Nyt on kysyttävää

[Xantippa]

Nuo suomenruotsalaiset haluavat samaistua sitten mieluummin suomenvenäläisiin kuin suomalaisiin.

Muusta tiedä, mutta kyllä kaikki minun tuttuni, työkaverini ja ystäväni ovat viitanneet itseensä nimenomaan ruotsinkielisinä ja minuun suomenkielisenä, ei suomalaisena.

Suomenruotsalaista en muista kenenkään käyttäneen ja kielikeskusteluissa (joita aikanaan vielä jaksoin käydäkin) koin sen itsekin kamalan kankeaksi, mutta sitähän piti käyttää, ettei päästä vääntämään keskustelua sivuraiteille.

Eli ainakaan arjen puhekielessä ei minusta ruotsinkielisillä juuri olekaan tässä mitään semmoista "emme kuulu suomalaisiin" asennetta, päinvastoin.

T: Xante

[Hippi]

^
Juu, en tosiaan puhunut siitä, etteivätkö nuo haluaisi olla suomalaisia siinä kuin muutkin. Ihmettelin vain tuota sanojen käyttöeroa (suomenruotsalainen vs. ruotsinsuomalainen). Tämä olisi ehkä ollut parempi johonkin kieltä tai sanojen merkitystä pohtivaan ketjuun.

Varmaan ihmiset itsestään puhuvatkin olevansa ruotsinkielisiä, mutta kun noista puhutaan isompana ryhmänä, niin usein kuulee puhuttavan juuri suomenruotsalaisista.

[Melodious Oaf]

Nuo suomenruotsalaiset haluavat samaistua sitten mieluummin suomenvenäläisiin kuin suomalaisiin.

Ruotsiksi on finländare joita me kaikki ollaan ja sitten finne ja finlandvensk jotka ovat sellaisia kulttuuritaustaa tai muuta sellaista kuvaavia käsitteitä.

Riippuu varmaan ihmisestä, miten he sen kokevat, ja myös siitä kenelle ja missä puhutaan, mutta veikkaisin että aika moni heistä kokee olevansa suomalainen, eikä siinä kauheasti auta rakentaa raja-aitoja tai tehdä asioista vaikeampia, jos siihen kuitenkin liittyy jo valmiiksi vähän hankalia juttuja.

Luulen että suomen yhdyssanoissa kuten ruotsinsuomalainen tai suomenruotsalainen on osittain kyse siitä, että se on helpompi tai napakampi kuin "Ruotsissa asuva suomalainen" tms. eikä tavallaan tarvitse ottaa kantaa siihen, kuinka suomalainen joku Ruotsissa asuva nyt on verrattuna johonkin muuhun.

Toisaalta jos suomenruotsalaisista puhuttaisiin vain suomalaisina, mitä me muut sitten oltais jos siihen tarvittais joku erottava käsitteellistys? Esim. "äidinkielenään ruotsia/suomea puhuva suomalainen" on jo aika itsetietoisen pitkä sekin.

Mutta ilman muuta tollasessakin tavassa kuvata sitä ois puolensa noin muuten

[Aave]

Kiinassa kaikki sen valtakunnan rajojen sisäpuolella puhutut kielet ovat virallisesti kiinankielisiä murteita, vaikka todellisuudessa siellä puhutaan useita eri kieliä. Tätäkin on politiikka.

Afrikassa on ylivoimaisesti eniten etnistä diversiteettiä, mutta ennen kuin maailmaa syleilevän monikulttuuriuden kannattajan silmät tästä säihkyvät, niin tarkennetaan: eivät ne sielläkään keskenään ristiin lisäänny, vaan pysyvät vuosituhantisen tiukasti omissa heimoissaan. Tämä pirstaloituneisuus ja monietnisyys ovat myös keskeinen tekijä sille, että useiden Afrikan maiden kehittyminen aidoiksi ja toimiviksi kansallisvaltioiksi on käytännössä mahdotonta - monikulttuurius on voimakas kehitysjarru, eikä mikään siunaus.

Otetaan vaikka Nigeria: sen alueella asuu yli 250 eri etnistä ryhmää, ja siellä puhutaan yli 500 eri kieltä. Sitä ei voi länkkäri edes käsittää, millainen soppa siitä syntyy, ja miten vaikea on edes yrittää harjoittaa mitään järkevää, yleishyödyllistä politiikkaa. Koita siinä pitää valtio vakaana!

On ollut olosuhteiden sanema pakko, että vain pientä osaa näistä heimoista suositaan, ja se näkyy myös valtion kielipolitiikassa. Maan virallisina kielinä on vain kolme kieltä: hausa, igbo ja joruba, ja ne ovat samalla virallisesti suosituimmat etniset ryhmät. Kaikilla etnisillä ryhmillä on kiistoja ja vihanpitoa keskenään eikä Nigeriakaan ole valtio siten kuin länkkäri valtion mieltää, vaan se on käytännössä heimovaltio.

Mikä sitten olisi hyvä ratkaisu? Tulisiko Nigeria pirstoa 250 eri pikkuvaltioon, ja toivottaa kaikille parasta?

Ehdottomasti paras ratkaisu tietysti olisi, että foorumin tositiedostajat vietäisiin sinne kertomaan, miten Nigeriassa tulisi elää!


Lisäys, ja samalla vinkiksi: suuri määrä nigerialaisia osaa kuitenkin kolonialismin perintönä pidgin-englantia, ja paikalliskielistään hausaa.

[MrKAT]

Ehdottomasti paras ratkaisu tietysti olisi, että foorumin tositiedostajat vietäisiin sinne kertomaan, miten Nigeriassa tulisi elää!

Typerää äärioikeistolaista Simojokimaista muilutusta. Haaveilette. Joka kerta. Paljastatte. Itsenne. Freudilaisea lipsautuksina.


Ja kun aihe on esillä niin Simojoki sukunimikin  on muistaakseni ruotsinkielentaustaisten Simeliuksen pappissuvun siinä sukunimet-suomalaisiksi-aallossa suomalaistettuna.

[ROOSTER]

Katselin ensi kertaa HS:n Uutisraporttipodcastia. Oli mukavan rentoa keskustelua vakavista asioista. Tuli ihan mieleen, että keskustelijat olivat tyhjänneet jallupullon ennen nauhoitusta.  https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009548445.html

Onko kukaan katsellut näitä enemmän, onko meno aina samanlaista?

[Hippi]

^
En ollut tuollaista huomannutkaan. Vähän matkaa alusta kuuntelin ja tuntui tuskastuttavan rentoa olevan, kun keskustelun vetäjä ei tahtonut päästä asiaan. Pätkittäin hyppelin keskustelua hiukan eteenpäin ja oikeastaan se naishenkilö oli ainoa riittävän sujuvasanainen, että hän sai asiansa ymmärrettävästi suusta ulos. Keskustelun vetäjä jatkoi rentoiluaan ja se toinen mieshenkilö oli aika takkuava puheessaan. Mahtoiko nuo olla kirjoittavia henkilöitä enemmän ja tottumattomia livepuhumiseen. Rennosta kahvipöytäkeskustelustakaan tuo ei oikein käynyt, koska selvästi pinnistettiin ja yritettiin olla rentouden ohella asiallisia.

Ehkä en ollut kovin vastaanottavalla tuulella, joten pitänee kokeilla joskus uudelleen. Noita höpötysohjelmiahan on kovasti tyrkyllä eri kanavissa, mutta olen ne kaikki onnistunut toistaiseksi välttelemään. Onhan ne aika tuskastuttavia, jos puhujina on puhumaan tottumattomat, joiden puhe rönsyää holtittomasti. Läppärin äärellä en malta alkaa kuunnella jotain pitkää keskustelua ja ulkosalla taas on niin paljon muuta hälyä, että kuuntelu on vaikeaa ja ajaessa ei oikein kannata keskittyä kuunteluun, ettei ympäristön tarkkailu unohdu.

Tähän samaan syssyyn moitin vielä TV1-kanavan Kulttuurikoktailin. Olen yrittänyt sivistää itseäni kuuntelemalla kyseisen ohjelman aina keskiviikkoisin uutisia odotellessani ja niin monta kertaa toimittajien vieraana on kulttuuripersoonia, joiden puhetta on todella kuisallista kuunnella. Monesti on tehnyt mieli kirjoitta kysymys tähän ketjuun siitä, onko "niinku" sanojen määrä jotenkin suhteessa siihen, miten kultturelli henkilö on kyseessä. Monta mielenkiintoista ohjelmaa on mennyt ihan pilalle vieraan huonon kielenkäytön vuoksi, kun hänen sanomansa ei tahdo tulla suusta ulos.

[kertsi]

^
Vetäjä Peltomäki kertoi alkupuolella, että oli ollut suuressa jännitysnäytelmässä, ollut junassa 1,5 tuntia jumissa Tikkurilassa tjst., ja epävarma, pääseekö paikalle. Ei tuota kyllä oikein jaksanut kuunnella, vaikka alun jälkeen vaikutti vähän rauhoittuvan.

[-:)lauri]

Kumpi on rikkaampi, äveriäs vai hyvin varakas?

[Hayabusa]

^Sekä minä että chatGPT olemme sitä mieltä, että äveriäällä on yltäkylläisempi varallisuustilanne.

[Socrates]

Olisiko varakas>äveriäs>öky?

[ROOSTER]

Miten pitäisi katsoa pyörä- tai kävelytiellä vastaantulevaa henkilöä, miestä, naista, lasta?

Pyöräilen paljon ja usein tulee eteen tilanne jossa jo kymmenien metrien päästä näkee henkilön lähestyvän ja jännitys kohoaa - miten kohtaan hänen katseensa.Koiria taluttavat ovat helppoja, jos kyseessä ei ole entuudestaan tuttu henkilö, he kohdistavat katseensa aina eläimeen kun saavun tervehtimisetäisyydelle.

Nuoriso pääasiassa tuijottaa ja näpyttää kännykkää, kuulokkeet korvilla, velton näköisesti. Vanhukset puuskuttavat eteenpäin ilmeettöminä luomatta katsetta, ja hyvä niin. Täysi-ikäiset miehet puuttuvat pääosin vastaantulijoista mutta ne harvat tuntuvat arvioivan, olisiko minusta fyysistä uhkaa heille.

Pahinta on kun keski-ikäiset naiset vain vilistävät omaa kaistaansa katsomatta kohti, vilkuilevat vain sivuille yrittäen näyttää huomaamattomilta. Joskus harvoin kohtaa uteliaan katseen ja saa vienon hymyn. Nuoret naiset eivät enää reagoi juuri mitenkään, minkä toisaalta ymmärrän. He ovat niitä joilla on korkeat standardit - myös katsomisessa.

Olisiko jotain lyhyttä opasta eri ihmisryhmille, miten katsekontakti hoidetaan pyörätien vastaantulijaan, ilman kiusaantuneisuutta.

[Hippi]

^
Ei ole tullut mieleen, että vastaan tulijoihin katsominen olisi jotenkin ongelmallista. Lapset ja koirat on samanlaisia ja niitä on tosiaan pakko tarkkailla ja jopa hidastaa vauhtia, jos ei ole todella leveä tie, että pystyisi ne väistämään mahdollisimman kaukaa. Tarkkailu kestää niin pitkään, että nuo ajatusta nopeammin  suuntaa vaihtavat on turvallisesti selän takana.

Kaikki muut on harmaata massaa, joita en suuremmin katso kohti sen jälkeen, kun olen varmistanut, että vastaantulija pysyy suunnilleen omalla kaistallaan eikä hoipertele holtittomasti. Vastaantulija tuskin odottaa tervehtimistä tai muutakaan isompaa huomionosoitusta eikä ainakaan hae katsekontaktia. Täällä ei sellainen ole tapana. Lisäksi säästä riippumatta käytän aina ajaessa aurinkolaseja (ettei  mene roskia silmiin), niin kukaan ei edes tiedä, mihin suuntaan katselen

[Kopek]

Kuvitellaan tilanne, jossa veljenne tai sisarenne puolisoineen kuolee, ja sen seurauksena hänen lapsensa jäävät vaille huoltajaa. Lapset joutuvat lastenkotiin tai sijaisvanhemmille ellei...

Kuinka todennäköisesti ottaisitte lapsen tai lapset kasvatettavaksenne edellä mainitussa tapauksessa?

Tämä kysymys tuli mieleen oheisesta uutisesta.

Entä kaukaisempien sukulaisten lapset? Olisiko veri vettä sakeampaa tässä(kin) tapauksessa, vai antaisitteko lastensuojelun huolehtia lapsista, koska teillä on muutakin tekemistä?

https://edition.cnn.com/interactive/2023/05/world/femicide-mother-mexico-cnnphotos/

[Aave]

Miten pitäisi katsoa pyörä- tai kävelytiellä vastaantulevaa henkilöä, miestä, naista, lasta?

Stoalaisen tyynesti, tai vienon hymyn saattelemana on aina hyvä. Mutta koska haluat tehdä kanssaihmistesi päivästä mielenkiintoisemman, ryhdytkin hakkaamaan nyrkeillä rintakehääsi, ja karjahtelet samalla!