Millaista on hyvä keskustelu?

[Amore]

Somessa?
Kasvokkain irl? Tai puhelimessa henkilön kanssa, jonka oikeasti tunnet ja jota myös tapaat?

Oletko mielestäsi hyvä keskustelija?

[Melodious Oaf]

Omista heikkouksista keskustelijana

Luulen että monesti intoilen liikaa enkä kysy tarpeeksi. Siis ihan sellaista arkista että miten sulla menee tai toisaalta netissä pysähdy kysymään kertomisen sijaan.

Ei se nyt onneksi mikään aivan tekemätön paikka ole tai ei sieltä puutu välttämättä kiinnostusta tai välittämistä, vaan toi nyt vaan ei toteudu ihan silleen kun mun mielestä olis ihanteellista.

Varmasti heikkouksia on muitakin, mutta tollanen tulee päällimmäisenä mieleen.


Hyvästä keskustelusta

Se voi olla relevantin asian tai tiedon tai näkökulmien välittämistä monenlaisilla eri tavoilla. Tai huumoria ja ihmettelyä ja nauramista minkään yhteisen ratkaisun tai näkökulman hakemisen sijaan. Mutta myös tällaisen ohessa tai lisäksi.

Parhaimmillaan ihmisten kohtaaminen on mulle aika semmosta rehellistä ja suoraa ja korutonta. Mutta ei sitä aina tiedä, mikä voi olla toiselle iso hyvä juttu tai mikä tuottaakin jotain ärtymystä tai muuta huonoa fiilistä.

Että toisaalta semmonen vähän irtonainen asenne voi olla hyvä. Hyväksyä että on myös hölmö ja että ei voi aina toimia fiksusti tai oikein.

Sitä kai pitää kestää että se on epätäydellistä ja että noi hienot tai hyvät hetket tulee eri ihmisille eri paikoissa.

Jos kyynistyy ja ajattelee ettei kannata edes pyrkiä hyvään keskustelussa tai välittää mitä se on itselle tai toisille, se ei varmaan ainakaan nosta todennäköisyyttä sille, että tulis mitään yhteyden kokemuksia tai hyviä kokemuksia ylipäätään.

[Amore]

Minusta hyvän keskustelun tärkein avu on kyky kuunnella ja sen myötä pysyä aiheessa.

Some-keskustelussakin pidän hyvänä, jos kommentoija vastaa juuri siihen, mitä on kysytty eikä lähde vellomaan ja vyöryttämään jotain omaa juttua, joka heti vie aiheen sivupoluille. Hyvä kommentti on napakka. Pidempiä vuodatuksia voi tehdä silloin kun aihe on ollut hetken hiljaa, mistä voi olettaa että jokin asia on tullut sillä erää käsiteltyä.

[Melodious Oaf]

Tollasessa mielessä en ole hyvä keskustelija, en varsinkaan netissä.

Tosin kai mä nyt joskus vastaan napakasti siihen mistä on puhe ja pysyn aiheessa.

Tosi paljon enemmän silti vois olla kärsivällisyyttä ylipäätään.

Ja pinnaa myös siihen että myös toiset puhuu ihan omia juttujaan ja välillä ohi siitä, mitä olen itse tarkoittanut tai sanonut.

Mutta kai mä toisaalta arvostan valmiutta nähdä vaivaa ja päästä työllä siihen että puhutaan samasta asiasta ja lopulta ymmärretään, vaikka se joskus kestäis aikaa tai maksais vaivaa. 

Jos lähtee siitä että kaiken keskustelun pitäis olla tollasella tavalla sujuvaa ja helppoa, sillä rajaa aiheita joista voi puhua ja kenen kanssa voi puhua.

Saatat joutua ongelmiin, jos joku ymmärtää jostakin liikaa enemmän kuin sinä, ymmärtää sitä erilaisella tavalla tai ymmärtää liikaa vähemmän kuin sinä. Tai lähtökohdat ovat liian erilaiset eikä niitäkään ymmärretä tarpeeksi hyvin.

Tollanen helppouden ja napakkuuden maksimi on periaatteessa hyvä, mutta helpompaahan on myös jäädä siihen poteroon missä on eikä tehdä mitään duunia tai nähdä mitään vaivaa itse.

[Hippi]

Mainittu kuuntelemisen taito on ensiarvoisen tärkeää.

Hassua sinänsä, että jos eilen ei olisi ollut niin hoppuinen päivä, olisin kirjoittanut ärsyttävien asioiden ketjuun tätä aihetta sivuavasti, mutta juuri niin päin, että ärsyttää, että ei jakseta kuunnella toisen puheenvuoroa loppuun. Muutamien tuttavien kanssa siirryn hyvin nopeasti kuuntelijan rooliin ja vastaukset muuttuvat lyhyiksi tokaisuiksi. Syynä on, että vähänkään pidemmän vastauksen kohdalla tällainen malttamaton keskustelija alkaa kesken lauseeni arvaamaan, mitä olen sanomassa. Siis yrittää jatkaa sanomiseni loppuun, vaikka en olen edes kovin hidas puhuja. Eihän se arvaus aina edes osu kohdalleen tai sitten on napattu epäoleellisuudesta kiinni, jolloin keskustelu meneekin sivuraiteille.

Siinä sitten joutuu hetken odottamaan, että saa uudelleen puheenvuoron, että voin jatkaa asiani loppuun, jos loppuun pääsen silläkään kertaa.

Edellä olevaa tietysti voi soveltaa foorumikeskusteluun sillä erotuksella, että kirjoitusta ei toinen voi keskeyttää, mutta epäoleellisuuteen on ilmeisen helppo tarttua tai toisen ajatuksia on helppo arvata.

Paljon helpompi on kyllä kertoa, millaista on huono, ärsyttävä tai epämukava keskustelu.

[Norma Bates]

Mielestäni hyvään keskusteluun usein pätee samaan kuin hyvään seksiin: on osunut kaksi yhteensopivaa (tai useampia) keskustelijaa yhteen. Jos kahden ihmisen tyyli tai "rytmi" on totaalisen erilainen, niin keskustele siinä sitten. Esim. erään miehen kanssa meinasin tulla hulluksi, kun hänellä oli tapana puhua sillä tavalla katkonaisesti, että välillä puheeseen tuli semmoinen kohta jossa normaalisti olisi toisen vuoro kommentoida, mutta sitten hän vaan jatkaakin yhä juttua sen hengenvetäisyn perään. Kyllä siinä tuli aika turhautunut olo kun itse jäi aukomaan suutaan kuin kala kuivalla maalla.

Perinteisen suomalaisesti en tykkää päällepuhujista muutenkaan. Mutta välillä sitä on täytynyt yrittää itsekin oppia, tai muuten ei saa sanottavaansa ikinä perille. Se jos mikä on ärsyttävää että kiltisti odottelet että kaikki muut saisivat asiansa kakaistua, ja sitten meinataankin jo siirtyä vallan toiseen aiheeseen, kun aiot viimein kohteliaasti odotettuasi sanoa sen oman sanasi. Ehkä vieläkin ärsyttävämpää on jos joku "huolehtivainen" ihminen tulee kysymään että "oliko Normalla vielä jotain?" Ihan kuin olisin joku reppana joka pitää erikseen huomioida. Ei kiitos.

Vuosia sitten meinasi aina pumppu rytkähtää rinnassa kun tuli niin kovat paineet siitä että nyt juuri puhutaan asiasta josta minullakin olisi sanottavaa. Että sanonko vaiko enkö? Uskallanko, jos menee siihen että loppuu henkikin kesken? (Astmakin ajoittain tehnyt sitä että ei se puhuminen niin helppoa ole.) Nykyään tulee kaikenlaista ehkä turhaakin huudeltua välittömästi silloin kuin ajankohtaista, koska treeneissä on väkisinkin jonkin verran jännittämisestä päässyt. Tai se jännittäminen on nykyään toisenlaista. Jos miettii liikesarjaa, ei siinä samaan aikaan pysty olemaan sosiaalisestikin solmussa.

Oikeastaan voisi näin introverttina sanoa että hyvä keskustelu itselleni on sitä(kin) että unohdan jossainmäärin itseni, enkä jännitä niin perkeleesti että nyt tarttis sanoa.

***

Somessa hyvä, siis nimenomaan HYVÄ, keskustelu on sitä että yksittäisiä ihmisiä ei aleta jahtaamaan ja ajamaan nurkkaan, eikä varsinkaan joukolla. Silloin kun ärtyy jonkun kirjotuksista, saa jonkun pyhä sota -kohtauksen ja kuvittelee että on oikeutettu keuhkoamaan sille toiselle, vaikka sillä on jo monta muutakin kimpussa. Jokainen ajattelee huonossa keskustelussa vain itseään ja omia pyhiä tunteitaan.

Toisaalta on toki sellaisia ihmisiä jotka vaikuttavat niin teräksestä tehdyltä, että heitä nyt ei paljon liikuta vaikka ärsyttäisivät sataa ihmistä yhtäaikaa. Kenties oikein nauttivat siitä. Poliittisessa FB-ryhmässä tullut näitä vastaan. Lopulta joitakin joutunut laittamaan ignoreen, kun se setti on semmoista että ei jaksa. Trollitehdaskin tullut kyllä mieleen...

[Socrates]

Hyvä keskustelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Sisareni on erinomainen keskustelija, koska hänellä ei ole koskaan kiire päästä eteenpäin tai pois tilanteesta.

Mutta keskustelijoiden lähtökohdissa ja kokemusmaailmassa on hyvä olla jotain yhteistä. Tiedeuskovainen ja kaikkea yliluonnollista fanittavakin voivat kehittää hyvän keskustelun, mutta se vaatii molemmilta paljon.

Nautittava ja laadukas keskustelu eivät välttämättä ole synonyymeja. Jostain älyttömästä väittelystäkin voi tulla hyvä fiilis. Intohimo asiaan antaa potkua, vaikka argumenteissa olisi hiomista.

Hyvä keskustelu syntyy yleensä vahingossa kuten muutkin hyvät kohtaamiset ihmisten kanssa.

[-:)lauri]

Hyvä keskustelu on minusta sellainen, josta opin jotain uutta.

[Hippi]

Omalle kohdalle kai on aika vähän sattunut niin hyviä keskusteluja, että ne olisivat jääneet mieleen aivan erityisenä. Tuo, minkä Socru sanoi, että syntyy sattumalta ja voi olla hyvinkin erilaisista lähtökohdista osapuolet.

Hakematta tulee mieleen eräs tapaus villeiltä nuoruusvuosilta, ajalta, jolloin työpaikallakin juhlittiin työpäivän päätteeksi syystä jos toisestakin. Oli taas tuollaiset juomingit, joihin tuotiin firman kustannuksella juomia, mutta oli taas unohdettu, että olisi tarvittu alkoholittomiakin. Joukossa oli yksi, joka näytti olevan kuivin suin ja tarjosin hänelle tuoremehua omista blandiksista. Siinä jäätiin juttelemaan ja juttu kääntyi uskonasioihin. Hän oli uskovainen ja minä en. Keskustelusta kehkeytyi erittäin mielenkiintoinen ja hyvinkin asiallinen. Ei todellakaan ollut mitään juupas eipäs väittelyä tai ehdotonta oikeassa olemista, niin kuin niin monesti on etenkin juuri uskonasioista puhuttaessa.

Varmaan suurin osa iltaa meni syrjässä kahdestaan jutellessa ja se oli hyvin antoisa ilta, jota vieläkin voi lämmöllä muistaa.

[Xantippa]

Itselläni kokemus on, että hyviä keskusteluja on reilusti enemmän kuin huonoja, koko ajan. Keskusteluja viriää junassa, aikanaan lentokoneissa, ravintoloissa ja ystävien kesken. Monessa ollaan eri mieltä, mutta eihän livenä ihmiset yleensä ala kinaamaan, jankkaamaan, jne. vaan siirrytään soljuvasti eteenpäin. Jos menee kinan tms. tasolle, yleensä se sitten onkin poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja antoisa keskustelu.

Kaveripiirissä nyt voidaan länkyttää mitä vaan, miten vaan.

En ole asettanut keskustelulle mitään määreitä, kuten uuden oppiminen tms. vaan ajattelen, että se on kanssakäymistä. Yleensä melko tavallista, ts. ei se nyt mitään suuria tunteita herätä, mutta antaa yhteyden lajitovereihin, mikä tuntuu tärkeältä.

Huono keskustelu on sellainen, josta tulee huono fiilis. Kuten Socru sanoo, välttämättä kiistelystä tms. ei tule, jos kiista tapahtuu molempia kunnioittavalla tavalla.

T: Xante

[TSS]

Ensimmäisenä tulee mieleen, että hyvä keskustelu on sellainen, jota ei ohjaa mikään jäykkä tunnepitoinen suhtautuminen tai aatemaailma. Esimerkki tunnepitoisesta suhtautumisesta voi olla vaikka jokin pätemisen tarve tai muu oman "vähäpätöisyyden" kompensointi, ja esimerkki jäykästä aatemaailmasta voi olla vaikka dogmatiivinen uskonnollisuus. Eli tietynlainen avoimuus (erilaisille näkökulmille) on hyvän keskustelun pohja.

[Melodious Oaf]

Sellainen paasaaminen ja ei tarpeeksi tilan jättäminen on mulla ainakin osittain myös sukuvika

Pienenä luulin paasaamisen tarkoittavan lumen syömistä, mutta olen valitettavasti taantunut tästä huomattavasti.

[Karikko]

Somessa?
Kasvokkain irl? Tai puhelimessa henkilön kanssa, jonka oikeasti tunnet ja jota myös tapaat?

Oletko mielestäsi hyvä keskustelija?

No "tiedän" tämän kokemuksesta.

Tai en tiedä, mutta arvaan- naisen mies on silloin hyvä keskustelija, kun hän kuuntelee naisen murheita, eikä pistä omia murheitaan ja  mielipiteitään- juttujaan väliin.. vastaa kysyttäessä ja on myötätuntoinen eikä itse kysele turhia.

Keskustelusta jää hyvä tunne ja tasapainoinen tilanne suhteessa, joka on suhteen perustoja.

Mies voikin sitten kavereiden kanssa puhella omiaan urheiluista ja muista kiinnostuksistaan, jo vielä energiaa riittää.

PS, jos joku nainen nyt suuttuu ja väittää, että hän oikeasti kuuntelee miestä, niin oletan siinä olevan hieman liiottelua.''

Mutta tämä nyt oli vain yksi lähtökohta siihen millaista hyvä keskustelu on. Toisissa yhteyksissä on sitten toisenlaisia juttuja.

[Socrates]

Huonoa kommunikaatiota voi syntyä ziljoonasta syystä. Esimerkiksi on ihmisiä, jotka eivät siedä ollenkaan oman mielipiteensä kyseenalaistamista edes vähämerkityksellisissä asioissa. Toisilla on vaikeuksia erottaa väittely riitelystä.

Monet parisuhdekränät ovat täysin hyödytöntä ohi puhumista.

[Norma Bates]

PS, jos joku nainen nyt suuttuu ja väittää, että hän oikeasti kuuntelee miestä, niin oletan siinä olevan hieman liiottelua.''

En suuttunut, mutta usko mitä uskot: kuuntelin ekaa eksääni. Ja se on yksi niistä useista syistä minkä takia päätin sen suhteen. Meinaan kyllästyin siihen marinaan. Ja erityisen raskaaksi koin tietynlaisen hysteerisyyden. Esim. kun olimme ostaneet omakotitalon ja keväällä sen kellari tulvi, kun kaikki tienoon lumet ilmeisesti sulivat suoraan taloomme, mies soitti minulle töihin ja alkoi vouhottaa että pitää tilata palokunta imemään se vesi pois ja se maksaa (olisiko ollut tonnin markoissa, en muista). Suutuin. Muistaakseni hän sitten jonkun halvan uppopumpun osti (en muista enää mikä vimpain se on) ja saatiin vesi ihan halvalla pois.

Olin parikymppinen, joten siinä iässä sitä kai vielä kuunnellaan kumppania...

Pisimmässä parisuhteessani joka minun osaltani kesti 27-vuotiaasta 41-vuotiaaksi asti ei sitten varmaan jossain vaiheessa ehkä kumpikaan enää kuunnellut toistaan, ei tosissaan. Tai ei ainakaan mies minua. Hänhän sitten vaihtoikin muijaa että kuunteli ihan toista akkaa.