Nyt on kysyttävää

[-:)lauri]

Kiinnostaisi kuulla, kuinka kauan itse kullakin on mennyt esimerkiksi sen asian omaksumiseen, ettei eri mieltä olevien päätä käännä internetissä mikään määrä itse ääneen ajateltua rationaalista ja loogista päättelyä, ellei opponentti itse halua omaksua tarjoamianne ajatuksia?

Itselläni meni noin parikymmentä vuotta. Otin ensiaskeleeni oikeassa olemiseen tiedepalstalla joskus vuona 1999 vaikka huomasin toden teolla tietäväni kaikesta kaiken vasta vuonna 2001. Joka tapauksessa vasta joskus niinkin myöhään kuin vuonna 2018 tai 2019 siirryin tiedepalstalta tänne näkökulman raunioille, kun aloin epäilemään metelmiäni ja yleisemminkin tiedepalstalaisille leimallisia menetelmiä palauttaa väärämieliset faktojen nuhteeseen. Vasta ehkä kuluvan vuoden aikana ja viimeinn nyt syksyä vasten tämä ajatukseni on viimein kypsynyt mielessäni julkaisukuntoon.

Hitaudestani ymmärtää täysin missä mennään, suhteessa teihin muihin palstalaisiin kertoo kyllä jossain määrin se, että sakitut-ketjun viesteistä lienee kaiketi vieläkin toiseksi eniten omia viestejäni, ja reilulla marginaalilla joiden - siis asiattomien viestieni - silkka määrä viittaa vahvaan kognitiiviseen dissonanssiini kuinka olen kokenut olevani oikeutettu tukoksiin vaikka empiria selvästi osoittaa, ettei maailma vain toimi niin. Onkin syytä varata tässä oikeus olla väärässä sen suhteen, että te muut olisitte tavallani yhtä onnettomia suostuttelemaan opponentteja internetissä puolellenne sekä oikeuden olettaa täysin metsään teidän muiden olevan tavallani yhtä hitaita lukemaan sosiaalisia vihjeitä ja vetämään niistä oikeat johtopäätöset.

Mutta jos jollakulla muulla olisi vastaavanlaisia tai vaikka erilaisia kasvutarinoita, tai kouluja mitä some on teille itsestäne tai muista ihmisistä opettanut, olisi mukava kuulla?

[Hippi]

^
Mutta eikös sinulla saksituissa ole kaverina useimmiten sama heppu ja melkoisesti suuremmalla viestimäärällä?

Minä en osaa, viitsi enkä jaksa jankata jotain asiaa sellaisen kanssa, joka ei edes halua ymmärtää mitään muuta kuin oman kantansa. Jos huomaan, että toinen aidosti ei ymmärtänyt sanomaani, voi kerran yrittää selventää, mutta jos sekään ei mene perille, niin jätän leikin kesken. Ikuisuusjankkaus ei ole mitään keskustelua eikä sillä voi vaikuttaa. Jopa sivusta katsojalle se on kiusallista seurattavaa ja jotkut ikuisuusjankkaukset jätän tyystin lukematta siitä huolimatta, että toinen osapuoli usein tarjoaa hyvinkin asiallista luettavaa.

[Xantippa]

^^

Harhasi on todennäköisesti johtunut siitä, että olet keskustellut palstoilla, joissa on ollut paljon porukkaa ja monta mielipidettä. Niin siellä ei ole ollut mahdollista huomata, että voihan muna, eihän tuo edelleenkään ole ymmärtänyt suurta älyäni ja viisauttani tässä asiassa. Sen on peittänyt alleen häly, jossa sinä vakuutat muita ja muut vakuuttavat sinua.

Toisaalta omalta osaltani voin sanoa, että ollakseni totaalinen vihervassurinössösuvakki minulla on aina ollut hämmentävän realistinen käsitys ihmisten halusta muuttua tai nähdä toisin. Ei ne usein haluakaan. Mutta joskus kumminkin sitten vaan muuttuvat ja alkavat nähdä toisin. Ei ne sitä halua, siis, mutta niin vain käy.

Se on yleensä jonkin sortin harminpaikka ihmiselle itselleen.

T: Xante

[Hiha]

Mutta jos jollakulla muulla olisi vastaavanlaisia tai vaikka erilaisia kasvutarinoita, tai kouluja mitä some on teille itsestäne tai muista ihmisistä opettanut, olisi mukava kuulla?

Sitä on aika tyhmä. Oli väline mikä vaan, antaa sen pinnan hämätä. Kun pursotin on erilainen, jälki näyttää ensi alkuun erilaiselta. Viestejä tulee toisenlaisessa muotissa ja toisella syklillä. Helposti kuvittelee, että ihmiset tuo esille eri puoltaan, tai että muoto vetää puoleensa toisentyyppisiä luonteita. Mitä vielä. Persoona kuultaa viesteistä läpi. Tietysti. Mitä muutakaan ihmisillä on? Samaten on sattumaa mitä välineitä kukin päätyy käyttämään aikaansa kuluttaakseen. Sehän tekee asiat oikeastaan tosi helpoiksi. Opit mitä kommunikaatiosta on kerännyt vauvasta asti ovat kaikki valideja. Ongelma on vaan siinä, kun nyt on typerä, että nekin on aina tunnistanut ja luokitellut päin seiniä.

[Kopek]

Kiinnostaisi kuulla, kuinka kauan itse kullakin on mennyt esimerkiksi sen asian omaksumiseen, ettei eri mieltä olevien päätä käännä internetissä mikään määrä itse ääneen ajateltua rationaalista ja loogista päättelyä, ellei opponentti itse halua omaksua tarjoamianne ajatuksia?

Ensiksi pitää saada opponentti haluamaan omaksumista, ja kun hän on omaksunut, pää kääntyy kuin itsestään tai on jo kääntynyt.

Minä en osaa, viitsi enkä jaksa jankata jotain asiaa sellaisen kanssa, joka ei edes halua ymmärtää mitään muuta kuin oman kantansa.

Ehkä se toinen ajattelee samoin, eikä muuta kantaansa.

Olisi mielenkiintoista nähdä joitakin esimerkkejä kirjoittajien loogisista ja rationaalisista mielipiteistä, joiden kannattajiksi on ollut erityisen vaikea käännyttää muita.

Ihmisten mielipiteet eivät aina perustu pelkästään logiikkaan ja rationaaliseen päättelyyn, vaan mukana on paljon myös tunnetta. Voi olla, että nimenomaan tunne on se, jonka perusteella mielipide muodostetaan. Logiikkaa ja rationaalista päättelyä käytetään siinä, kun yritetään todistella tunteiden pohjalta muodostettu mielipide oikeaksi. Kun jokin asia tuntuu oikealta tai väärältä, yritetään todistaa empiirisin menetelmin, että se todella on sitä. Pelkkä "mutu"-mielipidehän ei ole kovin arvostettu. Sitä pitää tieteellisesti kuorruttaa, jotta se vaikuttaa hienommalta. Kun raaka tunneperäinen vihapuhe puetaan akateemiseen kaapuun, se onkin olevinaan tiedettä.

[Karikko]

Kiinnostaisi kuulla, kuinka kauan itse kullakin on mennyt esimerkiksi sen asian omaksumiseen, ettei eri mieltä olevien päätä käännä internetissä mikään määrä itse ääneen ajateltua rationaalista ja loogista päättelyä, ellei opponentti itse halua omaksua tarjoamianne ajatuksia?

Ensiksi pitää saada opponentti haluamaan omaksumista, ja kun hän on omaksunut, pää kääntyy kuin itsestään tai on jo kääntynyt.

Minä en osaa, viitsi enkä jaksa jankata jotain asiaa sellaisen kanssa, joka ei edes halua ymmärtää mitään muuta kuin oman kantansa.

Ehkä se toinen ajattelee samoin, eikä muuta kantaansa.

Olisi mielenkiintoista nähdä joitakin esimerkkejä kirjoittajien loogisista ja rationaalisista mielipiteistä, joiden kannattajiksi on ollut erityisen vaikea käännyttää muita.

Ihmisten mielipiteet eivät aina perustu pelkästään logiikkaan ja rationaaliseen päättelyyn, vaan mukana on paljon myös tunnetta. Voi olla, että nimenomaan tunne on se, jonka perusteella mielipide muodostetaan. Logiikkaa ja rationaalista päättelyä käytetään siinä, kun yritetään todistella tunteiden pohjalta muodostettu mielipide oikeaksi. Kun jokin asia tuntuu oikealta tai väärältä, yritetään todistaa empiirisin menetelmin, että se todella on sitä. Pelkkä "mutu"-mielipidehän ei ole kovin arvostettu. Sitä pitää tieteellisesti kuorruttaa, jotta se vaikuttaa hienommalta. Kun raaka tunneperäinen vihapuhe puetaan akateemiseen kaapuun, se onkin olevinaan tiedettä.

Jus, kun ihminen on omaksunut asenteen ja uskoo kovasti siihen oikeutukseen jota se asennoituminen tuo, on siitä hankalaa luopua. Uskon asenteet ovat sellaisia ja monet muutkin kuten poliittiset ja jonkinlaiseen tietoon perustuvat.

Kyse on siitä, että saadessaan uutta erilaista tietoa ja tulkitessaan sitä omassa mielessään syntyy ristiriitaisia ajatuksia, jolloin ei enää ollakaan niin varmoja.

Mitään varsinaista syytä omaksua uusia päätelmiä ei silloinkaan synny ja usein se sisäinen (asenne) on vahvempi ja vaikka epäilystä syntyykin ei siltä heti tapahdu mitään kovin isoja muutoksia.
Ehkä kuitenkin jotain muuttuu, kun entistä ja nykyistä tietoa prosessoidaan aivojen automaatissa kauemman aikaa.

Tietoon se ei taida perustua, tunne ratkaisee. Pientä nöyryyttä vaaditaan, että on valmis tutkimaan ja luotaamaan omiakin asenteita.

[Hippi]

Minä en osaa, viitsi enkä jaksa jankata jotain asiaa sellaisen kanssa, joka ei edes halua ymmärtää mitään muuta kuin oman kantansa.

Ehkä se toinen ajattelee samoin, eikä muuta kantaansa.

No, vastauksessani ajattelin lähinnä jotain sellaista, joka selittää jokaisen olemassa olevan epäkohdan muutamalla vakioväitteensä itse asiassa perustelematta mitenkään.

Tämä nyt on taas metaa väärässä paikassa, joten ei tästä ehkä tässä enempää.

[Hippi]

Onko vanhat kuulokkeet, hiiret ja erilaiset johdot (joita on tullut aikanaan laiteiden mukana) kierrätyksessä verrattavissa hiusten kuivaajaan ja silitysrautaan. K-supparin seinässä on kierrätys noille mainituille laitteille, joten mietin, voiko sinne viedä myös muita tuollaisia romuja.

[Jaska]

En supparin seinästä tiedä, mutta vasta kannon muovikassuillisen jouluvaloja, tietokonehiiriä, navigaattoreita, taskuradioita, nappikuulokkeita, nuistitikkuja, sähköisiä mittareita yms.  paikalliseen Prismaan, joka ottaa vastaan alle 25 cm sähkö- ja elektroniikkaromulaitteita. Ystävällinen myyjä repi niistä istoavat pakkaukset ja muut ei-sähköosat sekajätepönttöön.

Unohdin kysyä minne tietokoneen virtajohdot ja muut sähköjohdot kuuluvat, johtojakin muvikassillinen odottaa poistamista. Muutamia eläköityneitä tietokonenäppäomistöjä ja kaiuttimia myös on. Pihalla on sekajätteen lisäksi mm. pönttö pienmetallille. Autolla ajosta jo luovuin.

[Hippi]

https://www.hsy.fi/jatteet-ja-kierratys/jateopas/jatteet/sahkojohto/

Miten lajittelen?
Laitteiden sähköjohdot ja -kaapelit, jatkojohdot, usb-johdot ja vastaavat ovat sähkölaiteromua (SER) ja ne lajitellaan sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keräyspisteisiin.
Johdot voi palauttaa maksutta sähkölaitteita myyviin suuriin myymälöihin/kauppakeskuksiin, Sortti-asemille tai Sortti-keräysautoon.

No, tuossahan se on.
K-supermarketissa on ilmeisesti aika samanlainen keräyspiste kuin Prismassa, mihin noita pienlaitteita voi viedä.

[Jaska]

Kiitos. Se 25 cm naksimiulottuvuus kauppakierrätyksessä tulee jätelauista
http://serkierratys.fi/fi/kuluttajille/mihin-vanhan-laitteen-voi-palauttaa

[a4]

Kiinnostaisi kuulla, kuinka kauan itse kullakin on mennyt esimerkiksi sen asian omaksumiseen, ettei eri mieltä olevien päätä käännä internetissä mikään määrä itse ääneen ajateltua rationaalista ja loogista päättelyä, ellei opponentti itse halua omaksua tarjoamianne ajatuksia?

Itselläni meni noin parikymmentä vuotta. Otin ensiaskeleeni oikeassa olemiseen tiedepalstalla joskus vuona 1999 vaikka huomasin toden teolla tietäväni kaikesta kaiken vasta vuonna 2001. Joka tapauksessa vasta joskus niinkin myöhään kuin vuonna 2018 tai 2019 siirryin tiedepalstalta tänne näkökulman raunioille, kun aloin epäilemään metelmiäni ja yleisemminkin tiedepalstalaisille leimallisia menetelmiä palauttaa väärämieliset faktojen nuhteeseen. Vasta ehkä kuluvan vuoden aikana ja viimeinn nyt syksyä vasten tämä ajatukseni on viimein kypsynyt mielessäni julkaisukuntoon.

Hitaudestani ymmärtää täysin missä mennään, suhteessa teihin muihin palstalaisiin kertoo kyllä jossain määrin se, että sakitut-ketjun viesteistä lienee kaiketi vieläkin toiseksi eniten omia viestejäni, ja reilulla marginaalilla joiden - siis asiattomien viestieni - silkka määrä viittaa vahvaan kognitiiviseen dissonanssiini kuinka olen kokenut olevani oikeutettu tukoksiin vaikka empiria selvästi osoittaa, ettei maailma vain toimi niin. Onkin syytä varata tässä oikeus olla väärässä sen suhteen, että te muut olisitte tavallani yhtä onnettomia suostuttelemaan opponentteja internetissä puolellenne sekä oikeuden olettaa täysin metsään teidän muiden olevan tavallani yhtä hitaita lukemaan sosiaalisia vihjeitä ja vetämään niistä oikeat johtopäätöset.

Mutta jos jollakulla muulla olisi vastaavanlaisia tai vaikka erilaisia kasvutarinoita, tai kouluja mitä some on teille itsestäne tai muista ihmisistä opettanut, olisi mukava kuulla?

On! Sulla on tuosa hirveästi kirjiotusvirhietä.

Elämä opettaa ja kuolema korjaa. Eli vielä opintiellä ollaan.
Tosin julistamisesta olen pitkälti joutunut nöyrtymään omien ajatusten selvittelyyn ja testaamiseen julkisesti. Nimimerkin takaa. Karvaiden kokemusten uhrina.
Traumoja omien vanhojen viestien lukemisesta, joista aiheutunut masennusta tai syvä nolostuminen. Etenkin silloin kun ne tuntuvat vierailta eli huonoilta.
Onko joku käynyt muuttamassa niitä?!
Suurin ongelma on kuitenkin siinä että vaikka oma ajattelu on tieteen tavoin parasta saatavilla olevaa elävässä elämässä ja pohdintasohvalla testattua ajattelua, niin yllättävän usein näen outoja samankaltaisuuksia toisten ajatusvirheissä, tietämättömyydessä tai muissa monituisissa mokailuissa, verrattuna omiin hiottuihin tai ilmestyksenomaisiin ajatushelmiini.
Vähemmästäkin hämmentyy ja joutuu objektiivisuuden esineellistämisyritysten ajojahdin kohteeksi jopa omassa päässään.
Kantapaikalla on vielä se erityispiirre että kuplanakin sitä voi verrata tai jopa sanoa kamariteatterin tasoiseksi sivistäväksi taidelaitokseksi. Ehkä jopa intiimiteatteriksi, takahuoneineen.
Pieni määrä tuttuja näyttelijöitä ja klassisia vuorosanoja muodostavat jatkuvasti modernisoituinakin versioina kattavan dialogikirjaston ulkomuistiin tai mielen teatteriin.
Välillä pelkkä ajatuksen ilmestyminen päähän saa jo syntymään pitkän keskusteluketjun useine osanottajineen, joka joukkoälykkäästi etenee kuin suuhun kauhottu mämmi. Ilman että tarvitsee edes kirjautua tai avata mitään älylaitetta. Kätevää.

Vastatakseni itse kysymykseen, potilaan pään voi kyllä kääntää ilman potilaan suostumustakin.

Historiallisesti elämme aikaa jossa tavalliset tallaajatkin pääsevät tai joutuvat ennennäkemättömän propagandatulvan ja tiedon määrän keskelle, opettelemaan infoähkyssään uusia selviytymistaitoja.
Samalla herää kysymys että kuinka sukupolvisidonnaisia nämä ilmiöt ovat kiihtyvästi muuttuvassa maailmassa? Millaisia ajattelijoita ja keskustelijoita esim. TikTok-nuoret ovat verrattuna LP-levynuoriin tai kinkeri-nuoriin?

Haastan samalla pullakahvin hinnalla Kantiksen ikinuoret somepantterit tekemään itsensä näköisen lumiukon pihalle. Alastomana.

[ROOSTER]

Kiinnostaisi kuulla, kuinka kauan itse kullakin on mennyt esimerkiksi sen asian omaksumiseen, ettei eri mieltä olevien päätä käännä internetissä mikään määrä itse ääneen ajateltua rationaalista ja loogista päättelyä, ellei opponentti itse halua omaksua tarjoamianne ajatuksia?

Tosin julistamisesta olen pitkälti joutunut nöyrtymään omien ajatusten selvittelyyn ja testaamiseen julkisesti. Nimimerkin takaa. Karvaiden kokemusten uhrina.
Traumoja omien vanhojen viestien lukemisesta, joista aiheutunut masennusta tai syvä nolostuminen. Etenkin silloin kun ne tuntuvat vierailta eli huonoilta.
...
Haastan samalla pullakahvin hinnalla Kantiksen ikinuoret somepantterit tekemään itsensä näköisen lumiukon pihalle. Alastomana.

Tuo omien ajatusten testaaminen julkisuudessa, olematta omana itsenään esillä, on eräs hienoimpia ja tosielämän karvaisilta kokemuksilta välttäviä tapoja kehittää ajatusmaailmaansa.

Mahdollisuus paljastella osia itsestään internetissä ATK:n avulla, esittelemättä todellista naamaansa, voisi tarjota oppimiskykyiselle todellisen ja merkittävän kehitysalustan, jos halua olisi.

Demosthenes, joka harjoitteli puhumista pieniä kiviä suussaan, olkoon esikuvamme. Kuulemma myös Joe Biden ja Socrates ovat käyttäneet samaa metodia.

Demosthenes harjoitteli tarinan mukaan pitämällä pieniä kiviä suussa. Hän oli toisin sanoen sitä mieltä, että esitystapa merkitsee, ei ainoastaan esityksen sisältö.

Hierokaamme tyylejämme aina vain paremmaksi, vaikka välillä pienet kivet esteenämme saattavat aiheuttaa hiertymiä.

Haastan samalla pullakahvin hinnalla Kantiksen ikinuoret somepantterit tekemään itsensä näköisen lumiukon pihalle. Alastomana.

Valitettavasti palelen niin kovasti ja helposti, että tuskin pystyn tekemään lumiukkoa kelteisilläni. Toivon kuitenkin muiden siinä onnistuvan. Olisi mielenkiintoista nähdä kuvia, miten onnistui.

[a4]

Demosthenes harjoitteli tarinan mukaan pitämällä pieniä kiviä suussa.

Kuulostaa ihan hammaslääkärien levittämältä legendalta.

[kertsi]

Avasin radion ekaa kertaa varmaankin puoleen vuoteen, tai vuoteen. Siellä soittaa Jouluradio joulumusiikkia. Soittavatko ne sitä läpi vuoden?