Nyt on kysyttävää

[TSS]

Miksi muusikot narkkaavat ja dokaavat? Onko sille yhtä selitystä, vai monta? Esiintymisten aiheuttaman tai kierue-elämän aiheuttaman stressin lievitys? Vai onko niin, että narkkaavat ja dokaavat hakeutuvat muusikoiksi?

Tästä kirjoitin aiemmin toisessa ketjussa ja uskon edelleen, että musiikki on liiallisesti käytettynä mielenterveydelle haitallista.

Artistit ovat ammattinsa takia melkein jatkuvasti altistuneita ajoittain erittäin voimakkaalle musiikille. Arvelisin että päihdeongelmien takana on usein sen aikaansaama kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka oireita lääkitään alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden cocktaililla.

Toki syitä on muitakin, muillakin taiteilijoilla on paljon mt ja päihdeongelmia, mutta tuskin niin paljon kuin muusikoilla.

Musta tuntuu, että tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö on aika pitkälle viety tulkinta. Itse en usko, että kyse on varsinaisista mielensairauksista, jotka kuitenkin puhjetakseen vaativat tietyt geneettiset altistavat tekijät. Sen sijaan häpeä yhdistettynä menestykseen on resepti, jota monenkaan pää ei kestä. Häpeää voi aiheuttaa esimerkiksi kotitausta ja turvaton lapsuus. Suuren menestyksen ja sitä seuraavan ihailun ja julkisuuden kestääkseen pitää olla saanut kasvaa tasapainoiseksi yksilöksi, jonka sismmässä ei kumittele demonit, häpeä tai huonommuus.

[Socrates]

Musta tuntuu, että tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö on aika pitkälle viety tulkinta. Itse en usko, että kyse on varsinaisista mielensairauksista, jotka kuitenkin puhjetakseen vaativat tietyt geneettiset altistavat tekijät. Sen sijaan häpeä yhdistettynä menestykseen on resepti, jota monenkaan pää ei kestä. Häpeää voi aiheuttaa esimerkiksi kotitausta ja turvaton lapsuus. Suuren menestyksen ja sitä seuraavan ihailun ja julkisuuden kestääkseen pitää olla saanut kasvaa tasapainoiseksi yksilöksi, jonka sismmässä ei kumittele demonit, häpeä tai huonommuus.

Kuuluisuutta ja ihailua voi saavuttaa lukemattomilla muillakin tavoilla kuin musiikilla ja monella random muusikolla, jolla ei ole laajaa ihailijakuntaa on jo päihdeongelma.

On käsittämätöntä, että ihmisiä varoitellaan jostain fb tykkäyksen aiheuttamasta dopamiinimyrskystä ja samaan aikaan musiikkia ihannoidaan, vaikka se aiheuttaa taatusti aivan eri tason reaktioita.

Musiikki on kuin mikä tahansa nopea nautinto, joka nostaa hetkeksi mielialaa ja potkaisee väistämättä jossain vaiheessa takaisin. Nimittääkö sitä sitten missä vaiheessa kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi on makuasia.

Musiikki on kuin mikä tahansa päihde, jolla on kieltämättä rajattuja myönteisiä vaikutuksia, mutta kielteisiä ei suostuta näkemään.

[TSS]

Musta tuntuu, että tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö on aika pitkälle viety tulkinta. Itse en usko, että kyse on varsinaisista mielensairauksista, jotka kuitenkin puhjetakseen vaativat tietyt geneettiset altistavat tekijät. Sen sijaan häpeä yhdistettynä menestykseen on resepti, jota monenkaan pää ei kestä. Häpeää voi aiheuttaa esimerkiksi kotitausta ja turvaton lapsuus. Suuren menestyksen ja sitä seuraavan ihailun ja julkisuuden kestääkseen pitää olla saanut kasvaa tasapainoiseksi yksilöksi, jonka sismmässä ei kumittele demonit, häpeä tai huonommuus.

Kuuluisuutta ja ihailua voi saavuttaa lukemattomilla muillakin tavoilla kuin musiikilla ja monella random muusikolla, jolla ei ole laajaa ihailijakuntaa on jo päihdeongelma.

On käsittämätöntä, että ihmisiä varoitellaan jostain fb tykkäyksen aiheuttamasta dopamiinimyrskystä ja samaan aikaan musiikkia ihannoidaan, vaikka se aiheuttaa taatusti aivan eri tason reaktioita.

Musiikki on kuin mikä tahansa nopea nautinto, joka nostaa hetkeksi mielialaa ja potkaisee väistämättä jossain vaiheessa takaisin. Nimittääkö sitä sitten missä vaiheessa kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi on makuasia.

Musiikki on kuin mikä tahansa päihde, jolla on kieltämättä rajattuja myönteisiä vaikutuksia, mutta kielteisiä ei suostuta näkemään.

Tuo oma selitysmallini pätee tietysti kaikenlaiseen muuhunkin menestykseen, mikä ei muodostaan riippumatta ole välttämättä aina kovin helppoakaan. Kaikien psyyke ei sitä kestä. Kuitenkin esiintyvät artistit, kuten muusikot, joutuvat kantamaan suosiostaan vielä tietyllä tavalla vaativampaa viittaa, koska menestys pitää "lunastaa" omalla esiintymisellä ja persoonalla joka kerta tavallaan uudestaan.

Musiikin aiheuttama dopamiinipiikki ja somen tykkäysten aiheuttama piikki erotavat merkittävällä tavalla toisistaan, koska ihminen pystyy itse hallitsemaan musiikin kuunteluaan, mutta sometykkäysten määrää ei voi hallita. Ihminen ei voi hakea boostia tilaamalla 50 tykkäystä selfieen, koska niitä ei välttämättä tule, mutta musiikin voi aina napsauttaa päälle. Musiikki on siis omavaraisempi ja siten turvallisempi tapa hankkiä hyvää oloa ja boostia.

[Socrates]

Ihminen ei voi hakea boostia tilaamalla 50 tykkäystä selfieen, koska niitä ei välttämättä tule, mutta musiikin voi aina napsauttaa päälle. Musiikki on siis omavaraisempi ja siten turvallisempi tapa hankkiä hyvää oloa ja boostia.

Ja just sen takia paljon vaarallisempi, koska kukaan ei aseta sille rajoja jos ja kun ei siihen itse pysty.

[TSS]

Ihminen ei voi hakea boostia tilaamalla 50 tykkäystä selfieen, koska niitä ei välttämättä tule, mutta musiikin voi aina napsauttaa päälle. Musiikki on siis omavaraisempi ja siten turvallisempi tapa hankkiä hyvää oloa ja boostia.

Ja just sen takia paljon vaarallisempi, koska kukaan ei aseta sille rajoja jos ja kun ei siihen itse pysty.

Itse en ole ajatellut, että musiikki boostina tai itsesäätelykeinona olisi erityisen vaarallinen, mutta en ole oikeastaan miettinyt asiaa. Äkkiseltään en näe, mitä vaaroja siinä voisi olla. Ehkä, jos sen avulla paetaan käsittelemästä asioita, se voi olla haitallista.

[kertsi]

Sen sijaan häpeä yhdistettynä menestykseen on resepti, jota monenkaan pää ei kestä. Häpeää voi aiheuttaa esimerkiksi kotitausta ja turvaton lapsuus. Suuren menestyksen ja sitä seuraavan ihailun ja julkisuuden kestääkseen pitää olla saanut kasvaa tasapainoiseksi yksilöksi, jonka sismmässä ei kumittele demonit, häpeä tai huonommuus.

Tuossa(kin) voisi olla perää. Onko tässä selityksessä taustalla petkuttajasyndrooma siis? Että heikolla itsetunnolla varustettu ihminen ei usko, että oikeasti ansaitsee niitä hyviä asioita, joita hänelle tapahtuu, esim. suosiota?

[kertsi]

Miksi muusikot narkkaavat ja dokaavat? Onko sille yhtä selitystä, vai monta? Esiintymisten aiheuttaman tai kierue-elämän aiheuttaman stressin lievitys? Vai onko niin, että narkkaavat ja dokaavat hakeutuvat muusikoiksi?

Tästä kirjoitin aiemmin toisessa ketjussa ja uskon edelleen, että musiikki on liiallisesti käytettynä mielenterveydelle haitallista.

Artistit ovat ammattinsa takia melkein jatkuvasti altistuneita ajoittain erittäin voimakkaalle musiikille. Arvelisin että päihdeongelmien takana on usein sen aikaansaama kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka oireita lääkitään alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden cocktaililla.

Toki syitä on muitakin, muillakin taiteilijoilla on paljon mt ja päihdeongelmia, mutta tuskin niin paljon kuin muusikoilla.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö tosiaankin altistaa päihderiippuvuksille. Ja jos en väärin muista, monillä taiteilijoilla on kyseinen mielialahäiriö. Liittynee jotenkin luovuuteen. Kuinka selitysvoimainen tuo teoria sitten on, en tiedä. Ehkä voi olla niinkin, että päihteitä käyttävissä muusikoissa on yliedustus kaksisuuntaisia, mutta ehkä heitä kuitenkin on vain murto-osa? 

[ROOSTER]

Itse en ole ajatellut, että musiikki boostina tai itsesäätelykeinona olisi erityisen vaarallinen, mutta en ole oikeastaan miettinyt asiaa. Äkkiseltään en näe, mitä vaaroja siinä voisi olla. Ehkä, jos sen avulla paetaan käsittelemästä asioita, se voi olla haitallista.

Joskus asioiden käsittelemättömyys voi olla eduksi - aika hoitaa. Ajan hoitava vaikutus ei toteudu jos esim. kerran päivässä toinen osapuoli haluaa keskustella jostain, aluksi ehkä pienestä alkaneesta, asiasta jota on alkanut paisuttelemaan.

Unohtamista, armahtamista ja uskoa uudistumiskykyyn käytetään ongelmatilanteista ylipääsykeinona aivan liian vähän verrattuna jatkuvaan asioista märehtimiseen. Luulen, että muutaman vuoden sisällä kaikenlainen keskusteluterapia joutuu antamaan tilaa mietiskelylle, metsäkävelyille ja hieronnalle.

[kertsi]

Musiikki on kuin mikä tahansa nopea nautinto, joka nostaa hetkeksi mielialaa ja potkaisee väistämättä jossain vaiheessa takaisin. Nimittääkö sitä sitten missä vaiheessa kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi on makuasia.

Musiikki on kuin mikä tahansa päihde, jolla on kieltämättä rajattuja myönteisiä vaikutuksia, mutta kielteisiä ei suostuta näkemään.

En kyllä tiedä sinun lisäksesi ketään, joka nimittäisi musiikin aiheuttamaa nautintoa ja nopeaa mielialan nousua ja sitten laskua kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Kyseessä on sen sijaan rankka mielen sairaus, joka vaatii lääkityksen, ja jossa on suuri riski itsemurhalle.

[kertsi]

Ihminen ei voi hakea boostia tilaamalla 50 tykkäystä selfieen, koska niitä ei välttämättä tule, mutta musiikin voi aina napsauttaa päälle. Musiikki on siis omavaraisempi ja siten turvallisempi tapa hankkiä hyvää oloa ja boostia.

Ja just sen takia paljon vaarallisempi, koska kukaan ei aseta sille rajoja jos ja kun ei siihen itse pysty.

Itse en ole ajatellut, että musiikki boostina tai itsesäätelykeinona olisi erityisen vaarallinen, mutta en ole oikeastaan miettinyt asiaa. Äkkiseltään en näe, mitä vaaroja siinä voisi olla. Ehkä, jos sen avulla paetaan käsittelemästä asioita, se voi olla haitallista.

Akuutissa psyykkisessä traumassa haitallista voi pikemminkin olla asioiden liiallinen käsittely, surkeudessa rypeminen, flashbackit ja trauman liiallinen läpikäynti ja märehtiminen. Mutta jossain vaiheessa läpikäynti lienee tarpeellista, sitten kun jaksaa ja pystyy, muuten voi seurauksena olla trauman kapseloituminen ja hankalampi käsiteltävyys?

[Socrates]

Musiikki on kuin mikä tahansa nopea nautinto, joka nostaa hetkeksi mielialaa ja potkaisee väistämättä jossain vaiheessa takaisin. Nimittääkö sitä sitten missä vaiheessa kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi on makuasia.

Musiikki on kuin mikä tahansa päihde, jolla on kieltämättä rajattuja myönteisiä vaikutuksia, mutta kielteisiä ei suostuta näkemään.

En kyllä tiedä sinun lisäksesi ketään, joka nimittäisi musiikin aiheuttamaa nautintoa ja nopeaa mielialan nousua ja sitten laskua kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Kyseessä on sen sijaan rankka mielen sairaus, joka vaatii lääkityksen, ja jossa on suuri riski itsemurhalle.

No ei tietenkään heti ole sitä, mutta jatkuva mielialan jyrkkä heittely yhdistettynä muihin altistaviin tekijöihin voi johtaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppiseen oireiluun, jota on vaikea sietää ilman turruttavia aineita.

Addiktioihin taipuvaisena tunnistan herkästi mielenterveyteen haitallisesti vaikuttavat ärsykkeet ja pyrin kuuntelemaan musiikkia varsin rajoitetusti.

Edelleen pidän täysin käsittämättömänä miksi noin valtavan voimakas riskaabeli ärsyke jätetään huomiotta samaan aikaan kun ihmisiä varoitellaan jokseenkin merkityksettömistä arjen nautintotavoista.

[kertsi]

^

No ei tietenkään heti ole sitä, mutta jatkuva mielialan jyrkkä heittely yhdistettynä muihin altistaviin tekijöihin voi johtaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppiseen oireiluun, jota on vaikea sietää ilman turruttavia aineita

Eli väitteesi ei ole, että mielialan jyrkkä heittely musiikin kuuntelun takia (yhdistettynä muihin altistaviin tekijöihin) aiheuttaisi varsinaista kaksisuuntaista mielialahäiriö -nimistä vakavaa sairautta? Ja että mielialan jyrkkä heittely voi johtaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppiseen oireiluun. Mitähän mahdat tuolla viimeisellä tarkoittaa? Mitä muihin oireiluihmin kuin mielialan jyrkkiin vaihteluihin musiikin kuuntelu voi jotaa?  (Jos ei muihin oireisiin, tulisi väitteestä sisällyksetön: väite muuntuisi muotoon, että mielialan jyrkkä vaihtelu voi johtaa mielialan jyrkkään vaihteluun). Olen hieman hämmentynyt viestiesi sisällöstä, siksi kysyn.

[Muisto Keijo Kullervo]

Asiasta kolmanteen...

Täällä Kaakkois- Suomessa 'satanut' viikkotolkulla koivun siemeniä ja paljon - mielestäni juuri niitä...

Jos edes puoletkin niistä kasvaisi korkeaksi puuksi - syrjäyttäisivät ne monta puuta ja kasvia - oletan.

Syövätkö pikkulinnut sun muut ötökät koivun siemeniä?

Entä muualla Suomessa?

Kysyn  vaan...

Muisto

[TSS]

Ihminen ei voi hakea boostia tilaamalla 50 tykkäystä selfieen, koska niitä ei välttämättä tule, mutta musiikin voi aina napsauttaa päälle. Musiikki on siis omavaraisempi ja siten turvallisempi tapa hankkiä hyvää oloa ja boostia.

Ja just sen takia paljon vaarallisempi, koska kukaan ei aseta sille rajoja jos ja kun ei siihen itse pysty.

Itse en ole ajatellut, että musiikki boostina tai itsesäätelykeinona olisi erityisen vaarallinen, mutta en ole oikeastaan miettinyt asiaa. Äkkiseltään en näe, mitä vaaroja siinä voisi olla. Ehkä, jos sen avulla paetaan käsittelemästä asioita, se voi olla haitallista.

Akuutissa psyykkisessä traumassa haitallista voi pikemminkin olla asioiden liiallinen käsittely, surkeudessa rypeminen, flashbackit ja trauman liiallinen läpikäynti ja märehtiminen. Mutta jossain vaiheessa läpikäynti lienee tarpeellista, sitten kun jaksaa ja pystyy, muuten voi seurauksena olla trauman kapseloituminen ja hankalampi käsiteltävyys?

No joo, yritin nyt hätäpäissäni keksiä jotain negatiivista musiikin kuuntelusta. Niin eipä tullut mieleen muuta kuin että jos musiikki merkitsee jotain maanista pakenemista itseltä, omilta ajatuksilta ja tunteilta, niin se ei välttämättä olisi all good. Mutta varmaan aika marginaalinen ilmiö se olisi, jos sellaista onkaan. Jonkun trauman käsitteleminen olisikin jo sitten ihan oma juttunsa.

Mutta asioiden käsittelystä ylipäätään, niin ROOSTERikos se sanoi, että metsä ja hieronta tullevat syrjäyttämään keskusteluterapian. Olen jossain määrin samoilla linjoilla, että perusterveelliset, hyvää tekevät elämäntavat voivat lisätä hyvinvointia paljon enemmän kuin jatkuva "asioiden käsittely".

[Xantippa]

Ensinnäkään eihän se nyt mikään makuasia ole, mitä kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi kutsutaan sen enempää kuin se, mitä nivelrikoksi kutsutaan. Kyllä näihin ammattilaisilla ammattilaisten vastaukset ovat.

Toisekseen muusikkojen ryyppäämisen uskon johtuvan enemmän fyysisistä kuin psyykkisestä seikoista: se on lopulta aika kova ammatti. Ennen aikaan oli vielä kovempi kuin nyt.

Ajatelkaa nyt: kierrät ympäri maata soittamassa saman porukan kanssa samat biisit, ellet sitten ole saman porukan kanssa studiolla vääntämässä biisejä, harjoittelemassa ja soittamassa samaa kohtaa niin kauan, että ollaan tyytyväisiä. Se, mitä yleisö näkee, eli glamuur ja ulvova yleisö on vain pieni osa, muu on aika tylsää puurtamissa, jossa hurmeiset luovuuden hetket ovat vähissä.

Sitten menet yksin tai sillä samalla porukalla hotelliin tai bussiin koko loppuyöksi. Vähemmästäkin alkaa ryyppäämään.

T; Xante