Filmaattiset filmit eli ehtoisat elävät kuvat

[Vatupassi]

Leffa-arvostelua ja tietoa elokuvasta :Nebraska

usa2013,poika (will Forte)kuskaa  isäänsä(Bruce Dern)Nebraskaan  lunastamaan arpajaisvoittoa-jota isukki ei ole tosin voittanut
:Alexander Paynen mustavalko kuvatussa draamassa  koetaan elämänmakuisia tunteita.

-siinä aviopari olivat yhdessä, nainen katolinen, mies ei ollut koskaan halunnut lapsia mutta naimisiin oli kuitenki päädytty.
-erotakaan ei halunnut, koska sanojensa mukaan olisi hyvinkin päätynyt kadulle sillä ryyppäämisen meiningillä.
-mies oli kuitenkin kulmakunnilla ihan hyvässä maineessa avuliaana, työnsä ja veronsa maksaneena kansalaisena.
-miehellä oli nuoruuden ihastus joka oli ammatiltaan paikallislehden toimittaja, ennen nykyistä vaimoa.
-kauniisti vanhettunut ja miellyttävä nais-ihminen muisti pojan isää hyvällä, ja tuli samalla kertoneensa  pojalle tämän
isän sota-traumasta tmv. isä-ukko oli näemmä enempi ja vähempi pihalla koko ajan , ja tämä tieto kyllä sitten varmaan helpotti
poikaa?
-traumasta sai siten osansa myös hänen poikansa.
-mustavalkokuvaus toimi hyvin, samoin hautausmaa kohtaus oli kyllä aivan yli veto!

[a4]

Leffa-arvostelua ja tietoa elokuvasta :Nebraska

usa2013,poika (will Forte)kuskaa  isäänsä(Bruce Dern)Nebraskaan  lunastamaan arpajaisvoittoa-jota isukki ei ole tosin voittanut
:Alexander Paynen mustavalko kuvatussa draamassa  koetaan elämänmakuisia tunteita.

-siinä aviopari olivat yhdessä, nainen katolinen, mies ei ollut koskaan halunnut lapsia mutta naimisiin oli kuitenki päädytty.
-erotakaan ei halunnut, koska sanojensa mukaan olisi hyvinkin päätynyt kadulle sillä ryyppäämisen meiningillä.
-mies oli kuitenkin kulmakunnilla ihan hyvässä maineessa avuliaana, työnsä ja veronsa maksaneena kansalaisena.
-miehellä oli nuoruuden ihastus joka oli ammatiltaan paikallislehden toimittaja, ennen nykyistä vaimoa.
-kauniisti vanhettunut ja miellyttävä nais-ihminen muisti pojan isää hyvällä, ja tuli samalla kertoneensa  pojalle tämän
isän sota-traumasta tmv. isä-ukko oli näemmä enempi ja vähempi pihalla koko ajan , ja tämä tieto kyllä sitten varmaan helpotti
poikaa?
-traumasta sai siten osansa myös hänen poikansa.
-mustavalkokuvaus toimi hyvin, samoin hautausmaa kohtaus oli kyllä aivan yli veto!

Oli hyvä elokuva.
Lämminhenkinen ja hauska.
Äiti laittoi rahanahneille sukulaisille jauhot suuhun ja oli vähintäänkin suorapuheinen. Pojat varastamassa rehdeiltä naapureilta.
Dialogi oli kaikessa niukkuudessaan herkullista. "Olut ei ole juomista."
Sukupolvieroja, maaseudun autioitumista, ihmisten vajavaisuutta, japanilaisia ja korealaisia autoja.
Musiikki tuki hyvin elokuvan ajatonta verkkaisuutta.
https://areena.yle.fi/1-50382462

[a4]

Nyt pääsi elokuva yllättämään. Valmistauduin perinteiseen mustavalkoiseen holokaustidraamaan. Sainkin turkkalaisen version Teemu Keskisarjasta kavereineen kaahailemassa panssarimersulla baaritappeluun. Kääpiönheitto oli sentään vaihdettu mopsinheittoon. Tämän jälkeen militantit vihervasurifemakotkin ovat pelkkiä tylsiä taviksia. Annan tälle elokuvalle viisi keltaista tähteä. Kuudes lisätähti tulee työpaikan huikeasta työilmapiiristä kokouksineen.
Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen trauman ylisukupolvisuus ja aiheen vakavuus sekä sen käsittelyn vapautuminen.

Eilisen varjot
2 h 0 minke 3.2.20212 kk 28 pv12195 katselua
Chris Krausin ohjaama draamaelokuva kertoo Totila Blumenista, holokaustin tutkijasta jonka isoisä oli Waffen-SS-kenraali. Hän on luonteeltaan misantrooppi ja kohtaa vastoinkäymisiä työssään, eikä tilanne parane kun ranskalainen työharjoittelija Zazie ilmestyy kuvioihin. N: Lars Eidinger, Adèle Haenel, Hanna Herzsprung (Die Blumen von gestern, Saksa 2016).
https://areena.yle.fi/1-50556850

[a4]

Elokuvien lopputekstit. Jäättekö katsomaan niitä elokuvateatterissa ja miksi ihmeessä? Vai seuraatteko tungosta ovelle kuin laivasatamassa? Hikisenä vai hymyssä suin?
Itse tutkin netin suoratoistoleffojen lopputekstit hiirellä aikajanaa pitkin nopeasti. Joskus löytyy ylläreitä.
Videopelien lopputekstit ovat oma lukunsa. Parhaimmillaan kestävät puolikin tuntia. Kuolleitakin muistetaan ja ihmisillä on uskomattoman hassuja nimiä.
Alkutekstit ovat elokuvissa myös oma taiteenlajinsa.

[Hayabusa]

Elävissä kuvissa käynti on nykyään niin kallista, että onhan siitä kokemuksesta nautittava koko rahan edestä viimeiseen lopputeksiriviin asti.

[Norma Bates]

Lisäksi mm. Marvel-leffoissa on ollut sellainen ilmiö että tekstien perään tulee vielä joku jälkinäytös.

Itse todellakin katselen kaiken mahdollisen, kun kerta katsonut olen. Kotona saatan varmuuden vuoksi pikakelata digiboksilla tekstit läpi että ettei siellä nyt sitten vaan ole jotain jänskää välissä tai lopussa. Ensimmäisellä miesystävälläni oli muuten ihan helvetin ärsyttävä tyyli että kun hän toi videot ja videokasetteja tyköni että katselimme jotain hänen lemppareitaan, hän saattoi aloittaa elokuvan katselemisen pitkän matkan päästä varsinaisesti alusta. Itse kun en ollut niitä elokuvia aiemmin nähnyt, en tietenkään tiennyt että sieltä jotain jäi alusta näkemättä. Ylläreitä riitti kun myöhemmin katsoi jotain filkkoja toistamiseen.

[Aave]

Elokuvien lopputekstit. Jäättekö katsomaan niitä elokuvateatterissa ja miksi ihmeessä? Vai seuraatteko tungosta ovelle kuin laivasatamassa? Hikisenä vai hymyssä suin?
Itse tutkin netin suoratoistoleffojen lopputekstit hiirellä aikajanaa pitkin nopeasti. Joskus löytyy ylläreitä.
Videopelien lopputekstit ovat oma lukunsa. Parhaimmillaan kestävät puolikin tuntia. Kuolleitakin muistetaan ja ihmisillä on uskomattoman hassuja nimiä.
Alkutekstit ovat elokuvissa myös oma taiteenlajinsa.

Tapauskohtaista. Elokuvasta riippuen saatan poistua välittömästi kun lopputekstit alkavat; joskus jään tarkistamaan niistä vielä jonkin asian tai sitten sen vuoksi, että siellä voisi vielä olla odotettavissa jotain. Viime mainituista esimerkkinä vaikkapa elokuva The Grey. Se on näytetty jo ainakin pariin kertaan televisiossakin. Silloin kun sen elokuvateatterissa katsoin niin moni saman nähnyt valitti jälkeenpäin, että kun loppu jäi heidän mielestään turhan avoimeksi. Ei jäänyt - jos olisivat malttaneet istua vielä lopputekstien ajan, niin niiden yhteydessä katsojille suodaan tietty näkymä.

[Lognessa]

Elokuvien lopputekstit. Jäättekö katsomaan niitä elokuvateatterissa ja miksi ihmeessä?

Lopputeksteillä on kolmea eri tehtävää leffa-teatterissa. Jos elokuva on ollut koskettava ja itkettää, niin siinä on mahdollisuus keräillä itseään. Toisinaan haluaa vaan kuulla sen biisin loppuun. Ja kolmantena, haluaa juosta pää kolmantena jalkana ennen muita pois (ei sulje sitä, että elokuva olisi ollut huono).

[Toope]

Leffojen lopputeksteissä kyllä joskus kyttään noita casteja, eli näyttelijöitä. Ehkä joskus tuottajiakin.
Olen joskus bongannut tuon naisen valtavan monista leffoista:
https://en.wikipedia.org/wiki/Kathleen_Kennedy_(producer)
No, Lucasin ja Spielbergin kaveri...

[Lognessa]

^Noiden bongailu kyllä tuhoaa sen fiiliksen, missä haluaa makustella/leijailla/elää elokuvaelämyksen kanssa.

Näyttelijät ja tuotantotiimi ei kiinnosta siinä tilantessa.

[Toope]

^Noiden bongailu kyllä tuhoaa sen fiiliksen, missä haluaa makustella/leijailla/elää elokuvaelämyksen kanssa.

Näyttelijät ja tuotantotiimi ei kiinnosta siinä tilantessa.

Nuo juuri deletoivat konservatiivisen näyttelijän Mandalorian (star wars)- sarjasta, koska ajatteli eri tavoin...
Vapaassa Kaliforniassa...

[Hayabusa]

Varsin onnistunut kouluampumisen ympärille koostettu tarina.

Run Hide Fight - Official Trailer

Palstan vasemmalle reunalle varoitus: leffan on tuottanut konservatiivinen The Daily Wire.
Palstan oikealle reunalle varoitus: leffan päähenkilönä olevan vaalean tytön poikaystävä on tummaihoinen.

[a4]

Elokuvien lopputekstit. Jäättekö katsomaan niitä elokuvateatterissa ja miksi ihmeessä?

Lopputeksteillä on kolmea eri tehtävää leffa-teatterissa. Jos elokuva on ollut koskettava ja itkettää, niin siinä on mahdollisuus keräillä itseään. Toisinaan haluaa vaan kuulla sen biisin loppuun. Ja kolmantena, haluaa juosta pää kolmantena jalkana ennen muita pois (ei sulje sitä, että elokuva olisi ollut huono).

Itse poistun yleensä hiukan sekavassa tilassa ensimmäisten joukossa teatterista, koska teatterin pimeydessä ja megaäänentoistolla tuntien istumisessa kasvanut elokuvan immersiivinen tunnelma kestää kropassani vahvana usein koko kotimatkan ajan ja haluan päästä fiilistelemään sitä kuin huumepöllyissä leijuva matkaaja, turistina ennen niin tutuissa kotimaisemissa. Tripillä koko rahan edestä.
Mutta voisin kyllä opetella tutkimaan lopputekstienkin tarjontaa, myös zeniläisen hiljentymisen kautta juuri koetun tarinan haudalla ja miten se ehkä jopa syventää kotimatkani LSD-henkistä leffateatterin jälkivaikutusta.
Suoratoistopalvelujen huippusarjan suunnalta muistui tuore ja videopelimaailmankin lopputekstikokemuksiani lähestyvä hieno löytö jossa Mandalorian-sarjan lopputeksteissä yhdistyi upea musiikki kyseisen jakson konseptitaiteeseen joka tarjosi näkymää siitä miten lopputulos oli muuttunut matkalla suunnittelupöydältä. Samalla tuli pikakerrattua juuri äsken koettu lyhyt mutta tunteellisestikin vahva matka tarinan maailmassa:
Watching The Mandalorian Credits Be Like...

[Lognessa]

Elokuvien lopputekstit. Jäättekö katsomaan niitä elokuvateatterissa ja miksi ihmeessä?

Lopputeksteillä on kolmea eri tehtävää leffa-teatterissa. Jos elokuva on ollut koskettava ja itkettää, niin siinä on mahdollisuus keräillä itseään. Toisinaan haluaa vaan kuulla sen biisin loppuun. Ja kolmantena, haluaa juosta pää kolmantena jalkana ennen muita pois (ei sulje sitä, että elokuva olisi ollut huono).

Itse poistun yleensä hiukan sekavassa tilassa ensimmäisten joukossa teatterista, koska teatterin pimeydessä ja megaäänentoistolla tuntien istumisessa kasvanut elokuvan immersiivinen tunnelma kestää kropassani vahvana usein koko kotimatkan ajan ja haluan päästä fiilistelemään sitä kuin huumepöllyissä leijuva matkaaja, turistina ennen niin tutuissa kotimaisemissa. Tripillä koko rahan edestä.
Mutta voisin kyllä opetella tutkimaan lopputekstienkin tarjontaa, myös zeniläisen hiljentymisen kautta juuri koetun tarinan haudalla ja miten se ehkä jopa syventää kotimatkani LSD-henkistä leffateatterin jälkivaikutusta.
Suoratoistopalvelujen huippusarjan suunnalta muistui tuore ja videopelimaailmankin lopputekstikokemuksiani lähestyvä hieno löytö jossa Mandalorian-sarjan lopputeksteissä yhdistyi upea musiikki kyseisen jakson konseptitaiteeseen joka tarjosi näkymää siitä miten lopputulos oli muuttunut matkalla suunnittelupöydältä. Samalla tuli pikakerrattua juuri äsken koettu lyhyt mutta tunteellisestikin vahva matka tarinan maailmassa:
Watching The Mandalorian Credits Be Like...

Olen joskus arvostanut elokuvia, musiikkia, taiteita, elämää ja todellisuutta kritiikin tai kantaaottavan kokeellisuuden kautta. Sellaisesta vinkkelistä, mikä on ollut mielletty älykkyyteen.

Nykyisin taiteen aspekti on elämys. Mieluiten positiivinen ja hauska. Saa olla psykologisesti haastavakin. Visuaalisesti kaunis. Romantiikka ei jostain syystä nykyisin ole uponnut.

[Aave]

Varsin onnistunut kouluampumisen ympärille koostettu tarina.

Run Hide Fight - Official Trailer

Palstan vasemmalle reunalle varoitus: leffan on tuottanut konservatiivinen The Daily Wire.
Palstan oikealle reunalle varoitus: leffan päähenkilönä olevan vaalean tytön poikaystävä on tummaihoinen.

Juu, pitää katsoa tämä jahka ehtii.

Traileri muistutti samalla eräästä karmeantyylikkäästä yhden otoksen kohtauksesta, tv-sarjassa.
Tässä on siitä vain kolmen minuutin avaus, mutta kokonaisuudessaan otos kestää muistaakseni yli kymmenen minuuttia. Se on briljantisti kuvattu.

***

Katsoin pitkästä aikaa Denis Villeneuven Sicarion, 4K-versiona. On se kyllä niin pirun hienosti elokuvattu, ja laatuisa elokuva. Emilia Tylppä (Emily Blunt) sopii rooliinsa, kuin nakutettu; roolivalinnat ovat kauttaaltaan täysosumia.

Osa hahmoista perustuu todellisiin henkilöihin. Esimerkiksi päähahmot sotilaslentokentältä saapumaan tulevan viiksekkään miekkosen esikuva on Mike Vining, tässä kuvassa valkopaitainen kärkimies. Taaempana keskellä kenraali Norman Schwartzkopf, Persianlahden sodan arkkitehti.

Tässä vielä toinen kuva Viningista. Elokuvassakin hahmosta saatu ensivaikutelma on harmittoman ja nörtin oloinen, vaan ulkonäkö pettää jos mikä. Mike Vining on eliittisotilas kovinta lajia; kuului ns. Delta-joukkoihin. Siviilitamineissa, kadulla satunnaisena vastaantulijana häneen ei kiinnittäisi edes mitään sen kummempaa huomiota ja unohtaisi saman tien, kun on ohi kävellyt... Mikä on tarkoituskin.

Ohjaajista Denis Villeneuve´a, Coenin veljeksiä ja Sam Mendesiä yhdistää herra nimeltä Roger Deakins. Hän on toiminut elokuvaajana (Director of Photography) huippuohjaajille ja mikäli mielii nähdä visuaalisesti upeita leffoja, ei tarvitse kuin katsoa tuosta hänen listaltaan, missä on ollut mukana. Niitä katsoessa ei voi mennä pieleen.


Edit: Korjattu kuvalinkki.