Filmaattiset filmit eli ehtoisat elävät kuvat

[Norma Bates]

https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Birth_of_a_Nation

Amerikan ihmemaassa tåmä lienee rasistisin rlokuva, kun on kerta johtanut jopa Ku Klux Klaanin uuteen nousuun.

[Kopek]

https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Birth_of_a_Nation

Amerikan ihmemaassa tåmä lienee rasistisin rlokuva, kun on kerta johtanut jopa Ku Klux Klaanin uuteen nousuun.

Pekka ja Pätkä on rasistisempi, koska pakkohan sen on olla, kun se kerran on äärettömän rasistinen.

Birth of a Nation -elokuva on katsottavissa NB:n linkittämällä sivulla, kun sen sijaan äärettömän rasistinen Pekka ja Pätkä on sensuroitu. Tämäkin osoittaa, että jälkimmäinen on rasistisempi.

Kyllä Suomessa tiedetään.

Tässä on maininta siitä, kun kävin katsomassa kaikkien aikojen ensimmäisen Elvis-elokuvani. Sitä ennen Elvis oli oikeastaan tuttu minulle vain julkkiksen nimenä. Olin 15-vuotias. M ja K ja E ovat tyttöjä. M oli tässä vaiheessa tyttökaverini ja K tuleva tyttökaverini. He olivat siskokset.



Tämä elokuva:

[Aave]

Elokuvien epärealistisuuksia, osa 14 875:

Päähenkilö(t) on suurkaupungissa autolla, ja etapin kohteena jokin ydinkeskustan rakennus.

Aina ja heti on vapaa parkkipaikka suoraan ko. rakennuksen edessä, tai sen välittömässä läheisyydessä. Todellisuudessa vapaata parkkipaikkaa saisi etsiä ja kiertää vähintään tunnin, ja säkällä semmoinen voisi löytyä heti jostain kilometrin päästä ydinkeskustasta.

Tässä olisikin samalla kaurismäkeläinen elokuvan aihe: kaksi suomalaismiestä yrittävät löytää vapaan parkkipaikan New Yorkin keskustasta. Dialogia ei juurikaan ole, ja elokuva on mustavalkoinen. Eleitä, ilmeitä, satunnaisia murahteluja, viisomista. Äänimerkkiäkin käytetään pari kertaa. Toiminnallisimpana kohtauksena voisi olla tilanne, jossa ollaan jo jouduttu ajelemaan melko kauas keskustan alueelta (Siihen menee ainakin kaksi tuntia), ja jollain ahtaalla sivukujalla koditon tulee väkisin pesemään auton etulasia. Tästä seuraa verkkainen keskustelu jossa mietitään, kumpi päähenkilöistä maksaa lasinhinkkaajalle. Lopulta sovitaan että kuski maksaa pari dollaria, ja apukuskin paikalla oleva tarjoaa myöhemmin kuskille kahvilassa kahvit.

[Toope]

https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Birth_of_a_Nation

Amerikan ihmemaassa tåmä lienee rasistisin rlokuva, kun on kerta johtanut jopa Ku Klux Klaanin uuteen nousuun.

Elokuvallisesti toki myös arvostettu leffa kuulemma. En ole nähnyt.

[Toope]

Katsoin pätkittäin Bohemian Rhapsodyn Yle Areenasta. Tällaiset elokuvat eivät ole oikein minun juttujani, mutta tulipahan katsottua. Viimeisin teatterielokuvani on tainnut olla Bond toissa syksynä.

Oli yllättävän hyvä. Queen-fanina pidin Rami Malekin roolisuorituksesta, sai Freddien elämään...!

[a4]

Lueskelin Ilta-Sanomien sivulta kirjoitusta Masa Niemestä, joka näytteli toista pääroolia Pekka ja Pätkä -elokuvissa. Kirjoituksessa kiinnitin huomioni seuraavaan kohtaan:

"Kriitikot eivät näitä elokuvia rakastaneet. Katastrofiksi muodostui elokuva Pekka ja Pätkä neekereinä, joka nykypäivän mittapuulla on äärettömän rasistinen."

Jos sarjan viimeinen elokuva, vuonna 1959 kuvattu ja seuraavana vuonan julkaistu, Pekka ja Pätkä neekereinä, on äärettömän rasistinen, asteikko vaikuttaa lievästi sanottuna vinoutuneelta.

Mitä tulee äärettömän jälkeen, jos kerran elokuva, jota ei ole tarkoitettu rasistiseksi, ja jota kaikki eivät vieläkään pidä rasistisina, on äärettömän rasistinen?

Mitä ne oikeasti rasistiset teokset ovat?

Rasismi on sanana jo menettänyt merkityksensä ja menettää edelleen, mutta sitä kuitenkin käytetään leimakirveenä.

Minua harmittaa, että en ole löytänyt VHS-kasettia tai mitään muutakaan taltiota, johon olisin nauhoittanut kyseisen elokuvan aikoinaan. Ehkä en ole nauhoittanut, vaikka monta Pekka ja Pätkää nauhoitinkin.

Nyt se kuuluu listalle, eikä sitä vapauteta koskaan, kuten joitakin muita elokuvia on vapautettu. Siitä on mielessäni ainoastaan muistikuvia juonesta. TV:n tietokilpailu taisi olla tässä elokuvassa. Olivatko ne hassut tietokonejututkin?

"Kielletyt elokuvat" oli lista ulkopoliittista syistä kielletyistä elokuvista. Niitä ei saanut esittää Suomessa, jotta Neuvostoliitto ei loukkaantuisi. Listalla oli aivan älyttömiä filmejä, jotka nykypäivänä tuntuvat täysin viattomilta.

Vielä 1980-luvullakin Suomessa kiellettiin elokuvia ulkopoliittisista syistä.

"Suomessa valtion elokuvatarkastamo asetti vuonna 1984 elokuvalle ikärajan KK (Kokonaan kielletty) ulkopoliittisista syistä, joten sitä ei saanut Suomessa teattereissa esittää eikä välittää."

https://www.wikiwand.com/fi/Punainen_vaara_(vuoden_1984_elokuva)

Etkö siis pidä nykypäivän mittapuulla äärettömän rasistista elokuvaa oikeasti rasistisena elokuvana?
Voisiko se kertoa omasta nykypäivän mittapuustasi rasismille?
Vaikka kaikki eivät vieläkään sanoudu irti myöskään uusnatsismista, niin estääkö se puhumasta nykypäivän mittapuusta jossa ei katsota hyvällä uusnatsismia?
Vaikka homojen vangitsemista ja naisten äänioikeudettomuutta ei oltu aiemmin Suomessa mielletty mitenkään syrjiväksi niin estääkö se nykypäivänä kutsumasta niitä syrjiväksi toiminnaksi?

Ainakin täältä pitäisi löytyä kyseinen elokuva sinulle:
Sisältää kaikki 13 alkuperäistä Pekka ja Pätkä elokuvaa.
https://cdon.fi/elokuvat/pekka-ja-patka-taydellinen-kokoelma-7-disc-p33506820
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_ja_P%C3%A4tk%C3%A4_-elokuvat#Filmografia

Jos miellät äärettömän rasistiseksi mainitun elokuvan olevan rasisminsa määrän suhteen matemaattisesti mitattavissa ja verrattavissa johonkin toiseen rasistiseen elokuvaan, niin matematiikasta löytyy kyllä eri kokoisia äärettömyyksiäkin.

[Norma Bates]

Äärettömän rasistinen olisi elokuva jossa hirtetään mustaihoiset puihin ja poltetaan elävältä tai kuolleelta, nauraa räkätetään päälle ja The End. Jos ilmaisua "äärettömän rasistinen" käytetään jo siitä että pari ukkoa lankkaa naamansa mustaksi, niin millaista ilmaisua sitten käytettäisiin tuossa kuvailemassani skenaariossa? En keksi enää äärettömämpää äärettömämpää. 

Mutta eipä sillä. Itse inhoan jo ajatuksena esim. Tuulen viemää -leffan katselua, koska ärsyttää nokkavat muijat joita joku nöyrä mustaihoinen matami palvelee.

Harmi muuten että John Carter -leffa ei saanut jatkoa. Burroughsin kirjoistahan olisi matskua riittänyt ammennettavaksi. Mars-sarjassahan käydään öpauttia koko väriskaala Marsin eri rotuja läpi, ja vittumaisen rotu onkin itseasiassa valkoihoisten rotu, joka on muistaakseni jonkinlainen pappiskasti ja syövät ihmislihaa, kun pitävät itseään niin yli-ihmisinä että mitäpä sitä muutakaan. Kirjoissa on mustia, keltaisia ja punaisia ihmisiä (kaikki ihan sivistyneitä), ja näistä punaisista John Carter itselleen prinsessavaimonkin ottaa. Lisäksi on myös vihreitä olentoja, mutta nämä ovatkin sitten himppasen erilaisia olioita kuin muut jotka ovat ihmisiä. Tosin nämä ihmiset lisääntyvät munimalla... Ja kirjoissa porukat hilluvat nakkena, ainoana vaatetuksena toimivat jonkinlaiset hihnaviritykset.

On siitä aikaa kun kirjat viimeksi luin, mutta tuommoisia muistan.

[Toope]

Itse inhoan jo ajatuksena esim. Tuulen viemää -leffan katselua, koska ärsyttää nokkavat muijat joita joku nöyrä mustaihoinen matami palvelee...

Yhteiskunta joskus vaan on ollut tuollainen, Kuninkaita ja Faaraoita on palvottu. Se on ollut normimeininkiä. Meidän nykymoraalikäsitys ei ollut samaa silloin.

[mikainen]

Äärettömän rasistinen olisi elokuva jossa hirtetään mustaihoiset puihin ja poltetaan elävältä tai kuolleelta, nauraa räkätetään päälle ja The End. Jos ilmaisua "äärettömän rasistinen" käytetään jo siitä että pari ukkoa lankkaa naamansa mustaksi, niin millaista ilmaisua sitten käytettäisiin tuossa kuvailemassani skenaariossa? En keksi enää äärettömämpää äärettömämpää. 

Tämä "ääretön" nyt on samaa luokkaa kuin parisuhteen "pitääks sun aina?" tai "mikset sä koskaan".

[Toope]

Nythän mediassa oikeisto on "äärioikeistoa", kun vaan haluaa lopettaa Marinin tuhlausta...

[Aave]

Tämän vuoden puolella katsomistani uudehkoista elokuvista kaksi nousee ylitse muiden: The Menu ja Dinner in America. Molemmilla on ruoan kanssa tekemistä, mutta hieman eri tavoin. Jos kiinnostuitte, älkää katsoko kummankaan trailereita. Kumpikin leffa toimii parhaiten, kun niistä ei tiedä ennakkoon yhtään mitään.

The Menu on yhteiskunnallinen satiiri ja musta komedia, jossa kovin kärki osuu ehkä yhdysvaltalaiseen viihdeteollisuuteen. Siinä on useita paralleeleja elokuvaan Jali ja suklaatehdas, mutta tässä ei ollakaan lapsia. Huomioni näiden elokuvien samankaltaisuuksista oli sattumaa; olin katsonut viime mainitun hieman aiemmin, ja häkellyin sitten niiden yhtäläisyyksistä.

Dinner in America on nuorisoleffa, joka toimii kyllä nuorekkaille aikuisillekin. Omaan makuuni se on hauskin, ja omalla tavallaan elämänmyönteisin elokuva pitkään aikaan. Punkkarius on elokuvassa vahvasti läsnä.

[Norma Bates]

Harmitti kun viime vuonna minulta meni ohi että teatterissa olikin pyörinyt uusin Thor-leffa. En ollut hoksannut seurata ohjelmistoa pitkään aikaan. Hintojen vuoksi en viitsi teatterissa enää käydä, mutta Marvel-leffoja mieluusti kuitenkin yhä katselisin vallan isoltakin kankaalta. Ainakin tyypeistä jotka eniten kiinnostavat. Lainasin tämän Love And Thunder -filkan kirjastosta. Lieneekö ohjaaja Taika Waititi kovakin Guns N' Rosesin fani, kun elokuva oli ryyditetty ko. bändin klassikoilla.

Paremmin näillä Avengers-sälleillä menee kuin X-Meneillä. Jälkimmäinen jatkumohan on pilattu täysin parin viimeisimmän leffan osalta. Olisivat lopettaneet Loganiin, niin olisi ollut komea lopetus.

[Aave]

^
En jaksanut katsoa uutta Thoria edes puoleen väliin, ja huomasin samalla tarvitsevani pitkän huilin Marvel-leffoista. Doctor Strange ei kiinnostanut senkään vertaa.

Mutta pahimman pettymyksen vanhojen keittojen uudelleen hämmentämisestä tuotti Ghostbusters: Afterlife. Voi että se oli huono! Tai siis, siinä oli kyllä ihan toimiviakin ideoita ja alkuperäinen käsikirjoitus on saattanut olla varsin hyväkin, mutta leffa on lopulta tehty sapluunalla, ja hyvätkin jutskat vesitetty liian lapsiystävälliseksi. Samoin alkuperäisessä olleita ideoita ja hahmoja pilattiin oikein urakalla. VMP.

X-Menien osalta katsoisin mielelläni nuorehkoa Magnetoa natsijahdissa, suoraviivaisella kostoretkellä. Tähän tapaan, kuin
X-Men: First Class. Siitä voisi pykätä itsenäisen elokuvansa.   

[Kopek]

Katsoin Yle Areenasta ties monennenko kerran elokuvan "Kotka on laskeutunut". Se on länsimaiseksi sotaelokuvaksi siitä erikoinen, että siinä saksalaiset esitetään positiivisessa valossa eikä pelkkinä ilkeinä natseina. Elokuvassa on myös Suomessa filmattu pätkä. IMDB kertoo, että elokuvan ensi-ilta oli Suomessa vuoden 1976 lopulla.

Elokuvan tarina on sijoitettu syksyyn 1943.

Kun elokuvaa on tehty vuonna 1976, sen esittämästä ajankohdasta on kulunut 33 vuotta. Se on sama kuin nyt tehtäisiin elokuva, joka kuvaa vuoden 1990 tapahtumia toisessa maailmansodassa, jota käytiin vuosina 1986 - 1992.

Sota-ajan kokeneet ihmiset olivat vuonna 1976 vielä suurelta osin työelämässä ja yhteiskunnallisina päättäjinä. Toinen maailmansota oli vanhemman ikäpolven muistoissa aika tuoretta historiaa niin hullulta kuin tällainen ajatus nyt tuntuukin. Ehkä tämä selittää sen, miksi kenraalien sanotaan usein käyvän mielessään vielä edellistä sotaa, vaikka ollaan jo uudessa tilanteessa tai uudessa sodassa.

Venäläinen ajattelu ja sitä myötäilevät länsimaiset kommentit ovat mielestäni esimerkki siitä, miten ajatellaan vanhanaikaisesti täysin uudenlaisessa tilanteessa. Esitetty ajatushan on ollut se, että Venäjän puolustus perustuu syvyyteen eli siihen, että vihollinen joutuu hyökkäämään pitkän matkan. Kun se vihdoin on päässyt Moskovan porteille, se on jo niin kulunut ja väsynyt ja pitkien huoltolinjojen takana, että venäläiset voivat tuhota sen. Esimerkkeinä mainitaan Ruotsin armeija ja Napoleonin armeija ja Hitlerin armeija, jotka kaikki sortuivat tähän tekijään. Tähän ajatteluun liittyy se, että Venäjä tarvitsee Ukrainan ja muitakin reunamaita suoja-alueekseen. Jos Nato on Ukrainassa ja voi aloittaa hyökkäyksen sieltä, se on liian lähellä Moskovaa, eikä venäläisillä ole pitkän matkan suomaa etua. Näin ollen Ukrainan hallinta on oleellinen osa Venäjän turvallisuusintressiä. Tätähän Putinkin on julistanut, kun hän on vaatinut, että Nato ei saa laajeta enempää itään, eikä Ukraina saa liittyä läntisiin järjestöihin eikä ainakaan Natoon. Se olisi kohtalokasta Venäjän turvallisuuden kannalta, joten itsepuolustuksen nimissä Venäjä on oikeutettu siihen, mitä se nyt tekee. Kyse on oikeutetusta turvallisuuden varmistamisesta.

Selitys kuulostaa ehkä uskottavalta, mutta siinä on muutamia heikkouksia. Emme elää enää hevosvetoisten armeijoiden aikaa kuten ruotsalaisten ja ranskalaisten hyökätessä. Emmekä elä vuotta 1941, jolloin Hitlerin armeijat aloittivat valloitussotansa Neuvostoliittoa vastaan.

Ydinaseet korvaavat sen, minkä Venäjä suoja-alueena on menettänyt. Venäjälle ei uskalleta hyökätä. Ja kuka sinne hyökkäisi? Demokraattiset eurooppalaiset maat ja Nato eivät lähde valloitussotaan Venäjää vastaan. Venäjän uhkat ovat aivan muualla kuin lännessä.

On mielenkiintoista nähdä, miten Ukrainan sota ja uudenlainen asenne Venäjää kohtaan tulee näkymään elokuvissa. Joko aiheesta on tehty tai tekeillä elokuvia?

Jotain on jo tehty.

https://www.imdb.com/title/tt19465630/?ref_=adv_li_tt

[ROOSTER]

Elokuvakulttuurissa kaikki asiat tehdään yleensä kliseisen samalla tavalla. Jos joku tekee hieman toisin, hän on vallankumouksellinen elokuvataiteen uudistaja. Varmaan emme edes huomaa, tai välitä, muuta kuin ärsyttävimmät toimintatapakoodit.

Top 10 elokuvien ärsyttävimmät kliseet – voisiko näistä jo pikkuhiljaa luopua!?