Filmaattiset filmit eli ehtoisat elävät kuvat

[a4]

Elokuvat ovat kiinnostaneet itseäni niin kauan kuin muistan. No tottahan ne kiinnostavat useimpia ihmisiä, eli ei tässä ole mitään poikkeavaa. Minua kiinnostaisi kuitenkin tehdä niitä eikä pelkästään katsoa. Tätä tekoviettiä olen purkanut Youtuben kautta, mutta haluaisin tehdä oikean elokuvan oikeilla näyttelijöillä, mikä on mahdotonta, koska ei ole näyttelijöitä. Mielessäni on mm. kauhufilmi, jossa yksinäinen nainen menee pienellä saarella olevalle kesämökille ja illalla nukkumaan mennessään huomaa ikkunasta vilkaistessaan, että saaren rantaan on ilmestynyt tuntematon vene. Ja tästä alkaa kauhuseikkailu. Veneellä tullut murhaaja kiertelee taloa ja tunkee sisälle, jossa taistelua käydään huone huoneelta ja ovi ovelta. Ensimmäinen vilaus murhaajasta näytetään jo saaren ulkopuolelta. Hän seisoo toisen saaren rantakivellä ja katselee ahneesti mökkisaarta, jonka laiturilla yksinäinen nainen kävelee, ehkä nousee uimasta. Ainoastaan murhaajan housunlahkeita ja kumisaappaat näytetään takaapäin. Hän pudottaa tupakan kivelle ja polkee sen saappaallaan. Tässä vaiheessa katsoja jo tietää, mitä on odotettavissa.

Yksi ainoa nainen pystyisi periaatteessa tekemään tuollaisen filmin. Hän näyttelisi naisen roolin ja miehen roolin (koska miestä ei näytettäisi kokonaan) ja kuvaisi itse koko homman jalustoja käyttäen. Taistelukohtaukset olivat hankalia, koska kahden henkilön taistelua on vaikea kuvata, jos henkilöitä on vain yksi. Jollakin illuusiolla se onnistuisi.

Mielenkiintoinen idea. Nykyäänhän esim. käsivaralla on kuvattu jopa kännykkäelokuvia, mikä sopisi mielestäni hyvin juuri tuollaiseen elokuvaan.
Itse en ymmärrä kauhuelokuvia mutta jos niihin liittää muita tasoja kuten esim. yhteiskuntakritiikkiä niin ne muuttuvat mielenkiintoisiksi.
Voisit piilottaa poliisikauhua ja valtiodiktatuuridystopiaa kauhuelokuvaasi. Uhrina voisi olla anarkisti.
Riippuen valitsemastasi/luomastasi säännöstöstä, elokuvasta voisi tulla mielenkiintoinen kokeilu jollain tiukkarajaisella säännöstöllä tai toisena ääripäänä kaikki käy-metodilla elokuva voisi yllättää tekijänsäkin. Viittaan tässä esim. elokuvahistorian koulukuntiin ja suuntauksiin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dogma_95
Elokuvaprojektisi voisi saada myös helposti somesta tuotannollista ja teoreettista apua sekä rahoitusta vaikkapa joukkorahoituksena, itse valitsemillasi tavoilla ja suuruusluokalla.
Tälläkin pienellä keskustelupalstalla tuntuu vilisevän ahkeria elokuvaharrastajia.
Olen katsellut juuri Handmaids Talen kolmoskautta ja ihaillut sen intensiivistä verkkaisuutta ja tarinaa korostavaa lavasteköyhyyttä. Pieni voi olla suurta.
Voisin kuvitella että esim. tavoiteltaessa mahdollisimman pientä elokuvabudjettia, elokuvan teko vaatisi entistä enemmän huolellista suunnittelua sekä innovatiivisia ratkaisuja jolloin elokuvan pienimuotoisuus muodostuisi sen vahvuudeksi samalla tavalla kuin teatterissa lavasteettomissa monologeissa. Katsojan mielikuvitus olisi elokuvantekijän tehokkain työkalu ja ase. Edes teatteriverta ei tarvittaisi vaikka kyseessä olisi verta roiskuva kauhuelokuva.
Olisi mielenkiintoinen haaste yltää teknisillä kotikonsteilla jopa elokuvaan jossa olisi vain yksi näyttelijä tai ei yhtään näyttelijään. Tarinasta riippumatta.
Kokeilemalla villisti voisi vahingossa tulla jopa uudistaneeksi elokuvataidetta. Illuusion taidetta.

[a4]

Luonnos ilman näyttelijöitä: Kännykällä kohteen silmin kuvattuna saaressa olevaa mökkiä eri tilanneleikkauksin: Vene rannassa. Astuminen sisään. Tuli takassa. Ruokapöytä. Kuu ikkunasta. Kirja.
Sininen hälytysvalo seinällä ja ikkunassa.
Kuva vaihtuu rannasta katsottuun mökkiin jossa valot ja varjo ikkunassa. Lähestyminen. Olutpullon heitto oveen. Latausääni ja laukauksia. Ikkunan helähtäminen.
Kuva vaihtuu sisätilaan. Hätäistä liikehdintää. Pullon helähdys ulkoa. Kompurointia. Huohotusta. Laukauksia ulkoa. Kolinaa. Säntäilyä sisällä. Oven ja ikkunoiden edessä huonekaluja...

[Renttu]

Kopekin ideasta tuli heti mieleeni Hush (2016), joka on ihan kelpo kauhutrilleri. Tässä nainen on kyytipojaksi kuuromykkä.

[wade]

Netflixistä voi käydä toteamassa omin silmin millaista jälkeä älypuhelimella saa aikaan - Sean Bakerin Tangerine on kuvattu kokonaisuudessaan iPhone 5:lla (täydennettynä muutamalla oleellisella appilla/työkalulla).

Ilman rahaa olisi tietenkin omattava paljon elokuvallista silmää ja kykyä rakentaa tunnelmia, jotka vievät elokuvan jännitettä psykologiselle tasolle. Esimerkkinä tästä vaikkapa Robert Altmanin Images, jossa dobbelganger alkaa vainota yksinäistä naiskirjailijaa maaseutuhuvilassa.

[a4]

Elokuvista voi oppia elokuvantekoa ja miksei myös tekemällä.

Itse tekisin ehkä Laihialais-Savolaisen Dogman mukaisia elokuvia.
1. Mahdollisimman halpa, mieluummin ilmainen.
2. Vastuu on katsojalla, tulkinnanvaran määrä on taiteen suuruus.
3. Inspiraation alainen lisäsääntö.

Eli kuvaus vanhalla kännykällä. Äänet myös tai kirjaston koneella netistä.
Kännykän lataus rappukäytävien pistorasioista. Netin ilmaisohjelmilla elokuvan muokkaus.
Tarvittaessa roskalavalta joku vanha tietokone editointiin. Nettiyhteys naapurin suojaamattomalla wifillä.
Sähkö tietokoneeseen jatkojohdolla rappukäytävästä. Youtubessa teoksen jakelu ja somessa ilmaismainonta.
Ei näyttelijöitä, ei kustannuksia. Rekvisiitta roskiksista. Mitään ei rikota kuvausten aikana. Panttipullot palautukseen.
Loput roinat kirppikselle tai uuden elokuvan tuotantoon. Tavoitteena matalakulutuotanto, passiivikulutuotanto, nollakulutuotanto tai jopa pluskulutuotanto.

[Renttu]

Norma Bates,

Toivottavasti varoitukseni ei tule liian myöhään: älä vahingossakaan hussaa rahojasi X-Men: Dark Phoenixiin. Se on todella huono, eikä edes James McAvoyn ja Fassbenderin mukanaolo pelasta siitä mitään. Katsele mielipahaksesi vasta, kun päätyy televisioon (Ja ennustan, että päätyy sinne varsin nopeaan).

X-Men -tuoteperhe on kyllä laadultaan epätasaisin Marvelin leffoista. On mestariteoksia kuten X-Men: Days of Future Past  ja Logan, ja sitten tämmöistä hirveää kuraa kuin Pimiä Feeniks tai X-Men Origins: Wolverine. Viime mainittu oli sentään viihdyttävä, mutta Feeniks ei ole sitäkään. Ne tekivät juuri sen mitä pelkäsinkin, ja ryssivät elokuvassa koko Feeniks-saagan! Ette saa ikinä anteeksi!

[Renttu]

Katsoin puoliväliin toistakin hämmentävän huonoa uutta elokuvaa: Domino (IMDb).

Katselupäätökseeni vaikutti jonkin verran se, että elokuvassa on GoT:ista tutut Nikolaj Coster-Waldau ja Carice Van Houten, mutta eniten vaikutti se, että siinä oli myös Guy Ritchie ja ohjaajana Brian de Palma. Tapahtumat sijoittuvat Kööpenhaminaan.

Tässä elokuvassa oikeastaan mikään ei toimi. Se on niin huono, että käy hyväksi esimerkiksi siitä, millä kaikilla tavoilla saadaan aikaan pökäle. Käsis vilisee kliseitä, dialogin voi arvata 10 repliikkiä etukäteen, musiikki ei natsaa, editoitointi on todella kömpelöä, näyttely parhaimmilaankin keskinkertaista. Hämmästyttävää, että Palma on näin kujalla.

Elokuvan musiikki ansaitsee erityismaininnan. Se on film noiria (Oboeta ja dramaattisia pianomelodioita), ja periaatteessa leffakin pyrkii olemaan film noiria, mutta kun ei vaan toimi sitten yhtään. Samalla muistin, että viimeksi Palmalta näkemäni leffa oli tositapaukseen väljästi perustuva Musta Dahlia - mikä sekin on huono noir-viritelmä. Palman olisi kannattanut jäädä eläkkeelle jo tuolloin. Tätä menoa lähtökohtaisesti upea ohjaajanura päättyy vielä sitäkin upeampaan mahalaskuun.

   

[Norma Bates]

Jäi väliin se viimeisin X-Men kun oli jossain ison numeron kuppaisessa salissa ja siitähän en maltaita maksa. Ehkäpä lainaan sen aikanaan kirjastosta.

Että sitten onnistuivat sen nykyjatkumonkin saagat sössimään?

[Renttu]

Että sitten onnistuivat sen nykyjatkumonkin saagat sössimään?

Mitä olen nyt verkosta plerannut, varsinkin kaikki sarjakuvan ystävät ovat lytänneet leffan perusteellisesti, ja se on saanut huonot kritiikit myös leffakriitikoilta - täysin syystä. Floppaa todennäköisesti pahemmin, kuin mikään muu Marvel-elokuva tähän mennessä. Lippuluukuilla käy suurkato.

[Hayabusa]

Illan länkkärissä Teemalla jälleen John Wayne. Sankarittarena Maureen O'Hara. Leffan nimi siis Lännen hurjapäät.

[Kopek]

Katsoin elokuvan Fury, jossa Brad Pitt ajeli joukkionsa kanssa panssarivaunulla toisessa maailmansodassa. En ole ollut sodassa, joten en osaa sanoa, oliko elokuva epärealistinen vai realistinen vai ylirealistinen. Ei se ainakaan muistuttanut sodasta kertovia dokumenttifilmejä eikä oikein aiempia perinteisiä sotaelokuviakaan.

Kiinnitin huomiota mm. seuraaviin asioihin. 

- sotilaskuri ja jäykkä upseerihierarkia loistivat poissaolollaan

- amerikkalaisten sotavoimat esitettiin muutaman resuisen panssarivaunun suuruisena

- Brad Pittin esittämä sankari teloitti armoa anovan sotavangin, mikä lienee jonkin tason sotarikos

- vaunumiehistö teki käytännössä itsemurhan jäädessään särkýneeseen vaunuunsa tapettavaksi toivottomassa tilanteessa

- saksalainen SS-mies pelasti ainoan eloon jääneen vaunumiehen hengen jättämättä hänet ilmiantamatta piilostaan

Elokuva puhutteli ehkä eniten moniulotteisillä moraalisilla näkökulmillaan, jotka johtivat miettimään, ketkä loppujen lopuksi olivat elokuvan pahiksia ja hyviksiä, ja missä raja kulki, ja miten helppoa se oli ylittää. Nuori ensikertalainen vaunumies - tavallaan elokuvan päähenkilö - ei pystynyt alussa ampumaan ollenkaan ihmisiä, mutta vähän ajan päästä hän pystyi ja kertoi jopa nauttivansa tappamisesta. Saksalaiset tietysti esitettiin enemmän pahiksina kuin amerikkalaiset, mutta heidänkin puoleltaan löytyi tavallsia ihmisiä, jotka olivat vain joutuneet mukaan hulluun sotaan. Oli lapsisotilaita ja viattomia siviilejä ja se yksi nuori SS-mies, joka antoi piiloon menneeen vaunumiehen elää. Tämä kohtaus oli aivan elokuvan lopussa, ja se oli tavallaan yksi vaikuttavimmista, koska se alleviivasi elokuvan sanomaa siitä, että kummallakin puolella oli tuntevia ihmisiä, jotka oli pakotettu rooliinsa hullussa tappamispelissä. Tähän viittasi myös Brad Pittin repliikki upseerille, joka ihmetteli, mikseivät tappiolla olevat saksalaiset jo tajua lopettaa toivotonta sotimistaan: Lopettaisitko sinä?

[Toope]

Minusta "Fury" oli aika vaikuttava leffa, tietynasteisella reaalisuudellaan, paitsi lopputaistelussa. Nuo Shermannit oikeasti törmäsivät Tigeriin, ja kolme neljästä tuhottiin. Ei kovin syvällinen leffa, mutta toki siitä kertoo, että taviksesta voi tulla tappaja. Jossain tilanteessa taviksen on oltava tappaja.

[Hayabusa]

Illan länkkärissä Teemalla jälleen John Wayne. Sankarittarena Maureen O'Hara. Leffan nimi siis Lännen hurjapäät.

Lännen hurjapäät oli parempi kuin muistin - enemmän tappelua ja juopottelua. Muijien piiskaus kuuliaisiksi tietysti piristi myös.

Mutta on erityisesti huomioitava päähenkilön, upporikas karjaparooni, suhde intiaaneihin ja luontoon. Kiivas entisten vihollisten puolestapuhuja suunnitteli jättävänsä maansa intiaaneille luonnonpuistoksi. Tällainen leffa tehtiin siis lähes 60 vuotta sitten!

[-:)lauri]

Katsoin juuri elokuvan Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia. Oli visuaalisesti todella hieno elokuva.

[Toope]

Katsoin juuri elokuvan Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia. Oli visuaalisesti todella hieno elokuva.

Monesko hämis-leffa 20 vuoteen? Eikö tuota suolleta parin vuoden välein?