Katsoin tavoilleni uskollisena vapunpäivänä kaksi supersankarielokuvaa, joista ensimmäisenä arvostelussa on järjestyksessään Marvelin 26 leffa Eternals, jotka tekivät sarjakuvahahmoina ensiesiintymisensä vuonna 1976.
Tarina alkaa Olympia planeetalla n.7000 vuotta ajan tuolla puolen, jossa Ikuiset ovat suojelleet ihmiskuntaa Deviaanien pahan mahdilta. Eli kuten arvata saattaa, näiden sankareiden täytyy jälleen yhdistää voimansa, sekä pelastaa tälläkin kertaa maapallo vääjäämättömältä tuholta.
Leffa esittelee sujuvasti Ikuisten elämää eri aikakausilta, jossa erilaiset historialliset tapahtumat nivoutuvat tarinan myötä sulavasti yhteen. Hahmot ovat myöskin mielenkiintoisia, joten tätä taustaa vasten myös näyttelijät hoitavat hommansa tyylikkäästi. Erityisesti Ajak(Salma Hayek), sekä soturi Thena (Angelina Jolie) erottuvat edukseen tästä joukosta.
Myös Genna Chan tekee pääosassaan vakuuttavan roolisuorituksen. Oscar-palkittu kiinalainen ohjaaja Chloe Zao vastaa lisäksi osin käsikirjoituksesta, joten varsin onnistuneen maailmanparannustarinan ovat saaneet kyhättyä kasaan. Lopputuloksessa on jotain samaa massiivisuutta kuin DC;n Justice Leaguessa.
- Paikoin jopa eeppisiin mittasuhteisiin yltävä leffa vakuuttaa kyllä tyylikkään visuaalisella ilmeellään. Ehdottomasti katsomisen arvoinen leffa, joka jättää jälkimakuna hyvän fiiliksen. Tarinan pituuskaan ei haittaa, kun toimintaa on runsaasti, loogisen selkeän juonen pitäessä hyvin hereillä.
Sitten toisen leffan pariin. Kyseessä on Matrix Resurrections, eli nostalgiatrippi Neon & Trinitin tarinaan. Kaksikko taistelee jälleen tuttuun tapaansa ihmiskunnan puolesta koneiden ylivoimaista armeijaa vastaan. Leffa on suoraa jatkumoa kolmannelle Matrix-elokuvalle, joka jäi trilogian tasolla tavallaan kesken.
Tämän myötä syntyi vuosikymmenten vieriessä varsin viihdyttävä, osin vauhdikaskin toimintaelokuva, jossa aikamatkataan tyylikkäästi menneisyyteen, jonka myötä taas hypätään nokkelasti nykypäivään. Sama räjähtävä toimintakin on vaikuttavine tehosteineen edelleen tallella Keanu Reevesin & Carrie-Anne Mossin karismalla höystettynä.
Ohjaaja Lana Wachowski saa tuotua tarinaan oivaltavia viittauksia aikamme kulttuurisiin ilmiöihin, vaikka ensimmäisen elokuvan elokuvalliseen syvällisyyteen ei ehkä täysin ylletäkään. Matrix Ressurrections ei ole täysosuma, mutta ei mikään hutikaan. Jos jatkoa vielä tehdään, niin koko tarinalle pitäisi saada jotain ihan uutta näkökulmaa.
