Itämaiset uskonnot (buddhalaisuus, hindulaisuus jne.)

[Karikko]

Joku ihmeellinen vimma olemassaolossa on motivaattorina, että kaiken pitää lisääntyä, monimutkaistua, kehittyä. Miksei sellainen voisi olla jonkinlaisena alkusysäyksenä alunperinkin. Fyysikot selittävät jotain virtuaalihiukkasista joita purskuaa tyhjyydestä. En ymmärrä siitä yhtään mitään. En ymmärrä sitäkään miksi pitää olla olemassa yhtään mitään. Voi vain spekuloida.

Olemassaolon selittäminen onkin kovin haastavaa- sitäkin kaiketi tutkitaan, tai oikeastaan kaikenlainen tutkiminen on myös sitä.

Tyhjyys on hieman hankala , eikä se ehkä edes tarkoita tyhjyyttä, pikemminkin vain tätä samaa kosmosta jossa kaikessa on yhteys erilaisten vuorovaikutusten muodossa.

Virtuaalihiukkasten osuus on jotain sellaista, ettei niitä voi havaita ja sen vuoksi niitä kutsutaan virtuaalisiksi.

Eihän mitään muitakaan alkeishiukkasia, higsiä ynnä muita voi havaita. Niiden olemassaolo perustuu laskutoimituksiin, joita tehdään niiden jättämistä vaikutuksista mittausten yhteydessä tapahtuvissa muutoksissa testiympäristössä.

Periaate on se, että energia siirtyy hiukkasina erilaisten voimakenttien välillä.-vaikka siis niitä hiukkaisi ei suoraan havaitakaan- nähdään kuitenkin miten ne vaikuttavat..

[a4]

Minua itseäni ei oikein jumalajutut oikeasti kiinnosta, ja jos haluan yrittää hahmotella asiaa teistille tai ateistille, kumpikin mutristelee suutaan kun ei tajua hölkäsen pölähtävää sellaisesta ideasta että kaikki mitä on olemassa onkin kokonaisuutena tietty ykseys, jota voisi (rumasti) nimitellä myös jumalaksi, jos nyt on joku hinku sitä J-sanaa käyttää. Minun on vaikea ymmärtää että mikä siinä nyt on niin ihmeellistä että kokonaisuus olisi osiensa summa. Ihmiskehokin koostuu lukemattomista soluista, miksei joku ns. jumala voisi koostua lukemattomista olennoista, planeetoista, tähdistä jne.?

Sellainen systeemi jossa itse on osasena, ei tarvitse mitään palvomista. Tuskinpa joku pernakaan olisi kauhean kiinnostunut siitä että yksi yksittäinen pernasolu alkaisi ruikuttamaan pernalta armoa, apua, suosiota jne.

Ihmisten ovat lapsellisia olioita joilla on jäänyt joku äidin ja isän kaipuu päälle.

Mutta kysyä voi että miksi olioita pitää olla olemassa? En minä tiedä, oikeasti. Voin vain arvailla. Kysyä voi myös että jos meillä on nainen ja mies, niin minkä ihmeen takia heidän on pakko tehdä jotain kakaroita? Onhan heillä jo oma ihmisyytensä, mikseivät tyydy siihen? Miksi niitä ihmisiä pitää lisääkin laittaa? Ja kun pari kuolisi, niin sittenhän loppuisi kaikenlaiset turhanpäiväiset rasitukset ja kärsimykset, se siitä.

Joku ihmeellinen vimma olemassaolossa on motivaattorina, että kaiken pitää lisääntyä, monimutkaistua, kehittyä. Miksei sellainen voisi olla jonkinlaisena alkusysäyksenä alunperinkin. Fyysikot selittävät jotain virtuaalihiukkasista joita purskuaa tyhjyydestä. En ymmärrä siitä yhtään mitään. En ymmärrä sitäkään miksi pitää olla olemassa yhtään mitään. Voi vain spekuloida.

Mielestäni fysiikkaa kuvaa hyvin kaiken ykseyttä ja evoluutio sitä miten sokea sattuma tuottaa itseään säilyttäviä monimutkaistuvia materiarakenteita ja prosesseja jatkuvalla syötöllä katoavien tilalle. Galakseja, luontoa, älyteknologiaa...

[Norma Bates]

Täytyykin vissiin tutkiskella ovatko eliöt ikinä muuttuneet silloin kun olosuhteet pysyvät pitkään samanlaisina. Vai pitääkö olla painetta muutokseen katastrofien muodossa. Jos olioita pitää aina potkia päähän että ne muuttuvat, se todistaa sitä vastaan että kaikella olisi jokin tarkoitus, ja se tarkoitus on rikastuttaa tietoisuutta alati uusilla kokemuksilla.

Tämä toisaalta ei poista sitä peruskysymystä että miksi ylipäätään pitää olla yhtään mitään, tai varsinkaan elämää.

[kertsi]

Ei muuttuminen edellytä ympäristön muutosta välttämättä, vaikkakin ympäristön muutos voi hyvinkin rankalla kädellä siivilöidä esiin siinä uudessa muuttuneessa ympäristössä evolutiivisesti (lisääntymiseen ja eloonjäämiseen liittyviä) hyödyllisiä ominaisuuksia, niiden hitaammin muuttuvien - tai varsinkin ominaisuuksiltaan huonosti uuteen ympäristöön sopeutuvien - karsiutuessa pois geenipoolista. Mutta vaikka ympäristö pysyisi vakiona, tapahtuu kuitenkin koko ajan spontaaneja mutaatioita, eli eliöt muuttuvat vaikka ympäristö ei muuttuisi. Yleensä mutaatiot kyllä ovat haitallisia. Mutta on niitä hyödyllisiäkin, ja toisaalta neutraalejakin muutoksia.

Tämän lisäksi lisääntyminen suvullisilla olennoilla tuo sattumanvaraisesti uusia geenikombinaatioita geenipooliin, jokainen sukupolvi.

[a4]

Täytyykin vissiin tutkiskella ovatko eliöt ikinä muuttuneet silloin kun olosuhteet pysyvät pitkään samanlaisina. Vai pitääkö olla painetta muutokseen katastrofien muodossa. Jos olioita pitää aina potkia päähän että ne muuttuvat, se todistaa sitä vastaan että kaikella olisi jokin tarkoitus, ja se tarkoitus on rikastuttaa tietoisuutta alati uusilla kokemuksilla.

Tämä toisaalta ei poista sitä peruskysymystä että miksi ylipäätään pitää olla yhtään mitään, tai varsinkaan elämää.

Kannattaa tutkiskella parhaan saatavilla olevan tiedon avulla.

Miksi ylipäätään pitää olla mitään? Kysymys piilo-olettaa että olemassaololla olisi jokin perimmäinen syy. Mutta jos sellaista ei ole?
Elämää näyttäisi olevan siksi, koska on liike-energiaa ja siitä muotoutuvaa materiaa, säilyvimpien rakenteiden evoluutiota.

[Norma Bates]

Olla tai olla olematta voi niin tarkoituksella kuin tarkoituksettakin. Sitten tämä homma menee varsinaisesti mielenkiintoiseksi kun ihminen kykenee tekemään elämää niistä ainesosista joista elämän katsotaan alkunsa alunperin saaneen. Minähän en siis mitään älykästä suunnittelua kannata, tätä ID-jumaluutta jolla jotkut haluavat tehdä luoja-uskosta jotenkin fiinimpää. Hemmetin vaikea sanoa että mitä tarkalleen kannatan, mutta jokatapauksessa jotain semmoista mikä vaikuttaa sisältäpäin, eli "se jokin" luo ainoastaan itseään, itselleen, itsekseen (=ollakseen itsensä).

Jotenkin tästä oli helpompi keskustella vuosituhannen alkupuolella, kun tuntui olevan internetistä ihastuneita ihmisiä joille oli luontevaa käyttää vertauskuvia, kuten itsekin teen. Esmes että "se jokin" on vähän kuin internet, ja jokainen elävä olento on vähän kuin näyttöpääte joka voi sitä internettiä tuoda näkyville. Vaan kadonneet on kaikki nämä optimistiset, avoimet ihmiset, joiden kanssa aikoinaan sain tekemisissä olla. Ikä varmaan tekee tepposet ja porukat ei jaksa enää pohdiskella.

[a4]

Yritän vastata tieteen avulla.
Miksi on energiaa, josta maailma koostuu?
Energian säilymislaki eli energiaperiaate on fysiikan peruslaki, jonka mukaan energiaa ei voi syntyä eikä kadota.
Albert Einsteinin vuonna 1905 julkaiseman yhtälön E=mc² mukaan myös massa on yksi energian muoto.
Miksi on ikuista lisääntymätöntä energiaa?
Siihen ei taida löytyä tieteellistä vastausta tällä hetkellä.

Vertauskuvat ovat taiteessa ja uskonnoissa suosittuja mutta tieteessä monesti liian löysiä ja hämäriä kuvauksia.

[Norma Bates]

Fyysisellä tasolla energia ei voi kadota, mutta sitten kuitenkin uskotaan että henkisellä tasolla tietoisuus voi kadota. Selitys toki se että "mitään henkistä tasoa ei ole olemassakaan". Noh, suosikkinäkemykseni nyt kuitenkin on että jos tietoisuuskin on jonkinlaista energiaa (ja tätä kutsun "hengeksi"), niin sitten se lurkkii jossain siellä kvanttitasolla. Jos on kerta hiukkasia joiden olemassaoloa on vain teoretisoitu, muttei varsinaisesti todennettu, niin muukin on mahdollista.

Jos kuitenkin tieteessä myönnetään että joistain asioista ei vain vielä tiedetä tarpeeksi, niin minusta on omituista että juurikin fyysisen kehon kuoleman kohdalla oltaisiin niin vuorenvarmoja siitä että tietoisuus ei voi säilyä. Sanotaan varmaan että kukaan ei ole tullut rajan takaa kertomaan että täällä ollaan. Tiedä siitä sitten, olen ollut mukana tilaisuuksissa joissa nimenomaan on tultu, ns. meedion kautta. En ole kaikesta kuulemastani vakuuttunut, jos mistään, mutta tuo nyt on kumminkin yksi mahdollinen olemassaoloa puoltava juttu. Sitten on tietysti tällainen henkinen idis että fyysisen kehon jättäneet ovat niin "eri taajuudella", ettei heihin noin vain saa yhteyttä. Ja miksi tarvitsisikaan saada, jos (ja oletan että kun) heillä ei kumminkaan ole mitään erityisen ylimaallista tietoa kerrottavanaan, jonka kuulemisesta hyötyisi. Muuta kuin se täällä ollaan. Olisihan se toki mullistavaapullistavaa jos ihmiskunta saisi kuulla että kuolema ei ole loppu. Erityisen käsiä hieroskellen odotan sellaista että sieltä kuuluisi että ne uskontolöpinät voi sitten unohtaa, koska täällä ei olla Aaprahammin povella, Jeesuksen helmoissa, ja Muhammedin lupaamat neitsyetkin ovat jo loppuneet kesken...

Eli en halua että tuonpuoleinen/välitila on lapsellinen paikka. Ainakaan muille kuin lapsellisille sieluille.

[kertsi]

Fyysisellä tasolla energia ei voi kadota, mutta sitten kuitenkin uskotaan että henkisellä tasolla tietoisuus voi kadota.

Tietoisuus ei ole fysiikan merkityksessä energiaa. Siihen eivät päde fysiikan lait, mm. energian tuhoamattomuudesta.

[kertsi]

Noh, suosikkinäkemykseni nyt kuitenkin on että jos tietoisuuskin on jonkinlaista energiaa (ja tätä kutsun "hengeksi"), niin sitten se lurkkii jossain siellä kvanttitasolla. Jos on kerta hiukkasia joiden olemassaoloa on vain teoretisoitu, muttei varsinaisesti todennettu, niin muukin on mahdollista.

Mun boldaus. Eli järkeilet, että koska jokin yksi ilmiö on toistaiseksi vain teoretisoitu, niin mikä tahansa sattumanvarainen muu asia on mahdollista, vaikka sitten jälleensyntyminen? Tuollainen logiikka ei oikein pelitä, se ei ole ainakaan formaalin logiikan mukaan mikään kelpo järkeily. Premisseistä ei seuraa lopputulema.

[Karikko]

Fyysisellä tasolla energia ei voi kadota, mutta sitten kuitenkin uskotaan että henkisellä tasolla tietoisuus voi kadota. Selitys toki se että "mitään henkistä tasoa ei ole olemassakaan". Noh, suosikkinäkemykseni nyt kuitenkin on että jos tietoisuuskin on jonkinlaista energiaa (ja tätä kutsun "hengeksi"), niin sitten se lurkkii jossain siellä kvanttitasolla. Jos on kerta hiukkasia joiden olemassaoloa on vain teoretisoitu, muttei varsinaisesti todennettu, niin muukin on mahdollista.

Energia ei ehkä voi hävitä, mutta:

Energiaa katoaa jatkuvasti, sitä on saatava jatkuvasti lisää. Aurinko on onneksi tuossa melko lähellä ja tuottaa sitä tänne maapahaseen oikeassa muodossa jatkuvasti.

Myös muodonmuutokset kaikilla tasoilla ovat jatkuvia- (evoluutio) ja sen myötä sopeutuminen uusiin oloihin.


Tietoisuus on hieman eri asia- mutta "ihmisenä" voidaan kyllä sanoa, ettei se toimi- ellei tajua, eli ole tajuissaan.
Mahdollisuus tietoisuuteen tuskin on olemassa, ilman energioiden vuorovaikutuksia ja rakenteita.

Hengeksikin kutsutaan yleensä ihmisen mieltä, joka on energiasidonnainen.

Aineella "tavallaan on henki" eli erilaiset kvanttikentät- kuten sähköiset ja magneettiset vuorovaikutukset ja gravitaatio, joka -etävoimana ulottuu kaikkialle.

[kertsi]

Jos kuitenkin tieteessä myönnetään että joistain asioista ei vain vielä tiedetä tarpeeksi, niin minusta on omituista että juurikin fyysisen kehon kuoleman kohdalla oltaisiin niin vuorenvarmoja siitä että tietoisuus ei voi säilyä. Sanotaan varmaan että kukaan ei ole tullut rajan takaa kertomaan että täällä ollaan. Tiedä siitä sitten, olen ollut mukana tilaisuuksissa joissa nimenomaan on tultu, ns. meedion kautta. En ole kaikesta kuulemastani vakuuttunut, jos mistään, mutta tuo nyt on kumminkin yksi mahdollinen olemassaoloa puoltava juttu. Sitten on tietysti tällainen henkinen idis että fyysisen kehon jättäneet ovat niin "eri taajuudella", ettei heihin noin vain saa yhteyttä. Ja miksi tarvitsisikaan saada, jos (ja oletan että kun) heillä ei kumminkaan ole mitään erityisen ylimaallista tietoa kerrottavanaan, jonka kuulemisesta hyötyisi. Muuta kuin se täällä ollaan. Olisihan se toki mullistavaapullistavaa jos ihmiskunta saisi kuulla että kuolema ei ole loppu.

100% kaikista tiedenaisista ja tiedemiehistä eivät ole tuota mieltä, onhan niitä esim. uskovaisiakin tiedeihmisiä jokunen promille tai prosentti. Ja agnostikkoja.

Tietääkseni kukaan ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta kyennyt esittämään sellaista koeasetelmaa, joka olisi pystynyt osoittamaan sielun tuhoamattomuuden, eli sielun olemassaolon silloin, kun se ei ole fyysiseen kehoon sidottu. Eikä ole jumaliakaan pystytty todistamaan oikeasti olemassa oleviksi. Sitä vastoin meedioita, puoskareita, taikureita, kulttijohtajia, käärmeöljykauppiaita, huijareita, jne. on osoitettu huijareiksi. Yleensä ihmisten huijaaminen tehdään rahanansaintatarkoituksissa.

[Norma Bates]

Noh, suosikkinäkemykseni nyt kuitenkin on että jos tietoisuuskin on jonkinlaista energiaa (ja tätä kutsun "hengeksi"), niin sitten se lurkkii jossain siellä kvanttitasolla. Jos on kerta hiukkasia joiden olemassaoloa on vain teoretisoitu, muttei varsinaisesti todennettu, niin muukin on mahdollista.

Mun boldaus. Eli järkeilet, että koska jokin yksi ilmiö on toistaiseksi vain teoretisoitu, niin mikä tahansa sattumanvarainen muu asia on mahdollista, vaikka sitten jälleensyntyminen? Tuollainen logiikka ei oikein pelitä, se ei ole ainakaan formaalin logiikan mukaan mikään kelpo järkeily. Premisseistä ei seuraa lopputulema.

En ole tiedehenkilö, enkä edes akateemisesti koulutettu. Tätä olen kyllä yrittänyt aina korostaa. Ja jos on jotain mitä ei ole, ei kannata alkaa teeskentelemään ja esittämään moista. Joten joo, en tiedä edes mikä on "formaali". Pähkäilen näitä henkisempiä juttuja omintakeisesti omalla mielelläni ja siltä pohjalta mitä on tarttunut vuosikymmenten varrella matkaan niistä kirjoista joita olen lukenut. Tietokirjojakin olen toki lukenut, mutta en kauhean vaikeasti ymmärrettävää rakettitiedettä kuitenkaan. Joten enempi se on sitten semmoista "henkistä" kirjallisuutta ollut, se kirjallisuus joka vaikuttaa henkiseen pähkäilyyn.

Vertauskuvilla yritän asioita hahmottaa henkisellä sektorilla, mutta olen havainnut että vertauskuvat eivät aukea ihmisille joita ei kiinnosta mitkään tuonpuoleiset asiat. Edes puhtaan tieteellisellä tasolla vertauskuvia ei tunnuta ymmärtävän. Tässä esimerkki:

Jotkut ovat väittäneet että maskeista ei ole mitään hyötyä koronan suhteen. Kun tuo esille että maskeja käytettiin jo influenssan aikoihin sata vuotta sitten, jotkut ovat sitä mieltä että niin vanha menetelmätapa ei voi olla oikea ja toimiva, koska se on vanha. Olen näille ihmisille huomauttanut että vaatimus peseytymisestäkin on jo vanha vaade. Että Semmelweis järkeili jottei kannata sännätä suoraan ruumiinavauksesta auttamaan synnytyksessä, ellei pese käsiään siinä välissä. (Tuohan sitten suututti aikalaisensa, ja lopulta mies päätyi hullujenhuoneelle.)

Vertaus on siis siinä että mikäli jokin asia todella havaitaan toimivaksi, sen toimintatavan iällä ei ole mitään merkitystä. Puhtaus toimi toistasataa vuotta sitten, ja maski toimi sata vuotta sitten. Se että noista asioista on jo aikaa ei automaattisesti mitätöi vaikuttavuutta.

Mutta eräskin ihminen vain tuohtui kun yritin tuolla Semmelweisin keissiin viittaamalla, vertauksen avulla, painottaa että maskeista on hyötyä. Kun ihmiset päättävät asioita, kuka mistäkin syystä, he eivät mieltänsä muuta.

Sitä en sitten tiedä mitä olennaista hyötyä on siitä että haluaa uskoa että maskeista (siis FFP2- ja FFP3-tason) ei ole yhtikäs mitään apua, tai että niistä on jopa haittaa. Kavereissani on yksi henkilö joka uskoo vieläkin kuten koronan alussa uskoi, että maskeja käyttävät ovat "vitun idiootteja". Harmikseni hän on nimenomaan ns. henkinen ihminen. Joten tässä mielessä en automaattisesti itse halua mennä jokaikisen muka-henkisen virtauksen mukana suoraan suden suuhun. Ärsyttää jo koko sana "henkinen", kun sen puitteissa on kaikenlaista hullunhommaa meneillään. Ärsytti jo ennen kuin korona-aika alkoi.

Jokatapauksessa itse koen omassa elämässäni rakentavammaksi ja hyödyllisemmäksi uskoa että kuolema ei ole loppu, vaikka se muista olisikin idioottimainen usko. Näetsen jos päättäisin että kuoleman jälkeen ei ole mitään, tappaisin itseni välittömästi. Ei tämä elämä erityisen elämisen arvoiselta aina tunnu. Kipua ja kärsimystä. Jos olisin jollekulle rakas, tai äiti, tai jotain muuta tärkeää niin että minua oikeasti tarvittaisiin, niin kai sitä sitten sinnittelisi. Mutta muutoin ei oikein ole motivaatiota. Muuta kuin se että jos en nyt hampaat irvessä elä väkisin "luonnolliseen" loppuun asti, niin seuraava inkarnaatio tulee olemaan entistä perkeleellisempi. Tai no ei nyt sentään, mutta samat ongelmat pysyvät niin kauan kuin ne eivät tule jollain tavalla ratkaistuksi. Kuten nyt esim. masennus.

Uskon että edellisessä elämässä tapoin itseni vuosikymmenien masennusputken päätteeksi, ja nyt yritän toimia toisin. Jättää edes ne tappopuuhat väliin, vaikken masennusta saisikaan nujerrettua. Ja tuskinpa saan. En ole mikään supernainen.

[Norma Bates]

Jos kuitenkin tieteessä myönnetään että joistain asioista ei vain vielä tiedetä tarpeeksi, niin minusta on omituista että juurikin fyysisen kehon kuoleman kohdalla oltaisiin niin vuorenvarmoja siitä että tietoisuus ei voi säilyä. Sanotaan varmaan että kukaan ei ole tullut rajan takaa kertomaan että täällä ollaan. Tiedä siitä sitten, olen ollut mukana tilaisuuksissa joissa nimenomaan on tultu, ns. meedion kautta. En ole kaikesta kuulemastani vakuuttunut, jos mistään, mutta tuo nyt on kumminkin yksi mahdollinen olemassaoloa puoltava juttu. Sitten on tietysti tällainen henkinen idis että fyysisen kehon jättäneet ovat niin "eri taajuudella", ettei heihin noin vain saa yhteyttä. Ja miksi tarvitsisikaan saada, jos (ja oletan että kun) heillä ei kumminkaan ole mitään erityisen ylimaallista tietoa kerrottavanaan, jonka kuulemisesta hyötyisi. Muuta kuin se täällä ollaan. Olisihan se toki mullistavaapullistavaa jos ihmiskunta saisi kuulla että kuolema ei ole loppu.

100% kaikista tiedenaisista ja tiedemiehistä eivät ole tuota mieltä, onhan niitä esim. uskovaisiakin tiedeihmisiä jokunen promille tai prosentti. Ja agnostikkoja.

Tietääkseni kukaan ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta esittämään sellaista koeasetelmaa, joka olisi pystynyt osoittamaan sielun tuhoamattomuuden, eli sielun olemassaolon silloin, kun se ei ole fyysiseen kehoon sidottu. Eikä ole jumaliakaan pystytty todistamaan oikeasti olemassa oleviksi. Sitä vastoin meedioita, puoskareita, taikureita, kulttijohtajia, käärmeöljykauppiaita, huijareita, jne. on osoitettu huijareiksi. Yleensä ihmisten huijaaminen tehdään rahanansaintatarkoituksissa.

Olennaiseksi seikaksi uumoilen sitä että sitten kun tietoisuus jättää kehon, se on joko niin hämmentynyt ettei tajua mistään mitään (kaikkein vähiten kykenee siinä ottamaan yhteyttä eläviin), tai paskat nakkaa semmoisesta että sen pitäisi todistella olemassaoloaan kaikille yhä kehossa möllöttäville. Jos itse olen olemassa sydämeni seisahtuessa ja aivojeni asettuessa, en usko että minua jaksaa kiinnostaa yhtään olla enää missään tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka epäilevät tietoisuuden säilymistä. Parempi kai että pysyvät uskossaan. Ennemmin menen vaikka kurkkimaan mustaan aukkoon, ellei se ole haitallista kvanttiolennolla - tai mikä sitten olisinkaan siinä vaiheessa. Spekulointia.

Juuri siksi että olen ns. spirituaalisen katsomuksen omaava, inhoan oikein sydämeni pohjasta noita kaikkia puoskareita. He vääristävät kaiken sen mistä itse olisin kiinnostunut. Kuten nyt vaikka parantaminen. Ja nimenomaan se raha on se käärme paratiisissa...

Minulle aikoinaan tuputettiin kaikenlaista muka kanavoimalla tuotettua materiaalia. Ei oikein kiinnosta. Se on sellaista siirappista blaa-blaata kaikki tyynni. Ei jaksa moista lukea.

[Karikko]

Olennaiseksi seikaksi uumoilen sitä että sitten kun tietoisuus jättää kehon, se on joko niin hämmentynyt ettei tajua mistään mitään (kaikkein vähiten kykenee siinä ottamaan yhteyttä eläviin), tai paskat nakkaa semmoisesta että sen pitäisi todistella olemassaoloaan kaikille yhä kehossa möllöttäville. Jos itse olen olemassa sydämeni seisahtuessa ja aivojeni asettuessa, en usko että minua jaksaa kiinnostaa yhtään olla enää missään tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka epäilevät tietoisuuden säilymistä. Parempi kai että pysyvät uskossaan. Ennemmin menen vaikka kurkkimaan mustaan aukkoon, ellei se ole haitallista kvanttiolennolla - tai mikä sitten olisinkaan siinä vaiheessa. Spekulointia.

Miksi tietoisuus olisi "hämmentynyt, jos se on tietoinen.?

Ihmisen ominaisuuksien "siirtäminen johonkin oletettuun yhteyteen ei taida olla kovin pätevä ratkaisu.

Jumalaankin siirretään ihmisten ominaisuuksia, olivat ne "jumalat miten hyvin keksittyjä hyvänsä- Tietoinen sielukin on ihmisen keksintöä.

Onko ihminen yleensä tietoinen sitä voi miettiä, mitä tietoisuus on "ilman aisteja"

Mistä ihminen olisi tietoinen no- tästä maailmasta- ja sen ilmiöistä, mutta tuskin ilman energiavuorovaikutusta. Sielukin on keksitty, ihmisten huviksi, tai alistamiseksi uskontojen valtaan.