Nyt on kysyttävää

[Aave]

^
En kysynyt sitä.

[-:)lauri]

Jos janppa 1 antaa jonkun antamisen tehtäväksi jollekulle toiselle janpalle b, voidaanko sanoa, että janppa 1 annattaa? Kyseessä olisi siis varmaan delegoiminen. Sitä en nyt kysy vaan kysymys on tuo edellinen.

[Xantippa]

Jos janppa 1 antaa jonkun antamisen tehtäväksi jollekulle toiselle janpalle b, voidaanko sanoa, että janppa 1 annattaa? Kyseessä olisi siis varmaan delegoiminen. Sitä en nyt kysy vaan kysymys on tuo edellinen.

Delegoiminen ensinnäkin on sitä, että teetätetään oma tehtävä toisella, eli annetaan oma tehtävä toisen tehtäväksi.

Taas sitten on ihan tehtävien jakoa/antoa kertoa, kuka tekee mitäkin ja kertoa jollekulle janpalle (tai jampalle...), että  on hänen tehtävänsä jakaa tämä tehtävänanto eteenpäin.

Annattaa tai antaa jonkun antaminen jollekin on niin sekavaa suomea, että ainakaan minä en moista ymmärrä

T: Xante

[Melodious Oaf]

Jos janppa 1 antaa jonkun antamisen tehtäväksi jollekulle toiselle janpalle b, voidaanko sanoa, että janppa 1 annattaa? Kyseessä olisi siis varmaan delegoiminen. Sitä en nyt kysy vaan kysymys on tuo edellinen.

Tosi oudoltahan "annattaa" tuntuu muodosteena. Ilmeisesti se joissakin murteissa tarkoittaa sättimistä. Silloin mielikuva on että laskee vaan menemään ja antaa toisen kuulla kunniansa.

En tiedä, onko tällaisten muodosteiden semanttisia tai syntaktisia rajoitteita tutkittu. Kyseessä on siis verbikantainen muuttamisjohdos, ja näillä on vielä alaryhmä nimeltä "teettojohdokset":

Johdin vaikuttaa kantaverbin valenssiin siten, että johdoksella on yksi nominaalinen täydennys enemmän. Kun kantana on intransitiivinen verbi, tämä täydennys on objekti. Tyypillisiä ovat tapaukset, joissa intransitiivisen verbin subjekti vastaa siitä johdetun muuttamisjohdoksen objektia.

uida + -ttA- > uittaa
Kaarnavene ui. vrt. Lapsi uittaa kaarnavenettä.

tottua + -ttA- > totuttaa
Lapsi tottuu veteen. vrt. Isä totuttaa lapsen veteen.

Jos kantana on transitiivinen verbi, kausatiivijohdin lisää sen valenssiin adverbiaalin, yleensä adessiivimuotoisen, ja johtamisen tuloksena on teettojohdos (» § 313 – 315). Adverbiaali vastaa kantaverbin subjektia, mutta toisin kuin subjekti se on valinnainen.

https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=312

Ison suomen kieliopin verkkoversiossa VISK:issä on jotain sanottu myös teettojohdosten muodostamisen ehdoista:

Teettojohdoksia voi johtaa transitiiviverbeistä varsin yleisesti; kaikki eivät ole sanakirjassa hakusanoina. Teettojohdoksen muodostuksen ehtona on, että kantaverbin ilmaisema teko on mahdollista ja mielekästä teettää toisella; esim. subjektitarkoitteeltaan epäagentiivisista verbeistä teettojohdos ei ole mahdollinen (?menetyttää < menettää, ?voitattaa < voittaa). Teettojohdoksen kantaverbinä ei myöskään juuri esiinny leksikaalistumattomia muuntelujohdoksia, esim. ?sitaisuttaa (< sitaista), ?kääntelyttää (< käännellä), ?ammuskeluttaa, ?päristelyttää (mahdollisia ovat sen sijaan kävelyttää, otteluttaa, joiden kantaverbit kävellä ja otella ovat merkitykseltään leksikaalistuneita).

Kannan transitiivisuusvaatimus estää teettojohdosten muodostuksen merkitykseltään refleksiivisistä verbijohdoksista (*pesey(dy)ttää, *riisuuduttaa), vaikka vastaavansisältöinen transitiivinen ilmaus pesettää ~ riisuttaa itsensä on mahdollinen. Myöskään näitä periaatteessa vastaavia teettojohdoskantaisia (Ut)U-johdoksia ei esiinny: *pesett(äyt)yä, *riisutt(aut)ua, *ammutt(aut)ua.

Huom. Teettämistä tai alkuunpanemista ilmaistaan joskus myös antaa-verbin ja A-infinitiivin tai esim. verbin panna ja MA-infinitiivin sisältävällä rakenteella (» § 479): Franco antoi louhia ['louhitutti'] vuoren sisään – – mahtavan kirkon (L); Martti – – selitti mitä sen miniä oli talolle teettänyt ennen kuin pani pojan rakentamaan niille oman talon – – (k).

https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=313

Vähän hassu juttu on sekin, että tatuointeja sekä otetaan että "otatetaan", vaikka kummassakin tapauksessa ne tulevat omaan nahkaan.

Kaikenlaisia vähittäin puolittain bullshitiltä haiskahtavia selityksiä tulee kyllä mieleen siitä, miksi "annattaminen" ei toimisi. Näistä ehkä yksinkertaisin on joku sellainen, että jos A antaa B:lle tehtäväksi X:n antamisen C:lle, B ei enää anna C:lle X:ää, vaan hän välittää sen. A antaa välikäden kautta ja B toimii välikätenä.

Tai sitten jostain syystä "antaminen" ei kestä tällaista kaksikohteisuutta, että A antaisi X:n sekä B:lle että C:lle. 

Loppujen lopuksi en keksi täysin tyhjentävän ja tyydyttävän tuntuista selitystä sille, miksi  "Annatan tän tuolin sulla Hannalle" olisi väärin tai kielenvastainen -- ja kuitenkin kielikorva sanoo ettei noin sanota  

Esimerkiksi sanoa-verbin tapauksessa voin sanoa Hannalle moi, mutta hankalaksi menee Tuomaksella sanotuttaa Hannalle moi.

Mutta sitten äiti voi lapsillaan ostatuttaa isälle partavettä.

Kiitos VHP — hienosti sain aivot solmuun 

[Xantippa]

Tosi oudoltahan "annattaa" tuntuu muodosteena. Ilmeisesti se joissakin murteissa tarkoittaa sättimistä. Silloin mielikuva on että laskee vaan menemään ja antaa toisen kuulla kunniansa.

En ole kuullutkaan, mutta jotenkin hauska kieli/mielikuva. "Annatin sille oikein kunnolla mitä kuuluu ja kuka käskee". Vai miten tämä toimii ?

Omaan korvaan kyllä vähän särähti myös ostatuttaa, sillä itse sanoisin kai ostattaa. Joten miksi sitten ei annattaa...niinpä!

T: Xante

[Hiha]

Jos janppa 1 antaa jonkun antamisen tehtäväksi jollekulle toiselle janpalle b, voidaanko sanoa, että janppa 1 annattaa? Kyseessä olisi siis varmaan delegoiminen. Sitä en nyt kysy vaan kysymys on tuo edellinen.

Tosi oudoltahan "annattaa" tuntuu muodosteena. Ilmeisesti se joissakin murteissa tarkoittaa sättimistä. Silloin mielikuva on että laskee vaan menemään ja antaa toisen kuulla kunniansa.

En tiedä, onko tällaisten muodosteiden semanttisia tai syntaktisia rajoitteita tutkittu. Kyseessä on siis verbikantainen muuttamisjohdos, ja näillä on vielä alaryhmä nimeltä "teettojohdokset":

Johdin vaikuttaa kantaverbin valenssiin siten, että johdoksella on yksi nominaalinen täydennys enemmän. Kun kantana on intransitiivinen verbi, tämä täydennys on objekti. Tyypillisiä ovat tapaukset, joissa intransitiivisen verbin subjekti vastaa siitä johdetun muuttamisjohdoksen objektia.

uida + -ttA- > uittaa
Kaarnavene ui. vrt. Lapsi uittaa kaarnavenettä.

tottua + -ttA- > totuttaa
Lapsi tottuu veteen. vrt. Isä totuttaa lapsen veteen.

Jos kantana on transitiivinen verbi, kausatiivijohdin lisää sen valenssiin adverbiaalin, yleensä adessiivimuotoisen, ja johtamisen tuloksena on teettojohdos (» § 313 – 315). Adverbiaali vastaa kantaverbin subjektia, mutta toisin kuin subjekti se on valinnainen.

https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=312

Ison suomen kieliopin verkkoversiossa VISK:issä on jotain sanottu myös teettojohdosten muodostamisen ehdoista:

Teettojohdoksia voi johtaa transitiiviverbeistä varsin yleisesti; kaikki eivät ole sanakirjassa hakusanoina. Teettojohdoksen muodostuksen ehtona on, että kantaverbin ilmaisema teko on mahdollista ja mielekästä teettää toisella; esim. subjektitarkoitteeltaan epäagentiivisista verbeistä teettojohdos ei ole mahdollinen (?menetyttää < menettää, ?voitattaa < voittaa). Teettojohdoksen kantaverbinä ei myöskään juuri esiinny leksikaalistumattomia muuntelujohdoksia, esim. ?sitaisuttaa (< sitaista), ?kääntelyttää (< käännellä), ?ammuskeluttaa, ?päristelyttää (mahdollisia ovat sen sijaan kävelyttää, otteluttaa, joiden kantaverbit kävellä ja otella ovat merkitykseltään leksikaalistuneita).

Kannan transitiivisuusvaatimus estää teettojohdosten muodostuksen merkitykseltään refleksiivisistä verbijohdoksista (*pesey(dy)ttää, *riisuuduttaa), vaikka vastaavansisältöinen transitiivinen ilmaus pesettää ~ riisuttaa itsensä on mahdollinen. Myöskään näitä periaatteessa vastaavia teettojohdoskantaisia (Ut)U-johdoksia ei esiinny: *pesett(äyt)yä, *riisutt(aut)ua, *ammutt(aut)ua.

Huom. Teettämistä tai alkuunpanemista ilmaistaan joskus myös antaa-verbin ja A-infinitiivin tai esim. verbin panna ja MA-infinitiivin sisältävällä rakenteella (» § 479): Franco antoi louhia ['louhitutti'] vuoren sisään – – mahtavan kirkon (L); Martti – – selitti mitä sen miniä oli talolle teettänyt ennen kuin pani pojan rakentamaan niille oman talon – – (k).

https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=313

Vähän hassu juttu on sekin, että tatuointeja sekä otetaan että "otatetaan", vaikka kummassakin tapauksessa ne tulevat omaan nahkaan.

Kaikenlaisia vähittäin puolittain bullshitiltä haiskahtavia selityksiä tulee kyllä mieleen siitä, miksi "annattaminen" ei toimisi. Näistä ehkä yksinkertaisin on joku sellainen, että jos A antaa B:lle tehtäväksi X:n antamisen C:lle, B ei enää anna C:lle X:ää, vaan hän välittää sen. A antaa välikäden kautta ja B toimii välikätenä.

Tai sitten jostain syystä "antaminen" ei kestä tällaista kaksikohteisuutta, että A antaisi X:n sekä B:lle että C:lle. 

Loppujen lopuksi en keksi täysin tyhjentävän ja tyydyttävän tuntuista selitystä sille, miksi  "Annatan tän tuolin sulla Hannalle" olisi väärin tai kielenvastainen -- ja kuitenkin kielikorva sanoo ettei noin sanota  

Esimerkiksi sanoa-verbin tapauksessa voin sanoa Hannalle moi, mutta hankalaksi menee Tuomaksella sanotuttaa Hannalle moi.

Mutta sitten äiti voi lapsillaan ostatuttaa isälle partavettä.

Kiitos VHP — hienosti sain aivot solmuun 

Johtuisikohan annattamisen kielensolmuttaminen huomautuksesta teettojohdoksista? "Teettämistä tai alkuunpanemista ilmaistaan joskus myös antaa-verbin ja A-infinitiivin – – rakenteella."

Jamppa antoi antaa jotakin.

Jos sanan antaa antaa vielä muuttua, siinä menee hermoradat päässä mutkalle.

[Jaska]

Hevonen vetää, hevosmies vedättää, kymppi vedätyttää ja ukkoherra vedätätyttää.

[Kopek]

Opettaja käskee, poliisi käskyttää.

On masentavaa, että poliisin koirankoulutusslangi on levinnyt myös tavallisten kuolevaisten keskuuteen.

[Socrates]

Opettaja käskee, poliisi käskyttää.

On masentavaa, että poliisin koirankoulutusslangi on levinnyt myös tavallisten kuolevaisten keskuuteen.

Olen itsekin kokenut tuon "käskyttää"- sanan paitsi kummallisena myös ärsyttävänä. Ikäänkuin sillä yritettäisiin tehdä ero käskemiseen, varata se viranomaiskäyttöön ja jotenkin hämärtää mistä on kyse.

[Xantippa]

Opettaja käskee, poliisi käskyttää.

On masentavaa, että poliisin koirankoulutusslangi on levinnyt myös tavallisten kuolevaisten keskuuteen.

Olen itsekin kokenut tuon "käskyttää"- sanan paitsi kummallisena myös ärsyttävänä. Ikäänkuin sillä yritettäisiin tehdä ero käskemiseen, varata se viranomaiskäyttöön ja jotenkin hämärtää mistä on kyse.

Kesti itsellänikin aikansa, ennen kuin siihen korva tottui. Olen kuitenkin käsityksessä, että nimenomaan on tarkoitus tehdä eroavaisuus sen suhteen, että käsketään tehdä jotain (ei oo pakko, jos ei tahdo) ja käskyttämisen (tämä on viranomaiskäsky, jota täytyy totella) välillä.

Eli en sanoisi, että hämärretään mistä on kyse, vaan päinvastoin korostetaan, mistä on kyse.

T: Xante

[Melodious Oaf]

Samanlainen poliisikielestä korviini kantautunut verbi on "puhuttaa".

En koe, että puhuttaminen tai käskyttäminen hämärtäisivät, mistä on kyse.

En tiedä tästä asiasta mitään, mutta mulle tulee sellainen "makutuntuma" että käskyttäminen ehkä olisi osa jotain uhkaavien tilanteiden rutiininomaista toimintaa ja heidän kieltään heidän omasta toiminnastaan. Jos poliisi sanoo että nyt poistu paikalta tai lähde tuohon suuntaan kävelemään, en tiedä, onko se käskyttämistä, vaikka se onkin viranomaisen antama käsky.

Jostain syystä näen käskyttämisen osana sellaista operaation kulkua, josta säädetään laissa:

Poliisin tulee ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin pyrkiä ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta.

Poliisimiehellä on virkatehtävää suorittaessaan oikeus vastarinnan murtamiseksi, henkilön paikalta poistamiseksi, kiinniottamisen toimittamiseksi, vapautensa menettäneen pakenemisen estämiseksi, esteen poistamiseksi taikka välittömästi uhkaavan rikoksen tai muun vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina.

Ja edelleen:

Poliisilain 2 §:n 3 momentin ensimmäisessä lauseessa on lausuttu julki yksi suomalaisen poliisitoiminnan kulmakivistä. Poliisin tulee ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin pyrkiä ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta.

Poliisin on aina ensisijaisesti pyrittävä hoitamaan tehtävät neuvoin, kehotuksin ja käskyin. Tämä koskee myös uhkaavaa tai jo käynnissä olevaa voimankäyttötilannetta. Poliisin on tällaisessa tilanteessa jatkuvalla käskyttämisellä pyrittävä saamaan kohdehenkilö luopumaan vastarinnasta. Poliisi ei saa "ajaa" tilannetta voimankäyttötilanteeksi, vaan poliisin on yritettävä viimeiseen asti puhumalla saada tilanne selvitetyksi. Jos käskyttämisen laiminlyönti johtaa voimankäyttötilanteeseen, vaikka kohdehenkilö olisi luopunut vastarinnasta käskyttämisellä, ei voimankäyttöä voida pitää tarpeellisuusvaatimuksen mukaisena.

[-:)lauri]

Käskyttämisessähän on luonnollisesti kyse siitä, että viranomainen antaa kansalaiselle tehtävän käskeä itseään. Pohdittiin joskus tupakavereiden kanssa intissä kyseisen sanan aineenvaihduntaa ja muistaakseni juurikin mieltä oltiin, että jämpti on se. Eihän esimies tee itse mitään vaan delegoi rästiin jääneet tehtävänsä alaisilleen ja onnistunut suoritus on se, ettei alainen itse huomaa tätä.

[kertsi]

Vähän hassu juttu on sekin, että tatuointeja sekä otetaan että "otatetaan", vaikka kummassakin tapauksessa ne tulevat omaan nahkaan.

Kaikenlaisia vähittäin puolittain bullshitiltä haiskahtavia selityksiä tulee kyllä mieleen siitä, miksi "annattaminen" ei toimisi. Näistä ehkä yksinkertaisin on joku sellainen, että jos A antaa B:lle tehtäväksi X:n antamisen C:lle, B ei enää anna C:lle X:ää, vaan hän välittää sen. A antaa välikäden kautta ja B toimii välikätenä.

Tai sitten jostain syystä "antaminen" ei kestä tällaista kaksikohteisuutta, että A antaisi X:n sekä B:lle että C:lle. 

Loppujen lopuksi en keksi täysin tyhjentävän ja tyydyttävän tuntuista selitystä sille, miksi  "Annatan tän tuolin sulla Hannalle" olisi väärin tai kielenvastainen -- ja kuitenkin kielikorva sanoo ettei noin sanota  

Esimerkiksi sanoa-verbin tapauksessa voin sanoa Hannalle moi, mutta hankalaksi menee Tuomaksella sanotuttaa Hannalle moi.

Mutta sitten äiti voi lapsillaan ostatuttaa isälle partavettä.

Kiitos VHP — hienosti sain aivot solmuun 

Antaa-verbi on jotenkin sukulainen haluta-verbille. Siihen liittyy jonkinasteinen autonomia. Jos antaa mielletään niin, että antaa vapaasta halustaan tai tahdostaan (eikä pistoolilla uhaten), ei sellaista antamista oikein voi toinen ihminen ainakaan käskeä (vaan korkeintaan kehoittaa). Varkaudet erikseen. Vastaavasti Haluta-verbillä käskymuoto Halua! on järjetön. (Yhtä järjetön kuin Rakasta!-käsky, vrt. kristinuskon julma Jahve, jota käsketään rakastamaan (ja pelkäämään).)

[kertsi]

Opettaja käskee, poliisi käskyttää.

On masentavaa, että poliisin koirankoulutusslangi on levinnyt myös tavallisten kuolevaisten keskuuteen.

Olen itsekin kokenut tuon "käskyttää"- sanan paitsi kummallisena myös ärsyttävänä. Ikäänkuin sillä yritettäisiin tehdä ero käskemiseen, varata se viranomaiskäyttöön ja jotenkin hämärtää mistä on kyse.

Sama täällä. Koko sana ärsyttää. Se ilmaantui yleisempään käyttöön sillä aikaa, kun asuin ulkomailla. Kera "Palataan astialle", femakko, ikärakenne (kun puhutaan työnhakijan iästä), yms. "innovaatioiden".

[Toope]

Käskyttämisessähän on luonnollisesti kyse siitä, että viranomainen antaa kansalaiselle tehtävän käskeä itseään. Pohdittiin joskus tupakavereiden kanssa intissä kyseisen sanan aineenvaihduntaa ja muistaakseni juurikin mieltä oltiin, että jämpti on se. Eihän esimies tee itse mitään vaan delegoi rästiin jääneet tehtävänsä alaisilleen ja onnistunut suoritus on se, ettei alainen itse huomaa tätä.

Venäjän armeija toimii noin, ei Suomen tai Ukrainankaan.
Ukrit tuhoavat venäläisiä siksi, etteivät nysvää ja delegoi hommia muille.