Itämaiset uskonnot (buddhalaisuus, hindulaisuus jne.)

[kertsi]

https://en.wikipedia.org/wiki/Christianity_and_violence

Kaikkea mahdollista ja mahdotonta on voitu puolustaa ja tuomita esimerkiksi Raamattuun vedoten, sekä pasifismia, että juutalaisvainoja, orjuutta, "pyhää" sotaa, "oikeutettua" sotaa, ristiretkiä, noitavainoja, kidutusta, rovioita, ehkä jopa kivityksiäkin(?) jne..

[Toope]

Jokainen yhteiskunta ja uskontomalli väkivaltaakin on luonut, mielestäni vain nykyään kristillisyyttä tuomitaan ankarammin, osin aiheetta.

Mitä buddhalaisuuteen tulee, ehkä on rauhanomaisimpia malleja, mutta juuri siksi islam pieksi, koska islam ei ole rauhanomainen.
Älä ole buddhisti koulunpihalla, jos kiusaaja on muslimi...

[Norma Bates]

Jokainen yhteiskunta ja uskontomalli väkivaltaakin on luonut, mielestäni vain nykyään kristillisyyttä tuomitaan ankarammin, osin aiheetta.

Mitä buddhalaisuuteen tulee, ehkä on rauhanomaisimpia malleja, mutta juuri siksi islam pieksi, koska islam ei ole rauhanomainen.
Älä ole buddhisti koulunpihalla, jos kiusaaja on muslimi...

Mielestäni uskontojen suurimpia ongelmia on nimenomaan se itsekäs ajattelu että miten voin parhaiten hyötyä maallisessa elämässäni. Katolinen kirkko teki kaikkensa ryöstääkseen ihmisiltä perinnöt, maat ja mammonat. Rovioiden yksi sytyttelysyy oli nimenomaan se että kärtsättävältä saattoi näppärästi takavarikoida hänen omaisuutensa. Olen nähnyt jopa listoja joissa mainitaan hinta kaikille kiduttamiseen ja murhaamiseen tarvittaville tykötarpeille, ja tietenkin nämä tarvikkeet on maksatettu uhrilla. Kuinka saatanalliseksi voi ihmisen mieli kehittyä, jos hän pääsee silaamaan uskonnolla tekonsa?

Luterilaisuudessa on korostunut idis että ahkeruus palkitaan, ja pahimmillaan se on sitten johtanut siihen että ihmiset raatavat itsensä hengiltä. Katolinen sentään voi mennä ripittäytymään ja saa huojennuksen synneistään, mutta luterilaista raastaa loputon syyllisyydentunne, eikä ole mitään varmuutta että saa yhtikäs mitään ikinä anteeksi, kun kaikki on sen hiuskarvan varassa että onko tarpeeksi voimakas usko Jeesukseen. Mistä voi ihmisraiska tietää että onko. Epäilyksiä varmasti tulee joka kerta kun sattuu jotain kamalaa. Kaikki perheen lapset kuolevat. Usko siinä sitten Jeesukseen, lääp lääp.

Jos maallinen menestyminen olisi se mittari jolla uskonto pitää valita, niin sittenhän joka iikan kannattaisi ryhtyä muslimiksi. Alkaahan se olla menestynein uskonto. Kaikenmaailman kultaisia moskeijoita.

Toisaalta uskontojen yhteiskunnallinen merkitys on ollut myös siinä, että köyhälistö pitää turpansa kiinni ja tyytyy nöyrästi osaansa. Venäjällä ei tyydytty, ja jälki oli sitten sen mukaista. Mikäli kommunismissa ei olisi alettu jumaloimaan ensin Leniniä ja sitten Stalinia (Kiinassa Maoa), ehkä siitä olisi voinut jotain tullakin. Mutta ihmisillä on liian suuri tarve palvontaan.

Tarvittaessa sen köyhälistön voi sitten jumaluuden nimissä paiskata sotaan. Kuten Venäjä tekee nyt.

Arvostaisin sellaista uskontoa joka ihan oikeasti rauhoittaa ihmisen niin että hän kilvoittelee itsensä kanssa, ei muita vastaan.

[a4]

Itse kun olen teosofialla pääni pilannut jo lapsena, uskon että voi olla mahdollista jotta nykyinen globaali sivistys ei ole ekaa laatuaan, ja jonkin aiemman sivilisaation ihan tieteelliset faktat siroteltiin uskontoihin ja riitteihin, bongattavaksi joidenkin myöhempien sukupolvien taholta sitten kun vuosituhantinen pimeä aika on lopulta ohi. (Piru vaan kun pelottaa että pukkaa uusi pimeys päälle ennen kuin on ehditty elpyä.)

Olisikohan ollut peräti Dalai Lama joka ilmoitti että jos uskonto ja tiede joutuu hakavuksiin, niin uskonto on väärässä? Jokatapauksessa ihailen käytännöllis-spirituaalisia ihmisiä jotka ovat valmiita päivittämään ajatuksiaan sitä mukaa kuin fyysistä maailmankaikkeutta tutkitaan. Valitettavasti en vain itse kykene päivittymään uskomaan että tietoisuus lopsahtaa samalla hetkellä kun fyysinen keho kuolee eli aivot sammuvat. En oikein tajua että mikä onni ja autuus siinä olisi että alkaisin teeskentelemään moiseen uskovani. Minulla tietoisuus on ensin ja fyysinen olemassaolo vasta toisena. Olen jonkin sortin hermeetikko.

Toisaalta myös magia on jaksanut kiinnostaa, vaikka olen varsin skeptinen kaikenmaailman hokkuspokkusukkojen houreiden suhteen. Crowley ja co. lähinnä tulee mieleen. Mutta en elänyt ja todistanut viereltä että toimiko se herran magia, kun esim. otti toisen miehen penistä perseeseensä, jotta johtiko se johonkin rakentavaan ja menestykselliseen lopputulokseen...  Jokatapauksessa magian kautta myös taolaisuus kiinnostaa.

Ei noihin tarvitse uskoa kun tutkittua tietoakin jo löytyy. Ajalta ennen modernia maallista tiedettä löytyy globaalisti useissa sivilisaatioissa ja kulttuureissa uskontoihin sekoittunutta tieteellisempääkin tutkimusta, esim. taivaankappaleista, matematiikasta ja lääketieteen alalta. Ei nykytiede ole ilmestynyt tyhjästä.
Eikä tietoisuuden ilmenemiseen pelkästään materiaalisena ilmiönä tarvitse uskoa kun siitäkin löytyy jo tutkittua tietoa. Ellet ole jonkin sortin uskovainen joka sivuuttaa faktat uskomuksilla.

Magia voi olla jännää, siinä missä fiktiiviset tarinatkin mutta harva aikuinen tunnustaa uskovansa Aku Ankkaan tai joulupukkiin todellisina henkilöinä.
Uskovilla on vaikeuksia erottaa faktaa fiktiosta.

[a4]

Paras valinta minkä uskonto voi tieteiden suhteen tehdä, on pysyä poissa niiden tieltä. Ei buddhalaisuuden tai muunkaan uskonnon kuulu tarjota mitään vaihtoehtoa tieteille, ajatuskin on naurettava. Keittoa ei syödä haarukalla. Mielestäni uskonnot, uskot, henkisyys, hengellisyys kuuluu siihen hetkeen kun ihminen itsekseen mietiskelee syntyjä syviä. Siihen että mitä hän haluaa ajatella alkusyystä, lopputulemasta, kohtalostaan jne. Arkipäivässä ja elämässä noin ylipäätään on sitten parempi operoida tieteiden pohjalta. Kyllähän se ruoka näppärämmin valmistuu esim. mikroon tuikkaamalla, kuin että alat tekemään jotain maagisia eleitä pakastimesta otetun annospaketin yllä...

Tuli muuten mieleeni että kun islamissa on ihan jees valehdella, mikäli se hyödyttää uskovaista, niin kaippa tuota kautta on sitten ihan jees myös käyttää hyväkseen ihan mitä tahansa asiaa, vempelettä jne. joka on Saatanan omien (esim. amerikkalaisten) aikaansaannos. Minua tuollainen kyllä inhottaa, ja arvostan jotenkin luonnostaan enemmän vaikka amisseja. Jos on hihhuli, niin olkoon all the way. Kunhan ei ole haitaksi ympäristölleen!

Paras asia minkä uskonto voi tehdä, on yhteiskunnan tukemana kuihtua pois maagisena ajatteluna. Ajatusvinoumana siinä missä rasismikin.
Filosofia kuuluu siihen hetkeen kun ihminen itsekseen mietiskelee syntyjä syviä. Tieteellisen maailmankuvan pohjalta.

Maagisessa ajattelussa on ihan jees muokata päätelmiään ilman faktojen estelyä. Ukrainassakin soditaan saman jumalan tukemina toisiaan tappaen.

[a4]

Minä en ole koskaan uskonut 100 % mihinkään. Sinä a4 sensijaan vaikutat uskovan tieteisiin kuin pyhään lehmään. Tieteet ovat ok, mutta niiden heikkous on että tiedettä tekevät erehtyväiset ihmiset. En tiedä muuttuisiko asia jos keinoäly tekisi tiedettä.

Ei mielestäni vaadi mitään uskoa todeta tieteen tuottavan parasta saatavilla olevaa epätäydellistä tietoa.
Täydellisen virheettömän tiedon halajaminen vaatii jo sokeaa uskoa.
5% uskominenkin johonkin on sokeaa uskoa sen 5% verran.

Eikö näkevää uskoa voi olla mitenkään olemassa? Jos uskon että on olemassa planeettoja, koska olen kuvia nähnyt tahi kaukoputkeen kurkistanut, niin onko tämäkin usko sokeaa, koska käytin sanaa "usko"?

Miksi käytit sanaa usko tuossa tapauksessa? Eikö vakuuttuneisuus tai tietäminen kuvaa paremmin tuossa tapauksessa suhdettasi planeettoihin?

[Karikko]

Arvostaisin sellaista uskontoa joka ihan oikeasti rauhoittaa ihmisen niin että hän kilvoittelee itsensä kanssa, ei muita vastaan.

Raamatullisesti- tuota kutsutaan jaakobin painiksi- kun hän painiskeli "jumalan lähettilään kanssa koko yön vaatien siunausta itselleen.

Oikeastaan ihmiset kilvoittelevat "itsensä kanssa ja siinä sivussa muita vastaan.

Omien tunteidensa kanssa sitä kilvoittelua käydään, toisia tunteita yritetään kieltää ja toisia tavoitella- mutta se ei onnistu..

[Karikko]

Eikö näkevää uskoa voi olla mitenkään olemassa? Jos uskon että on olemassa planeettoja, koska olen kuvia nähnyt tahi kaukoputkeen kurkistanut, niin onko tämäkin usko sokeaa, koska käytin sanaa "usko"?

Onhan sitä uskonnot perustuvat aistien avulla saatuun tietoon, tai johonkin sellaiseen mitä pidetään totuutena. Aistien välitykselle se kirjallinenkin tieto karttuu, vaikka ei totta olisikaan. Sellaiset uskomukset leviävät, jotka miellyttävät kuulijaa. Tai sitten niitä pakkosyötetään.-Keppiä ja porkkanaa- aasillekin tarjotaan.

No tähtiä nähdään, mutta tieto niistä on laajentunut ajatuksen ja tutkintojen avulla- teoriat ovat tarpeellisia-
Mitään kovin pientä ja hurjan suurta eivät aistimme riitä selittämään, joten uskolla on paikkansa, tai tutkitulla tiedolla. Pelkkä uskominen on asenne..

[a4]

Ei mielestäni vaadi mitään uskoa todeta tieteen tuottavan parasta saatavilla olevaa epätäydellistä tietoa.
Täydellisen virheettömän tiedon halajaminen vaatii jo sokeaa uskoa.
5% uskominenkin johonkin on sokeaa uskoa sen 5% verran.

Koko tää keskustelu missä asemoit uskonnon ja tieteen tällä tavalla toisiaan vastaan on perua siitä, että Aristoteles käsitteli sekaisin teologiaa ja luonnontieteitä, ja sattumalta länsimaissa ensimmäiset yliopistot perustettiin samoihin aikoihin kuin Aristoteleen teokset tulivat laajemmin tunnetuiksi. Sen ajan teologit päätti ottaa sen mukaan oppeihinsa, ja keskiajalla oltiin aika pitkään kiinni Aristoteleen käsityksissä.

Mun käsitys uskonnosta tai hengellisyydestä on käytännössä sellainen, että siinä puhutaan samasta maailmasta jota tieteetkin tutkii, ja siinä mielessä sikäli kuin on olemassa uskonnollisten perinteiden sisältämää tietoa, se ei ole ristiriidassa tieteellisen katsantotavan kanssa.

Painotusero on lähinnä siinä, että tieteissä ihmetellään maailmaa mittaamalla ja kokeiden kautta. Hengellisissä perinteissä kysymykset eivät edes ole samoja, vaan enemmän haetaan tuntumaa siihen, mistä tässä kaikessa on edes kyse. Lähestymistapa korostaa enemmän intuitiota ja sen kautta avautuvaa hahmotusta, eikä perspektiivi ole sellainen objekteja havainnoivan ulkopuolisen katsojan näkökulma.

Mun mielestä on lähinnä huvittavaa että jaksat jauhaa koko ajan tieteestä tolleen yleisellä tasolla ihan niin kuin kaikki muut olis koko ajan jonkun vaarallisen väärinkäsityksen vallassa ja sulla olis siihen lääke.

Sitten kun puhutaan oikeasti ihmisten käsityksistä, totta kai sä siihen voit tulla sanomaan, miksi ne on jonkin sulle karttuneen tieteellisen tiedon ja ymmärryksen valossa täysin hakoteillä ja väärässä. Mutta silloin kun olen täällä puhunut jostakin hengellisyyteen liittyvästä, olet ollut aika hiljaa, enkä muista koskaan nähneeni sinun tällaista puheenvuoroa esittäneen.

Mistä se johtuu että saarnaat tästä niin paljon yleisellä tasolla mutta käytännön ja konkretian tasolla anti näyttää olevan lähes nollissa?

Lähinnä asemoin faktat ja uskomukset tiedollisesti toisiaan vastaan ja sen lopputulemana tiede asemoituu uskontojen yläpuolelle tiedollisesti.
Uskonnot ovat fiktion tuottajina toki tiedettä ja Hollywoodia huikeampia saavutuksia.

Aku Ankassakin kuvataan samaa maailmaa mitä uskonnot ja tiede kuvaa, mutta tiede kuvaa maailmaamme tutkitun tiedon avulla.
Ei uskomusten, viihteen tai taiteen avulla. Aikuiset useimmiten erottavat Aku Ankan maailman todellisesta, mahdollisimman objektiivisella tiedolla kuvatusta maailmasta.

Olen mielestäni tässäkin puhunut nyt hengellisyydestä melko paljon.

[a4]

Kivikaudella ei ollut pahempaa hätää.

Melkoista romantisointia. Puhumattakaan siitä että tieteellinen kehitys on käytännössä elinolojen parantamisen lisäksi yhteisöjen ja yhteiskuntien välistä kilpavarustelua, josta nykypoliitikot puhuvat investoimisena tulevaisuuteen. Koulutus, innovaatiot, tutkimus, tuotekehitys..

Ihmisen keskimääräinen elinaika on jatkuvasti kasvanut. Kivikauden ihmisen arvellaan eläneen keskimäärin 20 vuotta. Antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten elinaika tunnetaan hautalöydösten perusteella kohtalaisen hyvin ja se näyttää olleen hieman alle 30 vuotta. 1700-luvun lopussa Euroopan asukkaat elivät keskimäärin 35–40 vuotta, 1900-luvun alussa jo noin 50 vuotta. Sen jälkeen kehittyneiden maiden elinajanajanodote on nopeasti kasvanut, mutta monissa kehitysmaissa se on edelleen alle 60 vuotta.

Vielä 1900-luvun puolivälissä suomalaiset olivat yksi Euroopan sairaimmista kansoista. Sen jälkeen väestön terveys on jatkuvasti parantunut. Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta. Naisten elinajanodote on pidentynyt lähes yhtä paljon, 61 vuodesta lähes 85 vuoteen. Miesten ja naisten yhteinen elinajanodote oli vuonna 2020 hieman alle 82 vuotta, kun se Ruotsissa oli lähes 83 vuotta. Pisimpään elävät tällä hetkellä japanilaiset, joiden elinajanodote on 85 vuotta.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01025

Tervemenoa omakohtaisesti kivikautiseen elämään sieltä nykytekniikan orjuudesta!

[a4]

Joten kyllä joo, olen murheissani islamista ja tieteestä. Ja kaikista muistakin idioottiuskonnoista silloin kun ne käyttävät tieteitä hyväkseen omia sairaalloisia pyrkimyksiään edistääkseen.

Tiede on käsittääkseni arvoneutraali. a4 saa asiantuntijana parafoida tai dementoida väitteen. Sama tiede mahdollistaa syöpähoidot ja tehokkaammat kidutusmenetelmät, kukkien kastelun ja kalsarimyrkyttämisen. Tieteellisen tiedon kerääminen antaa käteemme vain isomman ja isomman lekan. On sitten meidän valintamme, lyömmekö sillä oikealle vai vasemmalle. Uutisista voi seurata miten kaunista jälkeä syntyy. Se ei aina miellytä, mutta minkäs teet.

Ei pelkästään lekaa, vaan myös aiempaa paremman ymmärryksen lekan järkevästä käytöstä. Tieteen mukana tulee tieteellisempää kieltä ja maailmankuvaa arvoineen.
Haluaisitko aloittaa tupakoinnin?

Kynääkin on sanottu miekkaa mahtavammaksi aseeksi, mutta sillä on luotu myös sivilisaatioita, kulttuuria, tiedettä, kehitystä, hyvinvointia..ydinpommeista välittämättä moni Suomessa toivoisi Olkiluoto 3:n jo käynnistyvän täydellä teholla.

[kertsi]

Uskonnot ovat fiktion tuottajina toki tiedettä ja Hollywoodia huikeampia saavutuksia.

Uskoakseni kristinusko, eritoten jyrkin katolilaisuus on esimerkiksi buddhalaisuuteen tai hindulaisuuteen verrattuna herkullista (<-- huono termi, mutten nyt keksi parempaakaan) kamaa elokuvantekijöille, ehkä koska sen uskonnon seksikielteisyys, kaksinaismoralismi jne..  Kaikki manaajat, noitavainot, pedofiilipapit, helvetinkuvastot, henkinen ja hengellinen väkivalta, sisäoppilaitokset jne.. Islamkin olisi varmaankin, mutta vastaavanlaisten elokuvien teko voisi olla vaarallista fatwojen takia.  Buddhalaisista on vaikea kuvitella tehtävän elokuvia, joissa on sekä uskontoa, väkivaltaa että seksiä, eli myyvää kombinaatiota.

[Norma Bates]

Itse kun olen teosofialla pääni pilannut jo lapsena, uskon että voi olla mahdollista jotta nykyinen globaali sivistys ei ole ekaa laatuaan, ja jonkin aiemman sivilisaation ihan tieteelliset faktat siroteltiin uskontoihin ja riitteihin, bongattavaksi joidenkin myöhempien sukupolvien taholta sitten kun vuosituhantinen pimeä aika on lopulta ohi. (Piru vaan kun pelottaa että pukkaa uusi pimeys päälle ennen kuin on ehditty elpyä.)

Olisikohan ollut peräti Dalai Lama joka ilmoitti että jos uskonto ja tiede joutuu hakavuksiin, niin uskonto on väärässä? Jokatapauksessa ihailen käytännöllis-spirituaalisia ihmisiä jotka ovat valmiita päivittämään ajatuksiaan sitä mukaa kuin fyysistä maailmankaikkeutta tutkitaan. Valitettavasti en vain itse kykene päivittymään uskomaan että tietoisuus lopsahtaa samalla hetkellä kun fyysinen keho kuolee eli aivot sammuvat. En oikein tajua että mikä onni ja autuus siinä olisi että alkaisin teeskentelemään moiseen uskovani. Minulla tietoisuus on ensin ja fyysinen olemassaolo vasta toisena. Olen jonkin sortin hermeetikko.

Toisaalta myös magia on jaksanut kiinnostaa, vaikka olen varsin skeptinen kaikenmaailman hokkuspokkusukkojen houreiden suhteen. Crowley ja co. lähinnä tulee mieleen. Mutta en elänyt ja todistanut viereltä että toimiko se herran magia, kun esim. otti toisen miehen penistä perseeseensä, jotta johtiko se johonkin rakentavaan ja menestykselliseen lopputulokseen...  Jokatapauksessa magian kautta myös taolaisuus kiinnostaa.

Ei noihin tarvitse uskoa kun tutkittua tietoakin jo löytyy. Ajalta ennen modernia maallista tiedettä löytyy globaalisti useissa sivilisaatioissa ja kulttuureissa uskontoihin sekoittunutta tieteellisempääkin tutkimusta, esim. taivaankappaleista, matematiikasta ja lääketieteen alalta. Ei nykytiede ole ilmestynyt tyhjästä.
Eikä tietoisuuden ilmenemiseen pelkästään materiaalisena ilmiönä tarvitse uskoa kun siitäkin löytyy jo tutkittua tietoa. Ellet ole jonkin sortin uskovainen joka sivuuttaa faktat uskomuksilla.

Magia voi olla jännää, siinä missä fiktiiviset tarinatkin mutta harva aikuinen tunnustaa uskovansa Aku Ankkaan tai joulupukkiin todellisina henkilöinä.
Uskovilla on vaikeuksia erottaa faktaa fiktiosta.

Uskon tietoisuuden olemassaoloon fyysisestä kehosta riippumattomana entiteettinä mm. sen vuoksi, että leikkausta varten nukutettu on pystynyt kertomaan mitä operaatiossa on tapahtunut, vaikka hänellä on ollut korvat tukittuna ja silmät peitettynä. Tai syntymästä asti sokea on nähnyt kun hän on joutunut vakavaan onnettomuuteen, ja oman kertomansa mukaan irronnut kehostaan.

Olen itsekin nähnyt nuorempana keskellä yötä makuuhuoneestani jotain vaikka silmäni ovat olleet kiinni. Isäni väitti että hän oli kokenut ihan kunnollisen OBE:n ja leijunut katossa.

En nyt mitään linkkiorgioita aloita tässä, koska kuitenkin sivuutat ihmisten kokemukset muka-tieteellisellä skepsismillä.

Minun nähdäkseni tiede ei kärsi siitä millään tavalla jos käykin ilmi että reinkarnaatio tahi OBE on fakta. Eihän se sitä tarkoita että pitää automaattisesti adoptoida joku uskonto.

[a4]

Minun nähdäkseni tiede ei kärsi siitä millään tavalla jos käykin ilmi että reinkarnaatio tahi OBE on fakta. Eihän se sitä tarkoita että pitää automaattisesti adoptoida joku uskonto.

Niin kauan kuin jokin ei ole fakta, se on vahvistamaton teoria, löysä luulo, subjektiivinen mielipide, kevyt arvaus tai sokea luottamus eli uskomus.
Tiede toimivuudellaan eli selitys-ja muutosvoimallaan lähinnä karsii faktojen vastaisuutta kaikissa muodoissaan ja harjoittajissaan. Armottomasti.

[Melodious Oaf]

Aku Ankassakin kuvataan samaa maailmaa mitä uskonnot ja tiede kuvaa, mutta tiede kuvaa maailmaamme tutkitun tiedon avulla.
Ei uskomusten, viihteen tai taiteen avulla. Aikuiset useimmiten erottavat Aku Ankan maailman todellisesta, mahdollisimman objektiivisella tiedolla kuvatusta maailmasta.

Jossain mielessä esimerkiksi 16 personaallisuustyypin luokittelu eli Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori ja siihen perustuvat rakennelmat ovat pseudotiedettä. Lainataan piirteitä tieteellisestä kielestä tai muutoin asiantuntijadiskurssista mutta varsinainen näyttö monessa kohtaa puuttuu.

Joskus aiemmin toin tätä esille, ja olen edelleen siitä samoilla linjoilla.

Toisaalta ajattelen, että kysymys on siitäkin, mitä jollakin tällaisella mallilla tai työkalulla pyritään tekemään.

Sanotaan vaikka, että joku kiinnostuu omasta persoonallisuudestaan tai haluaa "opetella itseään", ja tavoitteena on itseymmärryksen tai itsetuntemuksen kasvattaminen tai se, että omassa elämässä jokin sujuisi paremmin.

Jos joku kokee saavansa hyötyä tällaisesta testistä tai siitä, millä tavalla sen käsitteistö, jäsennys tai ihan vain jokin itsestä sen avulla kerätty aineisto ohjaa omaa pohdiskelua, ei siinä yhteydessä vältämättä ole alkuunkaan relevanttia, missä mielessä MBTI on pyllystä, miksi tai mitä sen rajoitteet ovat.

On myös paljon sellaista, jossa ei edes ole kyse pseudotieteestä, koska ei pyritä luomaan mitään vaikutelmaa tieteellisyydestä tai esitetä koko juttua jonain loogisena prosessina ja - rakennelmana.

Tähän kategoriaan voisi kuulua vaikka se, että järjestetään tietylle kohderyhmälle joku ayahuasca-retriitti, jossa shamaani ohjaa jonkun tripin — ja ehkä siinä on jotain yhteisöllistä toimintaa ja muuta. Joku voi saada tällaisesta huomattavaa hyötyä ja joku taas ei — eikä se tietenkään sitä tee, että yhtäkkiä kaikki elämän ongelmat katoaisivat tai kaikki muuttuisi toisenlaiseksi.

Miten sen nyt sanoisi...   olisin valmis hyväksymään, että jollekin vaikka MBTI voi olla hyödyllinen työkalu tai jäsennys tietyssä vaiheessa, eikä niiden koko ajattelun ja tekemisen tarvitse siihen tyhjentyä tai pysähtyä. Tämä hyödyllisyys saattaa jopa edellyttää, että jossain mielessä MBTI:tä tai jotakin testiä uskottavana tai hyvänä juttuna. Jos siihen suhtautuu niin, että koko juttu on ihan kuraa tai siihen ei ole mitään luottamusta, silloin siitä tuskin saa myöskään oivalluksia tai muutakaan, mikä olisi hyödyllistä tai johtaisi johonkin edemmäs.

Jos vaikka joku uuno MO tulee kertomaan, miten paljon parempi joku muu persoonallisuuden arviointimalli on, en usko että sekään on sinänsä kauhean hyödyllistä. Todennäköisesti sillä ei ole yhtä helppo testata itseään, tai vielä olennaisemmin tulokset ovat vaikeasti tulkittavia, ja niiden ymmärtämiseen ja kunnolla hyödyntämiseen saatetaan tarvita aika vaikeasti rakennettavissa olevaa ammattitaitoa ja osaamista.

Tunnut a4 sivuuttavan tieteen demarkaatio-ongelman lähes kokonaan. Syntyy vähän sellainen MBTI-testin binääristä ekstrovetti/introvertti-jakoa vastaava tiede/epätiede-jako, joka kyllä tuntuu selkeältä, ja on helppo sanoa, että tieteellinen tieto on parasta saatavilla olevaa tietoa.

Yleisellä tasolla on tosi helppo esittää että joku on hyvää tai huonoa, mutta täsmällisemmät huomiot on eri juttu. Siis vaikka sanoa että tässä ja tässä kohdassa, kun käytät MBTI:tä tähän ja tähän, sulle voi tulla tällainen ja tällainen ongelma. Voisit tehdä silloi näin ja näin, lukea tämä ja tuon tai ottaa huomioon sen ja sen.

Tarkoitan että tollasen täsmällisen kritiikin ja palautteen antaminen, joka huomioi sen, mitä toinen oikeasti tekee ja ajattelee ja mihin se pyrkii, on paljon vaikeampaa.

On helppo sanoa yleisellä tasolla, että TCI-R on parempi kuin MBTI tai että MBTI on pseudotiedettä, mutta jos pitäis täsmällisesti ja toisen pyrkimyksiä edesauttavalla tavalla sanoa, mikä jossain mitä ne tekee menee mönkään ja miten sitä vois korjata tai ottaa huomioon, yhtäkkiä vaaditaan aika paljon ymmärrystä ja taustatietoja sun muuta, missä pitäis osata vaikka purkaa TCI-R:n tuloksia jollekin sillä tavalla, että se saa niistä jotain konkreettista hyötyä, ymmärtää mistä puhutaan, kokee sen hyödylliseksi, voi soveltaa sitä itse ja pääsee sitä kautta kiinni monenlaiseen.

Oletetaan vaikka että MBTI kertoo jollekin, että sen persoonallisuustyyppi on sellainen, että se on epäjärjestelmällinen ja että sen on vaikea pitää fokusta yllä pitempään.

Edelleen oletetaan, että TCI-R sanoo tavallaan samasta asiasta, että palkitsemisen tarve on tosi matala, mikä negatiivisessa mielessä hankaloittaa ja luo haasteita motivaation ylläpitämiseen. Ja sitten TCI-R kertoo, että samalla tyypillä itsesäätelyn heikoin kohta on sellainen kuin "enlightened second nature", joka taas liittyy siihen, miten hyvin osaa säädellä ja mukauttaa käytöstään muuttuvissa oloissa ja tilanteissa niin, että käytös palvelee omia tavoitteita ja päämääriä.

MBTI ehkä ohjaa tietynlaiseen itsehyväksyntään tai siitä voi vetää vaikkapa sellaisia päätelmiä, että kannattaa hakeutua ympäristöön, jossa nämä ominaisuudet eivät suuremmin haittaa.

TCI-R:n kuvaus on vaikeampi tulkita, mutta siinä on potentiaalisesti tosi hyödyllistä se, että sekä motivoituminen osana sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä että tällainen itseohjautuvuuden henkisyyteen liittyvä komponentti ovat sellaisia, joihin voi vaikuttaa.

Henkisyyteen kytkeytyvät ominaisuudet ovat persoonallisuuden sitä osaa, jota helpoimmin voi muovata vielä aikuisiälläkin. Se tarkoittaa käytännössä, että tätä henkistä osaa ja sen roolia itsesäätelyssä on mahdollista treenata ja vahvistaa. 

Motivoitumisen kannalta taas siihen voi kehittää vaikka jonkun systeemin, missä selvittelee, millä sitten on väliä ja motivoi sillä itseään. Aika moni asiantuntijahommissa toimiva tai vaikka väikkäriä tekevä käyttää esimerkiksi jotakin sellaista ystävää väliaikaisesti tukihenkilönä, jonka mielipiteellä on tosi paljon väliä. Ilmoittaa sille tavoitteet ja käyttää vaikka jotain viiden minuutin check-in puheluita siihen, että käy läpi mikä on ollut tavoite ja mitä on itse asiassa edellisenä päivänä saanut tehtyä, ja sitten asetetaan uudet tavoitteet.

Mutta...  välttämättä jollekin joka tekee MBTI-testin ja pohdisdtelee persoonallisuuttaan, toi ei ole se mitä ne haluaa tai mikä niitä kiinnostaa, jolloin tällainen tuputtamalla annettu tieto on käytännössä täysin turhaa. Luulisin että tollasta polkua vois olla aika vaikea lähteä seuraamaan.

MBTI taas antaa tietyn tavan kuvata sekä itselle että muille sitä, minkälainen oma persoonallisuus on. Eri persoonallisuustyypeistä löytyy mielin määrin helppotajuista tekstiä, erilaisia käytännön neuvoja, ja koko se luokittelu on niin simppeli, että kenen tahansa tuntemattoman tavallisen ihmisen on helppo saada siitä irti jotain -- ja tässä mielessä se on vähän samanlainen juttu kuin että kerrotaan vaikkapa potentiaaliselle kumppanille horoskooppimerkki.

Siinä piilee tietysti vaaroja, jos tällainen otetaan liian vakavasti, annetaan sille liikaa painoarvoa, tehdään vääriä tulkintoja tai käytetään sitä sellaiseen mihin se ei sovi. Silti väittäisin, että suurimmaksi osaksi MBTI:n käyttö on harmitonta.

Joissain asioissa syvästi henkilökohtainen kietoutuu hahmotuksiin ja tavoitteisiin ja kaikkeen jo niin lähtökuopissa, että pyrkimys tarkastella jotakin toista ihmistä (tai itseään) ikään kuin objektina tai objektiivisesti kaiken tällaisen ulkopuolelta, on aika tuhoon tuomittu.

Yritin tolla hätäisesti hahmotellulla personallisuuden arviointimallien erojen kuvauksella tavoitella kai sitä, että vaikka joku olis "armottomasti totta", ei siitä välttämättä silti ole mitään hyötyä. Kun ne jutut pitäis jokaisen itse ymmärtää, ja ratkaisevaa on, mikä on niiden vaikutus ja koettu hyöty omassa elämässä.

Kun Norma joskus puhui omista kokemuksistaan, joita hän kuvasi muistaakseni aiemmiksi elämiksi, mun mielestä on ilman muuta parempi ottaa sellainen vastaan suhteellisen avoimesti eikä niin, että ensimmäisenä ollaan ohuesti pätemässä tai ampumassa alas.

Vielä persoonallisuusesimerkkiin palatakseni:
Sekin on ihan sama, minkälainen tilastollinen näyttö on jonkun arviointimallin psykometriikalle tai mitä hyvänsä tällaista.
   Jossain kohtaa kun mennään siihen, mitä visioin käytännön toiminnan tasolla "tieteellisen tiedon" tai TCI-R:n tulosten hyödyntämisestä, tullaan pisteeseen, jossa ei enää auta niistä puhua, niitä kuvata tai niillä tärkeillä, vaan ne jutut pitää itse tehdä, ja se kaikki suodattuu omien hahmotusten kautta.

Joku teoreettinen kuvaus muuttujasta "itsetransendenttius sisäisessä säätelyssä ja itseohjautuvuudessa" (hätäinen kapulakäännös termille "englightened second nature") ei tee mitään, vaikka se olisi kuinka sofistikoitunut tahansa.

Kun kyse on siitä, miten tällaista harjoitetaan, ylipäätään mielellistetään ja lähestytään, ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin kulkea omien hahmotusten ja kokemusten kautta. Silloin käytännössä etsitään intuiviivista omaa ymmärrystä noista jutuista nimenomaan omalla kohdalla, eikä pelin henki ole se, että etsitään "parasta tieteellistä teoriaa" tai "parasta mallia", vaan jotakin sellaista, joka käsitteellisesti ja kokemuksellisesti resonoi omalla kohdalla ja siksi hyödyttää, toimii käytännössä ja avaa erilaisia väyliä viedä juttua eteenpäin.

Tossa tullaan mun mielestä lähelle sitä, miten hengellinen perspektiivi poikkeaa tieteellisestä.

Se mitä tehdään ja mistä on kyse voi olla soviteltavissa yhteen vaikkapa TCI-R:n kanssa (tai jonkun neurotieteellisen näkökulman tai minkä hyvänsä).

Silti ne teoriat tai mallit, niiden puitteissa esitetyt kielelliset kuvaukset siitä, miten asioiden on mitattu olevan (nämä tietyssä mielessä ovat 'tieteellisiä faktoja'), tai tällaisten tarjoamat jäsennykset maailmasta eivät ole sellaisia olioita joilla voitaisiin suoraan "tehdä jotain" ja vaikuttaa, vaan se tapahtuu väistämättä yksilöiden omien hahmotusten ja toisaalta näiden jakamisen kautta.

Tossa yhteydessä taas psykiatrian tai psykologian joku tietty kielellinen kuvaus pyrkii yleistämään pois yksilöllisestä hahmotuksesta. Pyrkimys on ankkuroida käsitteet ja muut johonkin, jolloin siis...  vaikka jossain kliinisessä psykologiassa tai psykiatriassa voidaan kuvata ilmiöitä niin, että vertaillaan eri teorioita toisiinsa, ja jollain arviointimallilla tehdään vaikka jotakin tiettyä juttua niin, että ammattikunnan kesken on jokin ymmärrys siitä, mihin tämä liittyy, mitä ollaan tekemässä ja mitä nämä käsitteet ja jutut tarkoittavat ja mitä ne ovat.

Tolla tasolla se yksittäinen ihminen on osa laajempaa populaatiota, ja silloin kun yleistetään, tätä katsotaan ja käsitellään tavallaan objektina samaan aikaan kuin ihmsenä ja yksilönä. Tämmöseltä obektina tarkastelun tasolta taas ei voi viedä läpi mitään sellaista, joka olis vaikka itsensä kehittämistä, koska siinä on pakko jossain kohtaa mennä käytännön toimintaan, josta osa on vain tämän ihmisen itsensä tehtävissä.

Niin siis... mua vaivaa ehkä se, että a4 harvoin tarjoaa täsmällistä korjausehdotusta niin, että olis pyritty ymmärtämään, mikä toisella on ideana ja pyrkimyksenä. Se olis kai sitten sen karttuneen tieteellisen tiedon hyödyntämistä.

Sen sijaan hän sanoo suunnilleen että high level shit is high level shit ja toistelee tätä aiheesta riippumatta.

Se on vähän niin kuin sanois että se mitä persoonallisuuspsykologit tekee tai mitä psykiatrit tekee on aika erilaista kuin se, mitä joku satunnainen netin käyttäjä tekee, kun se täyttää jonkun MBTI-lomakkeen ja kertoo netissä tuloksistaan jollekin muulle — paitsi että a4:llä sama idea on abstrahoitu ja yleistetty niin pitkälle, ettei se enää sisällä mitään käytännön tasolla aukikelattavissa olevaa viestiä henkilölle. jolle nää kommentit osoitetaan.



Aikamoista häröilyä osa tästä, myönnän sen, ja tuskin tämä mitään selventää

Toivotan kuitenkin samalla hyvää joulua ja joulunaikaa kaikille kantislaisille