Mistä miesten ja naisten pitäisi puhua keskenään?

[kertsi]

Jos käyttää "oidipaalinen vaihe" -käsitettä ja esittää, että tietää jotain nykypsykologiasta (esim. tältä vuosituhannelta), lienee aika kujalla. Lisäsin tuohon edellisen kommenttiin aiempaan viimeiseen kappaleeseen asioita, jotka jäivät uupumaan, ja loppuun muutaman linkin, joiden perusteella tuo oidipaalinen vaihe ei esiinny ainakaan wikiyhteenvedoissa yhdenkään mainitsemasi varhaisen kehityspsykologin teorioissa.

[Aave]

Jos käyttää "oidipaalinen vaihe" -käsitettä ja esittää, että tietää jotain nykypsykologiasta, lienee aika kujalla. Lisäsin tuohon edellisen kommenttiin aiempaan viimeiseen kappaleeseen asioita, jotka jäivät uupumaan, ja loppuun muutaman linkin, joiden perusteella tuo oidipaalinen vaihe ei esiinny ainakaan wikiyhteenvedoissa yhdenkään mainitsemasi varhaisen kehityspsykologin teorioissa.

Alkuillan pikku puuhiisi kuuluukin nyt ryhtyä googlailemaan sanoja oraalivaihe, anaalivaihe, fallinen vaihe, oidipaalivaihe, latenssivaihe, genitaalinen vaihe.

Suosittelen rajaamaan haut psykoanalyysiin. Ne kun ovat psykoanalyyttisiä termejä, mutta latenssivaihetta käytetään kuvaavana terminä muissakin yhteyksissä.

[kertsi]

Psykoanalyysi ei ole järin tieteellinen teoria (tieteellähän pyrit ratsastamaan tuossa edellä), eikä nykypsykologian valtavirtaa.

[kertsi]

Ja ihan vaan tiedoksi, kognitiotieteen puolella muuten nauretaan räkäisesti psykoanalyysille, vaikka kognitiotiede tieteenalana onkin velkaa Freudille eräästä kyseiselle tieteenalalle tärkeästä alkuperäisestä ideasta, nimittäin tiedostamattoman osuudesta tietojenkäsittelyssä. Siellä hymähdellään myös persoonallisuuspsykologian kaltaisille hömppäaloille, ja veikkaanpa monille varhaisille kehityspsykologian teorioillekin. Veikkaan myös, että neurotieteeseen pätee sama.

[Aave]

Minusta on pidetty pienenä päiväkirjaa - se on itse asiassa suuri kansio, jossa on myös runsaasti valokuvia. Sain kansion itselleni muistoksi, kun olin riittävän vanha. Sieltä pari hauskaa poimintaa oidipaalivaiheessa (Viisivuotiaana) käymistäni keskusteluista ja letkautuksista, päivämäärällä 08.05.19XX:

- "Pitääkö mun äiti mennä sun kanssa naimisiin isona"?
- "Ei toki".
- "Entäs XXXX:n (Siskoni) kanssa"?
- "Ei hänenkään kanssaan".
- "Kenenkäs kanssa sitten"?
- "Sen tytön josta silloin eniten pidät ja joka pitää Aaveesta".
- "Oonko mä sitten vielä sun poika"?
- "Aina sä oot mun poika".

***

Myöhemmin, 28.08.19XX:

"Mä otan kissan syliini ja meen sen kanssa naimisiin, ja mä oon prinssi, enkä mene naisten kanssa naimisiin kun ne on niin typeriä"!

Että tämän tyyppiset asiat ovat viisivuotiaana askarruttaneet kovasti minuakin - aivan kuten ne askarruttavat tässä vaiheessa kaikki pieniä poikia ja tyttöjä.

[kertsi]

Minusta on pidetty pienenä päiväkirjaa - se on itse asiassa suuri kansio, jossa on myös runsaasti valokuvia. Sain kansion itselleni muistoksi, kun olin riittävän vanha. Sieltä pari hauskaa poimintaa oidipaalivaiheessa (Viisivuotiaana) käymistäni keskusteluista ja letkautuksista, päivämäärällä 08.05.19XX:

- "Pitääkö mun äiti mennä sun kanssa naimisiin isona"?
- "Ei toki".
- "Entäs XXXX:n (Siskoni) kanssa"?
- "Ei hänenkään kanssaan".
- "Kenenkäs kanssa sitten"?
- "Sen tytön josta silloin eniten pidät ja joka pitää Aaveesta".
- "Oonko mä sitten vielä sun poika"?
- "Aina sä oot mun poika".

***

Samalta kuukaudelta, 28.08.19XX:

"Mä otan kissan syliini ja meen sen kanssa naimisiin, ja mä oon prinssi, enkä mene naisten kanssa naimisiin kun ne on niin typeriä"!

Että tämän tyyppiset asiat ovat viisivuotiaana askarruttaneet kovasti minuakin - aivan kuten ne askarruttavat tässä vaiheessa kaikki pieniä poikia ja tyttöjä.

Huutonaurua! Repesin totaalisesti tuosta boldaamastani kohdasta, ja voin erittäin hyvin kuvitella pikku-Aaveen sanoneen noin.

Suunnittelitkos myös isäsi murhaa?

Missä vaiheessa pienet lapset alkavat tajuamaan, mitä naimisissa olo tarkoittaa? Tai siis, että se tarkoittaa seksuaalista kanssakäymistä miehen ja naisen välillä? Meinaan, siinä vaiheessa kun alkavat hahmottaa, että avioliittoon kuuluu seksiä, ehkä tuollaiset naimisiinmenopuheet alkavat kuin itsestään karista. Ne ovat vain puheita. Vai meinaatko tosissasi, että puhuit myös äitisi kanssa panemisesta?

[Melodious Oaf]

Tässä on 7 minuutin tiivis videoessee Freudista ja psykoterapiasta. Ei kai tää de Botton mikään kovan luokan Freud-tuntija ole, mutta on toi kuitenkin huomattavasti parempi yleiskuva kuin se että "nykypsykologia ei pidä minään" ja "ukko Freud" ja mitä näitä nyt oli.

Samalla Youtube-kanavalla on itse asiassa psykoterapiaa käsittelevien miniluentojen sarja
playlistina.

Olisko sitten tosta playlistista jotain apua siihen, että sais asiasta rakentavaa keskustelua aikaan.

[kertsi]

^
Me puhuimme kyllä psykoanalyyttisestä viitekehyksestä per se, eikä lainkaan psykoterapiasta.

[Aave]

Tässä on 7 minuutin tiivis videoessee Freudista ja psykoterapiasta. Ei kai tää de Botton mikään kovan luokan Freud-tuntija ole, mutta on toi kuitenkin huomattavasti parempi yleiskuva kuin se että "nykypsykologia ei pidä minään" ja "ukko Freud" ja mitä näitä nyt oli.

Samalla Youtube-kanavalla on itse asiassa psykoterapiaa käsittelevien miniluentojen sarja
playlistina.

Olisko sitten tosta playlistista jotain apua siihen, että sais asiasta rakentavaa keskustelua aikaan.

Itse pidän psykoanalyysiä sen terapiamuodossa lähinnä uskontona, vaikka sen piirissä on muuten kehitetty käyttökelpoisia teorioita ja viitekehyksiä.

En koe tarvetta ryhtyä keskustelemaan näistä asioista kenenkään sellaisen kanssa, jolla ei jälleen ole valmiiksi hyvät perustiedot aihealueesta. Pointtini oli lähinnä se, että ei näiden asioiden suhteen kannata liikoja korvaansa lotkauttaa joidenkin pseuudotieteilijöiden (Kuten "sukupuolentutkijat") jutuille, kun on olemassa aitoa tiedettä, joissa nämä asiat on voitu osoittaa pitäviksi lukemattomat kerrat.

Sukupuolten väliset erot ovat tosiasia. Biologisia sukupuolia on vain kaksi. "Sukupuolineutraalius" on huuhaata, ja mahdollisena kasvatusmetodina karkea virhe.

Kuten se eräskin "sukupuolentutkija", joka pyrki osoittamaan, miten sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio. Siinä kävi niin, että hän yritti kasvattaa poikaansa tyttönä, ajaen mielisairaaksi kasvattamansa poikansa lopulta itsemurhaan. "Sukupuolentutkijan" sijaan käyttäisin hänestäkin paljon täsmällisempää kuvausta: mielisairas ihmishirviö.

[a4]

Kasvavat ja kehittyvät lapset tarvitsevat jo taaperoikäisestä aina ja tulevaisuudessakin hyviä sukupuolittuneita roolimalleja ja esikuvia, jotka auttavat ja ohjaavat samalla suuresti heidän kehitystään. "Sukupuolineutraali kasvatus" olisi äärimmäisen edesvastuutonta vanhemmuutta, eikä sellaista voi mielestäni suositella millekään perheelle. Jokainen vanhempi tietää esimerkiksi, miten kiinnostuneita parivuotiaat tytöt ja pojat ovat omista sukupuolielimistään. Niitä toljotellaan ja venytellään tietyssä vaiheessa vähän joka käänteessä. Osa normaalissa ydinperheessä kasvavan lapsen psykologista kehitystä on myös ns. oidipaalivaihe, joissa nämä tunteet, roolit ja teemat saattavat korostua lapsella varsin voimakkaastikin. Sinä voit höperehtiä sukupuolineutraaliudesta niin paljon kuin lystäät, terve lapsi ja järkevä vanhempi antaa sellaiselle piut paut.

Tiedetään vaikkapa sekin, että jos perheen äiti on kova lukemaan kirjoja, sillä ei ole juurikaan vaikutusta siihen, ryhtyykö lapsi myöhemmin itsekin lukemaan kirjoja. Sen sijaan, jos isäkin on kova lukemaan, niin lapsikin todennäköisesti omaksuu kirjojen lukemisen. Vain pieni esimerkki, mutta silti tälläkin on suuri merkitys.

Kasvavat ja kehittyvät lapset tarvitsevat jo taaperoikäisestä aina ja tulevaisuudessakin hyviä roolimalleja ja esikuvia, jotka auttavat ja ohjaavat samalla suuresti heidän kehitystään. Tämän ymmärrän kyllä mutta mihin he tarvitsevat sukupuolittuneita roolimalleja ja esikuvia jos parempiakin on tarjolla?
Lasten kiinnostus omiin sukuelimiin tai seksuaalissävytteiset kehitysvaiheet taitavat liittyä enemmänkin biologiseen sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen, ei niinkään sosiaaliseen seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden roolimalleihin ja esikuviin.
Toki lapset ovat jopa kiusallisen tarkkoja havainnoijia ja pituuskasvunsa lisäksi myös nopeita oppijoita, seuratessaan aikuisten sosiaalisia sukupuolittuneitakin tapoja, rooleja ja puheita. Oppivat hyvin jopa Daeshin kotiarkea ja kasvatusta.
Lapset ja nuoret lienevät myös vanhempia ikäpolvia joustavampia oppimaan uusiakin asioita tai elämäntapoja. Vaikkapa modernia tasa-arvoa ja sensitiivisyyttä.

Tarkennatko mielenkiintoista tietoasi tutkimuksesta tai tutkimuksista joissa on havaittu sukupuolittunutta lukuinnon ylipolvisuutta, korrelaatioineen ja syy-seuraussuhteineen.
Patriarkaatissa tuolle ilmiölle kyllä löytyisi helppo selitysmalli, jossa lapsikin jo näkisi naisten harjoittamana lukemisen näyttäytyneen vallan turhana puuhana.

[a4]

Kuten se eräskin "sukupuolentutkija", joka pyrki osoittamaan, miten sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio. Siinä kävi niin, että hän yritti kasvattaa poikaansa tyttönä, ajaen mielisairaaksi kasvattamansa poikansa lopulta itsemurhaan. "Sukupuolentutkijan" sijaan käyttäisin hänestäkin paljon täsmällisempää kuvausta: mielisairas ihmishirviö.

"Leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli." Pojan sosiaalinen sukupuoli oli sosiaalinen konstruktio joka ajoi hänet itsemurhaan.
Sosiaalisesti syrjäytyneillä syrjäytetyillä lienee yleisempää moniongelmaisuus ja mielenterveyden ongelmat.
Siksi kai myös seksuaalivähemmistöillä on ollut paljon ongelmia.

[Melodious Oaf]

Itse pidän psykoanalyysiä sen terapiamuodossa lähinnä uskontona, vaikka sen piirissä on muuten kehitetty käyttökelpoisia teorioita ja viitekehyksiä.

Mulla on tosta sellainen perstuntuma, että ehkä ei oikeasti ole olemassa mitään yhtä asiaa nimeltä "psykoterapia". Jos puhutaan terapeuteista, niin niissä voi olla sellaista väkeä, jotka on vähän liikaa jonkun tietyn idean tai aatesuunnan pauloissa. Mutta tää nyt on tosi yleistä elämässä muutenkin. Mun käsitys on, että jokainen terapeutti kasaa itselleen sellaista "työkalupakkia" käytännön kokemusten kautta ja erilaisista teorioista ja metodeista ja näin pois päin. Tässä voi olla oma roolinsa sellasilla ajatuksilla, jotka on peräisin Freudilta tai kytkeytyy siihen tavalla tai toisella. Mut joku terapeutti voi vaikka sanoa, että se tarjoaa "psykoteriapiaa", ja se voi tarkoittaa sillä jotain ihan paskaa tai se voi olla todella pätevä tekijä.

Onko tää yhteensopivaa sen kanssa, mitä sä yrität sanoa, vai ollaanko me jotenkin eri linjoilla tässä?

[Aave]

Tämän ymmärrän kyllä mutta mihin he tarvitsevat sukupuolittuneita roolimalleja ja esikuvia jos parempiakin on tarjolla?

Nyt a4 sitten oikeesti. Kyseessä on vain huuhaa-tason mielipiteesi, eikä tämmöisestä ole mitään kriittisen tieteellisen tarkastelun kestävää evidenssiä. Yhtä hyvin voisit yrittää tuputtaa minulle kilon paskaa uutena ruokaherkkuna. Se olisi yhtä uskottavaa, ja kiinnostaa saman verran.

Lasten kiinnostus omiin sukuelimiin tai seksuaalissävytteiset kehitysvaiheet taitavat liittyä enemmänkin biologiseen sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen, ei niinkään sosiaaliseen seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden roolimalleihin ja esikuviin.

"Taitaa"? Faktoja tulkkaillaan ja muokkaillaan omia ideaaleja ja unelmia vastaaviksi - ja sitten on niitä jotka eivät vain luule ja tulkitse, vaan nojataan tutkittuun tietoon ja vankkaan kokemukseen.

Toki lapset ovat jopa kiusallisen tarkkoja havainnoijia ja pituuskasvunsa lisäksi myös nopeita oppijoita, seuratessaan aikuisten sosiaalisia sukupuolittuneitakin tapoja, rooleja ja puheita. Oppivat hyvin jopa Daeshin kotiarkea ja kasvatusta.

Psyykkisesti terveiden miesten ja naisten roolien seuraamisessa ja omaksumisessa ei olekaan mitään väärää, vaan päin vastoin se on oikein suositeltavaa. Voisin kuvitella, että "sukupuolineutraalin" kasvuympäristön tuputtaminen lapsille aiheuttaisi heidän luontaisen psykologisen ja sosiaalisen kehityksensä viivästymistä. Daeshin poppoo koostuu toisenlaisista sekopäistä, mutta sekopäitähän hekin ovat - kuten äärifeministitkin.

Lapset ja nuoret lienevät myös vanhempia ikäpolvia joustavampia oppimaan uusiakin asioita tai elämäntapoja. Vaikkapa modernia tasa-arvoa ja sensitiivisyyttä.

Koko kasvatus ja erilaiset sitä tukevat instituutiot (Kuten koululaitos) tähtäävät siihen, että lapsista kehittyisi itsensä hillitseviä ja muutkin huomioon ottavia kansalaisia. Pienten lasten impulsiivisuus ja tunne-elämän mustavalkoisuus kun tuottavat kaikenlaista rumaa jälkeä silloin, kun jokin on mennyt kasvatuksen ja koulutuksen suhteen pieleen. Saat olla varma, että terve poikalapsi kyllä keksii pyssy- ja lyömävälineleikit ihan itsekin, vaikka häntä estettäisiin näkemästä mitään sellaista. Saat olla varma siitäkin, että tyttölapset ryhtyvät leikkimään erilaisia hoivaleikkejä ja ne kiinnostavatkin keskimäärin enemmän, kuin poikien vähän rajummat leikit. Näiden taustalla on biologisia tekijöitä, eikä sitä voida kiistää. Feministit eivät muuten määritä sitäkään, mitä tasa-arvo on, tai mitä sen kuuluisi olla. Se ei ole mikään feministien yksinoikeus.

Tarkennatko mielenkiintoista tietoasi tutkimuksesta tai tutkimuksista joissa on havaittu sukupuolittunutta lukuinnon ylipolvisuutta, korrelaatioineen ja syy-seuraussuhteineen.

Olen joskus linkittänytkin siitä (En tässä muista, oliko Näkökulmalla vai Paskumolla), mutta olen luultavasti deletoinut sen vahojen linkkikokoelmien mukana jo ajat sitten. Löytänet asiasta itsekin, jos kiinnostaa.

Patriarkaatissa tuolle ilmiölle kyllä löytyisi helppo selitysmalli, jossa lapsikin jo näkisi naisten harjoittamana lukemisen näyttäytyneen vallan turhana puuhana.

Tarkoitit varmaan, että feminismissä?

Lapset keksivät ja omaksuvat näitä asioita ihan itse. Ei niitä tarvitse sen enempää vältellä, kuin tuputtaa.

On huvittavaa, miten toisissa yhteyksissä korostat tieteellistä edistystä ja tieteen metodien ylivertaisuutta, mutta näiden asioiden suhteen nojaat pseudotieteisiin ja huuhaahan. Elämä on valintoja.

Älä tuputa näitä juttujasi minulle enää yhtään enempää. Olet mahdollisuutesi saanut ja käyttänyt, ja ne on nyt vaa´assa punnittu ja köykäisiksi havaittu.

[Vaaraton Norsu]

Ihan uteliaisuudesta, käyttivätkö edes mainitsemasi varhaiset kehityspsykologit Jean Piaget, Erik H. Erikson, Lawrence Kohlberg, Lev Vygotsky tosiaankin käsitettä oidipaalinen vaihe? Vaikea uskoa, mutta toki uskon, jos pistät lähteen, mistä moinen ilmenee. Ei osunut silmään ainakaan näistä:

Näistä vaan sattumalta Erik Erikson piti itseään Freudin teorian kehittäjänä, ja musta antoi mm. uudet nimet niille Freudin oraaliselle, anaaliselle ja genitaaliselle vaiheelle (ja jatkoksi jotain vaiheita, jotka tuli myöhemmälle elämälle).  Sit on taas muita psykoanalyytikoita, jotka on antanut taas uudet nimet noille samoille vaiheille (mun mielestä esim. Daniel Sternillä on ollut 1980 -luvulta alkaen omat tulkinnat siitä mitä ne on). Myös kiintymyssuhdeteorian kehittäjä Bowlby piti itseään Freudin työn jatkajana. Kiintymyssuhdeteoria on edelleen tänä päivänä yks isommista teemoista psykologiassa. Mun suosikkipsykoanalyytikot, joita en nyt tässä kehtaa nimetä, on ihan edelleen työskenteleviä ihmisiä ja empiirisiä varhaisen vuorovaikutuksen tutkijoita. Kyllä se ala kehittyy edelleen. Kuinka freudilaista se kaikki touhu on, sitä en tiedä, tai sitä, mitkä kaikki Freudin teoriat on kumottu, ja mitä ei. Ehkä ne on enemmän muuttaneet tai vaihtaneet teorioita kun kumonneet mitään.

Psykoterapian vaikuttavuuden tutkimus on taas oma iso aiheensa. Helsingissä oli tosi iso vaikuttavuustutkimus, jossa verrattiin psykoanalyysiä, psykodynaamista terapiaa ja lyhytterapioita. (Kognitiivis-behavioraalinen oli silloin Suomessa vielä verrattain tuoretta.) Mun käsitääkseni sen tuloksissa oli jotain pettymyksiä (psykoanalyytikoiden kannalta) mitä tulee ahdistushäiriöiden hoitoon. Ei kai ainakaan samalla tavalla masennuksen suhteen. Tutkimus oli poikkeuksellisen perusteellinen, ja mulle on (koska olen kuka olen) jäänyt siitä mieleen jutut koskien just vaikuttavuuden tutkimisen vaikeutta. Niitä potilaita seurattiin vuosia terapioitten jälkeen (kun esim. käypähoitosuositukset perustunevat usein tutkimuksiin, joissa on "mitattu" oireita ennen terapian ja sit jälkeen, ja ehkä vielä jotain vuoden terapian jälkeen, tai jotain). Tutkimuksessa osoittautui esim. että lyhytterapioissa käyneet kävi sit terapian jälkeen hakemassa muuta terapia-apua sen tutkimushoidon jälkeen tosi paljon. Ja sit osoittautui, että oireet meni alas-ylös hoidon jälkeen. Alimmillaan ne oli kaikissa terapioissa heti hoidon jälkeen, ja sit palas hiljalleen takas ylöspäin, eri tavoin eri tutkituissa terapioissa (en muista miten). Ja sit oli eroja työpoissaoloissa ryhmien välillä, ja kaikkea tällaista, mitä ei normaalisti ollenkaan "mitata" kun tutkitaan terapian vaikuttavuutta. (Tavallisin testi lienee joku kognitiivis-behavioraalisen terapian perustajan Beckin kaavake tms. jota täytetään ennen ja jälkeen terapian -- mutta tää lausuma on erityisen epävarmalla pohjalla tässä tosin.) Nää ei siis oo tässä esitettyinä todisteina minkään suuntauksen puolesta (mun käsitykseni mukaan siihen Helsingin projektiin tosiaan liittyi jotain pettymyksiä siihen osallistuneille psykoanalyytikoille). Mut vaan sitä, että... ala on vaikea, ja epäuskon tunteet käy herkästi mielessä kun ihmiset puhuu siitä suurella tietäväisyydellä.

[Aave]

Mulla on tosta sellainen perstuntuma, että ehkä ei oikeasti ole olemassa mitään yhtä asiaa nimeltä "psykoterapia". Jos puhutaan terapeuteista, niin niissä voi olla sellaista väkeä, jotka on vähän liikaa jonkun tietyn idean tai aatesuunnan pauloissa. Mutta tää nyt on tosi yleistä elämässä muutenkin. Mun käsitys on, että jokainen terapeutti kasaa itselleen sellaista "työkalupakkia" käytännön kokemusten kautta ja erilaisista teorioista ja metodeista ja näin pois päin. Tässä voi olla oma roolinsa sellasilla ajatuksilla, jotka on peräisin Freudilta tai kytkeytyy siihen tavalla tai toisella. Mut joku terapeutti voi vaikka sanoa, että se tarjoaa "psykoteriapiaa", ja se voi tarkoittaa sillä jotain ihan paskaa tai se voi olla todella pätevä tekijä.

Onko tää yhteensopivaa sen kanssa, mitä sä yrität sanoa, vai ollaanko me jotenkin eri linjoilla tässä?

Pelkkä "terapeutti" ei ole virallista kliinistä lisenssiä edellyttävä titteli. Sinäkin voisit ryhtyä mainostamaan itseäsi jonain terapeuttina, samaan tapaan kuin kuka hyvänsä kirjoitustaitoinen voisi tituleerata itseään toimittajaksi (Sekään ammatti ei edellytä muodollista koulutusta ja virallista toimilupaa).

Psykologi on tutkinnon ja lisenssin alainen ammattinimike, samoin  psykoterapeutti. Eli eivät he nyt ihan mitä tahansa paskaa tarkoita, kun taustalla on vaativa koulutus. Koulutuksessa sitten annetaan työkalut sinne pakkiin, joita kukin tavallaan hyödyntää. Tyypillisesti firmojensa verkkosivuilla on asiantuntijoiden CV:t ja samalla kerrotaan, missä opillisissa puitteissa terapiaa annetaan.

Psykoanalyysi on sikäli erilaista, että se nojaa hyvin pitkälle omiin oppeihinsa, eikä ole metodiensa puolesta niin poikkitieteellistä, kuin muut psykoterapian muodot. Vapaan assosiaation metodi on edelleen käytössä, ja terapia kestää vähintään vuosia, jopa vuosikymmeniä. Psykoanalyytikoksi ei voi erikoistua, ennen kuin on käynyt lääketieteellisen koulutuksen. Sama koskee psykiatrin ammattia. Heillä on siis lääketieteellinen pohjakoulutus, psykologeilla ei. Tutkintotasolla psykoanalyytikko vaatii pisimmän koulutuksen. Psykoanalyytikot omaavat tyypillisesti samalla psykiatrin ammattitutkinnon.