttää?

Suosittelen lämpimästi tutustumaan konstruktivistiseen oppimisteoriaan (https://fi.wikipedia.org/wiki/Konstruktivismi_(oppimisteoria)) (wiki). Muistaakseni luin myös linkin mainitseman Tynjälä, Päivi: Oppiminen tiedon rakentamisena: Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. ainakin puoliksi. Luullakseni tuo liippaa läheltä myös ns. tutkivaan oppimista, josta on kirjoitettu eräs eräs perin asiapitoinen ja samanaikaisesti helppolukuinen, fiksusti rakennettu ja hauska populaariteos  Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 2001. Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Porvoo, WSOY. Molemmat teokset sattumalta löytyvät käsikirjastostani, ja tuo viimemainittu mainio kirja on hartaasti pariinkin kertaan luettu. Noiden lisäksi on paljon muutakin kirjallisuutta aiheesta, myös kirjahyllyssäni. Minkäänlaista, pienintäkään viittausta feminismiin ei noista teoksista kyllä ole osunut silmääni, joten luulen, että laskettelet ihan luikuria.

Tämä koulu-uudistusasia (ja tarkkailuluokat) liittyy koulukiusaamiseen enää hyvin hataran langan varassa, joten omalta puoleltani koko tämän Keltinkangs-Järvinen-rönsyn voisi siirtää johonkin sopivampaan ketjuun.

^
Sori nyt kertsi, mutta en lähtenyt itse edes etsimään niitä (Uudelleen). Jokainen foorumihistoriaani tunteva - ja heitä on tällä foorumilla useita - tietää, että uutta uljasta koulua, kasvatuspedagogiikkaa ja uusia opetusmetodeja koskeva kritiikkini on yhtä vanhaa kuin foorumihistorianikin, ja asiaan liittyviä linkkejä on tullut viljeltyä vinot pinot. Keltikangas-Järvisen sanomiset ovat olleet niissä säännönmukaisesti esillä.

Henkilökohtainen intressini teeman suhteen liittyy keskeisesti poikien ja ja nuorten miesten koulu-instituution sisällä tapahtuvaan kaltoinkohteluun, oppimistulosten laskuun ja syrjäytymisriskin kasvuun. Lyhyesti niin, että kouluissa on nykyään tyttöjen säännöt (Eikä vain kouluissa, vaan lastentarhoista alkaen). Liisa on saarnannut näitäkin vastaan enemmän, kuin edes tiedän. Arvaa, mikä on saarnan perimmäinen osoite?

Opetuslaitosta koskevat laajan skaalan poliittiset päätökset ovat osittain eri asia, kuin varsinaiset opetussisällöt, tai niiden puitteissa toteutettu pedagogiikka. Minua ei erinäisillä pöhinäsanoilla ja kivapuheilla hämätä, kun käytäntö ja lopputulemat kertovat vastaansanomattomasti karua kieltään.

Foorumin naisvalittajien sopisi etsiä itselleen jostain selkäranka ja miettiä, että entäpä jos mainitut ongelmat koskisivatkin pääsääntöisesti tyttöjä ja nuoria naisia? Asioita pohtiessaan kannattaisi ehkä miettiä myös, miten women are wonderful -efekti (https://en.wikipedia.org/wiki/Women-are-wonderful_effect) vaikuttaa ajatuksiinne.

Suomen hallituksen - niin, Sanna Marinin hallituksen - feministinen tasa-arvo-ohjelma ei tarjoa mitään keinoja poikien ja nuorten miesten tyttöjä ja nuoria naisia huonompiin oppimistuloksiin.

Sopii tarkastella nykyisen pääministerimme vastauksia muutaman vuoden takaa, kun puoluetoverinsa yritti kiinnittää huomiota nuorten miesten syrjäytymiseen: Twitter/Nakkalajarvi (https://twitter.com/Nakkalajarvi/status/929944997327179776). Ketjua pääsee lukemaan klikkaamalla kohtaa "Näytä lisää vastauksia".

Aihe vietiin silmänräpäyksessä naisten oikeuksiin, ja jutun "Valtteria" kurmootettiin oikein olan takaa!

Valtterina lisäisin CV:n suosituksiin ironisesti ja kaiken toivon menettäneenä: "Valtteri vaikuttaa henkilöltä, johon en haluaisi tutustua" -Sanna Marin. :)

Lainaus käyttäjältä: Aave - lokakuu 02, 2020, 13:15:05
^
Sori nyt kertsi, mutta en lähtenyt itse edes etsimään niitä (Uudelleen). Jokainen foorumihistoriaani tunteva - ja heitä on tällä foorumilla useita - tietää, että uutta uljasta koulua, kasvatuspedagogiikkaa ja uusia opetusmetodeja koskeva kritiikkini on yhtä vanhaa kuin foorumihistorianikin, ja asiaan liittyviä linkkejä on tullut viljeltyä vinot pinot. Keltikangas-Järvisen sanomiset ovat olleet niissä säännönmukaisesti esillä.

Henkilökohtainen intressini teeman suhteen liittyy keskeisesti poikien ja ja nuorten miesten koulu-instituution sisällä tapahtuvaan kaltoinkohteluun, oppimistulosten laskuun ja syrjäytymisriskin kasvuun. Lyhyesti niin, että kouluissa on nykyään tyttöjen säännöt (Eikä vain kouluissa, vaan lastentarhoista alkaen). Liisa on saarnannut näitäkin vastaan enemmän, kuin edes tiedän. Arvaa, mikä on saarnan perimmäinen osoite?

Opetuslaitosta koskevat laajan skaalan poliittiset päätökset ovat osittain eri asia, kuin varsinaiset opetussisällöt, tai niiden puitteissa toteutettu pedagogiikka. Minua ei erinäisillä pöhinäsanoilla ja kivapuheilla hämätä, kun käytäntö ja lopputulemat kertovat vastaansanomattomasti karua kieltään.

Jos tämä uusi oppimiskäsitys vaatii lasten kehitystasoon nähden liian paljon liian varhain (eli oppilaan omaa kypsää vastuunottoa omasta oppimisestaan) - en kyllä tiedä, vaatiiko - niin sellainen voisi olla haitallista erityisesti pojilla sitä kautta, että pojat kai kehittyvät hitaammin kuin tytöt. Muistanko oikein, että pojat ovat henkisesti 1-2 vuotta kehityksessä jäljessä lapsena ja teini-ikäisenä, eli tytöt ovat poikia varhaiskypsempiä?

Mitä sitten asialle pitäisi tehdä? Luopua tutkittuuun tietoon (pedagogisen ja kognitiivisen psykologian ja konstruktiivisen psykologian tutkittuun tietoon? vaan ei K-J:n mukaan kehityspsykologian?) pohjaavasta pedagogiikasta (korjattu typo)? Palata aiempaan opettamiseen ja oppimiskäsitykseen, jossa opettaja luennoi ja "kaataa tietoa oppilaan päähän", ja tarvittaessa pahoinpitelee oppilaita karttakepillä, jos nämä eivät opi tai jos riehuvat? Eli jossa keskitytään enemmän ulkoaoppimiseen kuin ymmärtämiseen, saatikka tiedon (yhteisölliseen) rakenteluun, metakognitiivisiin taitoihin, ajattelutaitojen kehittämiseen yms.. Laittaa pojat kouluun vuotta myöhemmin, vähän kypsempänä? Järkätä erilaiset opetustavat eri sukupuolille, perustaa poika- ja tyttökouluja? Luopua peruskoulusta? Tai jotain ihan muuta? Mitä?

Jos taas näkee uuden oppimiskäsityksen käyttöönotossa feministisen salaliittoteorian, jonka tarkoitus on ihan tahallaan saada pojat oppimaan huonommin kuin tytöt, ja siten ehkä syrjäytymään, niin aika kummallinen sellainen salaliittoteoria kyllä ainakin omissa silmissäni näyttäytyy. Yhtä kummalliselta kuin Kopekin puheet poliisista tai Rauni-Leena Luukanen-Kilden ufojutut.

Onkin aivan selvää, että Aaveen omat, henkilökohtaiset intressit saavat hänet kuvittelemaan osoitteita ja motiiveja myös muille, joiden mielipiteet hiemankaan viistoavat hänen omiaan.

Ajatelkaa nyt itse: mitä ihmeen muuta motiivia K-J:llä voisikaan olla kirjoittaa vaikkapa koulusta kuin feminismille haistattelu! Ei niin yhden yhtä, ei ainakaan yhtä vahvaa.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Aave - lokakuu 02, 2020, 13:36:31
Suomen hallituksen - niin, Sanna Marinin hallituksen - feministinen tasa-arvo-ohjelma ei tarjoa mitään keinoja poikien ja nuorten miesten tyttöjä ja nuoria naisia huonompiin oppimistuloksiin.

Et ole tainnut tutustua kyseiseen tasa-arvo-ohjelmaan, jota kritisoit?

SUOMI TASA-ARVON KÄRKIMAAKSI
HALLITUKSEN TASA-ARVO-OHJELMA 2020-2023
VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖS (https://valtioneuvosto.fi/documents/1271139/20825107/Valtioneuvoston_periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s_hallituksen_tasa-arvo-ohjelma_2020-2023+.pdf/abc3b771-8611-8b85-937d-34531e90f712/Valtioneuvoston_periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s_hallituksen_tasa-arvo-ohjelma_2020-2023+.pdf) (Valtioneuvosto)

Tasa-arvo-ohjelmassa kannetaan totta tosiaan erityistä huolta poikien ja nuorten miesten heikommasta menestymisestä koulussa ja myöhemmässä opiskelussa, ja listataan 6 eri toimenpidettä.
Ks. erityisesti kohta alkaen sivulta 11:
4. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa,
Ensimmäinen on "4.1.Säädetään velvoittavista tasa-arvosuunnitelmista varhaiskasvatuksessa. STM.". .

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 02, 2020, 13:50:24
Jos tämä uusi oppimiskäsitys vaatii lasten kehitystasoon nähden liian paljon liian varhain (eli oppilaan omaa kypsää vastuunottoa omasta oppimisestaan) - en kyllä tiedä, vaatiiko - niin sellainen voisi olla haitallista erityisesti pojilla sitä kautta, että pojat kai kehittyvät hitaammin kuin tytöt. Muistanko oikein, että pojat ovat henkisesti 1-2 vuotta kehityksessä jäljessä lapsena ja teini-ikäisenä, eli tytöt ovat poikia varhaiskypsempiä?

Pojat eivät kehity "hitaammin", kuin tytöt. Itse asiassa poikien murrosiän alku osuu edelleen suurin piirtein samoihin aikoihin kuin ennenkin, mutta tyttöjen murrosiän alkaminen on hankkiutunut aikaistumaan länsimaissa yleisemminkin. Se miksi tytöille on alkanut näin tapahtumaan on edelleen osittain mysteeri, mutta luultavasti sillä on tekemistä ainakin ravinnon kanssa; mitään yhtä yksittäistä syytä tuskin on. Kai muuten tiedät, että mitä varhaisemmin tytöillä murrosikä alkaa, sitä varhaisemmin koittavat sitten myös vaihdevuodet, ja vaikeudet lisääntyä? Ei ole hyvä asia, että tyttöjen murrosikä on varhaistunut, ja varhaistuu edelleenkin.

Murrosikään kuuluu myös henkisen taantumisen ja kypsymisen vuorottelua. Pojille nuo vuodet osuvat keskimäärin juuri siihen kriittiseen vaiheeseen, kun opinnoilla on jatkon ja tulevaisuudensuunnitelmien kannalta aidosti merkitystä.

Uskon olevani melko hyvin jyvällä myös poikien lukuinnon vähentymisen syistä, mutta se ei oikeastaan ole tämän ketjun aihe.

Perinteisesti pojat ovat jyränneet luonnontieteissä ja matematiikassa, tytöt kielissä. Historiallisesti tarkasteltuna poikien heikentynyt menestyminen on vielä varsin tuore ilmiö - ja se on kulkenut käsi kädessä opettajakunnan naisvaltaistumisen ja uusien uljaiden pedagogisten pöhinöiden kanssa. Koulun pääpaino on siirtynyt varsinaisesta opettamisesta kasvatukseen, mikä sekin on virhe - semminkin, että kasvatusideologiaa tarjoilevat feministisesti orientoituneet kansankynttilät.

Lainaus käyttäjältä: kertsi
Mitä sitten asialle pitäisi tehdä? Luopua tutkittuuun tietoon (pedagogisen ja kognitiivisen psykologian ja konstruktiivisen psykologian tutkittuun tietoon? vaan ei K-J:n mukaan kehityspsykologian?) pohjaavasta pedagogiikasta)?

Olen käsitellyt asiaa runsaasti jo Näkökulman aikoihin; nimen omaan kehityspsykologian ja sosiaalipsykologian huomioiminen on jäänyt näissä asioissa retuperälle, vaikka niiden(kin) valossa koululaitosta tulisi kehittää - tai pikemminkin palata juurille.

Ystäväperheeni lapset ovat erään naapurimaan kansainvälisessä eliittikoulussa. Opettajien sukupuolijakauma ja koulukulttuuri ovat siellä samaa, mitä Suomessa oli vielä 1980-luvulla, ja 1990-luvun alussa. Pääpaino on opetuksessa, eikä kasvatuksessa. Opettajia kunnioitetaan. Se koskee myös lasten vanhempia.

Lainaus käyttäjältä: kertsi
Palata aiempaan opettamiseen ja oppimiskäsitykseen, jossa opettaja luennoi ja "kaataa tietoa oppilaan päähän", ja tarvittaessa pahoinpitelee oppilaita karttakepillä, jos nämä eivät opi tai jos riehuvat? Eli jossa keskitytään enemmän ulkoaoppimiseen kuin ymmärtämiseen, saatikka tiedon (yhteisölliseen) rakenteluun, metakognitiivisiin taitoihin, ajattelutaitojen kehittämiseen yms.. Laittaa pojat kouluun vuotta myöhemmin, vähän kypsempänä? Järkätä erilaiset opetustavat eri sukupuolille, perustaa poika- ja tyttökouluja? Luopua peruskoulusta? Tai jotain ihan muuta? Mitä?

Lue nyt uudelleen omia juttujasi ja vertaa siihen, mitä on tapahtunut ja tapahtuu todella. Kaikenlaisia kivoja pöhinäjuttuja feminismillä ryyditettynä (Tämä ei ole mikään sala liitto teoria, vaan sopii tutustua esim. yläkoululaisten yhteiskuntaopin materiaaleihin) kyllä kokeillaan; tavoitteena ei ole enää mikään mahdollisuuksien tasa-arvo, vaan lopputulosten tasa-arvo.

Ehdotin jo kauan sitten seuraavaa kokeilua: Otetaan kenttäkokeeseen jokin tyypillinen keskisuuri koulu, ja palkataan sinne nais- ja miesopettajia 50/50. Mitään sukupuolineutraaliudesta tai feminismistä innostuneita opettajia sinne ei kuitenkaan palkata, eivätkä tämmöiset asiat ole siellä muutenkaan tapetilla. Pääpaino on opetuksessa, kasvatus on samalla sen sivutuote. Istutaan pulpeteilla, käytetään kynää ja kumia. Tietokoneluokat on, mutta tunneilla ei käytetä esim. tabletteja. Kännykät kerätään tuntien alussa pois. Luokat ovat sekaluokkia, mutta tietyt opintojaksot miesopettajat opettavat poikia, ja naisopettajat tyttöjä. Yleisellä tasolla poikiin suhtaudutaan kuin poikiin (Kaikessa sen myönteisessä merkityksessä), ja tyttöihin tyttöinä (Kaikessa sen myönteisessä merkityksessä). Tilannetta seurataan esim. kolme vuotta ja sen jälkeen voitaisiin vertailla, miten koekoulun oppilaat ovat menestyneet suhteessa muihin kouluihin. Olen 100% varma, että koekoulu erottautuisi edukseen.

Lainaus käyttäjältä: kertsi
Jos taas näkee uuden oppimiskäsityksen käyttöönotossa feministisen salaliittoteorian, jonka tarkoitus on ihan tahallaan saada pojat oppimaan huonommin kuin tytöt, ja siten ehkä syrjäytymään, niin aika kummallinen sellainen salaliittoteoria kyllä ainakin omissa silmissäni näyttäytyy. Yhtä kummalliselta kuin Kopekin puheet poliisista tai Rauni-Leena Luukanen-Kilden ufojutut.

Ei se ole mikään salaliittoteoria, kyllä kaikki on tapahtunut täysin avoimesti, eikä siinä ole mitään kummallista. Vitsi piilee siinä, että näitäkään asioita harva aikuinen seuraa. Mutta edelleenkin tämä liittyy ketjun aiheeseen vain epäsuorasti.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 02, 2020, 14:53:34

Lainaus käyttäjältä: Aave - lokakuu 02, 2020, 13:36:31
Suomen hallituksen - niin, Sanna Marinin hallituksen - feministinen tasa-arvo-ohjelma ei tarjoa mitään keinoja poikien ja nuorten miesten tyttöjä ja nuoria naisia huonompiin oppimistuloksiin.

Et ole tainnut tutustua kyseiseen tasa-arvo-ohjelmaan, jota kritisoit?

SUOMI TASA-ARVON KÄRKIMAAKSI
HALLITUKSEN TASA-ARVO-OHJELMA 2020-2023
VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖS (https://valtioneuvosto.fi/documents/1271139/20825107/Valtioneuvoston_periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s_hallituksen_tasa-arvo-ohjelma_2020-2023+.pdf/abc3b771-8611-8b85-937d-34531e90f712/Valtioneuvoston_periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s_hallituksen_tasa-arvo-ohjelma_2020-2023+.pdf) (Valtioneuvosto)

Tasa-arvo-ohjelmassa kannetaan totta tosiaan erityistä huolta poikien ja nuorten miesten heikommasta menestymisestä koulussa ja myöhemmässä opiskelussa, ja listataan 6 eri toimenpidettä.
Ks. erityisesti kohta alkaen sivulta 11:
4. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa,
Ensimmäinen on "4.1.Säädetään velvoittavista tasa-arvosuunnitelmista varhaiskasvatuksessa. STM.". .

Olen nimen omaan lukenut tämän: osoita minulle sieltä periaatepäätösten keskeltä ne konkreettiset toimet, joilla haetaan vaikuttavuutta heti, ja jossa rahoitusta on allokoitu välittömästi näiden poikia koskevien ongelmien korjaamiseen.

Juu, kaikilla on tosi hieno suunnitelma kunnes tuleekin nyrkistä naamaan, sanoisi Mike Tyson. :)

No eikös noi aika konkreettisia toimia olleet: tehdään konkreettisia suunnitelmia, pysyviä rahoitusjärjestelyitä, opettajien koulutuksen kehittämishanke jne..:
Varmaan tuo ensimmäinen on se tärkein, jos suunnitelmaan tulee mikä koulutuksessa mättää tasa-arvon osalta, ja mitkä toimet parantaisivat tasa-arvoisuutta. Oli se sitten pedagoginen paradigmamuutos, oppimiskäsityksen muuttaminen tai toimivamman oppimisteorian valitseminen, luokkakokojen muuttaminen, (oppilaiden segregaatio), vai mikä.

4.1.Säädetään velvoittavista tasa-arvosuunnitelmista varhaiskasvatuksessa. STM.
4.2. Oikeus oppia –ohjelman hankkeilla valmistellaan lainsäädäntöä, pysyviä rahoitusjärjestelyitä
sekä yhdenvertaisuutta vahvistavia vaikuttavia käytänteitä ja toimintatapoja. Tavoitteena on mm.
kaventaa ja ennaltaehkäistä sosioekonomisesta taustasta, maahanmuuttajataustasta tai
sukupuolesta johtuvia oppimiseroja. OKM.
4.3 Oikeus oppia –ohjelmassa toteutetaan perusopetuksen opettajien, varhaiskasvatuksen henkilöstön
ja johdon sekä koulujen johtajien täydennyskoulutuksen kehittämishanke. Tavoitteena on
sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja koulutuksen ja työelämän sukupuolisegregaation
lieventäminen. OKM.
4.4 Opetus- ja ohjaushenkilöstön ammatillinen ja pedagoginen osaaminen tulee varmistaa.
Myönnetään rahoitusta ammatillisen koulutuksen opettajien ja ohjaajien palkkaamiseen sekä
opetuksen ja ohjauksen tukitoimiin. Tavoitteena on ehkäistä opintojen keskeyttämistä, tehostaa
koulutuksen läpäisyä, ehkäistä syrjäytymisistä sekä vahvistaa opiskelijoiden tasa-arvoa. OKM.
4.5. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttaa kevään 2020 aikana lyhyen esiselvityksen yliopistojen ja
ammattikorkeakoulujen tilanteesta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä tutkimus- ja
kehittämistoiminnassa. Selvityksen aineistona hyödynnetään korkeakoulujen tasa-arvo- ja
yhdenvertaisuussuunnitelmia. Tuloksia hyödynnetään kevään 2020 korkeakoulujen kanssa
käytävissä tulossopimusneuvotteluissa. Tilannekuvaa syvennetään käynnistämällä laajempi
selvityshanke tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta tutkimus, kehitys- ja
innovaatiotoiminnassa (TKI-toiminnassa) vuoden 2020 aikana. OKM.
4.6. Tehdään korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelma. Käydään läpi korkeakoulutuksen
sosiaalisen, alueellisen ja kielellisen tasa-arvon toteutuminen sekä eri vähemmistöryhmien
korkeakoulutukseen hakeutumisen mahdolliset esteet. Ryhdytään selvityksen pohjalta tarvittaviin
toimiin. Korkeakoulutuksen sukupuolisegregaation purkamista on tarkoitus tarkastella osana
korkeakoulutuksen saavutettavuutta. OKM.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 02, 2020, 20:39:32
4.1.Säädetään velvoittavista tasa-arvosuunnitelmista varhaiskasvatuksessa. STM.
4.2. Oikeus oppia –ohjelman hankkeilla valmistellaan lainsäädäntöä, pysyviä rahoitusjärjestelyitä
sekä yhdenvertaisuutta vahvistavia vaikuttavia käytänteitä ja toimintatapoja. Tavoitteena on mm.
kaventaa ja ennaltaehkäistä sosioekonomisesta taustasta, maahanmuuttajataustasta tai
sukupuolesta johtuvia oppimiseroja. OKM.
4.3 Oikeus oppia –ohjelmassa toteutetaan perusopetuksen opettajien, varhaiskasvatuksen henkilöstön
ja johdon sekä koulujen johtajien täydennyskoulutuksen kehittämishanke. Tavoitteena on
sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja koulutuksen ja työelämän sukupuolisegregaation
lieventäminen. OKM.
4.4 Opetus- ja ohjaushenkilöstön ammatillinen ja pedagoginen osaaminen tulee varmistaa.
Myönnetään rahoitusta ammatillisen koulutuksen opettajien ja ohjaajien palkkaamiseen sekä
opetuksen ja ohjauksen tukitoimiin. Tavoitteena on ehkäistä opintojen keskeyttämistä, tehostaa
koulutuksen läpäisyä, ehkäistä syrjäytymisistä sekä vahvistaa opiskelijoiden tasa-arvoa. OKM.
4.5. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttaa kevään 2020 aikana lyhyen esiselvityksen yliopistojen ja
ammattikorkeakoulujen tilanteesta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä tutkimus- ja
kehittämistoiminnassa. Selvityksen aineistona hyödynnetään korkeakoulujen tasa-arvo- ja
yhdenvertaisuussuunnitelmia. Tuloksia hyödynnetään kevään 2020 korkeakoulujen kanssa
käytävissä tulossopimusneuvotteluissa. Tilannekuvaa syvennetään käynnistämällä laajempi
selvityshanke tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta tutkimus, kehitys- ja
innovaatiotoiminnassa (TKI-toiminnassa) vuoden 2020 aikana. OKM.
4.6. Tehdään korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelma. Käydään läpi korkeakoulutuksen
sosiaalisen, alueellisen ja kielellisen tasa-arvon toteutuminen sekä eri vähemmistöryhmien
korkeakoulutukseen hakeutumisen mahdolliset esteet. Ryhdytään selvityksen pohjalta tarvittaviin
toimiin. Korkeakoulutuksen sukupuolisegregaation purkamista on tarkoitus tarkastella osana
korkeakoulutuksen saavutettavuutta. OKM.

Toisin sanoen ei varsinaisesti tehdä mitään, kunhan suunnitellaan. Minäkin voisin tuottaa helposti vastaavia suunnitelmia, ja ajoittaa ne vuoteen 2030 (!). Hallitus ehtii siihen mennessä vaihtua vähintään kahteen kertaan, mutta oli sentään suunnitelmia! :)

En ole juurikaan lueskellut hallitusohjelmia, kuin ihan vähän. Mielikuva on, ettei siellä kamalasti niin konkreettisia toimia luetella. Ehkä, koska niitä ei vielä siinä vaiheessa tiedetä. Mielikuva on, että hallitusohjelmat kuvaavat enemmän tahtotilaa, ja suuntaa, mihin päin olisi tarkoitus mennä. Sipilän hallitusohjelmasta muistelen kyllä lukeneeni jotain aivan päätöntä konkreettista skeidaa. Liittyiköhän se piikayhteiskuntaan, yksityisautoiluun, yhteiskuntasopimukseen, opiskelijoiden ja muiden vähävaraisten toimeentulon tahalliseen heikentämiseen, vain mihin, en muista.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 02, 2020, 20:53:19
En ole juurikaan lueskellut hallitusohjelmia, kuin ihan vähän. Mielikuva on, ettei siellä kamalasti niin konkreettisia toimia luetella. Ehkä, koska niitä ei vielä siinä vaiheessa tiedetä. Mielikuva on, että hallitusohjelmat kuvaavat enemmän tahtotilaa, ja suuntaa, mihin päin olisi tarkoitus mennä. Sipilän hallitusohjelmasta muistelen kyllä lukeneeni jotain aivan päätöntä konkreettista skeidaa. Liittyiköhän se piikayhteiskuntaan, yksityisautoiluun, yhteiskuntasopimukseen, opiskelijoiden ja muiden vähävaraisten toimeentulon tahalliseen heikentämiseen, vain mihin, en muista.

Minäkin tunnistan periaatteessa ongelman, että Suomessa on paljon työttömyyttä. Tehdään siis periaatepäätös ja perustetaan työryhmä, jonka tavoitteena on vuoteen 2030 mennessä kertoa tästä hieman lisää, ja ehkä jopa sinä aikana miettiä erilaisia ehdotuksia ongelman ratkaisemiseksi. Siis noin niinku periaatteessa. Tämä on erittäin konkreettinen toimenpide, josta kaikki hallituksessa voivat olla yhtä mieltä! Rahoitus suunnataan paitsi työryhmälle, myös sitä avustamaan palkatuille konsulteille. Näin maailma pelastuu.

I hear you.

Kuitenkin: Mitä siellä pitäisi sitten lukea? Tiedetäänkö se ennen kuin asiaa on tutkittu ja pohdittu perusteellisesti?

Tiedätkö sinä, Marin, tai kukaan muukaan, varsinkaan sellainen, jolla ei ole pedagogian opintoja takana rutkasti (onkohan edes Keltinkangas-Järvisellä?)? Minä en ainakaan tiedä, sen voin suoralta kädeltä sanoa.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 02, 2020, 21:18:57
I hear you.

Good to hear.

Lainaus käyttäjältä: kertsi
Kuitenkin: Mitä siellä pitäisi sitten lukea? Tiedetäänkö se ennen kuin asiaa on tutkittu ja pohdittu perusteellisesti?

Mitä siellä omasta mielestäsi pitäisi lukea? Keiden pitäisi pohtia, ja millä tavoin perusteellisesti? Kyllä seuraukset on tiedetty jo valmiiksi, kun näitä muutoksia on ryhdytty tekemään.

Lainaus käyttäjältä: kertsi
Tiedätkö sinä, Marin, tai kukaan muukaan, varsinkaan sellainen, jolla ei ole pedagogian opintoja takana rutkasti (onkohan edes Keltinkangas-Järvisellä?)? Minä en ainakaan tiedä, sen voin suoralta kädeltä sanoa.

Varsinkaan sellainen, jolla ei ole pedagogian opintoja rutkasti takana? Salli minun nauraa!

Mikäli pedagogiikka ei ota huomioon lasten ja nuorten kehitysvaiheita, se ei ole minkään arvoista. Ylempänä on kyllä ihan elävän elämän esikerkkiyttä siitä, miten nykyinen pääministeri asian hahmottaa.. Olen varsinkin tasa-arvon näkökulmasta vakuuttunut, että hahmotuskyvyssään on hieman vikaa, vikaa, vikaa... Ja jos ei ole, niin sittenhän Marin on vain kusipää, eikö niin?

Valtterin malja. :)

Minkä ikäisenä keskimäärin lapset alkavat pystymään ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja omasta koulunkäynnistään? En oikeasti tiedä tätä asiaa. Itse  otin vastuuta omasta oppimisestani ja täyden vastuun omasta koulunkäynnistäni koko kouluajan (ensimmäisenä päivänä äiti vei kyllä minut kouluun, se myönnettäköön). Muunkinlaisia lapsia siis on *)?

Minua itseäni ei koskaan kuulusteltu kotona läksyistä. Opin itsekseni lukemaan ennen kouluun menoa. Vanhemmat kyllä iloitsivat hyvistä todistuksista. Olin luokan priimus tai toinen priimuksista ilman, että vanhemmat patistivat koskaan mihinkään kouluun liittyvään, mitä nyt äiti oli vähän kauhuisssaan, kun menin töihin ylioppilaskeväänä, kun olisi pitänyt lukea. Kirjoitin laudaturin paperit silti, vaikka lukiossa olin aika kypsä kouluun, ja kaipasin jo pois.

*) Kouluajan keskivaiheella luokallamme oli eräs poika, joka häiriköi ja vaikeutti koko luokan oppimista. Veikkaan, että hänellä oli ADHD tai jokin älyllinen haaste tms.. Hän ehkei pystynyt istumaan aloillaan. Hän puhalteli räkäisiä paperitöllöjä pillillä, heitteli eväsleipiään muiden päälle, mölisi omiaan ja rääkyi yms.. Ei varmaankaan pärjännyt koulussa juurikaan, ja tuskin otti vastuuta omasta oppimisestaan, kun esti muidenkin oppimisen. Eli jonkinlaista inkluusiota jo aikana ennen virallista inkluusiota oli antaa hänen olla tavallisessa luokassa, jossa hän häiritsi kaikkia muita. Onneksi (meille muille) hän häipyi jo ennen lukiota (ehkä tarkkailuluokalle?).

Erään ystäväni adoptiolapsella on diagnosoitu ADHD. Hän myöskin ilmeisesti häiriköi luokassaan, ja joutuu toistuvasti tappeluihin. Hän varmaankin voisi paremmin pienemmässä ryhmässä, ja muu luokka voisi paremmin ilman häiriköintiä.

Lainaus käyttäjältä: Aave - lokakuu 02, 2020, 20:43:26

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 02, 2020, 20:39:32
4.1.Säädetään velvoittavista tasa-arvosuunnitelmista varhaiskasvatuksessa. STM.
4.2. Oikeus oppia –ohjelman hankkeilla valmistellaan lainsäädäntöä, pysyviä rahoitusjärjestelyitä
sekä yhdenvertaisuutta vahvistavia vaikuttavia käytänteitä ja toimintatapoja. Tavoitteena on mm.
kaventaa ja ennaltaehkäistä sosioekonomisesta taustasta, maahanmuuttajataustasta tai
sukupuolesta johtuvia oppimiseroja. OKM.
4.3 Oikeus oppia –ohjelmassa toteutetaan perusopetuksen opettajien, varhaiskasvatuksen henkilöstön
ja johdon sekä koulujen johtajien täydennyskoulutuksen kehittämishanke. Tavoitteena on
sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja koulutuksen ja työelämän sukupuolisegregaation
lieventäminen. OKM.
4.4 Opetus- ja ohjaushenkilöstön ammatillinen ja pedagoginen osaaminen tulee varmistaa.
Myönnetään rahoitusta ammatillisen koulutuksen opettajien ja ohjaajien palkkaamiseen sekä
opetuksen ja ohjauksen tukitoimiin. Tavoitteena on ehkäistä opintojen keskeyttämistä, tehostaa
koulutuksen läpäisyä, ehkäistä syrjäytymisistä sekä vahvistaa opiskelijoiden tasa-arvoa. OKM.
4.5. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttaa kevään 2020 aikana lyhyen esiselvityksen yliopistojen ja
ammattikorkeakoulujen tilanteesta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä tutkimus- ja
kehittämistoiminnassa. Selvityksen aineistona hyödynnetään korkeakoulujen tasa-arvo- ja
yhdenvertaisuussuunnitelmia. Tuloksia hyödynnetään kevään 2020 korkeakoulujen kanssa
käytävissä tulossopimusneuvotteluissa. Tilannekuvaa syvennetään käynnistämällä laajempi
selvityshanke tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta tutkimus, kehitys- ja
innovaatiotoiminnassa (TKI-toiminnassa) vuoden 2020 aikana. OKM.
4.6. Tehdään korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelma. Käydään läpi korkeakoulutuksen
sosiaalisen, alueellisen ja kielellisen tasa-arvon toteutuminen sekä eri vähemmistöryhmien
korkeakoulutukseen hakeutumisen mahdolliset esteet. Ryhdytään selvityksen pohjalta tarvittaviin
toimiin. Korkeakoulutuksen sukupuolisegregaation purkamista on tarkoitus tarkastella osana
korkeakoulutuksen saavutettavuutta. OKM.

Toisin sanoen ei varsinaisesti tehdä mitään, kunhan suunnitellaan. Minäkin voisin tuottaa helposti vastaavia suunnitelmia, ja ajoittaa ne vuoteen 2030 (!). Hallitus ehtii siihen mennessä vaihtua vähintään kahteen kertaan, mutta oli sentään suunnitelmia! :)

Hallitusohjelma on aina vain suunnitelma jo itsessään. Se tekeminen tapahtuu sitten myöhemmin. Suuri osa hallituksen toimintaa käytännössäkin on vain antaa muille tahoille ohjeita ja esittää niille, miten pitäisi toimia. Hallitus ei tee, vaan käskee tekemään. Luojan lykky - sillä olisi täysin idoottimaista luulotella, että hallitus voisi mitenkään olla paras asiantuntija tekemään korkeakouluissa, varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa jne. yhtään mitään. Hallituksen rooli hommassa on vaatia näitä tahoja omalla asiantuntemuksellaan tekemään niitä asioita, joilla asetettu tavoite voidaan saavuttaa. Hallitus siis - tietenkin - vaatii niiltä suunnitelmaa tällaisista toimista ja antaa rahoitusta ja resursseja, mutta nuo tahot sitten suunnittelun jälkeen toimivat. Luojan kiitos ensin todellakin suunnitellen huolella, millä tavalla rahat ja resurssit on viisasta käyttää.

Aaveesta kai olisi viisasta ensin tehdä jotakin sattumanvaraista ja vasta jälkikäteen mahdollisesti pohtia, oliko valittu toimintatapa millään tavalla järkevä suhteessa tavoitteisiin. Mutta hei - saadaanhan siten sellaista touhukasta menoa aikaiseksi. Suunnitteleminen ja harkinta on ihan mamoa!

Ylen uutinen, "Ei elämässäkään ole pienryhmiä" – vantaalaiskoulussa erityisluokkien poistaminen on arvovalinta (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/26/miksi-kaikki-laitetaan-samoihin-luokkiin-erityisluokkien-lakkauttaminen)
Kritiikki eritysluokkien vähentämistä kohtaan on ollut kovaa. Vantaalaisessa alakoulussa erityisluokkien lakkauttamisesta ja niin kutsutusta inkluusiosta on saatu kuitenkin hyviä kokemuksia. Miten yhdessä opiskeleminen on saatu sujumaan?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 03, 2020, 10:58:04
Minkä ikäisenä keskimäärin lapset alkavat pystymään ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja omasta koulunkäynnistään? En oikeasti tiedä tätä asiaa. Itse koko kouluajan otin vastuuta omasta oppimisestani ja täyden vastuun omasta koulunkäynnistäni (ensimmäisenä päivänä äiti vei kyllä minut kouluun, se myönnettäköön). Muunkinlaisia lapsia siis on *)?

Minua itseäni ei koskaan kuulusteltu kotona läksyistä. Opin itsekseni lukemaan ennen kouluun menoa. Vanhemmat kyllä iloitsivat hyvistä todistuksista. Olin luokan priimus tai toinen priimuksista ilman, että vanhemmat patistivat koskaan mihinkään kouluun liittyvään, mitä nyt äiti oli vähän kauhuisssaan, kun menin töihin ylioppilaskeväänä, kun olisi pitänyt lukea. Kirjoitin laudaturin paperit silti, vaikka lukiossa olin aika kypsä kouluun, ja kaipasin jo pois.

*) Kouluajan keskivaiheella luokallamme oli eräs poika, joka häiriköi ja vaikeutti koko luokan oppimista. Veikkaan, että hänellä oli ADHD tai jokin älyllinen haaste tms.. Hän ehkei pystynyt istumaan aloillaan. Hän puhalteli räkäisiä paperitöllöjä pillillä, heitteli eväsleipiään muiden päälle, mölisi omiaan ja rääkyi yms.. Ei varmaankaan pärjännyt koulussa juurikaan, ja tuskin otti vastuuta omasta oppimisestaan, kun esti muidenkin oppimisen. Eli jonkinlaista inkluusiota jo aikana ennen virallista inkluusiota. Onneksi häipyi jo ennen lukiota (ehkä tarkkailuluokalle?).

Erään ystäväni adoptiolapsella on diagnosoitu ADHD. Hän myöskin ilmeisesti häiriköi luokassaan, ja joutuu toistuvasti tappeluihin. Hän varmaankin voisi paremmin pienemmässä ryhmässä, ja muu luokka voisi paremmin ilman häiriköintiä.

Mulle ei ole auennut ideologian hyödyllisyys siinä, että kuluttajia syyllistetään vastuun pakoilusta, jos eivät vain ymmärrä olevansa tuotteen kohderyhmää. Kuluttajia voidaan toki syyllistää ymmärryksen puutteesta, mutta vastuuttomuudesta puhuminen on mahdollisimman epäreilua varsinkin kun kyseessä ovat lapset tai nuoret.

Jotta onnistuisi priorisoimaan opiskelulleen riittävästi aikaa, edellyttää se joko oikeanlaista elämänkokemusta tai oikealla tavalla riittävän kehitynyttä abstraktia ajattelukykyä, että ymmärtää asian ilman oikeanlaista elämänkokemustakin, mutta ennen kaikkea sitä, että opiskelu aiheuttaa riittävästi mielihyvää vaihtoehtoihinsa nähden. Lapsilla tai nuorilla ei nimittäin ole elämänkokemusta ja vain harvoilla heistä riittävästi oikeanlaista abstraktia ajattelukykyä.

Suomessa aikuisten osaaminen oppimisympäristön suunnittelussa ja toteuttamisessa on ainakin ollut hyvällä tasolla, sillä koulunsa päättäneiden keskuudessa suomalaisten nuorten sivistystaso ymmärtääkseni kestää kainsainvälisen vertailun ihan hyvin. On kuitenkin jatkossakin täysin aikuisten vastuulla tarjota riittävän mielenkiintoinen oppimisympäristö lapsille ja nuorille, joilla vain normaalijakauman äärimmäisen oikean laidan edustajilla on edellytykset sellaisen suunnittelemiseksi saati toteutamiseksi itse. Jos koulu ei pysty kaikkien lasten kohdalla tarjoamaan riittävän hyvää oppimisympäristöä, ongelma ei ole siinä, että osa lapsista eivät kantaisi vastuuta, vaan pelkästään siinä, ettei aikuiset kanna vastuutaan vääränlaisen oppimisympäristön luomisestaan ts. myöntämisessä, että eivät vain osaa luoda kaikille lapsille oikeanlaista oppimisympäristöä.

Lapsilta ja nuorilta oppimisvastuun edellytäminen - jos koulunkäynti ei suju - muistuttaa jotain sellaista ajatteluvirhettä, jossa oletetaan, että oppimisen edellytykset olisivat kaikille lapsilla ja nuorilla identtiset ja että on vain lapsen oma vika jos ei opi.

Se on kyllä jännä, että Yle löytää aina tämmöisiin (Ja näihin kytkeytyviin asioihin) artikkeleihinsa kivapuhujia, ja näiden uudistusten varauksettomia kannattajia. "Ei elämässäkään ole pienryhmiä" - mikä jätös tuokin on?! Perhe on pienryhmä. Lasten kaveripiirit ovat tyypillisesti pienryhmiä. Jokainen ymmärtää, että pienryhmissä oppiminen olisi tehokkainta - silloin kun jää sitä aikaa myös yksilölliseen opettamiseen. Tilanne muuttuu tragikoomiseksi, kun verrataan raadolliseen todellisuuteen, ja jätetään pöhinäpuheet omaan arvoonsa:

Vantaalla päätettiin kokeilla 75 oppilaan jättiryhmiä, nyt lapset istuvat koulussa kuulosuojaimet päässä – "Melu on ajoittain ihan järkyttävää" (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005633055.html?share=1327542813c62b94b44963afc935e2ff) (HS).

Tuttavani lapset joutuivat hetkeksi ko. Vantaan kouluun. Siellä vallinnut meno oli pääsyy siihen, että koko perhe muutti Tuusulaan - että lasten koulunkäynti sujuisi. Keskittyminen oli täysin mahdotonta, varsinkin kun lapsi istui vielä seinän vieressä, ja kuuli toisen oppitunnin opetusta oman opetuksen lisäksi.

Digimateriaalit olivat kuulemma suomeksi sanottuna suunnattoman paskoja. Yhteiskuntaopin tunneilla ei ollut mitään opetusmateriaalia. Lasten oli tehtävä oma oppikirja, mikä tarkoitti sitä, että heidän oli itse löydettävä kaikki tarvittava informaatio Wikipediasta.

Systeemi oli täysi fiasko, mutta jostainhan pitää säästää!

"Kun katsoin sitä luku­järjestystä, sain ihan oikeasti šokin" – Ruotsi jätti oppilaat oman onnensa nojaan, ja Suomi toistaa nyt saman virheen, sanoo Ruotsissa 20 vuotta työskennellyt suomalais­rehtori" (https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005908858.html?share=124080fd28adf50bfcaec5076c234f1c) (HS).

"Useita ruotsalaiskouluja johtanut Malla Taipale on huolissaan Suomen koulun kehityssuunnasta".

"Huolissaan oleminen" on melko lievä ilmaus. Mitähän koulu-uudistusten kivapuhujilla olisi näistä sanottavaa.

Kaikenlaiset uljaat uudistukset ovat todellakin tuottaneet tulosta: Luokanopettaja­koulutukseen hakevien määrä romahti, mutta opettaja­pulaa ei vielä ole näköpiirissä (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006125103.html) (HS).

"Luokanopettajakoulutuksen hakijamäärät ovat romahtaneet kuudessa vuodessa lähes puoleen aiemmasta. Yhdeksi syyksi nähdään kielteinen mielikuva ammatista".

Se on tavallaan saavutus, että luokanopettajiksi hakevien määrä miltei puoliintuu vain kuudessa vuodessa. Pöhinää!

Jos suuria ryhmäkokoja perustellaan lähinnä arvovalinnalla ja sillä, kuinka lasten tulisi ottaa oppimisestaan aiempaa suurempi vastuu, ymmärrän kritiikin ajatusta vastaan erinomaisesti.

Sitä vastoin jos erityisopettajien määrä on riittävä, ja että kukin lapsi saa oppituntien/koulupäivän aikana aikuiselta tarvitsemansa huomion, ja että esimerkiksi adhd-lasten tai hidaslukutaitoisten lasten oppimisnopeuteen ja opiskeluympäristöön voidaan koulupäivän/viikon/kuukauden/lukukauden aikana tarpeen niin vaatiessa helposti ja nopeasti vaikuttaa, ei minulla ole ajatusta vastaan mitään. Eli tuo Vantaan Vierumäen koulun esimerkki vaikuttaa ihan hyvältä, jos vain resurssit ovat oikein mitoitettu.

Olen kuitenkin käsityksessä, että luokkakokoja ei olla kasvattamassa ja erityisryhmiä vähentämässä sen vuoksi, että lasten ensisijaiset tarpeet sitä edellyttäisivät, vaan, ettei tarvitsi palkata riittävästi opettajia. Siksi hieman karsastan YLEn valitsemaa otsikkoa, että erityisluokkien lopettaminen ja silti onnistuneen oppimisympäristön mahdollistaminen lapsille olisi vain arvovalinta.

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - lokakuu 03, 2020, 14:39:31
Olen kuitenkin käsityksessä, että luokkakokoja ei olla kasvattamassa ja erityisryhmiä vähentämässä sen vuoksi, että lasten ensisijaiset tarpeet sitä edelyttäisivät, vaan, ettei tarvitsi palkata riittävästi opettajia. Siksi hieman karsastan YLEn valitsemaa otsikkoa, että lasten oppimisympäristön rakentaminen olisi vain arvovalinta.

Säästösyistä, kustannustehokkuudella silatuin ideologisin mielin tätä tehdään. Ehkä joku vielä muistaa Jyrki Kataisen poliittisen iskulauseen - "Suuri on kaunista". Tätä se nyt käytännössä tarkoittaa.

Olen ajatellut myös, että näitä uudistuksia tehtailevat tahot uudistavat myös ihan vain uudistamisen vuoksi, että heillä pysyisi ammatti alla. Digipöhinä, opetuksen sukupuolineutraalius... Koulu-instituutio alkaa olla mitä surullisenkuuluisin esimerkki siitä, kun lähdettiin korjaamaan asioita, jotka eivät olleet rikki.

Se että hyväksytään aiempaa heikompi PISA-menestys tai yleisesti vain heikommat oppimistulokset, on toki arvovalinta, mutta mielestäni se pitäisi sanoa ääneen, eikä antaa ymmärtää, että vain arvojaan muuttamalla, mikä tahansa koulujärjestelmä takaisi hyvät oppimistulokset jatkossakin.

Koulukiusaamis-ketjussa arvelin myös, että samalla kyseessä on myyräntyö kohti kalliita yksityiskouluja. Sellaiset eriarvoistaisivat yhteiskuntaa entisestään. On vain hyvä, että luokat ovat sekaluokkia ja niissä ovat niin herrojen, kuin narrienkin lapset. Näin myös varakkaampien lasten kosketuspinta säilyy siihen, että hyväosaisuus ei ole kaikkien nauttima etu. Yksityiskouluissa varakkaiden vanhempien lapset kupliutuisivat entisestään, ja köyhät kyykkyyn -ajattelu saisi entisestään kasvutilaa.

Lukiolaisena kannatin hetken yksityiskouluja lahjakkaille oppilaille. Peruin pikaisesti ajatukseni kun ryhdyin pohtimaan, mitä se kokonaisuuden kannalta merkitsisi. Kun sain vielä tietää, että yksikin muita lahjakkaampi oppilas nostaa sivutuotteena koko luokan oppimistasoa, niin alkuperäinen kannatukseni jouti mennä. Kyllä lahjakkaat pääsevät loistamaan jatko-opinnoissa ihan varmasti, peruskoulu olkoon kaikille yhteinen. Tosin, jos luokkakoko on 75 oppilasta, niin eihän se yksi poikkeuksellisen lahjakas kuulisi siellä edes omaa ääntään. :)

Lainaus käyttäjältä: Aave - lokakuu 03, 2020, 14:26:41
Se on kyllä jännä, että Yle löytää aina tämmöisiin (Ja näihin kytkeytyviin asioihin) artikkeleihinsa kivapuhujia, ja näiden uudistusten varauksettomia kannattajia. "Ei elämässäkään ole pienryhmiä" - mikä jätös tuokin on?! Perhe on pienryhmä. Lasten kaveripiirit ovat tyypillisesti pienryhmiä. Jokainen ymmärtää, että pienryhmissä oppiminen olisi tehokkainta - silloin kun jää sitä aikaa myös yksilölliseen opettamiseen. Tilanne muuttuu tragikoomiseksi, kun verrataan raadolliseen todellisuuteen, ja jätetään pöhinäpuheet omaan arvoonsa:

Vantaalla päätettiin kokeilla 75 oppilaan jättiryhmiä, nyt lapset istuvat koulussa kuulosuojaimet päässä – "Melu on ajoittain ihan järkyttävää" (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005633055.html?share=1327542813c62b94b44963afc935e2ff) (HS).

Tuttavani lapset joutuivat hetkeksi ko. Vantaan kouluun. Siellä vallinnut meno oli pääsyy siihen, että koko perhe muutti Tuusulaan - että lasten koulunkäynti sujuisi. Keskittyminen oli täysin mahdotonta, varsinkin kun lapsi istui vielä seinän vieressä, ja kuuli toisen oppitunnin opetusta oman opetuksen lisäksi.

Digimateriaalit olivat kuulemma suomeksi sanottuna suunnattoman paskoja. Yhteiskuntaopin tunneilla ei ollut mitään opetusmateriaalia. Lasten oli tehtävä oma oppikirja, mikä tarkoitti sitä, että heidän oli itse löydettävä kaikki tarvittava informaatio Wikipediasta.

Systeemi oli täysi fiasko, mutta jostainhan pitää säästää!

Ei ole asiallista argumentaatiota piestä olkiukkoa eli ottaa karmaisevin esimerkki "koulu-uudistuksesta", jossa ei edes kunnolla ollut kyse koulu-uudistuksesta, vaan siitä, että koko koulu joutui evakkoon sisäilmaongelmien takia ahtaisiin väistötiloihin, joissa ei edes voinut äänieristää luokkia toisistaan, ja kaikki paperinen oppimateriaali piti heittää pois, eikä varaa ollut ostaa uusia oppimateriaaleja jne..

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - lokakuu 03, 2020, 15:02:15
Se että hyväksytään aiempaa heikompi PISA-menestys tai yleisesti vain heikommat oppimistulokset, on toki arvovalinta, mutta mielestäni se pitäisi sanoa ääneen, eikä antaa ymmärtää, että vain arvojaan muuttamalla, mikä tahansa koulujärjestelmä takaisi hyvät oppimistulokset jatkossakin.

Minkä tahansa laadukkaan ja toimivan järjestelmän kehittäminen on aikaavievää puuhaa, koululaitoksen ollessa siitä hyvä esimerkki. Sen sijaan minkä tahansa hyvän systeemin rikkominen käy tarvittaessa nopeastikin. Asioiden rakentaminen on aina vaativaa, niiden rikkominen helppoa.

Syntyvyys- ja väestönkasvu -ketjussa viittasin siihenkin, että Suomessa ei ole monipuolisia luonnonvaroja, joiden varaan yhteiskunnan vaurautta voisi rakentaa. Mielestäni tärkein resurssimme ovat silloin me suomalaiset itse, ja hyvä koulutustaso on silloin A ja O, että alituiseen muuttuvassa maailmassa pärjäisimme. On suuri virhe, että tätä ryhdytään nyt lyömään laimin.

Tiedetään, että tytöt ovat keskimäärin tunnollisempia, kuin pojat. Kuten Keltikangas-Järvinenkin totesi, näissä uudistuksissa tytöt uupuvat, ja pojat syrjäytyvät. Sukupuoliin liittyen aiheesta toisaalla keskustellessani muuan tuttu irvaili, että nyt seitsemänvuotiailta pojilta odotetaan enemmän vastuullisuutta, kuin aikuisilta naisilta. Nimittäin, jos poika ei opi ja pärjää, niin se on on silloin pojan oma vika mutta jos nainen ei pärjää, niin se on silloin yhteiskunnallinen vastuu ja ongelma, johon tulee pikaisesti puuttua. Tämä oli tietenkin huumorilla höystetty kärjistys, mutta silti...

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 03, 2020, 15:10:38
Ei ole asiallista argumentaatiota piestä olkiukkoa eli ottaa karmaisevin esimerkki "koulu-uudistuksesta", jossa ei edes kunnolla ollut kyse koulu-uudistuksesta, vaan siitä, että koko koulu joutui evakkoon sisäilmaongelmien takia ahtaisiin väistötiloihin, joissa ei edes voinut äänieristää luokkia toisistaan, ja kaikki paperinen oppimateriaali piti heittää pois, eikä varaa ollut ostaa uusia oppimateriaaleja jne..

Totta, mutta koulujen keskittäminen suurkouluiksi ja -luokiksi ovat silti todellisuutta, jonka haittapuolet luulisi jokaisen ymmärtävän. Huolena on sekin, että niissä yksilöt hukkuvat massoihin. Joutava digipöhinä, kynien ja kumien korvaaminen tableteilla (Ovat hitusen kalliimpiakin ja menevät helpommin rikki, kuin kynät ja kumit) ja erilaisten alustojen käyttäminen nyt etäkouluna ovat kehnoja ratkaisuja. Kummilapseni isä manasi keväällä, että koulusta tulee lapselle tehtäviä kolmesta eri oppimisalustasta, ja vanhempien täytyy tarkistaa lasten läksyt, lähetellä ja vastailla niissä eri opettajille. Se on ollut todella hienoa ja digi-digiä, kun kyytipojaksi on itsekin etätöissä. Eipä sillä, ei se ole helppoa opettajillekaan. Heidän oma tasonsa etäopettamisessa vaihtelee suuresti.

Kouluja on tietysti pakkokin keskittää (Sama pätee lastentarhoihin), koska syntyvyys sen kuin laskee. Kyläkoulujen lakkauttaminen on aina samalla kuolinisku pienillä paikkakunnilla, ja lapset joutuvat matkustamaan sen päätöksen vuoksi pitkiäkin matkoja kouluihin. Inhottava esimerkki eilisen uutisista: Vanhempainyhdistys käytti kyläkoulun kunnostamiseen 1300 talkootyötuntia – koulu lakkautettiin reilua vuotta myöhemmin: "Tulimme huijatuksi" (https://yle.fi/uutiset/3-11575401) (Yle).

Kyläkoulujen lakkauttaminen on todella surullista. Mökkipaikkakuntani pieni suloinen kyläkoulukin lakkautettiin. Taisi se talo olla varaan satakunta vuotta vanha, ja muistaakseni sielläkin oli sisäilmaongelmia. Nyt kyläläisten lapset kärrätään taajamaan isompiin kouluihin. Mutta ei tämä liity koulu-uudistukseen, uuteen oppimiskäsitykseen tai inkluusioon juurikaan.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 03, 2020, 16:12:00
Kyläkoulujen lakkauttaminen on todella surullista. Mökkipaikkakuntani pieni suloinen kyläkoulukin lakkautettiin. Taisi se talo olla varaan satakunta vuotta vanha, ja muistaakseni sielläkin oli sisäilmaongelmia. Nyt kyläläisten lapset kärrätään taajamaan isompiin kouluihin. Mutta ei tämä liity koulu-uudistukseen, uuteen oppimiskäsitykseen tai inkluusioon juurikaan.

Liittyy se sikäli, että pienempien koulujen lakkauttaminen ja keskittäminen kasvukeskuksiin suurkouluiksi on osa uudistuksia. Laittamassani esimerkissä päätöstä perusteltiin myös pedagogisilla syillä, mitä se sitten tarkemmin ottaen tarkoittakaan.

Mutta juu, sopii minunkin puolestani keskittyä pedagogisiin uudistuksiin, joka puolestaaan alkaa jo lastentarhoista. Monikulttuurisuus on osa pöhinää, sen realisoituminen vähemmän pöhinää.

^Etäopetukseen siirtymisen käytännöt, joihin keväällä turvauduttiin, tuskin voi mitenkään lukea jonkun digipöhinän syyksi ja tuotokseksi. Kukaan ei valinnut etäopetusta siksi, että se olisi pedagogisesti ajateltu hyväksi ratkaisuksi. Sen sijaan oli kyllä luojan lykky, että edes vähän jonkinlaista "digipöhinää" oli jo harrastettu, sillä pelkästä puhtaasta kynä ja kumi -maailmasta etäopetukseen siirtyminen yhdessä yössä olisi ollut paljon suurempi katastrofi. Oli vaikkapa joillakin jo ne tabletit ja vähän käyttökokemusta niistä.

^ Hyvä pointti.

Mitä tulee ketjun varsinaiseen aiheeseen, eli pedagogiseen puoleen koulu-uudistusta, niin sattumoisin kolme tuntemaani opettajaa on moittinut uutta oppimiskäsitystä. Veikkaan syyksi sitä, etteivät tiedä asiasta tarpeeksi.

Eräs tuntemani opettaja on hyvä ystäväni, joka opettaa ammattikoulussa (vai oliko se ammattikorkeakoulussa, en muista) sähköoppia, ja puhuu oppilaistaan käyttäen nimitystä lapsukaiset. Hänen pedagoginen osaamisensa ei taida olla kovin häävi (jokin pakollinen kuukauden tms. kurssi?). Hän pitää oppilaitaan enimmäkseen kykenemättöminä ottamaan mitään vastuuta mistään, myöskään oppimisestaan. Ystäväni jopa joutuu keräämään kännykät talteen oppitunnin ajaksi, ja monella tavalla pitämään kädestä "lapsukaisia", ja varsinkin huolehtimaan, etteivät tapa itseään sähköllä tai sytytä tulipaloa.

Toinen on erään toisen hyvän ystäväni dippainsinööri aviomies, joka opettaa ammattikorkeakoulussa, en muista mitä, mutta tekniikkaan liittyvää jotain. Hänelle ilmiöoppiminen tuntuu olevan jonkinlainen kirosana tai ainakin tuhinan aihe, ja hänkin lienee sitä mieltä, etteivät ammattikorkean opiskelijat ole ilmiöoppimiseen kypsiä. Minulla ei ole kunnon käsitystä tämän opettajan pedagogisesta pätevyydestä, mutta hänenkin kohdallaan jotenkin epäilen, ettei se ole kaksinen, vaikka teknistä osaamisessa tuskin mitään puutteita on. Hän valittaa oppilaidensa motivaation puutetta. Uskoakseni tutkiva oppiminen olisi täsmälääke tähän, mutten ole vielä saanut häntä vakuuttuneeksi (hän on ehkä vähän jäärä?). En osaa kyllä itsekään tarpeeksi, pystyäkseni kääntämään hänen päänsä.

Kolmas tuntemani opettaja on varsinaisesti opettajaksi aikoinaan kouluttautunut matematiikan opettaja, erään kolmannen ystäväni mies. Epäilen, ettei hänkään ole uudellenkouluttautunut uuteen oppimiskäsitykseen liittyen, ja hänkin suhtautuu epäillen siihen. Hän suhtautuu kunnianhimoisesti työhönsä, ja hänet on palkittukin kunniamaininnoin siitä, joten hän voisi hyvinkin haluta omaksua uuden oppimiskäsityksen. Ystäväni osti hänelle vinkistäni Tutkiva oppiminen -kirjan, mutta pariskunta erosi pian sen jälkeen, enkä ole sen koomin tavannut häntä, enkä tiedä, miten on omaksunut kirjan oppimiskäsityksen.

Ihan näiden kolmen opettajan perusteella veikkaisin, että uusi oppimiskäsitys vaatinee uudenlaista osaamista, siinä missä mikä tahansa uusi taito, ja opettajan kunnollista kouluttamista.

^Uusien taitojen opetteleminan ja uuden ymmärryksen tavoitteleminen lienee tyypillisesti aika tervanjuontia, jos jo vuosia työssään urautuneelle sitä ryhdytään tuputtamaan ulkopuolelta. Oma motivaatio on vaikeaa herättää, mutta vastustus kyllä syntyy helposti. Uudempi opettajakäsitys kyllä ehdottaa tutkivaa opettajuutta (teacher as a researcher), jossa näkökulma omaan työhön on tutkijamainen ja uutta kokeileva. Myös tutkijamaisesti kokeilujen tuloksiin suhtautuva eli tutkivaan opettajuuteen kuuluu myös itsekriittisyys ja toiminnan jatkuva arvioiminen.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 04, 2020, 12:26:38
^Uusien taitojen opetteleminan ja uuden ymmärryksen tavoitteleminen lienee tyypillisesti aika tervanjuontia, jos jo vuosia työssään urautuneelle sitä ryhdytään tuputtamaan ulkopuolelta. Oma motivaatio on vaikeaa herättää, mutta vastustus kyllä syntyy helposti.

Varmaan noinkin. Mainitsemani ammattikoulun tai ammattikorkeakoulun opettajat ovat molemmat lisäksi niin erittäin äärimmäisen insinööri-insinöörejä kuin olla ja voi. Vaikka molemmat käsittääkseni pyrkivät tekemään työnsä hyvin (keskittyen kuitenkin vain sen tekniseen puoleen epäilisin), heille kaikki vähänkään humanistisiin aineisiin liittyvä voi olla hyvin epäilyttävää, olkoonkin vaikka kuinka tärkeää, kuten pedagogiaan liittyvää.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 04, 2020, 12:26:38
Uudempi opettajakäsitys kyllä ehdottaa tutkivaa opettajuutta (teacher as a researcher), jossa näkökulma omaan työhön on tutkijamainen ja uutta kokeileva. Myös tutkijamaisesti kokeilujen tuloksiin suhtautuva eli tutkivaan opettajuuteen kuuluu myös itsekriittisyys ja toiminnan jatkuva arvioiminen.

Tuo boldaamani on minulle ihan uutta. Mielenkiintoista. Uusi opettajakäsitys vaikuttaisi muistuttavan uutta oppimiskäsitystä hyvin paljon. Tutkiva oppiminen on juurikin tutkijamaista, ja metakognitioon eli mm. oman oppimisen määrän (kuinka paljon tavoitteesta on saavutettu) ja laadun arvioiminen on siinä olennaista.

Suomi mainittu!

Ilmiöoppiminen on englanniksi phenomenon-based learning, johon littyen wikipedia mainitsee erityisesti Suomen:

Phenomenon-based learning (PhBL or PhenoBL) is a multidisciplinary, constructivist form of learning or pedagogy where students study a topic or concept in a holistic approach instead of in a subject-based approach. PhBL includes both topical learning (also known as topic-based learning or instruction), where the phenomenon studied is a specific topic, event, or fact, and thematic learning (also known as theme-based learning or instruction), where the phenomenon studied is a concept or idea. PhBL emerged as a response to the idea that traditional, subject-based learning is outdated and removed from the real-world and does not offer the optimum approach to development of 21st century skills. It has been used in a wide variety of higher educational institutions and more recently in grade schools.[1]
...
Finland

Main article: Education in Finland
Commencing in the 2016–2017 academic year, Finland will begin implementing educational reform that will mandate that topical learning (phenomenon-based learning) be introduced alongside traditional subject-based instruction. As part of a new National Curriculum Framework, it will apply to all basic schools for students aged 7–16 years old. Finnish schools have used PhBL for several decades, but it was not previously mandatory.[4] It is anticipated that educators around the world will be studying this development as Finland's educational system is considered to be a model of success by many.[4][7][8][3][9] This shift coincides with other changes that are encouraging development of 21st century skills such as collaboration, communication, creativity, and critical thinking.[10]

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 04, 2020, 12:36:20

Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 04, 2020, 12:26:38
^Uusien taitojen opetteleminan ja uuden ymmärryksen tavoitteleminen lienee tyypillisesti aika tervanjuontia, jos jo vuosia työssään urautuneelle sitä ryhdytään tuputtamaan ulkopuolelta. Oma motivaatio on vaikeaa herättää, mutta vastustus kyllä syntyy helposti.

Varmaan noinkin. Mainitsemani ammattikoulun tai ammattikorkeakoulun opettajat ovat molemmat lisäksi niin erittäin äärimmäisen insinööri-insinöörejä kuin olla ja voi. Vaikka molemmat käsittääkseni pyrkivät tekemään työnsä hyvin (keskittyen kuitenkin vain sen tekniseen puoleen epäilisin), heille kaikki vähänkään humanistisiin aineisiin liittyvä voi olla hyvin epäilyttävää, olkoonkin vaikka kuinka tärkeää, kuten pedagogiaan liittyvää.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 04, 2020, 12:26:38
Uudempi opettajakäsitys kyllä ehdottaa tutkivaa opettajuutta (teacher as a researcher), jossa näkökulma omaan työhön on tutkijamainen ja uutta kokeileva. Myös tutkijamaisesti kokeilujen tuloksiin suhtautuva eli tutkivaan opettajuuteen kuuluu myös itsekriittisyys ja toiminnan jatkuva arvioiminen.

Tuo boldaamani on minulle ihan uutta. Mielenkiintoista. Uusi opettajakäsitys vaikuttaisi muistuttavan uutta oppimiskäsitystä hyvin paljon. Tutkiva oppiminen on juurikin tutkijamaista, ja metakognitioon eli mm. oman oppimisen määrän (kuinka paljon tavoitteesta on saavutettu) ja laadun arvioiminen on siinä olennaista.

Ei tuo edes ole mitenkään todella uutta.

http://www.helsinki.fi/behav/praktikumikasikirja/luku2/sisalto2.htm

Esim. Tässä aihetta käsittelevät lähteet ovat 2000-luvun alkupuolelta. Siis 10-20 vuotta vanha ajatus vähintään  kyseessä.

^ Eikä uutta ole ilmiöoppiminenkaan, ks. ed viestini wiki-sitaatti "Finnish schools have used PhBL for several decades, but it was not previously mandatory."[/i (boldaus minun)

Ilta-Sanomissa julkaistaan kuluvalla viikolla useita artikkeleita, joissa ruoditaan koulumaailman nykytilaa. Avauksena oli tämä artikkeli: Karut luvut paljastavat, että jotain on nyt pielessä – mitä tapahtui Suomen kouluille? (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008198410.html)

Tuskin juttusarjassa minulle henkilökohtaisesti mitään varsinaisesti uutta tulee, mutta seuraan sitä silti ja hyvä, että asiaa nostetaan vihdoin viimein tapetille. Ongelmat ovat olleet jo ajat sitten tiedossa (Ja vanhojen päälle niitä on luotu sittemmin rutkasti lisää), mutta josko niille jopa oikein ryhdyttäisiin tekemäänkin jotain. Esimerkiksi uudistetut opetussuunitelmat, inkluusio ja yleisemminkin opettajan rooli ammatissaan ovat lähes täysin irrallaan vallitsevasta todellisuudesta. Näitä uudistuksia ovat suunnitelleet ja implementoineet henkilöt, jotka vaikuttavat elävän jossain norsuunluutorinin muotoisessa rinnakkaistodellisuudessaan. Erityisesti poikaoppilaita koskien.